The Transporter (2002) Jason Statham pistää tuulemaan oikein kunnolla. Eritoten miehen karisma tuo jotain uutta John McClane -tyyppiseen äijämeininkiin. Vähäpuheinen, ilkeäkatseinen Statham osaa myös luoda mahtavia taistelukohtauksia, eikä vain tyydy ampumaan tai vetämään turpaa. Transporter ilman Stathamia olisi kertaviihteistä ajanhukkaa, mutta Jason pelastaa potin. Autojaksot ovat hienosti toteutettuja ja varmasti parhaimpia ikinä! 3½/5 Transporter 2 (2005) Jason Stathamin karismaattista menoa on jälleen ilo seurata, etenkin menevissä taistelukohtauksissa. Mutta kääntöpuolena elokuva oli painovoimaa uhkaavaa päätöntä toimintaa, liian päätöntä ollakseen ensimmäisen osan tasoa. Ja autonkin merkkiä oli mennyt vaihtamaan. 2/5 The Missing (2003) Ron Howard on saanut aikaan aika erimakuisia elokuvia, mutta kun jo elokuvat kuten Cinderella Man, Apollo 13 ja Beautiful Mind ovat nähneet päivänvalon, voidaan kai The Missingin kaltainen hömppä antaa anteeksi. Elokuva ei ainakaan minun kohdallani lähtenyt missään kohtaan varsinaiseen nousuun. Se oli liian monen genren sekoitus ollakseen naama-peruslukemilla elokuva. 2/5 Enemy at the Gates (2001) Mainiosti kuvattu sotaelokuva sijoittuen Stalingaradin pahamaineiseen taisteluun toisessa maailmansodassa vuosina 1942-43. Pääosaan nousee tavallinen sotamies, jolla on kykyä tarkk'ampujana. Hieman elokuvasta kuitenkin nousee Hollywood meininki englanninkielisine dialogeineen, mutta kai se on annettava anteeksi, koska eihän elokuvassa kuitenkaan olla patrioottisia Yhdysvaltojen suuntaan. Hieno, raaka ja kylmä sotaelokuva. 4-/5 Hart's War (2002) Toisen maailmansodan Natsi-Saksan vankileirille sijoittuva amerikkalaispatrioottinen elokuva. Pääosan esittäminen on sijoitettu Bruce Willisin, Colin Farrellin ja Marcel Iuresin harteille. He muodostavat elokuvan kolmiodraaman ainekset, Marcel Iuresin ollessa voimakas saklaisupseeri. Vaikka syvällistä tulkintaa elokuvasta löytyy ja tärkeitä aiheita sivutaan elokuvan aikana, ei se suurempia tuntemuksia herättänyt. Näytteleminen oli ammattitaitoista, mutta muuta hatunnostonaiheista ei tule mieleen. 2½/5 Vares - Yksityisetsivä (2004) Vares tuo suomalainen versio John McClanesta. Jos ei muuten, niin ainakin sen puolesta, että yhtä hakattu äijä on elokuvan lopussa. Reijo Mäki on kirjan takana, ja kuvalliseen muotoon sen on työstänyt Aleksi Mäkelä, Pekka Lehtosaaren käsikirjoituksen mukaan. Elokuva on hieno osoitus suomalaistenkin kykenevän toiminnallisesti näyttävään elokuvaan, joskin se ei välttämättä ole hyvä asia, mutta kyllä se hatunnoston ansaitsee. Enää ei olla siinä jamassa, että tehdään masentavia elokuvia huonovointisuudesta, vaan uskalletaan rikkoa jäätä ja tehdä Hollywood-vaikutteista toimintaa. Huonoa elokuvassa on kuitenkin käsikirjoituksen lievä turtuminen ja muutaman näyttelijän huono kyky omaksua roolihahmo. Kaikista hahmoista Samuli Edelmannin Koitere nousee suosikiksi, vaikka ei Vareksenkaan leiskautuksia voi moittia. 3+/5 Hotel Rwanda (2004) Terry Georgen uskomattoman vahva ohjaustyö tosi-elämän-sankari Paul Rusesabaginasta, jota Don Cheadle tulkitsee fantastisen mainiosti. Mainiota elokuvaa arvioitaessa loppuvat adjektiivit kesken, se oli loistava, mutta samalla väkevä ja brutaali. Historian tunneilta Tutsien ja Hutujen verilöyly oli jotenkin tuttu, mutta tämä tarina oli jäänyt tuontemattomaksi. Cheadlen ohella näyttäviin roolisuorituksiin ylsi myös Sophie Okonedo Paulin vaimona sekä Nick Nolte YK:n Eversti Oliverina. Schindlerin Lista on kohdannut vertaisensa. 