Aguirre, der Zorn Gottes ****½ Tuli korkattua Herzog/Kinski boxi tällä "kevyellä" viidakkoseikkailulla. En ole ennen herrojen elokuvia nähnyt, joten ei ollut kyllä mitään hajua mitä tulevan piti. Tähän elokuvaan verrattuna Apocalypse Now:n jokiretki muistuttaa lähinnä Särkänniemen Taikajokea. Kinski teki kyllä sellaisen vaikutuksen, että oksat pois. Mies taisi olla oikeastikin hullu, joten autentisuus oli taattu. Tämä elokuva oli kyllä jotain aivan muuta... A breathtaking journey into the heart of darkness.
Jersey Girl - tyttö tuollainen (2004) Äsken vasta IMDB-sivua etsiessäni huomasin, että tämähän on itsensä herra neroksi julistetun Kevin Smithin tekele. No, eipä se Kevinkään voi aina onnistua, mutta kun edes joskus Elokuva oli tyhmä ja huono ja epälooginen, eli justiinsa sopiva krapulapäivälle. Se pikkulikka oli tosi söpö samoin kuin Liv Tyler, mutta muuten tämä leffa oli ihan kamalaa tuubaa. Ai niin, Ben Affleck oli surkea, niin kuin aina. Bandits - pankkirosvot (2001) Tämänkin olen katsellut useasti, mutta ei se haittaa. Hyvää viihdettä, eikä elokuva jossa on Kate Blanchett voi olla huono. Ei tämä tietenkään mikään mestariteos ole, mutta silti ihan katsottava! Anacondas: The Hunt for the Blood Orchid (2004) Ensin täytyy perustella, että miksi minä tämän katsoin. No tuli just sopivasti televisiosta, kun tulin töistä ja piti hiukan iltapalaa haukata Ja itse elokuva Mitä tästä nyt oikein voi sanoa Ihan kaikin mahdollisin tavoin kamalan huono! Ja vinkki kaikille kiinnostuneille, jos tekin haluatte katsella tällaisia mestariteoksia, niin kehotan hankkimaan TV1000:n! Mindhunters (2004) Jos tuota Anacondasia katsellessa meinasi itku päästä, niin tämä Rennyn ohjaus yllätti positiivisesti. Mindhunters oli ihan katsottava elokuva! Joo, ei tämä taaskaan mitään erityistä ollut, eikä kaikista pienistä virheistä kannata välittää, mutta olihan nyt ihan ok pläjäys. Pieniä epäloogisuuksia, surkeaa CGI:ta jne. mutta hei, tässä leffassa ne sentään erottui, eli ainakin jotain oli tehty hyvin ja oikein. Spy Game (2001) Tony Scott on tehnyt useita loistavia elokuvia, mutta toisaalta miehen uraan mahtuu liian monta huonoa tekelettä. Tämä napsahti välimaastoon, vaikkakin ihan sinne parempien leffojen päähän. Juu, ei mitään ihmeellistä, mutta kiva agenttiseikkailuhan tämä oli. xXx: State of the Union (2005) Lee Tamahori on se pervo huonoimman James Bondin ohjauksen takana, eikä tämä elokuvataiteen merkkiteos miehen osakkeita juurikaan nosta ainakaan minun silmissäni. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, näppärää huumoria, joku *tun räppäri pääosassa Uskomatonta, että tähän teokseen ovat suostuneet mukaan myös Samuel L. Jackson ja Willem Dafoe. No kai sitä rahasta voi National Treasure (2004) No, on se sitten tämäkin katsottu ja huonoksi todettu. Typerä alkuasetelma ja epäuskottava juoni. Diane Kruger näytti todella hyvältä, mutta ei ollut uskottava roolissaan. Nicolas Cage oli typerän näköinen ja huono, niin kuin aina (pl. Leaving Las Vegas). Onneksi tästä tulee jatko-osa, voin sitten jättää sen katsomatta. Grand Theft Auto (1977) Mitään kun ei odota, niin sitä voi yllättyä positiivisesti! IMDB:n pisteet tästä Ron Howardin esikoisohjauksesta kertovat aika karua kieltä. Ei tämä kuitenkaan niin huono ollut. Juoni nyt oli siis olihan siinä joku tekosyy ajella autolla 1½ tuntia, mutta ihan kivasti tuo aika meni. Cocoon (1985) 8 vuotta myöhemmin Ron Howard ohjasi tämän elokuvan, ja kovasti mies on kehittynyt. Hyvä tarina ja hienosti kerrottu. Kiva että pääosassa on kerrankin vähän vanhempia ihmisiä, melkein ikäisiäni.
