Joseph L. Mankiewicz: All About Eve (1950) Kovasti tämä elokuva aikanaan kahmi palkintoja, eikä tuo ihmetytä. Mielenkiintoinen joskin aika ennalta arvattava tarina tässä melkein 60 vuotta vanhassa elokuvassa oli. Usein vanhoissa elokuvissa pistää näytteleminen liiaksi silmään, mutta tässä se ei häirinnyt. Ainakaan paljoa. Ihan kiva elokuva tämä oli. Anh Hung Tran: Tsing-Tsong-Ping-Pong - Vihreän papaijan tuoksu (1993) Miksi katson vinkuintiaanileffoja, kun nämä eivät vaan aukea? Kaunista kuvaa, olematon juoni ja ylisurkeaa näyttelijäntyötä. On näitä nähty ny tarpeeksi, jotta pitäisi ymmärtää pysyä kaukana. No varmaan unohdan jossain vaiheessa pyhän päätökseni ja katson taas jonkun kehutun riisikakkaelokuvan. Ei nämä tosiaan ole meikäläiselle. Heinz Dunkhase: Der 90. Geburtstag oder Dinner for One (1963) On se hyvä. Ja kaikkihan tämän ovat nähneet, sillä tämä pienoisnäytelmä esitetään joka uusivuosi. Itävallasta ostetussa dvd:ssä on kuitenkin eri versio kuin kotoisan YLE:mme lähettämä. Mutta mitä sitä kiertelemään, tässä on 11 minuuttia täydellistä komediaa! James: By the way... Same procedure as last year, Miss Sophie? Miss Sophie: Same procedure as every year, James. Darren Aronofsky: Pi (1998) Olin Pin joskus nähnyt, mutta en muistanut muuta kuin että oli ihan ok. Onneksi katsoin, sillä tämä oli kyllä enemmän kuin vain ok. Loistava elokuva, joka ansaitsisi jo suomijulkaisun. Pitikin tämän takia hakea vuokraamosta The Fountain ja Anttilan alelaarista Unelmien sielunmessu. Billy Wilder: Kesäleski - Seven Year Itch (1955) Marilyn on ihana. Elokuva on ärsyttävä, mutta Marilyn on ihana. Juoni on typerä, mutta Marilyn on ihana. Tom Ewell ylinäyttelee, mutta Marilyn on ihana. Tuliko jo selväksi? Jos ei, niin Marilyn on ihana. Martin Scorsese: Mean Streets Sudenpesä (1973) Oli se tämäkin leffa näkemättä, tai nähty joskus aikaa sitten. No, Scorsese osoitti jo uransa alkuvaiheessa merkkejä siitä, että osaa tehdä hyviä elokuvia. Tämä leffa on kuin kiitettävän arvosanan saava päättötyö, kaikki on kunnossa, mutta Scorsese on tehnyt kaiken myöhemmissä elokuvissaan paremiin. Hyvä elokuva ja Keitel ja De Niro on hassun näköisiä pikkupoikia. Mel Brooks: Blazing Saddles - Villiä hurjempi länsi (1974) Sarjassamme Pazze täyttää aukkoja elokuvasivistyksessä, tuli tämäkin katsottua. Juu, olihan se. Semmoinen. Ja seuraava... Friz Lang: M - Kaupunki etsii murhaajaa (1931) Jaa-a. Tästä haluaisin niin kovasti pitää, mutta kaikkien kehujen jälkeen tämä oli pettymys. Aihe oli erikoisen "kova", kun ottaa huomioon elokuvan tekoajankohdan. Tarina kulki hienosti jne., mutta ei tämä tajuntaa räjäyttänyt, olihan vaan hyvä elokuva. Pettynyt siis olen, mutta se johtui liian suurista odotuksista, ei elokuvan huonoudesta. Katsokaa itse.
http://www.youtube.com/watch?v=XtkDUlx4_-Y Linkki kuuluisi ehkä eniten Lyhytelokuvien parhaimmistoa -ketjuun.
