"Vacancy" tuli katsottua toissailtana. Hyvän alun jälkeen alkoi alamäki joka jatkuikin leffan loppuun asti. Kokoajan sai manata että miksei se nyt tee noin tai noin, tyhmä. :OI Simpsons -leffa olis tuossa seuraavana vuorossa, jos tänään ehtis katsoa.
Seraphim Falls Mukava että länkkäreitäkin vielä silloin tehdään. Leffan alkupuoli oli ihan mukavaa, kohtuullisen rujoa saalis-saalistajat takaa-ajoa, ei mitään maata mullistavaa mutta ihan viihdyttävää, mutta loppu sitten onnistuikin pilaamaan leffan lähes täysin: Spoiler Loppupuolen käänne missä paljastettiin takaa-ajon syyt ja samalla käännettiin ainakin osittain hyvä-paha asetelmaa toisinpäin oli vielä oikein mukava käänne. Loppu kuitenkin Lucifereineen aavikolla oli uskomattoman tylsä eikä sopinut leffan alkupuolen tunnelmaa, miksi ei vaan voitu pysyä perinteisessä kissa-hiirileikissä... 2/5
Harry Potter-sarjasta, viimeisintä osaa lukuunottamatta, kaikki tullut tässä alkuviikon aikana katsottua. Muita elokuvia tai yleensäkään TV:tä en olekkaan kerenytkään katteleen...
The Road to Wellville (1994) - Alan Parkerin luotsaama heikonlaiseksi jäänyt komediantapainen huuhaa-parantolaa pitäneestä muromiehestä, joka kovasti oli esimerkiksi sillä mielellä, että itsetyydytys se on mitä epäterveellisintä, jopa näköäkin heikentävää puuhaa (itsellähän tuo näyttää nyt olevan mallia -1.5, eli oikeassako mahtoi olla?). Tämä hassuhko ja mitä ilmeisimmin impotenssista kärsinyt mies, tarjosi auvoisen olotilan lääkkeiksi sen sijaan - peräsuolihuuhteluja, jäniksenruokaa ja kaikenlaista muutakin kovin epäilyttävän oloista, joten likainen mieshän se hänkin oli näin loppujen lopuksi, vai mitä. Elokuva tuntui ainoastaan puolitiehen jaksetulta kautta linjojen, joten eipä sitten saatu potentiaalisesti hauskasta kummoista, ei. Laadukas näyttelijäkaartikaan kun ei mitään kovinkaan riemastuttavaa saanut aikaiseksi, niin hommahan tosiaan alkoi haiskahtaa. Huuhdellaanpa pois. - Planes, Trains & Automobiles (1987) - Viihdyttävä, leppoisa ja ehkä jopa vähän koskettavakin, eli sitä John Hughes kasarimukavaahan se tämäkin. Liikennevälineillä mennään, tai ainakin kovasti yritetään, kun kiitospäivän herkut ne pöytään jo kohta kolahtaa. Matka taitetaan mitä mainioimmalla pääparilla, jonka touhuja katsellessa ei tosiaankaan käynyt aika pitkäksi. Tuumailtavaakin piisaa, että mitenköhän sitä itse käyttäytyisi, josko vaan itselle tapahtuisi ja samalla mittakaavalla. Palaisiko pinna vai antaisiko halin? No jos kuitenkin John Candyn hahmolle se hali, vaikka kuinka yrittikin nyrkiksi. Steve Martin on siinä autonvuokraus-pimahtamisessaan aivan loistava: Spoiler ... And I really don't care for the way your company left me in the middle of fucking nowhere with fucking keys to a fucking car that isn't fucking there. And I really didn't care to fucking walk down a fucking highway and across a fucking runway to get back here to have you smile at my fucking face. I want a fucking car RIGHT FUCKING NOW! ½
Twin Peaks: Fire Walk with Me Huhhuh, pari kertaa pelästyin ihan hitosti ja muutenkin oli melko piinaava elokuva. Donna oli vaihdettu ja paria kohtaa en tajunnut, mutta muuten vakuuttava pätkä.