La Cité des enfants perdus (1995) Kadonneitten lasten kaupunki on upea elokuva. Ennen kaikkea kyseessä on visuaalisesti loppuun asti hiottu kokonaisuus, mutta juonikin on loistava ja useamman katselukerran kestävä. Hieno elokuva, katsokaa tämä. Jabberwocky (1977) Terry Gilliamin ensimmäinen pitkä elokuva on vielä aikamoista hakemista. Ei tämä mikään toivoton tapaus ole, mutta jotenkin elokuvassa on nähtävissä pythonmaisuus josta Gilliam on sittemmin päässyt eroon. Olen tämän aiemminkin nähnyt, eikä toinen katselukerta ainakaan lisännyt elokuvanautintoa. Tästä elokuvasta ei Gilliamin tuotantoon tutustumista kannata aloittaa. The Hitch Hikers Guide to the Galaxy (1981) Tämä nyt ei varsinainen elokuva ollut, mutta pitihän se tv-sarjakin katsoa läpi. No, kökköä näyttelemistä, huonot lavasteet, typerät animaatiot, surkeat äänitehosteet jne. Kaikki oli huonosti, mutta silti aivan uskomattoman viihdyttävä ja mukaansa tempaiseva sarja! Jos Adamsin tekstit ovat tuttuja, tämä kannattaa tsekata mutta jos tutustuminen on tapahtunut vasta pari vuotta sitten julkaistun elokuvan myötä, niin unohtakaa. Fanikamaa. Jarhead (2005) Sam Mendesin edellisistä leffoista olen pitänyt, eikä tämäkään tuottanut pettymystä. Jarhead on oivallinen kuvas Persianlahden sodasta, odottamisesta ja turhautumisesta. Sotaleffoille tunnusomaiset räiskintä ja räjähdykset jää vähiin, mutta ehkä juuri siksi vallan loistava elokuva. Cheaper by the Dozen (2003) Jostain kumman syystä olen ajatellut että Steve Martin olisi jonkunlainen laadun tae. Olen luullut, että herran elokuvat olisivat edes jotenkin hauskoja, kun kerran niitä komedioina mainostetaan! No, eivät välttämättä ole. Tämä ainakin oli sellaista tuubaa, että itku meinasi päästä. Ja mikä sitä Steveä oikein vaivaa, ukon naama on kireä kuin JarkkoG turhia threadeja perustaneille. Tämä oli siis huono elokuva, joka muistutti että miksi en ole vuosiin katsonut MTV3:n maanantai-illan leffoja. Maa on syntinen laulu (1973) Voi voi, kyllä se on vaikeaa olla lappalainen ja elellä köyhyydessä, mutta ei kai siitä tarvitse elokuvia tehdä. Olihan tässä seksiä ja väkivaltaa, mutta kun kyseessä oli niin surkea elokuva niin surkeista ihmisistä, että ei tätä oikein voi suositella kenellekään. Kovasti sitä vaan ihmettelen, että tämä sai aikanaan huikeat katsojamäärät elokuvateattereissa. Mutta oli tässä jotain, sillä katsomattomien leffojen pinoon tuli Milka ja Aika hyvä ihmiseksi... Dead Birds (2004) USA:n Sisällissodan aikaan sijoittuvaa kauhuleffaa ei voi suositella oikein kenellekään. Tämä typerä tekele ei ollut kauhua nähnytkään! Ja kenelle tätä voisi suositella, no Jadedille ehkä... vaikka ei niin älykäs nuorimies tällaiseen haksahda.
