Corpse Bride - Burton ja Depp yhteistyö, eli ei voi olla huono. Jatkaa samaa hienoa tyyliä kuin Burtonin painajainen ennen joulua. Corpse Bride on kuitenkin mielestäni hieman visuaalisesti loistokkaampi. Vaikka synkkä onkin, on värejä käytetty onnistuneesti. Hieno elokuva, jossa äänityöskentely oli kohdillaan. 3+/5 The Shawshank Redemption - IMDb top 250: #2, ja ei syyttä! Frank Darabontin upea ohjaustyö Stephen Kingin luomuksesta. Tim Robbins taisi elää kulta-aikaansa tuolloin, tykästyin ensi näkemyksellä Myös Hudsucker Proxyyn, jossa Robbins tekee huippusuorituksen. Morgan Freeman oli sama vanha loistava oma itsensä. Robbinsin hahmosta Andy Dufresnestä tuli minulle eräänlainen selviytyjän ja nerouden symboli. Ei pahaa sanottavaa. 5/5 The Wedding Singer - Adam Sandlerin parhain! Ja myös yksi parhaimmista romanttisista komedioista ever! Ohjauksesta vastaa Sandler leffoille omistautunut Frank Coraci (esim. Click). Sandlerin romanssinkohdetta olevaa tarjoilijatarta tulkitsee Drew Barrymore, ja Sandler itse esittää häälaulajaa. Sivuosissa nähdään tuttuja kasvoja Sandlerin elokuvista, kuten Allen Covert ja Steve Buscemi. Elokuva sisältää sopivasti Sandlerille ominaista aggressiota =) 4/5 Click: Arvosteluni
Kahden ekan leffan valmistusvuosi-ka 1962 ja arvosana-ka 4. Ihmeellistä on Schumin voiton tuoma arvosana-lisä. Some Like It Hot: laadukas komedia. Tykästyin kovasti moderniin kuvaukseen. Hyvät roolisuoritukset Curtisilta ja Lemonilta. Monroe nyt ei juuri säväyttänyt millään tavalla. Ei varsinaisesti onnistunut montaakaan kertaa saamaan mitään isoja nauroja, mutta koko elokuvan vahvaa perussuorittamista huumorin osalta. Viimeinen 15-20 minuuttia oli mun makuun sitä heikointa antia, mutta muutoin elokuva paransi juoksuaan kaiken aikaa edetessään. Paljon loistavia yksittäisiä kohtia, ei tylsiä hetkiä. Hyvä leffa. 4- / 5 Dr. Strangelove: elokuvana ehkä kokonaisuutena vahvempi kuin tuo ylempänä oleva, mutta ei kuitenkaan kokonaisuutena niin hauska, joten lähes sama arvosana. George C. Scott on aivan mahtava sodanhimoisena kenraalina, ja hahmokin on vahvaa top15-materiaalia, ehkä jopa enemmän. Muutkin roolisuoritukset hyvää luokkaa. Paljon huippukohtauksia oli tässäkin ja tasaisuus oli valttia läpi elokuvan. Lentokonekohtauksetkin maistui nyt paremmin kuin viimeksi, mutta edelleen ne oli se heikoin lenkki. Niin, pitänee mainita että viime kerralla elokuva sai about 2 tähteä (maksimi) ja tuli myytyäkin koko pätkä. Kovin ajankohtainen tänäkin päivänä, laadukas pätkä. 4 / 5 Thirteen Conversation About One Thing: kovin kovin keskinkertainen. Mutta ei kuitenkaan hullumpi. Episodielokuvan perusongelma: tarinat eivät ole tasavahvoja. Alan Arkin vetää hyvän roolisuorituksen. Koittaa olla kovin synkkä pitkin elokuvaa, tässä kuitenkaan oikein onnistumatta. Ei kuitenkaan huono elokuva missään nimessä, ei vain oikein hyväkään. Vähän tylsähkö. 3 / 5
Mortal Kombat - Annihilation Onnistui olemaan yhtä kehno kuin edeltäjänsä. Jälleen elokuvan ääniraita oli ainut mistä pidin. ½/***** King Kong 2005 Turhan pitkä, kohtalaisesti näytelty ja silmäkarkkia ennen kaikkea. Itse aloin jo pitkästyä ja jouduin kelaamaan loppu päässä. Ei mielestäni mikään loistova leffa, mutta dvd-julkaisu on sentään kelvollinen. Näyttelijäsuoritukset parempaa keskitasoa. Leffa: **/***** Kiekko: ****/***** Lord of War Vaikka tämän kaltaiset leffat eivät kuulukaan suosikkeihini, niin silti Lord of War jaksoi pitää otteessaan koko pari tuntisen. Hyvä kerronta yhdistettynä hyviin näyttelijöihin tekevät tästä teoksesta tarkistamisen arvoisen. ***½/*****
