Heartbrek Ridge - Pidän Clintistä valtavasti ja kerään hänen elokuviaan. Tosiasia on että miehen uralle mahtuu useita hittejä ja kamalia huteja .. Tämä tekele on huti, Iiiiiso Huti!! Voi luoja miten tämä on kamala! Tuskaa! Ei elämä ja clint perkele! Elokuvan pitäisi kuulemma olla kriittinen militarismille, mutta ei mene niin överiksi että alkaisi naurattaa. Sotaosuus taas ei sitten tee mitään muuta kuin pitkästytä. Clintin huonoin? Hyvin todennäköisesti. Down by Law - Jarmuschia taas. Kivan ja yhdentekevän välimaastossa tasapainotteleva tekele enemmän ja vähemmän rikollisista. Oudolla tavalla tämä kuitenkin on sympaattinen tekele.
Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity) Hyvä perinteinen miestä viedään -leffa. Lähes kaikki palaset olivat kohdallaan vaikkei tämä nyt aivan lempi-noirieni joukkoon kohonnutkaan. Aivan viimeinen terä jäi uupumaan. - Naked Mike Leigh se nämä osaa. Taas oli elämänmakua mukana ja liuta toinen toistaan mainioimpia hahmoja. David Thewlis oli oiva rentunnilkki ja kämppisnaiset Leigh on selvästi myöhemmin toistanut Career Girlsissä. Vastenmielinen juppi nyt sentään meni jo ylilyönnin puolelle, mutta tavallaan sopi joukkoon sekin. + Mystery Train Episodielokuva Jarmuschin tapaan. Nyt oli mies löytänyt jo värit, ja kylläpäs hienosti niitä käyttikin. Vähät tapahtumat soljuivat mukavasti omalla painollaan, erinomainen tunnelma. Night on Earth Ja toinen mokoma lisää sitä samaa. Nyt oli mukana enemmän vaihtelua, mutta sen myötä myös tunnelma hetkittäin hitusen rikkoutui. Hyvä oli tämäkin, vähän pitää pisteytyksestä kuitenkin edelliseen nähden nipistää. - Robert Altmanin huonot vitsit (A Prairie Home Companion) Tunnelmointia vanhanajan radio-ohjelman parissa. Näitä on amerikanmaalla tehty aika montakin, radiolefoja voikin pitää jo lähes omana genrenään. Koskas Suomessa vastaavaa, tällaisenhän voisi väsätä vaikka Gösta Sundqvistin ohjelmien ympärille. Tämä oli jotenkin kovinkin sovelias Altmanin viimeiseksi työksi kun lopunajan tunnelma ja kuolemakin oli elokuvassa vahvasti läsnä. Hyviä näyttelijöitä ja kivaa musiikkia, mutta loppujen lopuksi aika irrallista fiilistelyä.
Ennen joulupyhiä ja niiden aikana tuli katsottua: Beowulf (2007) Mielipide löytyy kyseisen elokuvan threadista. Elf (2003) Joulunajan Must-elokuva. Viime vuonna jäi välistä, mutta edellisvuonna elokuva tuli ensimmäisen kerran katsottua, ja nyt oli aika virkistää muistia. Loistavahan se oli edelleen. The Holiday (2006) Aah, nämä lämminhenkiset romanttiset komediat ala Nancy Meyers ovat sitten hyviä. Ja etenkin tuotuna Jouluteemaan, ne muistuttavat läheisesti Richard Curtisin mestariteosta, Love Actually. Tässäkin, ja siis kaikissa romanttisissa komedioissa, on tietenkin rakkaushuolia, jotka johtavat lopulta surun ja itkun kautta onneen ja rakkauteen, jotka jollain tasolla lähenevät jo epätodellisuutta. Kuitenkin sitä aina pystyy omautumaan johonkin elokuvan roolihahmoista. Rakkaushuolet taitavat siis olla aika yksiselitteisiä. The Holiday eteni kevyesti, mielenkiinnon säilyessä reilun kaksituntisen kestonsa ajan. Kaikilta näyttelijöiltä loistavaa työtä, vaikka hieman ylilyöntejä taisi naispääosan esittäjiltä lipsahtaa, mutta ne taisivat olla tarkoituksellisia roolihahmon korostamiseen tarkoitettuja lipsahduksia. Hyvä Jouludeittielokuva 4/5. The Polar Express (2004) Ennen Beowulffia tarkastin hyllystä tämän Robert Zemeckisiksen ensimmäisen liikkeenkaappaustekniikkaa hyödyntävän elokuvan. Tom Hanksin hahmon tunnisti hyvin monien roolien takaa, tosin siihen taisi vaikuttaa Hanksin tutuksi tullut ääni. Etenkin konduktoori muistutti Tom Hanksia, muut (Joulupukki, haamu) ei niinkään. Kuten Beowulffissa myös tässäkin audio-visuaalinen tykitys oli mitä näyttävintä. Etenkin alun junakohtaus tuotti lisäbassolle töitä. Junaseikkailu vuoristoratamaisine kohtauksineen oli taas visuaalisesti näyttävä. Upea ja lämminhenkinen joulusatu, josta kuitenkin puuttui jotain mistä aikuisemmat katselijat sen muistaisivat. 3/5 Joulutarina (2007) Marraskuussa ensi-iltansa saanut kotimainen joulutarina, ja vieläkin veti salin täyteen. Sain keskeltä teatteria laitimmaisen paikan, joka aluksi hieman latisti fiilingiä, mutta aika nopeasti tunnelma tasaantui. Missään kohtaa elokuva ei kuitenkaan onnistunut lumoamaan minua, hieman kuitenkin tunteet nousi pintaa surullisemmissa kohtaukissa, mutta mitään iloisuutta en pienestä hymystä huolimatta saanut elokuvasta irti. Olihan se loppujen lopuksi hyväntuulinen elokuva. Se oli tehty kansainväliseen levitykseen, joka näkyi itse tarinassa, mutta ei hirveästi korostanut suomalaisuutta. Onneksi sentää Levin kauniit maisemat tuotiin esille mitä mahtavimmin. Siitä Suomen tunnistaa. Hannu-Pekka Björkman suoritui osastaan mahtavasti. Lapsinäyttelijät olivat hieman kankeita, kuten ehkä Antti Tuiskukin. Sanotaan, että hieno kotimainen yritys, mutta jotain vielä jäi puuttumaan. 3/5
