Aha, ok! Noista olen nähnyt vain Bloodsportin vuosia sitten ja en oikein tykännyt, mutta voisi yrittää uudestaan. Pitänee hommata hyllyyn lisää Dammea, uudempaakin tuotantoa voisi tsekata.
In Her Shoes Olisi taas saanut luottaa enemmän Curtis Hansoniin, sillä kyllä tämä kovin hömppämäisestä ulkovaikutelmastaan huolimatta kovinkin laadukas draamakomedia oli. Hyvää mieltä tämä mukavasti tarjosi liukumatta kuitenkaan turhan siirappisuuden puolelle. Pääosan kaksikko Toni Collette ja Cameron Diaz olivat molemmat hyviä rooleissaan ja mukava oli nähdä myös Shirley MacLaine kerrankin vähän vakavampana vanhoilla päivillään. 4/5 Les Parapluies de Cherbourg (Cherbourgin sateenvarjot) Kyllähän tämä oli aiemminkin nähty, mutta kyllä se edelleen suuren vaikutuksen onnistuu tekemään. Upeita kohtauksia (esim. juna-asema), tunteenpaloa ja Jacques Demyn upeaa kuvausta. Silti, pakkohan se on myöntää, että suuri ansio tämän elokuvan kiehtovuudesta menee hehkeimmillään olevan Catherine Deneuven kauneuden piikkiin, mutta mitäs pahaa siinä on. Suomi-DVD:tä ei kyllä pysty kehumaan kuin Futurelle tyypillisesti kansien osalta. 5/5 Så som i himmelen (Niinkuin taivaassa) Tämä oli Ruotsin Oscar-ehdokkaana pari vuotta sitten ja selvisikin ihan gaalaan asti. Sinällään asiaa ei tarvitse edes ihmetellä, sillä kyllä tässä jotenkin amerikkalainen hyvänmielen nostatus paistaakin läpi. Ei kuitenkaan täysin itseäni vakuuttanut vaikka kelpoinen leffa olikin, sillä elokuvan päähahmot jäävät jotenkin etäisiksi ja esim. Spoiler papin sekoamista on vaikea käsittää. Samoin leffassa olisi ollut paljon karsittavaa, sillä kyllä tuo reilu kahden tunnin kesto oli aivan liikaa. Sen verran mitä ekstroja nopeasti vilkaisin, niin ohjaaja kertoi ihmisten jääneen kaikkialla katsomaan lopputekstit kokonaan. No, ainakin omalta kohdaltani tuo tapahtui vain ja ainoastaan kuunnellakseni Helen Sjöholmin upeaa laulua. Elokuvan ehdottomasti komein kohtaus olikin tuo kuorokohtaus, jossa hän tämän laulun ensimmäisen kerran lauloi. 3/5 Radio Days Hyvää mieltä oli Allenillakin tarjottavana. Ja yllättävän hyvin elokuva toimikin, vaikkei tässä oikeastaan minkäänlaista juonta ollutkaan, vaan leffa koostui sekalaisista sota-ajan muistoista. Lämmintä ihmisläheistä huumoria ja mainioita hahmoja hyvän tunnelman säestämänä, pidin. 4/5
Pierre Koralnik - CANNABIS (1970) 60-luvun lopun hippimeiningeissä mennään tässä rikosleffassa jossa Serge Gainsbourg näyttelee gangsteria joka lentää New Yorkista pariisiin, tapaa siinä matkalla Jane Swensonin (Jane Birkin), ja ajautuu loukkannuttuaan tämän asuntoon. Sen jälkeen suurimman osan leffaa Serge ja Jane suutelevat ja hyväilevät toisiaan. Välillä käydään lahtaamassa jengiä mm. kanatarhassa, käydään hippikämpässä etsimässä huumeita, poltetaan röökiä ja häröillään. Mukavana ajankuvana tämä menee mutta tosin niin menee moni todella paljon parempikin leffa sampolta ajoilta. Gainsbourgin säveltämä loistava soundtrack pelastaa paljon. 