Heinäkuun kunniaksi: Varokaa Sheriffiä (imdb) Emperor of the North Pole (imdb) Ans kattoo nyt panenko niitä tiettyjä kirjaimia joskus paksuksi.
Kyllä se hyvälle arvostelulle vaikutti, en kuitenkaan tykkää alun kattavasta kuvauksesta elokuvan juonesta. Sitten off-topic: Eikö Clintin Paint Your Wagon ala kuta kuinkin samalla tavalla?
Tuo tuntuu olevan pahin ongelmani näitä arvosteluja tehdessä. Mutta en keksi miten tuota harventamaan. Pysykööt tuollaisena. Kuitenkin kyseisessä leffassa ei juonipuoli ole niin tärkeässä asemassa ja on muutenkin ennalta arvattavissa. No tuo pitäisi nähdä. Itselle tuntematon tekele. Kuitenkin samoihin aikoihin valmistunut leffa. Ei mitään sanottavaa Emperor-arvostelusta?
Löyty koneelta muutamakin tekemäni arvostelu yhdestä ja samasta elokuvasta. Koostin ne yhdeksi selkeäksi, vähän mutta ei liikaa juonta paljastavaksi arvosteluksi ja lisäsin kuvat. Oli suunnitteilla jo muutama kk sitten tehdä tänne arvostelu tästä leffasta ja nyt viimein kun innostuin niin vein homman loppuun. Bring me the Head of Alfredo Garcia (imdb) Tässähän alkaa jo pikkuhiljaa paranemaan nämä omat tekeleet.
Bugia etusivulla, sillä Hurja Joukko arvostelua klikkaamalla meneekin linkki suoraan Varokaa Sheriffiä- leffan arvosteluun.
Minä taas olen yleensä ottaen sitä mieltä, että elokuvat saavat arvosteluissa keskimäärin aivan liian isoja arvosanoja. Jos annetaan 2.5/5, niin teksti antaa kyllä useimmiten aika reippaasti pakkasta, vaikka tuohan on vielä ihan keskinkertainen arvosana. Jotenkin tuntuu, että moni arvossa pidetty ja yleisesti tunnustettu leffa saa hyviä pisteitä vain, koska joko a) ei uskalleta olla eri mieltä tai yksinkertaisesti ei vaan osata olla eri mieltä, tai b) on helppo mennä massan mukana ja kehua kun muutkin kehuu. Seurauksena se, että varsinaista kritiikkiä ei tahdo teksteistä enää löytää, kun on liian kiire taputella jokaista olkapäätä ja olla pehmo. En nimittäin usko, että kaikki leffafriikit ovat niin homogeenistä porukkaa, että pitävät samoista leffoista. Kyse on kuitenkin jonkin sortin taiteesta, joka on - tai ainakin pitäisi olla - katsojan, ei IMDB:n tai jonkun tunnustetun kriitikon silmissä. Ja tämä purkaus ei ollut nyt kenellekään henkilökohtaisesti. On vaan ihan yleisesti tullut moista mieleen.
Toisaalta saattaa olla, että täällä tehdyt arvostelut ovat hyvin pitkälle tehty elokuvista, joista arvostelijat kuitenkin aikuisten oikeasti pitävät. Nimittäin sellaisista elokuvista, joista pitää, saa yleensä enemmän irti tekstiä ja nauttii sen kirjoittamisesta. Näin ainakin luulisin. Sitten toinen asia on, että kuinka paljon osaa elokuvan antaman loistokkuuden kuvan sekoittaa pollaa niin, ettei yksinkertaisesti arvostelija löydä mitään huonoa sanottavaa, vaikka tosissaan elokuvasta sellaista löytyisikin. Osaksi tällaiseen ilmiöön saattaa liittyä yksinkertaisesti unohdus tai jotain sinnepäin. Ja luonnollisesti on myös se mahdollista, että mielipiteet jakaantuvat. On Plazankin arviossa paljon sellaisia elokuvia, joista minä en välitä yhtään, vaikka viisi tähteä on pärähtänytkin. Plazan arvioita ei pidä ainakaan omasta mielestä lähteä kovinkaan paljoa kritisoimaan rankalla kädellä, koska liksattahan näitä kirjoittamisen iloksi väännellään. Joukkoon mahtuu silti paljon mainioita arvioita, ja viisi riviä tekstiä aiheesta aina enemmän kertomaan elokuvasta(jotta sen kannattanee ostaa tai ei) kuin ei yhtään riviä. Itse en edes kaipaa tänne mitään truekriitikoiden ammattilailatusta, koska sellaisia en omaan makuuni ole koskaan osannut yhdistää. Se siitä.