4+/5 Cape Fear (1991) Cape Fearin teema tuli aikoinaan tutuksi yhdestä Simpsoneiden jaksosta. Oli mukava todeta kuinka hyvin yhteen jaksoon oli saatu mahtumaan sävähdyttävimmät kohtaukset elokuvasta. Alkuperäinen Cape Fear on vielä näkemättä, mutta oli hienoa nähdä kyseisen elokuvan päähenkilöt, Gregory Peck ja Robert Mitchum, tässäkin versiossa, tosin vain pienissä sivuosissa. Hienosta ohjauksesta ja riipivästä tunnelmasta vastaa Martin Scorsese. Cape Fearin uusintaversio ei olisi mitään ilman hyytävää musiikkia tai Robert De Niron pelottavan upeaa tulkintaa Max Cadynä. Nick Nolte perheineen (Jessica Lange, Juliette Lewis) ovat De Niron kauhunsekaisen koston kohteina. Tässä elokuvassa kauhu on todellista, ei niinkään keinotekoista. Verenpunaiseksi muuttuva taivas ja musiikki ovat vahvoja tunnelman luojia. 4/5 Tempo di massacro (1966) Eli tunnetummin Colt Concert ja Yleteeman suomennoksen mukaan Koltti Konsertti. Kyseessä on Franco Neron tähdittämä ja Lucio Fulcin ohjaama väkivaltainen spaghettiwestern. Franco Nero on yksi spagujen ikoni, ja tekee tässäkin elokuvassa maineensaveroisen suorituksen, tosin Djangon vertaista suoritusta ei nähdä. Myöskään ohjaus ei nouse Sergio Corbuccin Djangon tasolle. Lucio Fulci on näemmä enemmän italilaisen kauhun isiä, mutta kukahan heistä ei olisi spagujen tekemistä kokeillut. Kauhun sijaista nähdään paljon verta ja sadistisia murhia ja ihmisten sortamista. Tästä huolimatta tämä on kunnon setti spaghettiwesternia normaalein teemoin, eli mm. oikeuden tuominen pienehköön kylään ja kosto vallanriistäjiä kohtaan. 4/5 Rounders (1998) Olen tykännyt Matt Damonista sitten nähtyäni Will Huntingin, ja hän on minusta nykyisin jonkinmoinen laadun tae. Elokuvat kuten Rounders, Dogma, Talented Mr. Ripley ja Bournet ovat kaikki mielestäni loistavia elokuvia, ja yhteinen tekijä kaikissa on Matt Damon. Rounders on loistava elokuva muutenkin. Korttipelien aikana jännitys pysyy koossa hyvin, ohjaaja John Dahl on tehnyt hyvää jälkeä, ja myös näyttelijäpuolella hommat hoidetaan ammattitaitoisesti. Siitä kiittäminen on nimiä kuten Edward Norton, John Turturro, John Malkovich ynnä muut monet. Ja tietenkin suurin kiitos menee Damonille, joka ajautuu elokuvassa tilanteeseen, joka on helppo omaksua, kun läheiset kaikkoavat ja pudotaan yhä syvemmällä ahneuden ja voitonhalun ottaessa otteen. 4/5
The Glass Key (1942) Perusnoiria. Alan Ladd ja Veronica Lake keskittyvät näyttämään hyviltä ja virittelemään kemioita välilleen. Juoni on rönsyilevä ja sekava eikä oikein jaksa pitää jännitystä yllä. Jotkut yksittäiset kohtaukset on sen verran mainioita että elokuva parantaa loppujen lopuksi sijoituksiaan. * * * The Killing of a Chinese Bookie (1976) Cassavetesin yökerhon omistaja lirissä-elokuva. Todella väkevää ja realistista öistä tunnelmaa. Paikoitellen jopa jännittäväkin. Elokuvaa vesittää liian pitkät ja tylsät kabaree-numerot joiden yli tekisi melkein mieli kelata. Silti hyvin mieleenjäävä elokuva. * * * * Mulholland Falls (1996) Jos pystyy olemaan liikaa keskittymättä kömpelöön juoneen, tarjoaa elokuva hienoja ellroymaisia tunnelmia. Nick Nolte on loistava räyhäävänä poliisina joka murjoo lyijypampullaan melkeinpä