The Jacket Tämä olikin surkeinta mitä olen aikoihin nähnyt. Elokuvan alku oli mielenkiintoinen ja lupaili paljon hyvää, mutta noita lupauksia ei kyllä koskaan lunastettu.. Leffan idea on suunnilleen yhtä hupsu kuin Being John Malkovichin, mutta valitettavasti tämä on varsin tosissaan tehty. Tätä voisi myös pitää Butterfly Effectin isoveljenä, aihepiiri on sama ja laatukin yhtä heikko ellei huonompikin. Pahinta siis olivat käsikirjoituksen naurettavat käänteet ja hämmentävä logiikan puute, joille ei pärjää edes Lost ja Prison Break yhdistettynä. Esim: Spoiler Knightleyn hahmon luokse tulee jäbä joka on kuollut. Vähän aikaa ihmetellään ja sitten ollaankin jo innokkaasti auttamassa tätä kummitusta älyttömässä tehtävässä. Ja toki sen kanssa pitää sänkyynkin mennä.. Puhumattakaan yleisestä hahmojen helppouskoisuudesta; Mies väittää pystyvänsä liikkumaan ajassa eikä kukaan tunnu pahemmin olevan ihmeissään tai kyseenalaistavan koko juttua. Paha lekuri avaa sydäntään, hyvä lekuri kokeilee sähköshokkia vaikka sekuntia aiemmin vannoi ettei koskaan moista tekisi ja hulttioäiti rupeaa tuosta vain miettimään tekojaan saatuaan paskanjauhantakirjeen ventovieraalta.. :hitme: Brody vaikuttaa aluksi ihan mukiinmenevältä roolissaan, mutta sortuu ylilyönteihin puolenvälin tienoilla ja jatkaa samaa linjaa loppuun asti. Knightley on amatöörimäinen kuten aina. Daniel Craig hauskassa sivuosassa sentään onnistui melko hyvin. The Jacket on malliesimerkki ns. "mementosyndroomasta", keksitään joku mukanokkela idis trilleriin ja vedetään meininki synkäksi ja vähän ahdistavaksi ja näin saadaan nerokas elokuva. :sick: Tällaisia mahtuu nykyään 13 tusinaan. */*****
Stand by Me (1986) ½ Plazalta saadun vinkin perusteella juoksin 5 min vaille yhdeksän paikalliseen Anttilaan tätä leffaa etsimään. Jotenkin aikaisemmin on mennyt ohi, niin tarjouksista kuin kehuista. Tosiaankin erinomainen leffa oli kysessä. Kerrotaan poikaporukasta, joka lähtee seikkailemaan maineen ja kunnian toivossa. Sattuu ja tapahtuu ja tarinaa kerrotaan hienosti tollasten ala-asteikäisen näkökulmasta. Ansaitsee paikkansa IMDB:n TOP250 listalla. X-paroni (1964) ½ Kehno Spede Pasanen-Jaakko Pakkasvirta tekele. Puolikas tulee Speden ajoittain hauskoista vitseistä, jotka ovat kyllä varsin nokkelia. Sen sijaan elokuva on täysi pökäle, törkerö. Tarinassa kaksi samannäköistä heppua menevät sekoitetaan - Chaplinin Diktaattorista pöllitty aihe, huonommalla toteutuksella. Katsokaapa loppukohtaus, jossa "soditaan". Se oli kenties huonoin elokuvan lopetus, johon olen kotimaisessa elokuvassa koskaan törmännyt. Myös viittaukset Suomi-filmin klassikoihin ovat typerän läpinäkyviä. Ei Huono, huonompi vaan tosi huono!
