Elokuvamakuja on monia. Jotkut tykkäävät Indy IV:sta ja pitävät TDK:ta roskana. Minusta taas ensimmäinen on hyvin muovinen ja Indy-elokuvasarjaa siten tahraava teos ja toinen on erittäin hyvä, joskaan ei täydellinen, elokuva. Minusta The Mist oli hyvinkin katsottava elokuva; jopa siinä määrin, että voisin harkita sen omaksi ostamista. Tunnelma piti otteessaan ja loppu oli hienon Spoiler synkkä. Nostaisin sen jopa Top-5 Stephen King -filmatisointeihin (varmaan sinne viidenneksi tosin).
Jos nyt hieman tarkennan, niin kyseessä olisi jopa voinut olla ihan ok TV-elokuva ilman kahta asiaa, jotka pilasivat kokonaisuuden täydellisesti: Spoiler 1. Uskovaisen naisen hetkessä keräämä varaukseton ja kyseenalaistamaton kannatus suurimmalta osalta kaupassa ollutta väkeä. 2. Loppu
Ja jotkut pitävät molempia näistä sekä ketjun aiheena olevaa The Mistiä roskana. Itse kuulun näihin. Tarkemmat arviot löytyvät (muistaakseni) asianomaisista ketjuista. phelin kanssa samaa mieltä tämän lopusta: "Mitään syy-yhteyttä ei päähenkilöiden ratkaisun ja edeltävien tapahtumien välillä ollut."
Omasta mielestäni päähenkilöiden ratkaisu oli hyvinkin perusteltu. Spoiler Jos vaihtoehtona on tuskainen kuolema jonkun örkin raatelemana tai nopeasti ja kivuttomasti luodista, niin ainakin itse valitsisin jälkimmäisen kuten päähenkilöt. Toivohan oli aika mennyttä ja kuolema oli ainoa vaihtoehto.
Spoiler Kuinka niin toivo oli mennyt? Vastahan päähenkilöt olivat muutama minuutti sitten lähteneet sieltä kaupalta (vai mikä olikaan, aikaa katsomisesta jonkin verran)? Jos tuohon asti jaksaa taistella eloonjäämisestä kynsin hampain, niin ei mitään tolkkua tappaa koko perhettä ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen.
Spoiler Kyllähän tuo "viimeisten luotien säästäminen itselle" epätoivoisessa tilanteessa on niin normaalia elokuvakuvastoa, ettei loppuratkaisussa sinänsä ollut mitään kummallista. Ensin hahmo huomasi vaimonsa kohtalon, sitten myös koko maailman kohtalo näytti yhtä huonolta ja viimeisenä silauksena vielä kulkuneuvostakin loppui polttoaine ja autosta poistuminen vaikutti varmalta tuskaisalta kuolemalta (vrt. apteekissa kituneet uhrit). Vastoinkäyminen oli kaukana "ensimmäisestä".
Toisessa elokuvassa tuo tuli jo hieman eri tavalla alkuvaiheessa esille, niin en sinänsä. Siistitään nyt kuitenkin, kun tuosta voi vähän väärän käsityksen saada.
Spoiler Darabont kertoo pelosta ja sen vaikutuksista ihmisiin ja siksi loppukohtaus on niin äärimmäinen. Pelon vallassa oleva ihminen kykenee mihin vain.
Spoiler No kyllähän tuo idea katsojalle asti yritettiin juntata, mutta kun sitä ei tehty uskottavasti. Vähän sama kuin sen naissaarnaajan saama kannatus. Eiköhän silläkin haettu takaa samaa pelon ja epätoivon aiheuttamaa toimintaa, mutta sekin tehtiin niin epäuskottavasti. Olin ehkä turhan kriittinen väittäessäni tätä huonoimmaksi elokuvaksi (jopa Bolleihin verrattuna), mutta leffassa vaan oli loppua kohti jatkuvasti aivot solmuun saavaa epäloogista toimintaa, joka tuntui olevan pääosassa eikä siksi tarvinnut kunnollista pohjustusta. Alla Tie-elokuvaa mahdollisesti spoilaavaa: Spoiler Samppa: En ole Tie-elokuvaa nähnyt, mutta kirjan lukenut ja siinä sama idea oli toteutettu "huomaamattomasti" ja siten, että lukija uskoi todella isän aikovan tappaa poikansa tarpeen niin vaatiessa. The Mistissä tuo tarve vaan lätkäistiin kaiken muun päälle, jotta saatiin katsojia hätkähdyttävä loppu.
