Bad Lieutenant Abel Ferraran aivan törkeän kova ja nihilistinen poliisidraama. Harvey Keitel toistelee hieman, mutta toisaalta osuvasti Mr Whiten maneereitaan ja möykkää erittäin vakuuttavasti. Loppukohtaus on tylyydessään erittäin osuva ja osoittaa hienosti kyseenalaisiksi kaikki pyrkimykset inhimilliseen pyytteettömyyteen ja rakkauden kaksoiskäskyyn sekä muihin vastaaviin. Melkein täydellinen elokuva. - 4½/5 Night Of The Hunter Charles Lauhgtonin ainokaiseksi jäänyt ohjaustyö joka on lähemmäs kokonaan Robert Mitchumin show, ja mies onkin varsin vakuuttava psykopaattisena saarnamiehenä. Ajoittain yllättävän karu aikalaisekseen ja sisältää paljon hienoja kuvia. Studion puskema imelä loppumonologi, loppupuolen hienoinen antikliimaksi ja ajoittainen lapsinäyttelijöiden tönkköys karsivat hieman lopputuloksen toimivuutta. - 4/5 Zodiac Fincherin oma JFK. Dokumentaarisen tarkka ja kiehtova murhamysteeri, jonka aikajana tosin hyppii välillä hieman kömpelösti, vaikuttamatta kuitenkaan haitallisesti katselukokemuksen selkeyteen. Fincherin ohjaus on varmaa ja ammattitaitoista, mutta vähemmän kikkailevaa, ja hillitympi tyyli sopiikin leffaan paljon paremmin. - 4/5
Tuo loppupuhe ärsytti minuakin aluksi, mutta pari katsomiskerran jälkeen huomasin sen tärkeiden: se ikään kuin lopettaa sadun, paha saa palkkansa jne. Ei ole yhtään huono puhe kylmän sodan ajalle. Ei ollenkaan! Parhaita 50-luvun elokuvia joita tiedän. Elokuva on hyvin pieni, mutta sen takia just tehokas.
Loputon loma (Permanent vacation) Jim Jarmuschin esikoisteos oli sekä hyvässä että pahassa oikein tyyppiesimerkki indiedebyytistä. Vaikka lajityyppi yleensä miellyttääkin, niin tämä meni jo niin merkityksettömän haahuilun puolelle etten voisi väittää suuresti pitäneeni. Pääosan kaverista tuli mieleen syrjäytynyt Ferris Bueller. ½ Career Girls - uranaisia (Career Girls) Kaksi kolmekymppistä naista tapaavat toisensa kuuden vuoden tauon jälkeen. Odotukset olivat vähän alhaiset, mutta kyllä Mike Leighiin vaan pitäisi aina osata luottaa. Sekä nykyaika että takaumat toimivat. Ylinäyttelystä en yleensä pidä, mutta takaumissa pääosanaisten nuorisokohkaus oli riemastuttavaa. + House of D David Duchovny käsikirjoitti, ohjasi & näyttelikin hitusen tässä nostalgisessa draamakomediassa. Elokuvassa liikuttiin kovinkin pikkukiva-linjalla. Robin Williams sivuroolissa lapsen tasolle jääneenä miehenä oli turhankin ilmeinen valinta, mutta muuten ei sen suurempaa valittamisen aihetta löydy vaikkei toisaalta kehuttavaakaan. Vähän epätasainenhan tämä oli ja ohjaajan kokemattomuuden kyllä huomasi. Pikkukiva kuitenkin. - Matador kommentti 2½ 16 Blocks kommentti 3-
The Big Lebowski Vähän vaisu ja epätasainen, varsinkin Fargon seuraajaksi, mutta taattua Coenia silti ja monta kertaa naurattaa kyllä ihan reippaasti. Jos Wes Anderson ja Tarantino tekis yhdessä jotain, se olis varmaan tällasta. Buscemilla liian pieni rooli, mutta Goodman liekittää. Hahmot ylipäätään ovat loistavia. ****/*****
Passion of Anna (1969) ½ Ingmar Bergmanin Intohimo näyttää olevan välityö mestarin tuotannossa. Keskittyy seuraamaan neljän henkilön edesottamuksia eristyneellä saarella. Vaikka elokuvan nimi vie väistämättä Annaan (Liv Ullman), on elokuvan todellinen pääosa Max von Sydowin esittämä Andreas. Andreas on vaan se henkilö, jonka kautta Annan psyykettä tarkastellaan. Värielokuva, jossa hienot värit luovat tunnelmaa, ja erikseen on mainittava monipuolinen valaistus. Muutoin elokuva on parisuhdedraama, jossa henkilöt kehittyvät omiin suuntiinsa. Ei mikään älyttömän hyvä elokuva, mutta tutustumisen arvoinen.
