Yesterday (2002) Fururistista toimintaa Etelä-Korealaisittain. Tunnetummista näyttelijöistä sen verran, että naispääosassa loisti Lost TV-sarjasta tuttu Yunjin Kim, eli tunnetummin Sun. Asiaan, eli itse elokuva oli teko-pirteä yritys tehdä syvällinen toimintaelokuva. Elokuva oli hienosti toteutettu ja näytteleminen hyvää, mutta dialogit olivat aivan umpimähkäisiä aika ajoin ja tapahtumien välissä outoja aukkoja. Ei voinut olla huomioimatta kuinka paljon elokuva muistutti Blade Runneria, jossa jokainen osa-alue toimii kymmenen kertaa paremmin. 2+/5 The Tailor of Panama (2001) Lähes jokainen elokuvaohjaaja astuu kerran harhaan, näin tekee myös John Boorman. Mies elokuvien kuten Syvä Joki ja Point Blank takana. Panaman räätäli oli mielestäni outo, sekava ja tyhmä trilleriksi puettu draama, tai toisin päin. Elokuvalla ehkä haettiin jotain hienoa tunnelmaa, mutta minä en sitä löytänyt. Näyttelijät, Pierce Brosnan, Geoffrey Rush ja Jamie Lee Curtis kuitenkin puhalsivat yhteen hiileen ihan nautittavasti. 2/5 Hostage (2005) Tajunnanräjäyttävä toimintafilmi, positiiviset tuntemukset jäi ja odotukset palkittiin. Mielenkiinto säilyi alusta loppuun, eikä tylsiä hetkiä näkynyt juurikaan. Kiitos siitä menee ranskalaisohjaaja Florent Sirille, joka tietää miten tehdään viihdyttävää ja veristä toimintaa. Bruce Willis on jälleen elämässään epäonnistunut poliisi, mutta tällä kertaa myös tunteensa näyttävä sellainen, joten karskin ulkokuoren sisällä on muutakin. No mutta tietenkin se vanha hyvänajan äijyys tulee myös esiin. Ben Foster, joka näytteli yhtä nuorisorikollisista, teki kyllä hullunhienoa näytelmää. Hänestä tulvi eräänlaista antiheroismia, uuden ajan sarjakuvasankarillisuutta. Hieman jäi häiritsemään se turhanpäiväinen epäonnen tuonti päähenkilön harteille, mutta elokuvissahan kaikki on mahdollista. 3½/5 Fantastic Four (2005) Daredevilin tasoon vajoava supersankarispektaakkeli. Kyseisen sarjakuvan ystäville varmasti nannaa, mutta minulle ei. Pidän enemmän synkemmän puoleisista ja hieman kypsemmistä supersankaritarinoista. Elokuva oli kuitenkin hienosti toteuttu, esim. efektit oli mitä upeimpia ja kuvanlaatu loistavaa, mutta tuntui kuin näyttelijät eivät olisi pistäneen koko sieluaan kehiin. Ehkä se oli tarkoituksellista. Jessica Alba oli paljon parempi Sin Cityssä. 2+/5 Hellboy (2004) Christian Bale ja Tobey McGuire saa luvan vavista, kun Ron Pearlman astuu kehään. Hellboy on todella äijämäinen sankari, jonka karski kielenkäyttö ja kuiva huumori tuovat mieleen John McLanen. Jo Blade II:ssa hyvää jälkeä aikaan saanut Guillermo del Toro jatkaa tällä elokuvalla hirviöiden, tai kauniimmin sanottuna epämuodostuneiden hahmojen ohjaamista. Etenkin Hellboysta on saatu aikaan todella mielenkiintoinen hahmo. Vihollisista Karl Ruprecht Kroenen oli eittämättä kovin. Tarina oli viihdyttävä, koko kaksituntinen meni huomaamatta. Hellboysta saatiin esiin myös jotain syvällistä, etenkin Selma Blair näyttelemän Liz Shermanin astuessa kehiin. Upeita kohtauksia riitti paljon. Ainoastaan elokuvan loppupuolella fiilis hieman lopahti, kun suuret lonkeroörkit saapuivat kuvioon. 