Kommentoidaan nyt tähän ketjuun vaikkapa jouluaatosta vuoden loppuun asti katsotut elokuvat. YLE näytti jouluaattona jälleen kerran Frank Capran jouluklassikon Ihmeellinen on elämä (It's a Wonderful Life, 1946, USA), jossa turhautunut, unelmistaan toisten hyväksi tinkimään joutunut liikemies George Bailey (James Stewart) saa nähdä, millainen maailma olisi ilman häntä. Olen edelleen sitä mieltä, että Ihmeellinen on elämä on kaikkien aikojen paras jouluelokuva - ja yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista. 40-luvun puolivälissä tehty elokuva ei ole vuosikymmenien kuluessa menettänyt innostavuuttaan ja kauneuttaan. Tarina, kerronta ja näyttelijät (Stewart, Donna Reed, Lionel Barrymore, Thomas Mitchell, Henry Travers, Todd Karns ym.) tekevät siitä ylittämättömän hyvän mielen elokuvan. ***** Jouluyönä YLE Teemalta tullut Joulupukki valloittaa Marsin (Santa Claus Conquers the Martians, 1964, USA) edustaa jouluelokuvien toista ääripäätä. Höpsössä tieteiskomediassa marsilaiset kaappaavat sen oikean, pohjoisnavalla asustelevan Joulupukin (John Call) tuomaan joulumieltä Marsin lapsille. Wikipedian mukaan elokuvan budjetti oli noin 200 000 dollaria. En pysty mitenkään käsittämään, miten tekijöiden on onnistunut saada rahoitus visiolleen. Camp-arvo lähestyy ääretöntä, kun antennipäiset, vihreät marsilaiset laitetaan samaan elokuvaan pahvilaatikosta tehdyn robotin, Joulupukin ja loistavien lapsinäyttelijöiden kanssa. Kun yhdistelmään lisätään vielä huonoin ikinä näkemäni dialogi, lopputulos on yksi tähti ja ehdoton katsomissuositus. Siis ihan oikeasti, miten ihmeessä näitä repliikkejä on voitu kirjoittaa? "Are you a television set?" * Robert De Niro on suurkaupungissa työskentelevä Taksikuski (Taxi Driver, 1976, USA) Martin Scorsesen jännitysdraamassa. Päähahmo, ilmeisen mielenterveysongelmainen, yksinäinen veteraani Travis Bickle näkee yövuoroja ajellessaan katujen saastan. Mies päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Vaikka elokuvaa pidetään väkivaltaisena, Seagal-tasoista puhdistusta on turha odottaa - body count ei nouse edes kaksinumeroiseksi. Taksikuskin vahvuus on Travisin hiljalleen yhä häiriintyneemmäksi kehittyvästä käytöksestä kumpuava tunne siitä, että kaverilla saattaa naksahtaa päässä minä hetkenä hyvänsä. De Niron huolellinen valmistautuminen rooliin kannatti. *** 1/2 Gene Hackman ja sitcom-stara Ray Romano ovat pääosissa pikkukaupunkikomediassa Villi valtataistelu (Welcome to Mooseport, 2004, USA). Yhdysvaltojen presidentti (Hackman) asettuu kahden virkakautensa jälkeen mainelaiseen Mooseportin kaupunkiin ja päätyy taistelemaan pormestariudesta paikallisen putkimiehen (Romano) kanssa. Lisäksi miehet päätyvät kilpailemaan saman naisen (Teho-osaston Maura Tierney) suosiosta. Villi valtataistelu ei edusta poliittista satiiria, vaan se on perinteisen kiltti, kilpailuasetelman ympärille rakennettu komedia ihmissuhteista. Hackman on perushyvä mutta ei normaalilla tasollaan, Romano menettelee. Juonesta puuttuvat todelliset yllätyskäänteet. Arvosanassa on ehkä hieman Hackman-lisää. ** 1/2 Torstai-yönä YLE 1 näytti Tessa de Loon romaaniin perustuvan Oscar-ehdokkaan Kaksoset (De Tweeling, 2002, Alankomaat/Luxemburg), jonka jostakin ihmeen syystä katsoin. Hollantilaisdraama kuuluu "ihmiskohtaloita maailmanhistorian pyörteissä" -kategoriaan, ja kertoo toisistaan erilleen joutuneista kaksoissiskoista Annasta ja Lottesta. Vanhempien kuoltua Anna joutuu köyhälle saksalaistilalle, Lotte viedään varakkaan hollantilaisperheen hoiviin. Toinen maailmansota syttyy ja mutkistaa sisarusten välejä entisestään. Molempia päähenkilöitä esittää kolme eri näyttelijää: Annaa Sina Richardt, Nadja Uhl ja Gudrun Okras, Lottea Julia Koopmans, Thekla Reuten ja Ellen Vogel. En ole eeppisten hollantilaisten rakkausdraamojen asiantuntija, mutta Kaksoset oli positiivinen yllätys. Vaikka elokuvalla on kestoa huomattavasti yli kaksi tuntia, en menettänyt mielenkiintoani. Elokuvan ongelma on kestämättömän huono loppu, johon syyllinen lienee kirjailija itse. *** Brian