The Last House on the Left 2/5 Olipa muuten pettymys. Elokuvalla on ollut jo muutaman vuosikymmenen ajan melkoinen kulttimaine ja kun sen nyt vihdoin viimein sai katsottua, niin eihän tämä nyt ihan odotuksia täyttänyt. The Last House on the Left on eräänlainen aikakautensa lapsi, mutta kyllä ajan hammas on pureskellut tätä pahasti. Paljon on tahatonta ja tahallista komiikkaa ja huonoa näyttelyä, jolloin kokonaisuutta ei kertakaikkiaan voi ottaa kovin vakavasti, vaikka raiskauksia ja tappoja sisältääkin. Ei vain koskettanut millään tapaa. Sekaan oli sotkettu täysin sopimatonta ja idioottimaista huumoria, kuten näiden kahden poliisiääliön sekoilut. Ei vain mennyt mulle jakeluun ollenkaan, että mitä ihmettä Wes Craven aikoi tällä komiikalla sanoa. Jos täytyy tehdä väkivaltainen ja "kontroversiaali" elokuva, niin ei sitä tulisi keventää vammaisella puujalkahuumorilla. Tietenkin näiden asioiden välinen kontrasti on välillä melko hilpeä, mutta kun sekä komiikka että väkivalta syövät toistensa tehoa, niin kokonaisuus ei ole mielestäni järin onnistunut. Odotukset olivat korkealla, mutta en juurikaan tykännyt.
Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006) Jätti kyllä pahasti kylmäksi, kun ottaa huomioon IMDB:n sijan 140. tuomat kohtalaisen kovat odotukset. Ei auennut kyllä tämän elokuvan merkitys minulle. Clive Owenilta vahva päärooli ja kuvaus oli paikoin todella huikeaa, kuten kehuttu on, mutta tarina oli sitten taas mitä oli. Elokuva jätti sekavaan olotilaan, koska Spoiler se tuntui loppuvan kesken. Viimeinen kohtaus jätti oikeastaan kaiken ratkaisemattomaksi. ** / ***** Stranger than Fiction (Marc Forster, 2006) Ylitti odotukset, jotka olivat varsin matalalla lähinnä Will Ferrellin pääosan vuoksi. Ei mitenkään perinteinen komedia, koska älykkyyttä ja syvyyttä löytyy kiitettävän paljon. Jälleen laatua Forsterilta. **** / *****
Ghostbustersit tuli katsottua (Molemmille 4/5). Legendaarista kamaa ja Bill Murray on tosi hyvä. Varsinkin jatko-osaa mies kantaa lähes yksin harteillaan. Myös Outer Limitsin 1. kausi on nyt sitten DVD:ltä katsottu ja olen ehkä lievästi pettynyt. Toisaalta vanhojen muistojen perusteella odotin erittäin paljon. Saattaa toki olla että helmet löytyvät sitten 2. kaudelta kun aikanaan dvd:lle ilmestyy.
