Blood Diamond (veritimantti) 4/5 Ajattelin etten katsoisi enään ikinää Di Caparion leffoja sitten laivan upotus leffan, mutta täähän oli ihan mainio elokuva. Ei mitään romanttista komediaa. Valitettavasti tarinassa taisi olla totuuden poikanen.
Braveheart Kyseessä on erittäin hyvä elokuva josta voisi vuodattaa paljonkin ylisanoja. Useampikaan katsomiskerta ei tunnu vievän tehoa pois. Katsojalla tunnetilat seilaavat naurusta epäuskon kautta suruun päähenkilön matkaa seuratessa. Vaikka eipä itsenäisyydestä taistelu useimmiten käy helpointa tietä varsinkin jos voimakas vastustaja sattuu kohdalle. Vaikuttava mutta ei kaikilta osin välttämättä helppoa katsottavaa. ***** / *****
Fantastic Four tuli äsken katsottua, ja erittäin positiivisin mielin olin elokuvan jälkeen. Sopivasti toimintaa, huumoria eikä CGI:tkään häirinneet ollenkaan, kuten vähän ehkä olin ennen katsomista pelännyt. Hyvät näyttelijävalinnat ja juonikin toimi. Niitä harvoja Marvelin supersankareista tehtyjä elokuvia, mitkä ovat oikeasti todella hyviä. Itseasiassa X-menien kanssa toistaiseksi ainoa näkemäni toimiva toteutus aiheesta. Kaiken kaikkiaan neljän tähden elokuva. Toivottavasti kakkonen toimii yhtä hyvin kuin tämä.
Predator 2 ****/***** Tulipa taas tämäkin parin vuoden tauon jälkeen katsastettua uudelleen. Erinomainen jatko-osa jonka pisteitä (5.8!) jälkeenpäin vähän ihmettelin IMDB:ssä. Ei ihan ykkösen tasoa kun ei ollut arskaa messissä. "Okay, who's next?" Believers ***/***** Hyvä maailmanlopunkultti-elokuva Blair Witchin ohjaajalta, Daniel Myrickiltä. Voin uskoa että on vaikeaa tehdä kansan mielestä hyviä elokuvia kun kaikkea verrataan Blair Witchiin.
Arthur et les Minimoys (2006) Olee!!Taas tuli väistettyä huono leffa, sillä tämä Luc Bessonin elokuva on tosi hyvä. 1,45h meni nopeasti ja nauttien. Ei voi kun suositella kaikille. :naminami: :naminami: :naminami: 4+/5
Deepstar Six **/***** Kuten muistelinkin, aika kauhea elokuva. En voi kuitenkaan kieltää ettenkö tavallaan nauttinut tämän elokuvan hölmöyksistä. The Game ****/***** Erittäin hyvä elokuva. Harmi vaan että uudelleenkatsottavuus hieman kärsii.
Kagemusha - Varjokenraali Haastetta tässä riittää perinteisen Hollywood-kuvan katsojalle. Toki rytinääkin löytyy joukkokohtauksista mutta enemmän ihmeteltävää riittää entisajan japanilaisessa tapakulttuurissa ja valtarakenteissa. Suurta draamaa on myös tarjolla. Täytynee ottaa katsomisen alle jälleen myös saman ohjaajan Ran joka säväytti vielä monta kertaa enemmän. Muistini mukaan... Kagemushallakin on hetkensä. Niistä *** / *****
Tonari no Totoro, eli Naapurini Totoro tuli tässä katseltua. Ei voi muuta sanoa, kuin että sanattomaksi tässä meni. Se tunnelma ja se sydämekkyys on käsinkosketeltavaa! On aina ollut yksi ehdottomista suosikeistani, ja hyvä huomata ettei aika ole kullannut tai mullannut muistoja ollenkaan. Nyt vanhemmiten tästä(kin) elokuvasta saa paljon enemmän irti kuin silloin joskus... Täydet viisi tähteä, enemmän antaisin jos vain voisi!