The World's Fastest Indian (2005) Rahallisesti rajoittunut seniorisarjalainen matkustaa pitkän matkan Uudestaseelannista Yhdysvaltoihin kokeillaakseen kuinka kovaa hänen vanha motskarinromunsa kulkee. Matkanteosta tuli jossain määrin mieleen The Straight Story. Mitään elämää suurempia juttuja ei tässä elokuvassa ole, mutta kyseessä on sen verran hyvin tehty feelgood-leffa että se toimii eskapismina oikein hyvin. Anthony Hopkins vetää paremmin kuin ikinä. * * * * 10 Rillington Place (1971) Erittäin hyvin tehty sarjamurhaajaelokuva joka on monellakin tapaa hyvä ja uskottava, elokuva on jopa kuvattu osittain oikeissa tapahtumapaikoissa. Richard Attenburoughin näyttelemä psykopaatti on juuri oikealla tapaa epämääräisen hyytävä olematta silti sirkuspelle. Mielessä kävi että Anthony Hopkins on tästä pöllinyt Hannibaliinsa tylsämielisen katseen ja osan puhetyylistä. Myös John Hurt ynnä muut näyttelijät osaavat hommansa. Elokuva sopii hyvin myös kuolemantuomion kannattajien katsottavaksi. * * * * ½
Le Lieu du crime (Rikospaikka) Turhankin tavanomainen ranskalainen maaseudulle sijoittuva kasaritrilleri, jonka parasta antia ovat Catherine Deneuven ja kovasti Johnny Deppin näköisen ja oloisen Nicolas Giraudin suoritukset. Kokonaisuudessaan tästä jäi puuttumaan tarvittava jännitys ja tunnelma, vaikka paikoin toimikin kohtuullisella tavalla. 2½/5 Don't Come Knocking Eipä ole Wim Wendersin parin vuoden takainen leffa juurikaan kehuja oikein missään saanut, mutta kyllä toimikin minusta loistavasti tämä hieman ohjaajan vanhemman mestariteoksen Paris, Texasin tunnelmissa viipyilevä elokuva. Alun viittaukset tuohon Paris, Texasiin (maisemat, irtiotto, kirkkaanpunaiset sukat) ovat turhankin ilmeisiä, mutta aika pian elokuva osoittaa toimivansa erinomaisesti omillaan. Tunnelma säilyy vahvana koko elokuvan keston. Harvinaisen nimekkään näyttelijäkaartin kruunaa sekä tämän että edellämainitun vanhemman mestariteoksen kirjoittaneen Sam Shepardin oikealla tavalla äijämäinen pääosasuoritus. Myös indie-prinsessa Sarah Polley tekee jälleen yhden lukuisista unohtumattomista rooleistaan eräänlaisena elokuvan enkelihahmona. 4½/5 Leave Her to Heaven Odottelin perinteistä Hollywood-melodraamaa ja elokuvan ensimmäinen, ehkä turhankin hitaastietenevä, puolisko sellaisena menikin, kunnes tunnelma muuttui pikkuhiljaa yhä tummemmaksi ja juonenkäänteiltään jopa yllättävän suorasukaiseksi jännäriksi. Kauniita maisemia kauniisti maalailevat technicolor-värit toimivat silti varsin hienosti tässä tarinaltaan kovin film noirimaisessa elokuvassa, joten varsin mielenkiintoinen tapaus katsottavaksi. Gene Tierney onnistui hienosti olemaan pelottava mutta myös viehättävä, vaikka tämän serkkua esittävä Jeanne Crain olikin mielestäni vielä ihanampi. 4/5
Year of the Dragon (1985) - Loistava elokuva Scumboxin pahasti turmelemana. Mickey Rourke vanhassa vedossa tekee kunnioitettavan suorituksen pahamaineisen Chinatownin poliisina, josta huokuu hieman Bruce Willismäisyyttä. 80-luvun parhaimmistoa, joka vaatii paremman dvd-julkaisun, jotta elokuvasta nauttii täysillä. 4-/5 Night of the Living Dead (1990) - Tom Savinin uusintaversio Romeron klassikosta. Zombie-elokuvana tämä oli hyvä, välttämättä ei Zack Snyderin Dawn of the Deadin veroinen, mutta Savinin ote genreen on myös luja. Ainoastaan näyttelijöiden ajoittainen yliampuminen ärsytti, mutta näissä lajityypeissä annettakoon se anteeksi. 