Juha - Aki Kaurismäen mykkäelokuva, Juhani Ahon kolmiodraamasta. Erittäin toimiva 77 minuuttinen. Loistavat näyttelijäsuoritukset ja Anssi Tikanmäen todella upea musiikki tekevät tästä pienen kätketyn helmen Kaurismäen filmografiassa. Better Off Dead - Nuori John Cusack suisidisena. Elokuva ei ollutkaan enää niin hauska, vaan tyypilliset kasarijipot puuduttivat nopeasti.
Andre Wickström - Ensimmäinen jäähyväiskeikka Toimivaa Stand up -komiikkaa minun makuuni. Välillä jutut menee vähän mauttomaksi, mutta suurin osa tarinoista on loistavia. Livenä pitäisi mies nähdä. 3½/5 On muuten kyseinen kirja luettavaksi keskiviikoksi äidinkielen kurssia varten. Ei kuulemma selviä kirjakuulustelusta elokuvan katsomisella.
Klaus Härö: Näkymätön Elina ***** Aivan loistava pienimuotoinen draama isänsä menettäneestä suomalaistytöstä, joka alkaa kapinoida opettajaansa ja tämän suoltamaa pakkoruotsia vastaan 1950-luvun Tornionjokilaaksossa. Näyttelijät ovat kauttaaltaan erinomaisia ja vaikka aihe onkin koskettava, ei Härö sorru sentimentaalisuudella mässäilyyn. Dario Argento: Tenebrae ** Ei oikein napannut. Melko hurmeista menoa paikoittain, kokonaisuutena kuitenkin tylsä. Tim Burton: Beetlejuice *** Perus-Burtonia. Ei niin näyttävä kuin miehen myöhäisemmät tuotokset, huumoria oli mukana sen sijaan sitäkin enemmän. Keaton oli nimiroolissa hyvä, eivätkä Baldwin ja Daviskaan ihan kelvottomia olleet. Joshua Logan: Bus Stop **½ Entinen Marilyn-suosikkini osoittautuikin kaikin puolin yhdentekeväksi kokonaisuudeksi. Marilyniä kyllä kelpasi katsella, mutta Don Murrayn cowboy-rooli oli huomattavasti ärsyttävämpi kuin mitä muistinkaan. Jacques Feyder: Queen of Atlantis **½ Miltei kolmituntinen aavikkoseikkailu oli kyllä hyvin toteutettu, mutta tarinaltaan helvetin tylsä. Jacques Feyder: Crainquebille ****½ Todellinen yllätys. Vanha katukauppias joutuu syyttömänä vankilaan ja huomaa vapauduttuaan pudonneensa yhteisön ulkopuolelle. Tuli väistämättä mieleen Murnaun Viimeinen mies, joka tosin valmistui vasta tämän jälkeen. Loppu oli hieman pliisu, siitä olisi voinut tehdä vieläkin dramaattisemman. Jacques Feyder: Faces of Children ****½ Hieno oli tämäkin. Pikkupoika alkaa terrorisoida isänsä uutta vaimoa ja tämän tytärtä ja koko tarina uhkaakin päättyä katastrofaalisesti. Hienoja maisemia ja vahvoja näyttelijäsuorituksia, hieman kuitenkin ylipitkä. Clarence Brown: Anna Karenina *** Uusintakatselu. Ehkäpä näyttävin kaikista Garbon elokuvista, tarina sen sijaan on aika saamaton. John Woo: The Killer *** Tarina oli mitä oli, toiminta sen sijaan toimi erittäin hyvin. John Woo: Bullet in the Head *** Ei napannut enää, kymmenen vuotta sitten tuntui paljon paremmalta. Tässäkin toimintakohtaukset pelastivat paljon. Erkki Karu: Nuori luotsi *** Perusmykkää. Joel Rinne esittää nuorta luotsia, joka on vaarassa menettää mielitiettynsä kaupungista saapuneelle taidemaalarille. Hienoja kuvia kesäisestä saaristosta, mutta draama jää liian köykäiseksi. Teuvo Tulio: Sellaisena kuin sinä minut halusit ***½ Melodraama viattomasta maalaistytöstä, joka kaupunkiin saavuttuaan ajautuu prostituutioon ja ties mihin. Jos pääosassa olisi ollut Regina Linnanheimo, olisi lopputuloskin ollut varmasti paljon parempi. Dvd-julkaisu oli sitä itseään.
