도둑맞곤 못살아 / Can't live without robbery *** Kevyt "Home alone"-tyyppinen komedia koreasta, tähtenä hömöilevä Sang-Myeon Park (My Wife Is a Gangster, A Perfect Match). Uuteen kotiin iskee erikoinen murtovaras ja toki siitähän se soppa saadaankin aikaan.. näyttävä ja viihdyttäväkin (ymmärrettävästi ei kaikille) pienen budjetin elokuva.
Kiss Kiss Bang Bang Tämä oli jopa yllättävän hyvä tekele, hiukan tuo Robert Downey Jr. epäilytti, mutta hyvin positiivisella tavalla elokuva pääsi yllättämään. Loppua kohden elokuva hiukan muuttui, mutta kokonaisuus säilyi kuitenkin positiivisellä puolella. 3 / 5 Death Trance Noh, Versuksen perusteella odotin verikekkereitä ja tylyä huumoria, huumorin sain mutta veri oli unohtunut jonnekkin... Viihdyttävää ja mukavaa katseltavaa han tuo kuitenkin oli, samurai miekkoja ja tuliaseita samassa leffassa, eli :thumbsup: 3½ / 5 Geroppa! Japanilainen komedia Yakuza pomosta joka diggailee James Brownista 4 /5 Stay Eeh, tämä meni nyt hiukan ohi, ideaa ja yritystä oli kovasti, mutta mutta... Ei kyllä oikein nyt uponnut. Ei sentään 1 tähden arvoinen kuten Hohdossa oli arvioitu, mutta ei tästä kyllä kauheasti enempää voi antaa. 2 / 5 Go Hauska ja energinen japani-korea-komedia-draama-pätkä. Suosittelen ehdottomasti! 4 / 5 Ghost in the Shell 2: Innocence Nätti, tyylikäs, turhan ylitaiteellinen ja kikkaileva. Eli pettymys. 2 / 5 Appleseed Vielä ankeampi tekele kuin GitS 2:n, tyylikkäitä kohtauksia ja hienoa animointia, mutta kiinnostus hiipui ensimmäisen 20 minuutin jälkeen...
The Cremator (Spalovac mrtvol, 1968) Kertoo natsisaksan aikaisesta krematoriotyöntekijästä. Mies on hyvin ylpeä ammatistaan, ei polta eikä juo, on puhelias ja käyttäytyy muutenkin päällisin puolin melko normaalisti. Mutta kun (hieman surrealistisesta) psykologisesta kauhuelokuvasta on kyse, ei kaikki ole sillä selvä. Ohjaus ja leikkaus on poikkeuksellisen hyvää jopa nykypäivän mihin tahansa teokseen verrattuna. Katsoja asetetaan päähenkilön kenkiin ja tarina etenee paikasta toiseen sulavasti kuin hunaja. Pääosan esittäjän taitava tulkinta kruunaa hienon teoksen. Ei voi kuin suositella. 4,5/5
40 vuotias neitsyt Komediana 3/5 Jenkkikomediana 4/5 (..sieltä kun aika harvakseltaan hyvää tulee, lue: Will Ferrell:sick: ) Leffa yllätti meikäläisen, kun en tän miehen leffoja ole aiemmin katsonut. Hauska tyyppi. Tosin kuumavahakohtauksen kiroilu EI naurattanut..ei oikein se huumori iskeny.. Hups, ei kai tää ihan nyt spoileri ollu?
Sideways: Jaksoi katsoa, mutta eipä tarjonnut juuri mitään erikoista. Kommenttiraidalla katsottuna mielenkiintoisempi tapaus. Yksi parhaista ja hupaisimmista raidoista pitkään aikaan. Kuitenkin erinomaista jälkeä visuaalisella puolella. ***
The Matrix Edellisestä näkemästä oli jo vierähtänyt tovi aikaa, ja nyt kun vielä on kyseessä tämä uudistunut versio (tulee mukana 10-disc boxissa), niin väritkin olivat mukavammat. Mutta siis itse leffaan. Erittäin tasokasta tavaraa edelleen ja kyllä se taitaa trilogian parhaaksi nousta ja pysyä. Pidin myös Realodedista, mutta ei se aivan silti yletä tämän veroiseksi. Revolutions taas paljon heikompi. Lopun fightit ovat kyllä mielekästä katseltavaa. ½
Insomnia (IMDb) Ale-hyllystä tämä tuli kaapattua mukaan jo jokin aika sitten. Nyt kun tuon katselin, jäljelle jäi "ihan ok" -fiilis. Liian varman päälle tehty leffa, jossa unettomuusteemaa olisi voitu hyödyntää huomattavasti enemmänkin. Näyttelijäsuoritukset mainioita ja Alaskan jylhät maisematkin toivat mukanaan oman pienen piristeensä. DVD oli kuvanlaadultaan moitteeton ja ekstrojakin oli kohtuullisesti. 3+/5 Edit: Yö nukuttu, piti käydä lisäämässä plussa.
