Once Mukava, hyväntuulinen pieni musiikkileffa Irlannista. 4/5 Mr. Bean's Holiday Kyllähän tässä tasaiseen tahtiin sai naurahdella mutta yhtään todellista klassikkokohtausta ei mukana ollut. Alkaa Mr.Beanin hahmo olla kyllä aivan loppuun lypsetty, toivottavasti pääsee eläkkeelle tämän leffan jälkeen kuten Atkinson on jossain käsittääkseni sanonutkin. 2,5/5
Olisihan tämän voinut kirjoittaa tuonne omaan threadiin niin kuin moderaattori juuri yllä ehdotti .. https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=58746
Enemmän nämä viestit täällä häiritsevät kuin nuo viestit johon viittaatte. Jokaisesta leffasta alkaa täällä (varsinkin uusista) olla oma threadinsa ja jokaisesta vähänkin tunnetummasta leffasta. Jos tänne ei noista leffoista saa kirjoittaa niin tämän koko threadin voisi laittaa lukkoon. Mutta toivottavasti ei koska tämä on yksi foorumin parhaita threadeja.
Täysin samaa mieltä! Hyvin nuo lyhyet leffa-arviot tänne mahtuvat ja ovat vielä täysin ketjun aiheen mukaisia, joten aivan turhaa tiukkismeininkiä. ___________________________________________________________________________________ Aguirre, Wrath Of God (1972) Hieno pätkä hienolta ohjaajalta. Kuvauksissa koettu tuska ja hiki näkyy myös lopputuloksessa. Fitzcarraldo (1982) Aguirren sukulaisteos ja mielestäni jopa parempi. Laivan hinaaminen vuoren yli kiteyttää leffan kertomuksen suuruudenhulluudesta mainiosti. Kuva aamusumussa rinteen puolivälissä lepäävästä laivasta on eräs hienoimpia yksittäisiä kuvia missään elokuvassa.
Kyllä leffoja löytyy vaikka kuinka, joista ei threadiansa ole, ja niille tämä on aivan ihanteellinen paikka kommenteille. Elokuvien omien threadien suosiminen johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että tähän ketjuun ei elokuvien tiimoilta synny koskaan erikseen keskustelua, kuten Elokuvat-puolella elokuvien omissa threadeissa. Siksi olisi mukava pitää juurikin nuo elokuvakohtaiset viestiketjut elossa, jolloin keskustelukin olisi eloisampaa ja kommentit saisivat helpommin myös vastakommentteja, mitä ei tässä yleisessä katsotut-ketjussa koskaan tapahdu. Kukaan ei ole tätä ketjua torppaamassa tai lukitsemassa ehdotuksesi mukaan, koska ketju kuitenkin on yksi elokuvapuolen kiinnostavimmista ja paras paikka kirjoittaa katsotuista elokuvista, joille ei ole omaa ketjuansa.
Niin no. Kahdella tytöllä sekä pojalla on kaikilla tosielämän vastineensa. Näin myös tappajalla. Tapahtumat on toki sieltä tuolta mielikuvituksen tuotetta. Kyseessä on Australiassa sattuneet backpacker killings tai vastaavalla nimellä tunnetut tapaukset. Tyyppi tappoi useamman nuoren, jotka reissasivat rinkat selässä keskellä ei mitään. Jännityskohtaukset elokuvasta ovat tosiaan tuon 4/5, mutta kaikki muu 1/5.