De Palman lehdistökriittisessä draamakomediassa Turhuuksien rovio (The Bonfire of Vanities, 1990, USA) Tom Hanksin esittämä Wall Street -juppi Sherman McCoy joutuu pulaan, kun rakastajatar (Melanie Griffith) kolhaisee autolla tummaihoista poikaa. Toimittaja Peter Fallow'n (Bruce Willis) kirjoittamasta lehtijutusta lähtee käyntiin ajojahti ja mediasirkus. McCoyn vaimoa esittää Kim Cattrall, apulaissyyttäjä Jed Krameria Saul Rubinek (Frasier, Armoton) ja tuomari Whiteä Morgan Freeman. Tom Hanks ja Bruce Willis ovat näyttelijöitä, joiden ei luulisi juuri päätyvän samoihin elokuviin. Ilmeisesti Willis halusi kokeilla toimintaroolien lomassa oikeaa näyttelemistä. Kuten viisaus sanoo, suutari pysyköön lestissään, sillä Turhuuksien rovio ei kuulu Willisin uran huippuhetkiin. Syy tästä ei tosin lankea kokonaan hänelle, vaan lähinnä De Palmalle, jolla oli pallo hukassa 90-luvun taitteessa ennen Carlitoa ja Vaarallista tehtävää. Hanks vetää roolinsa turhankin hilpeästi, näin ollen McCoyn "tuho" ei oikein hahmotu. Paljon hyviäkin elementtejä leffassa on, mutta kokonaisuus ei innosta. ** 1/2 Cate Blanchett tulkitsee nimiosaa Gillian Armstrongin sotadraamassa Charlotte Gray (Charlotte Gray, 2001, Iso-Britannia/Australia/Saksa). Lentäjä-poikaystävän koneen pudottua Ranskassa nuori skottineito Charlotte Gray värväytyy Vichyn Ranskan vastarintaliikkeen kanssa kommunikoivaksi agentiksi. Blanchettin lisäksi elokuvassa nähdään esim. Billy Crudup ja Michael Gambon. Ottaen huomioon sen, että Blanchettin hahmo pääsee agentiksi juuri sujuvan ranskantaitonsa vuoksi, on suoranainen häpeä, että elokuvan ranskalaiset puhuvat vain englantia - saksalaiset sentään osaavat edes hieman äidinkieltään. Elokuva sisältää pari turhaa ja irrallista käännettä, mutta on yleisilmeeltään ihan kelvollinen. ** 1/2 Saatuani jälleen käyttööni toimivan DVD-soittimen pääsin katsomaan syntymäpäivälahjaksi saamani DVD:n Poikkeustila (The Siege, 1998, USA). 9/11 -tapahtumia ansiokkaasti ennakoivan terroristijännärin keskuksessa on kolme USA:n etua ajattelevaa henkilöä - FBI:n Anthony Hubbard (Denzel Washington), CIA:n Elise Kraft (Annette Bening) ja armeijan kenraalimajuri William Devereaux (Bruce Willis). Sivuosista voi huomata Tony "Monk" Shalhoubin, Sami Bouajilan, David Provalin ja Boston Legal -sarjan Mark Valleyn. Kunnon republikaani ei varmasti sulata Edward Zwickin ohjaaman ja Lawrence Wrightin kirjoittaman tarinan painotuksia, sillä elokuva kyseenalaistaa USA:n toimintaa maailmalla ja yrittää ymmärtää terrorismin syitä. Tästäkin huolimatta Poikkeustila on mielenkiintoinen kuvaelma terrorismista ja siihen reagoimisesta. Tuotantoarvoiltaan filmi on hyvää keskitasoa. *** Vuoden viimeisen elokuvan kunnian sai tällä kertaa Peter Weirin Oscar- ja BAFTA-palkittu Kuolleiden runoilijoiden seura (Dead Poets Society, 1989, USA), jossa opettaja John Keating (Robin Williams) tuo uusia tuulia tiukan kurin nimeen vannovaan sisäoppilaitokseen. Oppilaita näyttelevät mm. Robert Sean Leonard (House) ja Ethan Hawke (Training Day, Before Sunrise ja Before Sunset). Odotukseni olivat korkeat, ja alkupuoli vastasikin niitä. Spoilereita välttäen jätän mainitsematta, miksen pitänyt lopusta. En tiedä onko kritiikilläni juuri järkiperusteita, lähinnähän minua harmittaa se, että luulin Kuolleiden runoilijoiden seuraa feel-good -filmiksi, joksi se ei sitten osoittautunutkaan. *** 1/2
Shaun of the Dead - Simon Pegg on hauska mies, tämä kävi selväksi jo katsomalla kulttisarja Big Trainia. Pidempään ollut siis tarkoitus tämä kulttimaineessa oleva zombie-hauskuuttelu katsoa ja ei tämä pettymys ollut, joskaan ei myöskään sellainen revittely kun joskus olin antanut itseni ymmärtää. Sopivan hauskaa kerrontaa ja kivoja juttuja + verellä mässäilyä. Spies Like Us - Hölmö komedia kultaiselta kasarikaudelta. Juoneen kuuluu jotain KGB:tä ja blaa blaa .. Ei ole pääasia. Chevy Chase ja Dan Aykroyd pääosissa ovat penteleen hauskoja. Loppua kohti tietenkin sitten menee muka oikeaksi elokuvaksi joka laskee pisteitä. Zoolander - Totaalisen tyhmä ja idioottimainen komedia. Toimii silti perkeleen hyvin ja naurattaa samalla paljon. Tämän voisi jopa ostaa hyllyyn. Transamerica - Taas tulee käytettyä kuvausta "katkeran suloinen" koska en parempaa kuvausta keksi. Felicity Huffman on melkoisen loistava roolissaan miehenä joka on jo viittä vaille nainen ja saa selville että hänellä onkin poika. Vakavalle aiheelle tässä sai hieman nauraa ja sekös on aina kivaa.
