Bullitt (1968) - Tämä taisi olla tietoisesti ensimmäinen näkemäni Steve McQueen -elokuva, ja ehkäpä aloituselokuvaksi ihan ok? McQueen on roolissaan hiljainen ja karismaattisen viileä. Kaikenkaikkiaan hyvä elokuva, mutta ei kuitenkaan onnistu pitämään tunnelmaa yllä koko ajan. Vaatii useampia katselukertoja. 3+/5 Welcome to Collinwood (2002) - Kovia näyttelijänimiä pursuava rikoskomedia pöhköstä ryöstäkoplasta. Alku vaikuttaa lupaavalta, mutta keskivaiheilla luisutaan raiteilta. Lopussa taas palataan ojasta raiteille, mutta kokonaisuutta se ei onnistu pelastamaan. 2+/5 The Breakfast Club (1985) - John Hughesin ehdottomasti parhain ohjaustyö! Todella mukava feel-good -elokuva, johon ei kyllästymisen merkkejä usko tulevan koskaan (tosin nyt vasta 3. kerran nähtynä). Teinikasareiden ykkönen ansaitsee 4+/5 Good Bye Lenin! (2003) - Saksalaista laadukasta kädenjälkeä. Elokuva oli mielenkiintoinen jo lähtökohdiltaan ja piti otteessa koko kestonsa ajan. Alkupuoli oli ajankuvallisempi, ja keskivaiheilta loppuun elätiin elokuvan aiheen mukaan. Näyttelijäsuoritukset olivat nappisuorituksia! 4/5 Appleseed Appurushîdo (2004) - Kauniinnäköistä animaatiota utopistiseen maailmaan sijoittuvassa toiminta-animessa, jossa ihmiset elävät rinnan bioroidien kanssa. Sen enempää se ei oikeastaan tarjonnutkaan. Juoni oli aika läpinäkyvä, jo moneen kertaa nähtyä. Kaunista, mutta ohutta. 3/5
Ollut hiukan Ridley Scott täytteinen ilta Kingdom of Heaven (Extended Cut) Vähän päälle 3h leffa. En ollut katsonut edes alkuperäistä teatteri levityksessä olevaa leffaa. Päätin luottaa vaistoihin ja herra Scott:iin ja katsoa tämän. Voin vain sanoo, että leffa on Ridley Scott:mainen elokuva. Jos tätä vertaa Gladiaattoriin, niin tähän painokseen on pistetty enemmän draamaa. Tai Draamaan ja taistelutoiminnan balanssi taipuu enemmän draaman puolelle. Taistelukohtaikset taas on mahtavat ja aika hyvin toteutettua. Jälleen kerran tätäkään elokuvaa ei ole pilattu liiallisella toiminnalla ja pitkäpuureteisilal taistelukohtauksilla. Cast: Orlando Bloom, Eva Green, Jeremy Irons, Liam Neeson, Brendan Gleeson, David Thewlis toimii hyvin ja myös suomalais-bodari-tähti JOuko Ahola on pienessä sivuroolissa. Tätä oli ainakin minun mielestäni ilo katsella ja kestää uudelleen katsomisen sitten myöhemmin 1492: Conquest of Paradise Elokuvan tyyli on aika lähelle Kingdom of Heavenin ja Gladiaattorin tyyliä. Elokuvasta näkee Ridley Scottin kiinnostumisen historiasta. Tosin sitä en tiedä että, kuinka paljon elokuvassa on ruvettu panettelemaan ja kirjoittamaan historiaa uusiksi. Nopeasti mainittakoon, että jälleen kerran toimiva pakkaus, mutta minuun tämä ei oikein iskeny. Jossain kohdissa oli hiukan puuduttavaa, että joutui jo turvautumaan kelausnappulaan(harvoin teen). ½