Colour me Kubrick - 2,5/5 Mukava tumman huumorin sävyttämä pikkuelokuva josta jäi kuitenkin jokin loppusilaus puuttumaan. Vaikka käsikirjoitus olikin paikoittain melko löysä niin kyllä tämän suurella mielenkiinnolla loppuun asti katsoi vaikka sitten pelkästään John Malkovichin hienon roolisuorituksen ansiosta. Muita hyviä puolia oli leffan yleistunnelma, joka oli osattu luoda sopivan alavireiseksi jotta homma ei mennyt ihan tekonenä osastolle. Harmittaa kuitenkin hieman ettei näin mehukkaasta aiheesta saatu enempää irti.
Falling Down Vanhat ketut Michael Douglas ja Robert Duvall huippuvedossa, kuten myös ohjaaja Schumacher, jonka uran kruunu tämä taitaa olla. Liikenneruuhkaan taas kerran jumittunut Bill Foster saa tarpeekseen ja jatkaa matkaa jalan. Reissussa tulee monenlaista kapulaa rattaisiin, mutta "D-Fens" ei enää suostu taipumaan epäkohtien edessä. Draamasta on kyse, mutta elokuva on hauskempi kuin melkein mikä tahansa ainakin tämän vuosituhannen komedioista. Varsinkin kaljupäinen uusnatsi oli aivan hillitön häiskä. 4½/5 Haudat Vailla Nimeä Hyvä italialainen länkkäri, jonka alkuperäistä nimeä en kyllä muista. Lopusta jäi muutama minuutti näkemättä, mutta pitäisi tulla onneksi uusintana. 4+/5 Crash Crash oli teatterissa nähtynä mykistävä ja 5/5, kotiruudulla ei aivan samaan tehoon nyt ylletty. Melkoisen hurja elokuva kuitenkin ja ei ihme, että tästä on meteliäkin nostettu. Autokolarien jonkinlainen ihannointi tai esittäminen seksuaalisena kiihottimena nostaa taatusti karvoja pystyyn. Howard Shoren kylmä musiikki sopii elokuvaan kuin naula päähän. Kumarrus taidosta ja uskaliaisuudesta David Cronenbergille. 4½/5 Spider Ralph Fiennesin rooli teki vaikutuksen. Vuorosanoja ei montaa ollut, joten lienee jonkinlainen haaste esittää osa lähinnä kasvonilmeillä. RF onnistui minusta todella hyvin. Täytyy nähdä tämä toistekin, mutta nyt voi antaa jo ainakin 4/5 Oscar Arskalla on enemmän oikeasti hyviä elokuvia kuin Syltyllä, mutta komedioissahan tilanne on tasan. Kumpikin on onnistunut kerran (Arska siis Twinsissä). Oscarissa Syltty on mafioso, joka yrittää parantaa tapansa ja aloittaa puhtaalta pöydältä rehellisen elämän. Elokuvassa nähdään, kuinka ensimmäinen päivä sujuu, kun ex-gangsterin pitäisi pärjätä epäpätevän tai -rehellisen palvelusväen ja teini-ikäisen tyttären ja ties kenen kanssa. John Landis ohjaa takuutyönä, kaikki vetävät hienot roolit ja Sylttykään ei jää missään nimessä jalkoihin. Onhan elokuvassa vanhoja vitsejä tai muuten tuttua hauskuuttamista, mutta hyvällä toteutuksella nekin menevät läpi. Hauska elokuva. 3½/5
Dr. No ***½ Ensimmäinen Bond leffa etenee varsin verkkaisesti eikä turhia kikkailuja harrasteta. Saarelle päästyään leffa muuttuu mukavaksi jännitysnäytelmäksi. Ursula Andress on paras Bond-tyttö. Hyvä sarjan avaus, mikä kärsii kuitenkin parista ärsyttävästä käänteestä. Spoiler Ensinnäkin tämä "lohikäärmeen" kohtaaminen ja kiinni jääminen oli kyllä aika surkuhupaisaa meininkiä. Ja kaiken kukkuraksi se mustaihoinen apuri meni siten polttamaan itsensä. Ja sitten tämä vankiselli mihin Bond teljetään. Mitä siihenkin nyt sanoisi... Cronos **** Tyylikäs kauhuelokuva fantasiamestari del Torolta. Hyvin näytelty pätkä, mikä ei turhuuksilla mässäile. Tunnelma se on mikä ratkaisee. Salt Water Moose **½ Sympaattinen kokoperheen pätkä kärsii täysin ennalta-arvattavasta juonesta. Muuten ei mitään valitettavaa. Nuoret näyttelijät selvisivät hommasta ihan kohtuudella, ja varsinkin Katharine Isabelle oli mielyttävä tuttavuus. Timothy Dalton isän roolissa toi elokuvaan tarpeellista tähtikarismaa. Myöskin hirvet olivat varsin veikeitä tuttavuuksia.