The Kingdom Kiehtovaa toimintaa kiehtovan aiheen ympärillä, hienosti kuvattuna hyvällä äänellä ja kuvalla (720p MKV). :thumbsup:
Maailman nopein intiaani 3/5 Tv-elokuvatoteutus uusi-seelantilaisesta miehestä (Anothy Hopkins) joka matkustaa toiselle puolelle maapalloa kiihdytyskisoihin moottoripyöränsä kanssa. Voisi olla paljon parempi, mutta tunnelman luominen ontuu ja tarinan kerronnassa on aivan liian kiire. Gremlins 2 - riiviöt uusi pesue 2-/5 Käytännössä täyttä paskaa. Mielenvikainen juoni, heikot juonenkäänteet ja paperiset henkilöhahmot saavat aikaan melko absurdin tunnelman leffaan, siitä nämä pisteet. Factotum 4-/5 Aki Kaurismäkeläisissä tunnelmissa seilaava elokuva Charles Bukowskin omaelämänkerrallisesta Chinaski -nimisestä juoposta. Matt Dillon tekee mainion roolin elämää sivusta seuraavana juoppona. Izzat 3/5 Norjalainen "mafialeffa". Kiva, väkivaltainen juoni ja toteutus. Valitettavasti ok-tason juonella ja toiminnalla ihan mafiaveljien tasolle nousta, etenkään kun henkilöhahmojen ja tarinan kuljetus ei aika ajoin jaksa kantaa. Silti ihan hyvä yritys. Blinkende lygter 1½/5 Epäonnistunut leffa kolmesta rikollisesta jotka alkavat pyörittää ravintolaa ja välttelevät vanhoja rikollistovereitaan. Komedia, toiminta ja draama nivoutuvat yhteen tässä elokuvassa sellaiseksi paketiksi, joka aiheuttaa katsojassa myötähäpeää ja sääliä kaikkia tämän elokuvan tekoon sotkeutuneita ihmisiä kohtaan. Vältelkää. -- JP
Pirates of the Caribbean 3 ** Elokuva ei ollut pettymys, sillä en odottanut siltä paljoa. Yllättävän viihdyttävä on kuitenkin, jaksoin katsoa koko ylipitkän lähes kolmetuntisen touhotuksen läpi yhdellä istumalla nukahtamatta. Mitään järjen hiventäkään tässä ei ollut; sellainen sekametelisoppa on kyseessä että oksat pois. Toivottavasti eivät tee enää lisää. Alentuneet lipputulot edelliseen verrattuna ehkä toimivat varoittavana enteenä, jonka Bruckheimerin Jere ottaisi tosissaan. Family Man ** Tällä elokuvalla oli tavoiteltu samaa asemaa, kuin kalassikkoelokuvalla "Ihmeellinen on elämä" on. Ei ollut tätä tarkoitus katsoa, mutta tuijottamaan jäin kun telkkarista tuli. Sen verran sisältää itseä koskettavaa materiaalia aiheesta "mitä kaikkea minulla onkaan kun olen perheenisä, mitä sellaiseksi ryhdyttyäni olen kieltänyt itseltäni". Dresden *** Yllättävän hyvin tehty tv-leffa Dresdenin pommituksista romanttisella kehystarinalla. Pisteitä nostaa historiallinen viitekehys ja se, että loppua ei ole tehty siirappiseksi. Toinen osa jäi telkkarista katsomatta, joten tämä piti sitten hankkia omaksi. Sopii hyvin toiseen maailmansotaan sijoittuvien elokuvien kokoelmaan.
Lucky Number Slevin Kikkailutoimintaa hyvillä näyttelijöillä, sujuvalla dialogilla ja ripauksella huumoria. Tykkäsin todella, leffa pääsi ihan yllättämään hyvyydellään ja muutamalla juonenkäänteelläänkin. Miinusta lopun vähän liiallisesta selittelystä. Kestää helposti toisenkin katselukerran. 4+/5
The Blob (1988) mielestäni aika loistava elokuva tappajamönjästä. kannattaa katsoa 4/5 The Toxic Avenger tiukka "kauhu"splatteri, joka on tavallaan niin huono että se tekee siitä hyvän. 4/5 X2 X-Men 2, Marvel iskee ainakin minuun 4/5 The Day After Tomorrow ihan katsottava oli , välillä vähän puuduttava kylläkin. 3/5 1492: Conquest of Paradise no jaa,tästä voisin sanoa että katson tämän paremman puutteessa, jotenkin juoni tai joku ei tässä iskenyt, mutta ihan ok hyvin tehty elokuva silti. 3,5/5 Three Days of the Condor Sydney Pollackin hyvä tekele. thrilleri thrillerin merkityksessä. 4/5
Blade Runner Final Cutin hypetyksen myötä oli odotukset kasvaneet melko korkeiksi, varsinkin kun siitä on vähintään kymmenen vuotta kun tämän oli viimeksi nähnyt. Hienosti se vaan kolahti edelleen, ja jossei 2001 Avaruusseikkailua lasketa niin kyllä tämä mun scifi top1 leffa on. Tästä tietysti kiitoksia Philip K Dickin kirjalle, käsittämättömän hienolle näyttelijäporukalle, Scottin pikkutarkalle ohjaukselle, Vangeliksen musiikille jne jne... hyviä puoliahan riittää vaikka kuinka, ja ohjaajan lopullisessa näkemyksessä niitä huonoja ei juuri tule mieleen. Ehkä elokuvan teho piilee kuitenkin eniten siinä ettei se ole perinteistä scifiä. Action-kohtaukset pysyvät