Voyage to the Bottom of the Sea (1961) Tässä 1960-luvun alussa valmistuneessa seikkauilussa oli jo selviä merkkejä ilmastonmuutoksesta. Ilman lämpötila nousee pelottavaa vauhtia, jäätiköt sulavat, meren pinta nousee ja koko ihmiskunnan tulevaisuus on uhattuna. No, siinä ne yhtäläisyydet tosielämään taisivatkin sitten olla. Elokuvassa näet taivas liekehtii punaisena ja koko planeettaa kiertää valtava tulirengas (josta Johnny Cash sitten hieman myöhemmin teki tunnetun kappaleen). Maailma on tuhon partaalla ja kaikin puolin sekaisin, mutta ryhmä rohkea päättää lähteä valtavalla sukellusveneellä valtamerelle kohti "oikeaa kohtaa", mistä heidän on tarkoitus laukaista ydinohjus tuohon paholaisen renkaaseen ja pelastaa maailma... 3/5 Fantastic Voyage (1966) Tämä matka on vielä tuota edellistäkin huimempi. Kuuluisa tiedemies loukkaantuu murhayrityksen johdosta vakavasti ja joutuu koomaan. Niinpä pieni ryhmä erilaisia asiantuntijoita ja lääkäreitä ahtautuvat huipputeknologialla varustettuun sukellusveneeseen, joka sitten kutistetaan mikroskooppiseen kokoon ja tuikataan koomapotilaan verenkiertoon. Ryhmä kiitää pitkin verisuonia kohti aivoja, jotka heidän on tarkoitus pelastaa... 3/5 Molemmat elokuvat ovat ihan mukavaa scifi-henkistä hötöviihdettä, missä uskomattomuus näyttää uskottavuudelle keskisormea.
How Green Was My Valley ****½ No sepäs oli hyvä elokuva. En ole kyllä näiden elokuvien asiantuntija, mutta kaikki vaikutti aika täydelliseltä. Täydet viisi tähteä olisi tullut jos tässä olisi ollut värit. Muutama hieno kohtaus suorastaan huusi värikylläistä pensseliä. Twelve O'Clock High **** Sotadraama amerikkalaisista lentäjistä jotka suorittavat Englannista käsin päiväpommituksia natsien niskaan. Itse lentokoneen kyytiin päästään vasta lopussa, mutta tämä ei pahemmin elokuvan tehoa haittaa. Gregory Peck pitää jämäkällä otteella huolen siitä, että draama tukikohdassa pysyy koko ajan mielenkintoisena. Hyvä leffa tämäkin.
Kolja (1996) Tsekkiläinen elokuva vanhasta poikamiehestä, joka useasta työstä huolimatta juuri ja juuri tulee toimeen. Hän päättää tarttua tarjottuun tilaisuuteen saada rahaa osallistumalla kulissiavioliittoon. Avioliitosta jää käteen kuitenkin Kolja, 6 vuotias venäjää puhuva poika. Hienoilla kuvilla maustettu elokuva oli hyvä katselukokemus. Taustalta nousee välillä Neuvostoliiton miehityksen ajan asenteet, johon aikakauteen elokuva sijoittuu. Pikku-Kolja ihastuttaa katsojan tempuillaan ja orpoudellaan. Varmasti yksi parhaimpia 90-luvun euro-elokuvia. Saboteur (1942) Hitchcockin Viidennen kolonnan mies on mielestäni film-noir. Elokuvassa väärin perustein syytetty lähtee jahtaamaan oikeaa sabotaasin tekijää. Vauhdikkaiden seikkailuiden kautta päädytään lopulta Vapauden patsaalle, jossa tapahtuu yksi elokuvahistorian muistetuimmista kohtauksista. Jälleen kerran Hitch ei pettänyt. Saboteur on jotenkin jäänyt aikaisemmin katveeseen, mutta nousi sieltä kyllä mielessäni Hitchin 40-luvun elokuvien parhaimmistoon (Notorious ja Shadow of a Doubt ovat mahdoton voittaa).
