Tulipa sitten vuokrattua väärä elokuva piti ottaa Dead Or Alive (2006) , mutta tulikin vuoden -99 versio. Oli kyllä todella erikoinen ja hyvä leffa. Loppukohtaus oli kyllä niin outo ettei mitään rajaa. Pitää ehdottomasti vielä nähdä tuo 2006 versio ja luultavasti käydä huomenna hakemassa nuo DOA 2 ja 3 vaikka ei olisikaan niin hyviä :/ Day of the Woman / I Spit on Your Grave (1978) oli kyllä yksi sairaimpia leffoja (laillisista) mitä on koskaan tullut nähtyä. Muuten oli aika "lepposa" tunnelma koko leffan ajan mutta yksi kohtaus oli ainakin liikaa itselle. Voisi melkein suositella olla katsomatta tätä, jos vain mitenkään voi vastustaa kiusausta. Reeker (2005), Viimeinen kerta kun tulee pelkän kannen perusteella valittua kauhuelokuvaa (vaikka huonoa komediaa tuo lähinnä oli). Vaikka kuinka yritti niin ei tuota jaksanut katsoa edes loppuun. Michael Ironsidekin on houkuteltu mukaan rahalla vois sekin valita vähän parempia rooleja. Ilmeisesti joku tästäkin on pitänyt kun imdb:ssä 5.3. Voipi olla että nuo kauhuelokuvat ei vaan jaksa enää kiinnostaa henk.koht. Haha tulipa mieleen käydä katsomassa tuon ohjaajan/käsikirjoittajan Dave Paynen muita teoksia mm: Addams Family Reunion, Boltneck, Alien Terminator..
Kiitos Finnairin ja "päättävien tahojen", 4:3 tapettua elokuvanautintoa, josta johtuen aneemisen väsyneitä kommenttejakin tiedossa Night at the Museum Ben Stilleriä nyt ei niin jaksaisi katsoa mutta tässä oli ihan hauskaa menoa ja kohtauksia riittävästi pitämään mielenkiintoa yllä. Jotenkin "pikkukivan" disneymäinen. Home alone-jatkumoa hassusti. 3/5 Deja Vu Kohtuu typerä aikamatkustus hölmöily. Jos olisi ollut perinteinen CSI/tms menetelmä elokuva, pinnoja olisi tullut enemmän. Ei mitenkään erityinen kenenkään mukana olleen osalta. 2/5 Johnson Family Vacation Ei mitään uutta millään rintamalla. Miksi tämä edes tehtiin? 1/5
Valitettavasti Miiken ote lipsuu aika pahasti DOA 2 & 3:n kohdalla, eikä ykkösen tasolle päästä. Ykkönen on kyllä kieltämättä suht' pärisyttävä pätkä, taattua Miikeä. Vuoden 2006 DOA:sta en kyllä sitten sanokkaan mitään...
Rosso (1985) ½ Mika Kaurismäen ohjaama road-movie italialaisesta palkkamurhaajasta, joka saapuu Suomeen suorittamaan tehtävää. Matkaa tehdään ja uhria etsitään sekä kohdataan hulluja suomalaisia. Ihan mukiinmenevä kerran katsottava elokuva, joka ei yllätä miltään osin. Kari Väänänen tekee hyvä näyttelytyön Giancarlo Rossona. Erikoista, millaiset lähtökohdat elokuvalla on ollut ohjaajan kertoman mukaan: suurin osa otoksista on kuvattu yhdellä otolla jämäfilmeileille, eikä valmista käsikirjoitusta ole ollut. Näyttää se ainutkertaisuuden kuvaaminenkin joskus tuottavan ihan pätevää tulosta.