2/5 Alejandro González Iñárritu - BABEL (2006) Suuria odotuksia ei elokuvalta ollut vaikka ohjaajan kahdesta ensimmäisestä elokuvasta pidinkin. Siinä missä 21 grammaa kaikessa sekavuudessaan onnistui kuitenkin välittämään päähenkilöiden ahdingon ja tunteet hyvinkin vahvasti, epäonnistuu Babel siinä aika täydellisesti. Henkilöhahmoihin ei vain saa mitään otetta ja silloin kun pitäisi tuntea henkilöiden ahdistus ja traagisuus, ei vain kosketa. Heti kun päästään yhteen tarinaan kiinni, leikataan jo toiseen minkä seurauksena henkilöhahmot yksinkertaisesti jäävät etäisiksi. Tässä on selvästikin yritetty haukata liian isoa palasta. Ei siihen yhteen elokuvaan tarvitse kaikkea tunkea. Japani osuus tuntuu liian irralliselta ja kaukaa haetulta vaikka muutamia hienoja kohtauksia sisältääkin. Elokuvan idea ja teema on sinänsä kohdallaan ja karsimalla ja yksinkertaistamalla tästä olisi saatu varmasti hieno elokuva aikaan. Elokuvan musiikki on yksinkertaisesti nerokas ja se nostaa elokuvan pisteitä. Hollywood jouset tästä olisikin vielä puuttunut.... 2+/5 Zack Snyder - DAWN OF THE DEAD Remake (2006) Kaveri tätä kehui ja piti sitten katsastaa vaikka ennakko odotukset oli aika nollassa. Ja odotukset piti kyllä suurimmaksi osaksi paikkaansa. Tämä oli enemmänkin perus hollywood toimintaleffa kun zombieleffa. Muutama mukava "aivot pihalle" kohtaus ja muuten vaan machoillaan, lässytetään pateettista paskaa ja juostaan karkuun. Ei päästä lähellekkänn alkuperäisen hienoa tunnelmaa. Se missä originaalin viihdyttävyys perustui enemmän zombien varaan ja niiden lahtaamiseen, mennään tässä enemmän perustoiminnan ehdoilla ja zombiet on vain uhka mikä voisi olla mikä tahansa muukin. 2/5
Niin kova Damme-fani kuin olenkin, täytyy sanoa, että ei kannata vaivautua. Huomaa, että Jean-Claudellakin alkaa ikä tulla vastaan, vanhan mallin mättämistä ei enää löydy, melko köykäistä taistelua on ollut.
Kubrick: The Shining 2/4 Peckinpah: The Getaway 3/4 Spurlock: Super Size Me 1/4 Weisz: The Hills Have Eyes II (2007) 1/4 - Paskin elokuva vuosiin.
Jep, jotkut on kuitenkin tykänneet In Hellistä ja Wake Of Deathistä... Ehkä tutustun, ehkä en, jää nähtäväksi. Vanhempaa tuotantoa haalittava lisää ainakin.
Tuo In Hell on varsin kelpo tuotos, näin nyky-Van Dammeksi. Ei ole varsinaisesti mitään "ninjailua" tai muuta hyppimistä, vaan aika tylyä ja raakaa vankilatoimintaa. Mielenkiintoinen tapahtumaympäristö ja tietynlainen likaisuus ja karuus upposivat minuun. Paras Van Damme aikoihin, suosittelen :thumbsup:
Colour Me Kubrick Suurena Stanleyn fanina koin tarinan tietysti varsin kiinnostavaksi, ja huijarijutut on muutenkin kivoja mutta jotenkin ennakko-odotukset olivat aika alhaalla tämän kohdalla. Onneksi. Ei tässä paljon muuta hyvää ollut kuin Malkovichin ilmiömäinen suoritus sekä Kubrickin leffojen musiikkien käyttö. Käsikirjoitus on mitäänsanomaton ja Conwayn vaiheista on saatu käsittämättömän tylsää ja puuduttavaa katseltavaa. Tuntuu että leffa on tehty jatsitupakan vaikutuksen alaisena, niin verkkaisesti koko homma etenee. Hahmoista ei päästä edes päähenkilöön kunnolla syventymään, joka olisi melkoisen tärkeää varsinkin tällaiselle elokuvalle. **/***** Stranger Than Fiction Tätä oli muistaakseni komediana myyty, mutta kyseessä olikin mukavan hienotunteinen draama joka muistutti hieman esimerkiksi Broken Flowersia. Will Ferrel teki saman mitä Jim Carrey Tahrattomassa Mielessä ja on kerrankin varsin sympaattinen hahmo eikä pätkääkään ärsyttävä. Gyllenhaal ja Thompson ovat odotetusti mukavaa katseltavaa myös. Mielestäni tarinasta olisi voinut kokonaan jättää naiivin ja vähän tyhmän yliluonnollisuus -aspektin pois. Ilman sitä leffasta ei olisi jäänyt sitä pientä höpö höpö fiilistä häiritsemään.. Ei tätä nyt oikein tarpeeksi vakavasti voinut ottaa (olikohan se edes tekijöiden tarkoitus) Kuvalliset kikkailut kuten tekstit ja pari komeaa kamera-ajoa tekivät muutamista kohtauksista pirun kauniita, ja nättiä oli sisältökin. Ei silti onnistunut koskettamaan, varsinkaan jos vertaa esim ohjaajaan Monster's Ball täysosumaan. ***/*****