Giuseppe De Liguoro: L'Inferno **½ Ihan mukava, Danten Jumalaisen näytelmän pohjalta tehty italialaisfossiili. Teuvo Tulio: Hornankoski **** Parhaita suomalaisia elokuvia. Åke Lindman esittää maalaista, joka rakastuu naapurin tyttöön. Tämä puolestaan on rakastunut Åken veljeen. Juonitteluja, petoksia ja huikeaa melodraamaa. William Wellman: Wings ** Periaatteessa ihan ok, mutta monin paikoin liian patrioottinen minun makuuni. Clara Bown rooli on aivan turha. Elia Kazan: East of Eden ***** Arvostelussa enemmän. William Beaudine: Sparrows **** Loisteliasta Pickfordia. Tähti esittää teinityttöä, joka pelastaa lapsikatraan sadistisen riistäjän kynsistä. Ilman imelää lopetusta tämä olisi ollut vieläkin parempi. DW Griffith: The Battle of the Sexes ** Hengetön parisuhdedraama, jossa perheenisä ihastuu naapurissa asustelevaan blondiin. George Cukor: A Star is Born **** Jonkin verran parempi kuin Wellmanin versio. Eli kyseessä siis tarina Hollywood-nousukkaasta, jonka aviomiehen - entisen valkokangasstaran - tähti himmenee sitä mukaa kun vaimon tähti kirkastuu. Sama vika kuin Laulavissa sadepisaroissa, yksi liian pitkä musikaalikohtaus vesittää lopputulosta jonkin verran. DW Griffith: Orphans of the Storm **** Näyttävä ja muutenkin laadukas draama Ranskan vallankumouksen ajoilta. Griffithin viimeinen hieno spektaakkeli. Clarence Brown: A Woman of Affairs ***** Parasta Garboa. Roger Corman: The Fall of the House of Usher **** Hieman epävarmoin tuntein aloin katsella tätä klassikkoa, mutta hyväksihän se osoittautui. Halpis tai ei, mutta silti laadukkaasti tehty - vaikka Poen tekstiä oltiinkin muuteltu jonkin verran. Vincent Price oli yhtä hyvä kuin aina. Jean Lemire & Co: La planète blanche **** Erittäin onnistunut luontodokumentti. Silmiä hivelevän kauniita kuvia alusta loppuun eikä mitään Pingviinien matkan tyylistä lässytystä, vaan asiaa. Luis Buñuel: L'age D'or *** No joo. Ovathan nämä Buñuelin alkupään elokuvat tavallaan ihan mielenkiintoisia, mutta eivät kovin montaa kertaa jaksa innostaa. Perussettiä ilman sen enempää hurraa-huutoja. René Clair: Entr'acte *** Taide-elokuvaa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Sama juttu kuin Buñuelin kohdalla: ihan mukava katsoa, mutta ei näistä mitään elämää suurempaa saa tekemälläkään.
Ace Ventura - Lemmikkidekkari Pakko oli ostaa Anttilan alelaarista, kun halvalla sai. Ennen en ole näitä leffoja nähnyt, vaikka jo aikoja sitten näin mainoksia tästä elokuvasta. Odotukset eivät älyttömän korkealla ollut. Juoni ei ole kummoinenkaan, mutta roolit on annettu oikeille näyttelijöille. Jim Carrey on kyllä aivan eliitissään tässä elokuvassa, sekopäistä sekoilua reilun tunnin ajan. Ei pistänyt vatsalihaksia koville, mutta ei nyt aivan toivotonkaan elokuva. Kyllä tämän kaveriporukassa voi uudestaankin katsoa. 3/5 Ace Ventura - Luonto Kutsuu Jatko-osan edelliselle ostin samalla kerralla. Tämä oli jo hitusen parempi kuin edellinen. Muutaman kerran sai nauraa oikein kunnolla Jimin ilmeitä, ääniä ja tyhmyyksiä. Elokuva oli kuvattu hienoissa maisemissa ja juonikin oli paremmalla kantilla kuin edellisessä. Yksi parhaimmista Carreyn roolisuorituksista, mitä olen nähnyt. 3,5/5
Tulipa tuossa viime viikonloppuna katsottua seuraavat: Banaani pojat Hula-hula saarella, viimeksi olen katsonut elokuvan joskus kakarana noin 15 vuotta sitten. http://www.imdb.com/title/tt0085327/ Cars, hyvä tietokone animaatio elokuva
Dead Ringers **½ David Cronenberg on itselleni sellainen ohjaaja, että joko miehen tekeleet uppoo tai sitten ei. Kun Videodrome, The Fly ja A History of Violence ovat loistavia pätkiä, niin tämä kuuluu sinne ei uppoa sarjaan yhdessä Crashin kanssa. Jeremy Irons tekee huikeaa työtä kaksoisroolissaan ja tunnelmakin on kohdallaan, mutta jokin mättää. Ei vaan aukene. Täytyypä kuunnella jossain välissä.