Pitääpä tähän nyt vähän taas takertua. Eli jos kerran elokuvan juonipuoli ei ole niin kovin tärkeässä asemassa, niin miksi siihen pitää uhrata niin paljon tilaa? Mielestäni juonen runsas kuvaaminen elokuvaARVOSTELUSSA on enemmän tai vähemmän turhaa ja se haiskahtaa siltä, että kirjoittajalla ei vain ole ollut elokuvasta mitään järkevää sanottavaa. Juonenkuvauksella kun on helppo saada juttuun pituutta, vaikka itse sisällön määrään se ei juurikaan vaikuta. Päälinjojen vetämisen pitäisi riittää. Meikäläinen saa varmaan pian kusipään maineen, mutta taas kerran, ei mitään henkilökohtaista. On vaan tänään sellainen fiilis, että olisi kiva herättää aiheesta vähän rakentavaa keskustelua. Ei kehitystä ilman keskustelua. Eli itsekin vastaanottaisin ihan mieluusti negatiivista kommenttia jutuistani. Parantamisen varaa kun takuulla olisi.
Tottahan tuo kyllä joo on varmasti. Kuten myös sekin, että ei tässä nyt ole tarkoitus pyrkiä mihinkään pilkuntarkkaan "ammattilaisuuteen" tms, sillä se vaan pelästyttäisi ihmisiä pois kirjoittamisen äärestä, mutta ainahan sitä voi pyrkiä jonkinlaiseen kehitykseen. Eli siis vielä kerran, antaa tulla vaan tekstiä. Kritiikistä ei saisi pelästyä. Helpommin silti sanottu kuin tehty. Itsekin saatan helposti sisimmässäni närkästyä, kun joku juippi kehtaa lytätä elämäntyötäni. Pitäisi vaan aina muistaa, että kyse on kuitenkin vain yhden ihmisen kritiikistä, jossa saattaa olla jotain pointtiakin. Tai sitten ei. :thumbsup:
Joidenkin elokuvien juonta tai tyyliä on pakko pitkästikin referoida. Silläkin uhalla, että se vähän spoilaisi. Mietipäs vaikkapa jotain taiteellista teosta; esim. alun kuvaaminen antaa lukijalle kuvan siitä tyylistä, jota ohjaaja on elokuvassaan käyttänyt. Lisäksi juonen pääpiirteinen referointi antaa kuvan myös koko elokuvasta paremmin, kuin pelkkä esseemuotoinen faktalista. Rajanveto on hankalaa ja kirjoittaja joutuu sen joka kerta tekemään. Minullakin on seuraavaksi ilmestyvässä arvostelussa sama ongelma - melodraaman juonta ei saisi liikaa kertoa, mutta toisaalta on pakko. Kuvaileminen on parempaa kuin tekniikasta tai tekijöistä kertominen. Tekstiä faktoista ja tyylikeinoista riittäisi vaikka kuinka paljon, mutta sitä käyttäessä liikaa teksti menettää kiinnostavuutensa, kun suuri on lukijoista ei ole elokuvaa nähnyt. Turha pelätä, et ainakaan minun mielessä saa kusipään mainetta. Hyvä aihe..
Juonenkuvaamisenkin voi tehdä eri tavoilla. Voi suoraan tylsästi ja ennen kaikkea helposti referoida juonta kuten itse teen, tai sitten valita vaikeamman tavan ja upottaa sen enemmänkin osaksi muuta tekstiä. Jälkimmäisestä tavasta pidän itse enemmän, mutta jostain syystä on tuo maksimissaan parin kappaleen alkuasetelmareferointi vakiintunut omaksi tyyliksi (pidempi tuntuisi jo pahasti liioittelulta). Ehkä kun tässä vielä joskus kirjoittajana (toivottavasti) kehittyy, niin voisi hiljalleen pyrkiä jälkimmäiseen.