kaikkia vastaantulevia. Miljöö ja lavastus toimivat hyvin vaikkei niillä oikein hekumoimaan päästäkään. Olisihan tämä vähän parempi voinut olla - nyt tulee mieleen köyhän miehen Chinatown - mutta silti tätä katsoessa tuli viihdyttyä melko hyvin. * * * Say Anything... (1989) Kasari-teini-romantiikka-elokuvat jo lähtökohtaisesti kolahtaa meikäläiseen ja eipä tämäkään tehnyt poikkeusta. Tässä lisäksi draama ja ohjaus toimivat ilman isompia moitteita, joten eihän tästä voinut olla tykkäämättä. Suomalainen elokuvan nimen käännös on taas tosi kiva, "Loistokaveri..." * * * ½
A Place in the Sun (1951) Vanhan hyvän ajan nyyhkyleffa. Montgomery Cliftin, Elizabeth Taylorin ja Shelley Wintersin roolihahmoista muodostuu kolmiodraama, jota varjostaa vahvasti 50-luvun moraalikäsitykset. Hieman pitkä elokuva ja siitä miinukset. Muuten toimii nostalgisena kuvauksena. Sjunde inseglet, Det (1957) Ingmar Bergmanin paljon kehuttu elokuva, joka ei kuitenkaan minun silmissä nouse mestarin huipputeoksien joukkon. Syy: kerrotaan keskiaikaisesta ritarista, joka on palaamassa ristiretkeltä. Hän tapaa monenkirjavaa porukkaa, joista mainitsemisen arvoisin on itse Kuolema. Shakkipelillä ritari (Max von Sydom) voittaa lisää aikaa. Annoin kolme hymiötä, joista yksi menee uskomattoman kauniille Bibi Anderssonille ja Gunnel Lindblomille. Loput kaksi kuvaksesta, maisemista ja tunnelmasta. Ei nämä uskoaiheet ikinä ole kiinnostanu. Maa on syntinen laulu (1973) ½ Mollen hurja lappitarina. Eletään sodanjälkeisessä etelälappilaisessa kylässä. Elämä on erittäin kurjaa - viinan juonti ja toisten kyläläisten paneskelu tuovat hupia kurjuuteena. Päähenkilö Martalle (Maritta Viitamäki) alkaa heräämään seksuaalisuus, joka ilmenee varsin vahvana. Luonnonläheinen ja elämänmakuinen elokuva on melkoisen melankolinen ja raaka. Näytettävät ihmiset ja maisemat ovat jollakin tavalla kaikki erikoisia tai outoja, luonnollisiakin. Vaikka tarina on raskas on se kuitenkin kuviensa puolesta jollakin tavalla rauhallinen. Kannattaa katsoa! Kivenpyörittäjän kylä (1995) Torstaina alkoi Markku Pölösen ohjaama tv-sarja Karjalan kunnailla kakkosella. Siitä innostuneena päätin katsoa miehen tähän mennessä parhaimman elokuvan Kivenpyörittäjän kylän. Kyseessä on allekirjoittaneen mielestä TOP5 kuuluvat kotimainen elokuva. Tapahtumapaikkana on Jerusalem, hiipuva kylä, jossa pidetään häät. Juhliin saapuu myös vieraita ruotsista, eikä kotiseutu ole enää entisensä. Elokuvassa esiintyy useita parhaimpia kotimaisia näyttelijöitä Martti Suosalo, Pertti Koivula, Eskot Nikkari ja Hukkanen, Ahti Kuoppala jne. Kuitenkin suurimman vaikutuksen tekee Matti Varjo, joka näyttelee Eljaksen roolin. Heikki Turusen romaanin pohjalta tehty Kivenpyörittäjän kylä on lämminhenkinen, hauska, pienimuotoinen ja supisuomalainen elokuva. Sitä katsoessa - kiitos Eljaksen tarinoiden - aktivoitui ajatukset ystävyydestä, elämän tarkoituksesta ja kuolemasta. Ehdottomasti kaikille suositeltava elokuva! (pari katselua meni ennenkuin tausta avautui)
Van Veeteren: Carambole (2005) Van Veeteren: Münsterin juttu (2005) Jos nämä tv-elokuvat olisi nähnyt ennen kuin oli lukenut kirjat, voisivathan ne olla ihan hyvääkin viihdettä. Nyt vaan tuntui tuskastuttavalta katsoa, kun niin monta juonenkäännettä ja oleellista asiaa puuttui. En vaan tykännyt, kun juonta oli muutettu ja yksinkertaistettu liikaa.