Lucky Number Slevin (2006) Ihan kelpo leffa. Mukana runsaasti komediallisiakin aineksia vaikka perusvire onkin väkivallan värittämä. Kliseitä on onnistuttu varsin hyvin välttelemään tai kiertämään. Tarinan kulku etenee jouhevasti eikä koko kuvio silti paljastu heti kättelyssä. Josh Hartnett Slevinin roolissa pysyy perin arvoituksellisena hahmona elokuvan loppuhetkiin saakka. Ääniraita (DD 5.1) kauttaaltaan aika hiljaisella tasolla, etenkin dialogi varsin vaimeaa. 3,5/5
The Scarlet and the Black (1983) Siis kyseessä on ihan uskomaton elokuva! Rooleissa nähdään mm. Gregory Peck ja Christopher Plummer. Elokuva perustuu tositapahtumiin miehitetyssä roomassa toisen maailmansodan aikaan, jossa pappi "Monsignor Hugh O'Flaherty" auttaa paossa olevia.Ohjaustyön suorittaa Jerry London. En voi muuta kun suositella elokuvaa kaikille. 5/5
Tape Tätä nyt voisi ainakin kutsua pelkistetyksi elokuvaksi. Yksi motellihuone, kaksi (myöhemmin kolme) ihmistä, ei musiikkia tai vastaavia elokuvallisia ratkaisua...pelkästään dialogia. Sinällään mielenkiintoinen, ja ohjaajan tuntien ei lainkaan erikoinen, ratkaisu, joka myös suhteellisen hyvin toimii varsinkin loppupuolellaan. Se, että Ethan Hawken ja Robert Sean Leonardin alkupuolen keskustelut eivät tahdo jaksaa elokuvaa kantaa, korvautuu aika hyvin siinä vaiheessa kun Uma Thurman tulee leikkiin mukaan. Lopussa Tape onkin oikein messevää elokuvaa. 3½/5 Barry Lyndon Olihan se maineensa mukaisesti komeaa katsottavaa kohtaus kohtauksen perään, eikä lähes jatkuvasti soinut kaunis teemamusiikki päässyt missään vaiheessa kyllästyttämään. Hieman jopa sivuseikalta vaikuttanut tarina oli riittävän kiinnosta ja ainoat pienet puudutuksen paikat tuli jälkimmäisen puoliskon keskivaiheilla, kun Redmondin kiertolaiselämä rauhoittui. Hienoa elokuvaa jota kelpaa katsella uudemmankin kerran. 4½/5 Volver Almodovár lähes vei sydämeni kahdella elokuvallaan, Kaikki äidistäni ja Puhu hänelle, joiden jälkeinen Huono kasvatus tuntui selvältä pettymykseltä. Tuota paremmin toimi tämä Volver, vaikka edelleenkin toivoisin Almodovárin palaavan vakavampaan draamaan. Sopivan älyttömälle tuntunut tarina muuttui ehkä turhankin loogiseksi lopussa. Penélope Cruz taisi olla nyt ensimmäistä kertaa ihan pääroolissa herran elokuvassa ja hienosti selviääkin urakastaan. Eikä totta tosiaan ole valittamista muussakaan naisjoukossa (Almodovárin leffoissa tuntuu olevan jännästi aina pääosissa joko naiset tai miehet, ei molempia) ja koko poppoohan taidettiinkin jollain festareilla palkita. Joka tapauksessa hienosti se Pedron parhaista elokuvista tuttu inhimillinen lämpö tässäkin loisteli. 3½/5 Notes on a Scandal Tämän kävin ihan leffassa katsomassa. Tarinaltaan leffa muistutti aika paljon muutaman vuoden takaista Veikko Aaltosen Rakkaudella, Maire -elokuvaa, ja tästä Oscar-ehdokkuudenkin napannut Judi Dench oli ihan yhtä hyvä kuin Eeva Litmanen tuossa suomileffassa. Kokonaisuutena varsin hyvä draamajännäri oli tämä ja tarinan jännitteet säilyivät varsin hyvin loppuun saakka. Tällä kertaa myös Cate Blanchett onnistui roolissaan. 3½/5