Dial M for Murder / Täydellinen rikos Kakkoselta tuli hetki sitten. Hitsikokki kolahti jälleen... :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: ½
The Bridge at Remagen (1969) Kunnon 60-luvun sotarymistely. Ihan peruskamaa ja siksi ihan pinnallisen viihdyttävä. DeLuxe filmilaadun laajakuvalla ja Jokimaisemilla elokuva oli herkkua silmille. Ei päihitä kuitenkaan esim. Kotkat Kuuntelevat leffaa.
INTO THE MIRROR (2004) 4/5 Aasialaista kauhua jälleen mutta uuvuttavan Memento Morin jälkeen tämä oli todella mukava yllätys ja "toi" taas uskon aasialaiseen kauhuun yhden pahan suvanto vaiheen jälkeen. Voisin luokitella tämän ennemminkin thrilleriksi jossa on kauhu elementejä. Juonihan on sellainen että tavaratalossa olleessa tulipalossa kuoli porukkaa ja nyt kyseinen myymälä ollaan avaamassa taas ihmisille mutta noin viikko ennen porttien avaamista alkaa tapahtumaan erikoisia jopa vähän groteskeja murhia..jälleen kerran kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja "etsivän" täytyy alkaa uskomaan yliluonnolliseen selvittääkseen mikä onkaan kaiken takana. Tunnelmaa ei elokuvasta puutu ja muutenkin tapahtuma paikka on juuri sopivan pelottava ainakin öisin kun sankarimme vaeltelee pitkin tavaratalon pimeitä käytäviä.
Walk the line. Arvosanaksi jotain 3,5/5 ensimmäisellä katsomisella. Kyseinen tekele on jo lojunut hyllyssä jonkin aikaa, mutta eipä näin kesällä ole lomien ym. takia joutanut katsomaan aikaisemmin. Jotenkin itse tarinasta jäi hieman pinnallisesti hutaistu vaikutelma. Huono se ei kuitenkaan missään nimessä ollut, mutta uskoisin, että Johnnyn elämästä olisi voinut vähän paremmankin tehdä. Näytelijäsuoritukset olivat mielestäni molemmilta pääosan esittäjiltä lähes täydellisiä, ja tämä on todellakin meikäläiseltä iso kehu, ottaen huomioon, että rooleja näyttelevät henkilöt, joista en oikeastaan pidä kummastakaan. :thumbsup: Nimenomaan näyttelijäsuoritukset yhdistettynä Johnny Cashin musiikkiin, tekivät leffasta katsomisen arvoisen, ja jopa hyvän. Täytyy vielä antaa iso hatunnosto sekä Witherspoonille, että Phoenixille loistavista roolisuorituksista. No more Legally Blonde. :-/
Dial M for Murder. Jälleen yksi Hitchin jännäri nähtynä ja pidin kovasti. Leffan melko rajoittunut ympäristö oli omiaan luomaan tunnelmaa ja juoni toimi niin hyvin kuin vain voi jännityksen mestarilta odottaa. Piristävä "pikkuleffa" jossa sai itsekin pohtia johtolankoja. 4-/5. Final Destination 2. Hölmö juoni, huonot näyttelijät mutta niin kovin nautittavat kuolinkohtaukset. Alun kolarointi nostaa jo yksinään pisteitä. Viihdyttävä leffa (etenkin muutaman oluen kera ja kavereiden kanssa katsottuna), ei enempää eikä vähempää. Tuskin kukaan katsoo FD-sarjaa muuten kuin kuolinkohtausten vuoksi. 2½/5.