Spoiler Voitko nyt vähän avata, että miksi henkilöiden toiminta oli elokuvan kuvaamana epäuskottavaa. Siitä kun taidetaan (toivottavasti) olla samaa mieltä, että toiminta ''oikeassa elämässä'' olisi ollut uskottavaa, niin mikä sitten leffassa oli niin pielessä. Näyttelijät? Käsikirjoituksen rakenne? Ehkä tämä elokuva vaati sitten katsojalta jonkinlaista ymmärrystä ihmisen toiminnasta äärimmäisessä tilanteessa, kun itse leffa ei tätä näköjään ole saanut monellekkaan myytyä. En sitten tiedä onko vika elokuvassa vai katsojassa.
Tulipa hankittua omaksi The Mistin BD-versio, koska siinä kakkoslevyllä oleva mustavalkoversio kiinnosti. Ohjaaja Darabont esittelyssään sanoi sen olevan tietyllä tavalla aivan toisenlainen kokemus kuin väriversio elokuvasta. Elokuva muuttuikin mustavalkoisena synkemmäksi ja se alkoi tuntumaan "vanhalta kunnon kauhuelokuvalta". Aikaisemminhan tätä mustavalkoisuuden vaikutusta on jopa tutkittu: ihmiset katsoivat komedioita ja kauhuelokuvia sekä mustavalkoisina että värillisinä. Lopputuloksena kauhuelokuvat olivat pelottavampia juuri mustavalkoisena ja komediat olivat hauskempia väriversioina. Tämä yhtälö pätee myös The Mistiin. Thomas Jane veti edelleen riipaisevan roolin ja paljon parjattu loppuratkaisukin tuntui oikeammalta toisella katselukerralla. Marcia Gay Hardenin yksinkertaisella mielellä varustetut kyläläiset William Sadlerin johdolla tuntuivat liioitelluilta -- ihminen on ihmiselle susi, mutta ei se muutos nyt ihan noin äkkiä varmaan tapahtuisi. Toisaalta elokuvissa on pakko nopeuttaa luonnon kulkua, joten annettakoon tämä anteeksi. Mustavalkoisuudesta oli vielä sekin hyöty, että se paransi CGI:n sielutonta ja synteettistä tuntua. Itse asiassa vain elokuvan alkupään Spoiler lonkerot olivat ainoa CG-kohta, joka näytti "päällepiirretyltä". Esittelypätkässään ohjaaja Darabont nosti esille sen, ettei B&W-versio näytä todelliselta. Ehkä kaksi miinusta (B&W-version tuoma epätodellisuuden tuntu sekä sieluton ja synteettinen CGI) loivatkin tässä yhden plussan. Mustavalkoversio paransi jo entisestään mainiota kauhuelokuvaa ja, mikä parasta, CGI-efektejä. Toisaalta mustavalkoisuus sai katsojan olemaan tarkkaavaisempi hahmojen tunnetilojen suhteen ja nämä "lahkolaiset" tuntuivat jotenkin epäinhimillisiltä inhimillisyydessään. Näin ollen pitäydyn väriversiolla antamassani arviossa -- joskin taidan laskea väriversion arvosanaa pisteellä. Suosittelen B&W-versiota varauksetta! :thumbsup: 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami:
Nähty tämäkin sitten. Hyytävästä novellista leffaa vuosia aikoinaan odottaneena sinänsä hyvä aihe, joskin osoittautui aika haastavaksi. Nimittäin heti kärkeen on sanottava, että kyllähän tämä Darabontin King-filmatisoinneista jää selkeästi Shawshankin ja Green Milen taakse. Tähän oli vähän kuin koottu kaikki tyypillisimmät sivuosanäyttelijät näistä King-tuotannoista. Se kuvastaa tätä aika hyvin. Yksikään näyttelijä ei, miespääosankaan sinänsä sopiva Chris..eikun Thomas Jane, nimittäin noussut esiin. Tarinallisesti tässä alusta lähtien hieman kiirehdittiin, joskin rytmi pysyi tasaisena ilman suvantoja. Alku muistutti jopa hieman parodiamaisesti esim. Maailmojen sotaa, ja ostoskeskukseen tunkeutuneet lonkerot olivat kyllä räikeintä cgi:ta mitä allekirjoittanut on vähään aikaan nähnyt! No toisaalta myöhemmät siivekkäät pelastivat tältä osin vaikkei niitäkään Korkeasaaresta oltu haettu. Sanotaanko näin