Tulin hulluksi Kinopalatsissa! (ärsyttävimmät elokuvateatterikokemukset)

Omituista että noista puhutaan yleisesti 2K-resoisina. Väittäisin että ne ovat 1K-resoisia, niinq sillee oikeesti. Eihän kukaan puhu 1920i:stä tai 1280p:stäkään.

 

Nämä K:t ovat jostain syystä vakiintuneet digitaalisista teatteriprojektoreista puhuttaessa. Epätäsmällisiä ovat, mitä on toki pohdittu: Ks. esim tämän pdf:n sivu 7 Digital Cinema - The EDCF Guide for Early Adopters

Tämä tekniikkaosasto on minulle aika huttua. Uskon vain, mitä silmäni todistavat.

 

Tarkoitin vain sitä että yleensä puhuttaessa vaikkapa 4K:sta, on tarkoitettu että resoluutiota on 4000 viivaa per freimi. Näin tekee esimerkiksi digimastereita filmeistä skannaava efilm. Jostain syystä (markkinointi-bs) digiteatteriväki on halunnut sekoittaa pakkaa.

Kelvollinen filmiesitys kyllä hakkaa nämä digiteatterin 1080p-esitykset tarkkuudessa.

 

Melko hulluja väitteitä. Ihmissilmähän on evoluution tuotteena sopeutunut todellisuuden näkemiseen! Minun näkemäni todellisuus ei pehmene liikkeestä, huoju koko ajan tai sisällä rakeisuutta. Sekä filmi että digitaalinen projektio ovat puutteellisia mutta ainakin minun silmilleni digitaalinen puhtaus ja vakaus edustavat lähempänä todellisuutta olemista.

 

Jep. Näistä D-Cinema-projektorien resoluutioista puhuttaessa 2K:lla tarkoitetaan kuvassa 2048 vaakapikseliä ja 1080 pikseliä pystysuuntaan. 4K = 4096x2160.

Mitä kuvan laatuun tulee, tietenkään pikselit eivät ole kaikki, mitä kuvan laatuun vaikuttaa. Pikseleistä puhutaan, koska se on "helppoa". Meikäläinenkin, joka on aika pihalla tekniikasta niistä puhuu

Aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, että 2K:lla saavutetaan riittävä kuvan laatu. Se voittaa kotiesityslaitteet ja pärjää hyvin filmiesityksille. Mikä sitten on riittävä laatu? Tämä keskustelu ei lopu varmasti koskaan, koska mittarit löytävät aina sellaisia eroja, mitä ihmissilmä ei näe.

Totta on, että filmikuva laadultaan (siis hyvällä esityskalustolla, hyvällä filmikopiolla) voittaa mittareilla mitattuna digitaalisen projisoinnin, mutta näkeekä eroa kukaan - se on sitten toinen juttu. Olen nähnyt sellaisiakin esityksiä, missä samaa leffaa on näytetty jaetulla kankaalla, jossa toiselle puolelle kangasta on projisoitu 35 millisellä filmillä ja toiselle puolelle 2K-projektorilla. Digitaalinen versio ei ole tällaisessa vertailussa hävinnyt.

Nämä ovat tietysti sellaisia asioita, jotka eivät kertomalla, selittämällä tai uskottelemalla parane. Ne on nähtävä itse. Ehkä joskus vielä Suomessakin näitä vertailuja pääsee tekemään.

 

Olosuhteet taitavat olla ratkaisevassa asemassa eli tärkeimpänä kankaan koko. Minun on erittäin vaikea uskoa että 1080p-tykillä päihitettäisiin filmilaatu vaikkapa Finnkinon Plevnan ykkössalissa Tampereella. Enpä ole D-Cinema-tykkiä käytössä vielä nähnytkään.

Totta, siksi kirjoitinkin aiemmin filmin voittavan tarkkuudessa, koska tiesin sen faktaksi. Havaitut erot ovat tietenkin eri asia. Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä D-Cinema toiminnassa. Missähän onnistuisi?

 

Nähtävä se on Olen nähnyt demoja ihan oikeassa teatterissa isolla kankaalla. Joten uskon, että Plevnan ykkösessäkin homma pelaisi.

Lähimpien D-Cinema-esitysten perässä pitää mennä Ruotsiin. Siellä Folkets Husilla on yli kolmekymmentä teatteria, jossa on vaihtelevan laatuinen digitaalinen esityskalusto, mutta myös 2K-projektoreita. Länsi-Euroopassa esim. Kinepolis-ketju (Belgiassa ja Ranskassa ainakin on digiprojareita) ja Tanskassa Nordiskilla on pari projektoria. Nämä taitavat olla lähimmät.

