Million Dollar Baby: Pettymys. Alkuosa ja nyrkkeilyjaksot noudattivat nyrkkeilyleffojen kaikkia perinteisimpiä normeja. Mitään uutta ja mullistavaa ei ollut myöskään Freemanin ja Eastwoodin välillä. Aika rutiinilla äijät vetivät. Ei voi kuin ihmetellä Freemanin oscaria. Swank ja leffan loppuosa pelastivat paljon. Jopa Clintti tirautti lopussa kyyneleen jos toisenkin. Jos tätä vertaa esim. Eastwoodin aikaisempaan Mystic Riveriin tai saman vuoden kilpailijaan oscar-gaalassa eli Lentäjään, niin MDB häviää kyllä tasossa molemmille selvasti. 2½/5
Zathura Tämän vuoden "Jumanji" oli melkoisen tylsä ja itseääntoistava pätkä. Muutama kohtaus sentään missä oli yritystä. Robbinsin Timppaa olisi kaivannut enemmän. Ei näitä lapsinäyttelijöitä kyllä sietänyt lainkaan ja se astronauttikaan ei nauttinut roolistaan. Enpä suosittele... 2-/5
Simpson - Season 1 Ykköskausi jätti vähän valjun maun. Vitsit olivat vähäisiä ja huonoja (tai sitten allekirjoittanut ei aivan ymmärtänyt). Mukaan mahtui mielestäni ainoastaan pari hyvää jaksoa, joten kokonaisuudessaan tästä jäi negatiivinen mielikuva. Tekninen taso kiekoilla oli myös aika kehnoa. Aloitin juuri myös toisen tuotantokauden ja siinä tuntuu jo kolmen jakson jälkeen olevan huomattavasti parempi meininki. */*****
Coffee And Cigarettes Toinen näkemäni Jarmuschin pätkä. Osaa jutuista meni vähän ohi mutta dialogi ja yleisilme on jotain niin coolia. Röökiä, kahvia ja jutustelua, muuta ei tarvita. Sisältää välillä jopa nerokkaita oivalluksia. Mustavalkokuva ihan prkleen nättiä. Khyllä.
Unelmien sielunmessu Hyvä elokuva vaikkakin paikoitellen suorastaan kamalaa katsottavaa. Mutta siinä missä elokuvan päävire on perin onneton, siinä on myös kauniita hetkiä. En koe tätä niinkään varoituksena huumeiden huonosta vaikutuksesta vaan naturalistisena kuvauksena elämäntilanteesta johon ne johtavat. Dolores Claiborne Jostain syystä pidin tästä enemmän kuin Piinasta, joka on myös Cathy Batesin tähdittämä King-leffa. Mukavan ankea tunnelma ja suht mielenkiintoinen tarina. Kuitenkin edelleen parhaat King-filmatisoinnit löytyvät jostain paljon draamallisemmasta päästä. Wing Chun Juoneltaan köyhä mutta taistelukoreografialtaan silkkaa rautaa. Hong Kongissa osattiin näyttävä toiminta jo silloin kun Hollywoodissa vain mätettiin toisia verisesti turpaan.