Repulsion (Roman Polanski, 1965) Viimein tuli tämäkin leffa katsottua eilen illalla. Kovin normaali elokuva tämä ei ole, psykedeelinen ja ahdistava alusta loppuun. Polanskilta on mennyt homma ehkä vähän överiksi ja esim. Rosemary's Babyssä paranoia ja ahdistus toimivat aivan toisella tavalla, realismin tuella. Carolin käyttäytyminen on aivan liian omituista koko ajan. Jo elokuvan alussa hän on täysin mielenterveyshoidon tarpeessa. Hän tulee elokuvan edetessä lähinnä väkivaltaisemmaksi. Juonta ei juuri ole. Polanskin rauhallinen käsivarakamera on liikkeineen hienoa katsottavaa. Ääniraita on ankea ja teknisesti onneton. Omituinen, inhottava ja jossain määrin jopa pitkästyttävä elokuva. 2,5/5
Jotain kerran katsottavaa kuonaa digiboxin syövereistä... Swimfan - Perus jenkki teinitrilleri. En jaksanut sen pahemmin innostua leffasta, tuskin siitä olisi edes potentiaalia löytynyt. Kulkee legendaarisen Harhaluodin jalanjäljillä. 2-/5 Evoluutio - Niin kovaa hömppää, että liikutaan jo hyvänmaun rajoilla. Oikeastaan näin ajatellen ihan ok elokuva. Julianne Mooren hahmon älytön, juoneen liittymätön kompurointi nauratti turhuudellaan. Softcore splatteriakin löytyy . 2/5 Grinch - Kyllä ne arvostelut piti paikkaansa, ja ei tämä niin häppönen elokuva ollutkaan. Jenkkinuorisolle suunnattu alunperinkin, mutta jos on Dr.Seussin tarinoihin perehtynyt, niin tietää vähän enemmän taustoista. Jim Carrey ei yllä ihan huipputasolleen. Katsoin tämän joulunaikoina, joten jouluteema oli mukava ajankohdallaan. 2+/5 Johnny English - Ei löydy Austin Powersin voittanutta, ei. No tässä ei kuitenkaan liikuta ihan samanlaisessa maailmassa. Atkinson pärjää ihan hyvin temppuilena "bondina". Ei kuitenkaan mikään ihmeellinen teos. Hauska kuitenkin. 2/5
Dragonslayer 80 luvun fantasiaelokuvia ilman turhia söpöilyjä ja niitä hölmöjä huumorilla pilattuja pakollisia sivuosarooleja. Efektit ovat elokuvan iän huomioon ottaen tietysti jo hivenen vanhentuneita, mutta eivät häiritse itseäni. Elokuvan pelastus on lohikäärme Vermithrax, joka on edelleen hieno ilmestys 26 vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen. Flesh+Blood Verhoevenin keskiaikaan sijoittuva elokuva huonoine dialogeineen ja välillä överiksi mennen, mutta sen ei pidä antaa häiritä. Rutger Hauer on tässä rautaa petettynä ja katkerana antisankarina ja Jennifer Jason Leigh laskelmoivana vamppina. Excalibur Elokuva, jossa soi Wagner ja Carl Orffin - O Fortuna ja jonka tarinassa on mm. mustaa magiaa, ritareita, graalin malja, Excalibur -miekka, pettämistä, epäpyhiä liittoja, sukurutsaa, verta ja luita, sekä erään kuuluisan pyöreän pöydän sankarit nousuineen ja tuhoineen ei voi olla huono. Ehdottomasti paras filmatisointi Kuningas Arthur legendasta mitä koskaan tehty. Tumma fantasia ilman mitään turhia söpöilyjä. Cronos Kohtalainen tarina puhaltaen samalla vähän uutta ideaa vampyyrielokuviin, vaikka kerronta onkin paikka paikoin raukean hidasta. Ice Age: The Meltdown Kivaa söpöilyy ja animaatio on hyvää, mutta liikaa samantyyppisiä tapahtumia vie puhdin elokuvasta tuntuen kestoaan pitemmältä. The Transporter Mukavan suoraviivaista toimintaa ja viimeiset 20 minuuttia vieläpä hyvin toteutettuna. Le, Transporteur II - The Transporter 2 Sopivan suoraviivaista toimintaa välillä täysin överiksi mennen. Lievä tosikkomaisuus miinuspuolena ja ei niin hyvä kuin ensimmäinen Transporter. The Italian Job (2003) Ihan hyvin tehty isolla tähtikaartilla olevaa viihdettä, mutta ei pärjää