Forrest Gumb ****½ Tuli tämäkin leffa katsottua nyt oikein aikuisiässä ja hyvin upposi. Hauska ja koskettava kaikin puolin hieno kokemus. Muutaman kerran sai nauraa oikein kunnolla ja välillä oli taasen tippa linssissä. Hienot näyttelijät ja sujuva ohjaus. Plussaa upeista maisemakuvista ja loistavasta soundtrackista. Ainoa pieni miinus tulee lievästä tyhjäkäynnistä joissakin kohtauksissa. Flight of the Phoenix *** Kerran katseltavaa perusviihdettä. Ei mitään suurempia puutteita, mutta ei kyllä mitään uuttakaan. Näyttelijät tekevät työnsä rutiinilla ja ohjaus on sitä perustasoa. Alun hiekkamyrsky oli aika hienon näköinen. Oli myös hieno bongata Hugh Laurie nyt kun on päässyt ihastelemaan miestä muutaman jakson ajan Housessa.
Dogma - Kevin Smith yritti liikaa. Elokuvasta paistoi läpi liika yrittäminen ja koko tuotos ei vaan päässyt liikkeelle oikein missään vaiheessa. Myös yliluonnollisuuden tuominen tuttuun New Jersey ympäristöön ei toiminut. Ylipitkä oli myös, perkele! Manhattan Murder Mystery - Woody Allenin hauska rikoskomedia, jossa naapurin pariskunnan jauhopussissa on likaa. Hauskaa toilailua joka ensin ärsytti, mutta lopulta tempaisi mukaansa. Diane Keaton ja Woody taas parina oli erittäin toimiva ratkaisu (vaikka Mia Farrowta alunperin oli kaavailtu). Komea loppukohtaus peilien keskellä, samalla kun Lady from Shanghai pyörii taustalla, oli piste ii:n päälle.
Casablanca Kerran vuodessa katsottavia tapauksia. Leffan ensimmäinen kohtaus on ärsyttävän huonosti näytelty mutta siitä eteenpäin koko elokuva on tasan maineensa veroinen. Mukana on kohtauksia jotka koskettavat syvästi vaikka niiden ei kaiken järjen mukaan pitäisi. En tiedä sitten johtuuko se pelkästään siitä isosta tunnelatauksesta mitä tämä elokuva pitää sisällään vai vaikuttaako siihen jo sekin että noista kohtauksista ja sitaateista aina puhutaan. Ja kyllähän tässä on kaikki kohdallaan näyttelyn, ohjauksen, tunnelman ja silloisen ajankohtaisuuden puolesta. Curtizin seikkailuelokuvista en niinkään pidä, mutta tämä vain ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen. 5/5 I <3 Huckabees Sinne vaan Wes Andersonin elokuvien joukkoon. Ei avautunut siis ollenkaan. Varmasti tarkoituksena muodostaa hienoja ajatuksia elämästä ja tuoda ne esiin hauskalla ja omaperäisellä tavalla. Ei vaan naurattanut tai ihastuttanut, ainoastaan etäännytti ja sai toivomaan elokuvan pikaista loppumista. Tai sitten en vaan tajua. Positiivista hyvät näyttelijäsuoritukset ja musiikki, mutta pahasti jää pakkaselle näistä huolimatta. 1½/5
39 Steps - Futuren boksin korkkaus tapahtui tämän britti Hitchcockin myötä. Asettui erittäin hyvän/loistavan elokuvan välimaastoon. Englantilaiset näyttelijät toivat elokuvaan jotain mitä ei saman aikakauden amerikkalaisissa elokuvissa ole (esim: kauppamiehet junassa). Mukavaa sanailua ja pari kivaa kikkailua (junan pillinvihellys --> murhatun löytäminen). Yhtymäkohdat Viidennen Kolonnan Mieheen ja Man Who Knew too Muchiin oli helppo bongata.