Lev Kuleshov: Neobychainye priklyucheniya mistera Vesta v strane bolshevikov (Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolshevikkien maassa) Kuleshovin satiirin on tarkoitus näyttää, millaisina länsimaalaiset aikoinaan Neuvostoliiton näkivät. Idea on hyvä ja elokuvan alkupuoliskolla onkin monia näppäriä ja hauskoja oivalluksia, mutta loppua kohden vitseiltä menee terä. Sergei Eisenstein: Staroye i novoye (Vanhaa ja uutta) Eisensteinin versio maatalouden murroksesta on vähemmän symbolinen kuin Dovzhenkon vastaava. Oikein miellyttävä ja mielenkiintoinen elokuva, josta viimeinen silaus jää kuitenkin uupumaan. Lokakuun (1928) montaasitekniikat ovat saaneet väistyä yksinkertaisemman ilmaisun tieltä. Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: Staroye i novoye (Uusi Babylon) Paljon kehuttu neukkumykkis. Ranskaan sijoittuva vallankumoushenkinen tarina, jossa työläiset nousevat porvaristoa vastaan. Juoni on ok, mutta toteutuksessa ei ole mitään suurimpien taitureiden elokuvien vertaista. Keisuke Kinoshita: Nijushi no hitomi (24 silmää) Hillitty ja tunnelmallinen draama kertoo nuoresta opettajattaresta sekä hänen oppilaistaan. Heidän tarinansa kattaa kahdenkymmenen vuoden ajan aina oppilaiden ensimmäisestä koulupäivästä aikuisuuteen, yli sodan ja epävarman tulevaisuuden. Ihmiskohtalot ovat koskettavia ja näytteleminen erinomaista. Kaikille japanilaisita elokuvista kiinnostuneille. Andrei Tarkovski: Andrei Rubljov (Andrei Rublev) Mielipiteitä täällä. ½ D. W. Griffith: True Heart Susie Hieno, pienimuotoinen maalaisdraama. ½ William Tannen: Night of Terror Taattua Canal+ -laatua. Pariskunta on eron partaalla, mutta päättää kaikesta huolimatta lähteä lomaretkelle välejään setvimään - sääli vain, että mukaan tulee myös vaimoon rakastunut mielenvikainen hotellinjohtaja. Teuvo Tulio: Mustasukkaisuus Kylläpä oli heikko leffa. Juoni on käytetty ainakin kertaalleen aiemmin ja lisäksi kaikki muukin taisi olla kierrätettyä. Edes Regina Linnanheimo ei pysty tätä leffaa pelastamaan.
Judgment at Nuremberg (1961) ½ Lähes kolmetuntinen oikeussalielokuva, joista ruoditaan toisen maailmansodan jälkeen sodan kauheimpia tapahtumia. Vain muutama kohtaus tapahtuu salin ulkopuolella. Voi kuvitella, että elokuvassa on aika vähän tekemisen meininkiä. Sen sijaan tunnelma kehittyy näyttelijäsuorituksien ansiosta. Vaikka elokuva onkin tuskallista seurattavaa (Lawsonin filmipätkiin asti), niin 179 minuuttia menee yllättävän nopeasti. Kuuskymppinen Marlene Dietrich on aika näyttävä ilmestys.