4/5 Speed 2: Cruise Control (1997) Varsinainen ikivihreä klassikko. Näyttelijäntaidoilla ei ole mitään tekemistä tämän elokuvan kanssa, edes puheroolittomat hahmot eivät osanneet näytellä. Sandra Bullock oli todella ärsyttävä, Willem Dafoeta kävi sääliksi, vaikka Episodi-lehden haastattelussa hän kertoi nauttineensa Speed 2 -elokuvan kuvauksista. Jason Patric on onneksi hieman ottanut niskastaan kiinni, ja saanutkin osakseen hieman parempia rooleja, kuten elokuvassa Narc. Tämä ei edes ollut niin huono, että se olisi ollut hyvä. Ei Camp-henkeä, ei mitään, vain todella huono elokuva, jolla ei juuri minkäänlaista viihdyttävyysarvoa ole. 0.5/5 Hitch (2005) Romanttinen komedia, joka varmasti on yksi tämän vuosikymmenen parhaimpia deittileffoja. Muuten se oli aikamosta kommellusta, lukuun ottamatta muutamia hyviä neuvoja, joita Will Smithin hahmo, Alex 'Hitch' Hitchensin, antoi naisten kaatamiseen. Tyhmät mukahauskat-pieruhuumori kohtaukset olisi saatu jättää pois, koska ei ne ainakaan minua naurattanut. Elokuvasta löytyi muutenkin jotain nautittavaa ja hyväntuulista menoa, ei sitä tarvi aina tehdä jotain, mikä väkisin naurattaisi. Tosin nyt siinä ei edes onnistuttu. 3-/5 Land of the Dead (2005) Itsensä George A. Romeron nykyaikainen Zombie-tekele. Verrattuna muutaman vuoden takaiseen Zach Snyderin Dawn of the Deadiin, täytyy sanoa, että viimeksi mainittu on lievästi parempi, niin näyttelijäsuoritusten kuin tarinankin kannalta. Ei Romeron tekelekään surkea ole, mutta jos vertaa miehen aikaisempiin Zombie-elokuviin (Trilogy of the dead), niin kulttimainetta ei tässä uusimmassa enää näy. 2+/5
Marie Antoinette (2006) Sofia Coppolan edelliset elokuvat ovat olleet erinomaisia, ja tietysti tältäkin odotti jotain elämää suurempaa. Kivasti elokuvassa onnistuttiin rakentamaan tunnelmaa, mutta eipä se jaksanut kantaa. Eli kyllä tämä aikamoinen pettymys oli. Du rififi chez les hommes (1955) Pitkään olen tätä elokuvaa odottanut dvd:lle suomenkielisin teksten, ja nyt se sitten vihdoinkin ilmestyi. Juu, ostin tämän jo pari viikkoa sitten ja tänään oli otollinen aika katsoa. Ja mikäs siinä, hyvä tarina ja täydellinen leffa! Harry Potter and the Order of the Phoenix (2007) Viidettä Potteria katsellessa ei tullut suurempia positiivisia tai negaiivisia tuntemuksia. Ihan kiva elokuva... Barton Fink (1991) Ei ihan Fargon ja The Big Lebowskin tasoinen, mutta erittäin hyvä leffa. Kyllä Coenit osaa. Miller's Crossing (1990) Ja taas pettymys. Olihan tämä kelvollinen gansterielokuva, mutta on näitä nähty ja tullaan näkemäänkin. Eivät siis Coenit osanneet tälle genrelle mitään erityistä tuoda, hyvän leffan vaan tekivät. Pettymys varmaan johtuu turhan koviksi paisuneista odotuksista.
Muukalaisten paratiisi (Stranger Than Paradise) Tavallaan Jarmuschin toinen työ oli pitkälti samantyylistä haahuilua kuin Loputon lomakin, mutta nyt mukaan oli saatu jo sisältöäkin sekä kiinnostavat hahmot, mikä olikin huomattava parannus. ½ Tuuli ja leijona (The Wind and the Lion) John Miliuksen arabiseikkailu oli varsin viihdyttävä ja näyttävä elokuva, joskaan ei aivan genrensä parhaita. Hahmojen tietynlainen typeryys tässä hieman tökki. Rooseveltista Milius oli selvästi luonut oman alter egonsa. + Down by Law Jarmuschin haahuilut paranevat selvästi elokuva elokuvalta. Pääosakolmikko hoiti hommansa hyvin ja dialogi oli arkisen makoisaa. Lousianan urbaani- ja suistomaisemia käytettiin taitavasti. Tunnelmallinen indie-teos. -
Christmas Vacation tuli katsottua taas näin joulun alla legendaarinen joulupuu on kärvennetty. chevy chase loistaa ja muut.yksi parhaimpia jouluaiheisia elokuvia mielestäni 4,5/5