China Seas (1935) Clark Gable yrmyilee laivan kapteenina, Jean Harlow Bimboilee, Wallace Beery juonii ja kiinalaisia kuolee kuin mustia kantajia tarzaneissa. Itämaan mystiikkaa ja 30-luvun melodraamailua, ei kuitenkaan mitään elämää suurempaa. * * ½ How to Marry a Millionaire (1953) Sex in the city, mutta ilman sexiä. Monroe, Bacall ja Grable ovat tulleet siihen tulokseen että raha tuo onnen ja ovat kukin päättäneet jallittaa miljonäärin avioliittoon rahansaannin turvaamiseksi. Tämä ihka ensimmäinen Cinemascopella kuvattu elokuva oli yllättävän kivaa hömppää. * * * ½ Topsy-Turvy (1999) 1800-luvun lopun Lontooseen sijoittuva elokuva on läpileikkaus pienen, kepeitä oopperoita suoltavan teatterin, arkeen. Todellisuuspohjaakin elokuvalla on, päähenkilöinä on librettisti Gilbert ja hänen aisaparinsa, säveltäjä Sullivan. Aihe vaikutti henk. koht. hieman puisevalta, mutta ennakkoluulot osoittautuivat vääriksi: sen verran hienoa oli ohjaus, näyttelijäntyö, naturalistinen kuvaustyyli ja historiallisten detaljien rikkaus että tämän parissa viihdyin yllättävän hyvin. Kyllä Mike Leigh osaa. Suomi-DVD:stä täytyy sanoa sen verran että kuvanlaatu oli kerrassaan luokattoman huono. * * * * +
Star Trek III: The search for Spock (1984) Star Trek maratonini ensimmäinen uhri. Scifigenren yksi dramaattisimmista kuolemista ei olekaan totta! Spock elää sittenkin! Vähän tylsänpuoleinen juoni mutta ihan viihdyttävää katsomista kuitenkin. Kirkin poikakin vilahtaa leffassa, vähän enemmän olisin toivonut matskua Kirkin aikaisemmasta elämästä, se olisi syventänyt henkilöhahmoa enemmän. Taattua perukamaa, ei kuitenkaan mitenkään loistelias tuotos. **/***** Star Trek IV: The voyage home (1986) Tästä pidin enemmän. Juoneen olisi selvästi panostettu enemmän. Mukavana ajatuksena se, että sukupuuttoon kuolleet valaat pelastavat koko maailman. Aikamatkan kuvaus tuntui nyt vähän lapselliselta (paluu 1980-luvulle) mutta olihan siinä ajan kuvaa mukavasti. Huumoria oli mielestäni käytetty enemmän kuin aikaisemmissa osissa, jotkut kohtaukset toimi ihan OK, jotkut ei. Pitää vieläkin ihmetellä miten hyviä tietokonejuttuja osattiin tehdä jo tuohon aikaan. ***/***** Star Trek V: The final frontier (1989) Taas aika mitätön tekele. Juonesta ei ollut tietoakaan eikä filmin "pahis" nyt sitten ollutkaan niin paha. Alun retkeilykohtaus oli toisaalta hyvä, toisaalta aika kelvoton tekele. Onnistunutta siinä oli se, että nähtiin nuo mainiot tähtienväliset sankarimme aivan toisessa ympäristössä mihin oli totuttu, huonoa se, että juonen kannalta aika tyhjänpäiväistä ajankulua tuntui olevan. Loppukohtaus toi jostain syystä mieleen vanhan 60- luvun sarjan. **/***** Star Trek VI: The undiscovered country (1991) Tässä oli taas edellistä osaa enemmän yritystä. Kirk ja McCoy tuomitaan syyttöminä Klingonien oikeudessa pakkotyöhön. Sankarimme