The Guardian (2006) Ei todellakaan mikään kliseistä vapaa kertomus. Siitäkin huolimatta aivan kelvollinen kertakatselu -elokuva. Pituutta leffalla on kuitenkin hiukan liikaa ja jossakin kohdassa luulinkin elokuvan olevan jo loppumassa. Tuli tunne että juonikuvioissa käytettiin lähes kaikki mahdolliset kliseet mm. parisuhdeongelmista, armeijakulttuurista, traumaattisten kokemusten vaikutuksista sekä sankarihahmon uhrautumisesta. Kevin Costner oli roolissaan ihan uskottava ja luonteva, mutta Ashton Kutcherin hahmon ärsyttävyys ylitti roolin luontevuuden rajat. Ei mitään uutta tai omaperäistä, mutta silti laadukasta vanhan kierrätystä: 3,5/5.
Star Trek: Ensimmäinen Yhteys Ehkä tähän asti mitä noita Trekkejä olen katsellut, niin tämä on ollut paras. (tähän asti). Onhan noita kakarana tullut katsottua, mutta ei muista enään mitä noissakin tapahtuu. Esim. Tämänkin olin nähnyt, mutta muistin vain muutaman kohdan sieltä sun täältä, mutta ei kokonaisuutta. Mutta asiaan. Verrattuna edellsiin Trekkeihin, niin tässä juoni on täyteläisempi (lukuunottamatta pääjuonta, jossa Enterprise pelastaa, jälleen kerran, maapallon). Tai oikeastaan, otettu juoneen enemmän eri asioita, taikka muita sivujuonia, jotka jotenkin liittyvät toisiinsa. Jälleen kerran tuotiin Picardin roolihahmoa enemmän esille ja häntä esittävä Patrick Stewart on mielestäni hyvä näyttelijä. Myös Vulkaanien käsitervehdys on tässä elokuvassa, josta minä sain ainakin suuret popit. Kokonaisuutena viihdyttävä pakkaus. ½ Ehkä seuraavaks voisi kattoo Generations elokuva. On tullut tätäkin leffa sarjaa katottua käänteisessä järjestyksessä. No ei se minua ole haitannut
Flushed Away Animaatiota jälleen. Hienostoalueen rotta huuhtaistaan viemäriin ja alueen asukkaiden pelastus alkaa. Leffa toimii aika perinteisesti. Naurattaa silloin tällöin ja hymyilyttää usein. Mitään uutta tämäkään ei tarjoa. Menee samaan kategoriaan muiden animaatioiden kanssa. Erikoismaininta iilimadoille tai mitä ikinä ne olikaan. 3/5 Casino Royale Tulipahan vihdoinkin katseltua uusin Bond. Kova hehkutus tästä on ollut ja IMDB:n arvosanakin on 7,9/10. Kovat odotukset siis elokuvalla olivat. Nyt onkin sitten todella vaikea sanoa, että lunastiko elokuva nämä odotukset. Toisaalta leffa oli todella hyvä Bond-leffa, koska ei ollut perinteinen Bond-leffa. Toisaalta leffa oli perinteinen action-leffa, koska ei ollut perinteinen Bond-leffa. Naula arkussa sanoo, että hyvä action-leffa, ei muuta. 3/5 Pride & Prejudice Pukudraamaa tästä odotin, mutta ei se nyt oikeastaan sitä ollut. Kuitenkin yltiökohteliasta Englannin mennyttä kulttuuria leffa kuvaa mukavasti. Köyhän perheen tyttäret pyrkivät äitinsä avustuksella löytämään rikkaat ja ihanat aviomiehet ja siinä se leffan "juoni" sitten olikin. Näyttelijätyö toimii kuitenkin hyvin ja parituntisen tarinan jaksaa katsella. Yltiöromanttinen nyyhkyleffa tämä saattaa olla toisille, mutta minuun ei iskenyt niin isosti. Pitänee katsella mini-sarja seuraavaksi. 2/5