Lasiavain (The Glass Key) Sattumoisin Hammetin kyseinen kirja tuli luettua juuri ennen tämän näkemistä ja vertailussa elokuva jää vääjäämättä toiseksi. Juonikuvioita oikoessa on myös tarinasta onnistuttu kadottamaan jotain oleellista, jolloin lopputulos on sekavan hyppelehtivä. Parhaiten toimivat kirjalle uskollisimmat kohtaukset. Ladd ja Lake eivät pääparina ole tällä kertaa parhaimmillaan. ½ Enkelten keittiö (We're No Angels) Vangit lähtevät pakomatkalle Pirunsaarella, mutta jämähtävät paikalliseen sekatavarakauppaan setvimään omistajaperheen ongelmia. Veijarielokuva osoittautui oletettua näytelmällisemmäksi tapahtumien keskittyessä lähinnä pariin huoneeseen. Välillä elokuva eksyy turhaan jaaritteluun eikä Bogartkaan parhaassa terässään ole. Tietynlainen harmittoman jouluelokuvan tuntu tästä välittyy. Ghost dog - samuraiden tapaan (Ghost Dog: The Way of the Samurai) Tyylikkäs elokuva on onnistunut kokonaisuus. Mafiatappaja-aiheeseen on saatu tuore jarmuschmainen näkökulma ja huumori yllättää hauskuudellaan. Pikkutyttö/jäätelömyyjä -kuviot eivät ole aivan muun elokuvan tasolla. The Wool Cap Pikkukivaa draamailua William H. Macyn johdolla. Lystikkäällä apinalla on helppo saada irtopiste, mutta Spoiler se piste menetettään tappamalla samainen elukka. Televisioelokuvajuuret ovat paikoin vahvasti esillä ihan tarinankin puolesta, mutta kyllä tämä omalla kepeällä tyylillään viihdytti, vaikka välillä eksyykin paatoksen puolelle.
Meet the Robinsons (2007) Mikähän näitä Disneyn uusia elokuvia oikein vaivaa? No toki olen jo komeasti yli tavoitellun kohdeyleisön iän, mutta silti ihmetyttää järjetön ADHD-kohkaaminen... Oli tämä parempi kuin muutama edellinen, mutta ei se vielä kovinkaan paljoa tarkoita. Juu, kuva oli kaunista. The Jungle Book (1967) Tämä on siis vanhempaa Disney-tuotantoa, ja kovin oli mukava tarina. Rauhallisesti etenevä, kivoja ja sympaattisia hahmoja, sopivasti jännitystä jne. jne. Kyllä kaikki oli ennen paremmin! The Big Red One (1980) Ja tämän elokuvan oli tarkoitus olla hieno, sävähdyttävä, ajatuksia herättävä, ohjaajan tahtoa kunnioittava ja mitä vielä muuta positiivista. Ja niin kuin kehuttujen leffojen kohdalla harvoin käy, tämä onnistui siinä. Katsokaa, oikein kiva leffa.
Licence to Kill Jotenkin sitä on Bondeja katsoessa oppinut luottamaan, että luvassa on viihdettä ja välillä aika kevyttäkin sellaista. No, Lupa tappaa ei sellaista tarjonnut, vaan jostain syystä tästä Daltonin toisesta ja samalla viimeisestä Bond-leffasta on väännetty varsin synkkä ja vakava leffa. Ei siinä vielä sinänsä mitään pahaa, mutta tarinan ollessa auttamattoman kehno, niin paljon ei enää jää jäljelle. 1½/5 Thieves Like Us Altmaninkin piti saada osansa tästä karkulaisrakastavaisten genrestä, ja kyllä tämä tunnelmaltaan hyvinkin jatkaa Bonnie and Clyden, Badlandsin ja The Sugarland Expressin viitoittamalla tiellä, mutta tarina ja päähenkilöiden kiinnostavuus ei nouse samalle tasolle kuin edellisissä. 3/5 MASH Sitten parempaa Altmania. MASH on mitä loistavin illanpiristäjä näin useiden katselukertojen jälkeenkin. Donald Sutherlandin, Elliott Gouldin ja kumppaneiden seurassa viihtyy mainiosti ja jollain tapaa elokuvaa voi pitää räävittömämmän leffahuumorin ensimmäisinä pioneereina. Mielenkiintoista (ja ei ainakaan itseä ollenkaan häiritsevää) on, ettei leffassa oikeastaan hetkeksikään vakavoiduta sota-aiheen ympärille. 