5. viikko tähän mennessä. Dario Argento: Suspiria ***** Mike Judge: Office Space *** Ellory Elkayem: Eight Legged Freaks ** Akira Kurosawa: Akahige ***** Geoff Murphy: Under Siege 2 *** Mel Brooks: Young Frankenstein ***** Tony Maylam: Split Second ** Pedro Almodovár: La mala educación **** Mikko Niskanen: Kahdeksan surmanluotia (tv-mini versio) ***** Akira Kurosawa: Tsubaki Sanjûrô ***** Stanley Kubrick: Barry Lyndon ***** Raoul Walsh: The Roaring Twenties **** Arthur Penn: Bonnie and Clyde **** Stanley Kubrick: Paths of Glory ***** David Zucker: Scary Movie 3 *
Mike Nicholsin ohjaama Closer - Iholla tuli katsottua. Juoni (jos leffan tapahtumaketjua nyt voi edes sellaiseksi kutsua) ei ollut niin erikoinen, mutta kaikki neljä pääosien esittäjää - Jude Law, Julia Roberts, Natalie Portman ja Clive Owen - hoitivat roolinsa loistavasti. Vaikka lajityyppinä on draama, ja romanssit ovat vahvasti mukana, niin ei tästä kyllä mitään "perinteistä" romanttista draamaa saa tekemälläkään. Hempeilyn sijasta löytyy välillä aika armotontakin ihmissuhdepeliä. Kuitenkin ilman muuta hyvä elokuva. ****
Color Me Kubrick. Hauska ja vinksahtanut, todehkoihin taphtumiin pohjautuva kunnianosoitus ohjaajanerolle. 4/5. Bookdock Saints. Tätä oli jossain hehkutettu mutta mahtipontista soopaahan tämä oli. Guy Ritchie on tehnyt näitä paljon hauskemmin ja paremmin. 1,5/5.
Pirates of the Caribbean: Dead Man's Cheast Puoli vuotta sitten leffoissa käytiin tämä katsomassa. Lahjaksi sain ja päätin katsoa, vaikka melko hyvin oli vielä tapahtumat muistissa. Ensimmäisellä kerralla tykkäsin, toisella kerralla tykkäsin. Loistavat näyttelijät, tuhdit toimintakohtaukset, hyvä juoni ja loppu koukuttaa hyvin, joten odotukset ovat korkealla kolmatta osaa kohti. Miinuspuolena mainittakoon, että elokuva oli vähän turhan pitkä. Tunnelma väsyi joissakin kohdissa, joten jostakin olisi voitu karsia. Mutta kokonaisuutena erittäin hyvä elokuva. ****½
Bone 4-/5 Vanha kunnon Gorehound sai kiinnostumaan Larry Cohenin elokuvista ja loogisesti ensimmäisenä tuli nähtyä tämä, miehen debyyttiohjaus. Yaphet Kotton esittämä muukalainen tunkeutuu pääosapariskunnan kotiin ja niin käynnistyy "musta terrori", kuten elokuva Suomessa nimettiin. Cohenin ohjausta pidin mallikkaana heti ja miehen lahjakkuus käsikirjoittajana tulee Bonessa selväksi; paljon puhutaan, ei niinkään toimita, mutta juttu pysyy kiinnostavana läpi elokuvan. Omalaatuinen ja älykäs elokuva, mikä viimeistään lopussa vahvistuu. Selviää, että Bone on hyvinkin kantaaottava ja monitulkintainen teos. Mahtavaa, että tällaisistakin pikkufilmeistä saadaan näin laadukkaita dvd:itä. Fight For Your Life 2½/5 Tällä kertaa valkoihoiset tunkeutuvatkin mustien taloon ja harmit alkavat. Kolme pakomatkalla olevaa konnaa ottaa perheen panttivangeiksi ja porukan pomo kovana rasistina herjaa ja nöyryyttää vankejaan. Väkivaltaa elokuvassa ei kovin paljon ole, mutta ehkä nyt pitää varoittaa laadun korvaavan määrän. Exploitaationa tämä ei ainakaan minulle aivan sieltä kiinnostavimmasta päästä ole, kuitenkin harvakseltaan katsottuna ihan ok. Who Framed Roger Rabbit 4½/5 Riemastuttava elokuva, jossa on onnistuttu sulauttamaan melkein täydellisesti piirroshahmot ja todellisuus keskenään. Ihan poskettomia kohtauksia, kuten Akun ja Repen pianonsoitto. Toivottavasti kukaan ei anna piirroshahmojen hämätä - tämä on enemmän aikuisten kuin lasten elokuva. Teknistä toteutusta voi vain hämmästellä. Hauska kuin mikä, ei tästä nyt paljon muuta sanottavaa keksi.
