Itse kun käsitin tuon hyvin pitkälti juurikin parodiaksi, onhan tossa kliseitä käytetty aivan urakalla, mutta se lienee se pointti.
Cabin Fever oli kyllä sekavinta kauhu-huttua pitkiin aikoihin. Ainoa plussa oli loppu, missä mustat hemmot tulivat vanhuksen kauppaan.
- Johansen: Rembrandt **½ Jotenkin nämä "ihan kivat" pohjoismaiset pikkufilmit tuntuvat samanlaisilta kaikki. Viihdyttävät kertaalleen, mutta eivät jätä juuri mitään mieleen eivätkä innosta katsomaan uudelleen. - Brescia: Poppea... una prostituta al servizio dell'impero ** Sekavaa, pökerryttävää, luiskaotsaista kuraa tisseillä ja parimetrisellä savuavalla penismonumentilla höystettynä. - Lyne: Lolita **½ Turhan pitkä ja lakoninen, välillä tunnelmallinen. Tästä voisi tehdä jonkun moderniin miljööhön sijoittuvan raflaavamman sovituksen. - Kaurismäki 2: Zombie ja Kummitusjuna ****½ Helkkarin hieno, synkkä ja puhutteleva draama. Tunnelmasta tuli jotenkin Julio Medem mieleen. Parhaita suomalaisia elokuvia. - Miller: Mad Max 2 ** En oikein osaa sanoa mikä tässä eniten mättää, ei vaan ole koskaan kolahtanut. Kenties turhan suoraviivainen tarina tai rasittavat hahmot. Musiikkikin on aika kamalaa. - Mulargia: Non aspettare Django, spara **½ Vanhoja amerikkalaisia länkkäreitä lainailevaa, lopulta melko paakkuista spagettia. - Corbucci 2: Superfantagenio ** Huonojen erikoistehosteiden esittelyyn keskittyvä jenkkiläistä kasarikomediaa muistuttava yritelmä. Aika sekava, irrallisiin sketseihin perustuva kokonaisuus.
En kyllä muista leffasta mitään muistelin vaan että aikoinani pidin kyseisestä pätkästä *more beer* Halloween resurrection on kans ihan paras
Children of men (2006) Varsin ankean ennusteen ihmiskunnan tulevaisuudesta esittävä elokuva. Maisemat ovat kurjat ja sääkin brittiläiseen tapaan kehnohko. Tarina on varsin kantaaottava, ja halutessaan siitä löytää kritiikkiä ja piikkejä mm. Irakin sodan suuntaan. Leffa on hybridi, jossa on draaman ja toimintaelokuvan piirteitä, ja josta löytyy lisäksi aavistuksen verran komediaa. Leffa ei kärsi liiaksi amerikkalaisen "kertakäyttöviihteen" kiiltokuvamaisesta esitystavasta. Vääränä päivänä ja väärässä mielentilassa katsottuna elokuva ei kerää aivan mahdottoman korkeaa arvosanaa, mutta jos kokonaisuuden saa hahmotettua ja hyväksyy kertomuksen epätäydellisen luonteen tavallaan avoimine loppuineen, on teosta pakko arvostaa. Mieltään ko. leffalla saattaa olla vaikea piristää ollessaan valmiiksi masentuneessa tilassa, mutta näkökulmiaan sillä on helppo avartaa tämänkin päivän yhteiskunnallisten ongelmakohtien suhteen. 3,5/5.
