Helppo tähän mielipiteeseen on yhtyä. Lyhyestä kestosta huolimatta ei elokuva tuntunut kiirehdityltä vaan tarina saatiin vietyä kivan leppoisasti läpi. Vuodeksi 2009 tulee näköjään remake tästä, joten viimeistään silloin pääsee uudestaan miettimään miten hyvä tämä oikeasti olikaan.
Knife in the water (1962) Mieletöntä kuvitella että kyseessä on elokuvantekijän esikoisohjaus, olkoonkin Polanskin poika. Kuvaus oli hienosti toteutettu ja dialogi tiukasti mielenkiintoa ylläpitävää. Oikeastaan tämä oli enimmäkseen puhe elokuva alusta loppuun. Mikäs siinä jos näitä osaa tehdä. Antoi mielenkiintoa etsiä käsiin muitakin miekkosen varhaistuotantoon kuuluvia rainoja. 4/5
Almost Famous ****½ Loistavalla musiikkiraidalla varustettu fiilistelypätkä. Mielenkiintoisia hahmoja ja loistavaa näyttelyä. Varsinkin pääosan poika teki oivaa jälkeä. Kate Hudson oli varsin söpö ilmestys. Koko leffan ajan sai kyllä olla hymy huulessa. The Wild Bunch ****½ Ensimmäistä kertaa tuli katseltua tämäkin klassikko. Oli aika äijä meininkiä. Alussa ja lopussa tapahtuvat tulitaistelut hidastuksineen ja verikaarinen olivat todella kaunista katseltavaa. Siinä välissä sitten tapahtui kaikenlaista jännää. Välillä tosin tarinankerronta oli hieman hapuilevaa. Se jääkin elokuvan ainoaksi miinukseksi. Legendaarinen näyttelijäjoukko oli maineensa veroisessa iskussa. Kova pätkä kertakaikkiaan. Ja mainitaan vielä, että Blu-rayn kuva on tämän ikäiselle elokuvalle aivan loistava. Dark Waters **** Tyyliä ja tunnelmaa tihkuva kauhuelokuva kunnon italotyyliin ala Bava/Argento. Ukrainassa kuvatussa elokuvassa nunnat ovat vaarallisia ja hirviöt rumia. Loppu oli hieman hätäisesti kyhätty, mutta muuten meno oli aika jäätävää. Lämpimät suosittelut.
Hän ampui ensin (The Shooting) Monte Hellmanin lännenelokuvassa on hieman vinksahtanut tunnelma, mikä luettakoon tällä kertaa eduksi. Tarina on perinteistä takaa-ajoa, mutta pitää mielenkiinnon yllä tyylikkääseen loppuunsa saakka. ½ Experiment - Ihmiskoe (Das Experiment) Aluksi huolettomalta vaikuttava käyttäytymiskoe riistäytyy käsistä ikävin seurauksin. Vankilaoloissa tunnelma tiivistyy hyvin, mutta takaumahäröilyt päähenkilön naissuhteen parissa eivät oikein ota toimiakseen. Onneksi muuta valitettavaa ei löydy ja tosipohjaisuus tuo aina lisämielenkiintoa. ½ Rocco ja hänen veljensä (Rocco e i suoi fratelli) Viisi veljestä muuttaa eteläisestä Italiasta leskiäitinsä kera Milanoon. Toimeentulosta kamppaillaan ja keskinäiset suhteet ovat kovilla. Jokainen veljistä saa oman jaksonsa, mutta painopiste on pääosin kahdessa heistä. Tarina kerrotaan taidokkaasti ja veljeskronikka on klassikkostatuksensa ansainnut. Spoiler Puukotuskohtaus on yksi ilkeimmistä valkokankaalle ikuistetuista. ½ Scott, Etelänavan valloittaja (Scott of the Antarctic) Kuvaus varmastikin yhdestä paskimmista reissuista. Harmi että henkilöhahmoihin ei pahemmin ole panostettu, aivan loppuvaiheessakin miehille ei ole onnistuttu luomaan omia persoonallisuuksiaan. Seikkailuntuntua tässä kuitenkin on enemmän kuin kourallisessa National Treasureja ja etelämantereen kylmyys ja karut olot välittyvät hyvin. +
Fast and the Furious:Tokyo Drift (2006) Paljon parjattu kaahailuelokuva. Tämän katsominen ei olllut kuitenkaan täyttä kärsimystä. Visuaalinen ilme varsin hieno ainakin HD -versiona. Ei petä, sillä mahdollinen katsoja luultavasti tietää mihin on ryhtymässä. Ei ansaitse paikkaa elokuvahistoriassa, mutta toimii kertakäytöviihteenä silloin kun ei ole valmis vastaanottamaan vakavampaa pohdiskelua tai muuten syvällisempää elokuvataidetta. 2½/5.