[offtopic] Yhä: Miksi ihmeessä leffat pitää ilmoittaa tuossa muodossa? Tuosta asiaa tietämättömämpi päättelisi esimerkiksi että Spurlock leffa on ihan paska mutta toisaalta Kubrick : The Shining on ihan mukiin menevä. Sitten ihmettelee hyllyllä missä vitussa se Kubrick on. Tulee jotenkin mieleen että katsotaanko leffoja ohjaajan vuoksi vai elokuvan vuoksi? En muista yhtään elokuvaa olevan mainostettu pelkästään ohjaajan nimellä.. Kyllä se leffan nimi on aina se pääasia, yleensä jopa hehkutetaan päänäyttelijää enemmän kuin ohjaajaa. Voiko tästä päätellä että The Shiningin pitäisi sittenkin olla: "Jack Nicholson" - (The Shining) [/offtopic]
Kirjoissakin lukee kannessa yleensä ensimmäisenä tekijän nimi. Myös elokuvista puhuttaessa tekijä (ohjaaja) on elokuvan tärkein vaikuttava henkilö. Elokuvan on toki saattanut KIRJOITTAA joku ihan muu, mutta OHJAAJA on se, jonka kädenjälkeä katsomme. Hän on elokuvan kuvitellut mielessään ja siirtää sen sitten filmille. OHJAAJA käskee ja Nicholson näyttelee käskystä. Minä katson kyllä elokuvat ensisijaisesti OHJAAJAN mukaan. Näyttelijät ovat vain rekvisiittaa. Toki joku Nicholson on erittäin HYVÄÄ rekvisiittaa, mutta kuitenkin... -DMC-
En aivan tätä tarkoittanut.. Tottakai ohjaaja/käsikirjoitus on ne tärkeimmät osapuolet elokuvissa toteutuksen ja tottakai näyttelytyön lisäksi. Luin tuon oman tekstini uudestaan ja kyllähän tuo melko kriittiseltä kuulostaa näin jälkikäteen, mutta tarkoitin alunperin vain ihmetella tuota tapaa ilmoittaa elokuvan nimi ikäänkuin toissijaisena tietona. Minusta se on ensiarvoista että millä tätä teosta kutsutaan, sen jälkeen ilmoitetaan osalliset. Yleensä juuri näistä tekijöistä, ohjaajista, näytteliöistä päätelläänkin nimenomaan pitääköhän kyseisestä elokuvasta vai ei (riskiprofilointi siellä makuunin hyllyllä) mutta onhan tuolle yksilöity nimikin. Vähän sama kuin kutsuisi vaikka naapurin Erkki Liimataista "Seppo Liimatainen - Poika, Erkki Liimatainen". Ei ollut tarkoitus provosoida, eikä ole edelleenkään. Jatkakaa jälleen aiheessa.
Piti itsekin katsoa tämä pitkästä aikaa, viime katsomiskerrasta olikin monta vuotta. Tämähän oli tosiaan Van Dammen parhaimpia, kunnon actionleffa. Ja varmaan Emmerichin paras leffa, ei ollut turhaa jenkkihehkutusta eikä paatosta. Lundgren veti hienosti asenteella pahiksen roolinsa yli. Oikea meisinki läpi elokuvan. Van Dammen uudemmasta tuotannosta positiivisia yllätyksiä ovat olleet jo mainittu In Hell ja uusin Until Death. Kummassakaan ei kyllä kauheasti ole enää hyppimistä ja potkimista, itse asiassa Until Deathissa ei ole paljon minkäänlaista toimintaa, sillä kyseessä on ennemminkin synkkä Bad Lieutenant -tyylinen rikosdraama (!). Ennen leffaa odotukset eivät todellakaan olleet huipussaan, mutta Dammehan veti roolinsa yllättävän hyvin ja halpisleffaksi homma rullaa muutenkin epäilyttävän sujuvasti suurimmaksi osaksi ajasta. Ja plussaa Dammen äärimmäisen krapulaisesta lookista Alla pari kuvaa, voi spoilata, mikäli se Van Damme -leffojen kohdalla on edes mahdollista. Damme fixaa. Dammea fixataan.
