No en nyt tiedä Sandersin terveydestä, tyyppi on sentään 75-vuotias. Mielestäni aika korkea ikä ryhtyä presidentiksi. Tähän asti vanhin on ollut Reagan, joka oli 69-vuotias aloittaessaan presidentin tehtävät. Trumpkin on kyllä myös jo 70-vuotias, mutta ilmeisesti terveysongelmia ei ole ollut.
Moni elää pidempäänkin ilman merkittäviä terveysongelmia, eikä Sandersin terveydetilasta ole vielä tullut ilmi mitään hälyttävää. Tästä taas on liikkeellä monia teorioita joiden laatimista Trumpin oman lääkärin selonteko Trumpin terveydestä lähinnä helpottaa. Trumpin kaikki testituloksetkin kun on ilmeisesti positiivisia. Alzheimer on aika suosittu teoria.
Ensimmäinen vaaliväittely takana. Trump ei loistanut tiedoillaan, muttei toisaalta myöskään sanonut mitään järisyttävän loukkaavaa tai typerää, joten sanoisin että hänen osaltaan ihan hyvä väittely. Täytyy tunnustaa, että olin väärässä sen suhteen miten hyvin Trump pystyy muovaamaan itseään maltillisemmaksi. Hän näytti monesti jopa mukavalta mieheltä nyökytellessään ja sanoessaan useasti olevansa Clintonin kanssa samaa mieltä. Kutsui myös Clintonia "Secretary Clintoniksi" eikä Crooked Hillaryksi. Toki sieltä hyökkäävyyttäkin löytyi, mutta se suoritettiin kunnioittavalla tavalla. Clinton ei mukavuuksia Trumpille suonut, muttei kyllä ollut mitenkään liiallisen hyökkääväkään. Clinton sai hyvin luotua kuvaa Trumpista häikäilemättömänä bisnesmiehenä, joka aiehutti monille kärsimystä tavoitellessaan maksimaalista voittoa. Tuohan on 100 % oikea kuva ja mielestäni Trumpin suurin ongelma.
Tuli katsottua livenä (kai te muutkin heräsitte neljältä katsomaan?! ) tämä ensimmäinen väittely. Sähköä oli ilmassa. Omasta mielestäni Trump epäonnistui, mutta toisaalta Hillarykaan ei erityisesti loistanut (toisin kuin Suomen lehdistö antaa kuvan). Hillaryssa on jotain hyvin epämiellyttävää, muovisen feikkiä opeteltua roolia, joka jättää etäiseksi. Trump ei taas ehkä ollut niin herrasmies kuin olisi kannattanut olla, varsinkin alussa oli turhaa päällehuutamista (pistän sen adrenaliinin piikkiin). Jämäkkä pitää olla, jotta vaikuttaa presidentilliseltä, mutta kunnioittava silti. Hillaryn suurin ongelma on, ettei vaikuta aidolta eikä siten puhuttele katsojaa. Päälleliimattu rooli aiheuttaa epäilyksiä eikä aitoa karismaa ole. Trump onnistui ajoittain puhuttelemaan paremmin, mutta Trumpin pitäisi oppia tästä väittelystä paljon, jos haluaa tulla valituksi presidentiksi. Hillary oli selkeästi tehnyt kotiläksynsä paremmin ja Trump jäi ihan turhaan toistamaan samoja jo sanottuja asioita, vaikka olisi hyvin voinut vahvasti argumentoida jo uusia kysymyksiäkin. Seuraavia väittelyitä en varmaan jaksa nousta seuraamaan keskellä yötä. Twitter feedin livenä seuraaminenkaan ei tuonut mitään lisäarvoa, kun se on niin politisoitunutta juupas-eipästä. Suoraan sanoen aika huolestuttava tilanne amerikkalaisten äänestäjien näkökulmasta. Molemmissa on niin paljon huonoja puolia.
Toinen debatti oli viime yönä Suomen aikaa. Katsoin juuri tallenteelta ennen kuin luen lehdistön suodattaman version asiasta. Mielestäni Trump hävisi ensimmäisen debatin selvästi, mutta oli tässä parempi kuin Clinton. Trump oli huomattavasti enemmän itsekontrollissa kuin ensimmäisessä ja nokitti suurimmassa osassa aiheista osuvasti. Clinton jäi ehkä jopa aseettomaksi joissain tilanteissa ja sortui hätätilanteessa tallennemaisuuteen niin kuin Trump ensimmäisessä väittelyssä. Uskon silti, että kokonaisuutena Clinton on vahvemmilla valittavaksi.