3½/5 The Stepford Wives (2004) - Niin olisihan se varmasti ihan kiva tuollainen Stepfordin vaimon tapainen naikkonen omistaa.. mutta täysin turhanpäiväinen ja tyhmä elokuvana. Puoli pojoa Christopher Walkenista. 0½/5 In the Mood for Love (2000) - Oli kyllä kehujen arvoinen leffa. Erittäin rauhallinen, mutta tunteisiin voimakkaasti vetoava elokuva, ja jopa hivenen synkähkö. Näyttelijätyöskentely oli aivan huippuluokkaa, hahmojen kemiat pelasi jne. Musiikki ja Kar Wai Wongin ohjaus oli ihanteellista, mutta epäilen kuitenkin, etten vielä ole valmis analysoimaan näin monikerroksia taide-elokuvia, joten ehkä jotain jäi näkemättä/tajuamatta. 4/5
Walk the Line (2006) Nolona täytyy myöntää, etten Johnny Cashista juurikaan mitään ennen elokuvaa tiennyt, joten odotukset ennen leffan katsomista olivat siis lähestulkoon nollassa. Itse elokuva oli kuitenkin omasta mielestä tosi hyvä. Tarina oli periaattessa tosi lämminhenkisesti kerrottu, mutta silti väliin mahtui hieman rankempaakin settiä. Mies- ja naispääosien esittäjät (Joaquin Phoenix, Reese Witherspoon) yllättivät positiivisesti roolisuorituksillaan, joskin ennemmin olisin Joaquinelle Oscarin antanut kuin Reeselle. 4/5 Fast and the Furious: Tokyo Drift Puolen vuoden tauon jälkeen tuli tämäkin raina katseltua uudestaan, tosin tällä kertaa n. 60" isommalla screenillä. Juonihan ei mitenkään erityisen ihmeellinen ole, menee kuitenkin siinä sivussa. Audio-visuaalismielessä tästä leffasta löytyy kuitenkin todella mukavasti munaa vaikkapa uuden näyttölaitteen tai subbarin kanssa fiilistelyyn. 2,5/5
La Maschera del demonio AKA Black Sunday, House of Fright, Mask of the Demon, Revenge of the Vampire, The Demon's Mask, The Hour When Dracula Comes, The Mask of Satan Tuli korkattua Mario Bava boxi tällä miehen esikoisohjauksella. Ensikertalaisen tekeleeksi kyseessä on aika käsittämättömän tyylikäs ja hienosti kuvattu goottikauhustelu. Mustavalkokuvaus on kauttaaltaan erittäin kaunista ja tunnelmallista. Juoni kulki tuttuja latuja, mutta piti yllättävän hyvin otteessaan. Leffa oli dubattu englanniksi, mutta näyttelijätyö tuntui siitäkin huolimatta menettelevän. Tästä on hyvä jatkaa miehen seuraavaan elokuvaan...
The Nutty Professor (1963) Jerry Lewisin todellinen klassikko. Hauska, liikuttava ja paljon paljon muuta. Helmi omalla tavalla. 4,5/5
Quiz Show - Tupla ja kuitti Robert Redford osaa myös ohjata hyviä elokuvia. Rauhallinen, mukava ja mielenkiintoinen draama. John Turturro tekee loistavaa työtä ja Ralph Fienneskin hyvää työtä. Martin Scorsese nähdään sivuroolissa ja on pakko sanoa, että hänkin tekee oikein hyvää työtä. 4,5/5 Cliffhanger - Kuilun partaalla Aliarvostettu elokuva. Kyseessä on hyvä ja viihdyttävä toimintapläjäys. Renny Harlinin ohjaamista elokuvista paras. Hienot musiikit, kiitokset Trevor Jonesille. 4/5 Total Recall - Unohda tai kuole Laatutoimintaa. Yksi Arskan parhaimmista elokuvista. Muutenkin hyvä ja viihdyttävä leffa. Tämänkin elokuvan musiikit ovat hienot, kiitokset tällä kertaa Jerry Goldsmithille 4/5
Vertigo - punainen kyynel (Vertigo, 1958) Hitchcockin parhaimmistoa. Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, 1975) Kerrassaan loistava ja helkutin hauska pätkä.