4½/5 Der siebente Kontinent Voi synkkyyttä sentään. Mielenkiintoista miten ahdistavan ilmapiirin voi saada aikaan pelkästään hiljaisuudella ja pitämällä kameraa paikallaan. Lopun tapahtumia kun noilla tavoin sen toista tuntia pohjustettiin niin kyllähän siinä ahdistus meinasi iskeä. Muutamien tiettyjen kohtausten merkitystä on mukava pohtia tulevillakin katselukerroilla. 4/5 Ariel Kyllähän Ariel nousi ensikatsomalta parhaaksi Kaurismäen teokseksi Varjoja paratiisista -leffan rinnalle. Ainekset kovin odotetut eikä tapahtumatkaan mitään yllättävää tarjonneet. Kai se yleinen tunnelma ja ohjaajan kyky tehdä vähäeleisestä koskettavaa kiehtovat eniten. 4/5 The Glass Key Ei noussut toivomalleni tasolle tämä Alan Laddin ja Veronica Laken tähdittämä noiri. Tarina jäi turhan vaisuksi ja kiinnostavuutensa leffa joutui repimään yleisestä tunnelmastaan. 3/5
Code 46/ Näitä samantyylisiä tulevaisuuden visioita on tehty roppakaupalla ja usein ideat on samankaltaisia. Teknologia on huipussaan ja eletään tiukan tarkkailun alla ja ihmisten jokainen liike tiedetään jne... Tällä kertaa pääaiheena on geenimuuntelun ongelmat. Sinänsä hienosti kuvattu ja toteutettu elokuva vaikka välillä hieman automainokselta näyttääkin indie kitaramaalailun soidessa taustalla. Pääjuonihan on rakkaustarina mutta ikävä kyllä päähenkilöt eivät löydä paljoakaan kemiaa keskenään ja leffasta jää turhan pinnallinen ja fiilistelyn maku. Loppujen lopuksi elokuva oli tunnelmaltaan sen verran onnistunut että piti kuitenkin aika hyvin otteessaan. Sopivan kestonsa ansiosta ei alkanut missään vaiheessa suuremmin tökkimään vaikka käteen ei hirveästi jäänytkään. 3/5 Paprika Anime ei ihan lempilajini ole vaikka kyllä aina välillä on mukava näitä tsekkailla. Odotuksi ei paprikan suhteen ollut pahemmin ja kyllähän tämän katsoi. Alku oli hyvinkin lupaava ja mielenkiintoinen mutta jossain keskivaiheella kiinnostus väheni ja mentiin jo aika överiksi välillä. Hienohan se oli visuaalisesti mutta lopussa jo alkoi sekin vähän kääntymään itseään vastaan. Ihan kiva. 3/5 4 Kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää Tästä kirjoitinkin jo leffan omaan threadiin ja ihmettelin kun niin vähän oli juttua näin hienosta elokuvasta. 4/5
The Last King of Scotland Oli syystä tai toisesta jäänyt aikoinaan katsomatta, nyt tuli tämäkin tilanne korjattua. Erinomainen kuvaus Idi Aminista ja muutenkin 70-luvun alun Ugandasta, naiset ei kyllä taida oikeasti olla siellä keskimäärin ihan noin kauniita... 4/5 http://www.imdb.com/title/tt0455590/ Basic Armeijakuvaus, blaaah, mitäpä tästä sanoa, olisikohan tämän nähnyt jo joskus aikaisemminkin. 2/5 http://www.imdb.com/title/tt0264395/ Miljuuna muutakin pätkää, otin esimerkit paremmasta ja huonommasta tarjonnasta
Dead Poets Society Taas kerran tämä leffa jaksoi miellyttää! Spoiler ainoastaan surullinen loppu vei pisteet täydestä vitosesta 4,5/5 The Last of the Mohicans Michael Mannin laatutyötä ,oikein viihdyttävä elokuva 4,5/5 Natural Born Killers hmm, Spoiler alusta todella hyvä, mutta keskivaiheen jälkeen meno jotenkin lössähti ja jäi jotenkin paikoilleen junnaamaan. muuten oikein mainio elokuva. 4/5 Pusher Kyllä siellä tanskassakin hyviä leffoja osataan tehdä. 4/5