Reginald Barker: Civilization *** Thomas H. Incen tuottama pasifistinen sotaelokuva. Alku lupaa varsin paljon ja varsinkin taistelukohtaukset ovat erittäin hienosti tehtyjä. Puolessa välissä homma kuitenkin lässähtää tarinan muuttuessa aiempaa melodramaattisemmaksi. Alejandro González Iñárritu: Babel ***½ No joo, olihan tämä varsin hienosti toteutettu. Sääli vain, että henkilöt olivat melko yhdentekeviä. Eniten pidin Japani-jaksosta. Carl Th. Dreyer: Ordet ****½ Arvostelu. John Ford: The Prisoner of Shark Island **** Aiemmin näkemätön Ford. Yllättävän tosikkomainen tarina lääkäristä, joka tuomitaan vankisiirtolaan tämän autettua Lincolnin salamurhaajaa. Erittäin tyylikkäästi kuvattu, eikä näyttelijöissäkään ole valittamista. Loppu oli hieman sentimentaalinen. D. W. Griffith: The Greatest Question *½ Uusintakatselu. Vielä huonompi kuin mitä muistinkaan. Tarina on täynnä kaikenlaista turhaa eikä Lillian Gishkään onnistu nostamaan tätä kuiville - samaa mieltä olin jo edellisellä katselukerralla. Charles Laughton: Night of the Hunter ***** Viime katsomisesta on jo jokunen vuosi, mutta jotenkin vain tuntuu siltä, että paranee kerta kerralta. Mitchum, Winters ja Gish ovat loistavia, lapsinäyttelijät aavistuksen verran heikkoja. Hyvä tarina, visuaalisesti upea - ehdoton klassikko. Yasujiro Ozu: Ukikusa monogatari - A Story of Floating Weeds ***½ Varsin onnistunut elokuva miehestä, joka näyttelijän ammattinsa vuoksi elää erillään pojastaan eikä halua, että tämä saa tietää totuutta isästään lainkaan - mies esittäytyy pojalleen tämän setänä. Ulkoasultaan tyypilliseen Ozun tapaan toteutettu, mutta tarina ei aivan ole miehen parhaiden elokuvien tasoa. Gore Verbinski: Pirates of the Caribbean: At World's End *½ No onpahan nähty nyt tämäkin. Ei niin hölmö kuin kakkososa, mutta silti ala-arvoinen. Liikaa miltei kaikkea, ainoastaan huumoria oli karsittu varsin raskaalla kädellä edellisestä osasta - ja hyvä niin. Vähän kuin olisi katsonut tietokonepeliä, ehkä siksi uni yllättikin muutamaan otteeseen. Teuvo Tulio: Olet mennyt minun vereeni ***½ Taattua Tuliota, tällä kertaa Regina Linnanheimon käsikirjoittamaa. Tähti itse esittää naista, joka tekee elämässään koko joukon vääriä valintoja ja ajautuu alkoholismiin ja sitä kautta rantojen ihmisten porukoihin. Hyvästä aiheesta huolimatta se viimeinen silaus jää puuttumaan, eikä tämäkään Tulio onnistu nousemaan Hornankosken tasolle.