Marilynin Diamond collection aukesi neljällä elokuvalla: Gentlemen Prefer Blondes (1953) ½ Howard Hawksin komediaelokuva kuvittaa kahden showtanssijanaisen tarinaa: naisista toinen (Jane Russell) etsii vaan komeita miehiä, kun taas toiselle (Marilyn Monroe) miehissä ensimmäisenä huomio kiinnittyy heidän varallisuuteen. Naisten töppäilyistä yhden risteilyn aikana on saatu rakennettua hauska ja kasassa pysyvä paketti. Muistettavimpiin kohtauksiin kuuluu nk. "Blond burglar", jossa Marilyn yrittää etsiä tärkeää filmirullaa erään miehen huoneesta. Kohtauksesta tekee muistettavan naisen jääminen kiinni ikkunarakoon, ja siitä täpärä pelastuminen. Herrat pitävät vaaleaveriköistä on Marilyn-elokuvien parhaimpia, jossa tarina ja tunnelma ovat kevyttä viihdettä. How To Marry A Millionaire (1953) Kuinka miljönääri naidaan on edellisen tavoin kevyt komedia, jossa perusjuonena seurataan kolmen erilaisen naisen pyrkimystä päästä rikkaisiin naimisiin. Koheltamista ja viihdettä on luvassa, mutta elokuvana Kuinka miljönääri naidaan on kertokäyttöviihdettä. Niagara (1953) Niagara on edellisiin verrattuna selkeästi toiminnallisempi ja jännitystä enemmän sisältävä teos. Nimi kertoo elokuvan tapahtumapaikat: liikutaan Niagaran putoksien ympäristössä. Maisemat esittäytyvät hienoina, joissa jännitystä on helppo luoda. Ne myös toimivat symboolisina viittauksina seksuaalisuuteen. Yllätyksellisesti film-noir -perinnettä seuraavassa elokuvassa eräs päähenkilöistä menehtyy. River Of No Return (1954) ½ Joki jolta ei ole paluuta on western-elokuva. Laulaja-tanssijan roolissa työskentelevä Marilyn (jälleen kerran!) päättää lähteä korttihuijarin mukana jokea pitkin kullan toivossa kirjaamaan valtauksen. Alkumatkasta ongelmia tulee eteen, ja hän jää jälkeen. Maanviljelijä (Robert Mitchum) joutuu kiemuroihin osalliseksi ja päättää viedä naisen perille. Joki ja intiaanit aiheuttavat kovasti esteitä ja vaaroja matkan varrelle. Elokuvassa on karseat taustat. Pahviset maisemataulut näkyvät läpi selvästi, eikä niiden nopeus ole useinkaan uskottavaa. Lisäksi juoni on hyvin kliseisen ennalta-arvattava ongelmineen ja romanssinein. Elokuva edustaa myös sitä osaa Marilynin tuotannosta, että päähenkilön habituksesta ei saada paljoakaan irti. Sitten väliin kotimaista: Här börjar äventyret (1965) Jörn Donnerin elokuvat ovat olleet monesti rohkeita, ja pitäneet sisällään tarinan nuorison (seksi)elämästä. Täällä alkaa seikkailu ei sitä vastoin täytä kumpaakaan seikkaa. Elokuvassa Harriet Andersson esittämä Anne saapuu Helsinkiin tavatakseen aikaisemmin Saksan matkalla tapaamansa Toivon (Matti Oravisto). Kulttuurierot ja kolmas mies tekevät romanssista mahdottoman tai paremminkin leudon. Elokuvan vajaat puolitoista tuntia käytetään kolmiodraaman vatvomiseen apuna takautuvia jaksoja ja melankolinen tunnelma. 1960-luvun tunnelma ei vaikuta mielestäni "aidolta".