Crash 2/5 Kaksi tuntia pyörittiin ympyrää ja rakennettiin naiveja juonenkäänteitä. Kovasti koetettiin tehdä vakavaa ja kantaa-ottavaa tarinaa, mutta kyllä tästä jäi kovin musiikkivideomainen fiilis. Matt Dillonin kovasti kehuttu roolisuoritus oli miehen heikoimpia, mutta tällaisessa ritsassa sekin tuntui loistavalta. Pikakelauskamaa. United 93 4+/5 Vaikka kaikki tietänevät tämän lennon lopputuloksen, niin pirun vakuuttavan ja pihdeissään pitävän paketin oli tästä ohjaaja Paul Greengrass saanut aikaiseksi. Vallan terällä 3+/5 Juoneltaan hyppivä ja tarinaltaan epätasainen leffa kertoo tarinaa poliisista joka päättää hypätä korruptiokelkasta pois ja siirtyy poliisin sisäisen tutkinnan vasikaksi. Ihan katsottava leffa, mutta ei yllä Sidney Lumetin parhainten teosten tasolle, vaikka kyllä tämän katsoi ilman haukotus -oireita. Pääroolissa Treat Williams ei vakuuta. Ihmisen pojat 3½/5 Kiva post-apocalyptinen scifistely, joka menettää otettaan loppua kohden. Spoiler Mikä helvetin "Human Project", eikö käsikirjoittajat nykypäivänä pysty parempaan? -- JP
Saludos Amigos - Disneyn matkailumainos #1 .. Piirtäjät yrittivät tuoda Etelä-Amerikkaa tutuksi tällä lyhyellä tekeleellä. Ihan kiva, parempi kuin seuraava.. Three Caballeros - Disneyn matkailumainos #2 .. Miten tätäkin jaksoi katsoa nuorena, moneen otteeseen. Tylsää tanssia ja laulua, jossa yhdistettiin oikeaa kuvaa ja animaatiota. Sentään yksi oikeasti mieleenjäävä hahmo oli saatu mukaan, nimittäin symppis Aracua-lintu. Spanglish - Tämä elokuva keikkui vuorotellen todella teennäisen ja sopivan liikuttavan välimaastossa, loppujen lopuksi jäi kuitenkin sen positiivisemman puolelle. Tea Leoni ja Adam Sandlerkin tekivät yllättävän hyvää jälkeä rooleissaan, vaikka hurmaava Paz Vega veikin aina huomion ollessaan ruudulla. Suurimmat pisteet menee kuitenkin vanhalle Mel Brooks komedioiden kasvolle, eli Cloris Leachmanille, joka toi hienoa tunnetta elokuvaan alkoholisoituneena äitinä.
Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) Teuvo Tulion aika hurja melodraama. Ei kalpene 40-luvun puolivälin melodraamoile. Tarinan tarkasteltavana on Olavi, valitettavista syistä tukkilaiseksi joutuva talollisen poika. Eri pitäjissä hän tapaa hyvin erilaisia naisia, joihin rakastuu. Väistämättömänä on jokaisen pysähdyksen kohdalla poislähtö ja rakkauden jättö. Lopussa kulku muuttuu, mutta millaiseksi? Tukkilaiskuvausta ja leinälatoromantiikkaa - lyhyesti elokuvan Laulu tulipunaisesta kukasta anti katsojalle. Taustalla toimivat, hienot maisemamat sekä kadonnut maatalouskulttuuri. Ammatti: reportteri (1975) Michelangelo Antonionin hieno tie-elokuvamainen kuvaus toimittajasta (Jack Nicholson) joka ei ole täysin tyytyväinen elämäänsä. Muutos tulee varsin erikoisella tavalla, ja elämä muuttuu aivan erilaiseksi. Hiljainen avauskohtaus muuttuu vauhdikkaksi seikkailuksi. Elokuvan aikana liikutaan viidessä eri maassa, josta Etelä-Euroopan maisemat jäivät parhaiten mieleen. Myös elokuvan tekemisessä tehdyt ratkaisut (lopetus-kohtaus) jäivät mieleen. Arvostus Antonionin elokuviin nousi jälleen pitkän piirun verran - mainitaan vielä, että Jack tekee myös erinomaisen roolin. Piirka (2002) Täällä tarkempi analyysi