pakenevat tietenkin ja selvittävät sotkut parhain päin. Aika ajoin vähän väsynyttä meininkiä, mahtaako jo ikä herroja painaa? Kuitenkin ihan kelvollinen tekele. ***/***** Tuntuu että Trek-elokuvat menivät sykleissä, joka toinen on ihan OK, muut sitten vähän köykäsempiä tekeleitä. Ja sitten jotain ihan muuta: Ferris Bueller´s day off (1986) Tämä on loistava klassikko! Teinivuosina tuli tätä muutaman kerran katseltua ja nyt vanhana ukkona oli pakko katsoa toimiiko edelleen. Joku koukku siinä täytyy olla sillä edelleen vedet silmissä sai naureskella. Matthew Broderick teki elämänsä roolityön nuorena poikasena, flegmaattisena taloustieteen opettajana esiintynyt Ben Stein siirtyi valkokankaan tunnetuimpiin hahmoihin hokemallaan "Bueller, Bueller". Hienointa kohtauksessa on se, että koko kohtaus vedetty yhdellä otolla ilman käsikirjoitusta, siis Steinin improvisoidessa. Rehtori Ed Rooneytä näyttelevä Jeffrey Jones oli lähestulkoon parasta antia mitä henkilöhahmoihin tulee. Löysää lätkää Cameronia näyttelevä Alan Ruck hoitaa hommansa myös asiallisesti. Charlie Sheen myös pienessä sivuosassa narkkarihäiskänä, taisi olla miehen toinen rooli elokuvissa. Casting on toiminut tässä pätkässä täydellisesti, koko elokuvan läpi kantaa tunne että näyttelijöillä on ollut hauskaa elokuvaa tehdessään. Ohjaaja John Hughes on kuulemma käsikirjoittanut leffan 6:ssa päivässä ja on ohjaajana hyvin pidetty näyttelijöiden joukossa. Toivoisin että tämän tyylisiä elokuvia tehtäisiin enemmänkin nykyaikana. Mielestäni yksi parhaita komedioita mitä on tehty. *****/*****
Stalker Tuli alotettua noiden Tarkovsky -julkaisujen läpikäynti tällä teoksella joka itselle oli jäänyt vahvimpana mieleen ohjaajan tuotannosta. Jännää fiilistä löytyi ja paljon pohdittavaa, joskin ei tämä ihan samalla tavalla tajuntaa räjäyttänyt kuin esimerkiksi 2001 tai jotkut Lynchin leffat. Verkkainen ja maalaava kerronta pystyi nippanappa olemaan puuduttamatta ja antoi samalla elokuvaan kypsyyttä sekä tyylitajua. Värimaailmoilla kikkailu toimi, niistäkin voi tahtoessaan hakea ties mitä symboliikkaa. Äänimaailma oli ihan killeri <3 ****/*****
Wilson Yip - Lung fu moon - Dragon Tiger Gate. Sarjakuvafilmausta ja hahmojen taustat tarinoineen olisi pitänyt tuntea ensin ennen tämän katsomista. Nyt tuli huti vähän samanlailla kuin Ten Shimoyaman Shinobissa -> komeata toimintaa ja silmäkarkkia, mutta kun ei muuten toimi, jos kylmiltään joutuu katsomaan, ja jestas niitä poikien kampauksia... 