Smokin´ Aces (2006) tuli äsken kiekolta(julkaistaan pian) katsottua saunaillan ja syöpöttelyn ohessa. Varsin vauhdikas k18 toimintapätkä oli. Ryan Reynolds pääroolissa ja varsin hyvin mies tehtävästä suoriutui. Kyseessä on siis vauhdikas huume-mafia-massamurhapärkä, jossa k18 leima on ihan syystä. Veri roiskuu, miestä kaatuu ja jäseniä irtoaa. Ohessa kudotaan kohtuullisen monimutkaista juonta, joka lopussa aukeaa. Leffan alku on hieman sekavaa ja viimeiset ½ tuntia ovatkin sen parasta antia. ***/*****
Double Indemnity Ollut jo pidemmän aikaa listalla odottamassa katsomistaan. Ilmeisesti ennakko-odotukset olivat nousseet liian korkealla, sillä lieväksi pettymykseksi tämä ensikatselun jälkeen lopulta jäi. Elokuva onnistui tuntumaan ajoittain jopa lajityyppinsä parodialta sisältäen lähes kaikki sinällään tyylikkäät, mutta myöhemmin melkeinpä kliseiksi muodostuneet film noir-elementit. Myös vähän liian nopeasti ja helposti Fred Macmurrayn esittämä vakuutuskauppias lankesi loveen ja femme fatalensa vietäväksi. No pitää katsoa joskus uudestaan, ehkäpä se siitä. 3½/5 The Asphalt Jungle Tämäkin noir-klassikoita. John Hustonin hieno ja ajaton ryöstöleffa tuntuu kestävän hyvin katselua. Aikaisemmin olikin nähtynä vain karmea uudelleenvärjätty versio, joten ehdottomasti jo uusintakatselun paikka. Haydenin hieman yksinkertainen mutta suoraselkäinen pikkukonna ja Sam Jaffen viileän analyyttinen mastermind kelpo suorituksia. 4½/5 The Night of the Hunter Charles Laughtonin ensimmäinen ja ainoa oma ohjaus hyppeli välillä vähän yllättäen lajityypistä toiseen. Oli jännitystä ja etelän kauhua, mutta myös ajoittain jopa hiukan komediaa ja Capramaista hyvää tahtoakin. Kokonaisuus kuitenkin pysyi kohtalaisen hyvin kasassa, joten kyllähän tämä viihdytti hieman vaisuhkosta lopusta huolimatta. Kuten Murre jo tuossa aikaisemmin mainitsi, lapsinäyttelijät eivät ihan parasta A-ryhmää. Leaning, leaning... 4/5
Yamato Kaikkien aikojen suurimman taistelulaivan kohtalonhetkistä kertova leffa. Taistelukohtaukset olivat hienoja, vaikka leffan pääpaino olikin ihmiskohtaloissa jotka kohtuu hyvin onnistuivatkin koskettamaan. CGI oli hieman karkeaa, mutta ajoi asiansa kuitenkin tyydyttävästi. 3/5 Dresden Lisää WWII-aiheisia leffoja. Tämä kertoi kuten nimestä voi päätellä Dresdenin pommituksista 13-15 helmikuuta 1945, jotka tuhosivat kaupungin täysin. Tässäkään leffassa pääpaino ei ollut itse sotatoimilla, vaan erittäin väkisin pynnätyn tuntuisella romanssilla saksalaisen sairaanhoitajan ja alasammutun brittiläisen lentäjän välillä. Päähenkilöt eivät pystyneet minkäänlaisia sympatioita herättämään joten heidän lopullinen kohtalonsakaan ei liiemmin kiinnostanut. 2/5 Talvisota Ja sotalinjalla jatketaan. Tämä leffa tuskin esittelyitä kaipaa. Vaikka leffassa nyt ehkä elokuvallisia vikoja onkin, ei tälle suomalaisena pysty viittä tähteä vähemmän antamaan. 5/5
Sin City Kriittisin mielin lähdin tätä leffaa katsomaan kaikesta sen saamasta ylistyksestä johtuen mutta myönnettävä on, että loistava leffa oli kyseessä. Asennetta oli vaikka muille jakaa ja sarjakuvamainen tyyli näytti hienolta. 4½/5
Jeder für sich und Gott gegen alle Puhutteleva elokuva erilaisuuden pelosta. Eräänlainen Elefanttimiehen esiosa, vaikka tarinan samankaltaisuutta ja faktapohjaisuutta lukuunottamatta yhtäläisyydet ovatkin vähissä. Bruno S.:n äärisympaattinen Kaspar Hauser tulkinta on varmastikin yksi historian parhaimmista rooleista. 4½/5 Stroszek Viikon toisen Herzog-annoksen pääosassa loisti myös Bruno S., jonka omaan traagiseen tarinaan elokuva löyhästi perustuukin. Harmi, että Bruno päätti jättää elokuvien tekemisen tyystin tämän jälkeen, katuataiteilija kun ei julkisuutta kestä. Hieno elokuva, vaikkei aivan edellisen veroinen olekaan. 