City of Angels (1998) ½ Joskus ajat sitten kokoelmaan eksynyt elokuva. Nicholas Cage enkelinä, joka rakastuu tortori Maggie Riceen (Meg Ryan). Oivallisesti kuvattu elokuva etenee verkkaisesti - aika ennalta-arvattavalla tavalla. Sopii parhaimmin rauhallisiin koti-iltoihin vastapuoleisen sukupuolen kanssa katsottavaksi. Antoi kuitenkin ajattelemisen aihetta ja siitä plussat. The Naked Spur (1953) Kunnon 50-luvun toimintawestern. James Stewart näyttelee Howard Kempiä, jonka ainoana tavoitteena on ostaa epäoikeudenmukaisesti menetetty maatila takaisin. Tämän saavuttaakseen mies ryhtyy palkkionmetsästäjäksi. Alusta asti jännitystä ja toimintaa pursuva teos tempaisi mukaansa. Robert Ryanin tulkitsema rosvo on yllättävän vaikeasti nujerrettava sen lisäksi, että tämä osaa hämmentää asioita. Se sijaan kaksi eritasoista apuri eivät paljoa Howardia tunnu auttavan eikä varsinkaan rosvon matkassa tullut nainen. Taustoina hienot Coloradon maisemat.
Searching for the Wrong-Eyed Jesus ****1/2 Taianomainen dokkari/road movie syvän etelän (Lousiana pääosin) vinksahtaneesta musiikista ja sen valkoisen köyhälistön vielä vinksahtaneemmasta elämästä. Aloin katsomaan ajatuksella että "annetaan tälle viiden minsan mahdollisuus" enkä voinutkaan lopettaa katsomista. Yle Teemalta taas kulttuuriteko näyttää tällaisia.
Rambo III (1988) Hot Shots part deux kertoo tästä elokuvasta kaiken oleellisen. Stallone patsastelee auttamassa "Afghanistanin urheaa kansaa" ja kehittää henkilökohtaista eripuraa vihollisuuksia harjoittavan neuvostoupseerin kanssa. Typerä ja surkeahan tämä oli, mutta kierolla tapaa hauska ja viihdyttävä. * * Loan Shark (1952) Rengastehtaan työntekijät ovat veloissa koronkiskurigangstereiden juonissa. Apuun tulee jo hieman ikääntynyt ex-vankilakundi George Raft, joka kiikkustuolissa istumisen sijaan mätkii gangstereita turpaan. Raft on hieman epäuskottava pökkelö, ja juonessakin on ongelmansa. Silti ihan siedettävä pikku trilleri. * * ½ Murder! (1930) Hitchockin varhaistuotantoa. Erittäin lapsellinen ja heikko juoni, kehnoa näyttelemistä, epäuskottavaa castingia. Kömpelö elokuva kaikin puoin. Puolikas piste tulee muutamasta kivasta elokuvallisesta oivalluksesta. * ½ Once Upon a Time in America (1984) Tämä on hyvin hankala elokuva. Toisaalta elokuvassa on kaikkien aikojen hienointa lavastusta ja kuvausta. Toisaalta kyseessä on epätasainen elokuva, jossa on välillä heikkoa näyttelyä ja dialogia, heikkoja kohtauksia joissa on "emotionaalisia huteja", heikkoa musiikkia... Ja etenkään 60-luvulle sijoittuvat jaksot eivät toimi oikeastaan mitenkään. Pitkä versio on myös ylipitkä, varsinkin loppuosuus alkaa tuntumaan turhalta ja pitkäveteiseltä (tekisi mieli nähdä tästä se parituntinen versio). Silti mukaan mahtuu paljon upeaa matskua. Edellytyksiä olisi ollut vaikka mihinkä Goodfellasiin tai Kummisetään, mutta samalle tasolle ei päästä kuitenkaan vaikka kuinka yritetään. Olisin niin halunnut pitää tästä enemmän. * * * ½