Enron: The Smartest Guys in the Room Raikas dokumentti Enronin suuresta kuprusta. Menon häikäilemättömyyttä voi vain ihmetellä ja kiinnostavaa onkin miten homma pääsi jatkumaan niin kauan kuin se jatkui. Plussaa osuvista musiikkivalinnoista. + Elämä alkaa huomenna (Mandy) Paikoin vähän turhan opetuselokuvamainen, mutta sinänsä ihan sympaattinen kertomus kuuromykästä pikkutytöstä ja tämän vanhemmista. Vaarallista peliä (Miller's Crossing) Teknisesti erinomaista elokuvaa vaivaa paikoin lievä hengettömyys, mutta kokonaisuus jää kuitenkin selvästi voiton puolelle. Dialogi on taidokasta ja huumorista on saatu yllättävää. ½
Hämärästä aamunkoittoon 2: Texas Blood Money (From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money, 1999, USA) - 1,5 / 5 Suoraan videolle -jatko-osassa yhdistellään vampyyriräimettä ja ryöstöelokuvaa. Nimekäs näyttelijäkaarti on korvattu toisen luokan staroilla, ja Rodriguez & Tarantino tyytyivät tuottamaan jatko-osan jättäen taiteellisen puolen muille. Ohjaaja-käsikirjoittaja Scott Spiegel yrittää matkia kaksikon tyyliä jopa tavaramerkkikuvakulmia myöten, mutta otteessa ei ole samaa yllätyksellisyyttä ja terävyyttä. Dialogi olisi kaivannut tarantinomaista iskevyyttä. Elokuvalla ei ole uskottavuutta nimeksikään, mutta mikä pahinta, sisäinen logiikkakin ontuu niin, että kävelykepille olisi käyttöä. Positiivista on, että toimintaa ja gorea on b-elokuvan mittapuilla riittämiin, eikä Robert Patrick epäonnistu pahasti pääroolissa. Ryöstö (Heist, 2001, Kanada/USA) - 2 / 5 Gene Hackman on varasjoukon päällikkö Joe Moore, joka aikoo vetäytyä eläkepäiville, mutta joutuu tekemään vielä yhden keikan. Ryöstö oli tähän mennessä vuoden pahin pettymys. Hahmot ovat yksioikoisia ja epäkiinnostavia, ja moninkertaisten petosten motiivit jäävät hämäriksi. Vuoropuhelu on parhaimmillaan nasevaa mutta turhan usein pelkkää tyhjänpuhumista. Heikohko draamallinen rakenne aiheuttaa sekavuutta, hämmennystä ja tylsistymistä. David Mametia ja muuta tekijätiimiä täytyy kehua uskalluksesta, sillä Ryöstössä ei ole lähdetty varmistelemaan ja tekemään peruskaavan mukaista valmiiksipureskeltua Hollywood-huttua. Paha kompastuskivi on kuitenkin surkea ryöstösuunnitelma - ryöstöelokuva ei yksinkertaisesti toimi ilman älykästä ja jännittävää suunnitelmaa. Vaikka Hackmanin ansiosta voinkin antaa melkein mitä tahansa anteeksi, odotin Ryöstöltä paljon, paljon enemmän. Ladykillers (The Ladykillers, 2004, USA) - 2,5 / 5 Viikonloppuna esitettiin sekä alkuperäinen Ealing-studioiden Naisentappajat että Coenin veljesten uusintaversio Ladykillers. Uusintaversion lähetti Nelonen perjantaina, mutta katsoin sen vasta sunnuntaina sopivasti juuri ennen YLE Teeman tarjoamaa alkuperäistä. Vaikka elokuvien juonissa eroja onkin, molemmista löytyy rosvoviisikko, roppakaupalla rahaa ja vanha täti-ihminen, joka vuokraa konnille huoneen. Coenin veljesten