Session 9 Machinistin ohjaajan varhaisempi kauhuelokuva oli tunnelmaltaan vahva ja tapahtumaympäristöksi oli löydetty upea vanha mielisairaala. Näyttelytyössä oli omat heikkoutensa ja viimetipan juonimuutokset olivat jättäneet myös jälkensä kokonaisuuteen, mutta tunnelmasta pisteet. Suuresti miellytti myös se, että Spoiler lopulta mitään yliluonnollista ei suoraan taustalta löytynytkään, vaikka katsojaa jatkuvasti ohjattiinkin siihen suuntaan. + Kuuma linkki kuuhun (The Dish) Mukava lämminhenkinen pikkudraama kuulennon signaalin välittämisestä aikoinaan Australialaisen pikkukaupungin observatorion kautta. Nämä avaruuden valloitus -elokuvat ovat aina erityisesti kiinnostaneet ja tämä kepeämmin aihepiiriä käsitellyt elokuva sopiikin oivasti joukkoon. ½ Saksa vuonna nolla (Germania anno zero) Raunioitunut Berliini antaa komean taustan Rosselinin kuvaukselle sodanjälkeisestä selviytymiskamppailusta. Pientä epätasaisuutta tässä paikoin oli, mutta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä. Lopetus jäi mieleen erityisen vahvana. ½ In the Mood for Love (Fa yeung nin wa) Lieneekö odotukset olleet liian kovat, mutta elokuva ei tehnyt aivan odotetunlaista vaikutusta. Tunnelma oli pitkälti kohdallaan ja komea kuvausjälki ja hyvin käytetty musiikki tukivat, mutta kaiho ei välittynyt täydellä voimallaan. Hyvä elokuva kuitenkin. ½ Säpinää Chinatownissa (Big Trouble in Little China) Hauska 80-lukulainen toimintaseikkailu, jossa Kurt Russell oli köyhän miehen Indiana Jonesina. Sopivalla tavalla pöhkö elokuva, käypää viihdettä. ½ Seikkailijoiden luvattu maa (The Far Country) James Stewart taas Mann-westernin pääroolissa Walter Brennanin tarjotessa tukea. Moraalikysymykset eivät jälleen olleet aivan perinteisen lännenelokuvan tapaan suoraviivaisia ja päähenkilö oli sopivan ristiriitainen hahmo. Kanadan lumiset maisemat olivat hienoja. JSA (Gongdong gyeongbi guyeok JSA) Hieman heikon alun jälkeen elokuva pääsi raiteilleen ja osoittautuikin varsin laadukkaaksi tekeleeksi. Koreoiden välistä ristiriitaa käsiteltiin oivan humaanisti rajaselkkauksen selvittelyn tarjotessa sille kulissit. Parhaimmillaan elokuva oli takaumissaan. -
Undertow (2004) Vuokraamon hyllystä randomilla valittu leffa osoittautui yllättävän hyväksi. Kaksi veljestä pakenevat isänsä tappajaa. Ei suoraa toimintaa vaan rauhallista ja "runollista" etenemistä. Malliesimerkki siitä kuinka DVD-kannella saadaan leffa näyttämään tusinapaskalta. Juliste vs. DVD-kansi Crimson Tide (1995) Pätevää toimintaa ja pullistelua sukellusveneen ohjaimissa. Denzelin ja Hackmanin näyttelijänlahjat pitävät leffan pinnalla. Komeaa kuvausta ja mahtipontista musaa Tony Scott-tyyliin.