aisoissa, tulevaisuudenkuvilla ei mässäillä tai retostella vaan vuoden 2019 LA esitetään rumana ja harmaana kaupunkina ja tehostepläjäyksen sijaan pääpaino on moraalikysymyksissä ja eksistentialismissa - leffa jättää jotain ajateltavaakin. Dialogi on legendaarisia lausahduksia täynnä ja ns. avoin loppu huikea. *****/***** Det Sjunde Inseglet Bergmanin näkemys uskonnosta ja kuolemasta on rohkeaa ja mielenkiintoista elokuvaa, mutta ei onneksi niin synkkä ja vakava kuin ensialkuun saattaisi vaikuttaa. Käsikirjoitus ehkä hapuilee vähän ja tapahtumien kulku on paikoitellen hieman heikkoa, mutta jo aloituskohtaus riittäisi tekemään tästä hienon filmin. Seitsemäs sinetti toimii ennen kaikkea herkullisen hahmokavalkaadin ja näiden välillä käytävän dialogin voimin. Erityisesti ritarin ja kuoleman välinen kemia toimii ****/*****
Joulun ja Uuden vuoden ajan saldoa: Kun taivas putoaa... (1972) Risto Jarvan aikalaisten ehkä kaikkein eniten arvostama elokuva, joka on mustalla huumorilla ja ironialla varustettu kyyninen melodraama. Tarina kertoo kohulehden toimittajasta (Erkki Pajala), joka tekee lehtijuttuja moraalin hämärällä alueella - toisten kustannuksella, välittämättä työnsä seurauksista. Seurataan tarkasti yhtä kohtaloa (Eeva-Maija Haukinen), josta muodostuu lopulta toimittajan pakkomielle. Elokuvasta kehittyy seikkailu, rakkaustarina ja pako normaalista. Jarvan filmografia on osaltani Lomaa (1976) ja X-paronia (1964) lukuunottamatta katsottu. Ja myös minä sijoittaisin Kun taivas putoaa aivan ohjaajan elokuvien kärkikolmikkoon. Harmi että tämä elokuva on onnistuttu ohittamaan muutoin lähes kokonaan julkaistussa elokuvaketjussa. Jäniksen vuosi (1977) Risto Jarvan joutsenlaulu. Ties kuinka mones kerta uudelleen katsottuna. Tarina on kaikille tuttu: mies kyllästyy elämäänsä ja hakee vauhtia luonnosta - muodostuu seikkailu jäniksen (luontokappaleen ruumiillistuma ja välikappale) kanssa. Hieman tiiviimpi tarina olisi mielestäni toiminut vielä paremmin. Guruni PvG sanoi linnan juhlien haastattelussa, että jokaisen suomalaisen tulisi nähdä tämä elokuva - toteutin tuon osaltani jälleen kerran. Ringside (1992) Muistikuvat lapsuudesta olivat vahvat. Tarmo Uusivirran tarina on monelle vieras, mutta siinä on suuren maailman ainekset. Mies oli/on siis yksi parhaita suomalaisia nyrkkeilijöitä koskaan. Arto Halosen Ringside dramatisoi aika vahvalla tavalla Uusivirran elämää: mies itse esittää noin tunnin mittaisessa dokumentissa pääosaa. Keitos on vahva kokemus, jossa mies auliisti kertoo kameralle ongelmistaan - mitään salaamatta. Dokumentti kuvaa Uusivirtaa niin yksityishenkilönä, kuin urheilijana. Tietenkin urheilun huippuhetket (mitkä sinällään ovat tallentamisen arvoisia) saavat leijonan osan. Dokumentti tavallaan "jää" kesken, kun Uusivirran elämä jatkuu, ja sen takia DVD-julkaisun extrat kannattaa katsoa heti putkeen. Vaikka ne tekevätkin suuren kontrastin taiteellisesti erinomaisesti toteutettuun ja kerrottuun dokumenttielokuvaan verrattuna puhuvienpäiden muodossa, on tärkeätä tietää tarina kokonaisuudessaan. Blood Diamond (2006) ½ Olipas rankka elokuva. Aihe oli raju, eikä graafisessa väkivallassa oltu myöskään yhtään pihistelty. Tarina on hieman laaja ja rönsyilevä makuuni, ja jossakin määrin myös ennalta-arvattava. Mielestäni elokuvalla oli kaksi loppua: ensimmäinen - jonka jälkeen tuli Leonardon kärvistelyt - olisi toiminut paremmin. En tiedä oliko elokuvan tarkoituksena parantaa Afrikan tilannetta, mutta erittäin väkivaltaisen kuvan se maanosan ihmisistä ainakin antoi. En tiedä ottiko elokuva myöskään järkevällä tavalla kantaa eurooppalaisten asemaan Afrikassa. No kuitenkin, parin katselun kestävä elokuva. Emmauksen tiellä (2001) Pölösen tie-elokuva. Aikaisemman katselun jälkeen taisin antaa elokuvalle maksimissaan kaksi hymiötä. Nyt saldo nousee yhdellä. Tarina ei ole tarkoitettukaan järkeväksi ja hyväksi (miten muuten selittäisit loppukohtauksen?), vaan hulluhauskaksi toheloinniksi. Varmastikaan elokuvan tehdäänpä-tässä-samalla-elokuvaa -tapa ei ole kaikkien mieliin, ja nyt minäkin aloin ymmärtää siinä ollutta huumoria. Näyttelijät tekevät hyviä rooleja ja on uskomatonta ajatella, että koko elokuva on kuvattu yhden