Taasen pari westerniä, hieman eri aikakausilta: Sabata Salaperäinen ratsastaja sekä Five Guns West.
Yhdessä suhteessa Brotherhood of War ei kuitenkaan jää puolueettomaksi, se korostaa isänmaallisuuden tärkeyttä vähintäänkin riittävästi Brotherhood of War välttää viimeiseen asti olemasta puolueellinen Nämä ovat kyllä ristiriidassa. Toisaalla väität, että kyseessä on isänmaallisuutta korostava elokuva, toisaalla väität sitä puolueettomaksi. Itse en kutsuisi elokuvaa mitenkään isänmaalliseksi, eihän siinä käsitellä mitään nationalistisia asioita. Pääosassahan on lähinnä vain perhe ja sota sekä mitä sota aiheuttaa ihmisissä. Myöskin muutamaan otteeseen mainitsemasi elokuvan mustavalkoisuus on ihmeellinen termi, jota voisit hieman selittää. Jos sota kuvataan raadollisesti niin yleensä puhutaan esim. pasifistisuudesta. Millainen sotaelokuva ei ole 'mustavalkoinen'? Ei kai tässä ole takana mitään sellaista, että haettaisiin jotain we were soldiersin sisällön kaltaista potaskaa.
Altavastaajana, mutta suurella sydämellä lähden karkeloihin mukaan -> Rocky Arvostan mahdollista palautetta.
Ei laisinkaan hassumpi arvio. Kuvien välistä on tainnut [vali]-tagit unohtua, ne kannattaa lisätä niin ulkoasukin on sitten kunnossa. "Klikkaa kuvia isommaksi" seitsemään kertaan menukuvien alla on häiritsevää, kyseessä taitaa olla jokin arviosoftan bugi.
No niin, nyt sain nuo ulkoiset seikatkin kuntoon. Tuo 7x "Klikkaa kuvia isommaksi" oli ilmeisesti tosiaan joku softasta johtuva bugi, mutta sain näemmä säädettyä senkin kuntoon.
Kuvat ovat hieman väärällä kuvasuhteella ja näyttävätkin pystysuunnassa vähän venähtäneiltä. 1.85:1-suhteella noiden oikea korkeus leveyden ollessa tuo standardi 260 on 140 pikseliä, nyt näyttäisi olevan 173. Olisiko kaappausvaiheessa sattunut moka, itsellä noita saa ainakin aina joskus korjailla.
Hmm... en ole oikein alan asiantuntija. Heitin vain kiekon koneeseen, lätkin kaappaukset ja katsoin ohjeista mitkä mitat kuuluisi olla, jonka jälkeen Paint Shop Pro:n resizea kehiin. Hyvinkin mahdollista, että jotain virheitä on sattunut.
Alkuun, kiitos palautteesta. Ja nyt, selitysosasto töihin: Kyllä, elokuva on puolueeton siinä suhteessa, että se ei tee E-Korealaisista yhtään enempää sankareita kuin P-Korealaisistakaan. Mutta, elokuva kyllä korostaa isänmaallisuuden, ja pareminkin tällaisen sankarimenttaliteetin merkitystä vähintäänkin riittävästi. Muutamia esimerkkejä kohtauksista, jotka Amerikka-tuotannoissa nostaisivat nyrpeitä kulmakarvoja: Spoiler 1. voittolipun heiluttelu ja juhliminen noin puolessa välissä elokuvaa 2. sankari-veljen 'ilmaan heittely' 3. nyt kyllä hyökätään, eikä junnata + yhteishengen kohottelukohtaus heti perään Eli siis, elokuva oli puolueeton mitä poliittisesti ottaen tulee, mutta sankarpoikia kyllä viljellään. Ja tuossa lainauksessakin oli tuo, eli "yhdessä suhteessa Brotherhood of War ei kuitenkaan jää puolueettomaksi" Totta tuossa suhteessa, että eihän kyseessä nyt mikään Etelä-Korealaisten yhteishengen-kohotus elokuva olekkaan, ja tärkeimpänä ovat juuri nuo mainitsemasi asiat. Sankarillisuus on kuitenkin usein mukana. Elikkäs, en tarkoita mustavalkoisuudella sitä että sota on kuvattu raadollisesti, vaan tarkoitan lähinnä elokuvan yleishenkeä ja henkilöhahmoja. Eli, hahmot ovat joko oikein pahoja, tai oikein hyviä. Toki pari esimerkkiä siitä väliltäkin löytyy, mutta esim. päähenkilöt jakautuvat alun jälkeen hyvin nopeasti kahteen leiriin. Ennen kaikkea mustavalkoisuudella tarkoitin kuitenkin sitä, että elokuvan kohtaukset olivat joko 'täynnä uskoa tulevaisuuteen' (kuten alun idylliset perhekohtaukset) tai 'kaikki on lopussa kohtaukset', joissa lähinnä osoitettiin sodan mielettömyyttä. Kuten arviossa sanoin, osa niistä oli oikein mallikkaita ja tunteikkaita, mutta niitä oli liikaa --> niistä meni maku. Sellainen, jossa asioita käsitellään monelta kantilta, varauksettomasti. Henkilöt eivät ole / eivätkä muutu puhtaasti pahoiksi, puhtaasti hyviksi (tai niin tehdessään eivät ainakaan ole se kaikkein kliseisin malliesimerkki). Esimerkkeinä vaikka Platoon, Das Boot, Full Metal Jacket. We're Soldiers oli malliesimerkki paskasta sotaelokusta, joten ei siitä sen enempää. Tuohon verrattuna Brotherhood of War on mestariteos.
