Lost Highway on kyllä melkoisen yksimielisesti loistavaksi elokuvaksi kehuttu kriitikkojen osalta, että ovat he kyllä ihan oikeassa
Erinäisten teknisten kommervenkkien kautta pääsin taasen elokuvien miellyttävään maailmaan, joten pistetään loppuviikon tarjonta kasaan. Harry Potter and the Prisoner of Azkaban: edelleen paras Potteri-elokuva ja siinä samalla ensimmäisen näistä neljästä joka pääsee kirjan tasolle (nelonen uusii tempun). Tästä aiemmasta viestistä enemmän hehkutusta, joten keskitytään vain muutamaan asiaan. Lopun aikakikkailut toimivat mielestäni edelleenkin erinomaisesti, elokuvan visuaalinen ilme on kerrassaan mahtava ja tarina kiinnosta. Elokuva myös parantaa juoksuaan koko ajan loppua kohti mennessä, alussa on vähän turhan kova kiire ja bonuksena muutamia turhan lapsekkaita vitsejä on mukaan tullut. Plussaa dementorien ulkonäöstä. 4 / 5 American Splendor: chatille kiitos tästä elokuvast, eipä olisi muuten tullut katsottua. Paul Giamatti on siis osannut näytellä jo ennen Sidewaysiakin. Hope Davis on myös hyvä. Yhdistelee todella tyylikkäästi haastatteluja, sarjakuvaa ja perinteistä kerrontaa. Elokuva käynnistyy ehkä hieman haparoiden - vika voi myös olla katsojassa jolla oli hieman sulattamista erikoisessa kerronnassa - mutta ottaa vauhtia jatkuvasti loppua kohti mennessä. Hieno pikkuelokuva, jossa sopivassa suhteessa draamaa ja huumoria. 4 / 5 Good Night, and Good Luck: linkki 4½ / 5 You Can Count on Me: juuri loppuun saatettu draama sopii nelikon päätökseksi, sillä oikeastaan kaikki tällä viikolla katsotut elokuvat ovat petranneet edetessään. Niin tämäkin. Pikkuisen suosikkiasemaa kerännyt Mark Ruffalo on hyvä, joskin muutamissa kohdissa näyttelijäntaidot tuntuvat vähän loppuvan kesken. Laura Linney on erinomainen läpi elokuvan ja enpä muuta odottanutkaan. Tarina on kiinnostava ja on aina mukava seurata vähemmän täydellisten ihmisten elämää. Useita todella hyviä kohtauksia. Lapsinäyttelijäkin (tarkistaan nimen) Mathevin veli Rory Culkin (no kummakaan kun näytti tutulta) oli poikkeuksellisen hyvä eli ei onnistunut häiritsemään kertaakaan. Hyvää draamaa, jossa mukana myös ripaus huumoria oikeissa kohdissa. Nostatti edelleen odotuksia ohjaaja / käsikirjoittaja Kenneth Lonerganin (jolle tämä oli näköjään avaustyö, vakuuttavaa) Margaretia kohtaan. 4 / 5
Ugetsu monogatari (1953) Olen katsonut erittäin vähän japanilaisia elokuvia. Tällä on varmasti erityisen vahva merkitys alhaisiin pisteisiin. Koko elokuvan estetiikka oli jotenkin niin kaukana siitä totutusta, että elokuva vaikutti surrealistiselta. Voi olla että ehkä näin en ymmärtänyt elokuvan pointtia täysin. Murren mainitsema kohtaus sekä kylpykohtaus olivat tosiaankin hengensalpaavan kauniita. Sen sijaan vihaavani samurait (=raakalaiset) olivat mukana. Olisi kivaa nähdä joskus joku perinteinen japanilainen elokuva, jossa ei ole mukana yhtään samuraita tai miekanheilutusta.
