Dead Fish (2004) Aika vähälle huomiolle maailmassa jäänyt muka ovela Tarantino & Ritchie imitaatio. Kaikki käytettävät kliseet, joita voi kuvitella tapahtuvan tälläisessä actionthrillerkomediassa tuli esiteltyä. Näyttelijöistä ainoastaan Robert Carlyle oli katsottava, muut, kuten Oldman, olivat melko laimeita. Noh, paremman puutteessa. 2/5 Little Miss Sunshine (2006) olipas ihastuttava elokuva. Abigail Breslin on valtavan söpö, ja se jos mikä hämää hieman, koska hänen söpöytensä tekee elokuvasta ihastuttavan. Valtavan ihastuttavan siitä tekee sitten koko tarina kerrassaan. Välillä on mukavaa katsastella tälläisiä melko kieliposkiasenteisia goodfeeling elokuvia, ja tämä oli aikalailla sellainen värikkäine hahmoineen ja kömmähdyksineen. Itse elokuvan ydin lienee kuitenkin provokaatio yhdysvalloissa erittäin suosituiksi nousseita lapsimissikisoja kohtaan, jotka nousevat goreudessaan Romeron zombie-trilogian yläpuolelle. Oli aika kauheaa katseltavaa, mutta onneksi Abigail oli ihana luonnollisena tytöntyllerönä, ja elokuvan loppu kruunasikin kaiken. Inhottavia asioita sattuu elämänvarrella, mutta kyllä niistä pääsee yli, tosin ei välttämättä tämän elokuvan opastamana, mutta ehkäpä ideoimana. Alan Arkin oli mahtava myös! 4+/5 The Warriors (1979) Yksi parhaimmista Walter Hill elokuvista, eli on tasaveroinen 48hours duologin kanssa. Vierastin elokuvaa aluksi. DVD taisi makoilla hyllyissäni toista vuotta, kunnes tartuin siihen ja pakotin itseni sen katsomaan. Yllätyin 110%:sti! Upea elokuva kertakaikkiaan, jopa kasarihenkinen syntikkamusiikki vaikutti hyvältä tämän elokuvan kanssa. Fiilikset nousivat sen verran, että elokuva on ansainnut sen kulttileiman, joka sille on myönnetty. Kerran nähtynä uskallan antaa tähtiä 4/5 Mon oncle (1958) Yle Teemalta bongattu Jacques Tati filmatisointi, joka oli minulle ensimmäinen Monsieur Hulot seikkailu. Monsieur Hulot on sympaattisen lupsakka tohelo, sekä koko elokuva myös hieman tohelo. Kuitenkin hypetyksestä sekä muista arvosteluista, kuten IMDb (7.7/10) ja Tapani Maskula (5/5 TS), huolimatta ei tämä minulle ihan kaikkea tarjonnut. Enkä tarkoita sitä, että jotain jäi elokuvasta näkemättä, siis varmasti ne pienimmät vitsit missasin, mutta tarkoitan, että elokuvan jälkeen fiilis ei ollut yhtään sen raukeampi, kuin ennen elokuvaa. En yllättynyt enkä ihastunut, vaikka odotin niin tapahtuvan. Omaan siis huonon eli antielitistisen huumorintajun. Varmasti vaatii useamman katselukerran, kuten kaikki Tati filmatisoinnit, mutta uskaltaudun kuitenkin antamaan arvosanan 3-/5 Sideways (2004) Loistava elokuvakokemus! Elokuvan jälkeen olo oli niin rento ja hyväntuulinen, ettei voinut välttyä hymyilemästä. Samanlaista road trip henkeä kuin Little Miss Sunshinessä. Tämä leffa on kuitenkin kahden henkilön/hahmon juhlaa, säälittävän Paul Giamattin ja pinnallisen Thomas Haden Churchin. Heidän näyttelemät henkilöt ovat kuin yö ja päivä, mutta kuitenkin jollain tasoilla samankaltaisia. Elokuvan naisnäyttelijät, villi Sandra Oh ja lumoava Virginia Madsen, täydentävät miesten road tripin tuomilla mausteillaan. Alexander Payne on onnistunut kuvaamaan Kalifornian maisemia mitä vaikuttavimmin. Aika fiiliksissä vieläkin. 