Frenzy Hitchcockin loistava paluu Englantiin ja mestaripensselin viimeinen sivallus. Kiehtova tarina naisia raa'asti surmaavasta sarjamurhaajasta Lontoossa sulkee myös yhden tietyn ympyrän, kun aloituspiste laitetaan 20-luvulla syntyneeseen ja Hitchcockin ensimmäiseen menestykseen The Lodgeriin. Frenzy on unohtumattomia kohtauksia sisältävä raaka mutta myös mustan hauska elokuva. Leffan ainoa heikkous on sen päähahmon (Jon Finch) hienoinen valjuus, kun sen sijaan sivuhahmoista löytyy mitä mainioimpia tapauksia. 4½/5 Marathon Man Jälleen se täytyi tätäkin katsoessa todeta, että kyllä näissä 70-luvun jenkkitrillereissä on vaan ihan oma otteensa. Tässäkin alkupuoli on niin intensiivistä menoa ettei voi olla tempautumatta mukaan. Varsinkin elokuvan tunnetuimpaan kohtaukseen saakka tarinan rakentelu tunnelmineen on niin hienoa kuin olla voi. Sen sijaan loppupuolella ehkä taso aavistuksen verran laskee. Joka tapauksessa hyvä leffa, jossa ei voi olla ihailematta näyttelijäsuorituksia. 4/5 Viskningar och rop (Kuiskauksia ja huutoja) Kovin kovin tyypillistä Bergman-tunnelmointia höystettynä vieläpä miehen elokuvien tunnetuimmilla naistähdillä. Ahdistava, kaunis ja jossain määrin shokeeravakin elokuva, joka ei kuitenkaan jostain syystä saanut kiinnostusta siinä määrin heräämään kuten Bergmanin elokuvat parhaimmillaan (esim. edellinen nähty Talven valoa), vaikka tästäkin synkkyyden keskellä inhimillistä lämpöä on löydettävissä. Ehkä ensi kerralla sitten. 3½/5
Palasin juuri teatterista, jossa pyöri Richard Donnerin 16 Blocks. Kyseessä on tarina poliisista nimeltään Jack Mosley (Bruce Willis), jonka tehtävänä on viedä todistaja Eddie Bunker (Mos Def) oikeustalolle läpi Manhattanin. Aikaa hänellä on tähän pari tuntia. Matkaa luonnollisesti vaikeuttavat korruptoituneet poliisit, jotka yrittävät tappaa Bunkerin. Elokuva tarjosi juuri sen mitä siltä saattoin odottaakkin: hyvää toimintaa, one-linereita sekä kekseliäitä mutta ennalta-arvattavia temppuja. Toisin sanoen hyvää Hollywood viihdettä. Olihan se tosin arvattavissa että elokuva tulisi olemaan viihdyttävä, sehän toimii vanhalla kunnon toimintaelokuva -kaavalla: hiljainen valkoinen ja puhelias musta vastaan suuri joukko pahiksia. Ja ohjaajana toimii Donner, joka on yksi tämän kaavan parhaimmista käyttäjistä (Tappavat Aseet). Loppujen lopuksi 16 Blocks on kerrankatsottava viihdyttävä pätkä joka ei tosin tarjoa katsojalleen mitään erikoista. 3.5 / 5
Transamerica **** Mukavan leppoisa pikku komedia, joka ei ole jenkkileffoille tyypillisesti sokerikuorrutettua siirappia. Hyvät näyttelijäsuoritukset parantavat kokonaisuutta. North By Northwest ***** Yksi Hitchcockin parhaimmista. Hieman ajan hammas on purrut elokuvan jännitysmomentteihin, mutta on tämä silti erittäin mukavaa katsottavaa. Oikea aikansa taidonnäyte. Cinderella Man **** Erittäin viihdyttävä nyrkkeilyleffa. Samat tekijät asialla kuin Kauniissa mielessä ja samantapainen on elokuvakin. Mikä on vain hyvä asia. The Libertine ** Johnny Depp osaa sitten tehdä kaikennäköisiä elokuvia. Tästä jäi päälimmäisenä tunteena hieman vaivaantunut olo. Enkä jaksanut edes keskittyä koko elokuvaan kunnolla. No, en sentään nukahtanut...
Star Trek: The Motion Picture (Directors Cut) - Vast'ikään koko The original Seriesin katsoneena elokuvan alku oli melkoista juhlaa. Kirk sai palata rakastajansa (Enterprise) luokse ja kohtaaminen olikin melko komea. McCoyn ja Spockin ilmestyminen oli myös uus-fanille kivaa katsottavaa. Valitettavasti muut tutut hahmot jätettiin isosti taka-alalle, etenkin Sulu/Chekov joiden rooli oli täsmällene sama kuin sarjassa, eli istua vain pöydän ääressä ja hokea "yes sir!". Elokuvan ilme yritti selkeästi saavutella 2001: A Space Odysseymaisia sfäärejä ja V'Gerin (vihulaisalus) sisällä päästiinkin melko lähellä sitä. Meno latistui ensimmäisen tunnin jälkeen melkoisesti ja pienellä kursinnalla kohtauksista olisi saatu paljon toimivampi paketti koko elokuvasta.