päivän aikana. Blow up (1966) Antonionin elokuvat on tavallisesti ajallisesti ja tarinankerronan/-kehittelyjen osalta pitkiä, joissa seikkailee vieraantuneita hahmoja. Tätä oli nimenomaan myös Blow up - kerään suudelman jälkeen, taustanaan Lontoon 60-luku ja Swinging sixties. Tarinan päähenkilö on muotikuvaaja, joka ottaa tietämättään tärkeän kuvan (tai ainakin sellaiseksi se muodostuu). Aika tylsähkö kokonaisuus, jonka tapahtumat tuntuvat etenevän välillä päämäärättömästi ja turhan hitaalla sykkeellä. Pisteet kauniin Veruschka von Lehndorffin lyhyelle esiintymiselle (namnam!) Miehen työ (2007) ½ Onkohan tämä tahallisesti tragikomediaa, vai tekikö hilpeä joulumieli siitä sellaisen? Ainakin elokuva oli Blowupin jälkeen huomattavasti sujuvammin ja kehyemmin (lue: yksikertaisemmin) etenevä. Juoni on karsittu kaikesta turhasta kikkailusta ja sisältää vain oleellisemman, jonka yhdellä katselulla jaksaa hyvin vastaanottaa. Tommi Korpela mieshuoran roolissa on hyvä - siinä onkin koko elokuvan sielu ja erityislaatuisuus. Hauskat sattumat tekevät elokuvasta mielenkiintoisen. Voisin katsoa vaikka uudestaan. The Departed (2006) ½ Scorsesen tuorein rikosjännäri. Mielestäni hieman ylipitkä ja siten lopussa jatkuva vauhdikkuus alkaa väsyttää. Ei sisällä mielestäni aikaisempien mestariteoksien (Casino, Taxi Driver, Goodfellas) kaltaisia seikkoja, jotka nostaisivat mitenkään erityisen muistettavaksi. Departed on sen sijaan hyvin kliininen ja terävä rikosdraama, jossa vaan sattuu kuolemaan suuri joukko ihmisiä, lentämään fuck-sana usean kerran ja samalla olemaan hyvät näyttelijät. -- Tulossa vielä TV-sarjat: Riget I (1994) ja Lapinlahden linnut BOX (1985-2006)
Viime päivien leffa satoa: The Last Legion Itse pidän paljon tällaisista antiikin aikaan sijoittuvista leffoista, mutta harmikseni ne yleensä ovat melko huonoja, aivan kuten tämäkin tekele. Poikkeuksena useimpiin vastaaviin leffoihin, tässä ei surkeinta ollut kornit näyttelijät, surkea musiikki tai huono lavastus/puvustus, vaan itse juoni, joka oli kuin jonkun lapsen käsistä. Leffassa mentiin yleensä siitä missä aita on matalin ja loppu oli aivan totaalisen surkea. Raakaa väkivaltaa tai kiroilua ei leffassa ollut käytännössä lainkaan, joten ehkä tämä oli tarkoitettu vähän nuoremmille (10-15v) katsojille. Ei tätä aikuinen ihminen voi tuskastumatta katsoa, ellei sitten ole kauheassa kännissä. 1.5/5 Resident Evil: Extinction Huonon ykkösosan jälkeen tuli vielä surkea toinen osa, ja sitä seurasi tämä tekele. Eipä tästä nyt montaa hyvää sanaa voi sanoa, paitsi että kyllähän tätä ainakin tuota surkeaa kakkososaa parempi oli, ei tosin yltänyt aivan tuon ykkösosan tasolle. No, kyllähän tämän katsoi, olihan tässä sentään Milla ja muutaman paukun jälkeen tämä oli oikeastaan ihan viihdyttävää hömppää. 2/5 Balls of Fury Odotin tältä leffalta jotain, sillä olihan tässä mukana sentään itse Christopher Walken, mutta milloinpa tuo mies olisi osannut hyvässä leffassa olla mukana? Ei vissiin koskaan... Olin odottanut trailerin perusteella jotain Blades Of Gloryn tasoista komediaa, mutta ei tätä leffaa voi kyllä hyvällä mielelläkään tuohon verrata, sen verran kurjasta tekeleestä on kyse. Pääosassa oli surkea Dan Fogler, jonka hahmoa vihasi oikeastaan koko leffa ajan. Leffassa oli yritetty tehdä vitsiä monesta kasari ja ysäri komedioiden kliseistä, mutta muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta siinä epäonnistuttiin täysin. Diedrich Baderin esittämä seksiorja oli oikeastaan ainoa hyvä hahmo koko leffassa. 2/5 Det Sjunde inseglet Seitsemäs Sinetti Tätä Bergmanin klassikko en ollut aikaisemmin katsonut, mutta onneksi olin laittanut sen digiboksille talteen kun se viime kerralla telkkarista tuli. Nyt joululomalla aikaa oli niin sain sitten tämänkin katsottua. Ja mitäpä tästä nyt oikein sanoisi? Klassikkohan tämä on, eikä tässä nyt ruotsinkielisen dialogin lisäksi oikein mitään huonoa sanottavaa jäänyt. Kiinnostavaa aihetta oli käsitelty taidolla ja muutamia pieniä kohtauksia lukuun ottamatta leffa jaksoi olla kiinnostava. 