4+/5 Crank (2006) Olipas nopeatempoonen ja omalaatuinen pläjäys. Samalla myös ovela ja hauskahko. Kyyryselkä Jason Statham vetää hyvää äijäroolia, mutta ei vieläkään astu John McClanen varpaille, jalanjälkiä kyllä seurataan. 3½/5 Kalifornia (1993) Näin tämän ensimmäisen kerran joskus muinoin VHS-formaatissa, ja muistelisin, että se kolahti silloin. Nyt oli vuorossa toinen katselukerta MGM:n aika huonoveroisen ruotsiversio DVD:n kanssa. No huonoista versioista huolimatta, oi kuinka mahtava elokuva tämä olikaan! Muisti ei pettänyt, elokuvan vei mukanaan heti alkuteksteistä lähtien. Brad Pitt, hieman hullunpilke silmissä, on ihq, ja Juliette Lewis osaa olla ihana teinimäisenä tyttönä. TV-kasvot David Duchovny ja Michelle Forbes (mm. 24) pärjäävät Tähtien rinnalla loistavasti. Ihanuus kuitenkin kaikkoaa leffan teeman alta. Jännittävä, kutkuttava, kaikki kohdallaan. 5/5
Pienimuotoinen, mutta ah tämä pätkä toimii!!! Voi vaan olla työn takana saada näppeihin... :thumbsup:
Auringonnousu (Sunrise: A Song of Two Humans) Alkuvaiheessa oli jo pettymys lähellä, mutta souturetken jälkeen tästä kasvoikin maineensa veroinen elokuva. Kaupunkihurvittelu rakensi hahmoista kokonaiset ja tämän ansiosta lopun tunnelataus oli voimakas. Kuvaus oli hienon oivaltavaa. Preerian laki (The Deadly Companions) Peckinpahin ensimmäisen elokuvan tunnistaa jo ohjaajansa työksi, vaikka ei tämä miehen myöhempien westernien tasolle aivan ylläkään. Jälleen keskeisenä hahmona on vanha lännenmies, tällä kertaa hakemassa sekä kostoa että sovitusta. Kelpo peruswestern. Ranskalainen illallinen (Babettes gæstebud) Oivallinen tarina kahdesta saarnaajantyttärestä, jossa jyllantilainen pikkukylä saa harmaana ja virikkeettömänä väriä parista ulkopuolisesta vierailijasta. Elokuva kuvaa mainioine hahmoineen hyvin peruspohjoismaalaista kaikessa vakavuudessaan jo huvittavaksi kääntyvää hurskautta. Raja tuntemattomaan (Flatliners) Ristiriitaisen jälkimaun jätti tämä. Uusintakatselulla Raja tuntemattomaan paljastui tavallaan roskaelokuvaksi, mutta samalla mukana oli kuitenkin kiehtoviakin aineksia. Näyttelijätyö oli nimekkäistä näyttelijöistä huolimatta (tai kenties juuri siitä johtuen) pökkelöä, mutta kyllähän tämän parissa viihtyi. Visuaalisuuteen oli panostettu ja kuolemanjälkeiskuvat yllättäen toimivat ihan kohtalaisesti. +
Rosemary's Baby Oliko ensimmäinen Roman Polanski elokuva ikinä, jonka olen katsonut. Täytyy sanoa, että on ollut varmaan aika omaperäinen leffa valinta 68' vuonna. Varsinkin jos noituus ja "saatananpalvonta" on otettu aika keskeiseksi teemaksi, niin onkohan tämä ensimmäinen leffan, joka käsittelee noita teemoja aika vahvasti. Vaikka en paljon vanhoja leffoja ole katsonut, niin tämä oli aika mielenkiintoinen kaksi tuntinen pakkaus. Täytyneen katsoa seuraavaksi Chinatown ja kommentoida sitä leffaa paremmin asiaa kuuluvasssa ketjussa. +