Grizzly Man (2005) Werner Herzogin kerrassaan mukaansatempaava dokumentti Timothy Treadwellistä, miehestä joka eli monta kesää Alaskan syrjäkolkilla harmaakarhujen joukossa, kunnes jokin meni pieleen ja hän joutui tyttöystävänsä kanssa otsojen ruokalistalle. Jos tapahtumia ei tietäisi todeksi, hyvin äkkiä voisi kuvitella katsovansa jonkinlaista "muka-dokumenttia", sen verran värikäs hahmo Treadwell on ollut, samaten kuin dokumentissa kuultavat läheiset ja työtoverit. Kaiken huippuna pariskunnan jäänteitä tutkinut patologi jonka seikkaperäiset selostukset karmeista viimeisistä hetkistä karhun kidassa saavat brutaaliudestaan huolimatta hymyn huulille, niin kajahtaneen oloiselta tyyppi vaikuttaa. Haastateltavien mielipiteet Treadwellistä vaihtelevat laidasta toiseen, joillekin hän oli luonnonsuojelun suuri sankari, toisten mielestä hän teki enemmän hallaa karhuille totuttamalla niitä ihmisten läsnäoloon. Suurin osa dokumentin materiaalista on Treadwellin itsensä vuosien saatossa kuvaamaa materiaalia jossa hän omintakeiseen tyyliinsä kameran edessä sopottaa elostaan karhujen seassa. Katsoja huomaa varmasti miten Treadwellin pää alkaa pehmetä kesä kesältä loppua kohden, sen verran erikoista tekstiä kameralle tallentuu. Herzog pysyy juontajana hillitysti taustalla, mutta esittää omia kantojaan pariin perustavanlaatuiseen kysymykseen. Suositellaan kaikille outdoorista pitäville, hyvin tehdyn "sosiaalipornon" ystäville.:thumbsup:
Viimekerrasta on aikaa kuin nunnalla luostarissa - eli päivitetäänpä tätäkin vähän. Eilen tuli katsottua kiekolta kaksi varsin erityylistä elokuvaa. Ensimmäisenä tykityksen kohteeksi pääsi Open Season. Sonyn avaus digipiirrettyjen saralla oli pieni pettymys. Elokuvan alku varsinkin oli kovin pitkäveteinen, mutta loppua kohden meininki parani ja nauraakin sai ihan kunnolla. Elokuva parasta antia oli pupujussiparkojen säälimätön hyväksikäyttö mitä erilaisimmilla tavoilla... 3/5 Kaveriporukalla kun katsotaan, niin yhden elokuvista tulee sisältää päätöntä äksönmeininkiä ja paljon. Tälläkertaa Crank hoiti homman kotiin varsin tyylikkäästi. Volumenamiskat kaakkoon ja lahkeet lepattamaan, niin tämä elokuva saa heti yhden imdb-pisteen lisää. Suosittelen ehdottomasti "aivotnarikkaan"-elokuvaksi. Meinikiä oli ensihetkistä asti viimeiseen freimiin. Pääosanesittäjä alkaa tämän suorituksen jälkeen lukeutua minun lempijamppoihin. Kuvaus oli persoonallisesti toteutettua ja sopi tarinaan kuin nyrkki Ray Austinin leukaan. Soundtrackiltä löyty niin klassikoita kuin ikkunanlasien poistoon soveltuvia biisejä. Me like.4/5 :naminami:
Jaahas, hyvä tietää! Tuolla Crankilla täytyykin sitten testata uuden kämpän puolimetristen kiviseinien resonointikynnystä. Muuttopäivään vielä kolme viikkoa ja laitteistot nippuun...:thumbsup:
Miami Vicea yritin katsoa mutta ei saatana että oli huono. Piti pistää tunnin jälkeen poikki kun ei jaksanu. Taas yksi turhaan yli 2 tuntia kestävä leffa.. En voi arvostella kun en loppuun saakka katsonut mutta suosittele en.:grr:
Outlaw Älytöntä väkivaltaa vailla järjen hiventä, heiluvaa käsivarakuvausta ja henkilöhahmoja jotka lähinnä vaan ärsyttivät, älkää menkö katsomaan. *
Kiss Kiss Bang Bang **** Täytyypä sanoa ettei ikinä ole tullut näin hyvää leffaa eteen täysin puskista. En mitään tiennyt kyseisestä pätkästä etukäteen. Koska elokuvan genreksi kuvailtiin "crime/comedy" odotin ehkä Running Scared tasoista rikosleffaa, jossa puolen tunnin välein hyvä läppä. Mutta Kiss Kiss Bang Bang olikin komedia, eikä rikospainotteinen jopa 80-luvun ZAZ-komedioihin verrattavissa oleva merkkiteos. Vaikka leffa kärsii ehkä hiukan starttivaikeuksista, niin loppupuoliskolla hauskaa juttua lentää enemmän kuin laki sallii. Eipä ole sitten kahdeksankymmentäluvun tehty yhtään (näin) hauskaa komediaa. Pääosien Robert Downey jr ja Val Kilmer osuvat täydellisesti rooleihinsa. Downey puheliaana pikkurikollisena ja Kilmer hinttinä yksityisetsivänä. Elokuva sisältää niin suuret määrät sarkastista huumoria, että siitä pitäisi laittaa dvd-paketin kanteen jonkinlainen varoitus.
Kingdom of Heaven tuli katsottua pitkästä aikaa. Muistin että elokuva olisi ollut hieman tylsä, mutta päinvastoin, tuntui että leffa loppui aivan liian pian. Nyt harmittaakin, kun löytyy hyllystä tuo kahden levyn painos, eikä sitä Directors Cuttia josta löytyisi yli 40-minuuttia uutta matskua. Harmillista. 4/5 (Directors Cut saattaisi saada enemmänkin(?))
Ihmeidentekijä (The Miracle Worker) Kuurosokeamykkää pikkutyttöä (Helen Kelleriä) yritetään opettaa kotiopettajaren voimalla. Alussa tyylillisesti liikutaan lähes kauhuelokuvan kuvastossa, pikku-Helenin tempoiluista tulee helposti Manaaja mieleen. Välillä liika melodramaattisuus nostaa päätään, varsinkin Inga Swensonin näyttelemän äidin kohtauksissa, mikä hieman tunnelmaa onnistuu latistamaan. Kiinnostava tositarina kuitenkin. ½ Kaksi kulkuria (Way Out West) Lisää Laurelin ja Hardyn komediakultaa. Ei tämä miekkosten lännenelokuva enää aivan parivaljakon parhaalta työltä vaikuta, mutta hauskahan tämä yhä on. + Balzac ja vaatturin tytär (Xiao cai feng) 70-luvun alussa kulttuurivallankumouksen pyörteissä kaksi kiinalaisnuorukaista passitetaan vuoristoseudulle "uudelleenkoulutukseen". Raskaiden maatöiden lomassa kielletty kirjallisuus ja paikallinen tyttö alkavat kummasti kiehtoa kumpaakin. Maisemat olivat upeita ja loppuun oli saatu sopiva ripaus kaihoakin. Hyvää kiinalaista nykydraamaa. - Teräskannus (The Naked Spur) Mannin komeassa technicolor-westernissä oli kalliovuorten lisäksi moraalista pohdintaa ja mutkatonta näyttelytyötä. Hyvä länkkäri, James Stewartkin pääsi hieman irti perusroolityypistään. Paha päivä (Changing Lanes) Pikkukolari saa kahden miehen elämät tolaltaan. Idea oli ihan kiinnostava, mutta täysin toimiakseen olisi kummastakin päähahmosta pitänyt saada edes suurinpiirtein yhtä vetoavat henkilöt. Nyt Ben Affleckin asianajaja oli turhan ärsyttävä eikä saanut puolelleen missään vaiheessa. Samuel L. Jacksonilta sentään oli tässä yksi viimevuosien parhaista roolitöistään. ½