Tulipa tuhlattua sunnuntai laatutoimintaan. Last Action Hero ja Demolition Man tuli katsottua ja kyll? t?ytyy sanoa, ett? voiton vei Demolition Man ja Syltty. Arskan tekele on ehk? kauheinta kuraa mit? olen n?hnyt toiminnan saralla, ainoa hyv? puoli leffassa oli Syltyn Terminator 2 -elokuva, ehk? my?s loistava pahis. Syltty teki takaisin kunniaa omassa p?tk?ss??n nostamalla Arskan jopa pressaksi asti. Muutoinkin toiminta oli paljon uskottavammalla tasolla kuin Arskan p?k?leess?. Wesley Snipes veti my?s ihan hyvin roolinsa, miehell? on todella veem?inen nauru. Eip?h?n tarvi katsoa en?? ikin? n?it? p?tki?, sill? kyll? n?iden tekeleiden osalta saa muistin virkist?minen riitt??. Last Action Hero oli paljon paskempi mit? muistin, mutta Demolition Man vain v?h?n huonompi. ________ MOTORCYCLE TIRES
Freaky Friday Mitäs tästä nyt voi sanoa. Peruskoheltamista, umpikliseinen juoni ja muutenkin perus disney-tuotanto. Hyvä syy katsomiseen oli kuitenkin Lindsay Lohan, tässä ja Mean Girlsissa varsin hyvännäköinen ilmestys. Muutama ihan hauska vitsi ja tosiaan Lindsay tuo leffalle sellaiset 2,5 tähteä. Tai no, Jamie Lee Curtis irroitteli tuossa kyllä sen verran hyvin roolinsa että voisi siitä vielä plussan verran lätkäistä lisää pinnoja. 3-/5
En jaksa tällä kertaa alkaa tekemään pitkiä arvosteluja. Red Heat (1988) Voi hyvänen aika minkalainen kuraleffa kyseessä..ei tässä ollut mitään järkeä ja hirveyttä lisää arska venäläisen poliisin roolissa..urgh. 1,5/5 The Cave (2005) Jos edellinen oli järkyttävän huono niin tämä on jotain vieläkin hirveämpää.. Ööh sukellustiimi lähetetään epämääräiseen luolaan katsastelemaan paikkoja ja sieltä löytyy sitten örrimöykkyjä jotka jahtaa tätä tiimiä.bravoo..pääosassa näyttelee Sunset Beach nimisessä saippuasarjassakin tunnettu Eddie Cibrian joka lähentelee David Bradley tasoa. 1/5 The Shutter (2004) Tämä aasialainen kauhistelu sitten olikin jo paljon laadukkaampi teos. Ammatti valokuvaaja alkaa huomaamaan kuvissaan kasvon näköisiä heijastumia ja muita vastaavia outouksia. Todella pelottava ja muutenkin juoneelta mielenkiintoinen. 3,5/5
October Sky (1999) Tositapahtumiin sijoittuva kertomus 50-lukulaisesta pienestä kaivoskaupungista jossa pojat rakentelevat raketteja Sputnikin innoittamana. Isä-poika-suhteen kitkaa, teini-ihastumista ja suuria unelmia poispääsystä. Avoimen sentimentaalista huttua mutta jotenkin tämä silti toimii. Cooper ja Gyllenhaal hyvät. * * * * There's No Business Like Show Business (1954) Marilyn Monroe-boksin eniten etukäteen epäilyttäneitä elokuvia. No täysiverinen musikaalihan se oli (melkeinpä aina tuskallista katsottavaa) ja Marilynillakin oli ruutuaikaa aika lailla vähän ja sekin aika tuntui jotenkin irralliselta. Mitään juontakaan ei ollut kukaan jaksanut tähän elokuvaan kirjoittaa. * ½ Tension (1950) Tässä elokuvassa nainen jättää miehen, mies tästä kimpaantuneena päättää murhata naisen uuden rakastajan. Ja murha tulee tietenkin suorittaa täydellisellä tavalla, joten saamme seurata murhan huolellisia valmisteluja, joihin kuuluu mm. kokonaan uuden identiteetin luominen. Noir-tyyliin kaikki ei mene aivan putkeen ja pian on