The Marine Hah. Hahhahaa hehheehehehehhehehhahahahahhehehehhehiihihiihihihihihhhhahahahahihheheahe. hehahahahhthhehihiihaihhhehehhahahehhehihiaihaihehehheia. EI NÄIN. :grr: 0/5
Trust the Man (2005) **1/2 Laadukkaat näyttelijät (David Duchovny, Julianne Moore, Maggie Gyllenhaal, Billy Crudup) touhottavat ihmissuhdekuvioitaan Manhattanilla. Näistä lähtökohdista on hankala yleensä saada aikaan huonoa leffaa, eikä tälläkään kertaa mennä täysin metsään. Hieman on clicheinen soppa ja kaikki ei ole täysin uskottavaa (Billy Crudupin hahmoa olisi voinut vähän kehitellä), mutta leffa toimii jos lajityypistä yhtään pitää. House of D (2004) ***1/2 Duchovnya taas. Tällä kertaa mies vastaa ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja kertojan roolista. Nuori Tommy on menettänyt isänsä ja äiti on sekaisin. Tommy kaveeraa Robin Williamsin esittämän keski-ikäisen jälkeenjääneen kanssa, eikä koulussakaan ole helppoa. Tyttöjäkin pitäisi treffailla. Duchovnyn esikoisohjaus on yllättävän hyvä kasvukertomus 1970-luvun New Yorkissa. Tunneskaala on laaja, surullisesta hauskaan. Kokonaisuutena hieman epätasainen, muutama avainkohtaus ei toiminut niin hyvin kun olisi voinut, mutta silti hieno esikoistyö. The Adventures of Bob & Doug McKenzie: Strange Brew (1983) *1/2 Eli suomeksi "Jestas mitä olutta". Täysin pimeä kanadalainen komedia kahdesta tunarista (Rick Moranis, Dave Thomas), jotka päätyvät olutpanimoon duuniin ja ratkomaan panimon omistajan outoa poismenoa. Tässä on jotain sukulaisuutta "Dude, where's my car?" -leffaan, meno on sen verran älyvapaata. Kumpaakaan leffaa ei voi suoranaisesti sanoa hyväksi, mutta hauskahan niitä on katsoa ja molemmissa on kulttiklassikon ainekset. Pyörii TV1000:lla, liekö tätä muualla voi nähdäkään. Seitsemän vuotta Tiibetissä (1997) *** Brad Pitt natsina tiibetissä, nuoren Dalai Laman kaverina. Kuten yleensä, tuotannolliset arvot Jean-Jacques Annaudin leffassa ovat kohdallaan, mutta tämä oli tappavan tylsä. Ja vaikka pidän Brad Pittiä oikeasti hyvänä näyttelijänä, tämä rooli ei vain ollut hänen. Historian oppituntina (kaiketi?) hyvä, viihteenä ei. The Librarian: Quest for the Spear (2004) *1/2 IMDB paljasti tämän tv-leffaksi ja siltä se kyllä näyttikin. Huonon tv-sarjan näköistä koheltamista. Suht. turha tekele. Star Trek: First Contact (1996) *** 1/2 En ole trekkie, mutta olen pikkuhiljaa ruvennyt pitämään franchisesta. Tämä on selkeästi parhaimmistoa näkemistäni Star Trek -leffoista. Tuotannolliset arvot ovat kohdillaan ja homma toimii alusta loppuun mallikkaasti. Tämä ei edes vaadi juurikaan trek-tietämystä, vaan toimii hyvin itsenäisenä sci-fi -leffana.
