Pitkästä aikaa tuli katsottua jotain: Chappelle's show - Season 2 Jää mielestäni paljon jälkeen ensimmäisestä kaudesta. Sketsit keskittyvät enemmän Amerikkalaisiin julkkishahmoihin/organisaatioihin joten tälläiselle sivistymättömälle moukalle ei kaikki jutut auennut. Muutama hyvä sketsi, mutta ei mitään mikä jäisi niin hyvin mieleen kuin ensimmäisen kauden Clayton Bigsby ja Tyrone Biggums joka esiintyy myös tässä kaudessa. **/*****
The Magnificent Seven: Harmi kun tälläisiä elokuvia ei enää tehdä. Elokuvia, joissa on sitä tunnelmaa. Mielestäni elokuva on loistava esimerkki vanhoista elokuvista sillä, että kuinka hyviä ne ovat. Kaikin puolin loistava elokuva. 4/5.
Girl with a Pearl Earring **** Mukava pikkuelokuva erään taulun synnystä. Hyvän näköinen ja varsinkin musiikki oli erittäin hienoa. Scarlet oli ihana kuten yleensä eikä muissakaan näyttelijöissä ollut mitään vikaa. Ainoa haittatekijä oli Cillian Murphyn hypnoottiset silmät. Meinasivat viedä kaiken huomion pois Scarletista.
Pelkkiä hyviä elokuvia taas, mutta mitäs muuta sitä omasta hyllystä löytyisikään. Mansikkapaikka (Smultronstället) Kaunis draama eletyn elämän pohdinnasta. Victor Sjöström on erinomainen pääroolissa ja Ingrid Thulinia ja Bibi Anderssonia nyt on muutenkin mukava katsella. + Viheltävät luodit (Ride the High Country) Varhaisempaa Peckinpahia, mutta samalla myös ohjaajaa parhaimmillaan. Päähenkilöt ovat menneisyydessään eläviä miehiä, kuten monessa Peckinpahin myöhäisemmässäkin elokuvassa. Tässä on runsaasti vielä vanhanajan lännenelokuvien tuntua, mutta samalla muutos ja vanhan lännen loppuminen ovat jo vahvasti läsnä. Taivas oli monissa kohtauksissa harvinaisenkin kauniin sininen ja George Bassmanin säveltämä teema oli hieno. ½ Being John Malkovich Voi vain hämmästellä käsikirjoituksen nerokkuutta. Tämä on selvästi Charlie Kaufmanin kirjoittamista elokuvista paras ja kunnia onnistumisesta myös Spike Jonzelle. John Cusack ja naistähdet ovat kaikki hyvässä vedossa ja Malkovich itse pääsee tekemään uransa erikoisimman roolin itsenään - mahtanut miehelle koko elokuvan teko tuntua varsin erikoiselta. - McCabe & Mrs. Miller Jos Viheltävissä luodeissa lännen myytit olivat murtumassa, on tässä arkirealismi jo vahvasti läsnä. Elokuva on tavallaan tarina yrittäjyydestä pienessä vuoronperään kuran ja lumen keskellä tarpovassa kaivoskylässä. Warren Beatty on hyvä nimiroolissaan antisankarina ja sivurooleista löytyy paljon Altmanin muista elokuvista tuttuja taitajia. Lopun ratkaiseva pitkä kohtauskokonaisuus on erityisen hieno.
The Getaway (1972) Pitkään (2 vuotta) hyllyssä odottanut snapperi pääsi käsittelyyn. Olen aina pitänyt näistä Peckinpahin "normaalitilaiteisista" elokuvista enemmän kuin niistä pessimistisistä länkkäreistä. Tämä Pakotiekin yllätti olemalla parasta Peckinpahia. Olkikoirat ovat toinen huippu samalta ohjaajalta. Wild Bunch on toki hyvä, mutta ei loistava. Pakotiessä eräs lempinäyttelijäni Steve McQueen näyttelee Doc McCoyta, liipasinherkkää rikollista joka pääsee ehdonalaiselle vankilasta ja lähtee vaimonsa (Ali MacGraw) kanssa tekemään viimeistä keikkaa. Onkohan aihe vain muunnelma Bonnie & Clyden tarinasta? Spoiler Sitä en missään vaiheessa keksinyt elokuvasta, että mistä McCoy oli alunperin joutunut vankilaan?