The Deer Hunter Tuli tämäkin sitten katsastettua. Vaikuttavia näyttelijäsuorituksia De Nirolta ja Walkenilta! Hyvä leffahan tämä oli mutta en ymmärrä hehkutusta. Suurimmilta osin nautein suuresti, loppua kohden etenkin todella vangitsevaa katseltavaa, mutta välillä vajosin tylsyyden rajamaille. Kai se oli sitä aikaa... 4/5 Heat Mann + Pacino + De Niro = :king: Tajuttoman hyvä action pläjäys. Näin se pitää tehdä. Ihmettelin vain että loppuuko Kilmerin M16:sta ikinä luodit? En malta odottaa mitä Jon Avnetin Righteous Kill tuo tullessaan, Pacino ja De Niro jälleen yhdessä ja mitä ihm... Martin Scorsese myös mukana! :hitme: 4.5/5 From Dusk Till Dawn No mitäs peijoonia. Tämä alkoi todella lupaavasti mutta sitten oltiinkin jo päättömänä verenhimoisia örkkejä lahtaamassa. En tiedä miten oikein riittää kärsivällisyys katsoa tämän kaksi jatko-osaa. 2.5/5 Lucky Number Slevin Ei tämä nyt sitten ollutkaan niin nokkela mitä se yritti olla. Hyvää viihdettä silti. 4/5 Pianisti Toisen kerran tuli tämä Polanski katsottua. Miten Polanski on onnistunutkin rakentamaan geton niin aidon näköiseksi ja pelottavan todentuntuiseksi. Brodyn kohtaaminen saksalaisen kapteenin kanssa on mykistävä! 5/5
Traffic (Steven Soderbergh, 2000) Vihdoin ja viimein tuli katsottua tämä "euron" leffa viime yönä. Soderberghin visuaalinen tyyli ei oikein uppoa meikäläiseen ja tälläkin kertaa sai ihmetellä lähes jatkuvaa heiluvaa käsivarakuvausta ja laajakulmalinssien puutetta. Silmille annettiin lepohetki paikallaanolevan kameran avulla vain muutamien sekuntien ajan ja nuo sekunnit tuntuivat vesilaseilta keskellä Saharaa. Värien pesu sepian-sävyihin Meksiko-kohtauksissa tuntui banaalilta kikalta. Myös musiikkipuoli oli kohteliaan vaisu, aivan kuin musiikki olisi pyydellyt anteeksi olemassaoloaan. Leffa loistaakin näyttelijäsuorituksillaan ja kerronnallisella rakenteellaan. Erilliset tapahtumat integroituvat vakuuttavasti ja kiinnostavasti. 3 / 5
Tuli kolme leffaa katseltua tänään: Alien - resurrection Mielestäni "mainettaan" paljon parempi leffa. Ok, onhan tämä Joss Whedonin käsikirjoittama, mutta eipä se haittaa ellei sitä pahemmin muistele. Hyvää räimettä ja huumoria (tietty kun on Ron Perlman mukana), ja vähän sitä jännitystä ja puolikauhuakin. Oivaa viihdettä! 3,5/5 John Carpenter's Vampires Tämä onkin oikeastaan ainoa vampyyrileffa mistä tykkään, ei mene mihinkään jumalalässynlässynläähän (kuten esim. Bram Stokerin Dracula ja Dracula 2001), vaan pysyy hyvin raiteillaan. James Woodsin "wood"-vitsit aika röyhkeän hyvin ajoitettuja... Paljon verta, irtopäitä ja suolenkappaleita, ja jossain jopa hieman hellyyttä ja juontakin. Ihan hyvin vampyyrileffalta! 4/5 John Carpenter's Vampires: Los Muertos Ei ihan ensimmäisen osan veroinen (varsinkaan kun James Woods puuttui!), mutta ok-viihdettähän tämäkin oli. Pari juttua jäi vähän hämäräksi, mutta naispuoleinen pääpahis toimi ihan hyvin. 3/5