Good Will Hunting Ensimmäistä kertaa katsoin tämän Gus Van Santin teoksen ja täytyy sanoa että tykkäsin kovasti. Viihdyttävä ja fiksu elokuva erittäin hyvillä näyttelijäsuorituksilla. Kyllä saisi Affleckin poika pysyä kameran takana kun näin hyvää materiaalia osaa saada aikaiseksi elokuvantekijänä. (Miehen viimeisin käsikirjoitus/ohjaustyö "Gone Baby Gone" on saanut myös runsaasti kiitosta niin kriitikoilta kuin tavallisilta katsojilta.) Ei päässyt kuitenkaan Affleckin naama ärsyttämään tässä elokuvassa, onneksi oli tarpeeksi pieni rooli. ½ Mulholland Falls En odottanut paljoa tältä Lee Tamahorin tuotokselta arvostelujen, sekä miehen nykyisen tason perusteella. Kuitenkin, tämä "köyhän miehen Chinatown" pääsi yllättämään varsin postitiivisesti. Eihän tässä mikään mestariteos ole kyseessä mutta viihdyttävä ja hyvin rakennettu paketti kuitenkin. (Saa nähdä kestääkö leffa kuitenkaan useampia katsomiskertoja..) ½
United 93 4/5 9/11 on aiheena jo niin loppuunkulunut ja jenkkien vouhotuksesta on saatu jo aivan tarpeeksi ja niinpä aika pelonsekaisin tuntein aloitti tämän elokuvan katsomisen. Yllättävän positiivisten arvostelujen takia piti tämä ihan mielenkiinnosta tsekkaa kun taas Oliver Stonen WTC elokuvaa en todennäköisesti vaivaudu ikinä katsomaan. Ja mukava todeta että leffa osoittautui todella hyväksi. Kerronta oli jopa poikkeuksellisen intensiivistä ja imaisi mukaansa heti alkumetreillä. Ja ote ei hellittänyt missään vaiheessa. Odottavaa jännitystä koneen sisällä luotiin todella taitavasti ja keskittyminen myös lennonjohdon tapahtumiin oli onnistunut ratkaisu. Myös turha tunteilu oli jätetty minimiin ja kerronta oli kaikin puolin objektiivista. Delicatessen 5/5 Monta vuotta on aikaa kun ensimmäisen kerran näin tämän ja vain hämäriä muistikuvia oli leffasta ja siitä että se oli hyvä. Uudelleenkatsomisen myötä täytyy todeta että kyllä tämä ehdottomasti on täyden viiden tähden elokuva. Todella persoonallista ja innovatiivista elokuvakerrontaa kaikin puolin. Jeunet ja Caro yhdeistelee hullua absurdia huumoria kauhuelementteihin, draamaan ja oikeastaan mihin vain. Kuvaus on ykkösluokkaan ja elokuvan visuaalinen ilme hämmästyttävä. Elokuva on täynnä pieniä hienoja yksityikohtia ja kohtauksia sekä tietysti kieroja ja hulluja henkilöhahmoja. Kaikki hienoa soundtrackia myöten on täysin kohdallaan. Tätä voi suositella kaikille laatuelokuvan ystäville. Kannattaa myös samalla tsekkaa parivaljakon toinen mestariteos "Kadonneiden Lasten Kaupunki".
Stanley Kubrick: Full Metal Jacket (1987) Vähensin "Elänyt puskassa koko elämänsä" -kerrointani katsomalla Kubrickin loistoelokuvan. Hyvät näyttelijät ja vetävä stoori herättävät kaikki tunteet naurusta kauhuun eloon. Rauni Mollberg: Tuntematon sotilas (1985) Myös Mollbergin Tuntematon kuuluu niihin elokuviin, jotka piti katsoa jo aiemmin mutta sitten tuli joku este. Täytyy sanoa, että vajaat 4 tuntia olivat kyllä pikkaisen puuduttavat, ei musiikkia, ei juuri kohokohtia. Pidin kyllä uudemman Tuntemattoman tavasta käsitellä kirja toisesta vinkkelistä kuin aiempi pätkä, mutta kyllä tämän olisi voinut oikeasti leikata hieman tiiviimmin. Lisäksi parin kohtauksen näyttely oli ärsyttävähköä. Lisäksi risuja täytyy antaa YLEn surkealle kopiolle elokuvasta, filmiskannaus oli tehty kuin Spede-leffoille, eli vähän reunoilta veks ja sitten yläreunassa ärsyttävästi vaihtelevan kokoiset mustat palkit. Kuva oli pehmeä ja cross coloration -efekti vilisi vähän väliä ruudulla. Kyllä tälle saisi jo joku tehdä restoraation, skannata hyvältä printiltä, värimääritellä uudelleen ja tallentaa anamorfiseen 16:9 muotoon 1,66:1-letterboxina. Äänikin oli lopputekstien mukaan Dolby Stereo (nyk. käytännössä Dolby Surround / Pro Logic), mutta käytännössä mitään monoa kummempaa elämystä ei ollut tarjolla tällä analogisen ajan audiovideoripulilta.
Peter Weir: Huviretki hirttopaikalle Pikkaisen pelotti, että romuttuuko nuoruuden leffakerhoilloista mieleen jäänyt myytti mahtitunnelmapalasta. Hyvin oli kuitenkin säilynyt taianomainen, rauhallinen mysteeri. Loistopätkä.