Spider-Man 3 Ihan ok pläjäys,jotenkin vaan tuntui ettei ollut mitään uutta. Vähän olin pettynyt Venomin osuuteen leffassa,kun muistelee vaan kauanko Hämyhäkkimies piti mustaa pukuansa.Puvun olisi mielestäni voinut jättää käyttöön vaikkapa pariin jatko-osaan ja pikkuhiljaa antaa vihjeitä "tietämättömille" ettei puku olekkaan pelkkä puku. Hiekkamies ihan ok,roistona vaan vähän tylsä. Erikois mainin ansaitsee entinen teatterin ovimikko,nykyinen ravintolan mikälie vastaanotto.Herra Bruce Cambell,oli mielestni mainio.Voisi Raimi antaa kaveriillen vähän isompia rooleja tulevissa leffoissaa,sillä kyseessähän on mainio näyttelijä. 3/5 Die Hard 4.0 Leffana myös ihan ok,muttei tuntunut Die Hardilta. Tuntui vaan kuin olis kattonu jotain tyypillistä nykypäivän action leffaa,ei mitään uutta ja toiminkin oli löysän puoleista muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Diehardina 2/5 Action leffana 3/5 Death Proof Odotukset oli suuremmat kuin lopputulos,ihan ok mutta ei vaan iskeny. Nauraa sai jossakin kohdissa,muttei kuitenkaan vedet silmissä. Vähän jäi semmonen olo että tässäkös tämä nyt oli,ehdottomasti Tarantinon huonoin tekele.Russeli oli mielestäni hyvä mutta muut roolit oli aika tyhjänpäiväisiä. 2/5 Hostel 1 Odotukset oli myös tässä kovat,mutta petyin. Aika kauan joutui odottamaan että mitään tapahtui,ja sitten kun tapahtui niin aika löysänlaisesti.Ei ollut semmoista raakuutta kuin antoi odottaa,ei vaan iskenyt. 3/5
Tässä muutama viime viikolla katsottu raina: Apocalypto Yllättäin pidin tarinasta ja sen tulkinnasta.Plussat myös kielen valinnasta ja näyttelijävalinnoista.Väkivalta saattaa häiritä monia. + 16 Blocks Perustoimivaa actionia. Linnunradan käsikirja liftareille Vähän pelkäsin,kuinka tämä taipuu elokuvaksi.Kelvollinen pätkä melkoisen posketonta menoa. - Flightplan Viihdyttävä jännäri,jonka tapahtumapaikkana lentokone. Sound Of Thunder Scifiä hieman Jurassic Park-hengessä.Ei kuitenkaan yllä ihan samalle tasolle,mutta B-ryhmän parempaa puoliskoa. ½ Revelation Tässä puolestaan toimintaa Da Vinci-koodia mukaillen.B-ryhmää tämäkin,mutta ei sentään huonoimmasta päästä.