elokuvan pääosassa on Tom Hanks. Ladykillersin alku- ja loppukohtauksissa on tyyliä, mutta elokuvassa on myös pahoja vikoja: Irma P. Hallin rouva Munson ei ole sympaattinen, kiltti mummeli, vaan äänekäs, tuomitseva ja väkivaltainen tantta, jonka esittäjäksi olisi sopinut ihan yhtä hyvin Eddie Murphy. Näyttelijät ovat Tom Hanksia lukuunottamatta kehnoja, mutta toisaalta Hanksin roolisuoritus riittää yksinään jo pitkälle. Naisentappajat (The Ladykillers, 1955, Iso-Britannia) - 3,5 / 5 Ealing-versio sijoittuu Lontooseen ja ryöstösuunnitelman ideoija on Alec Guinnessin esittämä, luihun oloinen professori Marcus. Olin hyvin yllättynyt Guinnessin tulkinnasta. Uusintaversion perusteella ajattelin, että Hanksin hahmo sopisi Guinnessille sellaisenaan. Professori Marcus on kuitenkin täysin erilainen, synkempi ja vähemmän puhelias, enemmän ammattirikollisen oloinen henkilö, jota Guinness esittää hyvin vahvasti, sopivalla yhdistelmällä vaaran tuntua ja keveyttä. Katie Johnson on paljon parempi herttaisena vanhana leskirouvana kuin uusintaversion Hall. Muutenkin brittiläinen miljöö sopii tarinaan paremmin. Ja tyyliä löytyi toki alkuperäisversionkin loppuratkaisusta. Tulilinjalla (In the Line of Fire, 1993, USA) - 3,5 / 5 Wolfgang Petersenin salamurhaajatrillerissä JFK:n pelastamisessa epäonnistunut turvamiesveteraani Frank Horrigan (Clint Eastwood) saa vastaansa salaperäisen miehen (John Malkovich), joka aikoo murhata USA:n istuvan presidentin. Tulilinjalla on näkemistäni Petersenin Hollywood-teoksista selvästi paras. Malkovichin ja Eastwoodin vahvojen, antaumuksellisten roolien, hyvän tarinan ja taidokkaan ohjauksen ansiosta draamaa ja jännitystä riittää.
Sunshine Elokuvan alun visuaalisuus, äänimaailma sekä varsin 'scifi'-juonikuvio loivat erittäin hyvin tunnelmaa ja nostivat odotukset korkealle. Puolesta väliä loppua kohden leffa olikin sitten onnistuttu ryssimään. Lopun sekoilu, ensimmäisen aluksen kapteeni etc. Tiukan 'realistisella' linjalla pysyminen ja korkeintaan esim. joillain pitkästä eristyksestä johtuvilla psyykkisillä oireilla kikkailu ja kenties yksilön altruistisen uhrautuvuuden pohdiskelu olisivat nostaneet tämän klassikoksi. 3/5 Rescue Dawn Christian Bale vetää perusvarman näyttelijäsuorituksen sotavangiksi joutuvana lentäjänä. Vietnamilaisten sissien ja vanginvartijoiden kuvaus on ehkä hieman stereotyyppistä. Ilmeisimmin kyseessä ei ollut mikään jättibudjetin tuotanto, tämä näkyy mm. kuvauksessa ja lavastuksissa. Ihan kelpo pätkä kuitenkin. Jeremy Davies:n roolihahmo tuli näköjään sellaisenaan Lost:n 4. tuotantokauden jaksoihin.. 3/5 I Am Legend Sunshinen tapaan lupaava ja mielenkiintoinen alku kaatuu käsittämättömän typeriin juonikuviohin. Tämä tuntuu olevan nyky(Hollywood)-elokuvien perisynti. Pelko katsojamenetyksistä ilmeisesti ajaa dollari-silmäisiä tuottajia mahdollisimman 'massa'-ystävällisiin elokuviin. 'Riskejä' juonen (lue: kassavirtojen) suhteen ei uskalleta ottaa. I am Legend on tästä hyvä, muttei ainoa ja tuskin viimeinenkään esimerkki. 1/5