Shark Attack 3 Huonoin elokuva jonka... -ketjun inspiroimana sujautin otsikon mukaisen kiekon dvd-soittimeeni kepeähkön elokuvakokemuksen toivossa. Kun ensimmäiset muutama minuuttia oli takana pystyi jo pienellä hymyn virneellä höystettynä toteamaan että kiven kovaa campia olisi tuleman seuraavat 1,5 h. Tämä Megalodon (aka "tappis") oli sinänsä harvinaista laatua että sen oletettiin kuolleen sukupuuttoon jo yli miljoona vuotta sitten mutta ei... ei tällä kertaa. Kyseinen veijarihan oli varsin vitaalissa kunnossa, dinosauruksen äänellä ja jonkin matala oktaavisen lihavan miehen muminalla varustettuna. Hain kokoluokka oli myös ihmisen näkövinkkelistä tiirattuna melkeinpä mainitsemisen arvoinen; pelkkä silmä oli halkaisijaltaan n. 2m. Haihyökkäykset oli joko pirun epäselviä tai napattu kätevästi jostain luontodokumentista mutta yleensä molempia. Näyttelijät taas oli joko täysin eleettömiä tai sitten näyteltiin yli ja rankasti. Välillä tuli mieleen että tietääköhän tuo nyt varmasti että kamera käy. Huulisynkkakaan ei tuntunut aina toimivan ääniraidan kanssa yhteen. Lisäksi toinen toistaan hämmentävimpiä vuorosanoja ladeltiin anteliaasti sarjatulella alusta loppuun. Tähän voisi laittaa montakin quotea mutta katsokaa vaikka imdb:stä jos intoa piisaa, mutta sanottava on että leffa tekstimuodossa voisi olla hyvinkin 'mielenkiintoinen' vaikkei siitä nyt ehkä arkielämän rientoihin loppujen lopuksi kovinkaan paljoa saa ammennettua. Arvosanaa en oikein pysty antamaan (onko tämä elokuva?) mutta valistunut arvaukseni sanoo että se voidaan korreloida lähes suoraan katsojan promillemäärän mukaan. :thumbsup:
Leningrad Cowboys meet Moses - Taisin juuri nähdä Kaurismäen huonoimman elokuvan. Vaikea tästä hyvää sanottavaa keksiä .. tai no uima-altaan ylitys oli aika hauska juttu. Sentään aluksi oli vain originellin elokuvan miehiä mukana, joka lämmitti mieltä, mutta kun Jore ja kumppanit tuli mukaan niin alkoi maistui mainokselta koko soppa. Miksi ei edes lopun kohtauksessa samaa kotikylää käytetty kuin ensimmäisessä elokuvassa? Enter the Dragon - Kehuttu Martial Arts elokuva ei minulle maistunut. Tylsähän tämä oli kokonaisuutena. Bruce Lee oli ihan pätevä pääosassa ja osasi liikkua komeasti, toki ulvahdukset taistelun aikana oli hieman liioitellut oloisia. Bondmaisia elementtejäkin oli kun pahis esitteli pahuuden tyysijaansa, mutta ei se auttanu koko elokuvaa. Tissejä oli kuitenkin joista plussaa.
Tuhoavaa hiekkaa (Rope of Sand) 40-luvun veritimanttien jäljillä tässä liikutaan. Hieman Casablancamaisia tunnelmia on tavoiteltu, minkä huomaa jo näyttelijävalinnoistakin (Rains, Lorre & Henreid), mutta Burt Lancasterista ei ole Bogartiksi eikä elokuva toimi muutoinkaan kuin vain osittain. Paul Henreid tekee nimekkäästä kaartista parhaan roolisuorituksen sadistisena yhtiöpoliisina. Parhaimmillaan Tuhoavaa hiekkaa on mukaansatempaavaa vanhan ajan draamaseikkailua, mutta mukana on turhia notkahduksia, joiden myötä elokuva jää tiukasti vain keskitasoiseksi. - Tora no o wo fumu otokotachi Akira Kurosawan varhaistyö on pienimuotoinen historialliseen tarinaan ja siitä tehtyihin kabuki-näytelmiin perustuva elokuva, jossa sotaherra apureineen pyrkii rajan yli munkeiksi naamioituneina. Varsinaisia kohtauksia koko elokuvassa on oikeastaan vain kolmesta neljään, mutta eipä kestoakaan ole turhaan venytetty. Kenichi Enomoton hurjaksi yltyvä naamanvääntely ja hihittely luo vahvan kontrastin muutoin vakavaan joukkoon. Aluksi tuo hieman häiritsi, mutta loppujen lopuksi ilveily toi muutoin kovin rauhalliseen elokuvaan tarvittavaa energiaa.