Punaiset kengät (The Red Shoes) Uran ja ihmissuhteiden ristiriidat nousevat huippuunsa tässä hienossa klassikossa. Tekninen sujuvuus joka suhteessa tekee kokonaisuudesta jouhevasti etenevän ja vaikkei baletti taidemuotona herätä sen suurempia intohimoja, onnistuvat elokuvan tanssikohtauksetkin tempaisemaan voimallisesti mukaansa. Hienoa musiikkia tässä riittää. ½ Spanglish - käännöskukkasia (Spanglish) Tässä olisi ollut potentiaalia paljon paremmaksikin, mutta kovin löysä kerronta ei asiaa auttanut. Adam Sandler ei sentään tällä kertaa harrasta tavaramerkkiturpaanmättämiskomiikkaansa. ½ Nuoruudenlähde (Cocoon) Vähän sellaista köyhän miehen Spielbergiähän tämä monin paikoin on ja Kolmannen asteen yhteydelle elokuva on varsinkin paljon velkaa, mutta eipä tuo suuremmin haitannut. Vanhukset olivat järjestään hyviä ja elokuvassa oli hyvällä tavalla juuri oikeanlaista kahdeksankymmentäluvun tuntua. "Vanhuselokuvista" olen huomannut usein pitäväni, kuten tästäkin. ½
2 hyvää leffaa katsottu Cubic Epäilin että leffa olisi skeidaa. Päätin kuitenkin katsoa koska sci-fi on lähellä sydäntä. Pidän myös Christian Balesta näyttelijänä. Juoni oli hyvä ja toteutus myös. Näyttelijöistä ei oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Paikoittain elokuva kuitenkin laahusti joka vähän laskee pisteitä. 4/5 The Descent Enpä muista pitkään aikaan nähneeni kauhuelokuvaa jossa on näin aidot ja hyvät henkilöhahmot. Kliseiltäkin vältyttiin ja tunnelma oli riipivän jännittävään. Ansaitsee ehdottomasti toisenkin katselukerran. Paras kauhuelokuva tähän mennessä 2000-luvulta. 4.5/5
Casino Royale Varsin onnistunut Bond-formaatin uudistus. Daniel Craig tekee yhdelläkin ilmeellä tehokasta jälkeä. Juoni olisi kaivannut hieman viilausta, sillä tilkkutäkkimäisen toteutuksen kaikki palaset eivät oikein istu saumattomasti kokonaisuuteen. ***½ Shooter Rutiinilla tehty toimintaleffa, jonka juonenkäänteet ovat paikoin todella typeriä. **½ Crank Mukavasti erilainen, alusta loppuun hengästyttävän rivakasti kulkeva elokuva. Kuvalliset jipot olivat hauskoja. Aika roisista väkivallasta huolimatta Crank vaikutti pikemminkin komedialta. **** Firewall Aika tyypillinen Harrison Ford -jännäri. Odotin Paul Bettanyltä hieman hyytävämpää suoritusta. Tässäkin rainassa juoni on se heikoin lenkki. **½
Entrapment (1999) Melko ristiriitainen elokuva. Kun tapahtuu elokuvasta nauttii jännityksen viedessä elokuvaa eteenpäin, mutta muuten elokuva ärsytti. Ikään kuin Sean Connery ei vedä tässä täysillä, ja Catherine Zeta-Jones käyttäytyi kuin mikäkin ärsyttävä pissis, joka on unohtanut mitä näytteleminen on. Ja niin, nyt tiedän mitä tarkoittaa, kun puhutaan, että ihmisten välinen kemia ei toimi. Käänteikäs ja onnellinen loppu kuitenkin piristi. 2-/5 Snakes on a Plane (2006) "I've had it with these motherfucking snakes on this motherfucking plane". Eikös tuo lause tiivistä koko jutun; on Samuel L. Jacksonia, on toimintaa, on jännitystä, on kauhukomediaa, sekä lähes camp-henkeen tehty elokuvaidea!. Aivan mahtavaa tykitystä! Tykkäsin todella paljon! Tämän takia elokuvia ei saa ottaa liian vakavasti, tämä oli viihdettä, ja hyvää sellaista. Kulttimaine on otsaan lyöty. En uskalla antaa täysiä pojoja, joten 5-/5 What About Bob? (1991) Bill Murrayn hellyyttävä suoritus sympaattisena mielenvikaisena. Murray kantaa elokuvaa alusta loppuun, vaikka paikka paikoin Frank Ozin ohjaus kuitenkin laahaa, ja komedia tuntuu väkisin tehdyltä, mutta noin 80% ollaan Murrayn toimesta aurinkoisella puolella. Richard Dreyfussin esittämä tohtori oli tyypillisesti liian karikatisoitu. 