Rocky Balboa Ei niin paljon turpaanvetoa ja muuta pullistelua kuin voisi odottaa,mutta ei haitannut sitten yhtään. Täytyy kyllä myöntää että Syltty osaa oikeasti näytellä ja ohjata,ja vieläpä hyvin. Olin todella yllättynyt sen näyttelysuorituksesta,vaikka on se mun mielestä aina osannut näytellä. Juoni ja tarinan kerronta oli todella taitavasti kuvattu,eli hyvä pätkä. 3 1/2 /5
Killer Klowns from Outer Space ** Nimi kertookin kaiken oleellisen tästä pökäleestä. Muutama hauska oivallus, mutta muuten oli aika kuivaa. The Dreamers ***½ Eva Green on aika porno. Tykkäsin myös vanhoista elokuvapätkistä ja niiden käytöstä. Derailed **½ Leffa alkaa erittäin hyvin. Tunnelma on välillä varsin piinaava. Päähenkilön ahdinko tuntuu todelta. Sitten tuleekin pelko siitä, että ei kai vaan tässä tule juuri sitä tiettyä juonenkäännettä. Ja sitten kun se käänne tapahtuu, niin :sleep:. Loppu olikin sitten varsin hätäisesti tehty, ja meno erittäin epäreaalista. Näyttelijätyö ihan hyvää, mutta muuten oltiin pahasti harha raiteilla.
The Wild - Disney tarvitsee apua ja kipeästi. Tämä Madagascar jäljitelmä oli todella avuton tekele joten ei ihmekkään että Disney Korporaation taloudellinen tilanne vaan laskee. Tarina on ponneton ja niin moneen kertaan nähty. Dazed and Confused - Yllätti leppoisuudellaan ja hyvällä menollaan. Tämän voisi nähdä jonkinlaisena 90-luvun American Graffitina. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaimmista Soundtrackeista myös.
Three Days of the Condor (1975) Ihan kiva elokuva. Näppärä juoni ja kauniita ihmisiä vaarallisissa tilanteissa. Jännitystäkin oli, mutta ei liikaa. Oikein kiva siis, ja oikein kiva ansaitsee oikein kivat pisteet 3/5.
White Noise: The Light ****/***** Hyvä elokuva. En ole ekaa osaa nähnyt mutta ilmeisesti yleinen mielipide on että muna oli nyt kanaa parempi. Aihetta lukuunottamatta mitään tekemistä tällä ei ensimmäisen osan kanssa ollut. Nathan Fillionista on pika-pikaa tulossa yksi suosikeistani. :thumbsup: American Werewolf in London ***/***** John Landisin elokuvat ovat erikoisia enkä ole oikein koskaan lämmennyt niille. Tässä leffassa on mukavaa mustaa huumoria ja kauhua yhdistelty kohtalaisella menestyksellä. Kunhan vain Landis pääsisi eroon tavaramerkistään eli välillä ennalta arvattavista unikohtauksista.
Yöjuna (1996) ½ Kotimainen trilleri, jossa nuori virkamies (Santeri Kinnunen) joutuu junaonnettomuuden tutkimuksia tehdessään aiheeseen yhtä syvemmälle. Mukana oli hyviä kauhisteluja ja tarina oli ihan mielenkiintoinen, mutta toista kertaa elokuvaa tuskin jaksaa katsoa. Sen verran oli kerronnassa laahaamista, vaikka elokuva oli vain 82 minuuttinen. Joyeux Noël (2005) Päivä ilman sotaa on jotenkin teennäinen sotadraama. Voiko ihmiset oikeasti laskea aseet jouluaattona ja veljeillä yhden päivän ajan? Koko tarina vaikuttaa hyvin utopiselta, vaikka lopussa tapahtumien mainitaan olevan "todenperäisiä". Kuitenkin, minun makuun elokuva oli liian lässy-lässy kaikkine juoksuhautaan tulleine oopperadiivoineen. Kuvaus oli kaunista ja siltä osin onnistunutta, mutta elokuva tavoittelee/puhuttelee ilmeisesti enemmän hameväen porukkaa. Ihan kerran katsottava ja Ok. Funeral in Berlin (1966) ½ Harry Palmerista kertova 60-luvun seikkaileva agenttijännitys elokuva on varmasti paljon velkaa virkaveljelleen James Bondille. Palmer ei kuitenkaan ole lähellekään yhtä charmikas ja kiinnostava persoona. Liikutaan kylmänsodan aikaisessa Berliinissä, jossa itäosassa on paljon halukkaita loikkareita. Palmer kutsutaan paikalle valmistelemaan tärkeän henkilön loikkausta. Kaikille agenttijännäreiden ystäville.