Tremors (1990) Kerrassaan mainio kauhutoimintakomedia cocktail. Elokuvan aloitus oli nappiosuma, ei tavattu hyytymistä, vaan jo alkuminuuteilla tuotiin omituiset sattumat esiin jne. Muutenkin elokuva oli nautittava ja sopivan pituinenkin. Henkilöhahmot esiteltiin tarpeeksi hyvin, eikä ollut arvattavissa kuolemisjärjestystä, kuten joissan heikommissa genren elokuvissa. Näyttelijätyö oli nautittavaa, ja etenkin pääosakaksikko Kevin Bacon ja Fred Ward olivat kerrassaan mainioita. Elokuva on onneksi tehty ennen varsinaista CGI-puumia, joten purkkamaisia efektejä ei elokuvasta onneksi löytynyt, sen sijaan elokuvan monsterit olivat oikeasti vaikuttavan tuntuisia. Valitettavasti jatko-osat eivät jatka samaa rataa. 4-/5 Vacation (1983) 80-luvun ykköskomedioita, varmasti jo jonkin sortin kulttielokuva. Voiko parivaljakko John Hughes & Harold Ramis edes tuottaa pettymyksen...? Chevy Chase on tässä parhaimmillaan, kuinka hän osaakin olla niin tyyni heittojensa suhteen. Naurussa on muutenkin pitelemistä Griswoldin perheen lähtiessä road tripille, ja kohdatessaan mitä ihmeellisempiä tapahtumia. Voima on kuitenkin suurimmaksi osaksi Chasen hartioilla, joka on jo pitkään ollut minun lempikoomikoitani, ensisijaisesti juuri tämän elokuvan nähtyäni vuosia sitten. Perheen poikana kunnostautuu Hughesin luottonäyttelijä Anthony Michael Hall. 4+/5 European Vacation (1985) Menestyneelle ensimmäiselle osalle tehdään tietenkin Hollywood-lain mukaan jatko-osa. Sehän on tietenkin pettymys lähes aina. European Vacation ei yllä lähellekään ensimmäisen osan hekumaa. Chevy Chase oli jälleen mainio, sekä cameo-rooleissa esiintyneet brittinäyttelijät. Perheen lapsien näyttelijät olivat muuttuneet, ja se oli pieni harmi, koska olisin toivonut Anthony Michael Hallin tähänkin. Hauskoja kohtauksia oli kuitenkin, mutta osasta huokui hieman väkisin väännetyn tuntu. 3-/5 Christmas Vacation (1989) Griswoldin perhe jälleen vauhdissa, ja onneksi tällä kertaa laadukkaassa komediassa. Vacation (1983) oli mainio, European Vacation ei niinkään, mutta Christmas Vacationilla lähestytään jo vuoden 1983 hittiä. Lapset ovat taas vaihtuneet, mutta onneksi Audreyna nähdään kuvankaunis Juliette Lewis. Chevy Chase on jälleen loistava, eikä Randy Quaid serkku Eddie Johnsonina kauas jälkeen jää. Tosin Chase olisi voinut olla parempi, eli ihan Vacationiin tasoon ei päästä. Elokuvasta löytyi myös hieman ajankohtaista sanomaa joulun hengestä. Kaikki on nykyään niin materialistista, että vain se miltä joulu näyttää merkitsee, eikä niinkään se mitä sen on tarkoitettu tarkoittavan. Onneksi vaistoinkäymisistä ja vihamielisyydestä huolimatta elokuvan loppupuolella ihka aito jouluhenki saavutetaan. Mainio jouluaiheinen komedia! 4/5 Bringing Up Baby (1938) Vähän aikaan sitten tuli Yle Teemalta kaksi Howard Hawksin ohjaamaa Cary Grant seikkailua. Molemmat otin digiboxiin talteen, mutta harmikseni vain toisessa oli äänet tallella. Joten Only Angels Have Wings saa odottaa katselua vielä. Bringing Up Baby ei todellakaan ollut pettymys, vaikka edellä mainitun Vain enkeleillä on siivet -elokuvan yritinkin katsoa ensin, teki vain mieli nähdä Rita Hayworth. Mutta Katharine Hepburn kompensoi tilanteen, ja lähes kymmenkertaisesti! Ihana persoona, ainakin tässä elokuvassa. Moitittavaa ei löytynyt myöskään Cary Grantista. Molempien henkilöt olivat riemastuttavia ja kemiat pelasivat hyvin yhteen. Tästä elokuvasta monet elokuvantekijät ovat varmasti saaneet virikkeitä, niin paljon siinä oli tuttuja komediallisia juonikuvioita. Fantastinen elokuva! 5/5 Down with Love (2003) 1960-luvulle sijoittuva värikäs ja lämmin romattinen komedia. Kai tämäkin jonkinsortin treffielokuvana menee, tosin miehekkäille miehille se ei välttämättä paljon iloa tarjoa. Ewan McGregor ja Renée Zellweger näyttelevät hienosti iloisemmalla otteella, kuin yleensä. Jos tätä elokuvaa vertaillaan vaikka mestarilliseen Bringing Up Baby -elokuvaan, niin jäädään kauas kyseisestä tasosta. Olihan elokuva erityylinen kuin Grantin ja Hepburnin tähdittämä klassikko, mutta ei McGregorista ja Zellwegerista vain irtoa samankaltaista hekumaa, vaikka uskottavasti toimivatkin yhdessä. Nykyajan romanttissävytteisistä hassutteluista elokuva oli ihan mukiinmenevä, mutta ei kuitenkaan mitään poikkeuksellista tarjonnut. 