4½/5 Det sjunde inseglet Toisella kerralla vain parani entisestään. Näyttelijät ovat loistavia ja tunnelma tiheä, jota ei edes hetkittäinen kepeys onnistu syömään. Kuvaus on upeaa, varsinkin alun kohtaus, jossa kaksi hevosta seisovat meressä juomassa oli niin kaunis, että alahuuli ihan väpätti, muistutti muuten kovasti Tarkovskya tuo kohtaus. Kyllähän tämä on liioittelematta yksi parhaimmista elokuvista, mitä olen ikinä nähnyt, vaikkei edes oma Bergman-suosikki olekaan. 5/5 Bring Me the Head of Alfredo Garcia Ohjaajansa näköinen teos, jota katsellessa kuivuneen veren hajun oikein tuntee sieraimissa. Warren Oates-show, ja hieno show onkin. 4½/5 Lock, Stock and Two Smoking Barrels Tajuttoman hauska ja kekseliäs, jopa nerokas rikoskomedia. Näyttelijöiden taso vaihtelee, mutta huonoa roolia ei kukaan vedä. Aukeni huomattavasti paremmin uusintakatselulla. 4½/5 Batoru rowaiaru Näyttävä, älykäs ja ajatuksia herättävä yhteiskuntasatiiri turmeltuneesta nuorisosta joita vielä turmeltuneempi aikuisväestö yrittää kyseenalaisin keinoin pistää kuriin. Takeshi Kitanolta mahtirooli ja nuoret näyttelijätkin vetävät uskottavaa linjaa. 4½/5
Out of the Blue (1980) Loistava leffa. Rujo ja täynnä punk-asennetta. Dennis Hopperin toiseksi paras ohjaus. Leffan tunnari Neil Youngin Hey Hey, My My ...vieläkin soi päässä.:thumbsup: The Pope of Greenwich Village (1984) Joku aikaa sitten sydänkohtaukseen menehtyneen ohjaajan paras työ. Eric Robertsin näytteleminen tuottaa monia mainioita naurahduksia. Mickey Rourke vetää elokuvan läpi perus cool-asenteella. Daryl Hannahin rooli oli liian pieni...olis kattellu mielellään enemmänkin. Kokonaisuutena ihan hyvä ryöstökeikka kusee leffa.:thumbsup:
Solaris (1972) Tarkovskin tuotantoon tutustuminen alkoi tänään tällä elokuvalla. Vuoden 2002 uusintaversion olin jo aikaisemmin nähnyt ja siitä pidin todella paljon, joten odotukset olivat korkealla tämän alkuperäisversionkin suhteen. Ja niinhän siinä kävi kuin niin monesti aikaisemminkin, eli ei leffa pystynyt odotuksia täyttämään. Huonohan tämä ei missään nimessä ollut, mutta ei se myöskään pystynyt sellaisia elämyksiä tarjota kuin Soderberghin versio. Tosin erinäisiä häiriötekijöitä oli leffan katselua sotkemassa ja nämä varmasti kokemukseen vaikuttivat kuten myös sekin, että olin uusintaversion nähnyt ennen tätä. Pitää tämä katsoa uudelleen paremmalla ajalla, ehkä se silloin aukeaisi paremmin. Erityismaininta täytyy antaa Natalia Bondartshukille, joka mielestäni veti erinomaisen roolin. 4/5
Tarantino: Death Proof 3/4 - Salissa minun lisäkseni kolme muuta. :thumbsup: LeRoy: Little Casesar 2/4 Sonnenfeld: Wild Wild West 1/4 Rogers: American Pie 2 1/4
Rat Race - Miljonääri jakaa kolikoita joilla pääsee osallistumaan kisaan jonka pääpalkintona on 2 miljoonaa .. Tästä lähdettiin ja saatiin myös jotain hauskaa aikaan. Mukaan sattui myös täysin turhaa ja aivan kamala loppu. Maineikas Hitlerin auto WWII-veteraanien keskelle kohtaus sai naurua aikaan ja muutenkin elokuvan parhaat jutut tuntuivat osuvan Jon Lovitzin suuhun. Kerran katsottava. Clerks 2 - Jatko-osa vuoden 1994 Indie hitille, joka on minun kirjoissani yksi kaikkien aikojen hauskimpia elokuvia. Helvetin hyvin tämäkin onnistui olemaan hauska mutta samalla näyttämään miten yli 10 vuotta on kasvattanut Randallia ja Dantea "hieman" kypsemmiksi ja saatu mukaan vakavampaakin tarinaa. Keskustelut olivat tuttua ja taattua Kevin Smithiä ja kaikki näyttelijät (jopa rouva Kevin Smith) onnistuivat hyvin. Sentimentaalisuus ei antanut makeilevaa makua vaan lähinnä vain puki sen sanoiksi, minkä Clerks-fanipojat jo tiesivät. Jos Kevinin vihjailuihin on uskominen niin kenties taas 10v kuluttua palataan kaksikon pariin ja odotan innolla sitä kohtaamista.