3+/5 Big (1988) Siitä on aikaa, kun tämän mahtavan elokuvan viimeksi näin, mutta voin kertoa, että tämän elokuvan kohdalla aika todellakin kultasi muistoni. Tom Hanks on kertakaikkiaan valloittava!. Penny Marshall tietää mitä on ohjannut, elokuva on yksi kaikkien aikojen lämminhenkisimmistä elokuvista koskaan. 4+/5 The Bourne Identity (2002) Toimintaseikkailu vailla vertaa. Koko kaksituntisen kestonsa ajan vauhti on mukaansatempaavaa, siitä kiittäminen on ohjaaja Doug Limania, joka on onnistunut realistisesti kuvaamaan yhden miehen taistelua totuuden selvittämiseksi. Matt Damon tekee loistavaa jälkeä, hän on antanut kasvonsa 2000-luvun uudelle salaiselle agentille, Jason Bournelle. 4+/5 The Bourne Supremacy (2004) Jatko-osa ei petä, vaan nostattaa fiiliksiä rajusti. Tämän jälkeen toivoisi näkevänsä lisää Bournea eli kolmannen osan heti putkeen, mutta se ei nyt onnistunut. Anyway Tarina on hieman erilainen; Jason Bourne on saanut uudesta elämästään kiinni, mutta jotkut eivät unohda menneitä, ja tämän seurauksena joku kuolee, ja kissa ja hiiri -leikki käynnistyy jälleen, mutta osat vaihtelevat ja totuus häämöttää jne... Tällä kertaa ohjauksesta vastaa Paul Greengrass, jonka ohjaus on tyylikästä ja ykkösosalle uskollista menoa. Näyttelijäkaarti on jälleen hienoa ja uskollisia tarinalle. Bond on todellakin saanut vertaisensa! 4+/5 Money for Nothing (1993) Tylsänpuoleinen rikoskomedia, jossa moralisoisaan erääntyyppisen ihmisen toimintaa ison rahamäärän löytyessä. John Cusack työttömänä ressuna on kuumanrahan löytäjänä, ja vaikka hän kuinka koittaa olla niistä huutamatta, yhä enemmän ihmisiä tulee tietämään asiasta ja moralisoivat hänen tekemisiiän. Sivuosissa sujuvaa työtä tarjoavat Michael Madsen, Benicio Del Toro ja Michael Rapaport. Hyvistä näyttelijöistään huolimatta ei tämä raina onnistunut viihdyttämään minua sen suuremmin. Kertakestoinen viihdyke, jonka loppu oli tylsän ennalta-arvattava. 2/5 Deliverance (1972) Jo tagline This is the weekend they didn't play golf, on jo niin hyytävän mainio, että oksat pois. Selviytymistarinoiden selviytymistarina, ei tästä muuta voi sanoa. Koko elolokuvan aikana kihelmöivä jännitys, joka jossain kohdissa kohoaa inhottavuuslukemiin, on valtavan otteessaan pitävä. John Boormanin ohjaus on sujuvaa, ja koskenlaskukohtaukset ja maisemat luonnollisenkauniita. Nuoret sankarit, joista jokainen on omalla tavallaan omalaatuinen, ovat henkilöinä kiinnostavia, ja näyttelijät niissä, etenkin Reynolds ja Voight, tekevät ikimuistettavaa työtä. Alkupuoliskolla oleva kitarakohtaus, ja etenkin se kappale, elää vielä tänäänkin. 5/5