verkko kiristymässä päähenkilön ympärille. Ihan mukavaa fiilistelyä, ei kuitenkaan mitään elämää suurempaa. William "koira haudattuna" Conrad tässäkin jo poliisiroolissa. Muutkin näyttelijät tekevät oikein hyvää työtä. * * * ½ Possessed (1947) Elokuva alkaa lupaavasti pianonkilkutuksella ja zombimaisesti Los Angelesin kaduilla haahuilevalla Joan Crawfordilla. Nainen on katatonisessa tilassa ja otetaan mielisairaalaan, missä menneisyyden vyyhtiä aletaan purkamaan takautuman muodossa. Elokuvan alku lupasi synkkää - mahdollisesti rikokseen liittyvää - trilleriä, mutta elokuva tarjosikin mustasukkaisuusmelodraamaa, yksipuolista rakkautta, harhakuvitelmia ja pseudo-psykologisointia. Kuvaus on tyylikkään tummanpuhuvaa ja Joan Crawford ja muut näyttelijät osaavat hommansa. Myös ohjaus loistaa joiltakin osin. Harmi että tarinankerronta on aika monelta kohtaa paikallaan polkevaa ja junnaavaa, jopa tylsäksi luonnehdittavaa. Hyvää oli kuitenkin sen verran paljon että se korvasi suurelta osin tarinan ja juonen puutteita. Saippuaooppera-noir. * * * * -
Billy Wilder: Witness for the Prosecution (1957) Tämä arvostettu oikeussalidraama ei mielestäni ole aivan maineensa veroinen tapaus. Vaikka tarinassa onkin sinänsä kekseliätä kohtia, ovat käsikirjoittajat (tai Agatha Christie) tehneet muutamia pahoja ylilyöntejä. Näyttelijätkään eivät oikein onnistuneet vakuuttamaan, ei edes Marlene Dietrich, joka nyt yleensä on tehnyt ihan päteviä roolisuorituksia. Olihan tämä ihan viihdyttävää katseltavaa, mutta kyllä Billy Wilder on tehtaillut urallaan monta parempaa elokuvaa. 3/5 Pedro Almodóvar: Live Flesh (Carne trémula) (1997) Tämä melko kiemurainen kosto/rakkaustarina upposi kyllä meikäläiseen. Jotkut juonenkäänteet ovat niin päättömiä, ettei niitä varmaankaan pystyisi sulattamaan mitenkään muuten kuin Almódovarin käsittelyssä. Kokonaisuus on toimiva yhdistelmä vakavaa draamaa ja kummalista huumoria. Javier Bardem on minulle tuttu näyttelijä vain muutamasta elokuvasta, mutta tässäkin hän onnistuu tekemään todella hyvää työtä. Almodóvarin elokuvat ovat miellyttäneet minua hieman vaihtelevalla menestyksellä. Tämä kuuluu kuitenkin selvästi ohjaajan parempiin töihin. 4/5 Kar Wai Wong: Days of Being Wild (A Fei jing juen) (1991) Olen tämän nähnyt kerran aikaisemminkin joskus vuosia sitten. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus nähdä tämä elokuva filmiltä. Salissa oli lisäkseni huimat neljä katsojaa.. Elokuvan tarina on melko keskinkertainen, mutta se ei kuitenkaan ole kovin suuri kivi nilkassa. Elokuvassa korostuvat kaunis kuvaus, tunnelma ja musiikki. Tässä, kuten ohjaajan muussakin tuotannossa, minua miellyttää myös todella hieno lavastus ja valaisu. Days of Being Wild toimii mielästäni hieman paremmin kuin ohjaajan alkuvuosien toinen menestys Chungking Express. Kaukana ollaan kuitenkin vielä In the Mood for Loven kaltaisesta mestariteoksesta, josta löytyy visuulisen loiston lisäksi myös selvästi enemmän sisältöä. 4/5 Tietääkö kukaan, mitä musiikkia tässä elokuvassa on käytetty? En onnistunut löytämään Days of Being Wild -soundtrackia enkä minkäänlaista kappalelistaa mistään.