alkuperäiselle. Tämä ottaa itsensä vähän liian tosissaan. Alkuperäisessä oli parempi loppu. Snakes on a Plane No voi lol, mikä leffa. Menihän tämä ihan hyvänä älyvapaana viihteenä. Thank You for Smoking Hyvää satiiria tupakkateollisuudesta samanlaisella tavalla kuin Lord of War asekauppiaista. Lord of War vain muistaakseni onnistui paremmin kuin tämä. Angel Heart Kohtalaisen hyvä dekkari/mysteeri, vaikka loppu onkin ennalta-arvattava. Elokuvasta voisi sanoa vielä, että "Thank You for Smoking", rööki kun palaa melkein jatkuvasti. El, Espinazo del diablo - The Devil's Backbone Poikakodissa kummittelee ja siihen on tietysti syynsäkin. Ei hassumpi kummitustarina, vaikka muutama pakollinen genren klisee mukana onkin. Nihon igai zenbu chinbotsu - World Sinks Except Japan Hohhoijaa mikä sci-fi kalkkuna huonoine efekteineen ja näyttelemiseen, Plan 9 From Outer Space henki on vahva. Kaikki muut mantereet uppoavat paitsi Japani ja muiden maiden henkiin jääneet tietysti tulevat pakolaisina Japaniin täyttäen sen kokonaan. Sen jälkeen saadaankin seurata stereotypioiden haistattelua puolin ja toisin, kun Japani on enää ainoa maa jäljellä, joten sen ehdoilla eletään. BloodRayne Vain yksi nimi, jonka vuoksi katsoa tämä leffa: Uwe Boll. Toivoisin, että Uwe Boll ja Steven Seagal tekisivät yhteisen elokuvan. Siitä voisi tulla niin huono, että se olisi jo hyvä. Capote Vain yksi nimi, jonka vuoksi katsoa tämä leffa: Philip Seymour Hoffman. Mies on Oscarinsa ansaitsu tällä näytteellä. Elokuva on muutoin todella tylsä, mutta Hoffmanin näyttelemistä jaksaa katsella. Huo Yuan Jia - Fearless (Director's Cut) En ole nähnyt teatteriversiota, joten en voi vertailla tätä ohjaajan versiota siihen. Siitä huolimatta tämä on hyvä elokuva ja traaginen tarina eräästä ylpeästä nuoresta jukurista, joka nousee tapellen huipulle, putoaa sieltä pohjalle menettäen kaiken ja nousee pohjista Kiinan kansallissankariksi samalla löytäen zenin - henkisen kasvun hedelmät ja sen sellaista jännää. Hachimitsu to Clover - Honey And Clover Fabool olit oikeassa, tämän olisi voinut jättää väliin ja tilata jokin muu leffa ensitilaukseksi HMV:stä. Aivan liikaa asiaa pariin tuntiin eikä tässä käynyt ilmi ajankulku ollenkaan. 2/3 elokuvaa takana ja vasta silloin kerrotaan, että puoli vuotta jo mennyt siitä kun elokuvan tarina alkoi, kun omasta mielestäni oli vasta pari - kolme päivää kulunut. Myöskään hahmot eivät herättäneet mitään kiinnostusta, kun ei heidän taustojaan ja kehittymistään elokuvaan oikein saatu ängettyä. Oletetaan, että katsoja on nähnyt/lukenut mangan/animen ja tarina on jo hahmoineen tuttu. Pliisua taustamusiikkia en edes noteerannut ja yllätys oli suuri, että se on Yoko Kannon käsialaa. Parasta elokuvassa oli Spitzin "Mahou no Kotoba" biisi ja sekin tulee vasta ihan lopussa.
The City of Lost Children ****½ Viimeksi olin nähnyt tämän joskus 10 vuotta sitten, ja säilyneet mielikuvat vastasivat täysin tämän hetkisiä tuntoja. Visuaalisesti yksi hienoimmista elokuvista ikinä, eikä Badalamentin musiikeissakaan valittamisen aihetta ole. Jeunetin ja Caron mielikuvituksellinen ohjaus tukee täydellisesti ympäröivää maailmaa. Tarina oli itsessään myös aika uniikki ja hahmogalleria varsin mielenkiintoinen. Juoni ei kyllä kestä suurennuslasilla tuijottamista, mutta tälläisessä fantasiaelokuvassa se ei kauhean paha synti ole. Pääpari One ja Miette toivat mieleeni myös toisen mainion kaksikon; Leonin ja Mathildan. Aika on kohdellut tätä elokuvaa silkkihansikkain...