Noitavaino Elokuva siis kertoo Salemissa 1600-luvun lopulla tapahtuneista noitavainoista. Ja perhanan järisyttävästi kertookin, joidenkin ihmisten ja uskonnon nimessä toimivien ääliöiden tyhmyys tuodaan uskottavasti, mutta liioittelematta esille, ja elokuvaa lähestytäänkin suhteellisen objektiivisen kylmästi. Toki dramatisointia on tapahtunut, sillä vaikka taustalla on tositapahtumat, tämä perustuu erääseen näytelmään. Daniel Day Lewis on vakuuttavan hyvä tässäkin, samoin kuin Winona Ryder onnistuu erittäin ärsyttävässä roolissaan. Suosittelen erittäin paljon! 5/5
Phantasm I-IV (1979 - 98) - No siis elämäähän nyt ei tietenkään tarvitse uusiksi alkaa suunnittelemaan, kun nämä on töllötellyt, mutta olipahan nämä ohjaaja Coscarellin ja kaveriporukoiden halpis-scifi-horrostelut siltikin varsin fiksuja ja filmaattisia, kun kerran sen viimeisimmän, eli Oblivionin katsottuaan sitä jo viidettäkin halajasi (tuotannossahan se on näköjään se viideskin, joten Jipii! Kaippa se sieltä sitten joskus). Oliko noihin kiinnostavuus se senkun vaan nousee - kuin Reggien hiusraja konsanaan -reaktioihin sitten syypäänä juurikin tämä meidän vähän rakkaudenkin nälkäinen sankarimme, eli jäätelömies-Reggie ja hänen nelipiippuhaulikkonsa armas (Ash, kuka? Cmon, you mutha!!!), mysteerit ala Punainen planeetta/Pitkämies, veljeys - toveruus - kaveria ei jätetä! -mentaliteetti, näiden kaikkien voittokombinaatio, vai mikä tarkalleen, mutta lisääpä tätä tosiaan alkoi janotuttamaan. Juonesta vielä vaikkapa noinpäin: Olipa kerran Pitkähkö mies ulottuvuudesta ties mistä, joka kalmoja kaivamaan maailmanvalloitus mielessään. Tästä sitten vihille veli jos toinenkin, joten hommahan se on valmis taistohon urheaan! Kyllähän sitä tuollaisilla kengännauhabudjeteillakin aikaista saadaan, kunhan vaan pidetään se mielikuvitus käynnissä ja leffakamutkin kivoina ja kekseliäinä vieressä, kuten tässä aivan mahottomankin mukavassa Phantasm-porukassa. ½ Pitkästä aikaa sitä muuten ekstratkin maittoi ja ihan raitoinensa kaikkineen, joten olihan kerrassaan hyvä ostos. 'You think that when you die, you go to Heaven. You come to US!' The Tall Man
Pink Cadillac - Clint hakee rikolliset oikeuden eteen ja tekee sen mitä nokkelimpia keinoja käyttämällä. Alkuminuuteilla sankarimme esittää Radio DJ:tä ja huijaa karkuria ja tästä lähtien meno menee vielä huonommaksi. Sondra Locke on poissa kuvioista, mutta onneksi Bernadette Peters paikkaa tämän pakollisen huonon naisnäyttelijän paikan. Huono elokuva. Badding - Pölösen satuelokuva Rauli Somerjoesta .. pitkästä aikaa piti tämä katsoa uusiksi ja mitäpä sitä voisi sanoa. On tässä hyvääkin, mutta vieläkin ihmetyttää että miksi tästä päätettiinkin tehdä fiktionaalinen kuvaus. No musiikki toimi edelleen ja ei Janne Reinikainen ole huono roolissaan.