Matka Intiaan (A Passage to India) Leanin viimeisessä käsitellään yksittäisen tapauksen kautta siirtomaavallan alaisen Intian ristiriitoja paikallisten asukkaiden ja englantilaisten näkökulmista. Tuttuun myöhäiskauden leanimaiseen tyyliin puitteiltaan suuri elokuva, mutta juoni on sitten taas yllättävänkin pienimuotoinen. Draama olisi saanut olla vahvempaa ja ristiriidat suurempia, mutta viihdyttävä tällaisenaankin. ½ Hyökkäys erämaassa (Stagecoach) Perinteinen hyvä western-klassikko. Hahmoista löytyi kaikki lännenelokuvan arkkityypit ja vielä mainiosti näyteltyinäkin. Kerronta oli virtaviivaista ja tunnelma oiva. Lorvista loordiksi (A Chump at Oxford) Tämä oli Ohukaisen ja Paksukaisen opiskeluelokuvan pidennetty ns. Eurooppa-versio ja hyvä niin, sillä alun lisätty palvelijajakso oli vallan erinomainen. Ei ehkä aivan kaksikon parhaisiin elokuviin lukeudu, mutta kerrassaan riemastuttava komedia tämäkin on.
Eilen tuli ennen SuperBowlia vihdoinki katottua Punch Drunk Love. Elokuva oli mahtava ja aina on mukavaa nähdä Sandlerin kaltainen koomikko tuommoisessa roolissa. ****/*****
George A. Romero: Elävien kuolleiden yö (DVD) Kauhuelokuvan järeä peruskivi toimii yhä, ja on varmasti vaikuttanut genreensä enemmän kuin uskotaan. Loppuratkaisu on edelleen hätkähdyttävä ja omalla tavallaan himputin tyylikäs. Rudolph Maté: 300 spartalaista (DVD) Spartalaiset soturit kaatuvat viimeiseen mieheen Thermopylain solassa. Vuonna 1960 tehty elokuva ei ollut mikään Ben Hurin kokoluokkaa oleva spektaakkeli, mutta siitä huolimatta kokonaisuus toimi kivasti. Jos historialliset elokuvat kiinnostavat, kannattaa tämäkin katsoa. 1/2 Jonathan Dayton & Valerie Faris: Little Miss Sunshine (Valkokangas) Tästä enemmän elokuvalle pyhitetyssä viestiketjussa. Steven Spielberg: Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (DVD) Sarjan viihdyttävin ja humoristisin tapaus. Jo alun komeasti toteutetussa takaa-ajokohtauksessa on enemmän imua kuin monessa muussa seikkailuelokuvassa yhteensä. Steven Spielberg: Indiana Jones ja tuomion temppeli (DVD) Hieman yllättäen Indiana Jones -trilogian heikoin lenkki. Elokuvan synkeähkö alkupuolisko toimi erinomaisesti, mutta sitten sorruttiin melko päättömään hurjasteluun ja turhankin helppoihin ratkaisuihin. Miinusta ärsyttävästä skidistä ja huonosta naispääosan esittäjästä. 1/2 Steven Spielberg: Kadonneen aarteen metsästäjät (DVD) Varhaisia muistikuvia parempi elokuva. Harrison Ford on aika karismaattinen tapaus, vaikka ei välttämättä maailmanhistorian paras tai monipuolisin näyttelijä. Spielbergin trilogian tyylikkäimmät pahikset löytyvät täältä. Elokuva pitää hyvin otteessaan melkein koko ajan, eikä pahemmin päästä tylsistyttämään.
Unelma karjamajalla (1940) Taattua Tuliota! Elokuva ei nouse kuitenkaan myöhemmin julkaistujen Tulio-melodraamojen tasolle tunnelmassa taikka toteutuksessakaan. Maalaismelodraama, jossa päähenkilö Sirkka (Sirkka Salonen, Miss Eurooppa 1938) rakastuu äkkinäisesti Ylitalon nuoreen mieheen (Kille Oksanen). Karjamajalla syttynyt unelma on perusjuonta runollisen monimutkaisempi. Tuliomaiset elementit ilon ja surun vaihteluista sekä hyvästä tarinankerronnasta on ryyditetty maalauksellisilla luontokuvilla kesältä '39. Finnkinon ylihintaista julkaisua sekä katsomisnautintoa vaivasi useiden ruutujen puuttuminen, joka aiheutti lyhyitä nykimisiä. Extroina kolme featuretteä: elokuvan esittely, Tulion esittely ja Tulion kadonneet elokuvat.