Disney/Pixar -leffoja tullut katseltua Complete collection -boksista. Toy Story Viihdyttävä animaatioelokuva, nähnyt viimeksi joskus lapsena. Niin englannin kuin suomenkielinenkin ääninäyttely ja myöskin huumori on hyvää ja animaatio vuosilukuun nähden häikäisevää. A Bug's Life / Ötökän elämää Hyvä Pixar-pätkä tämäkin, jo paljon näyttävämpi kuin Toy Story, mutta itseäni Bug's Life ei ole koskaan temmannut niin hyvin mukaansa kuin monet muut Pixar-leffat. Toy Story 2 Animaatioelokuvan jatko-osaksi Toy Story 2 on lähes historiallisen mukava poikkeus, sillä se on täysin ensimmäisen osan veroinen. Tarina tempaisee loistavasti mukaansa ja ääninäyttely ja huumori toimii edelleen. Monsters Inc. / Monsterit Oy Pixar jatkaa hyvien elokuvien sarjaa, Monsters Inc. on myöskin näyttävä, hauska ja viihdyttävä. Ääninäyttelijät ovat ihan hyviä, ja täytyy nyt kuulkaas todeta, että se Nepalin valkoinen vuoristomonsteri - mikä lie - oli erittäin hauska sivuhahmo suomi-dubbauksessa Mikko Kivisen ansiosta. Finding Nemo / Nemoa etsimässä Hieman löysästi käynnistyvä, mutta loppua kohdin paraneva animaatioelokuva on ensimmäinen boksin leffoista, jota en ole aiemmin nähnyt - Monsters Inc.:n jälkeen jostain syystä jäi vähäksi aikaa Pixar-elokuvien katselu (tämä putki katkaistiin myöskin loistavalla animaatioelokuvalla Ratatouille). Finding Nemo meinaa lipsahtaa liian ällöksi, kuten parin muunkin Pixar-leffan yksittäiset kohtaukset, mutta homma pysyy kiitettävästi hanskassa. Lisäksi täytyy ehdottomasti kehua kaikkien elokuvien äänimiksausta: kotiteatterin joka pennosta hyödynnetään kyllä tasaisen maksimaalisesti. :naminami:
Mosquito: Elokuva kertoo moskiitoista, jotka imevät alienin verta ja kasvavat jättimäisiksi. Tämän jälkeen ne alkavat terrorisoida ihmisiä. Mukana Gunnar Hansen. Tämä oli ihan uskomatonta shittiä(mutta hyvällä tavalla). Suositellaan ison porukan kanssa katsottuna enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena(tai muuten vain hervottomassa tilassa) 4/5
No niin, taas tuli yövuorossa pari kelaa katottua. Pingviinien matka Ennakkoluulot aina tämmösiin taiteellisiin dokkareihin. Nyt täytyy kyllä sanoa, että viihdyin. Nautittavaa kylmän raikasta katsottavaa. Leikkaus ja filmaus ihan ykkös luokkaa ja mikä ihmeellisintä en osaa sanoa oliko se elokuva vai dokumentti vai molempia vai ei kumpaakaan. Todella hyvät vibat jäi tämän jälkeen. Oscarinsa ansainnut! Puoli pistettä tiputan vaikka ihan sen vuoksi että ei tämä kyllä kaikkien aikojen huipuista huipuin ollut. 4,5/5 Anoppi on pahin No nyt sitten pääsen jälleen omaan ruutuuni, eli arvostelemaan romanttisia komedioita. Mikä ihme siinä on että kun juoni selkenee ni tietää lopun. Eikö tällekkin genrelle olisi aika tehdä joku kliseetön raina. Elokuva ei tempassut mukaansa missään vaiheessa, vaan tää oli taas tätä hymistelyä, jopa kerran melkein ääneen naurahdinkin. JLo on edelleen mielestäni latinolaulaja. Mukavaa ajanviihdettä jos pitää elokuvista mitkä on tehty ja nähty 1000 kertaan. Ja vielä pahoin pelkään että tämäkin sonta saa jatkoa. Yhden pisteen annan siitä etten maksanut tästä kuin vitosen ja leffa kuin leffa täydentää DVD-kirjastoani. 1/5
Itsekin tulii tuo hömppäleffa katsottua kun viime viikolla telkkarista tuli. Ja täysin samaa mieltä olen tuosta Buublen arviosta, tosin itse en katsonut leffaa Jlo:n takia, vaan Jane Fondan takia. No eipä tuo leffa kyllä missään vaiheessa mikään hyvä ollut, juoni oli typerä eikä se jaksanut kiinnostaa oikein missään vaiheessa. Tosin on sitä pahempaakin roskaa tullut katsottua, mutta onneksi en sentään tätä dvd:llä ostanut. 1.5/5