Miami Vice **** Miami Vice -elokuvaahan on parjattu vaikka kuinka paljon mutta itse en tätä kritiikkiä allekirjoita. Todennäköisesti 90% kritiikistä johtuu siitä, että moni odotti leffan ja 80 -luvun sarjan välille vedettävän suoran viivan. Itse pidin erittäin paljon. Mannin kädenjälki näkyi kilometrien päähän ja se minulle passaa vallan mainiosti. Yksi erityisen "mannmainen" kohtaus oli Spoiler lopun ammuskelukohtaus, jossa oli paljon yhtäläisyyksiä Heatin ryöstönjälkeiseen katuammuskeluun. Tunnelma kantoi alusta loppuun, enkä oikein pahaa sanomista löydä. Click ***½ Adam Sandlerin leffat taitavat jakaa ihmisten mielipiteet rankalla kädellä. Click alleviivasi melko voimakkaasti elämänohjettaan mutta teki sen mielestäni viihdyttävällä tavalla. Loppua kohden komedia väistyi hieman draaman tieltä mutta se ei ainakaan minua haitannut. David Hasselhoff veti hyvän sivuroolin, kuten teki myös legenda Christopher Walken. Jälkimmäisen hahmo ei tosin mikään paras mahdollinen miehelle ollut mutta Walken hoiti homman tyylikkäästi kotiin. Spoiler Ennalta-arvattavasta lopusta ("kaikki olikin vain unta mutta ei sitten ollutkaan") huolimatta Click kuuluu mielestäni Sandlerin parempiin leffoihin.
Full Metal Jacket Luulin, etten ole ennen nähnyt tätä, mutta alku vaikutti erittäin tutulta. Lopun tapahtumia en muistanut. Hyvä ja osittain humoristinen kertomus sotilaskoulutuksesta ja sodan raakuudesta. Alku oli aivan loistava, loppukin oli hyvä. Ja ennenkaikkea hyvät roolit näyttelijöillä. :thumbsup: 4/5
La Marche de l'empereur (Pingviinien matka, 2005) Oscar pystinkin saanut dokumentti kertoo keisaripingviinien elämästä etelämantereellä noin vuoden ajalta. Keisaripingviinin vuoteen kuuluu suurelta osin selviytymistä rankoissa luonnonoloissa. Luontodokumenttinä Pingviinien matka toimii ihastuttavilla kuvillaan ja hyvin rakennetulla tarinankerrollaan. Mielestäni dokumentti oli hyvä ja mielenkiintoinen, eikä se alittanut rimaa kuten Murnaun tekemässä leffa-arvostelussa annetaan ymmärtää. Erona arvostelun ja näkemäni välillä oli, että katsoin filmin Morgan Freemanin puhuman englanninkielisen ääniraidan kanssa. Freemanin puhe oli enemmänkin informatiivista ja humoristista, kuin Murnaun kertoman "Disneyn suoltamien latteuksien" -tasoista. Englanninkielisellä raidalla ei myöskään kerrottu, että elokuvassa olisi seurattu erityisesti yksittäistä pingviiniperhettä. Tämähän olisi ollut realistisestikin täysin mahdotonta! Brittijulkaisun eduksi suomalaiseen vastineeseen verrattuna voidaan laskea myös National Geography dokkari sekä Väiski Vemmelsääri jakso. Dokumentti elokuvan tekemisestä oli melkein pääfilmiäkin kiinnostavampi. Kannattaa siis tutustua tähän erikoislaatuiseen luontodokkariin. The Italian Job (1969) Joo-o. Autolla rämistelyä 60-lukulaiseen henkeen. Ei minun makuuni. Italian Jobin alkuperäinen versio on kehittynyt kulttiklassikoksi autoelokuvien saralla. Elokuvasta löytyi kuitenkin paljon puutteita vaativan katsojan silmissä, jonka takia se kannattaa jättää katsomatta. Ensiksikin juoni oli aivan liian kapea. Samalla adjektiivillä voisi kuvata myös henkilöhahmoja. Muutoinkin yleisilmeenä elokuvassa näyttäytyvä konservatiivinen brittiläisyys, joka jäykkine liikkeineen typerällä huumorilla höystettynä, saa melkein allergiareaktiot käynnistymään. Viittauksia James Bond -elokuviin viljellään liukuhihnalta. Michael Caine vuosisadan ryöstöä yrittävänä varkaana on kenties ainoa elokuvan kantava voima. Mainittava on tietenkin myös ne kolme eriväristä Morris Miniäkin, jotka kuitenkin järjettömästi romutetaan. Elokuva ei paljoa vakuuttanu, että kannattaisi kajota myöskään vuonna 2003 tehtyyn uusintafilmatisointiin. "This is the Self Preservation Society"