Juu, kuten Samppakin tuossa jo saneli, niin paras vaihtoehto olisi, jos onnistuisi tiputtelemaan sitä juonen kuvaamista tekstin sekaan sujuvasti. Minä en siihen oikein herkästi taivu, joten tulee helposti käytettyä tuota alussa olevaa - yleensä ensimmäistä kappaletta seuraavaa osuutta, jossa latelen juonesta sen mitä latelen. Mitä juonikuvauksiin noin yleensä tulee, niin minusta tärkeää ei ole niinkään pureutua siihen, mitä elokuvassa konkreettisesti tapahtuu. Totta kai on hyvä vähän selittää perusteita, mutta tärkeämpää olisi kai kuvailla sitä leffan fiilistä ja yleistä meininkiä. Hyvin harva tapaus kaivannee ihan selkokielistä kuvausta tapahtumista. Ja sitten yksi juttu mitä tulee mieleen, niin elokuvathan ovat yleensä aika asenteellisia suuntaan tai toiseen. Olisi mielestäni hyvä, jos onnistuisi näkemään, että millaisia ajatuksia/asenteita siellä Armageddonin takana oikein on. Kritiikin keskittyminen näyttelijäsuorituksiin on yleensä myös vähän turhan suppea ja laiska ratkaisu, varsinkin kun ne suoritukset ovat yleensä ns. keskitasoa, joista jauhamisella ei saada tekstiin muuta kuin turhaa sisältöä. Tämmöistä taas.
Juu, elikkäs sain tuon München (alkup. "Munich") -arvostelun tehtyä. Itse en löytänyt kirjoitusviHReitä, mutta toki ilmoitelkaa jos niitä tai outoja ilmauksia esiintyy ... Edit: Ja tuosta elokuvan nimeämiskäytännöstä voi olla toki montaa mieltä, mutta itse päädyin nyt tällä kertaa tyyliin "Suomennettu nimi (Alkuperäinen nimi)"... ja Edit2: Tiedän että nuo 2.35:1-letterboxpalkit olisi voinut leikata veke, mutta huomasin sen vasta upattuani jo kuvat plazaan...
Seuraa sekalaisia ajatuksia Kapteenin (erinomainen keskustelunavaus) ja vähän muidenkin kommenteista. Mitä juonen käsittelyyn arvioissa tulee niin kauhuelokuvien perinteinen ykkössääntä pätee aika lailla täydellisesti tähänkin. Vähemmän on enemmän. Mitä vähemmän itse tarinasta kertoo, sitä parempi. Omille teksteille nyt on vähän sokea, mutta olen pyrkinyt jättämään tarinan käsittelyn mahdollisiman vähälle. En itse halua kuulla, mitä elokuvassa tapahtuu, korkeintaan lähtökohdat olisi hyvä kertoa. Jos ilman niiden seliittämistä pärjää, hyvä. Jos ei niin sitten ei. Esimerkiksi joku elokuvan aloituskohtauksen (vai minkä Niiles nyt ottikaan esimerkiksi) kuvaaminen voi olla ihan toimiva ratkaisu, teoriassa. Mutta ainakin joskus se on pompannut vähän epämiellyttävästi silmille eikä ole aiheuttanut bonuspisteiden ilmestymistä laskuriin. Mitä sitten tulee aiheeseen "referaatti jossain kohdin vai tekstin sekaan sijoitettuna", niin kyllähän tuo jälkimmäinen tapa on se miellyttävämpi, mutta siinä sivussa myös huomattavasti hankalampi. Itse en yleensä valitse tietoisesti kumpaakaan tapaa tuohon, johtuen varmasti siitä että kirjoituksia tulee muutenkin suunniteltua etukäteen hyvin vähän, kunhan tulee naputeltua ajatukset ja sitten ruvettua sitä korjailemaan järkevämmän oloiseksi. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. Siinä tapauksessa että arvioijalla (kuten tääläkin joillakin on) tapana kertoa tarinasta suht paljon, on parempi että tarina-osuus on heitetty niihin (Sampan) kahteen kappaleesen, jolloin ne on helposti harpattavissa yli jos siltä tuntuu. Tätä tulee tehtyä varsinkin silloin, kun kyseessä on elokuva josta en halua sen enempää tietää, mutta kirjoittajan mielipide kiinnostaa. Jos taas isompia paljastuksia on upotettu keskelle muuta arvioita, niiden väistely on aika helvetillistä touhua. Tuossa jossian kohdin Kapteeni otti