Äh, unohdin täysin kyseisen elokuvan, Vihreästä Mailista puhumattakaan! Otetaan sanoja siis vähän takaisinpäin, kiitos muistutuksesta
Huono leffa Darabontin edellisiin verrattuna, mutta muuten ihan toimiva kauhistelu. CGI-hirviöt olivat tosi surkeita ja olioden ilmestymisen syy oli typerä. Sensijaan pidin päähenkilöistä ja yleensä koko hahmogalleriasta, vaikka olivatkin kovin kärjistettyjä. Hyvin näyttelijät tekivät työnsä. Elokuvaa olisi voinut hieman tiivistää, sillä kaupassaolo alkoi jo käymään vähän tylsäksi. Autoilua olis taas pitänyt pitkittää, jotta lopputapahtumat olisi ollut helpompi käsittää tai hyväksyä. Loppu oli mielestäni ihan uskottava, mutta ei tästä mitään erityistä fiilistä jäänyt. Ihan katsottava kiva leffa, mutta on niitä parempiakin tarjolla.
Omasta mielestäni toi leffa oli ihan hyvää viihdettä. Ei sitä toistamiseen katsoisi mutta illan viihdykkeeksi oli ihan jees pätkä katsella. CGI ei nyt ihan huippua ollut mutta oli örkit kuitenkin ihan hienoja, tosin se lentävä ötökkä kaupassa oli jo melkein koomisen puolella... Ehdottomasti parasta leffassa oli se loppu, se oli jotenkin vaan niin törkeen tyly kaiken tuon jälkeen... Ihan lopun takia jo pitää leffalle antaa arvosanaksi: 3/5
The Mist on kyllä tämän vuosituhannen parhaimpia Stephen King -filmatisointeja. Tunnelmaan on panostettu hyvin, eikä henkilöhahmoissakaan ole valittamista. Mrs. Carmody on kyllä todella seko nainen ja itse en edes ollut iana varma onko ulkona sittenkin turvallisempaa kuin sisällä. Kuvaa kyllä erinomaisesti loukkuun jääneen joukon toimintaa. En tiedä, miten todellisuudessa tilanne kehittyisi, mutta uskoisin että kehitys on hyvin samansuuntaista. Näyttelijätyökin on enimmäkseen erinomaista. Eikä myöskään sorruta mihinkään splattermeininkiin, kuten joku muu olisi varmaan tehnyt. Ne lonkerot ovat kyllä aika tökeröitä. Mutta muuten erinomainen elokuva. Spoiler Ja loppu kyllä jää historiaan. Niin tyly ja lohduton se on. Ei sitä joka päivä näe, kun Hollywood-elokuvassa päähenkilö ampuu lapsensa. :naminami::naminami::naminami::naminami:
Loppu oli ainoa hyvä juttu koko leffassa, sillä ansaitaan yksi pojo. Tietokonelonkeron ilmaannuttua ekaa kertaa ruudulle alkoi koko leffaa katsomaan komediana, mutta ei se toiminut oikein sellaisenakaan. Lentävistä ja hassunaamaisista ötököistä tuli mieleen Bubba Ho-Tep, mutta nää komediakohtaukset ei kestäny tarpeeksi kauaa. Heikoimpia näkemiäni King-filmatisointeja, ellei jopa heikoin. 1/5
Tätä ei voinut ihan pienin odotuksin lähteä katsomaan. Green Mile ja Shawshank Redemption ovat hirmu hyviä elokuvia molemmat. Onko laatu taattua kun Darabont pääsee taas Stephen Kingin lähdemateriaaliin käsiksi? Kyllä se aika taattua on. Vaikka Mist ei onnistu samanlaista pyhyyttä ympärilleen rakentamaan kuin pari aiemmin mainitsemaani klassikkoa, on se silti hyvä psykologiseen tutkiskeluun enemmälti luottava kauhugenren edustaja. Eivät ökömölöt kokonaan vaille ruutuaikaa jää, mutta enemmän onneksi pureudutaan siihen, miten ihmiset suhtautuvat ympärillään olevaan järkyttävään tilanteeseen. Kahden tunti kesto on antanut tarinalle rakennusaikaa, joka tämän tyyppisen elokuvan ollessa kyseessä on ensiarvoisen tärkeä asia. Elokuvan lopetus on häkellyttävä. En ole vielä päättänyt, onko se täysin päätön, vain shokkiarvon takia rakennettu. Vaiko sittenkin yksi rankimmista, synkimmistä, odottamattommista ja hienoimmista Hollywood-elokuvan lopuista koskaan? Vasten kasvoja se joka tapauksessa iskee ja lopullisesti langettaa katsojan inhon päähenkilön ylle. Genre näin toteutettuna miellyttää, ja kaksituntinen vilahti nopeasti. 4/5
Täähän olikin ihan kelpo leffa. Pari tuntia vierähti töllön ääressä täysin kivuttomasti. Vaikka lopun Spoiler armeijan esiinmarssia osasi odottaa hyvissä ajoin, niin silti Spoiler autossa matkaavien päätös veti tylyydessään maton alta. Ei ihan heti tule moista mieleen. Taattua Darabontia.