Più forte, ragazzi! (1972) Eli suomalaisittain Siitä vaan, pojat! Kyseessä siis Terence Hill ja Bud Spencer sekoilu, jossa ei jälleen ollut päätä eikä häntää. Ei taida olla Trinityn voittanutta Hill & Spencer spektaakkelia, siinä sentään oli jonkinmoinen käsikirjoitus ja taito elokuvan tekeemiseen. Tässä mentiin suurin piirtein fiiliksen mukaan, ja välillä tietenkin vedettiin joitain tyyppejä turpiin. Ei maistunut, juu. * / ***** Charlie and the Chocolate Factory (2005) Synkkä ja värikäs, niin visuaalisesti kuin tarinallisestikin. Juuri edellä mainittu synkkyys sekä Johnny Depp, Helena Bonham Carter ja Danny Elfmanin sävellykset ovat tunnetusti Burton elokuvan tunnusmerkkejä. Synkkyys ei kuitenkaan ole Burton elokuvissa niin yksinkertaista kuin luulisi, se on taitavasti luotu, se ei pelota, mutta ei rohkaisekaan, se on kiehtovaa, mutta ei sinne kuitenkaan haluaisi mennä tms. Hassunkuriset muodot ja olemukset ovat tässäkin elokuvassa läsnä. Nyt elokuvan nähtyäni en voisi kuvitella ketään mutta ohjaajaa tämän elokuvan ohjaajaksi, koska tarina sisälsi jo lähtökohdin omituisia selittämättömiä asioita, jotka sopivat mitä parhaimmiten Burtonin ajatuksille. Vaikka elokuva oli Burtonmainen taideteos, ei se kuitenkaan elokuvallisesti ollut kummoinenkaan. Audio-visuaalisesti mahtava, Depp miespääosassa ok, lapsinäyttelijät ok, tarina ok. Burton bonuksella elokuva ansaitsee IMO ***+ / ***** Der Untergang (2004) Elokuvan aikana jopa hieman pelotti, että miten noin sympaattinen vanha pieni mies saattoi pystyä siiheen raakaan julmuuteen, joista elokuvan lopussa ja jo historian tunneilla aikoinaan kerrottiin. Toinen maailmansota on aina hieman kiehtonut minua kouluajoista lähtien. En kuitenkaan ole pahemmin mitään kirjoja aiheesta lukenut, mutta lehtijuttuja ja dokumentteja jonkin verran seuranneena olin saanut Hitleristä erilaisen kuvan. Erilainen voidaan tässä kohtiin myöntää tarkoittavan pahempaa. En toki väitä Perikatoa dokumentiksi, mutta sain siitä vallan eri käsityksen Nazi-Saksan romahduksen ajoista ja etenkin Adolf Hitleristä sekä hänen tukijoistaan. Itse elokuvan aikana koin Neuvostojoukot vihollisiksi (no, ehkä he olivat todellisuudessa pienempi paholainen) ja tunsin hieman myötätuntoa Traudl Junge hahmoa kohtaan. Hieno elokuva, pituudesta huolimatta ei pitkäveteinen, kerrassaan mahtava! ***** / ***** Children of Men (2006) Tähän mennessä yhden parhammista Pottereista ohjannut Alfonso Cuarón on saanut aikaan yhden parhaimmista tulevaisuusnäkymistä trillerin muodossa. Elokuvasta muistui etäisesti mieleen Twelve Monkeys, vaikkei ihan samoilla linjoilla liikuttukaan, mutta jotenkin elokuvien teemat ja sävyt risteävät sitten kai minun mielessäni. Children of Men on myös väkivaltaisuudessaan