Ties kuinka pitkältä ajalta: This Gun For Hire (Frank Tuttle, 1942) Tyylikkäästi toteutettu noir, joka varsin perinteisestä lähtöasetelmastaan huolimatta vaikuttaa varsin tuoreelta. Alan Ladd ja Veronica Lake ovat loistava parivaljakko. Jälkimmäisen lämpöä huokuva olemus sulatti ainakin meikäläisen totaalisesti. - 4/5 Boheemielämää (Aki Kaurismäki,1992) Julmetun tyylikäs ja hilpeä, ajoittain myös haikea kuvaus hyvin Kaurismäkimäisistä laitapuolen kulkijoista. Suomalaisten vääntämä ranska on silkkaa kultaa, samoin Väänäsen symppis kolmipyörä. - 5/5 Arvottomat (Mika Kaurismäki, 1982) Kaurismäkien tyylitelty roadmovie joka toimii selkeänä vedenjakajana veljesten tavalle tehdä elokuvia. Hienoa suomikuvastoa ja kunnianosoitusta kotimaalle, ilman imelää paatosta. - 4/5 Dark Passage (Delmer Daves, 1947) Alkupuoli on julmetyn tyylikäs ja vastaavaa first personin hyödyntämistä näkee tänäkin päivänä erittäin harvoin. B & B kaksikko pelaa oletetusti hyvin yhteen mutta Bogien kasvojen paljastamisen jälkeen jokin läsähtää ja tarinankaari kompuroi samalla tavalla kuin pahikset tässä elokuvassa. - 3½/5 Satanic Rites Of Dracula (Alan Gibson, 1974) Hammer-studion viimeisiä hengenvetoja. Lee & Cushing ja pari hienoa yksittäistä kohtausta pelastavat leffan pohjamudista. Lopetus on käsittämättömömässä kökköydessään käsittämättön antikliimaksi parivaljakon eeppiselle vuosisatoja kattavalle kamppailulle. - 2½/5 White Heat (Raoul Walsh, 1949) -Oikein sujuva rikosdraama, vaikka en Gagneyn nasaalista ulosannista pahemmin välitäkään. Äijän sekoamiset on kuitenkin parasta laatuaan. Lopetus on ikivihreä. - 3½/5 Only Angels Have Wings (Hawks, 1939) Rennolla ja asiallisella otteella toteutettu draama Hawksille ilmeisen läheisestä aiheesta. Teknisesti erittäin toimiva, Jean Arthurista en oo oikein koskaan digannut. - 4/5 Hot Fuzz (Edgar Wright, 2007) Häviää kaikilta osa-alueilta edeltäjälleen, joka tapauksessa varsin näppärä parodia joka tarjoaa muutamat hyvät naurut. Pöhöttynyt nollanollaseiska oli kiva nähdä pitkästä aikaa. - 3½/5 71 Fragmente Einer Chronologie Des Zufalls (Michael Haneke, 1994) -Sirpaleinen rakenne on aiheen puitteissa ideanana sinänsä hyvä mutta ei ota ihan täysin toimiakseen. Monet osiot tuntuvat liiankin irralliselta kokonaisuudesta vaikka jollain mefafyysisellä tasolla linkittyisivätkin. Haneken kusipäisen pitkät otot loistavat parissa kohtaa. Ihan kiva, mutta ei kovinkaan muistettava. - 3/5 Lyhäreitä: Camera (David Cronenberg, 2000) Mukavan erilainen, dokumentaarisesti kuvattu lyhytpätkä jossa Crone kuvailee tuntemuksiaan elokuvanteosta katkeroitunutta näyttelijää esittävän näyttelijän kautta. Ei mikään ikimuistoinen mutta pidin. - 4/5 From The Drain (David Cronenberg, 1967) Tämä varhainen lyhäri antaa jo osviittaa nuoren Cronen mieltymyksistä