The Ice Storm (1997) Dysfunktional family -teemaa 70-luvun jenkkilähiön malliin, jossa siippoja kierrätetään ja lasten kasvatus on retuperällä. Mopoja karkailee taholla jos toisella mutta ilmeisesti jokaisen synkänkin yön jälkeen koittaa aamu. Erinomaista draamaa. 4/5 Blowup (1966) Ei iskenyt ihan samalla tavalla kuin Professione: reporter teki. On parhaimmillaan keskittyessään valokuvien mysteeriin mutta haahuilee muuten liiaksi sivupoluille eikä varsin hidas kerrontakaan auta tähän. Ei myöskään kovin hahmovetoinen, joten tapahtumien laahaaminen ja liiallinen kesto veivät suurimman mielenkiintoni. 3/5 L' Appartement (1996) Jopas oli käänteitä ja kikkailua joka lähtöön. Casselin Vincent on menossa naimisiin mutta vanhat ja uudemmatkin suolat alkavat janottaa ja sitten mennäänkin takautuman ja nykyhetken välillä herkeämättä aina finaaliin asti. Vähän ristiriitaiset tuntemukset jätti. Rullasi varsin mukavalla varmuudella koko kestoltaan mutta olikohan yritystä sittenkin liikaa. Pitää varmasti katsoa uusiksi. 3,5/5
Ghost in the shell Tämänkin anime-elokuvan olin joskus kauan sitten nähnyt ja tykkäsin siitä silloinkin erittäin paljon. Nyt kun tajuaa itse aiheesta enemmän, on elokuva huomattavasti syvällisempi. Japanilaiseen tyyliin elokuvassa ei hoppuilla, vaikka ehkä hivenen lyhyehkö onkin. Juoni etenee mukavasti ja loogisesti. Elokuvassahan on kyse siis tekoälyn ja "keinotietoisuuden" eroista ja tunteista ja kehittymisestä. Loppu jää mukavan avoimeksi, ei ihme että 9 vuotta tämän jälkeen tehtiin tälle jatko-osa + sarja, ja jatkoa pukkaa vieläkin. Todellakin uraauurtava anime-elokuva! 5/5
Lady Vengeance - HUONO! Oldboy oli hyvä, vaikkakin väkivaltainen, tämä oli todellinen pettymys... Pelkkä korealainen maisema ja näyttelijät ei tällä kertaa korvannut huonoa kässäriä. Tähtiä: 1/5 Black Dahlia: HOHHOIJAA! Piti lopetttaa tunnin ja vartin jälkeen kun leffa ei ollut vieläkään "alkanu". Tyylilaji ei ole oikein selvä, joten on vaikea katsoa, kun ei tiedä onko kyseessä musta huumori vai tahaton komiikka... BORING: 1/5 L'empire des loups: traileri oli jälleen kerran parempi ku itse leffa... NO DUH! No anyroad, mukavampi katella ku Hollywood -höttöä, mutta juonikiemurat eivät vastaavasti oikein imaise mukaansa... Jean Reno vetää aika perussettii, ihan ok suoritus. Muut roolisuoritukset eivät juuri jää mieleen. Muutama hauska zombimaskeeraus ei pelasta tätäkään elokuvaa... Parempi silti (just barely) kuin edelliset 2/5 Zodiac: tän jälkeen ei kyllä todellakaan kannata katsoa toista trilleriä heti perään. Erinomainen kässäri, imaisee mukaansa heti ja koko leffan aikana ei tarvinnu haukotella ja katella kelloa. Jake "The Gay Cowboy" Gyllenhaal tekee aika vakuuttavan roolityön, se retard -letkautus sopii roolihahmoon erittäin hyvin... Robert Downey JR on ihan ok-retku. Itse pidin kovasti ja vaimolle piti vielä tilata Zodiac-kirja netistä. 5/5
Rumble Fish (1983) Francis Ford Coppolan elokuva.Hmm,elokuva oli hyvä ja aika makee visuaalinen toteutus. Voisin verrata tätä elokuvaa jostain syystä raging bulliin (mv tai jotain muuta )ja sanoa että tämä iski minuun paremmin.Yllättävä tähtikaartti mukana! Ei oikeen mitään huonoa sanottavaa elokuvasta, mutta ei silti yltänyt ylimpään kärkeen mittarillani, Korkeelle kumminkin 4+/5