M - Eine Stadt sucht einen Mörder (Fritz Lang, 1931) Vihdoin näin tämän klassikon Yle Teemalta. En oikein tiennyt mitä odottaa. Positiivisesti tämä elokuva kuitenkin yllätti. Langilla on vahva ote ja elokuvan sisältö käsitellään kieli keskellä suuta. Elokuva on toki hieman kankea ja ääniraidassa ei ole kehumista, paikoitellen on jopa täysin äänettömiä jaksoja jotka vieraannuttavat nykykatsojan. Musiikki puuttuu täysin lukuunottamatta murhamiehen viheltämää Griegiä. Elokuva on myös todella teatraalinen, kuin teatteriesitystä olisi katsonut. Kaikesta huolimatta minun on helppo uskoa että tämä elokuva on ollut aikanaan järisyttävä tapaus. 4-/5
Scary Movie 3 - Harvoin on elokuvasarjan toinen jatko-osa sarjan paras. Nyt kävi näin kun Wayansit meni pois ja tilalle otettiin vanha taituri Zucker. Ei tämä kuitenkaan mikään komediahelmi ole, mutta monia pieniä gageja jotka onnistui viihdyttämään sen yhden hetken. Leslie Nielsen toki varasti koko elokuvan. Ilo oli katsella vanhaa valkohapsea taas kerran. Lopun suoralainaus "Hei me lennetään" elokuvan kohtauksesta sai myös vanhan fanin vielä paremmalle tuulelle. Leningrad Cowboys Go America - Pitkästä aikaa katsottu elokuva oli edelleen viihdyttävä ja hauska tekele. Vauhti oli hyvä ja paljon saatiin 76minuuttiin mahdutettua. Jätetään poliittisten vertauskuvien tulkinta muille, minulle tämä on vain hyvän mielen elokuva.
Lost Highway Jööh. Kyl se Lynchi o hassu setä ei voi mittään. Ajoittain karmiva, tunnelmallinen skitsoilupläjäys. Jeesh. - 3.5/5 I Hired A Contract Killer Jööh. Melko tavanomaista Kaurismäkeä räkäkuppiloineen ja tönkköilyineen. Jännä idea ja vähäeleisen tyylikäs toteutus. Joku kyllä tökkii. - 3.5/5 Lady Vengeance Elokuvallisesti jossain trilogian kahden muun osan välimaastossa. Visuaalisesti ehkä nätein Parkin elokuva ja musiikinkäyttö jälleen ihanteellista. Sisältöäkin toki löytyy ja asiallista sellaista. - 4/5 Volver Ensimmäinen Almodovari tuli katsastettua paikallisen teatterin sunnuntai-ilta näytöksessä pienen, enimmäkseen pariskunnista muodostuvan yli keski-ikäisten ihmisten joukkion kanssa. Olihan se ihan jeesh pätkä ja ajoittain kyllä huomaa selkeästi että miespuolinen henkilö on kameran takana. Ei tästä oikein mitään osaa sanoa. Peruspätevää draamaa joillain yliluonnollisilla vivahteilla ja pätevillä näyttelijöillä. Jeesh - 3.5 Dracula A.D 1972 Ei ehkä se ihanteellisin kohde aloittaa tutustuminen Hammer tuotantoon. Leen hahmo heitetään suorastaan hukkaan ja aikaa käytetään liikaa okkultismihippien sekoiluiden seuraamiseen. Cushing on sentään edes kova, samoin Lee - 2.5/5 Bird With The Crystal Plumage Darion esikoinen oli varsin hitchcockmainen pläjäys sortumatta kuitenkaan plagiointiin. Tyyli on ehkä vielä vähän hakusessa mutta tässä esikoispätkässä näkyy jo paljon Darion tavaramerkkejä ja hienoa kameratyöslentelyä. Sisältää myös paljon hienoja yksittäisiä kohtauksia kuten se kissoja syövä taiteilija. - 3.5 Tenebrae Kirrrvestä. Tämä hivenen hurmeisempi giallo jännäri alkoi leppoisasti mutta vaihtoikin suuntaansa hyväksi havaittuun mielipuolisuuteen. Elämännestettä roiskuu sattumoisin vitivalkoisille seinämille ja hehkeät neitokaiset menettävät henkensä peilien läheisyydessä. Luma crane kohtaus on kyllä ihan legendaarinen ja ulkoasu jälleen hienoa. Ja Goblin. Menee tämä kyllä tähän mennessä nähdyistä Darioista sinne kärkikolmikkoon Phenomenan ja Suspirian ohella. - 4/5