Jerry Maguire Tämän leffan aihe ja idea näyttävät paperilla melkoisen tylsiltä, mutta osaavissa käsissä on syntynyt kenties kaikkien aikojen kovin Hollywoodin romanttinen komedia. Vaikka tätä kovasti urheiluleffaksi ja miehisen kasvamisen kuvaukseksi on yritettykin naamioida, niin raavaat lätkäpohkeetkin herkistyy kyyneliin ja mahanpohjassa tuntuu höpöltä kun tätä katsoo <3 Cruise on loistovedossa, Zellweger yhtä suloinen kuin aina ja Cuba Gooding Jr. ansaitsi oskunsa. Crowe rakentaa tunnelmia hienosti välttäen tämäntyylisten leffojen sudenkuopat. Henkilöhahmot ja tapahtumat tuntuvat aidoilta ja oikeilta ja näihin on helppo samaistua, vaikka meininki onkin suhteellisen erilaista kuin omassa elämässäni. Ja se pikkupoika on ihan paras!!1 *****/***** Broken Flowers Murray loistaa taas leffassa jossa ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään, mutta fiilis on kohdallaan ja sehän riittää. Elokuvan komiikka on hiljaista, hienovaraista ja omalaatuista. Kohtaukset ovat herkkiä, jopa hauraita, mutta kuitenkin samaan aikaan karuja ja hieman absurdejakin. Propsit myös alluusiosta Lolita -elokuviin Ei tämä nyt ihan Lost In Translationin tasolle päässyt, mutta onko sillä edes väliä? No, tätä ei ehkä tule DVDhyllyyn hankittua. ****/***** Corpse Bride Burton onnistui tässä mielestäni paremmin kuin Painajainen Ennen Joulua -animaatiossa. Idea on hauska ja tarinakin hieman monimutkaisempi kuin aluksi näyttää. Nuokin hyvät puolet voisivat loistaa poissaolollaan ja leffa olisi silti varsin hauska loistavan stop motion toteutuksen ansiosta. Hahmot ovat persoonallisia ja varsin veikeitä, ja hersyvän dialogin ansiosta niihin on saatu hieman enemmän syvyyttä verrattuna animaatioiden yleensä otuksiin. Ei tämä pätkä kovin pitkäksi aikaa mieleen jää, mutta on varsin mukava ja harmiton sunnuntaileffa jossa meikäläiselle ainoa negatiivinen puoli on musikaalikohtaukset jotka eivät vaan koskaan ole oikein iskeneet.. Tuliko kellekään muulle Grim Fandango mieleen noista luurangoista? ***/*****
Viikon aikana tullut katsottua pari leffaa: Seed of Chucky Oli ihan piristävä katselukokemus. Odotin täyttä soopaa, mutta elokuva sai nauramaan. Tappokohtaukset olivat niin koomisen huonosti toteutettuja. Hauskin kohtaus oli, kun Spoiler Chucky oli poikansa kanssa Hummerilla ajamassa, ja avomersu ohitti heidät. Auton rekkari oli BRITNEY. Nauratti paljon, kun Chucky tuuppasi auton pois tieltä kohtalokkain seurauksin ja Chucky totesi, Ops, I Did it again Paha flunssa oli tuolloin ja oli piristävä elämys. Ei nouse klassikoksi, mutta kestää yhden katsomiskerran. **½ My Name Is Modesty: A Modesty Blaise Ei ollut elokuvana oikein mistään kotoisin. Alexandra Stadenia nyt katsoi ihan mielellään, mutta aika turha oli koko elokuva, tunnelma oli lattea lähes koko leffan ajan. * ZAPPA Olin nähnyt elokuvan joskus 80-luvulla ollessani 8-10 vuotias, ja tuolta ajalta oli muistikuvana, että elokuva oli hyvä. Televisiosta tuli joskus uutenavuotena ja vanhempien kanssa tuli katsottua tuo. Nostalgian vuoksi hankin R1:nä leffan ZAPPA + Twist & Shout ja katsoin, onko tunnelma vieläkin samanlainen, ja olihan se. Tämä elokuva upposi kympillä. Elokuva yksinkertaisesti liikutti mieltä, koska tässä on paljon tunteisiin vetoavaa. On iloa, surua, rakastumista, menetystä. Sanat eivät riitä kuvaamaan elokuvaa. Yksi hienoimpia elokuvia, jonka olen nähnyt. ***** Twist & Shout Suomessa elokuva tunnetaan nimellä Usko, Toivo ja Rakkaus. Elokuva on ZAPPA:n jatko-osa. Tässä elokuvassa koetaan myös tunneskaala laidasta laitaan. Ei aivan ZAPPA:n veroinen, mutta silti loistava elokuva. Tässäkin elokuvassa "melkein" likuttui. Tanskassa