mutta muuta tämä ei pahemmin tarjoakaan. - 2/5 Moznosti dialogu (Jan Svankmajer, 1982) Ensimmäinen puolisko on sillisalaattisekoilua hupaisan musiikin säestyksellä. Omaperäinen ilme mutta toistaa hieman itseään. Toinen osio kierrättää edellisen tavoin samaa ideaa mutta tekee sen huomattavasti toimivammin ja tyylikkäämmin. Kieroutunut, kiehtova ja osuva. - 4/5 The Chorus (Abbas Kiarostami, 1982) Sarjaa 'ihan kiva'. Ovela asetelman ympärille rakennettu, sympaattinen tarina ja tupakansavut. - 3/5
Ali G Indahouse (2002) Kyllä minä tästä tykkäsin, vaikka eihän tämä mikään erityisen merkittävä elokuva ollut. Hauska ja paikoitellen ihan oivaltava... Mutta kyllä minä yhä edelleen pidän Boratia hauskempana elokuvana. 3/5. Kiss Me, Stupid (1964) Kyllä Billy Wilder sai elokuvansa kulkemaan hienosti eteenpäin, eli ei tässäkään mitään vikaa ole. Mutta kun katsoo mitä muita elokuvia herra ohjasi ja kirjoitti, niin ei siitä pääse mihinkään, on tämä aika yhdentekevä. 3½/5 Miller's Crossing (1990) Voi voi. Liikaa kun odottaa ja kehuja kuuntelee, niin ei sitä voi kai kuin pettyä! Hyvä ja hieno elokuvahan tämä on, mutta kun liikaa kuulee hehkutusta, niin... Kannattaa tosin tsekata ihan itse, eivät Coenin veljekset kovin huonoja elokuvia ole tehneet ja tämä on vielä herrojen parhaita. 4/5
Apocalypto (2006) Puitteet oli kivat, hyvää viidakkotunnelmaa ja kiva ettei inkkarit puhuneet englantia. Myös heebojen ulkoiset olemukset toimivat. Jossain vaiheessa sitten tuli mieleen että olisi hieman monimutkaisempaa juonta kaivannut ja Gibsonin väkivalta-perversio-fantasiat ärsyttivät välillä kun jokaisesta kuolinkohtauksesta yritettiin hakea maksimitehot. Jännitystä ja toimintaa kuitenkin riitti niin että tämän parissa tuli viihdyttyä oikein hyvin. * * * * The Raven (1935) Tämä oli omituinen sekoitus eri Poen novelleja. Lugosi on tavanomaisen outo itsensä ja Karloff komppaa minkä hoopolta käsikirjoitukselta pystyy. * * Strange Impersonation (1946) Pikkuinen B-jännäri epäuskottavalla juonella. Kyllä tämän nyt jotenkin katsoi vaikkei yhtään hurraa-huutoa katsomossa kuultukaan. * * + Of Human Bondage (1934) Bette Davis näyttelee aneemisen näköistä silmiään muljauttelevaa bitchiä, jonka on saanut Leslie Howardin pauloihinsa. Elokuva on melkoisen epätasainen, välillä on kiehtovia kuvauksellisia ja kerronnallisia ratkaisuja, välillä taas melkoista kömpelyyttä. Elokuva kärsii mielestäni lyhyydestään (83 min), kaikki juonenkäänteet olisi tarvinneet lisää aikaa jotta ne oltaisiin voitu kertoa hätiköimättä. Psykologiset aspektit tässä oli aika jänniä, jotenkin tuntui läpi koko ajan että kirja johon elokuva perustuu (W. Somerset Maugham: Elämän kahle) voisi olla hyväkin. * * * ½