2,5/5 Poi-Soi Cheang - Gau ngao gau - Dog Bite Dog. Lapsesta saakka henkensä ja ruokansa edestä tappelemaan joutunut ja tappajaksi koulutettu tunteeton Pang saa tappotehtävän Hong Kongista. Vastaansa hän saa myöskin kovia kokeneen kyynisen poliisin Wai jolla on omat demoninsa kannettavanaan, ja joka kolleegoittensa kauhuksi ei kaihda kovia otteita Pangia etsiessään - otteita jotka eivät mitenkään kuulu poliisille. Nämä kaksi antisankaria kun ottavat yhteen, niin sivulliset kuin asiaan kuuluvatkin siinä kärsivät. Loppuratkaisukin on sopivan depressivinen tämmöiselle elokuvalle, mutta ei siitä sen enempää sitä pilaamatta. Toistaiseksi tämän vuoden parhaita honkkareita Johnnie Ton Exilediä odotellessa. 4/5 Koki Mitani - The Uchôhen Hoteru - The Wow-Choten Hotel. Isolla tähtikaartilla varustettu "Pitkän Jussin Majatalo" japanilaisittain uuden vuoden aattona hotellissa. Komedia kaikkine sähläyksineen ja sekoiluineen on paikka paikoin hyvää ja antaa kunnon naurut, mutta välillä näytteleminen menee liian teatterimaiseksi joka myös vaivasi käsikirjoittaja Koki Mitanin edellistä komediaa Warai no Daigakua. Onneksi elokuva on hyvin rytmitetty joten pari tuntia ja vartti menee leppoisasti yrittäen bongata tähtikaartista tuttuja naamoja. Esim. Jô Odagiri on niin hyvin maskattu, että meni elokuvan viimeiselle vartille ennen kuin äkkäsin, että missä hän oikein on ollut koko ajan. 3,5/5
Varjoja Paratiisissa - Mitäs tästä voi sanoa? Jakaa kärkisijan Aki Kaurismäen parhaiden elokuvien listalla! Niin raadollinen, niin kaunis, niin surullinen. Nikander kaverin liian isossa kauluspaidassa on kipeän hauskaa. Ensitreffien bingohalli on verrattavissa Taksikuskin pornoelokuvateatteriin. Loistava elokuva. - Mennään! - Minne? - häämatkalle, et sinä yksin pärjää. - taidat olla oikeassa - tietenkin! Calamari Union - Mikä tästä tekee niin perkeleen hyvän? Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi olla silkkaa paskaa. Tökerö puhe ja ontuva juoni ja silti tätä vain voi rakastaa. Jokainen "näyttelijä" on roolissaan oikealla paikalla. Stand by Me-kohtaus on aina ollut mieleen.
X-men 3 Oli ehkä hieman huonompi kuin odotin. Kaksi ensimmäistä pieksää helposti tämän. Muutamat turhat ja huonot hahmot sekä kliseinen dialogi laimensivat elokuvaa kohtalaisen paljon. Kuitenkin plussana se, että jotkut tapahtumat olivat arvaamattomissa. Mahdoton tätä enempää arvostella spoilaamatta. 3/5
Freedomland (2006) Ei aivan pohjanoteeraus, mutta sekava keitos kuitenkin. "Mississippi palaa" -teemaa oli käytetty häpeilemättä ja sen mausteeksi tarinaan oli ympätty menneisyytensä virheistä kärsivä yksinhuoltajaäiti. Varsin vaivalloinen oli juonen kulku. Onneksi sentään loppuratkaisu oli käsitettävissä jos kohta myös arvattavissa ennen aikojaan. Samuel L. Jackson ja Julianne Moore eivät ole vastuussa tämän elokuvan heikkoudesta. Varsinkin Jacksonin suoritus oli tässä(kin) elokuvassa varsin kelvollinen. Lisäksi oli ihan hauska nähdä "er:n" menneiden aikojen ambulanssikuski "Shep" eli Ron Eldard kähisemässä ja rähisemässä ruudussa. Ei tätä teosta oikein voi suositellakaan, mutta ei se nyt niin kehno ole että ilta siitä pilalle olisi mennnyt. 2,5 /5.