Le Salaire de la peur (Pelon palkka) Tämän katsoin jo aikoja sitten, mutta unohtui kommentit laittaa. Erinomainen, joskin hitaasti käynnistyvä trilleri jossa varsin yksinkertaisella tavalla saadaan aikaiseksi piinaavaa jännitystä. Päähahmot ovat erinomaisia ja stereotypioiden ulkopuolella. Loppu ehkä hieman arveluttava, mutta sittenkin mielestäni ihan riittävän hyvä. 4½/5 Mon Oncle Tatia, niin Tatia. On tämä osittain varsin kiehtova elokuva ja jotenkin niin kaunis, mutta kuten muutkin Tatit, auttamattoman laahaava. 3/5 Written on the Wind Douglas Sirkin ilmeisesti tunnetuin elokuva on miehen muita näkemiäni ohjauksia tummempisävyisempi ja samalla jää sellainen kiehtova kaiho puuttumaan. Senpä takia en pidä tätä Sirkin parhaana, vaikka muuten palikat aikalailla kohdallaan ovatkin. 3½/5 Donnie Brasco Hyvä mafiadraama tämä on edelleen ja etunenässä tästä jää mieleen Al Pacinon erinomainen roolisuoritus reppanamaisena Leftyna. 4/5 The Great Dictator Niin vain tämä oli tähän mennessä näkemättä, mutta nyt on sekin seikka korjattu. Diktaattori ei mielestäni ole ihan parasta Chaplinia, sillä esim. Kaupungin valoihin ja Nykyaikaan verrattuna tästä puuttuu sellainen täydellisyys ja sujuvuus. Vaikka kaikki kohtaukset eivät ihan osukaan maaleihinsa kuten toivoisi, niin onhan tämä silti ajankohdan huomioonottaen tavattoman osuva elokuva. Monen kritisoima puhe lopussa on mielestäni erinomainen ja erilainen lopetus. 4/5 Rosenstrasse (Ruusujen katu) Hieman erilainen holokaustikuvaus, mutta yhtä kaikki, varsin koskettava sellainen. Ilman kehystarinaa elokuva olisi draamaa tietysti vähemmän ollut, mutta kyllä se silti heikointa antia tässä tarjosi. 4/5 Eläville ja kuolleille Aika vaikuttava ja ajatuksiaherättävä kotimainen. Pinnat näyttelijöille (varsinkin Hannu-Pekka Björkmanille), mutta ohjaukseen olisi kaivannut vielä jotain... 3½/5 Green Card Peter Weirkin on hömppää ohjannut ja eihän tämä lähellekään kaikkia lajityypin kliseitä käy läpi. Ihan kivaa ja helppoa katsottavaa vaikkapa perjantai-illaksi. 3/5 Manderlay Loistavaan Dogvilleen verrattuna ei tämä trilogian kakkososa ihan samalla tavalla onnistu säväyttämään. Tarina on toki tälläkin kertaa mukavan kiero, mutta kokonaisuutta ei ole saatu yhtä toimivaksi ja hahmot ovat astetta vähemmän mielenkiintoisia kuin eka osassa. Kidmanin ja Caanin vaihtuminen Howardiin ja Dafoehiin ei itseäni häirinnyt. Bryce varsinkin on tavattoman herttainen kun roolikin on vaihteeksi hyvä (vrt. Lady in the Water). 3½/5 Das Leben der Anderen (Muiden elämä) Olipahan kerrassaan loistava. Vaikka leffassa on hienosti kuvattu Stasin toimintaa sen kulta-aikoina DDR:ssä, niin ennen kaikkea tämä kertoo vaikuttavan tarinan Ulrich Mühen tavattoman hienosti näyttelemästä kapteenista. Mukavasti oli saatu mausteeksi mukaan tuon ajan ja aatteen mukanaan tuomat ilmiöt vainoharhaisuus etunenässä. Elokuvassa noin muuten palaset ovat hienosti kohdillaan ja lopputuloksena on hienotunnelmainen trilleri. Tällä kertaa taisi ainakin tämä Oscar mennä oikeaan osoitteeseen. 5/5 Bad Lieutenant Pitkästä tuli nähtyä tämä Abel Ferraran tunnetuin teos. Pienellä budjetilla kokoonkyhätty leffa toimii edelleen hyvin. Kaiken keskuksena tietysti Harvey Keitelin mieletön roolisuoritus muiden leffan hahmojen jäädessä kasvottomina selvästi taka-alalle. Kovasti tämä lohduttomuudessaan pisti taas miettimään miten ne voi asiat maailmassa mennä jos niiden vain antaa sen tehdä. 4/5
From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money *½ Tää oli niin huono kuin muistinkin. Huonosti ohjattu sekasotku, mikä oli lähinnä tylsä. Ainoa hyvä asia oli musiikit. From Dusk Till Dawn 3: The Hangman's Daughter **½ Tämä oli sitten remake ensimmäisestä pienillä muutoksilla. Ihan viihdyttävä pätkä vaikka alkuperäiselle hävitään joka osa-alueella. Plussaa jälleen musiikeista sekä Michael Parksista. Jeepers Creepers II ** Ensimmäinen Jeepers oli mukava yllätys. Pääosissa oli kaksi nuorta ja tunnelma oli varsin kihelmöivä. Tässä jatko-osassa on bussillinen teinejä ja jännityksestä ei ole tietoakaan. Tai no alku oli aika jänskä. Itse pahis on hyvin tehty, mutta kaikki teinit on niin pökkelöitä ja kasvottomia ettei niistä paljoa pysty välittämään. Leland Palmerista plussaa. Twisted ** Laatu näyttelijöillä ryyditetty jännäri, missä naispoliisi jahtaa parinsa kanssa sarjamurhaajaa. Nimensä mukaisesti kaikki ei olekaan niin selvää. Jännää vai mitä. No ei nyt ihan. Kovasti tässä yritetään huijata katsojaa, ja ripotella hämääviä ja johdattelevia vihjeitä murhaajan henkilöllisyydestä, mutta kyllähän nää on jo nähty. Murhaajakin paljastuu lopussa, ja yllätys oli todella suuri. Tai sitten ei.
