Omasta mielestä haavoittuvuus on vahvuus ei heikkous Onhan noita elokuvia tosiaan jotka saaneet silmäkulmat kostumaan tosin se riippuu paljon sen hetkisestä mielentilasta. Joskus herkistyy pienemmästäkin ja joskus ei mistään. Eikös elokuvien yksi tarkoitus ole herättää katsojassa tunteita. En muista tai osaa nimetä joitain tiettyjä, mutta ainakin yksi koskettava elokuva joka tulee mieleen on Näkymätön Elina, mutta tosiaan niitä on paljon muitakin. Onnen tai surunkyyneleitä. "B-luokan aivot narikkaan" leffat ei juuri herätä mitään tunteita. Muistan kuinka elokuvissa Schindlerin listassa jossain siinä loppukohtauksissa ystäväni itki oikein vuolaasti, äänen kanssa...siinä vasta äijä :thumbsup:
Ymmärrän mielipiteesi,mutta... محتوى مخفي Minusta se kohtaus oli yksi elokuvan käännekohdista ja siitä johtuen merkittävä.Rourke paljastaa oman sisimpänsä ja sydämmänsä.Kovan miehenkin kuoren sisällä asuu kuitenkin melko pehmoinen mies joka haluaa hyvittää tyttärelleen hänen tekemänsä vääryydet ja hän ymmärtää sen itsekkin että haluaa muuttua paremmaksi ihmiseksi.(vaikka tämä ei sitte tulekkaan onnistumaan):weep:.
Kyseisen leffan kyseinen kohtaus yksiä harvoja missä on oikeasti tullut tippa linssiin. Flashback Jotenkin se vaan koskettaa omaa lapsuutta, oma lapsuuskaan ei mikään ruusunen ole ollut. Varsinkin jos leffassa itkevänä osapuolena on mies niin jotenkin se lisää sitä tunnetta, me miehethän emme koskaan itke.
Itse kuulun niihin, jotka itkevät harvoin elokuvaa katsellessaan. Mutta American Crime on elokuva, jota katsellessa itkin oikein kunnolla. Itku alkoi 30 minuuttin jälkeen ja jatkuikin sitten koko elokuvan loppuun asti. Erittäin hyvä elokuva, mutta aivan hirvittävää katsella, koska ruutua ei tahtonut itkulta nähdä. Ostin elokuvan aikoinani omaksi, mutta en usko, että tulen koskaan katsomaan sitä uudelleen.
M.A.S.H:in muutamassa jaksossa tuli tippa linssiin. Jaksossa Goodbye Radar sekä finaalissa Goodbye, Farewell and Amen. Toinen pomminvarma itkettäjä on Teho-Osaston kahdeksannen kauden jakso, kun Anthony Edwards on viimeistä päivää töissä. Nämä nyt eivät olleet elokuvia mutta silti...
Kyllä vain. Koko elokuva on muutenkin erittäin taidokkaasti koskettavaa tarinankerrontaa. Sean Penn rocks. Se ei ole tosimies jota ei loistavat elokuvat saa kyynelehtimään.
Pitää tulla tännekin postailemaan, kun vaikka täällä onkin mainittu paljon aivan loistavia elokuvia ja elokuvia jotka aiheuttavat pientä tai suurta vuotamista silmien lähiympäristössä, kuten... T2, Häjyt, Grave of Fireflies, Kaunis Mieli, Shawshank Redemption, BoB, sun muut. Mutta ketjusta puuttui muutama elokuva/sarja, missä on herkistynyt kovasti, kuten... The Butterfly Effect, jonka lopussa ei voinut olla vetistelemättä ja aivan samalla lopputuloksella tulin ulos teatterista seuraavana päivänä kun kävin katsomassa leffan uudestaan. Kun tässä myös on tullut sarjoja hehkuteltua niin Doctor Whon uudemmassa jatkumossa on joitain aivan loistavia nessuhetkiä kuten jaksossa The Girl in the Fireplace, toisen kauden päätösjakso Doomsdayn loppu, kirjastojakson Forest of the Dead dialogi Tohtorin ja erään naisimmeisen kanssa, eikä neloskauden 'päätösjakso' Journey's Endkään pettänyt. Toki Doctor Whosta löytyy paljon muitakin hyviä nyyhkyttelyjä, mutta ei nyt kaikkea muista tähän hätään. Ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa koko uudistettu sarja. Myös hieman tuntemattomampi elokuva nimeltään Inside I'm Dancing ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi ja se toimii monella tavalla. http://us.imdb.com/title/tt0417791/ Top 3 tunteidenpurkaukset elokuvan ensinäkemällä: Häjyt - Parikin kohtausta vie jo hommaa eteenpäin, mutta kaikki elokuvan nähneet tietänevät 'sen' kohtauksen jossa :weep::weep::weep: Terminator 2 - Se sankarillisuus, se päättäväisyys, se kytkös pojan ja koneen välillä... :thumbsup: :weep::weep: The Butterfly Effect - Oma suosikkini aikamatkustusteema yhdistettynä valintojen konkreettisuuteen ja muistojen pysyvyyteen on varma nakki! Kun loppubiisi pärähtää soimaan niin tulee :weep: sen loppumisen sijaan :weep: Extrana mainittakoon viimeisin katselukerta elokuvasta Kaunis Mieli, joka jäi kesken kun vajaa tunti oli jäljellä niin tunteet saivat vallan ja vatsassa oikein kouraisi kun ajatteli liikaa miten masentava elokuvan aihepiiri on... :weep:
Ollaan mukana tässä! Varsinkin tuon Tuomiopäivän loppuhetkillä oli hyvinkin aidon tuntuisia huulen väpättämisiä tarjolla. Oikeasti viihdyttävien nykysarjojen vähälukuisessa joukkiossa tämä menee kyllä sinne kärkitapauksiin! Seuraavaa täysipainoista seikkailuputkea odotetaan kyllä suurella mielenkiinnolla
Kolme kertaa nyt katsonut ja joka kerta tulee lopussa vähän enemmänkin tippaa linssiin: "The Notebook - Rakkauden sivut". "Requiem for a Dream - Unelmien sielumessu" pamautti lopputekstien alkaessa melkoisen itkun.