The Rock (2 Disc Collector's Edition) Kaveri suositteli tätä pätkää, joten kävin hakemassa. Näyttelijäkaarti vaikutti todella hyvältä: Sean Connery, Nicolas Cage ja Ed Harris. Viimeisimmän nimeä en tunnistanut, mutta välittömästi saatuani tietoon kuka on kyseessä, hymy levisi suulle. Rooli Enemy at the Gates -elokuvassa oli loistava, ja tuo elokuva onkin yksi suosikeistani. Mukana oli myös näyttelijöitä, joita muistan näkemistäni leffoista. Suositukset kaverilta osuivat oikeaan, sillä tästä tuli kertaheitolla yksi suosikki action-leffoista, mitä olen eläessäni nähnyt. Elokuvan toimintakohtaukset, näyttelijäsuoritukset, juoni ja juonenkäänteet ovat eliittiluokkaa. Tapahtumapaikkana saarella sijaitseva vanha ja isokokoinen vankila toimii hyvin. Terrorismiin ryhtyneet sotilaat uhkaavat kaupunkia kemiallisella aseella, joka kerrankin on tehty pelottavaksi. Reilu parituntinen kului todella nopeasti, kun vauhtiin päästiin. Toinen levy laajoineen extroineen jäi vielä katsomatta. Minuun tämä upposi erittäin hyvin! :thumbsup: Special Edition arvostelu 5/5 :naminami:
Fred Dekker: Lötköjen yö (TV) Viihdytävä b-luokan elokuva, josta enemmän tv-puolella. * * * 1/2 Rob Reiner: Spinal Tap - Hei me rokataan (VHS) Lueskelin Mojo Magazinen artikkelia brittiläisen heavy metalin uuden aallon synnystä, ja Saxon-juttujen innostamana katsastin pitkän taon jälkeen "Tapin" uudelleen. Kyllähän noille heavykliseille naureskelee (etenkin kun tietää, että osa niistä perustuu hyvinkin suoraan tositapahtumiin), mutta ei tämä enää niin hyvin toiminut kuin olisin odottanut. * * * 1/2 Fred Zinnemann: Täältä ikuisuuteen (DVD) Jenkkisotilaiden ihmissuhteita ja armeijan simputusta hetkeä ennen Pearl Harboria. Ikonin asemaan päässyt suutelukohtaus rannalla lienee eräs parodioiduimmista jutuista Hollywoodissa. Näyttelijät olivat hyviä, mukana mm. Montgomery Clift, Donna Reed, Frank Sinatra ja Burt Lancaster. Lievä propagandistinen ote, kaikesta koetusta huolimatta velvollisuus sotaväkeä kohtaan painaa vaa'assa enemmän kuin ihmissuhteet tai oma henki. Hieno elokuva. * * * * Bryan Singer: Usual Suspects (DVD) Viimein tuli nähtyä tämäkin kehuttu elokuva. Vänkä ja viihdyttävä juoni sekä hyviä näyttelijöitä, mutta odotuksiin nähden pienoinen pettymys. * * * 1/2 Perry Henzell: The Harder They Come (DVD) Jamaikalainen rikos/toimintaelokuva nuoresta kaupunkiin saapuvasta muusikosta (Jimmy Cliff), joka joutuu kahnauksiin lain kanssa. Aika keskinkertainen tapaus, vähän niin kuin valtaosa blaxploitaatio-elokuvistakin, mutta musiikkikohtauksissa oli ihan mieletöntä imua ja svengiä. Soundtrack kannattaa ehdottomasti hankkia! * * 1/2 Klassikkoa? No jaa... En itse oikein jaksanut innostua tästä. Vincent Price teki kyllä perushyvän suorituksen, mutta muuten tämä oli vähän pitkästyttävä. Cormanin Poe-filmatisoinneista (joissa alkuperäistekstiä tosiaan on kaikkia muuteltu aika tehokkaasti) olen pitänyt eniten pölhönhauskasta "Korppi joka kuoli nauruun" -pätkästä. Antaisin itse * * 1/2
Tämä tuli eilen katsastettua (lähes kokonaan), kun sitä jossain threadissa suositeltiin. Täytyypä sanoa, että aloin jo vartin jälkeen odottamaan, että leffa loppuisi nopeasti. Teatraalista kohkaamista, joka ei millään tavalla napannut mukaansa. Dialogi oli pahimmillaan todella kammottavaa. Toimintakohtauksista en muutenkaan hirveästi perusta, mutta tässä nekin oli toteutettu jollain tapaa varsin tylsästi. Parani loppua kohden, mutta nukahdus oli väistämätön puolentoista tunnin kohdalla. Kai tämä on loppuun jossain vaiheessa katsottava. Kai tämä on ihan "hyvä elokuva", mutta itselleni ei uponnut ollenkaan.