Kuolema saa odottaa (Die Another Day) Aika tuskainen elokuvakokemus, Laatuelokuvateatterikanava-MTV3:lta katsoin pan&scannia (ei se alkuperäinen suhde leffaa kyllä pelastanut olisi) enkä jaksanut samalla kanavalla koko aikaa pysyä. Typerät, paikoitellen amatöörimäiset cgi-efektit sekä mukacoolit nopeutukset ja hidastukset yhdistettynä hölmöön ja mitäänsanomattomaan scifi-hömppätarinaan eivät iskeneet. :sleep:
Possukerhon ja muunkin maailman hämmästykseksi kerrottakoon: History of Violence 4+ Mukavan pienieleinen ja raikas elokuva. Draaman puolesta olisi voitu sukeltaa syvemmällekkin, mutta kelpasi tämä kakku näinkin. Viggo Mortensenin oli jopa parempi kuin Indian Runnerrissa ja se on paljon se. Thirteen Days 4½ Sujuva, mielenkiintoinen jännäri kuuban kriisistä ja kylmänsodan politiikasta. Kevin Costner oli mainio niinkuin aina. Sääli että Kennedyn veljeksiä näyttelevät kaverit olivat epäuskottavia. -- JP
The Life and Death of Peter Sellers Lähes joka vuosi tulee kourallinen poikkeuksellisen nimekkäällä tekijäporukalla kuvattuja tv-elokuvia. The Life and Death of Peter Sellers oli vuonna 2004 yksi tälläinen. Ei kyseessä mikään elämää suurempi elokuva ole, mutta oikein hyvältä maistuva komedian ja draaman yhdistelmä kuitenkin. Peter Sellersin elämästä ei entuudestaan tullut tiedettyä oikeastaan mitään ja roolisuorituksistakin tuttuja olivat vain ne kaikkein kuuluisimmat. Eipä sillä, ei tätä elokuvaa dokumenttina kannata katsoa, hyvin vähän uutta tietoa tarjoillaan. Loistavaa tv-sarjaa 24 puolen tuotantokauden verran ohjannut Stephen Hopkins on saanut aikaan sujuvasti kulkevan elokuvan, jossa ei suuria heikkouksia ole. Muutamaa muistettavaa kohtausta lukuun ottamatta myös ne ehdottomat huippuhetket tosin puuttuvat. Meno on keskimäärin tasaisen hyvää. Pituutta elämänkerralle on siunaantunut pari tuntia, mutta sitä olisi voinut olla vähän enemmänkin tai sitten jotain vähemmän tärkeää olisi pitänyt jättää pois. The Life and Death of Peter Sellers nimittäin alkaa seuraamaan nimihenkilönsä elämää verrattain myöhään. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, mutta miehen ilmeiset rappiovuodet tusinaelokuvien parissa olisivat kaivanneet enemmän huomiota. Nyt ne hypitään yli alle minuutissa. Geoffrey Rush on jumala. Kikkarapää on elokuvasta toiseen käsittämättömän hyvä, ja vaikka Shinessa ei oikein mikään kiinnostakaan, niin pelkästään Rushin takia elokuva on jossain vaiheessa nähtävä. Rush hoitaa Sellersin roolin erittäin hyvin ja loistaa myös kaikissa ‘elokuvahahmoissa’, joita leffa sisältää. Koko elokuva onkin pitkälti Rushin varassa, sillä juuri muuta elokuva ei sisällä kuin pienoistutkielman ihmisestä nimeltä Peter Sellers. Muissa rooleissa nähdään mm. aina ilahduttava Emily Watson ja vaihteeksi kauniina näyttelevä Charlize Theron. John Lithgow on oikein hyvä Blake Edwarsin roolissa. 