Star Wars nousi taas kesällä buumiksi, kun tutuistuin saagan oheiskirjallisuuteen. Leffat toki ovat sitä aitoa itseään, mutta Expanded Universe tarjoaa kuitenkin paljon enemmän Tähtien Sodan ideoista ja arvoista jne. Aiheeseen: Star Wars: Episode I - The Phantom Menace (1999) Ilmestymisvuonna hypetin elokuvaa nostalgiafiilisten vuoksi, mutta vuosien ja lukuisten katselukertojen jälkeen olen alkanut ymmärtää mikä mättää (...liian värikäs ja valoisa, lapsellinen, Jar-Jar...). Elokuva ei ole alkuperäisten tasoa, mutta eihän elokuvasta toki haluttukaan remake-sarjan aloittajaa, vaan alkutrilogian ensiosaa, ja ehkäpä tämä oli ainoa tapa kuvata se, vaikka mielipiteitä puolesta ja vastaan löytyy. Uudet hahmot ovat kuitenkin enemmän kuin mielenkiintoisia, Qui-Gon Jinn, Darth Maul sekä nuoret Obi-Wan ja Anakin. Näyttelijävalinnat niihin olivat nappiosumia, koska kuka olisi esim. osannut näytellä paremmin isähahmon/mestarin osaa kuin Liam Neeson Qui-Gonina? 3/5 Star Wars: Episode II - Attack of the Clones (2002) Mielenkiintoisempi kuin edeltäjänsä. Tulee varmasti kestämään enemmän katselukertoja, vaikka katsonhan aina ekana Ep.1:sen kun kyseistä saagaa alan uudestaan katsastamaan. Jonkun verran jo herätti vanhaa kunnon nostalgiahenkeä näyttävine taistelukohtauksineen, kuitenkin liiallinen CGI laskee fiiliksen takaisin maanpinnalle. Kuitenkin kohtaukset, joissa sadat Jedi-ritarit heiluttivat valomiekkojansa, ei voinut muuta todeta kuin Wow!, ja etenkin Yoda miekkailemassa Dookun kanssa, Wow! Kloonisodat ovat koko saagan osalta merkittävä tapahtuma, ja täten elokuva aiheena myös mielenkiintoinen. 3½/5 Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith (2005) Aloitustrilogian kevyesti parhain osa. Mahtava spektaakkeli, joka lupailee jo vanhoja hyviä aikoja. Darth Vaderin henkiin herääminen itsensä pahuuden patoutuman Sidiouksen manipuloimana, on todettava surulliseksi, mutta väistämättömäksi käännekohdaksi. 4/5 Star Wars IV: A New Hope (1977) Alkuperäisen trilogian aloitusosa, josta koko saaga nousi minulle ilmiöksi pikkupoikana. Darth Vader ja hänen massiivinen äänensä, avuton maalaispoika Luke ja hänen kykynsä Voimaan, iäkäs ja viisas Obi-Wan, hieman salaperäinen salakuljettaja Han ja hänen karvainen apurinsa sekä kaunis prinsessa Leia, mahtavaa! 4+/5 Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back (1980) Massiivisempi ja seikkailuhengessä tapahtumarikkaampi, kuin edellinen episodi. Täydellinen Star Wars -leffa, jossa ristiriidat kasvavat, ja suuri salaisuus vihdoin paljastuu. Lapsuuden suosikki! 5/5 Star Wars: Episode VI - Return of the Jedi (1983) Koskettavin osa, joka jakaa parhaan episodin tittelin 5. osan kanssa. Luken Jediksi varttuminen, ja jeditaitojen näkeminen saa joka katselukerralla kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Prinsessä Leia kultaisine bikineineen Jabban tukikohdassa on ikimuistettava kohtaus. 5/5
Blazing Saddles (1974) Mel Brooksin länkkäriparodia yrittää iskeä ko. genren pahimpiin kliseisiin mutta onnistuu siinä vain puolittain. Hyviä vaiheita seuraa liian usein kohtaukset joissa pilkkakirveen kohde on kyllä hyvin valittu mutta terä on tylsääkin tylsempi. Parhaana esimerkkinä tästä keskivaiheille sijoittuva väsähtäneen pubiruusun revyyesitys, joka on kaiken tuskaisuutensa ohella täysin ylimitoitettu. Hyvin epätasainen kokonaisuus jossa pluspuoli koostuu enemmänkin pienissä onnistuneista yksityiskohdissa kuin suurissa linjanvedoista. 