Niputetaas lopuillaan oleva viikko: Batman: Burtonin ohjaus, niinpä niin. Tämän seuraavaksi tulevan saarnan voisi aika hyvin pasteta myös tuohon alempaan: Burtonilla on selvästi tietynlainen fantasia-maailma, josta kovasti tuntuu tykkäävän. Se on kieltämättä ihan mukavan näköinen, tietyllä tapaa "aikuisen gootin" mieleen. Mutta voisi se Tim ensin katsoa mitä elokuva vaatii ja vasta sitten alkaa rakennella maailmaa. Jylhä tyylisuunta kyllä sopii silloin tällöin oikein hyvin kohtauksiin, mutta kokonaisuutena Burtonin visio ottaa kuitenkin selvästi turpaan Nolanin Batman Begins -tyyliltä. Ja sitten itse elokuvaan. Jack Napier toimi paremmin hahmona kuin Jokeri. Jack Nicholson revitteli Jokerin roolin ihan mukavasti, ollen paras osa elokuvasta. En kuitenkaan perustanut siitä että Jokerista tehtiin yksi vitsi. Se ei vain jotenkin sopinut yhteen muun synkkyyden kanssa. Monet ratkaisut ja pikku hölmöydet siellä täällä pistivät vähän hymyilyttämään väärissä kohdin. Oli tässä kuitenkin hyvääkin, näyttelijäkalusto toimi pääosin hyvin, huumori toimi silloin tällöin oikein sujuvasti ja yleistunnelma oli pätevänlainen. Ei vain Batman toiminut lähellekään samalla tavalla kuin joskus 10 vuotta sitten kun se viimeksi tuli katseltua. 3 Batman returns: Sama mies jatkaa puikoissa, saaden aikaan lähinnä marginaalisesti paremman elokuvan. Pingviini yökötti, joka varmasti olikin tarkoitus. Danny Devitolle kirjoitettu huumori toimi turhan harvoin ja muutenkin koko lihava tallustelija ei oikein omistanut. Kissanainen sen sijaan, grrrr. Lyhyesti sanottuna voisi todeta, että Pheiffer saa tehtyä catwomista aivan uskomattoman seksikkään ilmestyksen. Sivuhuomautuksena voisi mainita, että muutenkin ensimmäisessä jatko-osassa Batman oli jätetty yllättävänkin taka-alalle, pääpainon ollessa pahis kaksikolla (kolmikolla). Jonkin perusetikin mukaisesti Walkenia varmaan pitäis kehua, mutta ei se tässä mikään ihmeellinen ollut. 3+ United States of Leland: Määräämättömästi potentiaalia. Elokuva alkaa oikein lupaavanoloisesti, mutta ajautuu hiljalleen kohti loputonta keskinkertaisuutta, josta se ei muutamaa irtohetkeä lukuun ottamatta itseään nosta. Näyttelijät ovat kaikki hyviä, erityismaininta täytyy jälleen kerran antaa Jean Malonelle. Näistä nuorista näyttelijättäristä yhdessä Alison Lohmanin kanssa selvästi lahjakkain. Don Cheadle on myös aina mukava nähdä, mies ei petä koskaan. P.S.: Romanttinen draama (komedia), joka alkaa hyvin, jatkuu hyvin, mutta vähän ennen loppua pelaa korttinsa aivan väärin ja lähestulkoon menettää pelin. Laura Linney on oikein hyvä roolissaan. Sisältää kaksi erittäin muistettavaa kohtausta, jotka jäävät välittömästi mieleen. Tarina etenee sukkelasti ja draamaa luodaan hyvin. Sääli vain että yksi 15-20 minuutin osio vetää niin tehokkaasti puhtaalta neljän tähden leffalta maton pois alta. 3½ Hotel Rwanda: linkki
Quite Ugly One Morning ***½ Tälläinen hauska rikoselokuva tuli viime viikolla telkkarista katseltua. James Nesbitt tekee jälleen takuu varmaa työtä suulaana lehtimiehenä joka eksyy krapuloissaan murhapaikalle. Siitä alkaakin varsin hauska ja tapahtumarikas selvittely. Nesbittin esittämän lehtimiehen ja häntä tutkivan poliisi naikkosen välillä saatin myös rakennettua varsin toimiva romanssi, minkä kulkua oli varsin mukava seurata. Kyllä ne englantilaiset vaan osaavat tehdä näitä mainioita tv-elokuvia.