The Sugarland Express Spielbergin ensimmäinen valkokangasleffa oli todella positiivinen yllätys, eräänlainen hieman kepeämpi versio Bonnie and Clydestä ja vähintään yhtä onnistunut elokuvana kuin esikuvansa. Goldie Hawn on mainio blondina vamppina ja Ben Johnson poliisipäällikkönä vakuuttaa kuten aina. Kokonaisuudessaan tunnelmaltaan ja viihdearvoltaan mitä mainioin leffa. 4½/5 Captain Blood En ole millään muotoa Hollywoodin vanhanajan seikkailuleffojen ystävä, mutta annoin silti mahdollisuuden Errol Flynnin läpimurtoteokselle ja hänen ja Olivia de Havillandin ensimmäiselle yhteiselle elokuvalle. Hyvinhän tähän seikkailun makua oli saatu ja Curtiz sai tästä aika visuaalisesti komean näköisen leffan aikanaan. 3½/5 The Two Jakes Chinatown on yksi suosikkielokuviani ja jo ennalta hieman arvelutti tämä jatko-osa eikä nuo pelot turhaksi osoittautuneet. Tarinan langat ei pysy ohjaajaksi ryhtyneen Nicholsonin käsissä ja niinpä lopputulos on kovin sekava. Tarinasta olisi samalla toivonut huomattavasti kiinnostavampaa. Lopusta Spoiler yllätyskäänne oli valitettavan ennalta-arvattava alusta saakka Nicholsonin hahmo J.J. Gittes tuntuu myös menettäneen ison osan ensimmäisen osan särmästään. 2/5 The Wild Bunch Tämä miellytti westerneistä yleensä vähemmän piittaavan silmää. Varsinkin junanryöstökohtaus on jotenkin erityisen hienosti toteutettu kuvauksellisesti. Peckinpahin parhaita leffoja. 4/5 Chocolat Ehkä odotin hieman edemmänkin tältä sokeridraamalta, eikä tässä ihan parhaalla tavalla päässyt tunnelmaan mukaan. Deppin päälleliimattu rooli vei myös hieman makua, mutta muuten ihan laatutyötä kaikinpuolin. 3/5 Death Wish Elokuvan maine ja aikakausi asettivat mukavat ennakko-odotukset, mutta ei ne oikein täyttyneet. Sinällään tässä oli ihan näppärä b-leffamainen toteutus, mutta muutamia hyviä hetkiä lukuunottamatta leffa jäi aika yhdentekeväksi. Bronson tuntui alussa varsinkin olevan täysin väärässä roolissa, mutta kunhan miehen hahmo pääsi itse asiaan, niin alkoi sieltä sitä tuttua karismaa pilkahdella. 2½/5 The Last Temptation of Christ Muistikuvia hieman keskinkertaisemmaksi osoittautui tämä Scorsesen Jeesustelu. Todella komean näköiseksi elokuva on saatu pikkubudjetista huolimatta, mutta tarina varsinkin ilman lopun puolituntista on turhankin uskollinen sille, mitä meille kaikille on uskonnontunnilla opetettu. Kerrontakin hieman kangertelee, mikä ei Scorseselle kovin tyypillistä ole. Willem Dafoe ei mielestäni ollut myöskään paras mahdollinen valinta Jessen rooliin. Sivuosista löytyi vakuuttavampaa työtä. 3/5 Pulp Fiction Viimeksi vuonna 1995 nähty Tarantinon mainekkain leffa oli sitten viimein aika nähdä toisen kerran. Alun noin ensimmäinen tunti on aivan ehdottoman hienoa kamaa, mutta en voi sille mitään että Bruce Williksen hahmon seikkailujen myötä fiilis hieman laskee lopun Keitel-osuudesta puhumattakaan. Mutta elokuva on silti hyvä ja maine ihan perusteltu. 4/5 Los lunes al sol (Maanantain auringossa) Arvasin pitäväni tästä leffasta heti alkukohtauksen perusteella, kun ruudulla näkyi poliisien ja mielenosoittajien väkivaltaa, mutta taustalla soi lempeä musiikki. Elokuvakin osoittautui hyvällä tapaa lempeäksi ja aihe (työttömyys) tuntui itselle jostain syystä kovin läheiseltä. Yhteiskunnallinen aihe ja realistinen kerronta sekä nuhjaiset kuvauspaikat toivat vahvasti mieleen Ken Loachin draamat tietynlaista hahmoista säteilevää lämpöä myöten. Javier Bardemin karisma valtasi kyllä elokuvan heti kun mies ruutuun asteli. 