The General ***** "One of the greatest films of all time" Kerrankin vastaan tuli elokuva, minkä kansiteksti ei valehtele. Eipä tästä enää parantamisen varaa ole. Buster on aivan huikeassa vedossa ja tarinakin on varsin täyteläinen. Huumori on paikoitellen nerokkaan hauskaa. Varsinkin kohtaukset missä Buster suuttuu naiselleen tämän tehdessä hieman turhauttavia ja höpsöjä asioita saivat minut hymyilemään kuin Naantalin aurinko. Kaiken kruunaa uusi aivan upean kuuloinen soundtrack. Joe Hisaishin mestarillisesta kynästä on lähtenyt taas sen luokan esitys, että ei paremmasta väliä. Tämä on todellakin yksi parhaista. Uskokaa pois...
Spaceballs Edellisestä katselukerrasta oli ehtinyt vierähtää aikaa yli 15 vuotta, eikä tämä enää jaksanut naurattaa. Muutama kohtaus oli korkeintaan lievän hymähdyksen arvoinen. Parasta leffassa oli John Hurtin pieni Alien-vaikutteinen kohtaus. 2/5
Gigli Liekö Martin "Oscar" Brestin nimi riittänyt Benniferille ottaa kiinnitys tähän elokuvaan, tai sitten pari oli käskyttänyt (suivaantuneet?) agenttinsa etsimään kyyhkyläisille jonkun kivan yhteisen projektin. Oli miten oli, mahtava joskus nähdä Hollywoodin kauniiden & rohkeiden munaavan itsensä täydellisesti. Juonentynkä menee jotakuinkin näin: Ben on gangsteri, jonka pomo on vaarassa joutua tiilenpäitä lukemaan. Niinpä Ben kidnappaa kiristystarkoituksessa syyttäjän kehitysvammaisen velipojan ja saa avukseen Jenin, joka on lesbo. Kaksikko ryhtyy siis lapsenvahdeiksi. Martin Brest, WTF? En osaa kerta kaikkiaan päättää, mikä tässä elokuvassa on naurettavinta. Olisiko se kylmäveristen kriminaalien rooleissaan totaalisen epäuskottavat Ben & Jen? Vaiko kenties se kidnapattu poika, joka on tyypillinen elokuva-vammainen: söpö ja lutuinen veijari, joka koko ajan heittää jotain hassua läppää. Tai ehkä sittenkin tämä Jenin lesbo-juttu. Kuka arvaa, ehtiikö akka unohtamaan lesboutensa jo parissa päivässä ja hyppäämään sänkyyn Ben-komistuksen kanssa. (Elokuvan dialogi on kauttaaltaan ennätystyperää, mutta varsinkin Jenin repliikki, jolla hän hoputtaa Beniä petihommiin, jäänee elokuvahistoriaan korneimpana lausahduksena ikinä) Brest on ohjauksen lisäksi käsikirjoittanut elokuvan, mutta jopa on miehellä ollut punainen lanka kateissa ja pahasti. Laitetaan sekaisin Sademiestä, Meg Ryania, De Palmaa, jopa Naisen tuoksua ja lopputuloksena on Gigli: sellainen pannukakku, että DVD:n mukana saisi tulla purkki mansikkahilloa. Jo mainittujen lisäksi Al Pacino ja Chris Walken ehtivät käydä ruudulla nolaamassa itsensä. Luoja tietää, miksi herrat tämän pestin ovat vastaan ottaneet. Giglin paikka sylkykuppina on ansaittu. Elokuva on todella huono, mutta myös tahattoman komiikan mestariteos ja terveellinen potku (mahdollisesti) diivailevien starojen perseille. Lisää tällaista! /5
Robert Zemeckis: Romancing the Stone ***½ Viihdyttävä seikkailupätkä parinkymmenen vuoden takaa. Robert Wise: The Haunting ****½ Liam Neesonin ja kumppaneiden tähdittämä uusintaversio oli vitsi, mutta tämä on aivan toiselta planeetalta. Wisen näkemys on hyvällä maulla toteutettu kummitustaloelokuva, jonka teho perustuu taidokkaan mustavalkokuvauksen ja hyytävän musiikin avulla luotuun tunnelmaan. John S. Robertson: Dr. Jekyll and Mr. Hyde *** John Barrymore on loistava roolissaan (Jekyll / Hyde), mutta