Minulle jäi tuosta väittelystä vähän ikävä fiilis. Ensimmäinen väittely oli paljon asiallisempi, tässä kaivettiin historiasta ikäviä asioita ja heiteltiin niillä toisia. Mutta siis todella viihdyttävähän tuo väittely silti oli. Asiakysymyksissä Trump vaikutti jälleen tietämättömältä, mutta esiintymistavassaan tässä väittelyssä hänestä huokui aitous, kun taas Clinton tuntui edelleen käsikirjoiteltulta. Tällä kertaa tuli tunne, että hän pyrki imitoimaan Obamaa puhetyylissä. Pidän yleisesti enemmän Trumpin tavasta, jossa hän kohdistaa puheensa Clintonille. Clinton taas puhuu suoraan yleisölle eikä ikään kuin alennu keskustelemaan Trumpin kanssa lainkaan. Viittaan siis kirjaimellisesti puhetyyliin (Trump: "Hillary, sää valehtelit hei" ja Hillary "Trump jälleen todisti olevansa valehtelija"). Tulee mieleen kuin Clinton olisi syyttäjä, joka rakentaa määrätietoisuudella keissiä Trumpia vastaan. Ihmiselle, jota ei kansan keskuudessa pidetä aitona, tuskin paras tyyli nostaa tykättävyyttään. Lopussa nähtiin yllätys kun ehdokkaita pyydettiin kehumaan toisiaan. Trump ilahtui Clintonin antamista kehuista hänen lapsilleen niin kovasti, että äityi kehumaan Clintonia taistelijaksi joka ei luovuta ja sanoi arvostavansa sellaista piirrettä paljon. Ehdottomasti totta Clintonin kohdalla, mutta tuohan on ihan päinvastaista kuin Trump on aiemmin yrittänyt rummuttaa ("Hillary on heikko - tarvitsemme presidentin jolla on kestävyyttä!") Trump on vähän liikaa tunteiden vietävissä, vaikka inhimillisesti katsoen onkin hellyyttävää että kokiessaan saaneensa hyvää kohtelua, myös hän on valmis olemaan mukava. Tuo kuitenkin tarjoaa kaiken maailman diktaattoreille elämänsä tilaisuuden parantaa asemaansa, jos onnistuvat luikertelemaan Trumpin suosioon.
Alkaa näyttää siltä, että Trumpin kampanja on tuhoutunut. Henkilökohtaisesti en pöyristynyt hirveästi siitä ensimmäisestä pukukoppipuhe-nauhasta, mutta sen jälkeen useat naiset ovat tulleet omilla nimillään esiin ja kertoneet tällaisista tapauksista. Trumpilla on nyt bisnekset pahoin kärsineet ja maine mennyt presidentinkampanjan seurauksena. En yllättyisi, jos Melaniakin jossain vaiheessa päättäisi lähteä kun tilanne on vähän rauhoittunut. Marraskuun 8.:sta tulee virallinen kaikkien menneisyydessä Trumpin kiusaamaksi joutuneiden Voitonpäivä. Mies tuhosi lopulta itse itsensä eikä kukaan tunne sääliä häntä kohtaan.
Trumpin egotrippi alkaa olemaan ohi. Harmillista vain, että vaaleissa (ja ehdokkaissa) tuntuu kiinnostavan kaikki muu paitsi asia-asiat. Trump ei keskittynyt itsekään riittävästi niihin, vaan provosoitui ja provosoi muihin asioihin. Valitettavasti Trump on siinä oikeassa, että Hillary jatkaa Obaman linjalla ja se en usko, että se on oikea tie tuolle maalle. Trump herätti hetkeksi toivoa ihmisissä, joiden eteen Hillary väittää tekevänsä töitä vaikka on ihan jotain aivan muuta todellisuudessa.
Vaalit eivät ole ohi lähellekään. Tottakait valtamedia yrittää antaa sellaisen kuvan. Toivottavasti Hillaryn äänestäjät jäävät vaalipäivänä kotiin, kerta vaalit ovat "selvät". Wikileaks jatkaa paljastuksiaan ja valtamedia jättää noteeraamatta, koska johtajaksi näytetään etsittävän eunukkia.