Quiz Show Tietovisailumaailma oli tapahtumaympäristönä kiinnostava ja näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan päteviä. Villin pohjolan Morrowia ei viime vuosina ole elokuvissa kovin paljoa näkynyt, taisi tämä näillä näkymin jäädä miehen leffauran kohokohdaksi. Redfordin parhaita elokuvia. Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest) Tämä on yhtä vaikuttava elokuva joka katsomiskerralla. Samalla kertaa sekä komediana hauska että draamana koskettava, paikoin järkyttäväkin ja kaiken taustalla humaani sanoma. Nicholsonia ja Fletcehriä lienee kehuttu jo aiemminkin aivan riittävästi, mutta aivan yhtä tärkeät ja taidokkaat roolit tekevät kaikki osaston potilaita näyttelevät. Paljon sivuosataitureita on saatu samalla kertaa kokoon, moni toki aivan ensi roolissaan tässä. Formanilta ei tällä vuosituhannella ole vielä mitään tullutkaan, mutta Goya's Ghosts vaikuttaa jo roolituksensakin perusteella odottamisen arvoiselta. Beatin alkutahdit (The Source) Pitkä dokumenttielokuva Beat-liikkeen synnystä ja kehityksestä keskushahmoinaan Ginsberg, Kerouac ja Burroughs. Paljon asiaa oli saatu puoleentoista tuntiin sullottua. Dokumentin kiihkeä kerrontatyyli sopi hyvin aiheeseen, eloisien haastatteluiden välillä loikittiin vapaasti ja varsinaisia suvantokohtia tuli oikeastaan vain pidemmistä runonlukukohdista, joista niistäkin oli saatu toimivia. Kiinnostava kulttuurihistoriallinen dokumentti. Tarzanin salainen aarre (Tarzan's Secret Treasure) Vanhoja kunnon Tarzaneita jälleen. Tarzanin viidakkoutopiassa on jotain kovinkin kiehtovaa ja tässä sen kuvaaminen onnistui jälleen hyvin. Juoni nyt oli taas kertaalleen variaatio aiempien Weissmuller-Tarzanien tarinoista, mutta eipä kai aikoinaan toimivan kaavan muuttelu sitten liiemmälti innostanut. Perinteistä seikkailuelokuvaa parhaimmillaan. - Starship Troopers Oiva yhdistelmä messevää satiiria ja scifi-toimintaa. Tällä katsomiskerralla elokuva iski edellistä paremmin. Näyttelijät eivät paria vanhempaa jermua lukuunottamatta olleet kovinkaan kummoisia, mutta toisaalta tuo pienoinen kökköys tuolla osastolla sopi mainiosti juuri tähän elokuvaan. Tätä katsoessa tuli väistämättä mieleen, millaisenkohan scifi-elokuvan John Milius saisikaan aikaiseksi. Tarzan suurkaupungissa (Tarzan's New York Adventure) Varhaisten Weissmuller-Tarzanien heikoin elokuva. Tämä johtunee pitkälti siitä, että heti siirtyessään kaupunkiympäristöön jotain varsin oleellista Tarzan-elokuvasta katoaa. Varsinkaan oikeussalikohtaukset eivät suuremmalti miellyttäneet. ½
Revenge Of The Ninja Tämä oli penskana yksi maailman parhaimmista elokuvista ja kas kummaa - tätähän katselee vielä nykyäänkin ilokseen. Haasteellista juonta tai upeaa näyttelemistä ei kannata odottaa, mutta kunnon ninja-actionia löytyy ja paljon. Paha hopeanaamari-ninja pystyy jopa ampumaan tulta! :king: Iso käsi vielä sille, kuka järjesti dvd:lle elokuvasta täysin leikkaamattoman version. Vhs-aikanahan sitä olikin melkein mahdoton löytää. Ehkä paras ninjailu ikinä. 4/5. Uuno Turhapuro Menettää Muistinsa Tämän Uunon varsinainen juoni käynnistyy vasta viimeisellä kolmanneksella. Sitä ennen seurataan Härskin rauhanliike-värväilyä, appiukon hermoromahdusta (ylläri!) ja Uunon tyypillisiä toilailuja. Käsikirjoitus ei siis ole erityisen johdonmukainen, näyttely/ohjaus sitä tavallista tasoa, jopa elokuvan leikkaaja tuntui olevan hereillä lähinnä satunnaisesti. Mutta mitäpä pienistä, kun elokuva onnistui kuitenkin huvittamaan melko paljonkin - kaikki muu lienee toisarvoista komediassa. Pentti Siimestä ei ole Uunoissa pahemmin nähty, ehkä olisi pitänyt. Tässäkin mies tekee takuuvarman hauskan roolin. Ei tämä hirvästi pisteitä saa, mutta on kuitenkin arvosanaa paljon hauskempi. 3-/5.