4/5 Suden vuosi Hieman enemmän odotin tältä Olli Saarelan uusimmalta elokuvalta. Jotenkin jäi vähän epäselväksi mitä tässä loppujen lopuksi haluttiin sanoa; oliko aihe epilepsia vai opettajan ja oppilaan suhde vai joku muu. Alkupuolella alkoi hieman ärsyttämään lukuisat "tyhjäntuijottelukohtaukset" Tuomas Kantelisen huonosti tunnelmaan sopivan musiikin säestäessä. Varmaankin parasta tässä olivat näyttelijöiden suoritukset varsinkin pääparin osalta. Ei huono, muttei hyväkään. 2½/5 Lifeboat Hitchcockin klaustrofobinen sotaleffa oli varsin viihdyttävää katseltavaa. Pelastusveneen matkustajien jännitteet tulevat hienosti esiin, Hitchcockille varsin tyypillisellä tavalla, ja kerronta oli muutenkin hyvin hallussa puolitoistatuntisen kuluessa varsin nopeasti. Se, mikä elokuvassa jää valjuksi, on sen loppu, Spoiler harvoin pessimistinen loppu sopisi paremmin tarinan pisteeksi kuin tässä, mutta toisaalta kun muistetaan missä maailmantilanteessa elokuvan teon aikana elettiin, lienee tuo toteutunut ainoa mahdollinen ratkaisu. 3½/5
Ride the High Country - Peckinpahin varhaisempi länkkäri. Vanhat herrat tässäkin ratsailla, joten Hurja Joukko mielleyhtymä oli läsnä. Kyllä tämä elokuva oli todella hieno ja pääparin karismaa olisi katsonut pidempäänkin. Flushed Away - Aardman studioiden ensimmäinen CGI animaatio oli karvas pettymys ja ei tarjonnut mitään uutta. Tarina oli opetuksineen kovin käytetty. Muutamia kivoja hetkiä tässä oli, mutta lopputulos oli vain vaisu.
Lokakuu. Abram Room: Tretja meshchanskaja (Bed and Sofa) **** Näppärää ihmissuhdedraamaa 1920-luvun Moskovassa. Kaupunkiin saapuva mies majoittuu ystävänsä luokse. Kun ystävä on työmatkalla, hänen vaimolleen ja vieraalle kehkeytyy suhde. Hillittyä kerrontaa sekä lopussa varsin osuva opetus, hahmojen välisiä jännitteitä olisi saanut olla hitusen enemmän. Jeremiah S. Chechik: Benny & Joon ** Peruskauraa. Johnny Depp esittää omalaatuista hiipparia, joka rakastuu majoittajansa tyttäreen. Deppin esittämä sämpylätanssi on muuten tylsän leffan kohokohta. Marshall Neilan: Rebecca of the Sunnybrook Farm ***½ Mary Pickfordin esittämä Rebecca joutuu perheensä köyhyyden vuoksi muuttamaan rikkaiden tätien luokse, jotka eivät pidä lapsista. Rebecca on kuitenkin sinnikäs päivänsäde, joka saa lopulta nuivemmatkin henkilöt hyväntuulisiksi jne. Pickfordin käsittelyssä elokuva toimii verraten hyvin, vaikka tarina melkoisen lattea onkin. Hayao Miyazaki: Mononoke-hime (Princess Mononoke) **** Vauhdikas pätkä, jossa kuitenkin jonkin verran ylimittaa. Andrei Tarkovski: Ivanovo detstvo (Ivan's Childhood) ***½ Arvostelu. Hayao Miyazaki: Sen to Chihiro no kamikakushi (Spirited Away) ****½ Mielenkiintoinen ja erittäin runsailla önniäisillä toteutettu kertomus kuolevaisesta, joka pestautuu palvelijaksi Jumalten kylpylään. Hauska. Hayao Miyazaki: Kaze no tani no Naushika (Nausicaä of the Valley of the Winds) ***½ Tämä Miyazaki on toistaiseksi pahnan pohjimmaisena miehen elokuvista. Kauas tulevaisuuteen sijoittuva elokuva sodan runtelemasta maailmasta. Tuotannossa ei ole valittamista, mutta tarina ei vain iske.