Hieman kuraa... After the Sunset (2004) Nimekkäällä castilla eteenpäin rynnivä rikoskomedia, jossa Brosnan nähdään hieman toisenlaisena "Thomas Crownina". Tosin kauas jäädään Seikkailija Thomas Crown -leffasta, vaikka Brett Ratnerin ohjaus onnistuukin paikoin viihdyttämäänkin. Melko tylsä ja ennalta-arvattava elokuva, kertakestoista viihdettä. 2/5 Air America (1990) Hyväntuulinen, mutta melko laimea buddy-henkinen elokuva. Näyttelijöistä, Gibson & Downey Jr., ei mitään moittimisen arvoista löydy, elokuva ei muuten vaan toimi, vaikka pieniä jännitteitä heitetäänkin ilmoille. 2-/5 Shout at the Devil (1976) Roger Mooren ja Lee Marvinin tähdittämä, huonosti leikattu (ainakin Future Filmin versio) sekä hurjan nopeatempoinen toimintaseikkailu, josta en löytänyt päätä enkä häntää. Todellinen pettymys, en tiedä olisiko pitänyt itkeä taiko nauraa. Takakansi lupasi enemmän. 1/5 Ja päälle sokeria... Crash (2004) Olipa ajatuksia herättävä elokuva. Rasismi (sekä ennakkoluulot) on jokapäiväinen ongelma, ja varmasti elokuvan aiheena näyttelijöille sekä ohjaajalle vaikea tulkitsemisen aihe. Elokuvan katsoi kuitenkin ahdistumatta, niin synkkä se ei ollut, vaikka sisälsi limaisia hahmoja, joissa kuitenkin oli jotain hyvääkin ja päinvastoin. Totisesti viihdyttävä tekele, huomaamatta oltiin jo lopputeksteissä. Mitään ei jäänyt kesken, kaikki juonenpätkät solmittiin, tälläisiä elokuvien kuuluukin olla. 4+/5 Ja edellisen pahin Oscar kilpailija oli hivenen parempi: Brokeback Mountain (2005) Ihmissuhde draamaa parhaimmillaan höystettynä eripuraa herättäneellä rakkaustarinalla. Loppujen lopuksi vaikuttava elokuva, niin henkilöiden, ohjauksen kuin mahtavan musiikkinsa puolesta. Ajankuva oli toteutettu hienosti, kuin myös päähenkilöiden pelot ja kivut aidontunteisesti. 5/5 Infernal Affairs: Mou gaan dou (2002) Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, kertakaikkiaan loistava elokuva! Tämän jälkeen en tiedä minkälaiset odotukset on The Departedista, koska nyt ohjaaja ja näyttelijät tekivät niin mahtavaa jälkeä, että Scorsece & kumppanit saa todellakin vaikuttaa. Vielä ehkä hivenen fiiliksissä, mutta 5/5
Pitkästä aikaa tuli nämä elokuvat katsottua, tällä kertaa kunnon kuvan- ja äänentoistolaitteilla. Kill Bill 1 Mielestäni Tarantinon ehkäpä paras elokuva. Kaikki osaelementit kohdillaan: tyyli, kohtaukset, värisuunnittelu -elokuvasiantuntijat osaavat kyllä analysoida lisää. Elokuvan juoni on maukas ja mukaansatempaava, myös erittäin kaunis Uma Thurman loistaa pääosassa. Musikki varsinkin nostaa ihon välillä kananlihalle. 5/5 Kill Bill 2 Sama erittäin laadukas meininki jatkuu tässäkin elokuvassa...tässä puolikkaassa ei musiikki saanut minua yhtä voimakkaasti mukaansa kuin teki vol. 1:ssä, samoin pari kohtausta tuntuivat hieman venytetyiltä. Makuasioitahan tämä tosin ovat. Tästä leffasta: 4-/5