Pitäisi useammin päivittää, eihän tässä edes muista kaikkia mitä on tullut katsoneeksi. Mona Lisa Smile Tämä nyt oli tällainen köyhän miehen (tai tässä tapauksessa kai paremminkin naisen) Kuolleiden runoilijoiden seura. Tarina seuraili kovin tuttuja polkuja radikaalin opettajan koittaessa saada muutosta aikaan vanhoollisessa koulussa. 50-luvun naiskuvaa tässä tuuleteltiin. Nuoret näyttelijättäret pärjäsivät rooleissaan hyvin, mutta kokonaisuutena melko keskinkertainen elokuva. ½ Järki ja tunteet (Sense and Sensibility) Ang Leen kolmen ensimmäisen elokuvan jälkeen Austen-filmatisointi oli melkoinen suunnanmuutos, mutta aiemmista töistä tutut teemat ovat osin tässäkin esillä. Taitava näyttelijäjoukko tekee vahvaa työtä ja sivuroolitkin on onnistuneesti täytetty, mainitaan nyt vaikka Hugh Laurie pienessä herkullisen sarkastisessa roolissaan. Yksi parhaista brittiläisistä aikakausidraamoista. ½ Bee Season Ennakkotietojen mukaan odotin tavauskilpailuiden maailmaan sijoittuvaa elokuvaa, mutta ne muodostivatkin lopulta vain taustan elokuvalle. Uskontohan tässä kovin pinnalla oli, juutalaisuuden mystiikkaa ja hieman buddhalaisuuttakin (olikohan sen mukaan ottaminen Geren vaikutusta) käsiteltiin, paikoin aika kömpelöstikin. Kokonaisuus ei erityisemmin miellyttänyt. Jäämyrsky (Ice Storm) Ja jälleen Ang Leetä. Tällä kertaa käsittelyssä ovat 70-luvun keskiluokkaisen amerikkalaisen perheen pinnan alla kytevät ristiriidat. Vanhemmat etsivät seksuaalisuuttaan ja identiteettiiään siinä missä lapsensakin. Ajankuvana elokuva onnistuu hyvin ja syksyisen ankeahkot maisemat tukevat tarinan melankoliaa. Vahva draama. ½ Balladi Cable Hoguesta (The Ballad of Cable Hogue) Peckinpahin varmasti lämminhenkisin elokuva ikääntyvän lännenmiehen yrityksestä löytää paikkansa muuttuvassa maailmassa. Jason Robards sopii päärooliin kuin nakutettu ja Dawid Warnerkin on mainio elostelijapastorin roolissaan. Pariin otteeseen käytetyt "Benny Hill -nopeutukset" rikkovat tunnelmaa, mutta muuten oikein hyvä "erilainen" western. Loppuratkaisusta spoilereissa: Spoiler Eipä heti tule mieleen toista lännenelokuvaa, jossa sankari kuolee jäämällä auton alle. Galaxy Quest Jaksoi yhä naurattaa. Tätä voisi hyvin pitää parhaana scifi-parodiana, mutta vaatinee edes jonkinlaisen tietämyksen Star Trekistä ja sen fanimaailmasta että iskee oikein kunnolla. Tim Allen näyttelee "Shatneria" hyvin ja muutenkin roolitusta voi pitää onnistuneena, plussat Sigourney Weaverille joka on jälleen itselleen harvinaisemman ylinaisellisessa roolissa (kuten Jäämyrskyssäkin). -
Hard Corps 2006 Van damme uusimpia actionpläyksiä. Van Dammen näyttelijäsuoritukset ovat kuraa, puhumattakaan leffan juonesta, jossa ideana on räp-jengi vs nyrkkeilijät, joiden näyttelijät taidot eivät naurata. -1/5 The Proctector 2006 Tony jaa esittää iloista kaveria, joka on kehittynyt viidankon/jossain pikku intia kaupungin liepeillä ja on erityisesti kiintynyt elefantteihin. Yksi kaunis päivä pari fanttia "kidnapataan" ja tästä alkaa aivan mieletön turpasauna pahiksille. Leffa kuljettaa Tony Jaan viidankon liepeiltä aina Sydney:n alamaailmaan ja tässä välissä hakataan laskujeni mukaan 152 tyyppiä(josta 50 tyyppiä hakataan 3min kohtauksessa) käyttäen enimmäkseen nyrkin ja potkujen voimaa. Leffa ei tarjoa mitään juonen,henkilöiden, yms osalta, mutta Tony Jaa:n tarjoama Jet Lin ja Jackie Chanin yhdistelmän, oli syy katsoa tämä leffa. 2½/5