Kingdom of Heaven Director's Cut Olen aikaisemmin nähnyt tästä tavallisen version ja joitain erilaisuuksia huomasin sen ja tämän version välillä. Erot sijoittuvat enemmän elokuvan alkupuolelle, jossa pohjustetaan lopun tapahtumia. Leffan loppu tuli yhtä nopeasti ja yllättävästi vastaan kuin tavallisessakin versiossa. 3/5 Monster Viihdyttävä pikku leffa aiheestaan huolimatta. Ei ollut niin kauhistuttava kuin luulun. Theron vetää roolinsa aika hyvin ja mielestäni ansaitsee Oscarinsa, jos se nyt nykyään enää mitään merkitsee. 3.5/5 Big Trouble in Little China Carpenterin yritys luoda jotain IndianaJonesmaista. Tätä ei todellakaan saa ottaa tosissaan. Hyvää viihdettä vaikka aika sekametelisoppa onkin. 2/5 The Constant Gardener Kantaaottava elokuva lääketeollisuuden konnankoukuista Afrikassa. Vahvat näyttelijäsuoritukset. Kokonaisuuden pilaa hieman nopeasti ja epädramaattisesti tuleva loppu. Voisipa olla vaikka televisiotuotanto. 3/5 Man in Fire Denzel on Denzel. Ihan laadukas elokuva. Odotin tältä hiukan enemmän toimintaa. Onneksi ei sisältänyt flashbackkeja Creasyn menneisyydestä ja siitä miksi hän on menettänyt halunsa elää. 3/5 Empire of the Sun En voinut uskoa tätä ennen että Christian Bale voisi olla ärsyttävä. Mutta niin kai kaikki teini-ikäiset pojat ovat, joten annettakoon anteeksi. Aluksi hieman junnaava elokuva mutta mielenkiinto pysyi yllättäen virkeänä loppuun asti. 3/5 The Matador Pierce Brosnanin "kohuttu" indiekomediarooli ei ollutkaan niin mehukas kuin luulin. Aika pienimuotoinen elokuva on kyseessä. Loppuu melkein ennenkuin on alkanutkaan. Sympaattisten näyttelijöiden ja aihevalinnan ansiosta erottuu kuitenkin joukosta. 2.5/5 Trading Places Komediaklassikko, jonka edellisestä katsomiskerrasta on jo aikaa. Yksi Eddie Murphyn must-elokuvista. Ei enää nykyihmiselle sisällä mitään erikoista, mutta nostalgia korottaa tämän arvoa silmissä huomattavasti. 3.5/5 V2 - Jäätynyt enkeli Ensimmäistä Varesta huomattavasti parempi. Tässä oli jo selvä juoni ja itse Jussi Vares oli nyt päähenkilönä toiminnan keskipisteessä. Mukana hyvä joukko suomalaisen elokuvan kiintotähtiä ja visuaalinen tyyli on... tyylikäs. Toivottavasti seuraavassa Vares-leffassa liikutaan kotoisessa Turussa... 2.5/5 Seuraavaksi onkin luvassa sitten Clerks 2...
Mä olen kovasti ihmetellyt, että mikä logiikka siinä on takana, että valtaosin Turkuun sijoittuvan kirjasarjan filmatisointeihin valitaan ne tarinat joissa ollaan jossain muualla. Varsinainen turkulainen yksityisetsivä. Sivistin itseäni Maailman ympäri 80 päivässä teoksella. Jules Vernen haudassa on varmaan ollut kova pyörintä käynnissä, kun Water Boylla kunnostautunut Frank Coraci on ohjannut uuden versioinnin klassikkoteoksesta. Ennätysnopeudella maailman kiertämisen lisäksi tarinaan on ympätty Jackie Chan Passepartoutin rooliin metsästämään Jade-patsasta + iso lauma kiinalaisia pahiksia häiritsemään tätä. Itseäni ärsyttää tanakasti elokuvissa olevat hilpeät keksinnöt joissa on mahdollisimman sarjakuvamainen ulkoasu. Tässähän näitä piisasi. Lisäksi siirtyminen eri paikkoihin sijoittuvista kohtauksista toisiin oli koristeltu sen luokan lauantaiaamun lastenohjelmatietokoneanimaatioin, että vieläkin kulkee kylmät väreet. Leffan vitsit ovat väliltä vanha tai huono, tai näiden yhdistelmiä. Steve Coogan Foggina ei vakuuta ja satunnainen ranskalainen näyttelijär pärjää varmaan paremmin Ranskassa. Jackie Chan on omiaan akrobaattisissa tappeluissaan ja kiinteistöissä kiipelyineen, mutta muutaman kymmenen leffan jälkeen se alkaa olemaan jo tuttua kauraa eikä tähän oltu keksitty mitään erityisen säväyttävää. Leffan kiinnostavin anti olikin sivuhahmoja näyttelevät tutut tyypit, joita oli varsin suuri kasa. Leffan laatuun nähden varsin yllättävää. Schwarzenegger, John Cleese, Kathy Bates jne. Iloisen, ja yllättävän tyttömäisen, kiljahduksen minulle tuotti Sammo Hungin näkeminen. Aika kuraa, tai sitten olen kohdeyleisönä ihan väärästä suunnasta.