Rakastaa... ei rakasta (À la folie... pas du tout) Alkupuoliskollaan elokuva vaikutti lähestulkoon kehnolta, mutta Rashômon-tyylinen toisen näkökulman käyttö herättikin elokuvan uudelleen henkiin ja teki siitä huomattavasti alkuvaikutelmaa kiinnostavamman. Auringon valtakunta (Empire of the Sun) Spielbergin tuotannosta juuri tämä elokuva oli vielä näkemättä. Leanin spektaakkeleista on helppo löytää tämän esikuvia ja mukana olikin varsin komeita kohtauksia. Lapsen selviytymistä sodan keskellä ja asteittaista lapsuuden loppua käsiteltiin varsin osaavasti, pituutta tuntui kuitenkin olevan ehkä hitusen liikaakin. Spilebergin tuotokseksi mukana oli paikoin yllättävänkin levottomia kohtauksia ja yksittäisiä kuvia. ½ The Commitments Mainiota musiikkia ja muutenkin hyvä meininki läpi elokuva, tällaista katsoo mielellään. Bändin jäseniksi oli löydetty mitä mainioimmat näyttelijät ja tämä Blues Brothersin ja Housut Pois sekoitus toimikin erinomaisesti. + Liskojen yö (The Night of the Iguana) John Hustonin Tennessee Williams -sovitusta on pahimmillaan haukuttu tylsähköksi ja kärsihän tämä varsinkin loppupuolellaan hieman turhasta puheliaisuudesta, mutta pidin tästä siitäkin huolimatta varsin paljon. Mieleen elokuvan tunnelmasta tuli paikoin aika vahvasti myöhempi Hustonin elokuva, Tulivuoren juurella. Ympäristön hikisyys välittyi tehokkaasti ja Richard Burton ja Ava Gardner olivat iskussa. +
Voisihan sitä varmaan aloittaa tännekin listaamisen. Tämän viikon satsi: Fa yeung nin wa Visuaalisesti mykistävän upea ja tarinaltaan kaunis elokuva, jonka ote aiheeseensa on viehättävän erilainen. Näyttelijät tekevät hienoa työtä. ½ A Clokwork Orange Vuoden sisään varmaan viidettätoista kertaa katsottuna teki edelleenkin helvetinmoisen vaikutuksen. Tämä katselukerta oikeastaan vetosi tunteisiin kovemmin kuin kertaakaan aiemmin. Näillä näkymin vain Kummisetä II nousee kirjoissani Kellopelin edelle. Täydellinen elokuva. Tarkempia mielipiteitäni täältä. Barry Lyndon Toisella kerralla vailla ennakko-odotuksia tämä pääsi jopa yllättämään. Pistemäärä nousi ensikatsomiselta tasan yhdellä pisteellä. Kivuliaan kaunis upeasti kuvattu ja hienosti näytelty tragedia. Paths of Glory Toista kertaa tämäkin tuli katsottua. Teemaltaan erittäin rohkea teos. Näyttelijät ovat uskottavia ja tarina vie mukaansa. Ainoastaan spiilperimäinen lopetus rikkoi ikävästi tunnelman, mutta ei se silti vielä pisteitä alenna. The Shining En tiedä monesko kerta oli, mutta tyrmäsi edelleen. Kamera-ajot ovat mahtavia, Nicholson loistava ja tunnelma karmiva alusta alkaen. Loistokas tutkielma hulluudesta. Ice Age Hauska ja viihdyttäväkin, mutta tuntuu valitettavan keskeneräiseltä. Suomeksi dubatun version ääninäyttelijät ovat Sidiä lukuunottamatta heikkoja. ½ Viskningar och rop Ohjaajansa näköinen hidas, hiljainen, runollinen, mystinen ja punainen mestariteos. Näyttelytyö on hienoa ja joissain kohdissa tämän kanssa melkeinpä pelottaa. Upea värimaailma. ½