3½ / 5 Bad Lieutenant Vahvojen suosittelujen siivittämänä edullisesti ostettu ja tätä kirjoittaessa jo myytykin Bad Lieutenant ei ollut häävi leffa. Startti on positiivinen: miellyttävien alkutekstien jälkeen esiteltävä Harvey Keitelin tulkitsema mies on viimeisen päälle paska jätkä. Hän pelaa aivan liian isoilla panoksilla uhkapelejä, varastaa eläviltä ja kuolleilta ja käyttää huumeita. Bonuksena hän on poliisi. Hahmo ei kuitenkaan ole tyypillinen ‘äijä’, vaan pikemminkin hieman säälittävä ja ennenkaikkea puhtaan inhottava narkkaripaska, jolle ei toivo mitään hyvää. Paljolti samaa voi sanoa muustakin elokuvasta. Bad Lieutenant menee sen viivan yli, jossa elokuva muuttuu epämiellyttäväksi katsoa. Ei saa kuitenkaan ymmärtää väärin, ei jotain Requim for a Dreamiakaan ole tarkalleen ottaen hauska katsoa, mutta siitä voi kuitenkin nauttia. Bad Lieutenantista ei. Abel Ferrara käyttää ohjauksessaan pitkiä otoksia, toiset näistä toimivat paremmin kuin toiset. Kehuja irtoaa upeasta loppukuvasta. Sen sijaan olisin selvinnyt ilman parin minuutin kuvausta siitä, miten huumepiikki laitetaan suoneen. Nimimerkillä piikkikammoinen. Muista ylipitkistä kohtauksista mainittakoon rappusista haahuilu ja viimeinen kirkko-kohtaus. Elokuvassa on tavallaan paljon samaa kuin jokin aika sitten katsotussa Dreamersissa, jota ei ollut myöskään kovin kiva katsoa. Tosin siinä missä Dreamersissa nähdään Eva Green alastomana, on Bad Lieutenantilla tarjota samaa kuvastoa vain Harvey Keitelista. Ei nyt ihan mennyt pelimerkit tasan. Perinteistä juonta Bad Lieutenantissa ei ole. Kyseessä on pikemminkin, kuten Jenkki-serkku sanoisi, character study. Katolilaista pelastuksen ja syntien sovittamisen tematiikkaa on runsaasti ja se muodostaan rungon, jonka ympärille elokuva rakentuu. Mutta kun ei napannut niin ei napannut. Näyttelijöistä sen verran, että Keitelin itkuhuuto meni välillä hieman yli, mutta muutoin mies vetää vahvan roolisuorituksen hieman Holy Smoken tyyliin. 2- / 5 A Love Song for Bobby Long No olihan se kliseinen ja sen ‘the juonenkäänteen’ näki nopeammin kuin asiasta ehdittiin edes kunnolla vihjata. Mutta siinä samalla, kyseessä on ehdottomasti mukavan laadukas draama. Rappioituneesta juoppokaksikosta ja äitinsä hädin tuskin nimeltä tuntevasta nuoresta naisesta kertova A Love Song for Bobby Long tarjoaa niin tunteita, huumoria kuin hyvänlaatuisen siirapin valuttelua. Elokuva pääsi hieman yllättämään, sillä Shainee Gabel oli ohjaajana aiemmin täysi tuntemattomuus itselleni ja DVD tuli hankittua hyllyyn lähinnä Scarl … siis, mielenkiintoisen lähtöasetelman vuoksi. Parituntista elokuvaa viedään eteenpäin hyvin rauhallisesti, mutta paikalleen ei kuitenkaan jäädä rämpimään. Elokuvan varsinaisen juonen seuraaminen ei ole ole pääasia, vaan henkilöiden väliset suhteet ja itselle vieraan elämäntyylin tarkastelu on ne voimavarat, joilla elokuva kantaa itseään eteenpäin. Ja