Mark Dindal: Chicken Little (2005) http://www.imdb.com/title/tt0371606/ Onneksi oli sopivan ikäistä seuraa mukana katsomassa tätä uusinta Disney Klassikkoa. Olisi muuten voinut jäädä kesken kuin Lawrence of Arabia entiseltä mieheltä... Tärkeintä lienee, että kohdeyleisöönsä leffa putosi hienosti. Yksinkertainen tarina, jossa on selkeä hyvä/paha-asetelma, jännitystä ja onnellinen loppu. Vaikka siis perusainekset olivat tuttuakin tutummat, kyllä se Disneykin muuttuu, vai miten pitäisi suhtautua siihen, että Pikku Kanasen ystävä Possu Ponneton on ilmiselvä homo ja teknisesti kyseessä taitaa olla ensimmäinen Disneyn Klassikko -sarjan tietokoneanimaatio. Clyde Geronimi & Wlfred Jackson: Kaunotar ja Kulkuri (1955) http://www.imdb.com/title/tt0048280/ Tämän Disney Klassikon katsomiseen ei olisi edes tarvittu nuoria seuralaisia. Kaikkihan sen tietävät, että ennen asiat olivat paremmin ja niinpä tämäkin Disney klassikko on parempi kuin uusin Enkä myönnä että lapsuudesta tuttu elokuva saisi mitään nostalgialisäpisteitä. Lastenelokuvia nämä molemmat ovat, ja sellaisina niitä kannattaa katsoakin. Reilu tunti vierähtää kivasti. Ai niin, piirrosjälki miellytti ainakin minua kovasti. Julien Temple: Absolute Beginners (1986) http://www.imdb.com/title/tt0090585/ Enemmänkin video-ohjaajana tunnettu Temple on ohjannut pari ihan kelvollista elokuvaa, ja tämä on yksi niistä. 50-luvun loppuun sijoittuva kiivasrytminen musikaali kertoo valokuvaajan ja mallin rakkaustarinan, mukaan on sotkettu rasismia, vieraantumista, itsensä ja unelmien myymistä Vaikka elokuva tosiaan sijoittuu noin vuoteen -58, on koko visuaalinen ilme ihastuttavan 80-lukulainen. Zack Snyder: Dawn of the Dead (2004) http://www.imdb.com/title/tt0363547/ Tämä elokuva on tietysti pitänyt tehdä ja varmaan joku tästä pitääkin, mutta minä se en ollut. Turha versio sataan kertaan nähdystä aiheesta eli elävistä kuolleista. No, oli tässä tietysti omat hauskat pikku jipponsa, mutta ei tähän aikaa ja rahaa kannata uhrata. Yhden asian haluan nostaa esiin, nimittäin lopputekstien aikana tarinaa kuljetettiin eteenpäin yhden jatko-osan verran parin sekunnin katkelmilla näytettynä. Tuollaista loppua ei turhan usein näe, joten siitä jokunen armopiste. Näitä katsotaan, kun Disneyt ei enää riitä jännitykseksi. Frank Capra: Arsenic and Old Lace (1944) http://www.imdb.com/title/tt0036613/ Tämäkin elokuva on jo pidemmän aikaa odotellut katsomistaan, sillä vaikka ohjaajana on Capra, elokuvan nimi ei oikein houkutellut. Turhaa olen vältellyt, sillä kyseessä oli aivan mainio komedia. Koko elokuva on aika absurdi, mutta tarina kulkee hienosti. Tämä on hyvä elokuva, joka kannattaa katsoa joskus kun kohdalle osuu.
Kauas Pilvet Karkaavat - Kyllähän tämä on paras Kaurismäen teoksista. Epätoivon kyyneleet ja toivon hymy käy vuoroin vierailulla. Väänänen elementissään reppanana ratikkakuskina (mitenköhän Pellonpää olisi roolin tehnyt, kuten alunperin piti). Erikoismaininta loistavista musiikeista, etenkin Baddingin "Kuihtuu kesäinen maa" sopi yhteen kohtaukseen täydellisesti. Broken Flowers - Maltillinen draama on poikaa, vaikka ei kaikkia odotuksia täyttänytkään. Bill Murray oli roolissaan ehkä jopa liian apaattinen ja teki mieli miestä ravistella välillä. Suu loksahti kivasti Lolita-kohtauksessa.