Goal! ***½ Oikein mukavaa viihdettä futisfanille. Draamaakin löytyy kotiäitien iloksi, vaikkeivat kaikki näyttelijäsuoritukset oikein häikäisekään. Hauskaa myös bongailla Shearerit sun muut tutut potkupalloilijat leffasta. Ei tästä oikein mitään pahaa sanottavaa keksi, ihan kiva leffa. Niin, ja kaikki maalithan tehdään tietenkin komeasti volleysta.... Blues Brothers **** Huh, olipas siitä aikaa kun viimeksi katselin bluesveljesten toilailuja. Karkkia niin silmille kuin korvillekin, hienoja näyttelijäsuorituksia ja tietenkin loistava John Lee Hooker. Eipä sitä paljon muuta tarvitse. Fantastic Four *** Taas sitä sai sarjakuvien ystävänä kiroilla niin Jessica Alballe kuin Dr. Doomin naurettaville sähkövoimillekin. Näistä ja monista muista vioista huolimatta leffa onnistuu mielestäni luomaan hyvän sarjakuvamaisen fiiliksen. Näyttelijäsuoritukset ovat Albaa lukuunottamatta ihan ok, Chiklis ja McMahon suoriutuvat jopa oikein hyvin. Hieman vaivaa myös hahmojen epäonnistunut toteuttaminen josta kärsii kieltämättä eniten juuri Alba. oikeastaan vain Möykkyä voi luonnehtia onnistuneeksi. Ihan jees leffa kaikesta huolimatta. Shrek ***** Edelleen suurin, kaunein ja paras tietokoneanimaatio. Loistavat äänivalinnat, sopivan simppeli juoni ja näppärä dialogi varmistavat paikan auringossa.
Star Trek: The Wrath of Khan - Ah miten hieno tämä taas olikaan. Khan Noonien Singhillä on hampaan kolossa jotain ja Kirk saa kärsiä. Hyvin kulkeva tarina ei laahaa missään vaiheessa ja Shatner on parhaimmillaan ikääntymistä pohtivana Amiraalina. Spoiler ... tuli tippa linssiin Spockin kuolemasta, vaikka jatkon tietääkin. Hienoa Scifi-viihdettä.