Kohtalaisen ärsyttävä leffa. Alussa oli kyllä fiilistä, mutta siinä kohtaa, kun se musta tuomari rupesi inttään vastaan, niin hommasta meni täysin maku. Tätä kestikin sitten melkein loppuun asti, kunnes se yksi hihhuli sai luodin päähänsä. Voi että mää olin iloinen. Tästä eteenpäin loppu olikin hienoa settiä. Tunnelma oli katossa ja maailmanlopunmeiningin saattoi aistia kotisohvalle asti. Kohtaus missä se kolossimainen otus käveli usvan keskellä oli kerrassaan upea. Meni oikein kylmät väreet. Henkilökohtaisen ratkaisun ymmärrän täysin. Tosin leffa olisi saanut päättyä myös siihen. Kunnon maailmanlopun tunnelmaan. Paremmilla henkilöhahmoilla tämä leffa olisi voinut olla puhdasta kultaa. **½
En kyllä pitänyt yhtään vaikka Darabontin aiemmat leffat ovat kovasti mieleen. Mielestäni henkilöhahmot olivat aika surkeita ja tuo örkkimeininki ei todellakaan onnistunut millään tasolla. Positiivista sanottavaa en tästä tekeleestä pysty keskimään.
Ihan kohtuullista meininkiä, paitsi jatkuvat kliseiset tapahtumat hyydyttivät tunnelmaa. Loppu pelasti yllättävän kylmällä ratkaisullaan. Muuten voisi suositella, mutta jokapaikassahan tuo loppu oli jo valmiiksi mainostettu. Valitettavasti.:OI
Muutaman pätkän olen leffasta Canalilta katsonut ja ihan mielenkiintoiselta näyttää. Pitää nauhottaa joku päivä ja katsella kokonaan. En tiedä mitä lopussa tapahtuu, joten ei passaa enempää tätä ketjua alkaa lukemaan.
Canalilta tallentelin ja boksista löytyisi vielä. Aloitin muutama päivä sitten katsomaan, mutta oli sen verran jonninjoutavaa menoa että kesken jäi. Näiden muutaman rohkaisevan kommentin jälkeen voisi kuitenkin yrittää sinnitellä loppuun asti.
Pientä spoileria tiedossa: Hieno leffa, kauttaaltaan erinomainen tunnelma. Efektien "huonous" on itse asiassa siedettävä juttu tässä leffassa, sillä koko pätkän pääpointtihan on ne epävarmuudessa elävät hahmot; eivät ne "ufot". Nyt sitä keskittyy enemmän henkilöihin, eikä tuleviin efekteihin. Loppu oli kyllä tyly ja pisti hiljaiseksi. Suosittelen muuten vakavasti katsomaan elokuvan "Director's Cutin", eli mustavalkoisen version. Leffa toimii IMHO sillä tavalla paremmin kuin värillisenä. (katsoin molemmat versiot)
Tuli valittua värillinen versio, mikä jo katsomisen aikana väärältä vaikuttavana valintana harmittikin. The Outer Limits (vanha) tuli tarinasta hetkittäin ihan positiivisella tavalla mieleen. Heikohkoilla tehosteilla herkuteltiin liiaksi, uhka olisi toiminut paremmin tuntemattomampana ja myöhemmin paljastuen. Ryhmädynamiikan käsittely tuollaisessa lähes toivottomassa tilanteessa hoitui kuitenkin kelvollisesti. Samoja teemoja pitkälti samaan tapaan käsittelee Walking Dead -sarjakuva, josta Darabont on parhaillaan työstämässä tv-sarjaa. Tämänkin perusteella tuntuu ihan oikealta tekijältä sarjaan. Elokuvan loppuvaiheessa tunnelma tiivistyi hienosti, mikä paikkaili elokuvan tiettyjä kökköilyjä onnistuneesti. Varsinkin loppujakso Dead Can Dancen pauhatessa taustalla oli vaikuttavasti toteutettu. ½
Tai vaihtamalla soittimeen mustavalkoversion sisältävän levyn, mutta eihän sitä nyt kesken katselun sovi moiseen kikkailuun ryhtyä.
Ole hyvä ja vaali saamaasi informaatiota huolella! Olisin toki voinut olla monisanaisempi ja kirjoittaa esim näin: "Huono leffa, kauttaaltaan laimea tunnelma. Efektien "huonous" on ärsytti myös tässä leffassa, vaikka koko pätkän pääpointtihan on ne epävarmuudessa elävät hahmot, joiden näyttelijät ovat joko huonoja tai epäonnituvat rooleissaan ( todennäköisesti sekä että); eivät ne "ufot". Nyt ei edes efektit pelasta tätä absurdia tekelettä. Loppu oli kyllä tyly ja pisti hiljaiseksi. Mitään syy-yhteyttä ei päähenkilöiden ratkaisun ja edeltävien tapahtumien välillä ollut. Suosittelen jättämään elokuvan katsomatta, oli siinä värit tai ei."