3-/5 Mystic River (2003) Clint Eastwoodin vahva ohjaustyö menneisyyden traumoista ja peloista. Koko elokuva oli tunnelmaltaan ja tarinaltaan sekä fantastinen että masentava. Eastwoodin ohjaus on ammattitaitoista ja näyttelijäsuoritukset mitä mahtavimpia. Pääosakolmikko Sean Penn, Tim Robbins ja Kevin Bacon ovat loistavia erihenkisissä rooleissaan. Myös kauniimman osapuolen edustajat, Marcia Gay Harden ja Laura Linney, ohjautuvat Eastwoodin otteessa luonteikkaasti. Hieno ja väkevä elokuva, josta löytyy syvällisen kehystarinan lisäksi mainio rikosmysteeri. 4+/5 Rukajärven tie (1999) Yllättävän katsottava suomifilmi, tosin sotaelokuvana aika kaukana Tuntemattomasta ja Talvisodasta, mutta omana itsenään menevä ja toimiva filmi. Kai minä tästä ihan kohtalaisesti pidin, näyttelijätyö oli hyvää, etenkin meidän oma Hollywood parimme Peter Franzén ja Irina Björklund ovat kehunsa ansainneet jne. 4-/5 Top Secret! (1984) Taattua ZAZ meininkiä. Kyseessä on elokuva, jonka näin ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Silloin katsoin sen putkeen montakin kertaa. Nyt vuosien tauon jälkeen oli aika kurkistaa parodia uudelleen. Pettymys oli pienehkö, mutta kuitenkin pettymys. Flashbackeja tuli siellä täällä, ja muutama hieman isompi naurun hirnahdus, mutta siinä sitten oli, ei iskenyt kovempaa enää. Muutamat legendaariset kohtaukset pelastavat suuremmalta pudotukselta, esim. elokuvassa esiintyvää lehmää en pysty nauramatta katsomaan . 3-/5
From Beyond (1986) - Re-Animator -tiimi se näemmä Lovecraftinsa hoitaa. Tämä visvaisen kiva tarinatuokio sieltä käpyrauhasten 6. asteen yhteyksistä toimi oikeinkin kivasti. Tunnelmaisaa hulluttelua ihan musiikkejaan myöten ja eteenpäin. Olihan tähän toki eksynyt se hölmöys jos toinenkin, mutta mitäpä niistä ja niiden osoitteluista, kun yleisfiilis oli kunnossa. SM-leikit kera Barbara Cramptonin alkoivat noin jonkinverran kiinnostamaan. Kaukopuhelun paikka melkeinpä. ½ Singin in the Rain (1952) - Klassikkopettymyksiin sanoisinko. Pepsodent-hymyisten uraongelmista kertova tekopirtsakka jalkavipatus ei tosiaankaan herättänyt innostusta. Kovinhan tässä oltiin reippahina olevinaan ja naamaria naantalina, mutta kun se iloisuus ja positiivisuus oli sitten jopa noinkin läpitunkevan teeskentelevää, niin voih ja eih ja ei nyt tällä kertaa. Olihan tässä tosin ihan Technivärit värikkäinä ja lavasetitkin katselukelpoisia, mutta siinäköhän ne. Tanssiesityksistä hoilotteluineen en oikeastaan muista enää yhtikäs mitään (poislukien se kuuluisin veto). Twin Peaks: Fire Walk with Me (1992) - Laura Palmerin viimeisiä päiviä ja varsin synkkiä sellaisia. Sarjalle ominaisempi vekkulimpi aspekti on saanut tässä elokuvaselvityksessä melkeinpä ihan porttikiellon, kun kamalammat asiat oli pääosassa. Elokuvan aloittava turhanpäiväinen Chris Isaak tutkii, olisi hyvinkin voitu jättää jopa ihan kuvaamatta, mutta kunhan se ohittuu (eli kun laskuri näyttää semmosta 27 minuuttia), niin hommahan alkaa toimimaan. Tuostahan eteenpäin se köysi vasta todenteolla alkaa kiristymään ja lopussa tosiaan ollaankin jo aikamoisessa kuristuksessa. Sheryl Lee tekee traagittarena aivan loistavan roolisuorituksen. Ensin se sarja ja sitten vasta tämä. +
Badlands (1973) Tiukka pätkä.Terrence Malickin veteen piirretystä viivasta en tykännyt ollenkaan, mutta tää oli kyllä ihan eri maata. Elokuva piti otteessaan kokoajan. Hienoa katseltavaa. 4+/5