Hieman ei oikein tuo leffa osannut pättää mitä se halusi olla... Film Noir? Siihen tarvitaan muutakin kuin mustavalkoinen kuva.
Odotukset olivat varovaisen korkeat, mutta lopuksi jäi oikeastaan vain paha maku suuhun. Juoni oli hyvä ja välillä sai jännittää, mutta loppuratkaisu oli kuin olisi ollut kiire saada leffa loppumaan. Blam blam blam. Myöskään dialogi ei toiminut, vaikka kovasti gangsterit sanailla yrittivät. ...nooh, en vain taida kuulua tämän ohjaajan faneihin. ***
State of the Union (1948) Capran elokuva jossa Spencer Tracy on pyrkimässä presidentiksi, Katharine Hepburnin kompatessa vaimona. Elokuvaa vaivasi uskottavuuden puute (esim. niistä "pidetyistä puheista" olisi kaivannut näkevänsä edes pätkän), juonen ja hahmojen mielentilojen käänteet olivat välillä vähän uskottavuuden rajamailla. Myöskään tuon ajan amerikkalaiseen politiikkaan viittaavat vitsit eivät jaksaneet innostaa. Näyttelijät kuitenkin hoitivat hommansa hyvin, ja mukana on joitain hyviä kohtauksia, joten katastrofilta säästytään. * * ½ Side Street (1950) Tilaisuus tekee Farley Grangerista varkaan. Aivan ilman seuraamuksia ei hommasta selvitä, joten jatkossa on luvassa lymyilyä ja pakoilua. Juoni on välillä vähän tolkuton, mutta tiivis tunnelma ja New Yorkin betonikanjonien maisemat korvaavat aika paljon. * * * + In Good Company (2004) Dennis Quaid näyttelee myyntipäällikköä joka saa uudeksi pomokseen puolta nuoremman työnarkomaani-pyrkyrin. Tämä oli mainio elokuva ihmisistä suuryritysten puristuksessa, yt-tunnelmissa. Mukana lisäksi ripaus romantiikkaa ja asiaa ihmissuhteista noin yleensä, kokonaisuutena viihdyttävä paketti. * * * * -
Flushed Away - "Virran viemää" Ei mikään loistoelokuva, lyhyt ja aika pintapuoleinen pätkä. Mukavasti aika kuitenkin kului ja sai muutaman kerran myös ihan nauraa. Visuaalisesti leffa oli vaihteleva, jälki vaihteli ilmeettömästä kauniiseen. Hahmojen liikkeiden ja etenkin kasvonilmeiden osalta hieman nykivähkön animoinnin voi nähdä kumartelevan Aardmanin vaha-animaatiohistorian suuntaan - samaa voi sanoa myös niistä legendaarisia pallosilmistä.