Muistelen lukeneeni jostain, että Pellonpään kuoltua hänelle kaavailtu rooli muunnettiin Kati Outiselle eli Väänänen ei olisikaan tuo Pellonpään "sijainen". Voin toki olla väärässäkin. Elokuva on joka tapauksessa todella hieno.
Eikös se niin mennyt että Pellonpään kuoltua Kaurismäki muutti käsikirjoitusta niin että pariskunnasta pääosassa olisikin nainen miehen sijaan. Eli ei sitä Pellonpään roolia muokattu Outiselle, vaan roolihahmojen asemaa tarinassa vaihdettiin tms ja Väänänen siis tosiaaan oli Matin "sijainen"... Ja kyseessä todellakin Kaurismäen paras.
Junya Sato - Otoko-tachi no Yamato. Taistelulaiva Yamaton itsemurhatehtävästä ja sen miehistöstä kertova ja tunteisiin vetoava tarina WWII:ssa. Kohtuu paljon kättä lippaan patsastelua ja taustalla soi siirappiset musiikit, mutta vastapainona myös tarinan päähenkilöiden perheiden kohtaloa sodan loppuvaiheissa, sekä taistelukohtaukset ihan kohtalaisen hyvin tehtyjä. Aiheena mielenkiintoinen, kun pelkästään japanilaisten näkökulmasta tehtyjä WWII sotaelokuvia ei ole aikaisemmin vastaani osunut. Toteutus olisi vain saanut olla omaan makuuni vähemmän imelä. 3/5. Justin Lin - Fast and the Furious: Tokyo Drift Kerran katsovaa autoilua ja sen rassausta. Yölliset kilpa-ajot Tokiossa ihan hyvin tehty josta puoli pistettä ja toinen puolikas niistä tytöistä. 1/5. Michael Keusch - Shadow Man Mestari Seagalin uusin suoraan videolle pökäle. Seagal todistaa edelleenkin sen asian, että siinä missä amatöörinäyttelijät tarvitsevat useita ilmeitä, ääniä ja eleitä kertomaan tunteistaan, niin mestarille riittää vain yksi. Siitä myös se yksi piste tulee. 1/5.
The Vikings (1953) Ihan messevän rempseää viikinkimeininkiä. Tappelukohtauksissa oli tekemisen meininkiä ja muutenkin paketti pysyi kasassa. Miinusta realismin puutteesta; esim. soutamista ei ollut kukaan tainnut ikinä oikeasti nähdä, niin kummaa lutraamista se oli. Musiikki oli muuten melko perusmatskua mutta oli kiva havaita lyhyitä teemoja jotka oli napattu skandinaavisesta kansanmusiikista. * * * The Age of Innocence (1993) Tämä oli iso pettymys kun tämän ensimmäistä kertaa näin. Nyt katselukokemus oli hieman parempi, johtuen osittain siitä ettei odotukset olleet liian korkealla ja osittain siitä että ruutu oli isompi - ja sitä kautta runsaat detaljit pääsivät paremmin oikeuksiinsa. Joka tapauksessa elokuvaa vaivaa jokin kylmyys ja tylsyyskin, haluaisin pitää tästä enemmän mutten pysty. * * * - Husbands and Wives (1992) Tässä elokuvassa Woody Allen antaa taas mainion mahdollisuuden tirkistellä parisuhdehelvettejä. Paljon kitkaa ihmisten välillä ja unelmia siitä että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Elokuva oli toteutettu pienellä budjetilla ja rosoisella käsivarakuvauksella, mikä lisäsi entisestäänkin "tirkistelyn" tuntua. Vakavampaa ja väkevämpää Allenia * * * * ½