Die Hard 20 vuotta ja sikana jäljittelijöitä, joista todella harvat (jos yksikään) yhtä maagiseen iskevyyteen yltävät. DH on edelleen Amerikkalaisen actionin kunkku, jota ei ajan hammas ole onnistunut nakertamaan, lukemattomat katsomiskerrat korkeintaan hiukan. Toimii kuin telaketju. 5/5. Die Hard 2: Die Harder Muutama hyvä uusi oivallus tai "meidän poika" eivät ihan riitä korvaamaan elokuvan puutteita, jotka tuntuvat paistavan läpi joka kerralla räikeämmin. Ensimmäistä kertaa häiritsi kunnolla se kaikista todennäköisyyslaskelmista viis veisaava asetelma, että jälleen terroristit valitsevat nimenomaan jouluaaton kauheuksiensa toteuttamisen ajankohdaksi ja jälleen sama kaveri osuu paikalle pelastamaan tilanteen. Ja sitten edetään kässärillä, jonka epäilen olevan pyyhekumilla ja lyijykynällä "vähän, muttei liikaa" muokattu versio ykkösosan tekstistä. Lopputulosta eivät paranna juoniaukot, joista yksi pisti silmään nyt pahemman kerran. Kun puhelinyhteys McClanen vaimon koneeseen kerran toimii läpi koko elokuvan, miksi hitossa sitä kautta ei informoitu lentäjiä tilanteesta? No, ihan aina ei jippikaijei-Johnillakaan nähtävästi leikkaa. OK jatko ykköselle, vaikka häviääkin joka suhteessa. 3-/5. Die Hard With a Vengeance Hauska moka sattui kriitikollekin viime viikolla, kun väitti ensimmäisessä osassa olevan vastakkain krapulainen poliisi John McClane ja Hans Gruber joukkoineen. Uskokaa nyt jo, McClane on krapulassa VAIN TÄSSÄ osassa! Onpahan ainakin se "look" sitten jäänyt tästä elokuvasta mieleen, jos nyt ei muuten olekaan mikään maailman omaperäisin tarina. Nautittava elokuva tämä minulle edelleen on: Jackson on niin asiansa osaava äijä, että tämä McClanen "buddy" toimii vaikka väkisin ja tuo mukavasti lisää huumoria kuvioihin. Jeremy Ironsista puhumattakaan. Toimintakin muistuttaa, miten paljon paremmin asiat oli ennen... kun veri sai roiskua ja kirosanat sinkoilla vapaasti. Tämän jatko-osan tekemisessä oli selkeästi eniten ideaa. 4/5. Top Secret! Paljon hyviä "gägejä" tästä Zucker-Abrams-Zucker -tuotannosta toki löytyy, mutta jostain syystä ei kolahda likimainkaan siihen malliin kuin Airplane(t)! tai Frank Drebinin töppäilyt. Enkä oikein osaa sanoa, miksi. Vai eikö tämä sitten yksinkertaisesti ole niin hauska kuin edellä mainitut, vaikea sanoa. Ehkä joskus uusissa katseluissa alkaa toimia paremminkin, nyt arvosana jää aika neutraaliksi. 3/5.
Exorcist II: The Heretic ***½ Ensimmäisen kerran kun katselin tämän, niin muistaakseni nukahdin heti kättelyssä. Tällä kertaa silmät pysyivät auki ja täytyy kyllä tunnustaa, että jollain kierolla tavalla tykkäsin näkemästäni. Siis eihän tässä mitään järkeä ollu, mutta Boormanin visiot ovat parhaimmillaan sitä luokkaa, että yli mennään ja korkeelta. Aivan huikeaa settiä. Afrikkakin tuli nähtyä aivan uusin silmin. Linda Blair oli aivan ihana, ja Ennio Morricone musiikit säväyttivät jälleen. Varsinkin elokuvan theme melodia oli varsin kaunis. Missään kohtaa ei tullu ikävä Tubular Belssejä. IMDb:n pisteille 3.4 ei voi muuta kuin nauraa. Herätkää pahvit! Seven Years in Tibet **** Hieno elokuva, hienot maisemat, hienot musiikit. Pitt oli hyvä kuten muutkin näyttelijät. Paitsi B.D. Wong jonka Father Mukada hymy pisti ärsyttämään. Alun seikkailu osuus toimi erittäin hyvin, minkä seurauksena toinen puolisko tuntui hieman tylsemmältä. Eipä tästä kuitenkaan voi mitään erityisen pahaa sanoa.