The Da Vinci Code (2006) joo toi extended cut tuli katottua, aika nopeeseen tahtiin tossa tosiaan tapahtuu ja enempää kertomatta: 3+/5
Vähän eurooppalaista osastoa: Tiikeri ja Lumi (2005) Tähän italiaiseen komediaan mahtui niin rakkautta, surua kuin hössötystäkin. Ihan katsomisen arvoinen elokuva. 3.5/5 Pan's Labyrinth (2006) Laadukkaasti tehty, kaunis ja koskettava espanjankielinen fantasiaelokuva. Täytyy myöntää, että suhteelisen tyly kaveri oli se elokuvan kapteeni. 3.5/5
Batman Begins Batman on omasta mielestä vetänyt jokaista supersankaria turpaan alusta alkaen. Christopher Nolan on noussut yhdeksi lempiohjaajaksi, hienoa jälkeä joka elokuvassa. Batman pääsee vihdoin oikeuksiinsa. Trilogia loppuu varmasti tyylillä. 4.5/5 The Crow Kultiksi noussut elokuva, piti verestää muistia 10 vuoden jälkeen. Tykkäsin, mutta oli tässä jotain myös mistä en pitänyt. 4/5 Man On Fire No tämäpä oli hyvä! Denzel on luotu näyttelemään hahmoa joka jakaa oikeutta. 4.5/5
Oldboy [2003] Kovat ennakko-odotukset oli ja olikin oikein hyvä elokuva taas, mutta jokin jäi tässä iskemättä. Elokuva meni sinne kannattaa katsoa kategoriaan 4/5
Bringing Out the Death (1999) Scorsese tekee perusvarmaa työtä, näyttelijäsuoritukset ovat vähintäänkin hyviä ja hahmot mielenkiintoisia. Juonessa on sopiva määrä "hämäryyttä", mikä yhdistettynä loistavaan tunnelmaan on toimiva paketti. Viidennen kolonnan mies (Saboteur, 1942) Itselle Hitchockin teoksista vähemmälle huomiolle jäänyt pätkä oli lyhyesti sanottuna hyvä. Suht kiinnostavat hahmot ja tarina jaksoivat yllätellä ja kannatella mukavasti loppuminuuteille saakka.
Blue Collar (1978) Käsikirjoittaja Paul Schraderin (Taxi Driver, Raging Bull) debyyttiohjaus kolmesta autotehtaan rivimiehestä, jotka saavat tarpeekseen. Kun työnantaja sortaa, liitto levittelee käsiään ja järjestelmä hengittää muutenkin uhkaavasti niskaan, niin jotainhan on tehtävä. Vahva kuvaus työmiehen arjesta miesten etsiessä ulospääsyä kyseenalaisinkin keinoin. Koomikko Richard Pryor poikkeuksellisesti mukana kaikella vakavuudella ja Keitelin Harvey on nyt aina hyvä. 4/5 Ghost World (2001) Näppärä semikomedia muutamasta misfit-teinistä ja yhdestä peräkammarinpoika-levykeräilijästä, jotka etsivät paikkaansa maailmassa kukin tavallaan. Birch ja Buscemi hyviä, Scarlett pykälän statisti. 4/5 Femme Fatale (2002) Tuntuu jakavan mielipiteet voimakkaasti kahtia mutta itselleni maistui. Luultavasti parhaimpia ns. eroottisia trillereitä miesmuistiin ja parasta De Palmaa lähes 10 vuoteen. Siihen nähden hyvä suoritus, että olin jo mielessäni täyttämässä huuto.net -ilmoistusta ensimmäisen 20 minuutin jakson aikana, joka sen hetkisen tiedon varassa tuntui lähinnä typerältä. De Palma on nivonut yhteen aikamoisen kasan Hitchcock / fim noir / femme fatale -perinteitä ja homma kaiken lisäksi vielä toimii. Käänteitä riittää mutta ei siinä sävyssä, että katsoja tuntisi itsensä petetyksi missään vaiheessa. On pakko ihastella jo pelkästään De Palman visuaalista lahjakkuutta pitkästä aikaa onnistuneeseen kokonaisuuteen liitettynä sekä ylipäätään kuinka jännittävä ohjaaja mies hienoimmillaan on. 4,5/5
