Kerrassaan erinomainen artikkeli. Huomattavasti kattavampi kuin yksikään aiemmin lukemani (siis Blade Runneria koskeva artikkeli), tosin eri versioita koskeva osio jäi vähän tyngäksi. Olisi ollut kiva lukea mm. niistä kuuluisista tekijänoikeuskiistoista jotka riivasivat elokuvaa jo tuotannon aikana. Tosin muistaisin lukeneeni että Fordin yritys pilata narratiivinen versio on pelkkää urbaanilegendaa, ja että Dickin näkemä versio oli lähinnä raakaversio ja sisälsi enimmäkseen pelkkiä erikoistehostetestejä, antaen hänelle kuvan lähinnä elokuvan visuaalisesta ilmeestä kuin juonesta.
Juu, tuosta piti vähän lisää kirjoitella, mutta sitten alkoi tulla jutulle jo pituutta liikaa. Ettei mene ihan "jaaritteluksi". Tuosta Fordin voiceoverista liikkuu kyllä monenlaista juttua, mutta On the Edge of Bladerunnerissa tämä vahvennetaan ainakin yhdeltä tasolta (tosin tuottaja kieltää tämän sitten, mutta tuskin Ford vielä tuossa vaiheessa uraa hirveästi nousisi vastaan). Ja kun tuota voiceoveria kuuntelee, niin onhan se aika banaalin kuuloinen. Ehkä "pilata" on hieman jyrkkä sanavalinta, mutta Fordia ei olisi kiinnostanut pennin vertaa tehdä tuota . Tästä on paljon faktoja, kuinka esim. Ford ja Scott olivat molemmat samaa mieltä narratiivista, ja kuinka Ford ei juuri halua koskaan keskutella Blade Runnerista paljoa. Ja Dickille näytetty pätkä kyllä sisälsi suurimmaksi osaksi erikoistehosteita, mutta sitä oli kaiken ymmärrykseni mukaan editoitu jo elokuvan muotoon.
Erittäin hyvää tekstiä Steffeltä, vaikka pituutta riittääkin vaikka muihinkin teksteihin jaettavaksi on se silti erittäin mielenkiintoista luettavaa. Miinusta ainoastaan liiallisesta sivistys/lainasanojen käytöstä, sillä ne vain häiritsevät lukemista ja tulee sellainen olo, että kirjoittaja on etsimällä etsinyt miten voi mahdollisimman paljon upottaa niitä tekstiin.
Ja silti ne onnistuivat ottamaan protagonistisen roolin koko esseessä. Hyvää tekstiä, mutta tosiaan noiden sanojen hegemoninen asema vähän oli pompöösiä.
Verbaaliorgiat olivatkin koko esseen disposition ja essentian ultimaattinen tarkoitus, sillä niille löytyviä suomenkielisiä adekvaatteja käyttäen olisi joistakin sanoista tullut liian abstrakteja ja dilemma tiettyjen kappaleiden kanssa noussut liian vahvasti esille. tai sitten ei.... mutta minkäs teet, kun Liptonin puheet tarttuvat
Puolet tekstistä oli vain tekotaiteellista jälkikäteen keksittyä humpuukia. Noi jumalat ja jeesukset ja usan kauppakamari. Minullakin on teoria että oikeasti Mad Max 2 kertoo Jeesuksen elämästä. Siinä se helikopterilentäjä on Juudas Iskariot ja Max on Jeesus (tekee vain vähän eri valintoja) ja se kalju hullu on saatana ja se pien poika milla on bumerangi on itse Daavid (katsoja on Goljat).. ja se bumerangi kuvaa itse ristiä mihin Jesse naulattiin. Niin ja myöskin elokuva kuvastaa Irakin öljyn tuhlausta kun autoista meinaa bensat loppua.
Steffe taas osoittaa olevansa vanha kunnon leksikodyslektikko, mutta... Ylistetty ollos kieli maamme ja muovailuvaha-animaatiotkin ovat ihan mukavia. Arvostelussa kiviäkin kivempi Wallace & Gromit: Kanin kosto.