Viikonlopun saldo: Music and Lyrics (2007) Varsin mitäänsanomaton, ennalta-arvattava ja juuri siksi niin nautittava perjantai-illan elokuva, jossa ei paljon omaa tai uutta oltu jaksettu yleisölle saakka tuoda näytille. Kuitenkin Hugh Grantin ja Drew Barrymoren takia tämän kesti katsoa, vaikka varsinkin leffan yritys saada jotain kommenttia näihin "perseenpyörittäjä -neitosiin" oli lähinnä nolostuttavaa katsottavaa. 2/5 lähinnä siksi, että oikealla tuulella tämä on mukavaa ajanvietettä, vain ja ainoastaan kerran. Forbrydelsens element (1984) Lars von Trierin Eurooppa -trilogian avauselokuva. Joko olin liian väsynyt, leffassa oli jotain vikaa tai sitten minä vain olen tyhmä, mutta en oikein napannut tämän elokuvan pointtia. Täytyy varmaan suoda elokuvalle vielä hamassa tulevaisuudessa toinen mahdollisuus, joskopa se paranisi. 2/5, tulevaisuudessa kenties enemmän. Shorbus (2006) Tarina parisuhdeneuvojasta, joka ei ole koskaan saanut orgasmia. Mukana homopariskunta. Mitäpä muistan elokuvasta? Elämässäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen kerran nähdyn kolmen miehen yhtä aikainen toisiltaan suihinotto. Niin, ja taisihan se nainen Spoiler sitten lopulta saada sen orgasminsa . 2/5, liikaa homoilua ja sukupuolenmuuttajia minun makuuni. Wild at Heart (1990) Ensimmäinen David Lynchin elokuva, jonka kanssa ei ollut "rakkautta ensi silmäyksellä". En osaa vielä sanoa, missä mätti, mutta jokin elokuvassa sai aikaan sen, ettei elokuvan henkilöiden kohtaloista jaksanut välittää sen taivaallista. Tämäkin taitaa tosin ansaita toisen katsomis kerran sitten joskus. 2/5 2001: A Space Odyssey (1968) Tämän mestariteoksen olin nähnyt viimeksi ja ainoan kerran joskus ala-asteella tai yläasteella. Silloin muistin leffasta ainoastaan sen, että eka parituntinen olisi ikävystyttävää seurattavaa ja loppu puolituntinen menisi sitten suu auki ihmetellessä. Nyt melkein 2 ja ½ tuntia vihelsi ohitse hetkessä ja pitkästä aikaa jäin vain miettimään lopputekstien ajaksi näkemääni. Todellinen mestariteos, ja antoi uutta puhtia tarttua Kubrickin kolmituntiseen "pukudraamaan" Barry Lyndoniin, eli jospa sen nyt sitten uskaltaisi ensimmäistä kertaa katsoa. 5/5 ja enemmän jos vain voisi.
Numbskull Emptybrook in Spain - Eli suomeksihan tämä klassikko on Uuno Epsanjassa .. Upea komediaklassikko joka ei kulu, eikä haalistu. Nerokas juoni vie kurvien kautta Marbellaan missä ei kömmähdyksiltä vältytä! Kansainvälinen kaunotar Satu Silvo nuorena ja rehevänä sai sydämen hakkaamaan ja melkein myös hanskan! Robots - Ice Agen tekijöiden tarina roboteista omassa erikoisessa maailmassaan. Melko kakofoninen fiilis tässä oli kokoajan. Robotit hahmoina oli niin erikoisen näköisiä, että katse jäi aina yhteen hahmoon ja samalla missasi paljon muuta. Hirveä vauhti tuntui myös olevan koko ajan päällä ja ei tuntunut saavan kiinni mistään. Pari naurahdusta pääsi (mm. 2001-Avaruusseikkailu referenssi) mutta se siitä. Melkoinen pettymys.
The Children's Hour Ihanan Shirley MacLainen ja The Audreyn tähdittämä leffa ei olekaan lopulta ihan sitä miltä näyttää. Vahvaa draamaa vaivaa epäkiinnostava alkupuoli ja heikot lapsinäyttelijät. 3½/5 Contact Näinpä tämänkin viimein. Vahvastihan tämä toi mieleen ohjaaja Zemeckiksen sielunkumppanin Spielbergin Kolmannen asteen yhteyden. Leffan alkupuolen mystinen ja odottava osuus on oikein hyvää ja mielenkiintoista, mutta loppupuolella varsinkin Matthew McConaugheyn ja uskontoteeman noustessa suurempaan rooliin, leffa menettää hieman kiinnostavuuttaan. Foster on hyvä pääosassa. 