Stalker Niin hienolta kuin Stalker lähes tunnin verran alusta vaikuttikin, niin aika totaalisesti väsähdin leffan kanssa sen loppupuoliskolla. Edelleen, visuaalisuus vailla vertaa ja tunnelmakin kohdallaan varsinkin alussa, mutta jotain mulla ilmeisesti jää edelleen vastaanottamatta kun oikein sisältöä aletaan pohtimaan. Ehkäpä nämä Tarkovskit nyt vähäksi aikaa riittävät. 2½/5 Alice Doesn't Live Here Anymore Aivan loistava leffa Scorseselta. Tällainen pienimuotoinen pikkukaupungin draama on jotain, mitä en aiemmin Scorsesen tekemänä ollut nähnytkään, mutta täytyy sanoa että tehtävinsä tasalla oli Marty jo ennen Taksikuskia. Ellen Burstyn on tässä aivan loistava nimiroolissa ja varsinkin yhteiset kohtaukset Alfred Lutterin esittämän poikansa kanssa ovat niin hienoja että harvemmin näkee. 4½/5 Empire of the Sun No löytyi Spielbergiltäkin vielä näkemättömiä tapauksia. Auringon valtakunta on ehkä turhankin tavanomainen, mutta sinänsä ihan perusteltu leffa toisen maailmansodan tyrskyistä. Tässä leffassa ohjaaja ei turhan osoitellusti yritä katsojan itkuhermoa kutittaa, vaan katsojan annetaan pysyä tarkkailijan asemassa loppuun saakka. Hieman liian pitkä kesto ja varsinkin alussa ärsyttänyt lapsinäyttelijä (lopputeksteistä vasta huomasin että kyseessä oli joku Christian Bale) saivat ehkä sen pisimmän miinuksen aikaiseksi. 3/5 This Gun for Hire Hienosti kohtaavat Alan Laddin ja viehkeän Veronica Laken kemiat tässä heidän ensimmäisessä yhteisessä leffassaan. Mukavan kovaksikeitettyä tarinaa ja hahmoja tässä ja tunnelmaakin piisaa ihan kohtuullisesti, mutta ihan loistavaksi elokuva ei enää kohoa aivan mainion alkukohtauksensa jälkeen. 3½/5 The Living Daylights Edellisessä satsissa tuli ladeltua täyslaidallinen päin Licence to Killiä, mutta kun palataan siihen toiseen Daltonin Bondiin, niin tahti on ihan erilainen. Tässä on periaatteessa kaikki ihan mukavan Bond-leffan ainekset kasassa, enkä sen suuremmin valittamista keksi. Sitäkään en ymmärrä, miksi leffan tunnaria haukutaan...parhaiden joukossahan se. 3/5 East of Eden Ainoa näkemätön James Dean -leffa oli mukavaa katsottavaa. Kauniit Warnercolorin värit muistuttavat jostain nykyelokuvalle tavoittamattomasta ja tarinakin koskettaa varsinkin kuuluisimman kohtauksensa osalta. Dean näyttelee joka roolinsa pitkälti samalla tyylillä, mutta erityisesti tässä tuo toimi hienosti. 4/5 The Breakfast Club Yksi 80-luvun kehutuimpia teinikomedioita jäi hieman pettymykseksi. Näyttelijät olivat kaikki varsin hyviä rooleissaan ja oikeaa musiikin ruudittamaa kasarifiilistä oli tarjolla, mutta tarina jätti aika tyhjän olon. Ei se sen enempää puhutellut kuin naurattanutkaan, joten tähdet jäävät suhteellisen vähäisiksi. 2½/5 The Fly (1986) Vielä toimi entiseen tapaan vanha kauhusuosikkini. Sinänsä ristiriitaista nauttia elokuvasta, josta joutuu suuren osan katselemaan illistellen, mutta ei tuosta voi antaa kuin kunniaa Cronenbergille tiimeineen, jotka yli 20 vuotta sitten ovat saaneet noin tehokasta ja näyttävää jälkeä aikaiseksi. Mainio leffa, jossa Geena Davis on ihastuttava ja Jeff Goldblum näyttää Jari Litmaselta ja vielä mumiseekin samalla tavalla. 4/5
The Curse of the Jade Scorpion - Pikkukiva komedia, joka ei varmaankaan maistuisi niin hyvälle jos en olisi Woody-fani. Ei kovinkaan kekseliäs käsikirjoitus eikä myöskään mitään erityisen hersyvää komediaa .. Woodyn neuroottinen höpötys ei ole ennen noin teennäiselle kuulostanut. Ace Ventura: Pet Detective - Joskus kun tämä videolle tuli niin alkoi puheet kaikumaan, notta tässä olisi kaikkien aikojen hauskin elokuva. Kuulemma jo ensiminuuttien aikana tulee vatsalihakset kipeiksi .. Hämmennys olikin kova kun ei vaan ensikatselulla naurattanut, toinenkin katselukokemus jäi laimeaksi. Olikin aika tarkistaa tämän elokuvan naurattamisteho vielä kerran ennen kuin lopullisesti tuomitsen. Tulos: Ace Ventura ei ole hauska elokuva ellei naura joka perkeleen "hassulle" ilmeelle mitä Jim Carrey tekee. Myönnän kyllä että parit jutut ovat taidolla tehtyjä (mm. rewind esitys jalkapallokuviosta), mutta voittopuolisesti silkkaa tuskaa on katsoa "Oh Re-he-he-he-ally" tapaista kökköä. Jatko-osa taisi olla tuplasti pahempi .. sekin odottaa digiboksissa tuomiotaan, kivaa! A Prairie Home Companion - Robert Altmanin viimeiseksi jäänyt teos kertoo satumaisella tavalla erään radio-ohjelman loppumisesta, jota on nauhoitettu vuosikymmeniä samassa teatterissa jossa aika tuntuu pysähtyneen. Viihdyttävä elokuva, vaikka jonkinlainen sillisalaatti olikin (Kevin Klinen höntti turvapäälikkö tuntui oudolle lisäykselle). Näyttelijöistä ei voi pahaa sanoa (ei edes narkkari Lohanista). Musiikki oli kivaa country/Blue Grass-poljentoa, joka aiemmin miellytti mm. O' Brother Where Art Thoussa.