Transformers 2007 Viihdyttävä ja toimintaa täynnä oleva paketti. Muutamat huonot onlinerit sekä keskitason näyttelijäsuoritukset jäivät häiritsemään. Decepticoneja olisi voitu tuoda enemmänkin mukaan jo alkuvaiheessa. Leffa piti kuitenkin kohtalaisen hyvin otteessaan eikä toiminta hellittänyt kuin hetkeksi. Elokuvalle: ****/***** R1 2disc julkaisulle: ***½/*****
Katsottu R1 Periaatteessa näyttävää, kuva tarkka eikä kohinaa ja DD 5.1 kaikki ihan kohdallaan, mutta se jokin puuttui... Ai niin - se voisi olla vaikka omaperäinen, siinä voisi olla myöskin juoni, mutta nuo olisi kenties olleet jo liikaa vaadittu. Tuskinpa tulee tuo leffa omaan hyllyyni ainakaan Bd-julkaisuna! :sleep:
Le Mans Vahvan dokumentaarinen elokuva Le Mansin kisoista. Henkilöhahmoihin ei pahemmin keskitytty, ensimmäinen repliikkikin taidettiin kuulla vasta kun elokuvaa oli jo kulunut noin kolmannes. Parhaimmillaan tämä oli kuvatessaan kisojen tunnelmaa, mutta kokonaisuus jätti kuitenkin kylmäksi. Komeampaa (vaikka myös vähemmän autenttista) kisakuvaa löytyy Grand Prixistä. Keskusasema (Bab el hadid) Egyptiläisessä intohimodraamassa rampa lehdenmyyjä ihastuu kantajien johtajan morsiameen. Rautatieasema sisäisine hierarkioineen tarjoaa eloisan ja kiehtovan ympäristön tapahtumille ja tarina etenee mukavan jouhevasti jännityksen tiivistyessä loppua kohden. Elokuva herätti kiinnostuksen Youssef Chahinen muutakin tuotantoa kohtaan.
Last Train from Gun Hill (1959) Perusasetelma Spoiler Sheriffin (Kirk Douglas) vaimo raiskataan ja murhataan. Tekijäksi paljastuu hänen vanhan hyvän ystävänsä (Anthony Quinn) ainoa poika, jota Kirk lähtee junamatkan päähän hakemaan oikeuden eteen - kahnaustahan siitä syntyy. tässä länkkärissä on aika herkullinen ja näyttelijätkin hoitavat hommansa. Välillä juonenkäänteissä oli lievää pelleilyä. Musiikin modernimmat sävyt häiritsivät välillä. Elokuvaa katsoessa kävi omituisella tapaa mielessä monessa kohtaa "tästä saisi hyvän remaken", ilmeisesti siksi ettei ihan kaikkea tarinan potentiaalia osattu hyödyntää, vaikka ihan kelpo western olikin kyseessä. * * * ½ Death Wish (1974) Elokuvasta en muuta tiennyt kuin Bronsonin ammuskelemassa pahiksia, joten oli hienoinen ylläri että kyseessä olikin paatuneen tappajan sijaan ihan tavallinen jamppa, jota vain tönitään yhden kerran liikaa. Katsoja saa todistaa eräänlaisen arki-batmanin synnyn. Elokuvassa on juuri oikeanlaista 70-luvun rouheutta, kivaa New York-kuvausta ja hulluna svengaavat Herbie Hancock-musat. Dialogi on välillä melkoisen kökköä, mutta silti tämä oli kiva katsoa. * * * ½
Die Hard 4.0 ****/***** Hyvää mättöä. Willistä oli taas hauska seurata McClanen roolissa. Dead Silence ***/***** Sawn tekijältä, mutta jotain puuttui. Jotenkin kovin käytetyn oloinen konsepti ja kaikki, loppua lukuunottamatta, oli ennalta arvattavissa. Paholaisen Asianajaja ****/***** Pidin tästä erittäin paljon vaikka yleensä tuntuu että en voi sietää Reevesiä. Pacino oli kerrassaan maanisessa vedossa.