- Kortelainen: Makkarakalakeittoa, sano Tympee Huttunen * Voi hyvä helvetin helvetti. Ehkei sittenkään olisi kannattanut tyhjentää sitä Filmtownia ihan niin perusteellisesti. - Bergholm: Punahilkka *** Yrittää olla vakava ja moderni nuorisodraama, mutta jää liian suoraviivaiseksi ja kevyeksikin. Elokuvan tärkein pointti tuntuu olevan että "mepäs uskalletaan sanoa vittu". Kokonaisuudesta tekee kiinnostavan välillä ihan toimiva visuaalinen kerronta ja suht nykyaikainen yleisilme 40 vuotta vanhaksi suomifilmiksi. - Huunonen: Piilopirtti ***½ No oho. Maalaiskomedia, jossa on juoni, joitakin hauskoja vitsejä ja jopa vähän järkeä siellä täällä. Tuotantoarvotkin ovat siedettävällä tasolla. Erkki Liikasen kiroilu-piereskely -filosofoinnille pisteet. - Duffy: The Boondock Saints ***½ Mainio rakenne, pari hyvää hahmoa, muutama hieno ja omaperäinen kohtaus. Viihdyttävä filmi, mutta lässähtää lievästi siinä puolenvälin tienoilla. Spoiler Kissasplatter ei ole pätkän vertaa hauskaa. - Fresnadillo: Intacto *½ Ulkomuoto on sliipattu, mutta sisällössä ei ole mitään järkeä. Tunnelmaksikaan ei oikein riitä se, että ollaan koko ajan puolipimeässä ja puhutaan hiljaa. - D'Amato: Eva nera ***½ Aika tyylikäs ja tunnelmallinen D'Amato-standardeissa. Hyvää viihdettä. Leikkaajan hommissa ollut Bruno Mattei (RIP) on tainnut pistää vähän omiaan väliin. - Hill: Lucky Luke ** Olisi kaivannut paljon vahvemman juonen ja paljon enemmän vauhtia. Terence Hill ei oikein saa päähahmoon henkeä, mutta Daltonit ja Jolly Jumper sen sijaan ovat kohtalaisen onnistuneita. Sarjakuvamainen dialogi ja satunnaiset sarjakuvaelementit esim. ajatuskuplien muodossa toimivat hyvin.
Blood Simple (1984) - No onhan se vaan hieno tämä veljesten esikoiselokuva - eipä tosiaankaan oikein voi vastaankaan väittää. Kauan oli aikaa edellisestä katselukerrasta ja muistikuvat silloisesta vähän sitä ja tätä, joten hyvähän se oli asia paikata. Mestariluokkainen murhasotku naulitsi paikoilleen jäätävällä tunnelmallaan, jota varsinkin se dialogistelun yllättäväkin niukkuus oli kovasti edesauttamassa. Aikamoinen sotkuhan se siitä syntyy, kun yksi luulee toista ja toinen kolmatta. Eipä juurikaan tätä paremmin voisi jalkaansa sinne elokuvabisneksien oven väliin sujauttaa, kuin mitä veljekset näin. ½ The Adventures of Baron Munchausen (1988) - Tämä aliarvostusta nauttiva lippuluukku-floppi kannattaa kyllä ehdottomasti niidenkin porukoiden jossain vaiheessa katsastaa, joille on tutuksi tulleet vain ne Gilliamin kuuluisimmat ja palvotuimmat. Kun tälle miehelle pätäkkää käteen annetaan, niin kyllä se vaan lopputuloksessa nähdään, kuten tässäkin. Näyttelijäjoukko ei nyt aivan sitä sopivinta mahdollista kaikissa rooleissa ollut, mutta kun seikkailu kuitenkin vei ja temmellyskentät (Scorsesen luottomiehen - Dante Ferrettin loihdintaa) ynnä muut visuaaliset annit kelpaili, niin kyllähän tätä nyt suositella voi. Jos oli paroni mielipuoli, niin kyllä on Gilliamkin, joka muuten omisti tämän elokuvan lapsilleen. Mielikuvituksen lentoa.