Fast Food Nation Ihan ok draama hampurilais-pihvistä ja pakolaisista jossa vilahtaa myös Bruce Willis ja pari muutakin tuttua naamaa. 3 / 5 Idiocracy Tälläinen poliittinen hömppäkomedia, ihan realistisen kuvan antoi kuitenkin tulevaisuudesta, mutta huumori vaan oli aika köyhää. 2 / 5 Man cheng jin dai huang jin jia, aka "Curse of the Golden Flower" Yimou Zhang uusin tekele, herra oli päättänyt jättää suurimman osan puissa hyppimisistä pois (ja nämä kun osaa tämänkin forumin lukioita ärsyttää jostain syystä niin valtavasti) Jounenkäänteitä ja salaliittoja löytyi vaikka muille jakaa ja, pakolliset sukurutsat ja huippuiloisa ja positiivinen lopetus kuuluu tietenkin asiaan. Yun-Fat Chow vetää tylyn roolin keisarina ja Man Li on todella söpö. 4 / 5
Ei kukaan ole saari Tampereen filmifestivaalien yli 30min sarjan voittaja oli samalla allekirjoittaneelle koko festarin parasta antia. Visuaalinen kauneus saa aivan uuden merkityksen kun ohjaaja hiljalleen maalailee suomalaisen luonnon yksityiskohtia pitkin elokuvaa. Kieslowskimaisen surumielinen ilmaisu esittelee kyynisen ja epäsovinnaisen vanhuksen, joka on hyväksynyt tulevan kuolemansa ja suunnittelee tarkoin omia hautajaisiaan ja omaisuutensa kohtaloa. Miehen asenteissa ja kommenteissa piilee haikeaa komiikkaa jonka ansiosta elokuva ei sorru sentimentaalisuuteen vaan on lämminhenkinen ja paikoin hyväntuulinenkin kuvaus vakavasta aiheesta. Kyseessä on dokumentti, ja sen luoma realismi on elintärkeää tälle elokuvalle. Lopputulos maistuu elämälle. *****/*****
On Golden Pond Onneksi toisinaan käy niin, että jokin aikoja sitten katsottu elokuva osoittautuukin muistikuvia paremmaksi, eikä toisinpäin kuten tavallisesti. Kultalampi on erinomaisen hieno ja vanhanaikaisesti sydämellinen elokuva. Sellaiseksi sen tekevät ennen kaikkea vanhaa pariskuntaa näyttelevät Hollywood-legendat Henry Fonda ja Katharine Hepburn, joiden suoritukset saivat ansaitusti palkintonsa. Yhtään vaikkapa Jane Fondan roolisuoritusta tai Mark Rydellin viipyilevää ohjausta väheksymättä, kyllä tämä on ennen kaikkea isä-Fondan ja Hepburnin elokuva. 4½/5 The Man Who Wasn't There Tulipa tämäkin viimein nähtyä. Kauniin näköinen elokuva ja tunnelmaltaan varsin onnistunut. Billy Bob Thornton monenlaisten roolien tulkitsijana hallitsi tässäkin hienosti vähäpuheisen ja flegmaattisen päähenkilön näyttelemisen. Elokuvasta puuttuu kuitenkin jotain jota en osaa määritellä, enkä tästä ihan sillä tavalla onnistunut nauttimaan kuin toivoin. Ehkä tulevat katselukerrat tätä mysteeriä aukaisevat. Joka tapauksessa leffa on kuitenkin jälleen oiva osoitus Coenin veljesten taidoista. 3½/5
Out for justice Raina on juuri sitä mitä Steven Seagalilta voi odottaa. Järkkymättömiä ilmeitä ja turpaan lätistystä. Aikansa elänyt elokuva joka ei jaksanut säväyttää (yllätys yllätys) millään tavoin. ½/*****