Monty Python's The Meaning of Life (1983) :sick: Kauheata kuraa. Jonkunlainen juonihan tässä episodielokuvassa on, mutta se ei erotu muuten niin typerän huumorin seasta. Puhuvia kaloja! Mikä typeryys! Ei innosta katsomaan muitakaan Pythoneita. Ansiktet (1958) ½ Ingmar Bergman-vainaan draamaelokuva käsitteli taikuutta (joka on huijausta) hyvinkin jännittävällä ja pelottavalla tavalla. Katsomiskokemus oli oikein miellyttävä ja erilainen normaaleihin draamoihin verrattua. Kynnet sormista taisivat elokuvan aikana lyhentyä ihan itsestään. Elokuvasta jäi mieleen myös Bibi Anderssonin aistikas esiintyminen. :love:
Rakkauden meri (Sea of Love) Tämä romanttinen(/eroottinen) trilleri oli muistikuvia parempi. Al Pacino on erinomaisessa terässä ja John Goodman antaa hyvää taustatukea. Juoni myös toimii, olkoonkin että loppuratkaisu on vähän töksähtävä. - Johtolanka (The Thin Blue Line) Erroll Morrisin dokumentti poliisimurhatapauksesta ja miten syytetty sai rangaistuksensa heppoisin perustein. Hyvätunnelmainen dokkari, vaikka tapauksen dramatisointia toistetaankin turhan usein. Olisi ollut varsin kylmääväkin kertomus, ellei tiedossa olisi ennestään ollut dokumenttia seuranneita tapahtumia. ½ Yhdestoista murha (The List of Adrian Messenger) Vanhanaikainen murhamysteeri on viihdyttävä, joskin välillä hieman kömpelö. Nimekästä näyttelijäkaartia käytetään varsin erikoisesti. + Vaihdetaan vapaalle, Ferris (Ferris Bueller's Day Off) En ole tästä aiemmin erityisesti pitänyt, eikä mielipide tälläkään kertaa erityisesti muuttunut. Omituista sinänsä, koska pidän kyllä 80-luvun teinikomedioista ja tätä pidetään genren jonkinasteisena klassikkona, mutta ei. Päähenkilö on ärsyttävä ja tempaukset eivät onnistu huvittamaan. Sivuhahmoilla ja näiden kommelluksilla on sentään hetkensä. ½
Midnight Cowboy Plazan äänestyksen innoittamana piti katsastaa joku Dustin Hoffmanin leffoista ja valinta osui tähän mainioon Oscar-voittajaan, joka tuntuu kestävän hyvin aikaa ja katselukertoja. Hoffmanin ohella myös Jon Voight tekee hienon roolin, joka taitaa jäädä miehen uran suurimmaksi huippuhetkeksi. 4/5 Glory Edward Zwickin ohjauksia on vaivannut hiukan samankaltainen särmikkyyden puute kuin vaikkapa Ron Howardin elokuvia. Sinällään tasalaatuista ja aiheiltaan mielenkiintoista Hollywood-viihdettä pukkaa pihalle, mutta uupumaan jää se lopullinen silaus, joka lopulta nostaisi arvosanan ylimpään kvarttaaliin. Glory ei ole poikkeus. Tarina sisällissodan ensimmäisestä mustasta joukko-osastosta on kertomisen arvoinen ja laatunäyttelijöiden (Matthew Broderick tosin aivan väärässä roolissa) kanssa ollaan liikenteessä, mutta elokuvaa jää häiritsemään ylisentimentaalinen ote, jonka kruunaa vielä imelät musiikit. 3+/5 The Enforcer & Sudden Impact Magnum Forcea lukuunottamatta Dirty Harryn jatko-osista oli vain ns. hämärät muistikuvat. Hämäriksi ne olisivat saaneet jäädäkin, sillä kyllähän nämä yllättävänkin heikkoja tuotoksia olivat. Clint toki tuijottelee silmät sirrillään ja heittää pari kivaa one-lineria kuten aina ennenkin, mutta muuten kovin väsyneen oloista halpismeininkiä. Molemmille 2½/5