3/5 Children of Men (2006) Kiinnostavista lähtökohdista ja erinomaisesti visioidusta vaihtoehtotulevaisuudesta huolimatta jälleen yksi pettymys vuosimallia 2006. Monelta osin niin mielenkiintoinen tulevaisuuden rappioyhteiskunta jää loppupeleissä vain kalliiksi lavasteeksi menon yltyessä pääsääntöisesti vain keskinkertaiseksi juoksenteluksi. Jos sanotaan, että elokuvissa on yleensä kyse joko ns. matkasta tai päämäärästä, niin tässä ei kummastakaan. Matka antaa odottaa päämäärää mutta sinne päästessä katseet kääntyvät takaisin matkaan, jossa ei ollutkaan päämäärää. Kuitenkin erittäin näyttävät puitteet, yksityiskohtia täynnä oleva taustamaailma ja loppupuolen pitkähkö toimintajakso ovat kiitettäviä suorituksia. 3/5 Arsenic and Old Lace (1944) Frank Capran musta screwball komedia ei edes tunnu tippaakaan capramaiselta ja onkin ylivoimaisesti heikoin näkemäni tekele häneltä. Ensimmäinen puolisko vielä menettelee mutta jälkimmäinen onkin sitten sitä pahinta kaaosta mitä screwball kauheimmillaan ja epäonnistuessaan on. Kestoa on tuntuvasti liikaa ja kun Cary Grantkin hosuu muutaman pykälän yli asteikon, niin peukut alas. 2/5
Grave of the Fireflies (Hotaru no haka - 1998) Orvoksi jäänyt veli yrittää tulla pikkusiskonsa kanssa itsenäisesti toimeen sodan aikana. Sympatiat ei missään vaiheessa kääntyneet laiskottelevan ja varastelevan päähenkilön puolelle. Leffa yllätti lähinnä yllätyksettömyydellään. 2/5 Uhka (Ils - 2006) Ihan näppärä kauhupätkä jossa "tuntematon vihollinen" piti jännitystä yllä alusta loppuun. Muutama epäloogisuus jäi tosin mietityttämään muttei mitenkään häiritsevästi. Kuitenkin paras kauhuleffa sitten ensimmäisen sahan. 3½/5
Bandidas Salma Hayek ja Penelope Cruz samassa elokuvassa, tämänhän on pakko olla hyvä? Juu, olihan se kieltämättä, toimintaa, seksikkyyttä ja huumoria hyvässä paketissa! 4-/5 Mafiaveljet Tämä on jo pitkään pitänyt katsoa. Scorsesen ja De Niron yhteistyö ei oikeastaan voi olla muuta kuin hyvää. Alusta loppuun asti hyvää kerrontaa, raakaa toimintaa ja vähän huumoriakin joukossa. Kuvaa hyvin nousun ja tuhon vaiheet, ja siitä vielä mahdollisen selviytymisenkin. Joe Pesci tykkää näemmä näytellä tuollaista pientä helpostikimmastuvaa pahista, mutta mikäs siinä kun se rooli sopii hänelle hyvin. 5-/5
True Romance Klassikko. Upea. Kaunis. Surullinen. Rankka.. Kaikki toimii: näyttelijät,kässäri ja jopa Tony "heiluva kamera" Scotin ohjaus toimii. Hienoja kohtauksia löytyy esim: lopun orgiat tai ikimuistoinen asuntovaunukohtaus. Tykkään :love: 5/5
The Departed Uusintakatsominen. Katsomisten välissä ehdin katsoa pätkän Internal Affairssia ja huomata, kuinka yksi yhteen leffat ovat. Leffaa vaivaa lievä ylipituisuus ja Marky Markin roolihahmo nousee hiukan turhankin paljon esiin muiden hahmojen rivistöstä. Scorsesesta en ole yleensä juuri välittänyt, mutta kyllä tämä elokuva on sieltä paremmasta päästä, mitä olen mieheltä nähnyt. Leffaan pariin kohtaan laitetut Dropkick Murphysin kappaleet ovat suuret plussat. La Haine Cassel alkaa olemaan suosikkinäyttelijöitäni Eurooppalaisista tyypeistä. Casselin ja hyvän maineen vuoksi piti tämäkin Ranskan mellakoista kertova klassikko katsoa. Mustavalkoisena kuvatun elokuvan kuvaustyö tuotti tasaisen hyväksyvää murinaa. Pitkiä kamera-ajoja ja vekkuleita kuvakulmia. Ei liian monta kahvikupillista juoneen leikkaajan salamatyöskentelyä. Leffassa seurataan kolmen nuoren jampan päivää levottomuuksien aikaan. Hieman väljä juoni ja hölmön agressiivisesti käyttäytyvät hahmot häiritsivät jonkin verran, mutta elokuva oli muuten mainio.