muuten tuotos on jonkin verran teatraalinen ja jäykkä. Yasujiro Ozu: Tokyo monogatari ****½ Vähäeleinen, hillitysti toteutettu kertomus sukupolvien välisestä kuilusta. Kaksi vanhusta saapuu Tokioon tapaamaan lapsiaan, mutta matka ei olekaan aivan sellainen menestys kuin mitä vanhukset ovat kuvitelleet. Vanha YLETeeman nauhoitus, jossa tekstitykset ovat tuttuun tapaan päin persettä. M. Powell & Emeric Pressburger: The Red Shoes ***** Eipä tätä voi summata kuin yhdellä sanalla: fantastinen. Tarina kahdesta nuoresta, jotka yrittävät luoda taidetta ja hoitaa ihmissuhteitaan maailmassa, jossa vain toisen on mahdollista toteutua. Kaikki näyttelijät ovat loistavia, mutta erityisen mieleenpainuva on Anton Walbrook balettiseurueen tuottajana. Liki kaksikymmenminuuttinen balettikohtaus on neroutta ja kokonaisuutena The Red Shoes on äänen ja liikkeen riemujuhlaa parhaimmillaan. Alfred Hitchcock: Dial M for Murder ****½ Entinen Hitch-suosikki ei tuntunut enää niin järisyttävältä kuin joskus taannoin. Tarina oli tosin napakka ja toteutus laadukasta, mutta Robert Cummingsin esittämä miekkonen alkoi tarinan edetessä ärsyttämään.
Ja Jürgen turhien, threadin aiheeseen liittymättömien viestien postailua. Kysypäs itseltäsi, kuinka monen ihmisen luulet oikeasti olevan kiinnostuneita siitä mitä mieltä olet Niilesin leffamausta? Sideways Olipas yllättävän hyvä leffa. Giamatti ja Church olivat molemmat aivan loistavia. Payne ohjasi kyllä nyt kovin tyylikkään leffan. Pari tuntia meni kuin siivillä kun katsoi poikien viininmaistelua. Hieno tunnelma, hyvät musiikit, kiva leffa. 4,5/5
Samaa teki niiles tuolla toisessa threadissa Elijah Woodin Green Street Hooligans tuli äsken katsastettua. Ihan mielenkiintoinen aihe, josta on tehty viime vuosina muutamia muitakin elokuvia. Eihän tämä mikään mestarileffa ollut, mutta oli ihan mukava nähädä, kun "Hobitti" sai köniinsä
The Sure Thing (1985) Kasarinostalgiaa... Teinikomedia/draama yhdistettynä road movieen. John Cusack näyttelee flaksirajoitteista opiskelijaa joka lähtee 3000 mailin päähän kaliforniaan naisen perään. Herkkää ikää ja pakahduttavia tunteita, viihdyttävä paketti. * * * Kiss Me Deadly (1955) Melkeinpä genreään parodioiva film noir, jonka "kovuudesta" tulee mieleen Raymond Chandlerin dekkarit. Kovanaamainen päähenkilö-yksityisetsivä ei jätä outoa tapausta rauhaan vaan jatkaa nenänsä tunkemista sopimattomiin paikkoihin. Spagettimainen juonivyyhti ei ota auetakseen dekkarisankarille, joten asioiden selvittämiseen tarvitaan paljon uhkailua ja kovia nyrkkejä. Elokuvan macguffin hauska sekoitus Lost Arkia ja Pulp Fictionia. * * * * ½ Pohjanmaa (1988) Veljekset ovat kokoontuneet kotitilalleen jakamaan amerikanvaarin perintöä. Hikinen kesäinen sunnuntaipäivä muuttuu vieläkin hikisemmäksi kun humalahakuisilla äijänköriläillä täytetty apinadatsun suuntaa keulansa hiekkakuopille, missä on tarkoituksena uida ja "nauttia" kiljua. Kun soppaan sekoitetaan maasta kaivettu Suomi-konepistooli ja pieleen menneet liiketoimet on ilmassa selviä suomalaisen tragedian aineksia. Karikatyyrimainen kuvaus pohjalaisesta mentaliteetista, sisältäen kuitenkin totuuden siemenen. Täynnä siteerattavaa lakonista huumoria sisältävää dialogia ja kaunista kesätunnelmaa. Suomi-lasit päässä * * * * * ilman Suomi-laseja * * ½