Fist of Fury - Jing wu men Kyllä on hiukka harvakseen jäänyt nuo Bruce Lee elokuvien katsominen, joten otin ja tilasin vaivoin saaduilla työrahoilla Cdon:ista Bruce Lee box:in. Big Boss:in oli jo nähnyt joten jatkoin kronologisessa aikajärjestyksessä Bruce:n seuraavaan leffaan. Täytyy sanoo, että pdän paljon 70 luvulla tehdyista vanhoista Kung-fu pätkistä. Tässäkään leffassa ei paljon tappeluilta säästytty, vaan se pursusi sitä aika lailla. No roolisuorituksista ei sen enempää, että onhan ne vähän poskelleen mennyt varsinkin pitkissä liirum-laarum rakkaus dialogioissa. mutta aika pitkälle viihdyttävä toiminta leffa. ½
Bin-jip (Rautakolmonen) Tunnelmaltaan lähes identtinen kahden muun näkemäni Kim Ki-dukin elokuvan kanssa (The Isle ja Viisi vuodenaikaa), mutta suurkaupunki tapahtumaympäristönä oli uutta edellisiin verrattuna. Tuo ei kuitenkaan juurikaan uutta tuo Kimin tyyliin, mikä on vain hyvä asia, sillä Rautakolmonen on mielenkiintoinen ja kiehtova leffa. Päähenkilöiden sanaton suhde sykähdyttää, ja jos lopun ratkaisujen kanssa opin vielä paremmin elämään, niin tulen pitämään tästä elokuvasta vielä enemmän. 4/5 The Dead Zone Cronenbergin King-tulkinta on rakenteeltaan lähes järjetön, mutta siitä huolimatta se toimii erittäin hyvin. Elokuva tuntuu keskivaiheellaan päättyvän ja aloittavan uudemman kerran lähes tyhjästä, mutta onnistuu vielä nousemaan uuteen kukoistukseensa. Vaikkei elokuvaa tarinan puolesta voi kauhuelokuvana pitääkään, niin yllättävän tehokkaasti se onnistuu paikoin piinaamaan. Parhaita King-filmatisointeja. 4/5 Time Bandits Gilliamin aikamatkailu on ihan mukavaa kieli poskessa -menoa, mutta harmi kyllä, lopun reilu puolituntinen on komeaa linnalavastetta lukuunottamatta lässähtävä ja paikoin aika käsittämätöntäkin tavaraa. Muutamaa hauskaa kohtausta lukuunottamatta muutenkin aika nauruvapaa leffa, mutta kuitenkin omalla tavallaan kummallisen kiehtova. 2½/5 An Unfinished Life Tuttuja polkuja etenevästä tarinasta, Hallströmin rutiinimaisesta ohjauksesta ja monista muista tutuista osasista (Morgan Freeman symppiksenä sidekickinä) huolimatta Kesken jäänyt elämä on kovin sympaattinen elokuva. Robert Redford alkaa olla lopultakin päässyt ohi romanttisista hymyrooleistaan ja vakuuttaa todella tässä pikkukaupunkidraamassa äreänä ja surumielisenä Einarina. Eipä ole muutenkaan roolituksen suhteen valitettavaa ja Hallström hoitaa loput varsin hienosti. 4/5
Ja lisäää Bruce Lee:ta Way of Dragon - Meng long guo jiang Tässäkin oli sentään edes ajateteltu pientä juonen tynkää tavallisen potkimisen lomassa. Myös elokuvaan on saatu myös jenkkien itämaisten tappelulajien toivo Chuck Norris. Eipä miehellä ollut sen kummosempaa roolia kuin arvata saattaa. Yllätys, hän tappeli sen ratkaisevan taisten Bruce Lee:n kanssa leffan loppupuolella. Mutta ihan tavallisen viihdyttävä leffa kuin edellisetkin. Vaikka dialogia näyttelemisessä on toivomisen varaa, niin kyllä sekin sinne sitten viimeistään uppoo/unohtuu, kun tulee taistelukohtauksia.