Lomalla ja sen välittömässä läheisyydessä katsottuja .. Intolerable Cruelty - Coenin Veljesten välityö, mutta onnistuu paremmin kuin The Ladykillers uudelleen lämmittely. Clooney on söpö asianajajana ja Zeta-Jones ihan ok vamppina. Juonessa on mukavia mutkia ja siksi tämä jaksoikin kiinnostaa. Million Dollar Baby - Kiva elokuva ja hyväkin .. Enemmän omassa ketjussa. Superman Returns - En pitänyt erikoisemmin. Enemmän aiheesta omassa ketjussa. Superman II - Richard Lesterin versio tästä jatko-osasta on sinänsä ihan kiva, mutta häiritsevässä määrin tässä on "tyhmää huumoria". Superman II: Donner's Cut - Kauan kaivattu ja vihdoin koettu. Richard Donnerin alkuperäisen vision mukaan tehty Superman 2 oli huomattavasti parempi kuin Lesterin versio. Huumoria oli vähemmän, joka oli vain positiivista, ja muutenkin tunnelma oli paljon jylhempi kuin aiemmassa versiossa. Tuottajat tekivät ison virheen erottaessaan Donnerin tästä projektista. Joe Kidd - Clint on hieno mies lännessä ja tietää maan arvon. Myös Robert Duvall tietää sen ja kieroa meininkiä siitä seuraa. Hieman aneeminen tämä länkkäri silti on ja ei kyllä nouse Clint-Suosikki listan kärkipään lähellekään. Coogan's Bluff - No mitä se Clint nyt? No se on on anarkistinen kyttä Arizonassa ja saa komennuksen hakea hampuusin New Yorkista. Toki kuvottavat happopäät laittaa kapuloita rattaisiin. Tätä pidetään Dirty Harryn jonkinlaisena esiasteena ja kieltämättä hieman samaa hahmossa onkin. Silti tämäkin varhainen Clint elokuva oli pettymys. Superman III - Richard Lester sai puikot kokonaan käsiin ja teki 3. osasta vielä enemmän itsensä näköisen. Tulos oli nuoren lapsen mieleen aikoinaan, mutta nyt tämä oli jo aivan kamalaa katsottavaa. Richard Pryor on hauska, en sitä kiellä, mutta ei kyllä Superman elokuvaan kuulu. Lopun supertietokone pelleily pisti jo itkemään. Young & Innocent - Varhaista Hitchcockia ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Nainen löytyy kuolleena ja toki syytön (ja nuori!) mies joutuu syytetyksi. Pakomatkalle lähdetään poliisipäälikön tytön kanssa. Erittäin kelpo elokuva joka ensi hetkistä saa katsojan mukaansa. The Manchurian Candidate (1962) - Tämä elokuva veti mielen mustaksi kun lopputekstit alkoivat, mutta nyt se tunne on kadonnut ja hieno kokemushan tämä elokuva oli. Aivopestyjä ja hikisiä Korean sodan veteraaneja käy sääliksi. Hienoja roolisuorituksia koko castilta. Ei kuitenkaan mukava sunnuntai-iltapäivän elokuva. Ferris Bueller's Day Off - Klassikko komedia jos mikä ja oli vielä hauskempi kuin muistin. Jos nyt jotain voisi poistaa, niin paraatiesitys/tanssikohtaus saisi mennä leikkaushuoneen lattialle. Mogambo - John Fordin viidakkoseikkailu + rakkauselokuva. Clark Gable on kieltämättä komea ilmestys khaki-vaatteissaan. Ava Gardner ja Grace Kelly sen sijaan olivat jotenkin valjuja. Kielletyt tunteethan tässä on loppujen lopuksi pääosassa ja jopa hieman Casblanca henkeä saadaan luotua. Mukava kokemus. The Searchers - Lisää John Fordia ja nyt vuorossa paljon tunnetumpi elokuva. Salaisuus ei ole että en voi John Waynea sietää, mutta silti yritän aina löytää jotain hyvää miehen elokuvista. Tällä kertaa tehtävä oli vaikea ja tämä elokuva piti katsoa kahdessa osassa. Ensimmäisistä hetkistä lähtien oli tuskaa katsoa tuota onnetonta legendaa jonka roolisuoritus sai vain aikaan ensin naurua sitten epätoivosta itkua. No tarina oli silkkaa takaa-ajoa ja aika kului niin että katsoja putosi kärryiltä. Monet asiat tässä elokuvassa oli sellaisia jotka ei vain miellyttäneet. Toiset tykkää, toiset ei .. minä en. Miller's Crossing - Coenien parhaimmistoa. Gangsterimaailmaa on harvoin yhtä hyvin