Sinä, Minä ja Dupree 1/5 Joku joskus sanoi täällä plazalla kauniisti, että elokuva on kuollut. Tämän leffan osalta allekirjoitan sen. The Rocket 2/5 Paska elämänkertaelokuva Maurice "the Rocket" Richardin jääkiekkoilijan urasta. Sääliksi käy suurta jääkiekkolijaa, olisi ansainnut parempaa kuin tämän kuraläjän. Jos kaiken yliyrityksen ja rimanalituksen, sekä Renny "Driven" Harlin -tyyppiset jääkiekko-kohtaukset pystyy sivuuttamaan, niin tämän voi katsoa. Killing of a Chinese Bookie, The 2½/5 Yksi tappokohtaus. Sitä ennen tapahtui jotain ja sen jälkeen jotain, mutta se oli epäkiinnostavaa ja huonosti toteutettua. Kabareetouhu oli sentään mukavan friikkiä, vaikkakin paskaa sekin. -- JP
FC Venus (2005) Hyvin tämä oli tehty, mutta kun tarina oli niin surkea että käsikirjoittajalle voisi antaa talikon tulevaa työtehtäväänsä varten. Ja voi että se Laura Malmivaara on huono näyttelijä. Aina sama takakireä ilme, jää katsomatta seuraavat elokuvat johon se akka naamansa laittaa. Eli jos joku ei tajua, niin en tykännyt. Four Rooms (1995) Yleensä episodielokuvat ovat surkeita tekeleitä, eikä tämä nyt kovin paljon edukseen poikennut tuosta vanhasta totuudesta. Ihan hauskoja juttuja, jotenkin ne yhteen oli saatu liitettyä. Tim Roth teki roolinsa niin yli, että ukko olisi pitänyt pistää kaappiin häpeämään viideksi vuodeksi. Eli eipä taaskaan ollut tarjolla mitään elämää suurempaa... Michael Moore Hates America (2004) Ihan kiva näkökulma Michael Mooren tekemisiin. Tiedä onko tämäkään niin totuudenmukainen, mutta hauska se oli katsella vähän kriittisempää näkökulmaa ihailtuun ja palkittuun pullamössö Mooreen. Fahrenheit 9/11 (2004) No Pazze ei olisi Pazze, jos seuraava elokuva ei olisi ollut edellisessä "dokumentissa" epäilyksen alaiseksi laitetun Mooren palkittu ja kiitelty "dokumentti". Juu, kyllä sitä tuli vähän kriittisemmin katsottua, mutta pirun viihdyttävä tekele tämä oli. Totuus on toinen juttu, mutta kyllä se paksukainen leffan tekee! Sleepy Hollow (1999) Onhan tämä nähty jo monesti, mutta jostain kumman syystä jaksan katsoa uudelleen ja uudelleen. Tarina ei ole mikään ihmeellinen, mutta elokuva kulkee hienosti eteenpäin ja näyttelijät ovat oikein sopivia rooleihinsa. Ja tässä on kivat musatkin! Tästä Pazzelaan tulee HD-versio! The Nightmare Before Christmas (1993) Onhan tämä nähty jo monesti, mutta jostain kumman syystä jaksan katsoa uudelleen ja uudelleen. Eli se aika taas vuodesta, että tämä on pakko katsoa. Erinomainen elokuva aikuiseen makuun! Ja tästä Pazzelaan tulee HD-versio!
Ase ja laki (Day of the Outlaw) Laadukkaassa lännenelokuvassa alun karjanajajien ja viljelijöiden nahistelu muuttuu vallan muuksi armeijakarkurien saapuessa kylään. Talvinen vuoristomaisema on oivaa vaihtelua länkkärien peruskuvastolle eikä mukaan ole eksynyt tavanomaisen kirkasotsaisia sankarihahmoja. Tanssiaiskohtaus riepotelluine naisineen on levottomalla tavalla hieno. - Touching the Void Dramatisoinnit dokumenteissa harvoin toimivat aivan nappiin, mutta tässä on ilahduttava poikkeus. Tarina on kaikessa jännittävyydessään todella kertomisen arvoinen ja toteutuskin osuu nappiin. Hyvin kuvatusta sekoamisesta Boney M:n tahtiin plussaa. Irreversible - syntiset (Irréversible) Kohuleffa eikä syyttä. Varsin levoton on alun vaihe Rectumissa, mutta kyllä se vain on se pahamaineinen alikulkutunnelikohtaus, joka saa voimallisimmin pahan olon aikaan. Käänteinen kerronta toimi tässä aivan loistavasti ja loppupuolisko tasoittaa hyvin alun kuohuja. Ei mikään krapula-aamun leffa ja tuskin tulee aivan heti toistamiseen katsottua. - Olkikoirat (Straw Dogs) Matemaatikko muuttaa maaseudulle nuorine kauniine vaimoineen ja kohtahan onkin jo juntit hyppimässä silmille. Hieman samaa teemaa tässä sivutaan kuin Irreversiblessäkin ja ilkeä raiskauskohtaus kyllä tästäkin löytyy. Tunnelmaa rakennetaan taidolla ja maalaisympäristöstä asukkeineen tehdään arkisen uhkaavia ilman turhia ylilyöntejä. Verisessä viikonlopussa Peckinpah koitti toisintaa elokuvan loppukohtauksen, mutta huomattavasti heikommalla lopputuloksella. + Matkalla Idahoon (My Own Private Idaho) On tälläkin hetkensä, mm. asetelluin pysäytyskuvin tehdyt seksikohtaukset ovat toimiva idea, mutta kokonaisuus on kaikkea muuta kuin eheä. Varsinkin Bobin jengin parissa vietetyt kohtaukset ovat kuin pahinta kesäteatterikohkaamista. Parhaimmillaan elokuva on suvantovaiheissaan. ½
