Tossa eilen kattelin The Shawshank Redemption leffan ja kyllähän se oli aivan tajuttoman hyvä ei kyllä ole turhasta saanut imdb:top 250 listan kakkos paikkaa.
Mafiaveljet Kunnon mafia meininkiä, loistava tositapahtumiin pohjautuva tarina, elokuva piti jännityksessä loppuun asti. Näyttelijät suoriutuivat erinomaisesti varsinkin Robert De Niro ja Ray Liotta. Yksi parhaimmista katsomistani elokuvista. 4/5
Kuolemalle jos halutaan antaa kasvot niin Bengt Ekerot elokuvassa 7. sinetti on oiva valinta. En osaa arvioida tuota elokuvaa. Ei pitkästyttänyt mutta ei ole mihin verrata Suomalaisiin mustavalkofilmeihin vai, näihin mitä tulee iltapäivisinkö? Mieleenpainuva ja kestää uudelleen katsomisenkin, tämmöiset ovat päällimmäiset mietteet. Hyvä ostos.
Reservoir Dogs Just minuutti sitten sain katsottua kyseisen elokuvan. Täytyneen sanoa, että mukiin menevä elokuva. On ollut varmaan vuonna 1992 täysin uutta tyylisuuntaa uurtava leffa. Kuten melkein kaikki, taikka kaikki Tarantinon leffat, Niin Reservoir Dogs:issa on myös takaumia. Leffa ei yllä Pulp Fictionion tasolle juonen yksinkertaisuudesta. Eikä myöskään ensimmäisellä kerralla (minulla toinen) juoni ei tunnu sekavalta, kuten Pulp Fictionissa. Pääosissa esiintyvät Harvey Keitel ja Tim Roth tekevät hyvää työtä ja myös muukin kasti kuten edesmennyt Chris Penn. Myös itse Tarantinokin on pienessä roolissa elokuvassaan. Lopuksi mainittakoon, että Quentin Tarantino osaa valita leffoihinsa aika hyvä musiikin. ½ Olen alkanut katsomaan leffa kokoelmaa pari leffaa per viikko. On tullut huomattua, että kokoelmaan on kertynyt aika hyviäkin
The Interpreter - Nicole Kidman ja Sean Penn tähditti, ja Sydney Pollack vastasti ohjauksesta tässä keskinkertaisessa ja mukiinmenevässä trillerissä. Mielestäni hieman ylipitkällä elokuvalla oli käsijarru jäänyt päälle eikä "kultaista keskitietä" löytynyt. Loppu oli myös ennalta arvattava, mutta hyvä. 3-/5 Le Pacte des loups - Jälleen kerran tuli katsottua tämä täydellinen ranskalaismysteeri, jossa Samuel Le Bihan tekee mahtavan roolisuorituksen ja Mark Dacascosta voi vain ihailla. Cassel ja Bellucci loistavat aina. Crying Freemanin ohjannut Christophe Gans vastaa menevästä ohjauksesta. 5/5 Barbershop - Digiboxin syövereistä löysin oivallisen sunnuntai leffan. Mielenkiintoisen tuntuinen elokuva, johon oli kivasti saatu hienoja tapahtumia. Näyttelijätyö oli sitten mitä oli, ainoastaan Cedric loisti, ja Ice Cube voisi ottaa muutaman luennon lisää. 2+/5
silent hill räiskettä ja ahdasta tunnelmaa. erittäin hyvä. peliä en ole paljoa pelannut aikaisemmin. half light stiptease demi mooren "kauhu". tämäkin todella hyvä. alku oli mitä oli mutta loppuakohti tahti kiihtyi. parissa kohtauksessa sai katsella bfd:n ledejä vähä kauhulla