Bernardo Bertolucci: The Conformist (Il conformista) (1970) Tämän näkemistä olen odottanut jo pidemmän aikaa. Nyt voin sanoa, että kyseessä on yksi parhaimmista näkemistäni italialaistuotannoista. The Conformist on todella tyylikäs ja poliittinen draama/jännitys/romanssi. Koko elokuvan ajan vallitsee todella mystinen, paikoitellen hieman surrealistinenkin tunnelma. Keskeiset henkilöt ovat taitavasti kirjoitettuja ja niistä on onnistuttu luomaan mukavan ristiriitaisia ja kiinnostavia. Trintignant, Sanda ja Sandrelli ovat kaikki varsin karismaattisia tapauksia, ja heidän hahmojensa välille on luotu hienoja jännitteitä. Valaisussa ja kuvauksessa on tehty joitakin erittäin rohkeita ratkaisuja. En tiedä, tukevatko ne aina tarinaa, mutta mielestäni ne ovat äärimmäisen kiehtovaa seurattavaa. Upeasta kuvauksesta vastaa Vittorio Storaro, joka on myöhemmin toiminut kuvaajana muun muassa Coppolan mestariteoksessa Apocalypse Now. 5/5
American Pie 5: The Naked Mile Kerta kerralta menevät heikompaan suuntaan American Pie leffat; näissä uusissa, kun ei ole enää jäljellä alkuperäisiä näyttelijöitä, paitsi loistava Mr. Levenstein (Eugene Levy). Ensimmäiset kolme American Pieta olivat mukiinmenevää komediaa täynnä, mutta varsinkin tämä oli vain vaisu puolitoistatuntinen tissittelyelokuva ilma järkevää juonta. Tisseistä plussaa. :thumbsup: 2/5
The Great Expectations Tarinana miellytti enemmän kuin se toinen Dickensin romaani, jonka Lean on filmannut (Oliver Twist). Elokuvana tämäkään ei silti lähellekään parhaiden Leanien joukkoon nouse, vaikka hyvin onnistunut filmatisointi onkin. Puoleenväliin saakka elokuva kehittyi kovinkin kiinnostavana, mutta loppupuolen seikkailut ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla onnistuneet säväyttämään. 3½/5 The Indian Runner Onhan tämä upea veljesdraama ja aivan erinomainen debyyttiohjaus Sean Penniltä. Hieno ja kouraiseva tarina sekä viimeisen päälle komeat näyttelijäsuoritukset täydentyvät oikeanlaisella "pikkukaupunkidraaman" tunnelmalla, jonka Penn on saanut tähän hienosti aikaiseksi. 4½/5 The Crossing Guard Ennalta se Pennin ohjaus, joka oli vielä näkemättä. Elokuvana samantyyppinen vakava, vähäeleinen ja lähes yhtä hieno draama kuin Indian Runnerkin, jossa myöskään pääparin (Jack Nicholson ja David Morse) roolisuorituksia voi tuskin liiemmälti ylistää. Jossain vaiheessa olin aistivinani hienoista tyhjäkäyntiä elokuvan keskivaiheilla, josta puolikkaan verran heikommat pisteet kuin debyytille. 4/5 The Pledge Trilogia täydentyy Pennin toistaiseksi viimeisellä ohjaustyöllä (onneksi piakkoin on tulossa lisää). Vaikka Pledge onkin rikos- ja jopa sarjamurhaajaleffa, niin sisimmiltään se on kuitenkin hyvinkin samantyyppinen henkilödraama kuin aiemmatkin ohjaustyöt. Tässä vain kaikki tuntuu menevän vielä paremmin kohdalleen ja päähenkilön sielunmaisema saadaan hienosti kuvattua. Elokuvan loppu oli surullisempi kuin muistinkaan. 5/5