esille erittäin hyvän pointin. Ne ei ole elokuvaesittelyjä, ne ovat elokuva_arvioita_. Tuommoinen 1 kappele tarinasta, 1 näyttelijöistä ja 1 kappaleen loppuyhteenveto ei palvele ketään, jota itse elokuva kiinnostaa. Valitettavasti Plazallakin pyörii jonkin verran noita täysin tyhjänpäiväisiä elokuvia jossa korkeintaan kerrotaan kuka on pääosassa ja että tämä on paras elokuva koskaan, 5 / 5 ja sillee. On toki totta, että randomi-kirjoittelijat (luonnollisesti) mielellään kirjoittavat pitämistään elokuvista eikä niistä juuri kritisoitavaa löydy. Ja miksi löytyisikään, olisihan se nyt vähän hölmöä jos 5:n tähden elokuvaa ryöpytettäisiin. Malliesimerkkejä fanipoikaisuudesta ja enemmän tai vähemmän täydellisestä kritiikittömyydestä löytyy allerkirjoittaneeltakin. MUTTA, oli sen elokuvan arvosana sitten 0 tai 5, on aina juonireferaatin sijaan _paljon_ mielenkiintoisampaa lukea, MIKSI arvosana on se mikä se on. Tarkoitus ei ole esitellä elokuvaa, tarkoitus on arvostella se. Mikä oli hyvää? Miksi se oli hyvää? Sen enempää eri osa-alueiden tärkeyttä miettimättä voisi yleisesti todeta, että riippuu niin kovin paljon elokuvasta mihin painotus tulee sijoittaa. Turha niistä näyttelijöistä on paljoa kirjoittaa jos mitään ihmeellistä sanottavaa ei ole. Taas jos elokuvan visuaalinen ilme on mallia paras-ikinä-missään, niin ainakin minä haluan siitä kuulla. Tarkoitus nyt ei todellakaan ole sanoa, että eräs Jorse nimimerkki tekisi nämä kaikki asiat kuten pitää tai yllä lukee. Ei todellakaan, lähinnä kommentoin muiden tekstejä ja mutua aiheesta tällaista-tykkään-lukea. Omista virheistään se pappikin saarnaa. Tulipahan taas kerättyä jokunen paska jätkä -pogo.
Muistaakseni äidinkielenoppi kieltää pilkun käytön vertailua ennen, joten pilkun pitäisi jäädä kuin-sanan edestä pois. Joo, tiedetään, pilkun'ussintaa.
Varokaa Revolverisankaria (Support your Local Gunfighter) Ja samalla tyylillä meni kuin Varokaa Sheriffiä! vielä kuitenkin sopivasti keskeneräinen Koska se tuntuu olevan pahin ongelmani näitä arvosteluja tehdessä. Juu ehkä tilaa menee, mutta spoilaavat juuri sen verran mitä esimerkiksi näiden kahden Varokaa - leffan takakansissa lukee. Kyllähän sitä on tekstiin tullut myös sitä arviota itse leffasta. Juuri sopivia arvosteluja nämä ovat näille kahdelle tekeleelle... in my point of view Kaikilla on omat tyylinsä. Minun on sieltä kokemattomasta päästä. No juu annoinhan minäkin varmasti monen mielestä aivan liioitellut pisteet ekassa arvostelussani The Wool Capille, mutta mielestäni leffa ansaitsi ne pisteet. Oli juuri sopivan pituinen, ei kyllästyttänyt ja oli tv-elokuvaksi varsin onnistunut tekele. Ja sen sellaista benedictus-paskaa. Oikeesti tyttökaverilla oli paljon vaikutusvaltaa 5 tähteen :thumbsup:
Ei leffan tarvitse olla hyvä että nauttii arvostelun kirjoittamisesta. Itseasiassa todella surkeaa leffaa on ilo haukkua. Mikään ei saa allekirjoittanutta hykertelemään kuin mahdollisuus kirjoittaa "tämä leffa on ihan suoraan sanottuna perseestä".
No itse en tähän ole viitannutkaan missään vaiheessa. Enkä kyllä tiedä, että viittaatko edes kirjoitukseeni yleensäkään. Totesin vain, että hyvästä elokuvasta on helpohkompi saada tekstiä irti yleisesti. Taitava kirjoittaja tosin saa elokuvasta kuin elokuvasta irti paljon tekstiä, jos sana vain on hallussa ja motivaatiota kirjoittamiseen riittää. Ja kuten tunnettua, arvostelun kirjoittamiseen saa tuhlattua aikaa reippaasti, eikä se ole suorituksena mitenkään Tuosta noin vaan -juttu.