Diarios de motocicleta (2004) Nuori Ernesto "Che" Guevaara pärtsää sympaattisine kavereineen prätkällä halki Etelä-Amerikan. Matkan tunne on vahva ja maisemat ovat vangitsevia. Matkan aiheuttama muutos hahmoissa ei ole aivan uskottavasti esitetty, mutta hyvä elokuvahan tämä oli. Plussaa dokumentaarisuuden tunteesta. * * * * Bringing Up Baby (1938) Tästä elokuvasta on turha etsiä järjen hiventä, Cary Grant ja Katharine Hepburn kohkaavat kohtauksesta toiseen, väärinkäsityksiä ja nopeaa päälle puhumista riittää. Screwball-genrensä parhaita tämä. * * * * Golden Boy (1939) Epätasainen elokuva viulistista, joka haluaa nyrkkeilijäksi, vai haluaako sittenkään. Nuori William Holden ensimmäisessä varsinaisessa elokuvaroolissaan ja Barbara Stanwyck kieroilemassa managerin (aina lipevä Adolphe Menjou) kihlattuna. J. Lee Cobb näyttelee loistavan teatraalisesti sentimentaalisuuteen taipuvaista italiano-isukkia. Elokuva ei kuitenkaan ole ihan huono, siitä pitää huolen muutama hyvin onnistunut yksittäinen kohtaus. * * * - Gentleman's Agreement (1947) Periaatteessa tässä käsitellään tärkeää aihetta (antisemitismi ja syrjintä vähän laajemminkin) ja käsittelytapakin on välillä onnistunut. Silti ei toimi aivan ns. kybällä. Alussa elokuvalta kestää todella kauan päästä kunnolla käyntiin. Gregory Peckin ja sen friidun kemiatkaan eivät ollenkaan pelaa. John Garfield vetää hyvin roolinsa. Puutteistaan huolimatta tämä oli melko hyvä tutkielma hankalasta aiheesta. Plussaa siitä että syyttävä sormi ei osoittanut ainoastaan pahimpia kiihkoilijoita, vain myös "kivoja ihmisiä", jotka suostuvat seuraamaan syrjintää älähtämättä. * * * ½ The Killers (1946) Viimeksi kun tuli tämä nähtyä pidin tätä hitusen yliarvostettuna noir-klassikkona, eikä mielipiteeni muuttunut vieläkään. Elokuva alkaa vahvasti sillä kun tappajat saapuvat pieneen kaupunkiin, Rozsan musiikitkin toimivat hyvin tummanpuhuvasti. Sitten kun aletaan takautumien voimin purkamaan menneitä tapahtumia elokuva alkaa hieman laahaamaan. Myöskään rikosta tutkiva vakuutustarkastaja ei onnistu olemaan riittävän karismaattinen. Lancaster tässä on ihan parhaimmillaan ja Ava Gardner hehkuu. * * * * +
Musta dahlia (The Black Dahlia), 2006 Brian De Palman monivuotisen ohjaustauon päättänyt, James Ellroyn romaaniin pohjaava, Musta dahlia ei ole juuri arvosteluissa vakuuttanut, eikä ihme. Elokuva ei erittäin nimekkäästä näyttelijäkaartistaan (Scarlett Johansson, Hilary Swank, Aaron Eckhart & Josh Hartnett) huolimatta ole erityisen hyvä. Sen heikkouksia ovat liian monet henkilöhahmot ja pienet yksityiskohdat, joiden myötä kärryillä pysyminen käy vaikeaksi ja tekee elokuvasta sekavan. *** Katseet ikkunassa (La Finestra di fronte), 2003 Ferzan Özpetekin ohjaama romanttinen draama on upea vielä kolmannen katselukerrankin jälkeen. Kyseessä ei ole mitään siirappista puppua, vaan elokuva moniulotteisella ja älykkäällä juonella. Yhdistettynä taidokkaaseen kuvaukseen ja kauniiseen musiikkiin syntyy kokonaisuus, joka on ehdottomasti suosikkieni joukossa. ***** Oliver Twist, 2005 Roman Polanskin näkemys Charles Dickensin klassikkoteoksesta on laatuelokuva, vaikkei yllä lähellekään puolalaisen uran huippuajan ohjaustöitä. Polanskille ominaisia píirteitä on kuitenkin löydettävissä. Näyttelijävalinnat ovat onnistuneita: Barney Clark sopii pääosaan kuin nenä naamaan, Ben Kingsley tekee hyvän roolin, ja myös nuoren Harry Edenin suoritus on mainitsemisen arvoinen. ***
The Amityville Horror Ihan positiivinen yllätys. Pari hyvää säikäytystä oli, ja vaikka tarina oli putkimainen ja ennalta-arvattavan kliseinen, onnistui alkuosa elokuvasta olemaan ihan hyvää viihdettä. Loppua kohden soppa mielestäni laimeni. Näyttelijät eivät ärsyttäneet. Alkuperäistä versiota en ole nähnyt.