Monsieur Verdoux Tämä oli ennestään näkemätön Chaplin-leffa ja pääsi ihan yllättämään. Erinomainen musta komedia, joka siten tarjosi sekä hupia että jännitystä. Chaplin hoitaa pääroolinsa mainioisti ja sivuosista tietysti Martha Raye nousee esiin parhaimpana tapauksena. Kohtauksista parhaiten jäi mieleen Spoiler surmakohtaus, jossa Verdoux astelee yhden vaimonsa perässä yläkertaan ja jää katselemaan öistä maisemaa ennen surmaamista. Upea ja jopa karmivan tunnelmallinen kohtaus. 4½/5 Citizen Kane Nyt viimeinkin sain katsottua tämän pitkän tauon jälkeen. Tokihan edelleenkään Kane ei nouse missään tapauksessa omaksi suosikikseni Wellesin elokuvista, mutta kyllä tälle on pakko tunnustusta antaa esimerkiksi virtuoosimaisesta ohjauksesta ja kerronnasta. Kovin paljon Welles aikaansa edellä oli elokuvantekijänä ja sikäli tämänkin arvostusta ymmärtää, vaikkei elokuvan tarina itseeni niin paljoa vetoakaan. 4/5 Spoorloos (Kadonnut) Tässä olikin vanhaa kunnon trilleriä oikein perinteisenä eurooppalaisittain. Spoorloosin tapauksessa tehoa hieman heikensi osaltani se, että olin nähnyt jo saman ohjaajan ohjaaman elokuvan Hollywood-version, joka nyt alkuperäisen elokuvan nähtyäni on aika käsittämätön tapaus. Tähän alkuperäiseen palatakseni, niin elokuvan tunnelma on hienosti onnistuttu luomaan lohduttomaksi ja synkäksi. Tällaiset elokuvat jäävät kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. 4½/5 Mou gaan dou (Infernal Affairs) Piti katsoa tämä ihan uudemman kerran ennen kuin Scorsesen versio rantautuu Suomeen ensi vuoden alussa. Hieman paremmin tämä jo nyt toimikin, kun heti alusta asti pääsi juoneen mukaan. Ja mitäs tästä muuten sanottavaa. Mainio juoni, hyvää näyttelyä ja ohjausta...varsin toimiva jännäri kaikinpuolin, paras näkemäni näistä tämän genren aasialeffoista. 4/5 Eila Jarmo Lampelan viimeisin elokuva on nyt viimein nähty ja miehen hyvää tasoahan se jatkaa vaikkei Joen tasolle ylläkään. Aiheeltaan elokuva on hieman ikävä, mutta Lampelan käsittelyssä tästäkin tuli varsin lämminhenkinen tarina. Pääosasta Sari Mällinen on kaikki kehunsa ansainnut, mutta sivuosissa ei kaikki näyttelijät täysin vakuuttavia ole (Koivula, Hietalahti). Mielenkiinnolla odotellaan Lampelan seuraavia projekteja. 3½/5
Paholainen pukeutuu Pradaan oli ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa. Meryl Streep teki erittäin ilmeikkään ja hienon roolisuorituksen kuivakkaana muotilehden päätoimittajana. Mielestäni leffassa kuitenkin parasta oli se että se saa toivottavasti henkilöt, jotka uraputki on vienyt, ajattelemaan unohtamaansa perhettäänkin.. Hieno musiikki pisteenä iin päälle.
Italialaisen mestariohjaajan, Roberto Benignin aivan uskomaton elokuva. Leffa on tragi/komedia tavalla, jollaista en ole koskaan nähnyt. Useissa lajityypin elokuvissa traagiset kohtaukset ja komedia vuorottelevat, mutta tässä leffassa on useitakin kohtauksia joissa tekee yhtä aikaa mieli nauraa ja itkeä :weep: . Aivan uskomatonta pienillä yksityiskohdilla tehtyä huumoria. Ja vaikken mikään nyyhkyleffojen friikki olekkaan, niin kyynel herahtaa silmään parissakin kohtauksessa - niin voimakkaita mielleyhtymiä toisesta välittämisestä elokuva antaa. :weep: Myös leffan lopussa tuleva yllätys on melkoinen ! Vinkki: Älkää lukeko leffasta netistä, vaan katsokaa se, niin saatte kokea kaikki yllätykset elokuvan aikana. Yksi parhaista leffoista, joita olen nähnyt riippumatta genrestä ja leffoja on sentään tullut nähtyä tuhansia, kun omassa DVD-hyllyssäkin niitä on ~ 900. SUOSITTELEN ! :thumbsup:
Yellow Submarine - Pieniä ennakkoluuloja oli tästä animaatiosta, vaikka suosikkiyhtyeen musiikin ryydittämä onkin. Piirustustyyliin tottuminen veikin jonkin aikaa, mutta sitten kun tottui niin hurmaava satu alta kuoriutui. Nerokkaaseen dialogiin oli sekoitettu sanallisia väännöksiä ja viittauksia Beatlesien kappaleisiin, niin paljon että suomiteksteillä katselijat missaavat paljon (olivat päällä minullakin, mutta lopetin niiden lukemisen jo melko varhain). Pieniä viilauksia olisi voinut tehdä siellä ja täällä, että olisi saatu tarina kulkemaan jouhevammin, mutta en valita koska musiikki jäi pyörimään päähän ja se sai niin hyvän mielen aikaan.