audio-visuaalista juhlaa ja etenkin käsivarakameratyöskentely on kerrassaan upeata. Näyttelijäsuoritukset loistavat ja mielenkiinto säilyy. Mitään syvempää analyysia en suostu elokuvasta tekemään, koska todellisuusperäisiä ajatuksiahan tälläinen tuleivaisuusnäkymä ei muodosta. Ehkä uusinta katselun avulla jotain poliittistakin sanomaa teoksesta löytyy, mutta nyt annoin vain virran kuljettaa minua, ja viihtyvyys oli taattu. **** / ***** Paha maa (2005) Elokuva, jota ei ihan heti katso toistamiseen. On teemoiltaan niin rankkoja tunteita herättävä, että ei päivästä tule selviämään niitä ajattelematta. Elokuva on masentava, mutta sitä ei pidä ottaa pelosta, myöskään ei mielenkiinnosta, vaan todesta, joskin hieman kärjistettynä. Aku Louhimiehen ohjaustyö, josta mies saa olla ylpeä. Koko näyttelijä porukka tekee unohtumatonta työtä. Parasta Suomesta. ***** / ***** Alexander (2004) Suurmies Oliver Stone ei ainakaan tähän elokuvaan tuo nimellään mitään aihetta juhlaan. Elokuva kärsi ylipituudesta ja ajoittaisesta tylsyydestä, vaikka aihe kiinnostikin. Sen tiesin, ettei Gladiaattorin tai Troijan tapaista historiikkia kannattanut odotella, mutta en uskonut kyseisen elokuvan näin laimea olevan. Angelina Jolien pohjanoteeraus, Colin Farrell pärjäsin jotenkin. ** / ***** Mortal Thoughts (1991) Loistavien näyttelijöiden tähdittämä trilleri, jonka mukana kellui aikaa katsomatta. Etenkin Demi Mooren tulkinta elokuvan naispäätähtenä oli kerrassaan mahtava. Demi Mooren lisäksi elokuvaa piti pinnalla Bruce Willis, joka osasi herättää agressiivisia tunteita katsojassa, sekä Harvey Keitel älykkäänä poliisina, joka antoi aina katsojalle aikaa tajuta seuraavan kysymyksen. Flashbackit aiempiin tapahtumiin oli hyvin toteutettu, eikä niiden välillä juoni karannut. Rikostrillerien aatelia kasarimusiikilla. ****+ / *****
He ni zai yi qi Nykypäivän Kiinaan sijoittuva koskettava kertomus maalaismiehestä, joka saapuu Pekingiin löytääkseen lahjakkaalle pojalleen viuluopettajan. Tuli eilen Yle Teemalta 21.50. Minuun ainakin upposi koska olen musiikin ystävä. Pari (todella) yllättävää kohtaakin tuli. Kaikenkaikkiaan hieno elokuva.
Manhattan (1979) Olen lahjakkaasti onnistunut aikaisemmin välttelemään ja siirtämään tämän Allen-klassikon katsomista. Joskus jopa alotin, mutta jätin kymmenen minuutin kohdalla syrjään, syynä silloin liikaa keskusteluille perustuva ote. Nyt kuinkin elokuva kolahti, tuttuun woodymaiseen tapaan. Pituudeltaan elokuva on lyhyt (noin 90 min) ja kerronnaltaan sopivan tempoinen, joten sitä se pitää elokuvan kehyenä katselukokemuksena. Allenin ajoittaiset hauskat heitot, mustavalkokuvaus sekä orkesteri- ja jazz-musiikki luovat sellaisen omanlaatuisen tunnelman jotka Isaac Davisin (Woody Allen) naisseikkailutarinoiden taustalla toimivat paremmin kuin erinomaisesti. Hieno katselukokemus ja varmasti uusia katseluita kestävä elokuva.