että oli tämä ihan kivaa viikonloppuviihdettä. Ongelmallista vain oli ettei hahmoihin saanut juuri tunnetta ja tältä osin ohjauskin epäonnistui, osittain realistisuutta hakemaan haettu käsikamerakuvauskin päinvastoin etäännytti! Vähän väkinäistä mutta toisaalta monet hahmot liikuttivat tältä osin inhimillisyydellään. "Profeettanainen" esim. laittoi kyllä hymyilyttämään ja hänen julistuksiinsa keskittyminen oli oiva ratkaisu, samoin kuin pari muuta miespuolista kuumakallea toivat realismia. Lasta oli haukuttu ärsyttäväksi? Päinvastoin, sehän oli näkymätön. Juonellisesti tämä eteni aikalailla yksinkertaisia latuja. Kingille tyypillisesti hauska ihmiskuvaus sekoittui kauhua tihkuviin dilemmatilanteisiin. Loppu oli ihan samaa tasoa muun kanssa, ei elokuvan heikkous, joskin Spoiler ennalta-arvattava ja perusidea ei aivan uusi. Mutta epätyypillisyydestä pisteet. Eihän se ihan täysin loogisesti toiminut, nimittäin mikäs pakko siinä oli itsarit heti tehdä, ulos vaikka porukassa ja ase liipaisimella...Toisaalta noinhan ne ihmiset usein toimivat. Annetaan nyt: 2,5/5
Spoiler Juuri tuo siinä otti itseäni eniten päähän - kaverit yrittäneet kaikkensa ja sitten yhtäkkiä päättävät, että "No, ei enää viitsitä" vain, että saataisiin dramaattinen loppu.
Minusta niiden lentoöttiäisten naamataulut olivat niin hullunkuriset, että luulin kohtauksia ihan tarkoituksellisen humoristisiksi. Jossain vaiheessa vasta tajusin, että kyse on tahattomasta komiikasta.
Kyllä. Itse mietin annanko 3 tähteä, ihan tuon tahattoman huumorin takia. Raamattu-muijakin antoi nauruja, mutta oli olennainen osa leffaa enkä ihan ymmärrä miten oltaisiin voitu jättää pois, osuvaa Amerikka-kuvaustakin, eiköhän sillä oltu tiettyä tilanteen rasittavuuttakin haettu.
Spoiler Niin, mitä tässä haluat sanoa? Väitätkö, että 'oikeat' ihmiset eivät tilanteessa olisi toimineet kuten elokuvan kaverit? Vai onko ongelmana, että ihmiset eivät toimineet kuten elokuvissa yleensä toimitaan. Ja onko sinulle muka täydellinen arvoitus, minkä takia 'yhtäkkiä' juuri tässä tilanteessa ihmiset päättävät tehdä itsemurhan. Itse ainakin olin huomaavinani tietyn toivottomuuden kliimaksin yhdistyvän liipasimen painamiseen.
No ei se nyt ihan noinkaan mennyt. Spoiler Nämä kaverithan huomasivat ajaessaan eteenpäin, että nämä otukset ovat vallanneet koko maailman. Aiemmin heille oli tullut selväksi se, että näiden otusten kynsissä tulee kuolema olemaan tuskallinen. Tällaisessa tilanteessa tuskin on enää mitään järkeä sisulla puskea eteenpäin, sillä tälläinen käytös mahdollisesti tuomitsisi jokaisen autossa olijan tuskalliseen kuolemaan. Toisaalta jos heidän silmissään otukset olivat vallanneet maailman, niin mitä järkeä sellaisessa maailmassa olisi enää asua. Tämän takia varmasti itsemurha tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Ihmeen paljon kritiikkiä tämä elokuva edelleen saa. Minusta tämä oli oikein toimiva pläjäys. Suosittelen edelleen katsomaan tämän nimenomaan mustavalkoisena versiona, koska tämä "efekti" poistaa näiden otusten pienoista koomisuuttakin mukavasti.
Spoiler Olisiko "koko lähitienoon" kuitenkin lähempänä... Joillekin se voi toki olla "koko maailma" ja siten oikeuttaa kurjan elämänsä lopettamiseen.
Spoiler Tuollaisessa tilanteessa sitä varmasti voi pitää mahdollisena, että nuo otukset ovat vallanneet ihan koko maailman -- varsinkin kun apuakaan ei näkynyt tulevan vastaan (ennen kuin sitten liian myöhään).