Singer: Superman Returns Muutama hieno teknisesti toteutettu kohtaus ja väliin ängetty turhaa vapahtaja jeesustelua. Kyllä tämän kerran katsoi ja sen jälkeen voikin unohtaa. 2,5/5 Lasseter: Cars Animaatio loistavaa, mutta liian perinteinen "itsensä löytäminen - voittaminen ei ole tärkeintä - löytää tytön ja kavereita - tyhmä huumorisidekick - ilkeä vastus - wanha äkäinen vanhus jolla salaisuus - jne." -tarina on jo aikaisemminkin nähty eikä elokuva tuo siihen mitään muuta uutta, kuin ihmisten sijaan animoidut autot. Ilman hienoa animaatiota elokuva saisi 2/5, mutta nyt sen vuoksi: 3/5 Yamada: Otoko wa tsurai yo: Torajiro haibisukasu no hana - Tora's Tropical Fever Ikisinkku Toran seikkailut jatkuvat tällä kertaa kesäkuumassa Okinawassa ja taas olisi poikamiespäivät katkolla. Kaavamainen ja normaali Tora-leffa. Vakinäyttelijät tekevät rutiinisuorituksen, joka yleensä on aina näissä elokuvissa ollut hyvää katseltavaa. 3/5 Okuda: Runin: Banished Hidas ja ylipitkä draama vankilasaaren asukkaista, jotka ovat tuomittu vahvojen merivirtojen ympäröimälle trooppiselle saarelle vuosikymmeniksi mm. uhkapeluusta, prostituutiosta tai tuhopoltosta. Visuaalisesti kaunista kuvausta saaresta ja enemmän tai vähemmän rikki olevia vankeja, joista yksi tietysti suunnittelee sitä pakomatkaa saarelta pois. 3/5
Myyntitykit (1992) 1½ / 5 Kun elokuvan näyttelijäkaartista löytyvät seuraavat nimet Jack Lemmon, Al Pacino, Kevin Spacey, Alec Baldwin, niin elokuvalta voi odottaa ainakin hyvää näyttelijäntyötä. Kun edelliseen vielä lisää juonen, joka perustuu David Mametin suosittuun näytelmään niin luulisi tässä olevan sellainen keitos joka toimii. Mutta kun se ei toimi. Vaikka näyttelijät ilmiselvästi viihtyvät rooleissaan, niin ei elokuva saa katsojaa pauloihinsa (alun Alec Baldwinin pientä roolisuoritusta lukuun ottamatta). Tarina on vaan tylsä, eikä myyntimiesten meuhkaamista jaksa katsella kuin varttitunnin ja loppu onkin sitten jo itsensä kiusaamista. Välillä oli fiilis kuin joku olisi kuvannut kansallisteatterin näytelmää käsikameralla, sen verran teatterilta koko laitos tuntui. Tämä maa on minun (1976) 4- / 5 Ohjaaja Hal Ashby piirtää hienon kuvan 30-luvun lama-ajan Amerikasta ja folk-laulaja Woody Guthrien vaiheista Teksasista Californiaan ja musiikilliseen ”menestykseen”. Tosin keskivaiheilla elokuva alkoi muistuttamaan liiankin kanssa John Fordin vihan hedelmiä -mutta se annettakoon anteeksi, sillä samoja teemoja (lama, ammattiyhdistys) tässä kuitenkin käsitellään. En ollut ennen tätä elokuvaa vakuuttunut David Carradinen näyttelijäntaidoista enkä tiedä olenko nyt yhtään vakuuttuneempi, mutta Woody Guthrien rooliin mies tällä kertaa sopi. Loppua kohden elokuva muuttui sujuvasta elämänkertadraamasta musikaaliksi ja menetti otettaan. Jos elokuvan 147 minuutista olisi leikattu loppupäästä puoli tuntia pois, niin olisi tässä Hal Ashbyn paras elokuva. -- JP