Neloselta tuli The Crow, saa aina tipan linssiin varsinkin lopun hautausmaa kohtaus ja tietää että Brandonia tultiin oikeastikin jo noutamaan. Ilmeisesti isä tarvitsi treeni seuraa toiselle puolelle....
Se haastattelu mikä on niissä ekstroissa on aika koskettava. Brandonhan siinä keroo elämästään ja kuin tämä Crow tulee olemaan hänelle se iso läpimurtoleffa ja ym. kuiteskin kun tietää että tyyppi on jo mullan alla niin onhan se aika koskettava.
The Wrestleriä äsken katseltaessa tuli pariin kertaan nieleskeltyä.. varsinkin leffan viimeiset minuutit oli melkoista :weep: pidättelyä
Moni näköjään nieleskellyt itkua The Wrestleriä katsoessaan mutta kyllä minusta siitä vie reilun voiton suomalainen samanniminen vastine eli Matti Ijäksen Painija. http://www.leffatykki.com/elokuva/painija Sisältää monta erittäin liikuttavaa kohtausta ja teemaltaan taas vaihteeksi ajankohtainen nyt kun kinastellaan laman kynnyksellä vanhusten huonosta kohtelusta. Esko Hukkanen pääroolissa pesee kaikki Rourket sata-nolla.
Elokuvassa Crash kohtaus jossa se rasistipoliisi pelastaa tummaihoisen naisen katolleen lentäneestä autosta. Joka ikinen kerta pala kurkussa ja melkein tippa linssissä. Mahtava kohtaus.
Uh. Terminator 2 oli kyllä pitkästä aikaa katsottaessa jopa parempi elokuva kun mitä muistin. Ehkäpä tuo blu-raykin toi vähän uutta elämystä. Mutta niin loppuun kuluneelta leffalta kun tuo ennen katsomista tuntui, niin väkisinkin loppuun mennessä liikuttui.
Tulin parisen viikkoa sitten kaukoidästä ja kärsin aikaerosta ja muutaman yön unenpuutteesta. Katsoin lentokoneessa tämän elokuvan: Yomei 1-kagetsu no hanayome (April Bride) http://www.imdb.com/title/tt1435613/ ja häpeällisesti kyynelehdin vuolaasti leffan viimeisen puolituntisen. Aina kun ajatteli, että tämä oli nyt tässä, niin tuli vain yhä surullisempia ja liikuttavampia kohtauksia. Vieruskaverit varmaan olivat kummissaan, kun iso ja ruma äijä parkuu melkein ääneen.
Kyllä tosimieskin itkee. Mutta luojan kiitos elokuvia tulee katseltua yksin ja omassa rauhassa niin ei tarvitse peitellä, vaan saa antaa leffan tehdä tehtävänsä. Omia suosikkikategorioita ovat toiminta ja kauhu (ja oikeasti hyvät komediat) ja turhan harvoin tulee draamojen parissa vietettyä aikaa. Toki näistäkin löytyy niitä, jotka saavat silmäkulmat kostumaan. Monet jo varmasti mainittu, mutta kaikkein vaikeinta oli katsoa Kaunis mieli. Sitten ainakin Vihreä maili ja hieman yllätyin, kun silmät kostuivat Click!:in lopussa Olihan tuo kliseistä jne, mutta mitäpä sellasita selittelemään. Joskus vain on oikea hetki. Elokuvien lisäksi tulee katseltua hyvin paljon sarjoja ja parhaillaan kävin Shieldin kausia läpi. Osui sitten kohdalle 5. kauden viimeinen jakso ja siinähän kävi juuri niin, kuin olin pelännyt. محتوى مخفي Inhottava tunne iski jo, kun Shane kertoi Maran raskaudesta ja aloin pelkäämään, mitä olisi luvassa. Varsinaiset kyyneleet sain silmääni vasta hieman myöhemmin, kun ladon väki löysi Lemin ja tuo nuori naispoliisi alkoi itkeä. Herkkää oli vielä Vicinkin suhtautuminen ja se, kuinka hän yritti koskettaa Lemin poskea. Huh huh. En tältä sarjalta odottanut. Leffaesimerkit nyt hieman heikot. Muita ei tullut juuri nyt mieleen, kun tuon Shieldin jakson takia päätin avautua. Edit. Samantien tuli tunne, että Dexteristäkin olisi tällainen kohta/kohtia löytynyt. Ei nyt muisti pelaa lainkaan... Edit.2 Kylmä rinki محتوى مخفي Ryanin teloitus