on osattu tehdä elokuvia, ei voi muuta sanoa. ****½ The Last Samurai Vasta nyt tuli ensimmäistä kertaa katsottua tämä elokuva. Cruise tekee hyvän roolin Nathan Algrenina, Japaniin pestattuna sotasankarina, joka näkee kummankin osapuolen elämän ja tekee valintansa näiden pohjalta. Hieno elokuva, tosin loppu oli mitä oli, joka rokotti puoli tähteä. ****½ Kiss Kiss Bang Bang Hauska Los Angelesiin sijoittuva jännäri/mustan huumorin komedia, jota tähdittävät Robert Downey Jr. ja Val Kilmer. Loistava elokuva, jolle tuli naurettua. Suosittelen ***** 13th Warrior Antonio Banderas esittää arabia, joka joutuu viikinkien mukaan kolmanneksitoista soturiksi tuntematonta vihollista vastaan. Oppii viikinkien kielen, ystävystyy heidän kanssaan ja kokee viikinkien elämää tässä hienoissa maisemissa kuvatussa elokuvassa. Nautin elokuvasta ja varsinkin taistelukohtaukset olivat makuuni. Tämä oli elokuva, jonka parissa vietti koko keston mielellään. ***½ Lord of War Nicolas Cage esittää Ukrainasta kotoisin olevaa Yuri Orlovia, joka myy aseita. Harvinaisen hyvin toteutettu elokuva. ***** True Romance Tuli katsottua R3 Director's cut. Tämä elokuva on yksi suosikkielokuviani, minkä uudelleen katsomiskerrat eivät vähennä elokuvan mielenkiintoa. *****
Viime aikoina on tullut katseltua kotisohvalta lähinnä laatusarjoja, mutta pari elokuvaakin pakotin itseni vihdoin vaihtelun vuoksi nauttimaan. Gunga Din George Stevensin loistava Rudyard Kiplingin runoon perustuva Intiaseikkailu. Aina erittäin mukaansa tempaava katselukokemus, jota ei ikä paina. Indiana Jones ja Tuomion Temppeli Kalin palvojineen on paljon velkaa tälle elokuvalle. Klassikko. ****½ Nausicaä of the Valley of the Winds Animemestari Hayo Miyazakin varhaisempaa tuotantoa 80-luvulta. Miehen myöhemmistä elokuvista tutut teemat ja kuvasto olivat jo vahvasti läsnä. Nuori nainen (tai tyttönenhän tuo vielä) sankarina, ekologiset kysymykset ja tietenkin erilaiset lentohärvelit löytyivät myös tästä. Tarinakin muistutti Princess Mononokea. Animaatio ehkä aavistuksen jäykempää kuin tuoreimmissa Studio Ghiblin tuotoksissa. Musat & äänitehosteet täyttä kasaria. Ei ehkä parasta Miyazakia, mutta ei missään tapauksessa huonokaan. *** The Mission Tuli onneksi vihdoin paikattua tämäkin aukko leffasivistyksessä. Roland Joffen kauniisti kuvatusta ja hidastempoisesta elokuvasta tuli paikoin mieleen Terence Malickin New World. Hiukan osoittelevassa tarinassa Robert De Niro ja Jeremy Irons kantavat valkoisen miehen taakkaansa laadukkaasti. Ennio Morriconen teema on jälleen kerran upea. ****
Killing Mr. Griffin Luoja. Oli vielä huonompi mitä ensimmäisellä kerralla. TV-tasoinen toteutus yleisesti ja näyttelijät olivat tasoa Ö. "Hän on ovela. Hän teeskentelee varmasti kuollutta?" " :O Niinkö uskot?" :hitme: 1/5
Lover's Concerto Mukava romanttinen draama, mutta tässätapauksessa vain harmiksi käytettiin liikaa Korealaisen nykyelokuvan Kliseeitä joka latisti tunnelmaa, varsinkin jos on seurannut vastaavaa genreä aikaisemmin. Kyllä siltikin koreassa osataan tämä, ei auta. 3½/5
Kesäkapina (1970) Toisessa ketjussa mainostamani leffa tuli tänään Teemalta. Jaakko Pakkasvirran ohjaama elokuva oli hyvä ajankuvaus 60-luvun lopun Suomesta. Mukana oli paljon mainosmaailmaa ja ostamista kritisoivaa propagandaa, minkä ohittamalla elokuvanautinto oli onnistunut. Elokuvassa näytettiin draamaa ja dokumenttia sekoittamalla mm. millaiset ovat suomalaiset Juhannusjuhlat vesisateineen ja känniläisineen. Titta Karakorpi esitti pääosaa vaaleana Susanna mallina. Teemalle pyyntö, että näyttäisivät lisää tälläisiä raikkaita 60-luvun kotimaisia nuorisoelokuvia.