Railroaded! (1947) B-noir, jossa syytön jamppa lavastetaan syylliseksi ryöstöön. Näytteleminen ja dialogi on välillä jotain aivan kamalaa. Valopilkuksi muodostuu rottamainen pahis-sadisti jota näyttelee John Ireland. * * Jarhead (2005) Hyvä kuvaus rivimiehen elämästä Persianlahden sodassa, itse asiassa yhdessäkään kohtaa ei esitellä mitään muuta näkökulmaa. Alku joutuu kilpailemaan Full Metal Jacketin kanssa, ja loppu on hieman vaisu. Mutta keskiosa mitä parhainta. "Puhkipoltetut" aavikkokuvat olivat toki valoisia, mutta kamalia punertavan kellertäviä sävyjä löytyi ihan liikaa. * * * * Hell's Angels (1930) Howard Hughesin megaspektaakkeli oli katsomisen arvoinen. Näytteleminen on kovin kankeaa ja dialogi huonoa, varsinkin ensimmäisen kohtauksen ankeus sai jo melkein jättämään koko leffan kesken, mutta meno paranee siitä eteenpäin. Lentokohtauksissa on jotain tavattoman kiehtovaa tunnelmaa. Mielenkiintoista oli myös elokuvassa taitavasti käytetty sävytys ja yhdellä kelalla ollut 2-väri technicolor, se taitaakin olla ainoa "värielokuva" missä Jean Harlow on näytellyt. * * * ½ (Draama * *, Lentelyt * * * * * ) Sweet and Lowdown (1999) Sean Penn näyttelee suuriegoista jazz-kitaristia 30-luvun miljöössä. Mukavan leppoisa elokuva, hyvin tehty ja näytelty. Hyvä rytmi. Samantha Mortonin näyttelemä tyttöystävä Hattie oli mainio, ja samoin tietenkin Sean Penn. Suomi-DVD:ssä takakannen ilmoituksista huolimatta 4:3 P&S kuva. * * * *
Hollywood Homicide (2003) - Harrison Ford ja hieman kehno rikoselokuva eivät sovi yhteen. Tosin ei Ford tässä parastaan anna ja Josh Hartnettin hahmolle tulin vain kateelliseksi. Tarinasta olisi varmasti löytynyt potkua, mutta ei näillä asetelmilla. 2/5 Broken Flowers (2005) - Loistava Bill Murray todistaa jo toistamiseen, ettei ole kadottanut näyttelijänlahjojaan. Todella viihdyttävä, humoristinen sekä rauhallinen elokuva. Ei löydy pahaa sanottavaa ei. 5/5 Stealth (2005) - Efektirikas ja älytön aivot narikkaan elokuva. Referenssilevynä varmasti mitä parhain, mutta elokuvallisena nautintona, aika kökköä settiä. Tämä ei pärjää edes Norriksille, Seagaleille tai vastaaville. 1/5 The Chronicles of Narnia: The Lion, the Witch and the Wardrobe (2005) - Ei yllä lähellekään samalle tasolle kuin lajitoverinsa LOTR:in tarinat. Narnia ei varmasti yritäkään olla synkkä, mutta on liian epätasaista menoa. Maisemat ovat upeita, ja tarina paranee hieman loppua kohden. Kirjoja en ole lukenut. Katsoin elokuvasta normiversion, tiedä sitten olisiko pidennetty versio hieman syvällisempi ?. 3/5
She's the Man Hyvä kai se on kalibrointimielessä välillä tällaisia tyhjänpäiväisyyksiäkin katsella. Ihan kohtuullisesta ideasta ei kyllä oikein tarvittavaa saatu irti ja kaiken lisäksi Amanda Bynes pääosassa oli harvinaisen epäuskottava ja huono poikaa esittäessään. Muutamat naurut tämä kuitenkin tarjosi, lähinnä rehtoria esittäneen David Crossin toimesta. 