kuvattu. Musta huumori antaa elokuvalle ihanan tunnelman. Gabiel Byrne, pirunsarvi kampauksineen, ei ole tainnut koskaan tätä parempaan suoritukseen yltää. Suomitekstitetty versio tästä on suositeltava hankinta, kieli on vaikeaa pelkillä enkkuteksteillä. Honkytonk Man - Kuka? No Clint! Tällä kertaa roolina viinasta pitävä ja sairas country-laulaja. Koelauluihin pitäisi päästä että ovet avautuisi kuuluisuuteen, mutta matka on pitkä ja tie on mutkikas. Tunnelma elokuvassa on mukavan keveä niin kuin road moviessa kuuluukin, mutta loppu onneksi ei ole tyypillinen. Pisteen Clintille siitä että itse hoitaa laulut, vaikka lauluääntä ei ole sitten yhtään. Flash Gordon - Paljon haukuttu sarjakuvaelokuva, melko tuntemattomasta, sankarista (ainakin itselle). Camp-henkeähän tämä pursuaa ja katsojalla on joskus jopa ihan kivaa. Välillä mielummin kuuntelee vain Queenin soundtrackia, kun keskittyy ruudun tapahtumiin. Hang 'Em High - Clint taas länkkärissä ja nyt oikein hyvässä sellaisessa. Kun joutuu syyttömänä hirtetyksi niin tekee mieli kostaa tekijöille, siinä sivussa voi myös naisia katsastaa. Clintillä on vielä hyvin muistissa "mies vailla nimeä" hahmo ja se tuo vain uskottavuutta. Extras - Season 1 - Tätä kehuinkin jo sarjan omassa ketjussa, mutta toistetaan nyt vielä että tämä on erittäin onnistunut tekele, joka ei häviä Officelle juuri ollenkaan. The Gauntlet - Clint on poliisi! Clint hakee vangitun jonka pitäisi todistaa oikeudenkäynnissä. Huono asia on se että joku yrittää estää tämän kaikin keinoin ja vielä huonompi asia on se että vanki on Sondra Locke. Plussaa siitä että Sonrdalla oli ihan kivat tissit, jotka siis nähdään paljaana! Hölmö elokuva, mutta melko turhaan todella huonon elokuvan maineessa. In Her Shoes - Todellinen yllätys tämä elokuva oli. Kaikkea muuta kuin perushömppätyttödraamakomedia. Cameron Diaz ja Toni Collette hurmaavat sisaruksina joiden suhde on ongelmallinen. Itsensä löytämistä ja sisäistä kasvua tarjotaan sellaisessa paketissa että harvoin tulee näin hyvä mieli elokuvasta. Match Point - Woody Allenin "comeback" elokuva oli hyvä .. Aiheesta lisää omassa ketjussa. Mr. & Mrs. Smith - Doug Limanin toimintakomedia oli positiivinen yllätys .. Aiheesta lisää omassa ketjussa. Sabotage - Varhaista Hitchcockia taas .. Nyt vuorossa tarina sabotoijasta, jota näyttelee hauska niminen näyttelijä (Homolka hih!). Noinkin hyvästä asiasta huolimatta tämä elokuva ei ollut kovin kummoinen. Kiitosta annan siitä että erään räjähdyksen seurauksena tulee yllättävä tapahtuma (jota tosin ohjaaja myöhemmin katui). Any Which Way You Can - No lyömätön parivaljakko (tarkoituksellinen sanaleikki) Clint ja Oranki palaavat kehiin tässä jatko-osassa. Meno on melkolailla samaa ja se on hyvä/huono asia, ihan miltä kantilta katsoo. Paikoin saa nauraakin .. paikoin saa myös pitkästyä. House of Games - David Mamet kirjoittaa ja ohjaa ja tuloksena on ihan kiva kusetuselokuva. Pääosassa nainen jolla on tyhmä tukka. Onneksi sentään sotkeentuu huijareihin ja joutuu kamalaan kieputukseen. Hyvä aihe, mutta vuonna 2007 tälläisten elokuvien koukut on jo nähty. True Crime - Clint polttaa ja juo liikaa, siinä sivussa hän on ärsyttävän hyvä reportteri ja huono aviomies. Tämä elokuva olikin hieman parempi kuin muistin, vaikka sinänsä tämä voisikin olla vain vaikka jonkun rikossarjan jakso. The Lady Vanishes - (tämä käy jo yksitoikkoiseksi) .. Varhaista Hitchcockia taas. Maineikas "Nainen Katoaa" on osittain erittäin hyvä elokuva, mutta hajoaa loppua päin siinä määrin että arvosanakin laskee. Myös alun hotelli episodi voi olla, katsojasta riippuen, tuskaa tai hauskaa. Lady in a Cage - Hölmö