Pitkästä aikaa, yövuoroissa: Star Trek - Generations Mitään sanomaton Star Trek-pätkä, ainoa mielenkiinto johtuu siitä miten "uusi" ja "vanha" kapteeni selviävät keskenään... **/***** Fight Club Mahtava pätkä ihmisen psyykeesen.Miten voi ihminen mennä noin sekaisin? Brad Pitt ja Edward Norton tekevät huikeat roolisuoritukset tässä miestissi- ynnä Ikea-leffassa ;-) ****/*****
Hieno elokuva (Tätä saa muuten halvalla NetAnttilasta) Samalla ostin Kadonneiden lasten kaupungin (lähtee myös tarjoushintaan)
Transformers tuli katsottua ensimmäistä kertaa. Elokuvana ei mitenkään mestariteos, mutta toimintapläjäyksenä ihan ok. Tosin en tältä mitään muuta odottanutkaan. Lyhyesti: perushauska Michael Bay -elokuva, jolta on turha odottaa yhtään enempää tai vähempää.
Das Leben Der Anderen **** Hyvin näytelty poliittinen draama. Ihminen voi muuttua. Kommunistisen ihmevaltion DDR:n ilmapiiri tuodaan tässä esiin tavalla, joka laittaa voimaan pahoin. Sebastian Koch on selvästi matkalla kohti maailmanlaajuista tähteyttä, mutta Ulrich Mühe varastaa elokuvan vähäeleisellä suorituksellaan. H.M.S. Defiant *** Laivaseikkailu kaukaiselta 60-luvulta. Ei kuulu elokuvan merkkiteosten joukkoon, mutta huonompaankin olen aikaani tuhlannut. "Erikoisefektit" olivat yllättäen parempia kuin olin odottanut. Näyttely on aikakaudelleen luonteenomaisesti hieman tönkköä ja epäaitoa. Shrek The Third ** Uusin Shrek ei tarjoa mitään uutta elokuvasarjaan. Samat vitsit toistetaan tässäkin. Suurin ongelma on kuitenkin se, että kahden ensimmäisen osan uutuudenviehätys on poissa. Eikä tarina tässä kolmannessa ole kovinkaan hääppöinen. Neljäskin osa on tulossa, toivottavasti keksivät siihen jotain uuttakin. Beck Box 4 **** Nyt on tullut kahlattua jo 16 Beck-elokuvaa läpi ja aika koukussa sitä ollaan. Nämä ruotsalaisjännärit ovat paljon viehättävämpiä kuin amerikkalaiset vastineensa. Tarinat ovat mielenkiintoisia, mutta suurin plussa ovat näyttelijät, jotka tuovat rooleihinsa vakavuutta ja huumoria sopivassa suhteessa.
Cloverfield tuli katsottua teatterissa ja hyvä oli. Pahimmat hollywoodmokat oli jääneet pois ja leffa muutenkin vallan mainio. Miinus siitä kun musat äänet oli niin maan perkuleen kovalla.Mutta se nyt ei leffan vika ole. **** tähteä viidestä voisin antaa juuri elokuvista tulleena.
U.S. Seals II Mielestäni olen nähnyt tämän sarjan ensimmäisen osan muutama vuosi sitten. Siitä en pahemmin muista, mutta tämä oli ainakin aivan käsittämätöntä kuraa. Aivan järkyttävät äänitehosteet, joita tyngettiin mm. jokaiseen pään kääntöön. Ja räjähdysefektit olivat kuin suoraan kivikaudelta. Katsokaa ja naurakaa. Superbad Melko perus jenkkinuorisokomedia, jossa lukiolaispojat yrittävät saada naista. Ei ole American Pie 1-3 voittanutta tällä saralla, mutta Superbadillakin oli muutama hyvä hetki. Shooter Elokuvan alussa tuli fiilis, että tämäkin olisi järjetöntä räiskimistä koko pätkä. Onneksi näin ei käynyt, vaan elokuvaan saatiin kohtuu hyvä juoni lisättyä. Muutama todella kova toimintakohtaus, joissa oli meininki ja toteutus kohdallaan. Tosin nämä salaliittojutut hyvisten seassa alkaa jo vähän tympiä, kun niitä on jo joka sarjoissa ja elokuvissa. Mutta tämän katsoo mielellään joskus uudestaankin.