Superman Returns (2006) Nyt on tämäkin kammotus nähty. Kammottavaa cgi:tä joka helkkarin kohdassa. Tämähän kai tehtiin jollain 250 miljoonan budjetilla, aika säälittävät ovat tulokset. Routhin lentely oli tylsän näköistä. Äänimaailmassakaan ei ollut minkäänlaista munaa, kuten Lex Luthorissakaan, tai oikeastaan koko leffassa. Brandon Routhin munia kai oli oikeastikin digitaalisesti pienennetty jos huhuja on uskominen Kate Bosworth.. Aika jännä valita tämmöinen 23-vee likka vetämään Lois Lanen roolia. Pulizer-voittaja ja 4-vuotiaan kakaran äiti.. just joo. Jännää oli nähdä Eva Marie Saint(vieläkin hengissä, jee!) taas valkokankaalla. James Marsdenkin hoiti roolinsa asiallisesti. Ei tämä nyt ihan mikään kaikkien aikojen pohjanoteeraus ole, mutta ei tässä ole edes mitkään huonoudet sellaisia että niille voisi nauraa(kuten vaikkapa Supergirlissä), vaan pelkästään tylsiä ja yhdentekeviä. Ja kestääpi vielä 2,5h. hohhoijjakkaa. 2+/5 A Nightmare on Elm Street (1984) Vaikka tämä nyt onkin hieman eri genren leffa kuin Teräsmies, niin tästä löytyy kaikkea sitä mitä Teräsmiehestä puuttuu. Loistavalla musiikilla saadaan aikaan intensiivinen tunnelma(ja kammottavaa cgi:tä ei ole ollenkaan!). Saxon, Langenkamp, Depp, Englund.. Loistavaa! 4-/5
Sarjaboxit taas vieneet ajan, mutta jotain elokuviakin ehtinyt katsoa. Pistetään nyt ne IMDB-linkit (ja valmistumisvuodet) mukaan, kun niitä ite tykkään klikkailla. The Squid and the Whale (2005): oikein nautittava pienen piirin perhedraama. Näyttelijöistä eritoten Jeff Daniels hoitaa leiviskänsä loistavasti, ja jostain syystä Anna Paquin jaksaa aina kovasti miellyttää. Leffa etenee oikein sujuvasti, eikä tarina jaksa kyllästyttää vaikka periaatteessa yhden ja saman asian ympärillä kaiken aikaa pyöritäänkin. Tuli välillä jonkinlainen Happinesin ja American Beautyn yhdistelmä mieleen. Vähän oudosta lopun siivittämänä Squidista jäi oikein hyvä mieli, tällaisia katsoisi mielellään lisää. 4 / 5 Clerks (1993): Kevin Smithin avauselokuva osoittautui näin ensi kertaa nähtynä lieväksi pettymykseksi. Monin paikoin vähemmän loistavat roolisuoritukset ja tarinan lähes totaalinen puute eivät sinällään häirinneet, mutta kokonaispaketti ei oikein tahtonut pysyä riittävän kiinnostavana. Pisteet tulee lähinnä paikka paikoin loistavasta dialogista, josta uusintakatselun jälkeen varmasti löytyisi nippukaupalla hyvää quote-kamaa. Muutamia oikein mainioita kohtauksia. Aika lyhythän tämä oli, mutta tiivistää olisi voinut silti enemmän. 3 / 5 Chasing Amy (1997): perään selvästi parempaa Smith-tuotantoa. Jason Lee oli ilmiliekeissä läpi koko elokuvan, eikä muukaan cast hullumpi ollut. Affleck pääosassa tuntui viihtyvän hyvin roolissaan. Hauska ja opettavainen tarina. Vaikka elokuvan selvästi vakavampi toinen puolisko varmasti monia miellyttääkin, olisin itse halunnut mukaan enemmän huumoria, draama kun ei yksistään aina välillä oikein toiminuti. Dialogi on Clerksin tapaan jälleen hyvää tasoa, eikä se tällä kertaa ole samalla tavalla itsetarkoituksellista. Oikein mukava romcom, jonka arvosanassa lienee kasvuvaraa uusintakatseluja silmälläpitäen. 