4.5/5 The Third Man Kolmas Mies Seitsemännen sinetin lisäksi digiboksin kätköistä löytyi tämä film-noir klassikko. Hyvä kässäri ja sodanjälkeisen Wienin rauniot pitivät jännitystä yllä koko leffan ajan. 5/5 The Nutty Professor En ole oikeastaan koskaan ollut mikään Jerry Lewis fani, mutta miehen tuotantoa on tullut vuosien varrella kyllä paljon katsottua. Vuorossa oli nyt The Nutty Professor, jossa Jerry esittää nörtti proffaa joka muuttaa itsensä naisia iskeväksi Buddy Loveksi. Jerryn laulut olivat minusta kyllä melko surkeaa kamaa ja osa vitseistäkin oli aika huonoja, tai sitten en vain tajunnut niitä kaikkia. Olin aiemmin nähnyt Eddie Murphyn tekemän uusinta version tästä ja kyllä minun täytyy myöntää että kyllä se Murphyn versio oli tätä parempi. 3/5 Helen of Troy (2003 Tv) Surkean Troijan jälkeen tämä tuntui ihan hyvältä minisarjalta. Sienna Guillory oli veti kyllä oikein hehkeän roolin Henana ja koko sarja pyörikin hyvin paljon juuri hänen ympärillään. Melko pornahtava versio tämä kyllä oli, mutta kyllähän tuota alastonta Sienna Guilloryä katselee ihan mielellään. Itseä tässä hirvitti eniten se että sarjassa oli otettu melko huikeita vapauksia alkuperäisteoksen juonesta/tapahtumista. Lavasteet/puvustus ei ollut historiallisesti mitenkään tarkkaa, mutta kyllä ne ajoivat asiansa ihan hyvin. Useat kohtaukset olivat sitä luokkaa että vähemmänkin historiaa tietävä kyllä suuttuisi niistä (esim. Paris hyljätään lapsena ja hänen ja Menelauksen välinen taistelu), mutta kyllä tämä kaikista puutteistaan huolimatta melko viihdyttävä sarja oli. 3.5/5
Lorenzo's Oil Nyt tuli katsottua taas unhoon jäänyt Lorenzon Öljy. Täytyy sanoa heti että George Miller tekee tässä taas vakuuttavaa työtä! Nick Nolte vetää hyvin jokseenkin oudon ulkomaalaisen roolin ja Susan Sarandon tekee sitä mitä voi odottaa .Aika vakava elokuva kyseessä,joka taitaa aika pitkälti vielä perustua tositapahtumiin. Suosittelen! 4+/5
40 Year Old Virgin God Damn! Miten min? olen voinut missata t?m?n leffan? Katsoin eilen pikkuhuppelissa leffan ja t?ytyy sanoa etten ole v?h??n aikaan nauranut n?in paljon. Poskilihakset kipe?n? sai kyll? nauraa. Loistava komedia! ________ Lovely Wendie
Oliver! (1968) Oscar-voittaja musikaali, joka ei sisällä yhtäkään muistettavaa musikaalinumeroa tai sen kummemmin näyttelijäsuoritusta. Laulunumeroita venytetään paikoitellen materiaalin laatuun nähden järkyttävän pitkiksi ja laajoiksi joukkokohtauksiksi. Seikka, joka ei ainakaan auta peittämään laulujen tasapaksuutta. Dickensin klassikkotarina tuntuu tässä yhteydessä lähinnä kalliilta kehyksiltä halvassa taulussa ja näyttelijärintamallakin jäädää David Leanin filmatisoinnin asettamien standardien edessä pahasti. 1,5/5 Flesh+Blood (1985) Verhoevenin ensimmäinen rapakon takainen kokopitkä Lihaa ja Verta tarjoaa sylin täydeltä niitä samoja mausteita joista mies on tunnettu koko uransa eli mitäpä muutakaan kuin seksiä ja väkivaltaa mutta tällä kertaa ei lähimainkaan niin täsmällisinä annoksina kuin myöhemmissä onnistumisissa. Muutaman kerran kallistutaan likimain mauttomuuden puolella mutta muuten tietynlaista verhoevenmaista eteenpäinvievää dynamiikka elokuva kuitenkin tarjoaa huolimatta, että kulissit lihakekkereille eivät ole tällä kertaa erityisen vahvat. Kuitenkin jos edes osapuilleen kykenee ennakoimaan mitä tuleman pitää ja osaa tähän asennoitua, niin ainakin varsin räväkkä paketti kyseessä ellei muuta. 2,5/5 Around the World in Eighty Days (1956) Maailman ympäri 80 päivässä on harmiton menneen ajan seikkailuelokuva, joka ei ota itseään liian vakavasti mutta uppoutuu liiaksikin mehustamaan komeita kulisseja ja isoja joukkokohtauksia sillä seurauksella, että Phileas Fogg seurueineen uhkaa paikoitellen hukkua kaiken sortin sirkustemppujen lomaan. Myös muutamat alkuperäisnovellin ulkopuolelta mukaan tempaistut kohtaukset hakevat paikkaansa sitä löytämättä. Maisemat vaihtuvat kuitenkin pääsääntöisesti kiitettävää vauhtia ja elokuvan tutuksi tekemät cameo-roolit täyttävät lähes joka kohtauksen niiden ollessa mukavaa bongailtavaa katsojalle. 2,5/5
Ei kyllä se alkuperäinen ääniraita pitää olla, mitään dubbausta en hyväksy. Ajattelin tuossa vain että leffa ei olisi kuulostanut niin oudolta jos se olisi alkujaan tehty englanniksi, mutta taitaa olla jo vähän liian myöhäistä valittaa, kun leffallakin on jo jonkin verran ikää.