Paul Leni: The Cat and the Canary **** Hieno ja tunnelmallinen kummitustaloelokuva, joskin kokonaisuutta verottaa mukaan ympätyt komedialliset ainekset. Puhtaana kauhuelokuvana olisi todennäköisesti toiminut vielä paremmin. Wallace Worsley: The Hunchback of Notre Dame *** Näyttävä, mutta sisällöltään liian lavea Hugo-filmatisointi. Lon Chaney on roolissaan loistava, mutta muut näyttelijät ovatkin sitten tasapaksuja. Jonkin verran ylipitkä. John Sturges: The Magnificent Seven ****½ Ei voi mitään, pidän tästä huomattavasti enemmän kuin Kurosawan Seitsemästä samuraista. Tarina on tiivis, näyttelijät pääsääntöisesti erinomaisia ja kun ammuskeluakin on mukana enemmän kuin tarpeeksi, mitä muuta kunnon western kaipaa? Billy Wilder: The Seven Year Itch **** Tom Ewell esittää kaupunkiin kesäksi jäävää aviomiestä, jonka yläkerrassa asuu hemaiseva blondi (Marilyn). Näppärää sanailua ja monia hauskoja kohtauksia, mutta aivan loppuun asti tarina ei jaksa kantaa. Marilyn jää jälleen kerran vastanäyttelijänsä varjoon. James W. Horne: College ** Buster Keatonin heikoimpia elokuvia. Tähti esittää lukutoukkaa, jonka on kunnostauduttava urheilukentällä mielitiettynsä vuoksi. Väsynyttä komediaa, joka toimii kertakäyttöviihteenä. F. W. Murnau: Faust ****½ Murnaun klassikkoelokuva uusissa kuoseissa, kyseessä on nimenomaan tällä kertaa se alkuperäinen elokuva, ei aiemmissa versioissa ollut vientiversio. Tarina on tässä alkuperäisessä hivenen tiiviimpi kuin mitä aiemmissa julkaisuissa, eikä näin ollen keskikohdan suvantovaihekaan tunnu enää niin raskaalta. Emil Jannings on loistava roolissaan. Josef von Sternberg: Der Blaue Engel *** Tämän näkemistä on odotettu kuin kuuta nousevaa ja pettymykseksihän elokuva lopulta muodostui. Näitä Janningsin nöyryyttämistarinoita on nähty ihan tarpeeksi aiemminkin, joten eipä jaksanut innostaa ihan niin paljoa kuin mitä olisi voinut. Eikä Dietrichkään roolissaan mikään yltiömäinen ollut, vaikka niin yleensä väitetään. Kirjaston kasettiversio oli laadultaan sitä itseään. George Cukor: Camille **** Täällä enemmän. Gore Verbinski: The Pirates of the Caribbean part I *** Tämähän oli parempi kuin mitä muistinkaan - vai johtuiko sitten jatko-osan huonoudesta, en osaa sanoa. Viihdyttävä, menevä ja hauska, eikä typeriä one-linereitakaan ollut niin paljoa kuin mitä muistin. Orlando oli yhtä pökkelö kuin aina ja se toinen..., Depp ja Rush olivat hauskoja.
Münich: Parasta Spielbergia sitten Jawsin ja Schindlerin Listan. Yllättävän rankka ja raaka leffa. Puitteet olivat loistavat ja jälki ruudulla komeaa. Näyttelijät vetivät kauttaaltaan hyvin. Pitkästä kestostaan huolimatta suvantokohtia ei leffasta löytynyt. Tiivistunnelmainen paketti alusta loppuun. 4½/5
Kirjoitellaan nyt yksitellen nämä, kun ei enää parin päivän päästä muista .. Star Trek III: The Search for Spock - Totta se on, parittomalla järjestysnumerolla varustetut Trek elokuva ovat huonompia, kuin parillisella numerolla varustetut (vrt. osat 1 ja 3 vs osat 2 ja 4). Kirk suree vielä kuollutta ystävää, mutta sitten uutta toivoa löytyykin Spockin isän vierailun myötä. Klingonit vihollisina eivät olleet juuri mitään Khanin jälkeen, mutta Christopher Lloyd teki silti hyvän roolisuorituksen. Spoiler Kirkin oman pojan kuolema tuntui olevan kovin helppo pala, kaikkien lemppari Amiraalille. Elokuvan hätäinen lopetus ja kamala "..and the story continues" lopputeksti, antoi kuvan että jokin oli kusenut elokuvantekovaiheessa. Katsotaan se 4.osa seuraavaksi, vaikka tuoreessa muistissa onkin vielä.
Master and Commander: The Far Side of the World Realistisen oloinen ja ei kovin normaalin leffan tyylinen. Tuntuu että tämä oli ennemminkin kertomus matkasta ja suorituksesta kuin elokuva, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Mielenkiinto säilyi kyllä koko reilun 2 tunnin ajan. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: ½ / 5