Night on Earth - Jim Jarmuschin elokuva joka koostuu viidestä eri tarinasta, yhdistävänä tekijänä toimii taksi. Kyllä tämä elokuva on ennenkin nähty ja mukavalla tavalla, fiiliksestä riippuen, nousee aina eri tarina lempiosuudeksi .. tällä kertaa New Yorkin pätkä oli mieluisin (sitten Helsinki, Pariisi, Los Angeles ja Rooma). Helsinki tarina toki edelleen on liikuttava (Matti Pellonpäätä tuli iso ikävä), mutta nyt särähti korvaan se miten dialogi kuulosti liikaa sille että se tosiaan oli käännetty Jarmuschin englanninkielisestä kässäristä suomenkielelle. Osa kieliasusta ei vaan ollut luonnollista. Mystery Train - Jarmuschin episodielokuva tämäkin, tällä kertaa seurataan 3 tarinaa jotka tapahtuvat kaikki "Kuninkaan" kotikaupungissa Memphisissä. Tämä tekele tuntuikin sitten melko kehnolle, vain viimeisin tarina "Lost in Space" jaksoi kunnolla kiinnostaa (siitä kiitos Joe Strummerille ja Buscemille). Muut tarinat olivat sitten jotenkin todella tyhjänpäiväisiä. Ace Ventura 2: When Nature Calls - Vaikka nyt sanonkin että tämä jatko-osa on parempi kuin ensimmäinen, niin ei se sitä tarkoita että pitäisin tästä. Ace Venturan hahmo on viety äärimmäisyyksiin ja kaikki on vielä "hullunkurisempaa" kuin ensimmäisessä osassa. Make Mine Music - Disney taisi innostua Fantiasta niin että jatkoi kuvitettua musiikkia-teemaa kahdella elokuvalla. Olisi edes ollut klassista musiikkia niin ei olisi korva niin puutunut tuohon aikalaismusiikkiin. "Pekka ja Susi" osuus tästä on kuuluisin ja ihan syystäkin. Kerran katsottavaa animaatiota. Melody Time - No tämä on se toinen niistä kahdesta, josta edellisessä mainitsin.
En halua keskustella, mutta en ymmärrä. Molemmat elokuvista kyllä huokuvat sysipaskuutta ja epähauskuutta mutta kyllä tämä jälkimmäinen osa on huonompi. Hurricane kyllä varmaan tykkää molemmista, se huumoriveikko.
Mulholland Drive tuli vihdoin viimein katsottua. Ehtihän tuo jo hyllyssäkin puoli vuotta pölyyntyä kun aina niin kiire olevinaan. Nyt oli sitten iltavuorossa hiljaista, joten ehti syventyä. Ja täytyy myöntää että ei kannatta kankkusessa alkaa katsoa noin monisyistä ja outoa leffaa. Eikä puolivälin torkahtaminenkaan selkiinnyttänyt yhtään. Ei nyt sentään yhtä sekava ollut kuin Inland Empire, mutta perus Lynchiä kumminkin. Pitänee katsoa joku päivä uudestaan, jos avautuisi vähän.
Raise the Titanic ** Ihan mukiinmenevä kylmän sodan perusjännäri 80-luvulta. Ei oikeastaan yhtään jännittävä. Aihe kuitenkin mielenkiintoinen, tosin tietyt yksityiskohdat haittasivat keskittymistä (kuten se, että Titanic oli tässä esitetty säilyneen erittäin hyvin). DVD-julkaisussa huonolaatuinen letterbox-kuva. Merry Christmas, Mr. Lawrence **** Lähestulkoon unohdettu helmi parin vuosikymmenen takaa. Hyvät näyttelijäsuoritukset ja juuri oikeanlainen tunnelma, jota avittaa Ryiuchi Sakamoton omanlaatuisen kaunis musiikki. Hyppäys David Bowien esittämän hahmon koulumenneisyyteen oli hieman outo ratkaisu ja latisti elokuvaa loppupuolelta. DVD-julkaisussa huonolaatuinen, Futurefilmille ominainen huono kuva. Ice Station Zebra *** Kylmän sodan jännitystä kiihkeimmillään kaikkine stereotypioineen. Ryssä on tietenkin roisto. Ei jälleenkään kovin jännittävää menoa, mutta sukellusveneleffat kiehtovat allekirjoittanutta aina. Teknisesti yllättävän hyvää jälkeä ottaen huomioon valmistumisajankohdan. Reds **** Warren Beattyn spektaakkeli kommunististen vallankumousten ajasta. Tuntuu, kuulostaa ja näyttää spektaakkelilta. Elokuvan hahmojen idealistisuus ja älykkömäisyys hieman särähti korvaan kuten myös Helsingin käyttö Pietarin korvikkeena. Million Dollar Baby **** Ei ollut odotukset kovin korkealla tämän rainan suhteen, mutta yllätti keskivaiheen jälkeen tapahtuvalla tunnelman muutoksella. Hyvät ja karismaattiset näyttelijät pelastavat paljon. Valitettavasti Clintti alkaa olemaan jo aika vanha ukko eikä enää ole kovinkaan uskottava kameran edessä kovisrooleissa. Tässä mies jopa heltyy itkemään. Raja 1918 *** Mielenkiintoinen elokuva Suomen historian ajasta, josta ei ole paljoa puhuttu. Hyvät näyttelijät, paitsi Haapkylä. Teknisesti hyvin toteutettu ja roolihahmot puhuvat oikeita kieliä. Loppukohtaus alastomine naisineen meni kyllä hieman yli, muuten olisi saanut jopa yhden tähden enemmän.