3½ / 5 All the President's Men (1976): kaikin puolin hyvä poliittinen trilleri. Kun en tapausta pääpiirteitä lukuun ottamatta ennestään tuntenut, niin lukuisten nimien seuraaminen ilman kasvoja kävi välillä hieman työlääksi. Hoffman ja Redford olivat molemmat todella energisia ja siinä sivussa ilmiliekeissä. Kamerankäyttö ja leikkaus miellyttivät myös molemmat kovasti. Oli kiva huomata kuinka suoraan The X-Filesiin on kopsattu Deep Throathin ensitapaaminen (DT:n tilalla vain tuo avatarin jeppe). Eipä tässä nyt oikeastaan mitään isompaa marisemisen aihetta ole, kaikin puolin laadukas elokuva joka kantaa koko lähes 2½h:n kestonsa ajan. 4 / 5 The Big Sleep (1946): en edes jaksa väittää, ettenkö olisi välillä ollut pahasti pihalla kuka oli missäkin, kuka tappoi kenet ja kuka petti kenet, mutta se ei oikein jaksanut edes häiritä. Tunnelma oli tiukkaa alusta lähtien ja sillä päästiin hyvin pitkälle. Lopun tarinan sulkeutumisen suurimpiin faneihin en kuulu, mutta muutoin Bogartin salapoliisintyötä on ilo seurata. Bogart vahvistaa tämän elokuvan myötä Äijä-statustaan suuresti ja hahmokin oli oikein toimiva. Kuten oli elokuvan nopeasti lauottava dialogikin. Niin ja tällä kertaa myös naisnäyttelijät osasivat järjestään hommansa. 4- / 5
Juoksuhaudantie Ei ollut mielestäni mitenkään kaksinen elokuva. Ihan hyvät näyttelijäsuoritukset kylläkin, mutta muuten oli tylsä. Jostain syystä odotin, että tämä olisi ollut vähän koomisempi elokuva. **/5 Beethoven Sunnuntaiaamun viihdettä Canal+:lta. Peruskamaa perheellisille tai lapsellisille. Sen verran viihdyin itsekin, etten jaksanut kanavaa vaihtaa. Kliseitä ja ennalta-arvattavia kohtauksia täynnä, mutta koirat oli ihan kivoja. **½/5 Sierra Madren aarre Vähän erilainen Humphrey Bogart-elokuva kuin mitä tähän asti on YLE Teemalta tullut. Yksinkertaisesta tarinasta saatii puristettua paljon irti vahvojen näyttelijöiden ansiosta. Bogart oli suorastaan loistava, mutta muutkin miehet pysyivät tahdissa mukana erinomaisesti. Ihan lopussa ehkä vähän notkahtaa, mutta muuten kyllä pari tuntia meni tämän parissa hyvin. ****/5
Casino Royale (2006) Epäileväisellä mielellä tätä uutta Bondia menin katsomaan, mutta huoleni olivat turhia. Casino Royale on loistava leffa ja Daniel Craig teki hyvää työtä 007:n roolissa. Leffassa oli vauhtia jaa vaarallisia tilanteita, niin kuin kunnon Bondissa kuuluukin olla. Liiallinen teknologiahöpötys (lue: näkymättömät autot) ja maailmanvalloitusta kaavailevat kriminaalit kuitenkin puuttuivat, mikä oli erittäin hyvä asia. Kyllä tämä leffa kiilasi Bondien listalla aika korkealle vaikka ei Kultasormen ykkössijaa hätyyttelekään. The Return of the Pink Panther (1975) Tämän leffan edellisestä katsomiskerrasta olikin jo vierähtänyt melkoinen tovi, kun jostain kumman syystä tätä ei ole laitettu Pantteri-boxiin. Hauska ja näppäriä oivalluksia vilisevä komedia ja pääosan esittäjä Peter Sellers oli aivan erinomainen Clouseaun roolissa. Kannattaa ehdottomasti katsoa tämä leffa. Saludos Amigos (1942) Disney Klassikko numero 6 ei ole kyllä klassikkostatustaan ansainnut. Elokuvassa ympätään typerästi yhteen Walt-sedän ja taiteilijajoukon Etelä-Amerikkaan suuntautunut matka ja sen pohjalta piirretyt animaatiopätkät. Tyhmää ja turhaa. Kyllähän tämän nyt kerran katsoo, muta siihen se jää. Ja dvd:llä on huono kuva ja surkeat ekstrat. Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest (2006) Melkoisen olemattomista aineksista kokoon kyhätty elokuva, mutta eipä se silti estänyt elokuvan viihdyttävyyttä. Mukavaa katsottavaa ja kovasti sitä kolmatta osaa tässä odotellaan. Hyvää krapulaviihdettä niille jotka eivät hallitse alkoholinkäyttöään. Bullit (1968) Vaikka tämän elokuvan olen aiemmin nähnyt, niin en muistanut mitään muuta kuin autoilukohtauksen. Ei sinällään ihme, elokuva oli todellista tusinatavaraa eikä tarjonnut mitään erityisen mieliin painuvaa. Jotenkin laahaavaa kerrontaa, melkoinen pupökkelö pääosassa, ihan kelvollinen tarina, hienoja autoja jne. Miksi näitä pitää vielä katsella? Cars (2006) Jonkun ihmeen takia minun pitää ostaa kaikki Pixarin leffat heti kun ne ilmestyvät, ja juuri tuosta syystä tämä tuli katsottua. Eiväthän Pixarin leffat yleensä pettymystä tuota, niin kuin ei tämäkään. Ihmeperheestä ja Monstereista ollaan kyllä kaukana, mutta ihan hyvä elokuva. Teknisesti tämä on kyllä erittäin upeaa katsottavaa.
Jurassic Park Pitkästä aikaa tuli tämäkin leffa jälleen katsottua ja olihan se edelleen ihan mukiinmenevää viihdettä. Erikoistehosteet näyttivät vieläkin hyviltä eivätkä lapsinäyttelijätkään pystyneet erityisemmin ärsyttämään. 3/5 The Lost World: Jurassic Park Tätä en ollutkaan vielä nähnyt ja kuten pelkäsinkin, ei tämä päässyt lähellekään ykkösen tasoa. Suurin syy tähän oli uskomattoman ärsyttävä kakara joka oli jostain syystä pakko ympätä leffaan mukaan. Ilman Jeff Goldblumia ja Julianne Moorea tätä ei olisi katsonut kirveelläkään. Kauhulla odotan kolmannen leffan katsomista. 1½/5
Wicker Park Yllätyin hieman, koska odotin täyttä puppaa mutta tämähän oli aika hyvä. Jotain samaa tässä oli hetkittäin kuin Abel Ferraran The Blackoutissa tai Cameron Crowe:n Vanilla Sky:ssa. Musiikit miellyttivät (eritoten Aqualung) allekirjoittaneen kuuloelintä. 4/5
Mask diaz, liekkö ollu pushupit kun mielestäni sillä ei ole noin mukavat kannut ollu koskaa olikin vähä lapsellisempi mitä muistelin. noh ihan jees kuitenkin :thumbsup:
Pitääkö nyt postailla tännekin pitkästä aikaa. The Usual Suspects (1995) Loistava rikosmysteeri josta en keksi juurikaan mitään pahaa sanottavaa, enkä tällä hetkellä juuri muutakaan, sen verran hyvä maku leffasta jäi, kun edellisestä katselukerrasta on jo kulunut lähemmäs 10 vuotta. Muistin toki, että kyseessä on hyvä leffa, mutta en sitä, että leffa oli näinkin loistava. Pidemmittä puheitta: 5/5