Herzogia ilman Kinskiä... The Enigma of Kaspar Hauser **** Ajatuksia herättävä elokuva miehestä joka on elänyt vankeudessa koko elämänsä, kunnes salaperäinen vangitsija päästä tämän ihmisten ilmoille. Elokuva kuvaa tämän sympaattisen miehen sopeutumista yhteiskuntaan, missä tästä tulee pikkuhiljaa kuuluisuus, josta monet tahot yrittävät hyötyä. Loppupeleissä elokuvassa ei ole kyse siitä mitä Kaspar voi oppia yhteiskunnasta, vaan sitä mitä yhteiskunta voi oppia Kasparista. Mikä tästä elokuvasta tekee erittäin mielenkiintoisen on sen pääosan näyttelijä Bruno S. Hän oli itsekin elänyt tietynlaisessa vankeudessa koko nuoruutensa, mistä suurin osa tuli vietettyä mielisairaaloissa. Herzog oli nähnyt miehen jossain dokumentissa ja oli heti vakuuttunut, että tämä olisi juuri oikea henkilö esittämään Kaspar Hauseria. Bruno S:n roolisuoritus onkin yksi mieleenpainuvimpia suorituksia elokuvahistoriassa. Jo pelkästään miehen ääni on niin omalaatuinen, että se jää kummittelemaan mielensyövereihin vielä pitkäksi aikaa elokuvan loppumisen jälkeen. Herzogin ohjaus on jälleen hienoa seurattavaa, eikä hienoja maisemakuviakaan ole unohdettu. Ainoa suurempi miinus tulee lopusta, mikä ei oikein tyydyttänyt allekirjoittanutta. Even Dwarfs Started Small Dwarfs gone wild. Ei tästä oikein osaa muuta sanoa. Tämä oli todellakin jotain aivan muuta...
The Philadelphia Story (1940) Oikein mainio terävän dialogin ja valovoimaisten näyttelijöiden kyllästämä komedia, joka rullaa mukavasti koko kestoltaan ja kestää taatusti useammankin katsomiskerran. 4/5 The Talk of the Town (1942) Samaa osastoa kuin edellinen mutta lupaavista lähtökohdista huolimatta lässähtää lopulta varsin yhdentekeväksi haahuiluksi. Gary Grantkin jää tällä kertaa seinäkoristeen tasolle Jean Arthurin ollessa elokuvan ainoa valonpilkahdus. 2,5/5 All the King's Men (1949) Yksi heikoimmista näkemistäni Oscar-voittajista. Ei ota missään vaiheessa tuulta alleen. Kohtaukset tuntuvat loppuvan kuin seinään, näytteleminen on minkä tahansa aikauden mittarilla heikkoa ja kaiken kaikkiaan yleisilme on äärimmäisen sekava ja hallitsematon. Tuskainen kokemus. 1,5/5
Palomuuri Jännittävä toimintapläjäys Harrison Fordin tähdittämänä. Tarina lähtee nopeasti käyntiin ja pitää hyvän sekä jännittyneen tunteen kokoajan yllä. Loppu oli melko vaisu, mutta muuten todella hyvä puolitoistatuntinen. 4/5
The Cooler Tämä leffa oli päässy menemään multa aivan ohi, enkä ollut kuullut siitä mitään ennenkuin pari päivää sitten se kavereitten kanssa katottiin. Koko pätkä oli positiivinen yllätys. Näyttelijätyöskentely oli kaikkien osalta mahtavaa, mutta erityisesti silmään pisti William H. Macy, josta en ole ennen tätä elokuvaa ollut juurikaan mitään mieltä. 4/5 The Boondock Saints Tätä elokuvaa on syytetty Tarantinon kopioimisesta. Vaikka näin olisi, ei asia ainakaan minua haitannut pätkääkään. Dialogi oli hienoa ja räiskintäkohtaukset yhdet tyylikkäimmistä mitä olen nähnyt. 4,5/5
Hot Fuzz Simon Pegg ja Edgar Wright tekivät sen jälleen, Hot Fuzz on todella hauska elokuva, itse pidin tuosta jopa enemmän kuin Shaun of the Deadista. Näin paljon ei ole lähiaikoina tullut naurettua kuin Boratia katsellessa. Perusvitsien lisäksi mukana oli myös hyvin tehtyä toimintaleffaparodiaa. 9/10