Tom Horn Steve McQueenin toka-vika leffa kuolinvuodeltaan. Realistinen lännenelokuva ja tositarinaan perustuva kuvaus ranchille palkattavasta entisestä armeijan tiedustelijasta. Ajalta, jolloin lehmipojat ratsastivat hevosilla - eivät toisillaan. Elokuvana hiukan hidastempoinen, mutta sisältää muutaman hyvän kohtauksen lisäksi Slim Pickensin ja McQueenin. The Marine Suuri taideteos, jonka pääosassa on multitalentti John Cena, joka tunnetaan myös suurena urheilijana vapaapainin parista. Kasaritoimintaa musiikkivideokuvauksella, vartin välein räjähdys. Melko huono, etten sanoisi. Yksi kohtaus tosin huvitti. Spoiler Robert Patrick kaahaa Cenaa karkuun ja Patrickin kätyrit ampuvat konetuliaseet sauhuten. Kätyri toteaa Cenan yhä kaahatessa perässä, että "he's like the Terminator" jolloin Robert "T-1000" Patrick vilkaisee tätä kylmästi taustapeilistä.
Some Kind of Monster - Toinen kerta toden sanoo ja oli parempi kenuin ensimmäisellä katselulla. Hyvin oli jännittynyttä tunnelmaa ilmassa ja isot starat olivat loppujen lopuksi vain tavallisia ihmisiä, jotka tiuskivat kuin paraskin aviopari. Mies Vailla Menneisyyttä - Loistava Kaurismäen teos. Vasta toisen kerran nähty ja edellisen katselun hieno olo kasvoi entisestään. Upea värimaailma (Peter von Baghin kirjan mukaan punaista ja keltaista oli korostettu), simppeli tarina ja hyvin kirjava Kaurismäki dialogi tekivät tästä yhden kaikkien aikojen parhaista kotimaisista elokuvista. High Noon - Jälleen yksi klassikko vähemmän katsottavana ja jälleen yksi klassikko joka oli maineensa veroinen. Melkein reaaliajassa tapahtuva tarina kasvaa upeasti koko lyhyen kestonsa ajan. Gary Cooper jolkuttelee läpi elokuvan, kuin vanha kulkukoira ja kerää kaikkien sympatiat. Loistavasti tuotiin esiin yksinolo, kun kello löi 12:00, kamera nousi kattojen yläpuolelle ja näytettiin sheriffi yksin tyhjässä kaupungissa. Itse Wolfman, eli monien lukuisten vanhojen b-luokan kauhuelokuvien heikoin lenkki, Lon Chaney JR pitää koskettavan puheen ja hienosti osoittaa että kyllä hänessä olisi ollut muuhunkin kuin frankensteiniksi örisemään. Hieno elokuva, hieno tunnelma.
The Mosquito Coast (1986) **** Tässäpä suhteellisen positiivinen yllättäjä. Harrison Ford vetää loistoroolin kapitalistiseen elämään kyllästyneenä keksijänä. Pienoista 80-lukua on havaittavissa ja kapitalismi vs. kommunismi ja myös kristinusko pistetään käsittelyyn. Aidot kuvauspaikat ovat komean näköisiä eikä voi kun harmitella, mitä leffamaailma menetti River Phoenixin ennen aikaisen poismenon johdosta. Sinänsä erikoinen juttu, että olin vuosien saatossa sekottanut tämän leffan täysin toiseen elokuvaan. Leffaa tilatessa luulin tämän olevan jokin ihan muu. Pikainen imdb:tys selvitti, että olen ilmeisesti sekottanut leffaan Shy People (1987). Moskiittorannikkoa en ollutkaan aikaisemmin nähnyt, vaan joskus 80-luvun lopussa kaiketi tuon Shy Peoplen ja jostain syystä olen myöhemmin muistellut nähneeni tämän.