hienosti sen tekeekin, sillä A Love Song for Bobby Long soljuu loppuaan kohden erittäin sulavasti. Viimeisen kohtauksen tarpeellisuudesta voidaan kyllä keskustella, mutta se on kuitenkin toimiva ja jollain tapaa myös koskettava. Olisi sitä varmasti tosin ilmankin selvitty. Kuten niin monet muutkin tälläiset tunnelman ja henkilöiden varaan rakentuvat onnistuneet elokuvat, niin myös A Love Song for Bobby Long on näyttelijöidensä juhlaa. John Travoltan pari veijari-maneeria näkyy muutamassa kohtauksessa, mutta muutoin mies tekee yhden uransa harvoista todella vahvoista roolisuorituksista. Scarlett Johansson puolestaan ei varmastikaan ole vielä kertaakaan urallaan ollut yhtä vakuuttava kuin tässä elokuvassa. Gabriel Macht hoitaa kolmannen merkittävän roolin ja tekee sen perusvakuuttavasti jääden kuitenkin pääosakaksikon pitkien varjojen alle. Kolmikon keskeinen kemia toimii ja kirjallisuuslainausten värittämiä keskusteluja on ilo seurata. 4 / 5
The Squid and the Whale Oikein mukava pikku avioerodraama. Eikä ihana Laura Linney petä tälläkään kertaa. 4/5 Transamerica Hauska road-movie vähän toisenlaisella taustalla. Melko saavutus Felicity Huffmanilta. 4/5 Pianistin sivunkääntäjä No joo. Viileä - ehkä minut on pilattu jenkkileffojen intensiteetillä, mutta jotenkin olisi vähän enemmän odottanut tältä thrilleriksi puffatulta leffalta. 3,5/5 eikä pidä unohtaa: Kaukana taivaasta Kerrassaan maittava ja tunteisiin vetoava nostalginen draama. Kyllä on hienosti rakennettu 50-luvun draamat uudelleen,sellaisilla teemoilla joita ei 50-luvulla olisi voinut käsitellä. Ja ihana Julianne Moore loistaa taas. 4,5/5
Bodas de sangre (1981) (0 hymiötä) Carlos Sauran Verihäät onnistui yllättämään - negatiivisessä mielessä - kohoamalla kaikkein huonoimmaksi elokuvaksi, mitä olen koskaan nähnyt. Kyseessä on espanjalainen elokuva, jossa koko elokuvan harvoja puhevuoroja käyttää kertoja alussa. Puhuminen ja juonen kerronta sen sijaan esitetään katsojalle Flamencoa tanssimalla. Voitteko kuvitella! Elokuva onnistuu olemaan täysin umpikansallinen, jota muun kuin espanjalaisen on vaikea ymmärtää. Lisäksi koko elokuva tapahtuu jonkun tanssisalin sisällä (alussa meikkaushuoneessa, sitten tanssisalissa). Ehkä kuvaamalla elokuvan huippu- ja loppukohtausta, saatte kuvan koko elokuvasta: Spoiler yhtäkkiä, ilman kummosia selittelyjä, kaksi androgyyniseksi meikattua miestä alkaa hidastetuin tanssiliikkein kiertämään toisiaan. Heillä on veitsen käsissään, ja vartalojen liikkeet pyrkivät osumaan veitsellä toiseen. Terät eivät kuitenkaan missään vaiheessa osu kenenkään, mutta kuitenkin molemmat miehet lysähtävät maahan. Sivussa kaukana "kuolemantanssia" seurannut miehekkään näköinen nainen pitää käsiä rinnallaan. Yllättäen sormien välistä alkaa vuotamaan verta - leikataan miehiin, joiden veitset ovat kiiltävän puhtaat. Nainen kuolee ja elokuva loppuu.
