Minä en ainakaan pahastu ja jos joku pahastuu niin hänet vaiennetaan iäksi Tuossahan olisi pitänyt käydä päinvastoin.
Eipä tuossa ole mitään mistä pahastua, joten minunkin puolesta senkus kirjoittelet. -RD -vertailun arvostellut
No en tiedä, miten siinä pitäisi käydä, mutta minä olen unohtanut miten krijotietaan... Kiitokset palautteesta (tämä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä saisi antaa vielä lisää ), koitan nyt ainakin Reservoir Dogsin, Third Manin ja Duel in the Sunin saada kirjoitettua. Jos tuo viimeinenkin nyt osoittautuu yhtä hyväksi, kuin kaksi edellistä, niin tasaan hieman tiliä kirjoittamalla perään jostain oikein paskasta leffasta.
Sama vika, mutta kohta paukahtaa parikin arvostelua (ehkä!!!) tällä viikolla, mutta taitaa yövuoro viedä kaikki mehut taas tälläkin kertaa.
Film-noir boksi sai nyt odottaa yhden arvion verran, sillä sain inspiraation tehdä arvion Hellboysta. Tämän jälkeen sitten panostetaan noiriin. Hellboy-arvio
En jaksanut vilkaista kuin ainoastaan kuva- ja ääniosioita ja tällaista sattui silmään: Arvio on liian jaaritteleva ja siinä on paljon täytesanoja, jopa kokonaisia täytelauseita. Lyhyt ja ytimekäs on aina parempi kuin tuollainen pitkä jaarittelu, joka ei kuitenkaan sisällä yhtään enempää todellista informaatiota. Esimerkki (selvät täytteet lihavoitu): "Yksityiskohdat ja kontrastierot pidetään hyvin kontrollissa, ja katsoja todellakin nauttii näkemästään. Parissa kohtauksessa oli lievää pehmeyttä havaittavissa, mutta ei kuitenkaan liiaksi. Värimaailma on erinomainen ja se saa aikaan vaikuttavan näköisen sarjakuvamaisen ympäristön." Ja sitten kappalejaotus. Sinun on aivan turha laittaa ääniraidan dynaamisuutta ja surroundien käyttöä eri kappaleisiin, tuolla tavalla tekstistä tulee erittäin katkonainen ja hankalasti luettava. Yhteen pötköön vaan kaikki tuollainen informaatio, mutta esim. scorea koskevan tekstipätkän voit kirjoittaa omaan kappaleeseensa.
Nuo täytesanat ovat salainen paheeni, en pääse siitä ylitse. Mutta tuosta kappalejaosta. Omasta mielestäni tekstistä tulee aivan liian raskasta luettavaa, jos nuo kaikki iskee yhteen. esim. Hellboyn äänimaailmana toimii Dolby Digital 5.1 -miksaus, joka on erinomainen osoitus siitä, mihin Dolby-ääniraita parhaimmillaan pystyy, eikä DTS-raitaa ei aina tarvita. Elokuvan ääniraidan dynaamisuus pääsee hyvin oikeuksiinsa koko elokuvan keston ajan, sillä Hellboyn lähes jatkuva toimintatykitys vaatii ääniraidalta paljon. Etukenttää käytetään loistavasti hyväksi, ja erottelukyky toimintakohtauksissa on mitä mainioin. Keskikanavaan kohdistettu toiminta vyörytetään tarvittaessa taidokkaasti sivukanaviin ja takaisin. Surround-kanaviin siirryttäessä Hellboy laittaa myös parasta osaamistaan ja onnistuu luomaan varsin autenttisen tilantunnun elokuvaa katsottaessa. Ääniraidan tilatunnut ja efektit toistuvat surroundeissa varsin makoisasti, ja tämä tekeekin Hellboyn ääniraidasta todella nauttivan kuuloisen. Elokuvan LFE-raita osoittaa hyvää ulottuvuutta toistollaan ja syvyydellään, sekä onnistuu pitämään bassontoiston sopivasti kontrollissa tarvittaessa. verrattuna Hellboyn äänimaailmana toimii Dolby Digital 5.1 -miksaus, joka on erinomainen osoitus siitä, mihin Dolby-ääniraita parhaimmillaan pystyy, eikä DTS-raitaa