elokuva naisesta joka juuttuu kotinsa invalidihissiin kun sähkövika iskee. Hälytyskello kutsuu paikalle väärää väkeä. James Caanin varhainen roolisuoritus on kiva kuriositeetti. Tigre e la neve, La - Tiikeri ja Lumi - Ihan kiva, vaikka petyinkin .. Lisää aiheesta omassa ketjussa. Little Big Man - Dustin Hoffmanin tähdittämä ja kovin kehuttu lännenelokuva ei tehnyt minuun vaikutusta. Hyviä hetkiä toki oli, mutta elokuva hajosi liikaan hyppelyyn. Life & Death of Colonel Blimp - Powell & Pressburger kaksikon parhaimpiin luettu elokuva. Elokuvassa seurataan Kenraali Clive Wynne-Candyn elämää kolmessa episodissa, kolmen sodan aikana. Vuodet kuluu mutta odottamaton ystävyys saksalaiseen Theo Kretschmar-Schuldorffiin kestää. Elokuva on pitkä, mutta hurmaa silti katsojan niin että aika menee siivillä. The Bourne Ultimatum - Onnistunut 3. Bourne elokuva .. Lisää aiheesta omassa ketjussa. Seinfeld - Season 8 - Larry Davidin lähtö näkyikin selvemmin kuin muistin. Kauden ensimmäinen jakso on onneksi heikointa antia ja meno paranee mitä pidemmälle ehditään. Superman IV - The Quest for Peace - Herranen aika mitä paskaa .. pitääkö sanoa enempää? Ei? Hyvä! All the President's Men - Reportterit Watergate-skandaalin perässä, Alan J. Pakulan elokuvassa. Tämän katsomisessa kävi niin kuten pelkäsinkin, liikaa nimiä alkoi vilisemään ja kärryiltähän tässä putosi. Olisi kai pitänyt lukea historiaa enemmän. Tunnelma kävi silti painostavaksi ja se välittyi myös kotisohvalle. Robertin ja Dustinin roolisuoritukset ansaitsee hehkutusta.
Jag är nyfiken - en film i gult (1967) Jag är nyfiken - en film i blått (1968) ½ Vilgot Sjömanin Olen utelias: Keltainen ja Olen utelias: Sininen ovat kaksiosainen elokuva. Sininen jatkaa siitä, mihin keltaisessa jäätiin. Kyseessä on yhteensä 220 minuuttinen 60-luvun lopun tuntoja esittävä draama-dokumentti -kokeilu, joka on samalla myös elokuva elokuvan tekemisestä. 22-vuotias Lena (Lena Nyman) on kiinnostunut sekä seksistä että (vasemmistolais)politiikasta. Hän käyttää päivänsä pääasiassa Tukholman kaduilla ihmisiä haastatellen ja omaa "vallankumousta" valmistellen. Keltaisessa päällimmäisenä kysymyksenä on Onko Ruotsi luokkayhteiskunta?. Kun vastausta tähän ja muuhun ei suoraan saada, etsitään sitä myös maalta. Rinnakkain kulkee siis "elokuva" Lenasta, joka tekee edellä mainittuja asioita ja "elokuva" jossa ohjaaja Sjöman tekee elokuvaa Lenan kapinasta. Siirtyminen erillisten "elokuvien" välille tapahtuu joskus huomaamatta - vaan ohjaaja ilmestyy ruutuun ja näyttelijät alkavat puhumaan elokuvan repliikeistä, näyttelysuorituksesta ym. Sininen tosiaan jatkaa siitä, mihin Keltaisessa päästiin. Ensimmäisen osan alussa osataan jo mainostaa tulevaan toista osaa. Ehkä elokuvan suurin arvo on kuitenkin ollut 60-luvun lopulla aiheuttaa pientä kohua ja keskustelua viranomaisten piirissä sen aikaisten vaikeiden asioiden esilletuonnissa, ja yllättäen, 2000-luvulla Suomessa pohditaan julkisuudessa aivan samoja asioita: naispappeutta, asepalveluksen muuttamista vapaehtoiseksi, jenkkien sotimisinnokkuutta kaukomailla jne. Elokuva(t) muistetaan ehkä parhaiten niiden 60-lukulaisesta vapaasta seksuaalisuudesta, josta muutama pätkä esiintyy ruudulla. Lisättäköön, että näiden takia elokuvaa ei kannata lähteä katsomaan. Summa summarum: Olen utelias Keltainen ja Sininen ovat ehdotonta katseltavaa kaikille yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille, ja tarjoaa näin myös sen ajan eläneille nostalgisen matkan länsinaapurin pääkaupungin nuorten elämään. Pari-kolmekymppisille katsojille se tuskin antaa mitään sytykkeitä, jonka takia elokuvia kannattaisi suositella.