3½/5 The Accidental Tourist Lawrence Kasdan on ollut jo pitkään jopa ihan suosikkiohjaajia, mutta silti tämä draama on jäänyt lukuisista tv-esityksistä huolimatta näkemättä. Ihan laadukkaaksi surumieliseksi draamaksi tämä osoittautui. William Hurt tekee jälleen hienoa jälkeä pääosassa ja vaikkei rakkausvenkoilut ja Geena Davis niin kolahtaneetkaan niin plussan puolelle leffa jää. Erityismaininta päähahmon mainiolle perheelle. 3½/5 Field of Dreams Nykypäivän It's a Wonderful Life ei ole huono määritelmä tälle ja Frank Capra voisi todellakin olla hyvin tämän ohjaaja. Toisinaan on helpottava katsella elokuvaa, jossa on pelkkää hyväntahtoisuutta ja Field of Dreams onnistuu vieläpä edelleen useammankin katselukerran jälkeen koskettamaan. Arkifantasiaa parhaimmillaan. 4/5
The Island (2005) - Toimintaa ja vauhtia Michael Bay osaa ohjata, ja niistä täydet pojot tulee automaattisesti, mutta itse tarina oli aika ohut ja juoni aukkoinen. Aivot narikkaan, mutta Scarlettia katsoo mielellään. 2+/5 21 Grams (2003) - Loistava episodielokuva, Iñárritun ohjaus on jälleen ihanteellista ja käsikirjoitus kantaa hyvin. Penn, Del Toro ja Watts ovat kuin tehtyjä rooleihinsa. Jokin kuitenkin amores perroksessa viehätti enemmän kuin tässä, saa nähdä miten Babel pärjää näiden kahden rinnalla. 4/5 Equilibrium (2002) - Yksi lempielokuvistani! Tunteeton utopistinen maailma, jossa vain rohkeimmat uskaltavat uhmata sen ankaria sääntöjä. Mahtavia toimintakohtauksia ja ihanteellista aseenheiluttelua. 5/5 The Crying Game (1992) - Mielenkiintoisena IRA:n toimintaan sijoittuvana tarinana alkava elokuvana, muuttuu täysin tyylikkään kuolemantapauksen jälkeen. Päähenkilölle muodostuu pakkomielle, jonka kautta koetaan juonenkäänteitä toisen perään. Elokuva sisältää yhden elokuvahistorian kohahduttavimmista kohtauksista. 4/5 Cube 2: Hypercube (2002) - Harvoin jatko-osa yltää samalle tasolle edeltäjän kanssa, ei edes Cube 2. Cube 2 oli kuin alkuperäinen Cube uudelleenfilmatisoituna. En tiedä oliko tekijöillä kiire, mutta aika nopeasti elokuva eteni asioita selittelemättä. Lopussa oli kyllä suu auki ja pää täynnä kysymyksiä, ei hyvässä mielessä niin kuin alkuperäisessä, vaan tyyliin: tässäkö tämä oli? 2-/5
Kika Tää oli melkosen hullu tekele jo Almodovarinkin mittakaavalla Ohjaajan alkupään tuotannon tapaan lähes överiksi vedettyä mustaa huumoria ja toinen toistaan absurdeimpia käänteitä. Erittäin viihdyttävää! Sinänsä harmi että loppupuolen vakavampi osio tuntuu hidastavan elokuvan vauhdikasta tempoa hieman liikaa, eikä näin ollen vakuuta ehkä niin paljon kuin pitäisi. Espanjattarien (ja miksei myös miesten) ulosanti on jälleen häkellyttävää ja lumoavaa, tätä tukevat soljuva dialogi sekä hauskat hahmot. ****/*****
Numbskull Emptybrook Back in the Country - Eli suomeksihan tämä klassikko on Uuno Muuttaa Maalle .. Upea komediaklassikko joka ei kulu, eikä haalistu. Nerokas juoni vie kurvien kautta maaseudulle missä ei kömmähdyksiltä vältytä! Uunon ja isäukon jälleenkohtaaminen tuo tipan linssiin ja naurun persiiseen! Upea kokemus! A Woman of Paris - Charlie Chaplin hylkäsi hetkeksi kulkurin ja siirtyi kameran taakse. Tuloksena tämä kehuttu draama, jossa nainen erään kohtalokkaan illan jälkeen päätyy Pariisin seurapiireihin. Tarina lupaili alussa paljon, mutta mitään isompaa tunnetta ei silti saatu kehitettyä. Muutamissa kohtauksissa tunnelma silti tuntui oikein hyvälle, mutta ei silti onnistu nostamaan tämän elokuvan arvoa omalla listallani. Miinusta vielä liian naivista lopusta.