Tänä kesänä on tullut kyllä poikkeuksellisen paljon leffoja katsottua, jopa niin paljon ettei niistä ole jaksanut alkaa täällä edes mainitsemaan, muutamaa poikkeusta toki lukuun ottamatta. Mutta listaanpa tähän nyt ainakin tämän viikonlopun saldoa: Waterworld Waterworld (1995) Costnerin paljon haukuttu "Mad Max Vesillä" on minusta kyllä paljon mainettaan parempi elokuva, kyllähän tämän parissa pari tuntia menee oikein mukavasti. En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi tätä leffaa haukutaan niin paljon, toki puutteitahan siinäkin on, mutta eikös niitä ole melkein kaikissa leffoissa nykyään? 3.5/5 Mies San Fernandosta Every Which Way But Loose (1978) Hävettää kyllä myöntää, mutta kyllä tämä ainakin minun mielestäni on yksi Clintin kaikkien aikojen parhaista leffoista. Hyvä musa, hyvät näyttelijät, hauska juoni sekä tietenkin oranki, mitäpä muuta sitä hyvältä leffalta kaipaisi? 4+/5 The game - oletko valmis peliin? The Game (1997) Ensimmäistä kertaa tuli nähtyä tämä Douglasin elokuva. Itse en oikein pitänyt leffan juonesta, saatikka lopusta. Ei vain oikein iskenyt tämä leffa, en tiedä oikein missä se vika oli, mutta ei tämä kyllä herättänyt paljoa positiivisia mielikuvia kun sitä katselin. Perus Douglasii, ei sen enempää, ei sen vähempää. 1.5/5 Isku Selkään Straight Time (1978) Dustin Hoffman vetää hyvän roolin ex-konnana joka yrittää pysytellä kaidalla polulla siinä kuitenkaan onnistumatta. Leffa ei tarjonnut mitään mullistavaa, vaan perus seitkyt lukulaista draamaa, ilman sen kummempia onnistumisia tai epäonnistumisia. 3-/5 Kuukauden koheltajat Employee of the Month (2006) Aloin katsomaan leffaa ilman sen kummempia ennakko-odotuksia, en edes tiennyt ketä siinä oikein näyttelee. Leffa oli kyllä minusta ehkä yksi tämä vuoden parhaimmista komedioista. Kaverin kanssa naurettiin ääneen melkein koko leffan ajan. Ainoa negatiivinen asia leffassa oli Jessica Simpsonin roolisuoritus, mutta onneksi hänen kaula-aukkonsa vie pois suurimman huomion hänen suorituksestaan. Loistavaa aivot narikkaan viihdettä. :thumbsup: 4.5/5 Taxi 4 Taxi 4 (2007) Taxi elokuvien sarja on ollut minusta tasaista laskua, mutta en kyllä odottanut että 3:sen jälkeen olisi vielä mahdollista tehdä näin paljon huonompi leffa. Olkoon vaikka itsensä Luc Bessonin kynästä lähtöisin, täyttä kuraa tämä silti oli alusta loppuun. Toivottavasta tämä jää viimeiseksi Taxi leffaksi. 1/5 Kyttäkaksikko K-9 (1989) Erittäin hauska komedia roskanäyttelijä James Belushilta. Vaikka en yleensä pidä näistä elän leffoista, niin tämä leffa kyllä menee. Ehkä tämä kuitenkin on vähän liian kliseinen leffa ja useat kohtaukset tuntuvat melko irrallisista. Puutteistaan huolimatta ihan kelpo viihdettä, jos vain pystyy sietämään James Belushin "huumoria". 3-/5 Turner ja täystuho Turner & Hooch (1989) Kyttäkaksikon tunnelmissa päätin tarkistaa myös toisen vuosia sitten nähdyn "poliisikoira" leffa, Turner ja täystuhon. Tämä leffa oli kyllä paremmin tehty, mutta ainakaan minua Hanksin huumori ei naurattanut oikein missään vaiheessa, eikä leffassakaan tuntunut olevan sitä "jotain", mitä Kyttäkaksikosta löytyi. Ei vain iskenyt enää näin vuosien jälkeen, ei sitten yhtään. 1.5/5 Lainsuojaton The Outlaw Josey Wales (1976) Huippu Clintin länkkäri, tarviiko muuta mainita? Alku oli ehkä hieman hidastempoinen ja Clint puhui normaalia länkkärirooliaan huomattavasti enemmän. 4.5/5