National Treasure Itseasiassa ihan perus hyvää viihdettä. Nicholas Cage on aina vähintään perus hyvä näyttelijä. Samalla sivurooleissa on kaksi henkilökohtaisesta lempinäyttelijää Jon Voight ja Harvey Keitel. Varsinkin Harvey Keitel vetää kanssa oman perusrooli suorituksensa: Kylmän viileä FBI agentti ja tietää mitä tekee. Eli samanlainen rooli kuin Pulp Fictionissa tosin Mr. Wolf:ina. Elokuvan juoni näistä Vapaa Muurareista on aika mukaansa vetävä. ½ Harry Potter ja Liekehtivä Pikari Katselin elokuvan varmaan jo kolmannen kerran, mutta tällä kertaa kaverin kanssa. Edellisinä kertoina juoni tuntui nopea tempoiselta. Tälläkään kerralla mikään ei ole muuttunut. Juoni oli edelleenkin nopea tempoinen. uskottavaa on, että kirja on yli tuhat sivuinen, niin on sitä pakko tiivistää jotenkin ja myös ottaa vapauksia juonen kerrontaan Plussaa on, että lapsikolmikon näytteleminen on edelleenkin parantunut. Potter sarja on edelleenkin hyvää viihdettä. ½ James Bond Casino Royale Paras Jaska Bondi vähään aikaan. Onneksi elokuva ei ollut pelkkää toimintaa, kuten edellinen Bondi, vaan leffaan toiminta oli hyvin tasapainoitettu. Myöskään leffassa ei ollut yliluonnollisa vempaimija vaan se oli aika reaalitasoinen juttu. Daniel Craig yltää vähintää brosnanin (kulta-aika James Bondina) tasolle. Hyvä kun Q oli vielä unohdettu elokuvasta ja sitä ei oltu yrtettty "vielä" kellään korjata. Kannattaa katsoa
Disclosure (1994) Michael Crichtonin romaanin pohjalta luotu perusthrilleri, jossa asetelmat seksuaalisesta häirinnästä on heitetty päälaelleen. Ei säväytä millään erityisellä tavalla, mutta hoitaa tehtävänsä muutaman tunnin ajan eli ravitsee Demi Moore-fiksaatiotani. 3/5 Giant (1956) George Stevensin megalomaanisen eeppinen filmatisointi erään teksasilaisen karjasuvun taipaleesta kolmen sukupolven ajan roturistiriitojen ja sukupolvien välisen kuilun pyörteissä maailman samalla muuttuessa heidän ympärillään. Yksi niistä harvoista yli kolmen tunnin (193 min) pätkistä, jota katsoessa ei ole tullut tunnetta, että leikkaushuoneesta olisi lähdetty liian aikaisin kotiin. Kolkuttelee top20-listani portteja. 5/5 Jean de Florette (1986) Ilmeisesti ranskalaisille hyvinkin läheisen kertomuksen ensimmäinen osa ihmisen pohjattomasta kateudesta ja katkeruudesta 20-luvun Provencessa. Mukana menossa Ranskan eturivin nimet Gerard Depardieu, Yves Montand ja Daniel Auteuil. Varsin leppoisa tarina, joka ei kuitenkaan onnistu nousemaan aivan tähtiin asti. Katsotaan josko tarinan toinen puolisko Manon des sources toisi lisäperspektiiviä asiaan. 3,5/5 The Graduate (1967) Dustin Hoffman läpimurtoroolissaan tekee hienoa jälkeä hämmentyneenä nuorena, jota viekoitellaan suuntaan jos toiseen. Kaiken kruunaa Simon & Garfunkelin lauluista koostuva äänirata, joka ottaa keskimääräistä suurempaa roolia luoden käsinkosketeltavaa tunnelmaa. And here's to you, Mrs. Robinson, Jesus loves you more than you will know, wo, wo, wooooo! 4/5