WTF... "Brotherhood of Warin Suomi-julkaisun kuvanlaatu on hyvää luokkaa. Sotaelokuvalle tyypillisen ruskeasävytteisen maailman toisto onnistuu jokseenkin virheettömästi. Roskia tai muitakaan epämääräisyyksiä ei kuvassa näy, ja terävyydeltään kuva on huippuluokkaa. Varsinkin elokuvan alun kirkkaissa kohtauksissa terävyys pääsee hyvin esille. 2.35:1 kuvasuhteella tarjoiltava anamorfinen laajakuva on siis kaikin puolin esimerkillisen tasokas." Itse kirjoitin toisaalle tähän tyyliin, kun taannoin vuokrasin tuon kiekon: Tuli tuo siis vuokrattua ja kuvanlaatu on (ihan tuota perinteistä AV-laatua) paikoitellen aivan järkyttävää katseltavaa. Sen lisäksi että se on (perinteitä kunnioittaen) NTSC->PAL muunnos, lomitettu kuva hyppää silmille. Eikä siinä vielä kaikki. Kun elokuvan leikkaus ja kuvaus on muutenkin monin paikoin erittäin nopeaa, toivoisi edes kuvan olevan selkeä/tarkka jne. jotta sitä onnistuisi seurata. Mutta ei, nuo aiemmat virheet eivät riitä, vaan kuva on paikoitellen niin täynnä pakkausartefakteja/macroblockingia/whatever palikkamössöä, että lopputuloksena ei ole muuta kuin hirveä päänsärky. Tällaisia poimintoja 92" kuvasta. Ihmetykseni koskee siis sitä, että voiko liikkeellä olla sisällöltään näin radikaalisti poikkeavat myynti- ja vuokraversiot (olettaen että arvostelemasi kiekko on ostettu)? Koska katselemani kuvanlaatu oli ison osan ajasta kerrassaan luokatonta ja lähinnä päänsärkyä aiheuttavaa.
Mjoo, naputellessani arviota muistelinkin jonkun kuvan haukkuneen pahasti lyttyyn, vaikka en tuolloin viestiäsi löytänytkään niin myöhemmin sen cane linkitti. Niin, itse asiaan; en minä ainakaan siitä kuvasta mitään suurempaa moittimisen aihetta löytänyt, mainitsemasi palikkamössä nyt olisi ollut helpointa huomata, mutta sitä ei kyllä myynti-dvd:ssä (kyllä, tuollaista tuli pyöritettyä) ilmaantunut minun okulaareihini missään vaiheessa. Jouduin poikkeuksellisesti katsomaan elokuvan tietokoneen näytöltä, ja tämän vuoksi oli vähän heikko luotto itseenikin, mutta vertailun vuoksi pyöritin koneella myös Metallican Some Kind of Monsterin extralevyä (heikko) ja Sevenin varsinaista elokuvalevyä (hyvä) luodakseni pohjan tuolle kuva-arviolle. Jos muistat, niin sano nyt joku kohtaus missä esim. tuota palikkamössä olisi nähtävillä, niin tarkistan tilanteen uudemman kerran kun tykki saapuu ensi viikolla takaisin käyttööni.
Iskin NGE:02-arvosteluuni uuden screenshotit. Lisäsin myös yhden tyhmän vitsin keskelle arvostelua (huomaatte kyllä), meninkö kuitenkin liian pitkälle? Mitä TE luulette?
Noniin, jos ei tullut noita vielä aikaisemmin luettua, niin tästä sitten erehdystä korjaamaan. Peter Jackson Collection
Ote on Peter Jackson Collectonin "koostavasta" jutusta. Tarkoitatko stereoääntä vai onko jonkinmoista stereokuvaakin? Muuten ihan hyviä arvosteluja kai, pitää itsekin lukea muutkin kuin Forgotten Silverin arvostelu.