Tilanne on nyt viimeaikoina elänyt, kun XDC rupesi tarjoamaan projektori & serveripaketteja ja lupailivat myös leffoja esitykseen. Jotkut firmat ovat kokeilleet heidän palvelujaan. Pettyneitäkin on jonkun verran ollut - tekniikka sinänsä ei tuo välttämättä lisää yleisöä, mutta esim. Folkets Hus on tietääkseni vuokrannut laitteistoja XDC:ltä.

 

Itseasiassa mistä sen tietää? Näköelimet eli silmät ja aivon näkökeskus eivät erota yksityiskohtia nopeasta liikkeestä vaan aivot prosessoivat omiaan täyttämään silmien taltioiman liikkeen väliin. Tähän ilmiöön perustuvat iso osa silmänkääntötempuistakin.

Joka tapauksessa kun en kultasilmä siinä missä en ole kultakorvakaan, niin uskoisin, että 4K vs. 35mm filmimateriaaleja en pystyisi asettamaan paremmuusjärjestykseen. Olettaen että filmimateriaali on kunnossa eikä p*llunkarvoja vilahtele filmin sivussa.

 

Digitaalinen "puhtaus" voi miellyttää joitakuita, mutta minulle elokuvan "todellisuus" on sitä, mitä sen tekijät ovat halunneet sen olevan. Se, että digitaalinen projektio ei sisällä rakeisuutta, ei ole hyvä asia. Filmin rakeisuus voi olla (uusissa elokuvissa on aina) taiteellinen valinta. Miten hyvä on esitystekniikka, joka jättää oleellisen osan elokuvan tunnelmasta kokonaan pois?

 

Mistä sen voi tietää? Ei kai kahvikupin muoto muutu fysikaalisesti pehmeäksi humuksi sitä liikuteltaessa?:hitme: Kiinteä tarkkareunainen kappalehan se on koko ajan.

Minusta jo 2K ylittää selvästi kokonaislaadussa filmin. Tarkkuutta on ehkä vähemmän mutta vastapainona on loistava väritoisto, vakaus ja puhtaus. :thumbsup:

Filmin rakeisuus voi miellyttää joitakuita, mutta minulle elokuvan "todellisuus" on sitä, mitä sen tekijät ovat halunneet sen olevan. Se, että filmi sisältää rakeisuutta, ei ole hyvä asia. Kuvan puhtaus voi olla taiteellinen valinta.

Tunnelma pitäisi tulla elokuvan sisällöstä eikä esitystekniikasta koska joka ikinen elokuva ei kaipaa rakeista tunnelmaa. Rakeisuutta voidaan matkia tarpeen tullen digitaalisella "kohinalla". Digitaaliprojektiossa kuva on tekijöiden haluama joka ikisessä näytännössä, ei vain ensi-illassa.

 

1800-1900 -lukujen taitteessa uusi keksintö - elokuva - taltioitiin siihen aikaan olemassaolevalle medialle: Filmille.
Musiikki taltioitiin alussa vaharullalle, sitten 'savikiekolle', edettiinpä vielä vinyylilevyihin ennen CD:lle päätymistä.

Nykyään on olemassa parempia ja helpommin käsiteltäviä, sekä ennen kaikkea halvempia tallennusmuotoja. Tämä on kaikki luonnollista kehityskulkua.

On aika siirtyä eteenpäin ja päästää elokuvamaailman vaharulla, eli filmi, ansaitulle eläkkeelle.
EDIT: Filmihän on elänyt paljon pitempään kuin yksikään ym. musiikkitallennemediasta.


-DMC-

 

Oikeaa puhetta. :thumbsup: Toisethan eivät halua päästää irti vinyylistäkään vaan haluavat kuunnella napsuvaa rahinaa. :hitme: Filmi on ollut erinomainen tallenneformaatti. Vasta nyt 2000-luvulla on jotain parempaa näköpiirissä.

Eihän filmiä tarvitse kokonaan unholaan jättää. Jos joku haluaa taiteellisista syistä sitä käyttää niin käyttäkööt mutta tulevat elokuvan tekijät kyllä huomaavat digitaalisuuden edut ja uudet mahdollisuuden. Syntyy puhtauden ja vakauden estetiikka joka on ollut tähän asti mahdotonta filmillä.

 

No tuota, kirjoitit tuolla aiemmin "Minun näkemäni todellisuus ei pehmene liikkeestä", sinun näkemäsi (tai minun näkemäni) todellisuushan on eri asia kuin "absoluutti" todellisuus. Ja luulin, että puhuimme ihmissilmin tehtävistä havainnoista eikä "absoluutti" todellisuudesta.