Yllätys yllätys, suomalaiset äänestäisivät "crooked" Hillaryn presidentiksi 86 % enemmistöllä: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001933424.html Olen miettinyt suomalaisen (varsinkin iltapäivä)lehdistön suorastaan raivoisaa vimmaa rummuttaa Hillarya presidentiksi (ja toisaalta loata Trumpia). Tasavertainen puolueeton kohtelu on ollut kaukana uutisoinnissa (sikäli kyselyn tuloskaan ei yllätä). Ihmetystä aiheuttaa eritoten siksi, että Suomessa on aika vähän Yhdysvaltain vaaleissa äänioikeutettuja. Halutaanko kuitenkin jostain muusta syystä muokata kansan mielipidettä? En tiedä onko taustalla jotain korkeampaa agendaa vai ei, ihmetyttää kuitenkin.
Lehdistön ensisijaisena tehtävänä on tuottaa omistajille rahaa. Trump voi syyttää itseään möläytyksistään ja puheistaan, jos hänen "lokaamisellaan" saadaan mehevimmät otsikot ja jutut aikaan. Mielipiteen muokkausta vastaan pitää olla edes jokin immuniteetti. Yleensä riittää koulutus ja aivojen kytkeminen päälle. Sekään ei haittaisi, jos vanhemmat opettaisivat lapsensa kyseenalaistamaan asioita jos pienestä pitäen.
Veikkaan, että valitettavan harva tähän pystyy. Yksi rajuimmista kotimaisista esimerkeistä suoranaisessa masinoidussa valtiollisessa aivopesussa (esim. koulujen opetusohjelmat) on ollut vuosikymmenien "Neuvostoliitto/Venäjä on rauhanystävämme" -mantra, vaikka todellisuudessa suurvallalla on suurvallan intressit - on aina ollut ja tulee aina olemaan. (Pätee myös muihin suurvaltoihin.) Tämän aiheuttamasta sinisilmäisyydestä taas kärsitään, mutta toivottavasti ei tällä kertaa taas kovimman kautta. Jopa Suomen valtiojohto oli täydellisen sinisilmäinen aivan viime vuosiin asti.
Kyllä siihen pystyy melkein kuka tahansa lukuunottamatta ehkä kaikkein vähiten älykästä osaa väestöstä, mutta ihmiset eivät ole tottuneet/oppineet tekemään niin. En minä tällaista mantraa koskaan kohdannut koulussa. Bilateraalisen kaupan merkitystä Suomen taloudelle korostettiin silloin 80-luvulla, mutta sehän piti paikkansa. Millä tavalla kärsimme sinisilmäisyydestä? Millä tavoin "Venäjä on vihollinen" -mantra auttaisi meitä? Kyllä, itsekin olen äärimmäisen pettynyt Venäjän kehitykseen 2000-luvulla, mutta en keksi mikä voisi olla paremmin meillä, jos emme olisi olleet sinisilmäisiä? Ihan kuin Venäjän kehitys olisi meidän sinisilmäisyydestä kiinni? Samaa menoa siellä olisi joka tapauksessa.
Kuulostat pikemminkin siltä, että olet aika hyvin omaksunut mantran. Kyllähän 70- ja 80-luvun koulukirjat ja tiedotusvälineet olivat aivan täynnä mantramaista potaskaa. Bilateraalinen kauppakin syöksi lopulta Suomen syvään lamaan, kun tuotteet joita vietiin eivät kelvanneet kilpailuille markkinoille. Mitä oikeastaan saatiin Neuvostoliitosta. Energiaa, raaka-aineita, aseita ja YYA-sopimus? Itse en ole pettynyt Venäjän kehitykseen 2000-luvulla, vaan oman valtiojohtomme sokeuteen turvallisuuspolitiikkamme kustannuksella. Ei ole yhdentekevää, mitä isossa naapurivaltiossa tapahtuu. Kysy vaikka elossa olevilta suomalaisilta tai puolalaisilta aikalaisilta 1939 tapahtumista. Tai tuoreempaa tietoa ukrainalaisilta Krimin tapahtumista.
Niin varmaan niin, mutta minkäs me oppilaat sille pystyimme? Paskaakaan ei kiinnosta mielipiteesi siitä, mitä olen omaksunut. Jonkun mantran olet varmaan itsekin omaksunut (jenkkimantran?) Ilman sitä bilateraalista kauppaa talous olisi madallut ennen sitä lamaa, eikä talousviisaatkaan aina näe miten maailma muuttuu. Hyvähän meidän on jälkiviisastella mitä olisi pitänyt tehdä. Et ole pettynyt Venäjään? Aika ihmeellinen asenne. Siellähän on asiat menneet ihan päin persettä. Mitä valtionjohdon olisi pitänyt tehdä? Kaksinkertaistaan puolustusmenot? Liitos Natoon? Taas jälkiviisastelua. Kävin armeijan 1994, jolloin kouluttajat sanoivat Venäjän armeijan olevan todella heikossa hapessa, suorastaan säälittävässä Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena (+ kylmän sodan loppuminen 80-luvulla). Tänä päivänä Venäjän armeija on aivan toisessa iskussa. Niin se maailma muuttuu 20 vuodessa. Olenko sitten muuta väittänyt? Kaikkihan tässä olemme huolissamme naapurin kehityksestä. Kyse on vain siitä, mitä meidän kannattaa tilanteessa tehdä. Siitä on monia mielipiteitä.