The Ice Pirates Tämä on yksi niitä lapsuudenajan suosikkeja joita ei ollut tullut nähtyä lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Ja kuten hyvin usein tällaisissa tapauksissa käy, on aika kullannut muistot, eli aika heikosta esityksestä oli kyse. Joitakin ihan hauskoja kohtauksia kuitenkin oli, joten ei tämä nyt mikään täydellinen katastrofikaan ollut. 2/5 Lost Highway Mitäs tästä sanoisi. Perus-Lynch kamaa tuntui olevan. En ole koskaan mikään kovin suuri Lynch-fani ollut (poikkeuksena ehkä Twin Peaks), mutta kyllä mies hyviä leffoja tekee. Häviää hieman Mulholland Drivelle. 3/5 Solaris (2002) Loistavan tunnelman omaavan elokuva joka etenee rauhallisesti. Tätä ei voi katsoa keskittymättä siihen kunnolla, mutta vastineeksi se tarjoaa erittäin nautittavan elokuvakokemuksen. Lopun techno-babble rikkoo tunnelmaa hieman eikä sovi mielestäni tähän leffaan ollenkaan, mutta loppujen lopuksi häiriö jäi pieneksi. 4/5 Master and Commander Tämä leffa ei oikein kertaakaan pääse kunnolla vauhtiin eikä hahmoihin pääse kunnolla tutuiksi. Sitä kuuluisaa punaista lankaa ei tahdo löytyä, mutta vaikka sisältö jääkin hiukan köyhäksi, katsoi leffan ihan mielellään. Klassikoksi asti tästä ei kuitenkaan löydy aineksia. 3/5
Rambo - First Blood Syltty vetää itselleen sopivan rooliin. Kovia kokenut entinen green beret suuttuu hieman kun etelän tuhmat poliisi sedät roiskuttelevat ensimmäiset veret. Viihdyttävä 1½tuntia vaikka aika on hieman ko. elokuvaa syönytkin. Kuten sanottua elokuvassa on syltylle sopiva rooli ja kissa hiiri leikki jaksoi pitää hereillä vaikka kello lähentelekin jo kahta. ***/*****
Toolbox Murders ** Tobe Hooper voi olla jonkin näköinen ikoni kauhuelokuvien saralla, mutta jos nyt totta puhutaan, niin mies ei ole saanut aikaiseksi mitään mainittavaa sitten sen erään elokuvan. Toolbox Murders ei siis ole se elokuva, mikä nostaisi miehen taas varteenotettavaksi ohjaajaksi. Elokuvan tapot on kyllä raakoja, mutta samalla täysin hengettömiä. Ennen loppukikkailuja elokuva on suorastaan tylsä. Lopussa saadaan sentään hommaan vauhtia ja jännitystä, ja tunnelma on kohtalaisen hektinen. Mutta mitä taas tulee loppukohtaukseen, niin :sleep: Aika turha tekele.
Kiitos, Baron! Ja kirjastosta tuli lainattua: Eugenio Martín: Horror Express (1973) Christopher Lee on ehtinyt näytellä urallaan aika suuressa määrässä elokuvia (+250). Tässä kauhutuotoksessa Lee on professori Saxton, joka kuljettaa mystistä fossiilia junassa halki Siperian. Yllättäen tämä EVIL EVIL fossiili on vapaalla jalalla tappamassa junassa matkustavia ihmisiä. Oliolla on kymmallinen kyky "tyhjentää" ihmisten aivot. Meno on paikoitellen melko typerää, mutta kuitenkin viihdyttävää. 2.5/5 Professor Saxton: The occupant hasn't eaten in two million years. Dr. Wells: That's one way to economize on food bills.