Vainottu (This Gun for Hire) Palkattappaja makselee kalavelkoja, showtaikuritar pestataan agentiksi ja tämän poliisipoikaystävä koittaa saada palkkatappajan kiinni. Tästä syntyi varsin viihdyttävä soppa. Perus-noireista poiketen nyt ei pahemminkaan viihdytty hämyisissä huoneistoissa, vaan homma eteni vauhdikkaasti paikasta toiseen. Veronica Lake oli erityisen viehkeä. - Keskusasema (Central do Brasil) Walter Sallesin roadmoviessa vanha nainen päätyy huolehtimaan orpoutuneesta pikkupojasta. Keskivaiheilla elokuvassa on pienoista suvantoa, mutta hyvin tämä siitä selviää. Tarinan hetkittäinen kepeys on vain näennäistä, pinnan alla käsitellään varsin vakavia aiheita. Fernanda Montenegro tekee hyvää työtä pääroolissa. Wolf Creek Kolme nuorta matkaavat Australian syrjäseudulle ja.. no kyllä sen tietää mitä näissä sitten tapahtuu. Elokuva seurasi kaikin tavoin tuttuja slasher-elokuvan peruskäänteitä, mutta teki tämän taidolla. Yleensä näissä suuresti ärsyttävät hölmöydetkin pysyivät enimmissä määrin poissa, joten varsin kelvokas kauhupätkä oli kyseessä. + Räsynukke (The Night of the Hunter) Eipä tämä turhaan ole klassikkoasemaa osakseen saanut. Charles Laughtonin ainoaksi jäänyt ohjaus oli ikäisekseen omaperäisen tyylitelty ja visuaalisesti kunnianhimoinen elokuva. Jännitystä rakennettiin taidolla ja Mitchum oli vaikuttava pahana saarnamiehenä. Elokuva oli tunnelmaltaan lähellä grimmien satuja. ½ Transamerica Viimeistä silausta vaille itsensä naiseksi muokannut mies kuulee yllättäen olevansa isä ja tarjoaa pojalleen kyydin mantereen halki paljastamatta tälle todellista henkilöllisyyttään. Roadmovie siis jälleen kerran kyseessä, tällä kertaa normaalia omaperäisemmällä parivaljakolla terästettynä. Liikoja siloittelematon kelpo draama. ½
Rescue Dawn (2006) Tarkemmat kommentit elokuvan omassa ketjussa. Jean Vigo Complete -boxin sisältö: À propos de Nice (1930) 30-lukulainen dokumentti - matkailumainos ranskalaisesta Nizzan merenrantakaupungista. Tarkastelee kaupungin sykettä ilmeisesti yhden päivän aikana - ihmiset kiiruhtavat kaupungilla (töihin menossa?) ja kahviloissa, ja illalla valmistaudutaan karnevaaleihin. Yllättävän härski elokuva 30-luvun mykäksi elokuvaksi: 1: näytetään naista, jonka asu vaihtuu unenomaisesti. 2: lavalla liikkuvia tanssijoita kuvataan alaviistosta niin, että alushousut huomaa hameen alta väkisin. Taris, roi de l'eau (1931) Jean Taris on aikansa suurimpia uimareita useilla maailmanennätyksillä ja mitaleilla mitattuna. Tässä dokumentissa Taris esittelee uimatyylejä. Filmi muistuttaa vanhaa opetusvideota, jossa uimaliikkeiden ydinkohtiin keskitytään. Filmi on myös liikkumisen estetiikan tutkielma: keinoina Vigolla on veden alla kuvatut otokset, joita tehostetaan ristikuvilla ja slow-motion efektillä. Zéro de conduite: Jeunes diables au collège (1933) Seurataan poikajoukkoa, joka elelee sisäoppilaitoksen tiukan kurin alla. Jossakin