Ihan kiva juttu, mutta voisihan noi asiat kertoa suomeksikin! Ekat pari kappaletta sisältää jo niin monta sivistyssanaa, että ihan peruskoulupohjalta voi olla vaikeaa lukea ja puhumattakaan siitä että ymmärtää lukemaansa. Sivistyssanojen käyttö on perusteltua silloin, kun suomenkielestä ei löydy sopivaa vastinetta, mutta tässä tekstissä sellaisia termejä ei montakaan ole. Esimerkin vuoksi pari ekaa kappaletta: eskaloitunut = kehittyä vaiheittain Dystooppinen = ei toivottu tulevaisuuden yhteiskunta provokatiivisesti = ennakoivasti protagonisti = päähenkilö narratiivinen = kertova, kerronnallinen... Vanha proffani tiputti arvosanaa, jos esseessä oli liikaa alan sisäisiä termejä tai sivustyssanoja. Perustelu oli mielestäni hyvä: "Liiallinen sivistyssanoilla tai alan terminologialla kikkailu vie uskottavuuden. Jos asian ymmärtää itse, sen voi kertoa myös niin, että jokainen muukin täysi-ikäinen tajuaa mistä on kyse. Ja viestin ymmärrettävyyden kannalta on tärkeää, että osaa ilmaista itseään kuulijoiden tasolla. Sivistyssanojen taakse piiloutuu sellainen henkilö, joka ei ole täysin varma omasta sanomastaan, ja tuo epävarmuus heijastuu myös kuulijoihin." En Steffe kuitenkaan väitä, että sinä et ymmärtäisi mitä kirjoitat. Ihan vaan vinkkinä, että yritä jatkossa kirjoittaa niin, että keskiverto plazalainenkin voi ymmärtää mitä haluat sanoa. Saat laajemman lukijakunnan. Mutta kritiikistä huolimatta, hyvä referaatti!
Steffe opiskeleekin lakia, missä sivistyssanojen käyttö on suotavaa. Tippuvat asiakkaat kärryiltä heti muutaman minuutin jälkeen, sitten saakin soolona vetää homman salissa loppuun.
Niin, tällä itseasiassa varmaan onkin jotain osuutta asiaan, sillä noita sivistyssanoja tulee aika paljon käytettyä opiskeluissa. Ei sillä, että niitä tarvitsisi käyttää pakosti, mutta ne vain tulevat. Osasyy noiden käyttöön myös liiallisen toiston välttäminen. Sillä tekstissä tulee mainittua esim. Deckard aika tiuhaan, jolloin vaihtelu sanojen päähenkilö/deckard/protagonisti välillä on suotavaa. jos vain käyttäisi yhtä tai kahta sanaa kuvatakseen noita, tulisi tekstistä liian toistava. Tästä synonyymien tiuha esiintyminen. Mutta ihan asiallisesti esitettyä kritiikkiä Pazzelta kuitenkin, ymmärrän pointin.
Niin tai kun olet tekstisi kopioinut suoraan eri lähteistä niin toisessa lähteissä on puhuttu päähenkilöstä ja toisessa protagonista..
Kuten Samppa sanoi, muovailuvaha on mukavaa. Ylitulkittu scifi-toimintatrillerikin on sitä. Mutta ei ole kuin yksi Al Swearengen. Deadwood: Season 2
On se vaan niin väärin että aina kun luulen ylittäneen itseni arvostelijana, joku pistää paremmaksi... On se vaan sääli ettei noita ekstroja saatu mukaan. Tietääkseni R1-boksissa on jotain featurettejakin.
Tässäkö muka häiritsevän paljon sivistyssanoja. Showpainin selostajatkin käyttävät vaikeampaa kieltä, jos nyt hieman liioitellaan. Pari turhaa sivistyssanaa tuosta löytyy, mutta muuten on kirjoitettu oikein hyvin. Itse kyllä suosin vierasperäisin "sci-fi" -termin sijaan sanaa "tieteiselokuva". Jenkeissä muuten lyhenteellä "sci-fi" viitataan usein kevyempään avaruusoopperaan, kun taas termiä "science fiction" käytetään vakavammasta tieteiselokuvasta. Mutta mehän olemmekin Suomessa.