Rope of Sand (1949) Kuten Samppa tuossa ylempänä kertoi, tässä häröillään timanttien perässä. Periaatteessa osaset on hyviä mutta kokonaisuus ei oikein toimi. Plussaa välillä pintaan pulpahtavasta noir-tunnelmasta ja kissamaisesta femme fatalesta. * * ½ Dr. Jekyll and Mr. Hyde (1931) Alkukankeuden jälkeen tämä oli oikeastaan yllättävän hyvä siihen nähden että tämä oli Paramountin tuotos vaikka Universal yleensä on se studio jonka kauhuelokuvia kaiholla muistellaan. Jopa muodonmuutokset Jekyllistä Hydeksi ovat jossain määrin uskottavia (toisinpäin muutokset ovatkin sitten paljon heikompia). Elokuvan perustarina on mielenkiintoinen ajatusrakennelma ihmisen dualismista. Fredric March näytteli mainiosti riutuvaa Jekylliä/Hydeä ja Miriam Hopkins oli oikein hyvä pre-code-lumppu. * * * + A Time to Kill (1996) Tämä oli periaatteessa hyvä elokuva, mutta kun ei niin ei. Näyttelijäkaarti oli erinomainen, lukuunottamatta heikointa lenkkiä, eli päärooli-juristia esittävää Matthew Cougnaheyta jonka yritys oli periaatteessa hyvä - mutta minkäs teet kun karismaa tai uskottavuutta ei ole tarpeeksi ja lopun puhe saa kouristelemaan myötähäpeästä. Muutenkin tuntui elokuvaan mahtuvan hätäisiä sohauksia sinne tänne sekä kliseitä aimo kasa. Ja yhdessä vaiheessa tuntui että elokuva oli vain lista Ku Klux Klanin vainotoimenpiteitä, "kenen kimppuun käyvätkään seuraavaksi?". Moraalisesti ja eettisesti elokuva on aika kyseenalainen jos sitä alkaa tarkemmin miettimään. * * ½
Honkasalo: Melancholian 3 huonetta 1/4 - Evvk "Venäjä on paska maa" -semidokkari. No shit? Rosenthal: Halloween: Resurrection 4/4 - Moderni kalkkunaklassikko
Three Extremes (Fruit Chan/Chan-wook Park/Takashi Miike, 2004) Kolme 40 minuutin karmivaa lyhytelokuvaa (Dumplings, Cut & Box) kolmelta taitavalta Aasian ohjaajalta. Tämä on laadukasta ja vakuuttavaa tarinointia joskin formaatti rajoitti jonkin verran kerronnallisia mahdollisuuksia. 4- / 5 Cabin Fever (Eli Roth, 2002) Mökkihöperyys on iskenyt tämän käsikirjoituksen tekijöihin. Lopputulos on tylsä ja erittäin kliseinen. Jopa genrelle tyypillinen ryhmädynamiikka on retuperällä ja paikoitellen epäilee katsovansa parodiaa aiheesta. Kukapa ei olisi jo nähnyt leffoja joissa joukko nuoria majoittuu korvessa mökkiin aikomuksena viettää railakas viikko mutta homma muuttuukin verilöylyksi? Arvasit oikein, tällä leffalla ei ole aiheeseen mitään uutta annettavaa. 2 / 5 Casino Royale (Martin Campbell, 2006) En ole mikään 007-fanaatikko ja viimeisen 20-vuoden aikana tehdyt Bondit eivät ole juuri iskeneet. Jokin aika sitten näin "Die Another Dayn" televisiosta ja koin sen uskomattomaksi hutuksi. Roger Mooresta pidän Bondina. Hän toi roolii juuri oikean itselleen nauramisen sävyn. Sean Connory oli myös erinomainen. Timothy Dalton ja Pierce Brosnan olivat tylsähköjä. Casino Royalea ja Daniel Graigiä on hehkutettu melkein taivaaseen asti. Kiinnostuksella siis katsastin onko James Bond-elokuvien sarja saatu uudelle uljaalle uralle. Casino Royale on hyvä action-pläjäys. Se on myös parhaimpia Bondeja. Onko Daniel Craig historian paras Bond? En menisi moista vielä julistamaan vaikka hän homman hyvin hoitaakin kotiin. Ei hän nyt sentään niin valtavasti rooliinsa tuo. Leffan musiikki toimii hyvin mutta tunnusbiisi on heikko. Toiminta on paikoitellen "Jedi-meininkiä" jossa oikeasti kenestä tahansa tulisi jauhelihaa. Hyvä Bond-leffa mutta ei aivan hypen tasoinen. 3+ / 5