vaiheessa lapset saavat tarpeekseen elämänsä rajoittamisesti ja alkavat valmistelemaan vallankumousta. Koulun johto (yhteiskunnallinen auktoriteetti) edustaa ilmeisesti laajemmin koko yhteiskuntaa, jossa työläiset valmistautuvat kapinaan. Kuten arvata saattaa, lapset toteuttavat suunnitelmansa, mikä tekee tämän lyhyen elokuvan lopusta tunnelmaltaan hilpeän. Nyt tiedän mille pohjalle Truffaut ym. rakentivat omat lapsikuvauksensa. Atalante, L' (1934) ½ Jean Vigon pääteos, joka valmisteltiin miehen kuoleman jälkeen. Rakkaustarina - kaunis sellainen - joka etenee hyvin normaalilla tavalla. Näen joitakin yhtymäkohtia juonen osalta Murnaun Auringonnousun (Sunrise: A Song of Two Humans, 1927) kanssa. Dita Parlo hurmaa pääosan naisnäyttelijänä. Sen sijaan Michel Simonin näyttelemä Le père Jules ei vakuuta, tämä on harmi sen takia, että mies saa paljon ruutuaikaa.
Tuli kanssa katseltua Wolf Creek, ja tykkäsin kyllä todella paljon. Menee sinne Descentin rinnalle jakamaan tämän vuosituhannen alun parasta kauhistelua. Tämän tyyppisiä elokuvia tulee vuosittain monia ja kaikki ovat periaatteessa samanlaisia. Mikä nostaa kuitenkin Wolf Creekin muiden yläpuolelle on sen tinkimätön ja perinnetietoinen toteutus. Vahvasti alkuperäisen Texas Chain Saw Massacren rosoisuutta tavoitteleva kuvaus on erittäin onnistunutta, ja muutamat kuvakulmat ovat kerrassaan mainioita. Muutenkin tunnelma on hyvin lähellä tätä klassikkoa musiikkeineen ja autenttisuuden tavoittelullaan. Mukavaa vaihtelua visuaalisella puolella toivat todella kauniit maisemakuvat, mitkä toivat sopivaa kontrastia ei niin kauniisiin tapahtumiin. Näyttelijät tekivät mielestäni erittäin hyvää työtä ollessaan varsin aidonoloisia. Ja mikä tärkeintä heidän kohtalostaan todella välitti, mikä on tämän lajityypin elokuvilla erittäin tarkeää. Tätä osaltaan edesauttoi se, että hahmot eivät käyttäytyneet tyhmästi, kuten niin monessa muussa vastaavassa elokuvassa. Välillä tulee jopa kannustettua tappajaa, koska uhrit ovat niin saakelin tyhmiä. Wolf Creekissä asiat eivät todellakaan ole näin. Kun uhreja sattuu, niin se myös tuntuu kouriintuvasti kotisohvalle asti. Ja mitä tulee hulluun tappajaan, niin tyypissä oli kyllä sitä jotain, mikä sai niskakarvat pystyyn. Varsin vekkuli tapaus. Elokuva pystyi myös yllättämään pariin otteeseen, eikä kuolinjärjestystäkään kannata pahemmin ruveta veikkailemaan. Itselleni tuli kyllä ihan metsään takaa ensimmäinen kuolema. Ja se kyllä pysäytti hetkeksi. Tässä leffassa ei pahemmin armoa tunneta. Omassa genressään täyden 5 tähden pätkä.
Spider-Man 3 Viihdyttävä kun ei odottanut liikaa, kuten jo mainittua Venomin rooli jäi turhan pieneksi, mutta ei haitannut ainakaan itseäni. Mitään suurempia tunteita tämä ei nostattanut mutta piti paikallaan sen ~2h minkä elokuva kestää. ***/*****