On tässä tullut taas katseltua, tosin pitkä on aikakin edellisestä postauksesta. Raiders of the Lost Ark No tästä nyt ei voi eikä tarvitse paljoa sanoa. Kaikki on kohdallaan ja edelleen lukuisien katselukertojen jälkeen viihdyttävyys on ennallaan. 5/5 Indiana Jones and the Temple of the Doom Trilogian selvästi heikoin elokuva. Ensimmäinen vartti menee vielä suht mukavasti ykkösosan malliin, mutta itse temppelivaihe ei itseäni ole koskaan jaksanut lämmittää. Oikeastaan kaikilla osa-alueillaan elokuva häviää ykkösosalle ja erityisesti sivuosien sankarit aiheuttavat paikoin suurtakin ärsytystä. 2½/5 Indiana Jones and the Last Crusade Kolmas osa on onnistunut paluu avausosan tunnelmiin. Jossain määrin mennään turhankin orjallisesti Raidersin kaavalla ja huumoria on omaan makuuni hieman liikaa. Mainio alkuosuus ja Sean Conneryn mukaantulo paikkaavat paljon ja tekevät osaltaan tästäkin leffasta unohtumattoman tapauksen. 4/5 It's a Wonderful Life Jouluelokuvien ehdoton ykkönen tuli jälleen kerran katsottua aaton vastaisena iltana/yönä ja kaikki on edelleen kohdallaan. Capran ohjaus on varsin oivaltavaa ja näyttelijät parhaimmillaan olevan Jimmy Stewartin johdolla onnistuvat oikeastaan ihan kaikki. Kaikkien aikojen koskettavimpia elokuvia on tämä. 5/5 Benny's Video Sitten jotain ihan muuta. Haneke-boksin purku jatkui tällä aika paljon edeltävän Seitsemännen mantereen tunnelmissa jatkavalla elokuvalla. Ihan yhtä tiivistunnelmainen paketti tämä ei ole, sillä loppupuoli etelänmatkoineen hieman vei harhateille. Elokuvan ns. pääkohtaus on kyllä paikallaan pysyvine kameroineen jälleen mestarin työtä. 3½/5 71 Fragmente einer Chronologie des Zufalls Päinvastaisesti kuin edellä, tässä nimihirviöleffassa tunnelma rakentuu alun sekavuudesta loppujen lopuksi varsin hienovaraisesti ja tyylillä kohti lopun ns. räjähdystä, joka kyllä jälleen teki varsin puhumattomaksi. Kaikkien uutiskuvien merkitystä tarinaan en kyllä ymmärtänyt. Elokuvan pisin kohtaus oli hieno. 3½/5 Funny Games (1997) Haneken ehkä tunnetuin elokuva poikkeaa boksin muista elokuvista merkittävimmin värimaailmansa kautta. Siinä missä kolme ensimmäistä esitteli hämärän, ankean ja rapaisen Itävallan, Funny Gamesissa luonto on vehreimmillään ja kaikkialla on kaunista. Kontrasti elokuvan tapahtumiin jo sinänsä on erilainen eikä ehkä kaikkein toimivin. Elokuvan avainhetkillä Haneke näyttää jälleen taitonsa, mutta jotain tästä jää puuttumaan. 3/5 Sooloilua Suomihömppää perinteisimmillään eli ei oikeastaan mitään mitä ei ole aiemmin jo nähty. Kristiina Elstelän ja pari muuta roolisuoritusta tätä lähinnä pinnalla pitävät. Noh, ei tämä muutenkaan aivan kaikkein heikointa ole. 2½/5 The Holiday (2006) En oikeastaan hirvittävästi keksi tästä sanottavaa. Siinä missä tuo Sooloilua on perinteistä suomi-hömppää, niin tässä sitä perinteisintä Setä Samulin antia samasta genrestä, vaikka sinne Brititkin on harmikseni sotkettu mukaan. Sillä erotuksella tosin, että Sooloilua oli parempi elokuva. 2/5 Atlantic City Olipa oivallinen leffa. Burt Lancaster tekee ehkäpä uransa parhaan roolin koko elämänsä epäonnistujana mafian nurkissa pyörineenä vanhuksena ja Susan Sarandon on oikeastaan aika kuuma pakkaus. Elokuva onnistuu hienoon sanoisinko 70-lukulaiseen tyyliin tekemään casinokaupungista harvinaisen luotaantyöntävän paikan, kun taas tarinaan on jollain tapaa saatu sen tapahtumista huolimatta mukaan jopa pieni annos lämpöä. 4/5
Kolme väriä: Punainen (Trois couleurs: Rouge) Tämä osoittautui väritrilogian parhaaksi elokuvaksi. Valentinen ja tuomarin ystävyyden kehittyminen oli taiten kuvattu ja elokuvassa oli paljon kauniita hetkiä. Irène Jacob oli vallan herttainen pääroolissa. Pieni miinus lopun isosta tapahtumasta, joka tuntui jotenkin elokuvaan sopimattomalta, vaikka tarinan kuljetuksen kannalta merkittävä olikin. + Erään merkin varjossa (Ministry of Fear) Sodanajan paranoiaa, natseja, salaliitto ja vahingossa mukaan tempautuva sivullinen - tällaisista aineksista saa yleensä viihdyttävän keitoksen ja niin nytkin. Hitchcockin vastaavan aiheen käsittelyille ei tämä kuitenkaan aivan pärjännyt, vaikka tekijämies oli toki nytkin takana. ½ Excalibur - sankarin miekka Välillä hieman pahviset lavasteet häiritsivät ja useampaankin otteeseen tuli naureskeltua väärissä kohdissa replikoinnin ollessa paikoin huomattavankin tönkköä, mutta kyllä tässä Arthurin legenda varsin hyvin tuli käytyä läpi eikä tunnelmanluonnissakaan vikaa ollut. Legenda ajoi itse henkilöhahmojen ohitse, mutta tällaisessa tarinassa se onkin lähes pakollista. Helen Mirreniä katsoi mielellään taas vaihteeksi nuoremmassakin kuosissaan. ½ Haastaja (Hard Times) Walter Hillin ensiohjaus on jo tekijälleen tyypillistä äijäelokuvaa. Lama-ajan New Olrleans on tapahtumapaikkana idyllinen ja muutenkin tässä katutappeluelokuvassa on kelpo tunnelma. Bronson on sopiva kivikasvo mystiseksi tappelijaksi ja James Coburn hoitaa taidolla ketkuilun. ½