[QUOTE="71 dB]Paskaakaan ei kiinnosta mielipiteesi siitä, mitä olen omaksunut. Jonkun mantran olet varmaan itsekin omaksunut (jenkkimantran?)[/QUOTE] Juuri kirjoitin, että jokaisella suurvallalla on omat intressinsä. Tulee mieleen osuva Yrjö Raution kirjoitus (itse asiassa varsinaisesta aiheestakin, Trumpista): "Monille entisille ja nykyisille stalinisteille ja vanhan polven vasemmistoliittolaisille Yhdysvallat taas on yhä pahan ruumiillistuma, suuri saatana. Viha Yhdysvaltoja kohtaan on ainoa jäljellä oleva pilari, joka pitää pystyssä heidän maailmankuvaansa." http://www.hs.fi/m/politiikka/a1476330024838 [QUOTE="71 dB]Et ole pettynyt Venäjään? Aika ihmeellinen asenne. Siellähän on asiat menneet ihan päin persettä.[/QUOTE] En ole pettynyt Venäjän kehitykseen, koska se on asia jolle emme pienenä (käytännössä täysin merkityksettömänä) maana voi yhtään mitään - ei menneisyydessä, ei nyt, eikä myöskään tulevaisuudessa. Sen sijaan olisimme voineet ja voimme ainakin vieläkin toistaiseksi tehdä omat ratkaisumme.
Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat suurvaltoja ja molemmilla on intressinsä. Mistä asiasta olemme tässä erimielisiä? Historiallisista ja maantieteellisistä syistä Venäjällä/Neuvostoliitolla on ollut Suomen historiaan paljon suurempi vaikutus kuin Yhdysvalloilla. En tiedä, pidätkö minua jonain stalinistina (häh?), mutta en minä ainakaan erityisen jenkkivastaisena itseäni pidä, vaikka tietysti kriikkisenä ihmisenä osaan kritisoida jenkkilääkin. Ei edes siellä kaikki ole täydellistä. Vai mistä ihmeestä sinä nyt tässä puhut? Kyllä Venäjä voidaan katsoa pettymykseksi. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä oli historiallinen tilaisuus kehittyä länsimaiseksi maaksi, mutta ei päässyt demokratian saralla puusta pitkään. Elokuvillekaan ei itse voi mitään ja silti niihinkin voi pettyä. Mistä "omista" ratkaisuista puhut? Onko joku tehnyt ratkaisuja puolestamme?
Vähän huumoria väliin. Nimittäin Suomi mainittu! "Suosittu talkshow irvaili raskaasti Donald Trumpille Yhdysvalloissa: ”Pommittaisi Suomen olemattomiin”" http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001933580.html
Demokraatit on kyllä pelanneet taidokkaasti Putinilla. Tässä vaiheessa on jo selvää, että "Putinin yritys vaikuttaa USA:n vaaleihin" on ollut eduksi nimenomaan demokraateille, koska siitä on tullut niin tehokas hokema ja lyömäase Trumpia vastaan. Trumpilla mitä ilmeisemmin ei oikeasti ole minkäänlaista yhteyttä Putiniin, koska bisnekset sujuivat niin surkeasti Venäjällä ja vielä 2015 tai 2016 Putin "kehui" Trumpia kutsumalla häntä mielenkiintoiseksi ihmiseksi tms vähättelevään sävyyn. Se mitä Putin pohjimmiltaan tarkoitti on että Trump on klovni. Tästäkin huolimatta eurooppalaisille ja maailmalle on parasta että Clintonista tulee presidentti. Trumpin kokemattomuudesta seuraava kaaostila USA:ssa voisi antaa Putinille vähän liian otollisen paikan tehdä radikaaleja ratkaisuja.
Only 2 points separate Clinton, Trump in latest tracking poll https://www.washingtonpost.com/news...linton-47-trump-45-in-post-abc-tracking-poll/ Kyllä tässä jännät menee kohta housuun...