ei aina tarvita. Elokuvan ääniraidan dynaamisuus pääsee hyvin oikeuksiinsa koko elokuvan keston ajan, sillä Hellboyn lähes jatkuva toimintatykitys vaatii ääniraidalta paljon. Etukenttää käytetään loistavasti hyväksi, ja erottelukyky toimintakohtauksissa on mitä mainioin. Keskikanavaan kohdistettu toiminta vyörytetään tarvittaessa taidokkaasti sivukanaviin ja takaisin. Surround-kanaviin siirryttäessä Hellboy laittaa myös parasta osaamistaan ja onnistuu luomaan varsin autenttisen tilantunnun elokuvaa katsottaessa. Ääniraidan tilatunnut ja efektit toistuvat surroundeissa varsin makoisasti, ja tämä tekeekin Hellboyn ääniraidasta todella nauttivan kuuloisen. Elokuvan LFE-raita osoittaa hyvää ulottuvuutta toistollaan ja syvyydellään, sekä onnistuu pitämään bassontoiston sopivasti kontrollissa tarvittaessa. Edellinen tuo paljon raskaamman ja ei-niin-kiinnostavan ulkomuodon tuohon kappaleeseen kuin jälkimmäinen, IMO. Itse ainakin pidän tekstistä, joka on eroteltu hienovaraisemmin, sen sijaan että kaikki isketään yhteen pötköön. Etenkin jos lukee yhtään kapea-alaisemmalta ruudulta (tarkoitan, että minulla on esim. aika usein Operassa sivupalkki auki, jolloin tuo ala kapenee ja tekstin jaottelu on entistä tärkeämpää. Ja jos käyt esim. lukemassa saman arvion tuolla Puren puolelle, niin huomaat tuon kappalejaon tärkeyden. Ja tämä kappalejaon tärkeys korostuu etenkin lehtien palstoilla, jos katsot tarkkaan, niin huomaat kuinka lyhyitä kappaleet todellisuudessa ovat lehtien sivuilla.
Älä kirjoita niin pitkästi. Jokaisen virheen analysoimiseen ei tarvita pitkiä esipuheita ja lopuksi toteamisia siitä miten asia voisi olla toisin. Tiukempaa tekstiä ja jaarittelu hemmettiin, sitten voit jaotella kappaleita vähän fiksummin ilman, että tekstistä tulee raskaslukuista. (tähän ei IMHOa ) Siten se näyttääkin paljon ammattitaitoisemmalta. Anteeksi kerrankin rehellisestä mielipiteestä.
Eihän tuossa nyt sentään esipuheita pidetty . Minusta on mukavaa hieman analysoida, paljon paremmalta se kuulostaa kuin: "Hyvä ääni, sohva jytisee, sivuiltakin kai kuuluu jotain meteliä". Ne jotka eivät halua/jaksa lukea tekstiä kokonaan voivat tyytyä siihen viimeiseen (eroteltuun) kappaleeseen, jossa homma summataan yhteen, tai sitten uuslukutaidottomasti pisteytykseen. Ei kai elokuvaosiostakaan pidä otta pois sitä pientä analyytismiä? Muutenhan sekin kuulostaa: "Hyvä leffa, Hellboy rulaa, tappaa kaikki ja heittää vitsiä". Eihän tuossa mitään anteeksi pyytelemistä ole, kritiikki on aina hyvästä.
Tällä kertaa arvostelun kohteena Aleksandr Dovenkon Zemlja. Seuraavaksi sitten Erich von Stroheimin Merry-Go-Round, kunhan vain ehtii.
No ei tietenkään noin, mutta ymmärtänet kuitenkin mitä tarkoitan. Ehkä olisi sittenkin pitänyt heittää se hymiö sinne perään.
En halua mitenkään olla töykeä steffelle, mutta missäs on Bubban jälkeen lupaamasi GBU:n Special Edition?
Kun kerran tästä oli vähän aikaa sitten puhetta, niin nyt on arvosteltu Eurekan versio Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinista.
Arvostelurintamalla näyttää olevan kovin hiljaista, mistähän johtuu? Tässä kuitenkin jonkin aikaa sitten luvattu Merry-Go-Round.
Arvostelin ranskalaisen elokuvien ystävien iloksi Jean-Pierre Melvillen elokuvan Le Doulos . Julkaisija on BFI.