2/5 Brick Tämä oli tyylikäs pikku elokuva. Tiivistunnelmainen jännäri, jota en nyt kuitenkaan ihan noirina pitäisi (sellaistakin määritelmää näkynyt). Joseph Gordon-Levitt pääosassa oli yllättävän hyvä ja leffan juoni jätettiin riittävän avoimeksi. En suosittele uk-r2:sen hankkimista koska kovin vaikeaa seurattavaa tämä oli ilman minkäänlaista tekstitystä. 4/5 Tjenare kungen Tämähän olikin ruotsalainen versio Pitkä kuuma kesästä, jossa tosin keskiössä oli tyttöbändi. Ihan sujuva ja harmiton elokuva, josta ei toki juuri mitään omaperäistä löydy. Pääosan tyttö oli ihan pirteä ilmestys. 3/5 Melinda and Melinda Woody Allenia perinteisimmillään. En ole vain sitä oikeaa imua näistä Woodyn parisuhdepläjäyksistä onnistunut löytämään Hannahin ja sisarten jälkeen. Niinpä tämäkin hieman puuduttaa, vaikka elokuva idealtaan on kekseliäs ja tarjoaa hyviä hetkiä. 3/5 Smoke Paras viimeisenä. Kymmenisen vuotta sitten olen tämän aiemmin nähnyt ja ihmeen hyvin elokuvan tapahtumat olivat unholaan joutuneet, mutta loistokkuuden sentään oikein muistin. Näin lämmintä ja ihmisläheistä elokuvaa tulee harvoin vastaan. Kerronta kaikessa seesteisyydessään on uskomattoman hienoa ja kaikki elokuvan yksinäiset hahmot ovat todella eläviä ja hienojen näyttelijöiden tulkitsemia. Elämää suurempi elokuva. 5/5
Itsekkin pidin hyvin paljon 8/10 arvosanaksi. Hieno leffa, jonka lopussa tuli sellainen olo että ei kai tämä nyt jo lopu. Jäi katsojallekin vähä miettimistä miten tarina päättyi. Just Friends (2005) Mukiinmenevää komediaa jota voi kyllä suositella varauksetta. Game Over (2005 suomi) Odotin paljon huonompaa leffaa, mutta yllätti positiivisesti tässähän oli tarinakin. Ei tätä kyllä vapaaehtoisesti toista kertaa halua nähdä 6/10 Superman Returns (2006) Toinen leffa mikä yllätti. 8/10 Eipä tästä jäänyt oikein mitään pahaa sanomista paitsi Spoiler eihän teräsmiestä saa hakata Puff, Puff, Pass (2006) Danny Mastersonia on aina ilo katsoa sen verran loistavasti vetää tuommoset "sauhutteluroolit" 6-7/10 :naminami: Siinäpä nyt muutama leffa jaksa kaikkia tänne aina syytää.
Vares - Yksityisetsivä (2004) V2 oli tarkoitus mennä katsomaan, mutta tämän ajattelin ensin siskolta lainata, kun muistikuva oli heikko kyseisestä pätkästä. Hyvä juoni, loistavat näyttelijät sekä osuvat letkautukset. Tetsuo Sinkkonen (Kari Hietalahti) sekä Mikko Koitere (Samuli Edelmann) hoitivat kyllä huumoripuolen hyvin. Raakuutta oli melko paljon, mutta ei aivan mauttomuuksiin menty. Minun mieleeni kyllä erittäin hyvä leffa! V2:lta odotetaan paljon. 4½/5
Play.comilta ostamani Powell & Pressburger -kokoelma oli katsottavana: A Matter of Life and Death (1946) Hämmästyttävän upea fantasiaelokuva. Elokuva kertoo tarinan lentäjästä (David Niven), jonka piti kuolla koneen jouduttua taistelun jälkeen hätälaskuun. Kuolema kuitenkin epäonnistuu sillä kertaa, mutta palaa neuvottelemaan lentäjän kanssa tämän saamasta "luvattomasta" jatkoajasta elää. Elokuvassa nykyhetki on kuvattu kauniissa väreissä ja tuonpuoleinen mustavalkoisena, aivan päin vastoin kuin useat ohjaajat olisivat toimineet. Taustalla kulkee myös lentäjän ja amerikkalaisen "lotan" rakkaustarina, joka tekee kuolemisesta entistä vaikeampaa. Loppupuolella esitetty oikeudenkäyntikohtaus oli hieman pitkä, mutta muuten elokuva pitää otteessaan koko 100 minuuttia. Maagisesti toimivaa elokuvaa. The Life and Death of Colonel Blimp (1943) ½ Elokuvassa matkataan neljä vuosikymmentä hienostuneen upseerin Clive Candyn (Roger Livesey) elämässä. Jaksoon kuuluu mm. kolme sotaa, rakkaustarina sekä vahva ystävyys saksalaisen kanssa. Erikoisesti käynnistynyt ja kahta erimaalaista upseeria yhdistävä ystävyys onkin elokuvan vahvin teema. Keskellä toista maailmansotaa valmistunessa elokuvassa ystävyys saksalaiseen on mielestäni todella erikoinen ja uhkarohkea aihe. Powell & Pressburger ei kuitenkaan anna saksalaisista vihattavaa kuvaa, vaan Anton Walbrookin esittämä saksalainen jäykkäniskaupseeri henkilöityy inhimilliseksi ja omien tarkoitusperien pohjalta toimivaksi yksilöksi. Lopulta saksalainen tietenkin "rakastuu" Britanniaan, vastalauseena natsismin noususta, joka pitänee tulkita sotapropagandana. Pitkä 157 minuuttinen elokuva on välillä laahaava ja erittäin brittiläinen, joten sen katsominen vaatii keskittymistä. Saksassa tapahtuvista kohtauksista suuri osa puhutaan saksaksi (myös tekstit saksaa), joka aiheutti harmaita hiuksia. Elokuvana suom. Ystävykset kuuluu elokuvasivistykseen. 'I Know Where I'm Going!' (1945) Kahteen aikaisempaan nähden tapahtui mieletön pudotus. Myrskyöitä oli hämmästyttävän laahaava ja tylsä. Paljon elokuvassa häiritsi sen muutamat gaelin kieliset puheet, sekä yleensäkin suomalaisille vaikea sanasto. Tarinassa päähenkilö Joan Webster (Wendy Hiller) on päättänyt mennä naimisiin kaukaisella saaressa asuvan miehen kanssa. Sää kuitenkin pitää pariskunnan pitkään erossa toisistaan. Jo tähän vaiheeseen pääsemiseksi elokuvassa kulutetaan liikaa aikaa, noin 40min. Pidän tätä elokuvaa The Archers kaksikon tähän asti näkemistäni heikoimpana. Mainittava on myös, että kaikki kolme elokuvaa on julkaistu myös Criterion Collectionin toimesta. Brittiläisen Carltonin julkaisemina kaksi ylimmäistä elokuvaa saa Play:lta 8€:n hintaan, joka on extroja sisältävistä kiekoista edullinen hinta.
War of the worlds 2005 Kohtuullinen invaasio jossa käytetään hyvin sekä silmäkarkkia että myös audiopuolta. Näytteleminen on hyvällä tasolla siitä pitää varsinkin Cruise hyvin huolen. En ole tutustunut alkuperäisteoksiin joten en tiedä poikkeaako tämä niistä kuinka paljon, mutta itselleni tämä menettelee keskinkertaisesti. ***/***** Scary Movie Wazzuuup. Hauska ja viihdyttävä. Hyviä vitsejä mutta osa hieman väkinäisesti väännettyjä. ***/***** Scary Movie 3 Keskitasoinen raina joka sisältää muutaman hyvän huulen. Vain osa vitseistä upposi itseeni. **½/***** Scary Movie 4 Mielestäni paras neljästä. Paljon itseeni purevaa ala-arvoista alapäähuumoria ja hyviä roolisuorituksia. ****/***** POTC: Dead Man's Chest Hyvä pohjustus kolmannelle osalle. Loppu jäi vaivaamaan, mutta siihen saadaan varmasti "korjausta" seuraavassa osassa. Depp vetää roolinsa jälleen hyvin, eikä mielestäni sorru ylinäyttelyyn. ****/*****
Nabbeun Namja (eng. Bad Guy / suom. Parittaja) Olipa yllättävän kiinnostavaa draamaa. Odotin jotain ihan muuta kun ostin tämän Anttilasta eurolla vai oliko peräti kahdella. Pääosien esittäjät sopivat rooleihinsa erinomaisesti ja kertovat paljon jo pelkillä ilmeillään. Tämä sai samalla kiinnostumaan Ki-duk Kimin muistakin tekeleistä ja ainakin Viisi vuodenaikaa on sellainen jonka voisi hankkia käsiinsä. 4-/5