Rescue Dawn (2006) Olipa kerrassaan mainio elokuva. Pitkästä aikaa leffa joka imaisee heti alusta asti sisäänsä ja uppouduttaa todella sohvan pohjalle. Christian Bale ei näköjään osaa näytellä huonoissa elokuvissa. Täydet viisi tähteä.
Kattelin tuossa uudestaan hämikset osat 2.1 ja 3 ja edelleenkin annan samat arvosanat, joten 2:lle 4/5 ja 3:lle 3,5/5. 2.1 versiossa 8 min uutta matskua, mutta ei mitään merkittävää. Pari taistoa pidennettyinä, ja muutama turha keskustelu. Tuo Rescue Dawn on nähtävä....
Mean Girls - Aikalailla odotuksien mukainen hömppäteinikomedia, parit naurutkin sai. Nykyään enemmän ongelmistaan tunnettu Lindsay Lohan olikin ihan söpö, hävisi silti Lacey Chabertille. Lifeboat - Hitchcockin sota-aikainen elokuva, jossa natsit upottavat aluksen ja eloonjääneet joutuvat kamppailemaan pelastuslautalla. Hyvinhän tämäkin teos toimi ja hienosti tunnelmaa saatiin luotua. Jostain olin saanut erilaisen kuvan elokuvan tapahtumista, joten tämänkin takia elokuvan kulku oli yllätyksellinen minulle. The Day the Earth Stood Still - Erinomainen asetelma sci-fi elokuvalle ja hienosti tästä saatiinkin tarinaa irti. Lopussa sitten sorruttiin liikaa saarnaamiseen joka jätti valitettavan huonon maun suuhun. Paint Your Wagon - Tämä elokuva on enemmän tunnettu Simpsonien ansioista, kuin omista meriiteistään. Isolla rahalla tuotettu musikaalikomedia, jonka tapahtumat sijoittuvat Villiin Länteen, kaupunkiin nimeltä No Name City (Population: Drunk) .. Kyllä tästä on pakko tykätä. Mukavaa huumoria, kivoja kappaleitakin ja Lee Marvin sekä Clint Eastwood ovat mainio pari pääosassa. Myös maisemat ovat sellaiset että niissä silmä lepää. En tosikoille suosittele tätä. Cocoon - Ensin naurattaa ja sitten ollaankin pala kurkussa. On tämä edelleen mainio elokuva. Ameche, Brimley ja vanha Hitchcock kasva Cronyn pääosissa saavat kenet vain hyvälle tuulelle. The Verdict - Oikeussalielokuvien huono puoli on aina niiden ennalta-arvattavuus, kaikki koukut on vain tullut nähtyä moneen kertaan. Kyllä tämä silti oli viihdyttävä 2 tuntinen ja Paul Newmania katsoo mielellään.
Miami Vice (Michael Mann, 2006) Ehkä hienoinen pettymys. Autot ovat nopeita, talot prameita ja huumeet vahvoja, eli kunnon toimintaleffan ainekset ovat kasassa, mutta juoni jää jotenkin hataraksi. Kuvaus on tosin komeaa. 2,5 / 5
Miten tuota vertailisit muihin Herzogin elokuviin? Löytyykö sitä samanlaista visuaalista tykitystä, jota melkeinpä jokaisesta Fata Morganan jälkeen tehdyistä löytyi? Itse Herzogin fanina suhtaudun tuohon jopa jotenkin kyynisesti.