Vuonna 1990 Jack Nicholson meni ja ohjasi elokuvan The Two Jakes. Kyseessä on jatko-osa Roman Polanskin erinomaiselle Chinatownille, joten lähtökohta on vähän kyseenalainen. Minullakin oli aika rankat epäilyt tämän elokuvan suhteen, mutta ihan turhaan sillä kyseessä on ihan toimiva ja mielenkiintoinen tarina. Olisi kai tuota voinut vähän tiivistää... Kyseessä on kuitenkin ihan hyvä elokuva, joka olisi varmaan saanut enemmän suitsutusta, jos se ei olisi jatko-osa niin erinomaiselle leffalle. Kannattaa katsoa! Arvosana... 3½/5.
Mr. & Mrs. Smith Vihdoin tuli katsottua tämä. Eikös joskus ollut ainakin samanniminen tv-sarja, kuka muistaa? No kuitenkin, leffan juonihan nyt on mitä on, ei kovin kauaskantoinen eikä turhan monimutkainenkaan. Kelpo viihdettä on, toimintaa riittää ja huumorielementtejä myöskin ujutettu mukaan. Jolie och Pitt pelaavat hyvin yhteen. 3½/5
Ju-On: The Grudge Mielestäni Grudge on ihan mielenkiintoinen kauhuelokuva. Aluksi juoni oli vähän sekava, mutta rupesi sitten pikkuhiljaa aukeamaan. Joka tapauksessa paljon parempi kuin amerikkalainen remake. + /
Tuli myös katsottua Kesäkapina. Oli hauska huomata, että Teeman mainio 70-luvun sekahaku oli käyttänyt paljon materiaalia Kesäkapinasta. Aikansa kuvauksena leffa on ehdoton. Kovia tavoitteita on joskus kotimaisessakin leffassa ollut: muuttaa maailmaa ja elokuvaa.
Lost Highway Pitkään pitänyt katsoa leffa, niin paljon saanut kehuja..ja ainoat asiat mitä entuudestaan tiesin leffasta, että rammstein soi, marilyn manson esiintyy ja bill pullman pääosassa..Leffa on imo oudoin leffa mitä olen ikinä nähnyt..ei mitään järkeä, ainakaan itse en tajunnut..mutta tämä ei ole huono asia, hyvä vain että on välillä vähän erinlaista meininkiä, eikä vain suoraan kerrota kaikkea, vaan saa vähän miettimistä..ja oli myös aivan perkuleen ahdistava, varsinkin Spoiler kun se se kalpea naamainen mystery man tuli sielä juhlissa selittelee, että on päähenkilön kotona tällä hetkellä
Jäi jotenkin vaivaamaan, joten pitihän se sitten kaivaa Polanskin Chinatown hyllystä. Tähän voi vain todeta, että onpas todella loistava elokuva. Tosin tämän 1974 tehdyn leffan katsottuani, pitää nostaa myös The Two Jakesin arvosanaa ½:lla pisteellä, sillä yllättävän hyvin Nicholson saanut pidettyä samanlaisen tunnelman yllä... Polanskin elokuvalle kuitenkin 5/5. Ja jos joku taliaivo ei ole vielä tätä nähnyt, niin kipin kapin Makuuniin tai Anttilaan! Nappaa se jatko-osa samalla mukaan.