The thin red line (1998) Anttilan alelaarista tuli tämä parilla eurolla ostettua, lähinnä kovan näyttelijäkaartin vuoksi. Odotukset olivat korkealla mutta pettymykseksi tämä jäi. Juoni oli mielestäni heppoinen. Hieman lyhyempänä versiona olisi voinut toimia paremminkin. George Clooney oli oikein kannen kuvassa ja mies esiintyi leffan loppupuolella ehkä minuutin :hitme: Nick Nolte oli vakuutava, sääli että Kirk Acevedo ja Woody Harrelson olivat niin pienissä rooleissa. **/***** Collateral (2004) Oiva pätkä, Tom Cruise ja Jamie Foxx suoriutuivat tyylikkäästi tässä Michael Mannin ohjaamassa elokuvassa. ***/*****
007: Die Another Day (2002) Tätä Brosnanin Bond-leffaa en ollutkaan aikaisemmin nähnyt, eikä tämä vetänyt lähellekkään vertoja Goldeneyelle, joka on minulle toiseksi mieleisin Bond-pätkä kaikista. Casino Royalen jälkeen ei kyllä tämmönen tuuba sytytä, ei ollenkaan. Aivan liian paljon kikkailuvälineitä yhdistettynä huonoihin erikoistehosteisiin. Juonikin oli käsittämättömän heikko, eikä edes Halle Berry auttanut nostattamaan tähtösiä yhdestä ylöspäin. Ocean's Eleven (2001) Edellisestä katsomiskerrasta on vajaa vuosi, ja silloin tämä tuli katsottua melko tokkurassa. Tämä pätkä olikin melko positiivinen yllätys verrattuna Ocean's Twelveen, joka puolestaan oli käsittämättömän heikko jatko-osa. Ryöstö hoidettiin tyylikkäästi ja juoni toimi hyvin. Hyvät näyttelijät ja kaikinpuolin toimivaa viihdettä. EDIT: Pakko oli käyttää noita tähtiä, kun ovat niin tyylikkäät.
Gvodzi (Nails) Palkkamurhaajan pää meinaa levitä jatkuvien harhanäkyjen, painajaisten ja päänsisäisten äänien piinaamana. Hommat menevät siihen pisteeseen, että mies alkaa hakkaamaan nauloja kallonsa läpi jotta päänsisäiset tuskat hellittäisivät. Pienen budjetin elokuvaksi kelpo suoritus ohjaaja/kuvaaja Andrei Iskanovilta. Pituus oli sopiva 60 min, dialogia ei ymmärrettävistä syistä paljoa ollut mutta lähes taukoamatta soiva soundtrack sopi tällä kertaa kuin nyrkki silmään. Miinuksina; amatöörimäisyys paistoi välillä hieman liikaa läpi ja jotkut tehosteet olisivat kaivanneet hiomista, mutta kokonaisuudessaan vahva surrealistinen kauhuelokuva jossa yleinen visuaalisuus ja toiminnan rankkuus oli häiriintyneisyydessään huippuluokkaa. 3/5
Hornankoski (1949) ½ Teuvo Tulion melodraama, joka alkoi jo erittäin selvästi kierrättämään vanhoja teemoja ja kuvia vanhoista Tulio-elokuvista. Selvästi myöskin miehen välityö, josta puuttuu se 40-luvun alkupuolella ollut intohimo. Kenties Roland af Hällström (joka alkuteksteissä mainitaan elokuvan ohjaajaksi) on saanut aikaan elokuvasta suoriviivaisemman, kuin mitä Tulio elokuvat tavallisesti ovat. Hornankoskessa veljekset taistelevat samasta naisesta (Regina Linnanheimo). Koski nousee isoon rooliin.