 

Niin, silmät ja aivot tuottavat ties mitä "humua" mutta todellisuus on eri asia.

Puhuin absoluuttisesta todellisuudesta. Sen minä juuri silmilläni näen vaikka aistini harhoja tuottaakin sen pohjalta. Toisin sanoen silmien eteen tuotakoon "absoluuttista todellisuutta" joka sitten aivoissa koetaan miten koetaan.

Hiukan psykedeelistä tekstiä...:hitme:

 

Tästähän on hyvä esimerkki suosikkiohjaajasi Steven Spielberg, joka on viimeiseen asti vannonut pysyvänsä wanhan ajan keloissa, niin kauan kuin joku niitä valmistaa. Omasta mielestäni täysin oikea ratkaisu, sillä ei sitä kelan elokuvamaisuutta ja tunnelmaa saada korvattua digitekniikalla vielä vuosikausiin. Toki se voi näyttää koreammalta ja karamellin imelältä, mutta sisältö ja tunne ratkaisee.

 

Suurin osa elokuvateatterilevitykseen tulevista elokuvista kuvataan filmille. Filmiä pidetään, ja niin varmasti onkin, ylivoimaisena kuvausmateriaalina. Mutta niin Spielbergin kuin muidenkin elokuvat kyllä tätä nykyä jälkikäsitellään digitaalisesti (leikkaus, efektit jne.), eli niistä tehdään digitaaliset kopiot, jotka sitten jälkikäsittelyn jälkeen siirretään "takaisin" filmille.

Suomessakin ilmeisesti Aki Kaurismäen elokuvia lukuunottamatta kaikki elokuvat jälkikäsitellään digitaalisesti. Kuvausmateriaalina käytetään 35 mm filmiä tai 16 mm filmiä, jopa super 8 -filmiä kuuleman mukaan käytetään. Väittävät, että jopa nämä kapeat filmiformaatit ovat 35 milliseksi levitettyinä parempia kuin esim. HD-kameran kuvan laatu.

Televisiossa tuli jotain juttua Louhimiehen Riisuttu mies -leffan kuvauksista. Näyttivät käyttävän HD-kameraa. Miten lie, ollaankohan Suomessa siirtymässä kustannussyistä HD-kuvaukseen? Elokuvatuotantojen parissa puuhailevat tietänevät paremmin

 

Itse olin juuri postaamassa, etteikö näitä tapahtumia muka olisi omalle kohdalle sattunut, mutta onhan niitä.

Lähdin kavereiden suostuttelemana katsoaman Painajainen perheessä:n (no, se uudempi kuitenkin niistä. No, juuri ennen elokuvan alkua joku epämääräinen mies menee salin eteen kertomaan jostian elämänkäännekohdastaan, joka liittyi jotenkin elokuvaan (en muista miten), ja kuinka hän on elänyt selibaatissa siitä lähtien. Siinä oli ihmettelemistä ja nauramista enemmän kuin mitä itse leffa nauratti.

Toinen tälläinen tapahtuma ei ollut mitenkään erikoinen sinänsä, eikä tapahtunut itse salin sisällä, mutta tuli kuitenkin Äm-irk -tytöihin törmättyä tuossa pari kuukautta sitten. Olviat yllättäen pullo kädessa Tennarin sisällä kaatokännissä.

 

Kirjoitusvirheistä päätellen kännissä kirjoitettu...

 

Tietysti kuvan puhtaus ja vakauskin voi olla taiteellinen valinta, joten mikäs siinä, jos joku haluaa sellaiseen ilmaisuun nojautuvia elokuvia tehdä. Itse tarkoitin kylläkin sitä, että tämän päivän tilanteessa, jossa useimmat elokuvat kuvataan filmille, digitaalinen projektio ei tee niille oikeutta. Siis filmi filminä ja digitaalinen kuva digitaalisena, kiitos. Filmimateriaalista häviää oleellista sen tekijöiden haluamaa tietoa, jos elokuva nykytekniikkaa käyttäen heijastetaan digitaalisesti.

 

Ei se rakeisuus sinne elokuviin kuulu, sen kanssa vaan on ollut pakko elää. Sadassa vuodessa ihmiset ovat siihen tottuneet eivätkä uskalla siitä nyt luopua kun olisi teknisesti mahdollista. Digitaalisesti Star Wars II:n neljä kertaa nähneenä voin sanoa että filmin "ominaisuuksia" ei tule ikävä...