Mona Lisa Smile *** Dead Poets Societyssä miespuolinen kirjallisuuden opettaja sai poika-oppilaat tarttumaan hetkeen ja hakemaan muutosta status quohon. Mona Lisa Smilessä naispuolinen vapaamielinen taide opettaja saa tyttöoppilaat ajattelemaan elämää boxin ulkopuolelta. Mona Lisa Smileä voisi siis pitää Dead Poets Societyn sisarteoksena, niin paljon samoja teemoja ne sisältävät. Siinä missä Deat Poet Society oli yllättävän koskettava ja ajatuksia herättävä elokuva, niin Mona Lisa Smilessä ei päästä koskaan nättiä ulkokuorta syvemmälle. Ja nätillä tarkoitan lähinnä loistavaa nuorta näyttelijäkaartia jotka Kirsten Dunstin johdolla tekevät kaikki hyvää työtä. Julia Roberts menee siinä sivussa. Mona Lisa Smile olisi ollut erittäin hyväkin elokuva, jos katsoja olisi päässyt hieman syvemmin hahmojen sielunelämään kiinni. Tämmöisenään se meni pelkästään mukavana viihteenä.
Dawn of the Dead (remake): Oli yllätävänkin hyvä. Alku ja loppu varsinkin iskivät oikein vahvasti. Siinä arviolta puolivälissä oli jonkin aikaa vähän semmoinen "no nyt sais kyllä luvan sitten mennä uusi vaihde silmään" -kohta ja niin pian tapahtuikin. Hahmot nyt olivat parhaimillaankin kovin yksiulotteisia. Selviytyjäporukan keskinäisiä ristiriitoja käsiteltiin hyvin, tilannetta ei viety ns. yli. Gorea oli vähintään riittävästi, toiminta oli näyttävästi ohjattua ja efektit olivat yhtä pauketta lukuun ottamatta komeaa katsottavaa. Tykkäsin. 3½ / 5 Dracula (Coppola): Gary Oldman oli liekeissä, kuten myös Winona Ryder eikä muukaan cast huono ollut. Mitä nyt Keanu Reeves oli totaalinen pökkelö. Kovin oli teatterimainen fiilis koko elokuvan ajan ja vaikka sitä yllättävän hyvin siedinkin niin silloin tällöin kuppi meni aavistuksen verran nurin. Tarina oli ihan kiinnostava, mutta pikkuisen ripeyttä kerrontaan olisin silti kaivannut. Ihan kiva pätkä, ei mikään erikoinen mutta kyllä tämän nyt kerran katsoi ihan mielellään. 3- Hip Hip Hora!: Mjaa, ei mikään häävi. Klisekasa keskinkertaisilla hahmoilla ja keskitason näyttelijäsuorituksilla. Muutamaan kohtaan oli ihan hyvää angstia saatu mukaan puristettua, mutta keskimäärin kaikki meni vähän turhan paljon teinityttödraama -oppikirjan mukaan. Oli mukaan kuitenkin saatu pari oikeinkin toimivaa kohtausta. 2+ Girl Next Door: Aika lailla samat höpinät kuin viimeksi: linkki, mitä nyt arvosanasta voisin +:n korvata -:lla. Tykkäsin edelleen, sai nauraa ja Elishaa on kiva katsella. 4- Rushmore: Wes Anderson tekee kovin keskinkertaisia elokuvia, joissa ei varsinaisesti tapahdu mitään koko elokuvan keston aikana, mutta omaperäinen tunnelma niissä kylläkin on. Valitettavasti tämä tunnelmointi ei vain elokuvaa huippuarvosanoihin nosta. Näyttelijät olivat jälleen kerran hyviä Bill Murrayn johdolla. Keskivaiheilla tarina jääti aika pahastikin, mutta viimeiset hetket olivat oikeinkin hienoa seurattavaa, kuten myös muutamat rauhalliset keskustelukohtaukset elokuvan aikana. 3+ Almost Famous - Bootleg Edition: Loistava kuten aina. Hienosti näytelty, mainitaan nyt vaikka Kate Hudson, Billy Crudup, Philip Seymour Hoffman ja yllättäen myös Patrick Fugit. Anna Paquin pitää mainita ihan vain söpöilynsä vuoksi. Loistava tunnelma kestää koko elokuvan ajan ja olen aina ollut heikkona tämmöisiin roadmoviemaisiin pätkiin. Musiikkia käytetään hienosti. Huumori toimii oikeastaan poikkeuksetta. Hahmot ovat kiinnostavia. Draamaakin löytyy. Ihana elokuva. 5