Frank Herbertin Children of Dune tuli katsottua. Verrattuna aiemmin näkemääni Duneen oli efektit paremmat ja kaikkea muutenkin enemmän. Itse asiassa TV:n minisarjaksi aika paljon oli panostettu CGI matskuun. Tarinakaan ei hassumpi, mutta ehkä Jeesus ja muuta uskontoviittausta hieman liikaa minun makuuni. 4/5 (edellinen Dune myös 4/5)
Frankenhooker (1990) Basket Case oli mukava yllätys aikoinaan, joten nyt päätin vihdoin katsoa toisen Henenlotterin tekeleen nimeltä Frankenhooker! Kannen tagline puhukoot puolestaan: "A Terrifying Tale of Sluts & Bolts". Leffa jätti toden totta aika sanattomaksi.. Mietin kuka tälläistä tekee!! Tätä leffaa on turha tyrkyttää muille kuin niille, joilla on erityinen mieltymys törkeisiin b-luokan kauhukomediohin. Itse kuulun edellä mainittuun ryhmään, enkä malta odottaa Henenlotterin Brain Damagen näkemistä. :king: :king: :king: Gremlins (1984) Jostain syystä tämä on jäänyt täysin näkemättä nuorempana. Harmi sinänsä, koska Gremlins lukeutuu niihin leffoihin, jotka on joskus nuorena nähty ja myöhemmin katsottuna niillä on suuri nostalgia-arvo. Voin vain kuvitella kuinka hyvältä Gremlins olisi aikoinaan tuntunut lapsen aivoilla katsottuna. Ei Gremlins silti huono ollut, vaikka lopun riehuminen alkoikin ehkä hieman puuduttamaan. Gizmo on joka tapauksessa yksi elokuvahistorian viehättävämmistä otuksista. Hyvät naurut irtosi myös epäonnisesta keksijäisästä. :king: :king: :king: ½ Child's Play (1988) Pentuna näin kakkosen, tosin vain osittain kiitokset äidille, joka huomasi leffan kannet (tappajanukke) soitti vuokraamoon ja pisti poikansa palauttamaan nauhun. Katkera makuhan siitä jäi suuhun, joten nyt päätin katsastaa alkuperäisen Child's Playn. Todettakoon, että Chuckie on ainoa syy, jonka takia leffa kannattaa katsoa. Kohdat, joissa Chuckie pääsee vauhtiin ovat todellakin repliikkeineen lähes kulttikamaa. Enemmän olisi Chuckie saanut raivota, vaikka loppukohtaus olikin varsin "sitkeä". :king: :king: ½
The Departed (2006) Pitkään välttelin elokuvaa sen keston ja "liian" monen nimekkään näyttelijän vuoksi. Tuumin, että taas on kyseessä leffa, johon on koottu hauskanpitoon "Ocean´s Eleven:in" tyyliin liian monta tähteä. Elokuva on kuitenkin yksi parhaista kuluneena vuonna katsomistani. Kovaa ja kylmää kenties vanhakantaisen väkivaltaista menoa. Hiukan tosin välillä puudutti Mark Wahlbergin esittämän Dignamin hiukan liian rempseä artikulointi...kenties turha heppu, sillä elokuvassa, johon tämä tuotos perustuu ("Infernal Affairs", Hong Kong, 2002, en ole nähnyt...) ei moista hahmoa kuulemma ole lainkaan. Joka tapauksessa erinomainen tuotos melko raadollisine loppuratkaisuineen. En osaa ottaa kantaa olisiko alkuperäinen vieläkin parempi, sillä en ole aasialaisia elokuvia juurikaan katsellut enkä niitä ole osannut kaivata "ruokalistalleni". ****/*****