U2 3D 3D laitteet ovat saaneet vakioteatteriini hommattua joten pitihän sitä lähteä ihmettelemään. Kyllähän tuo ihan hyvältä ja toimivalta näytti mutta nautintoa laski kaksi asiaa, en erityisemmin U2:sta välitä ja laitteistossa oli jotain vikaa, kuvan oikeassa puoliskossa sininen väri oli liian ylhäällä ja aiheutti siten varjokuvan ja värien pieleen menon. Tulikin sitten lähdettyä kesken pois, saa nähdä tuleeko käytyä tuo vielä uudestaan katsomassa kun kaikki taas toimii vai odottaako seuraavaa 3D leffaa. The Bank Job Vahvasti ei alkanut tämäkään, parin ensimmäisen minuutin aikana eivät äänet olleet päällä ollenkaan mutta onneksi sitten kaikki toimi hyvin. Pidän heist-leffoista, britti-leffoista ja Jason Stathamista joten tämä oli kuin minulle tehty. Hieman synkempi kuin monet muut heist-leffa mutta oikein mainio tapaus, ehdottomasti voin suositella. 4/5 Waz Waz on synkkä kauhuthrilleri Se7en/Saw tyyliin. Paikoin oli kovin kliseinen eikä mitään kovin uutta genreen tuonut mutta ihan toimiva synkistely kuitenkin. 3/5
Junebug Elokuva jatkaa hyvin viime vuosien laadukkaiden draamakomedioiden linjoilla, ollen lajinsa edustajien joukossa tyylillisesti hitusen keskivertoa enemmän indietä. Hahmogalleria on hyvä ja pidän myös elokuvan tyylistä käyttää sinänsä merkityksettömiä kuvia tunnelmanluonnissa. - Pakojuna (Runaway Train) Laadukasta 80-luvun toimintaa jylhän lumisissa maisemissa. Elokuva kulkee kuin juna ja vain valvontakeskusosiot hieman tökkivät. Lopetus on erityisen tyylikäs. Erityismaininta Trevor Jonesin Vivaldia lainaileville musiikeille. ½ Täydellä höyryllä (The Titfield Thunderbolt) Setin toisessa junaelokuvassa pieni maalaiskaupunki koittaa säilyttää paikallisen raideliikennöinnin hoitamalla junailut itse. Brittiläinen maalaismaisema on idyllistä, mutta paikoitellen elokuva on vähän turhankin pikkukiva. Harmiton hyvän olon leffa. Naisentappajat (The Ladykillers) Elokuvan keskeinen ryöstösuunnitelma oli kumman vaisu. Pitää myöntää että uudelleenfilmatisoinnissa vanhan rouvan tilojen käyttä oli paremmin perusteltua. Onneksi Naisentappajat pääsi ryöstön jälkeen vauhtiin ja rosmot olivat mainioita persoonia itse mummelia tietenkään unohtamatta. Loppu oli oikein onnistunut. ½ Neonpyhimys (Duo luo tian shi) Wong Kar Wain tyyli on helposti tunnistettava ja nyt liikuskellaankin pitkälti samoissa tunnelmissa kuin Chungking Expressissä. Kokonaisuus on osin hajanaisempi ja muutenkin elokuva pohjautuu enemmän fiilistelylle. Mykän tyypin puuhastelut huvittivat erityisesti. ½ Mies mustassa Jaguarissa (Diabolik) Melkoista tyylittelyä on tämäkin. Tarina on kliseisen pöhkö superroistosekoilu, mutta lavastus, musiikit ja muutenkin ylilyöty kuusikymmentälukulaisuus tekevät elokuvasta katsomisen arvoisen. - Palvelija (The Servant) Mies palkkaa itselleen miespalvelijan, josta aluksi vaikuttaakin olevan runsaasti apua, mutta hiljalleen tilanne mutkistuu. Elokuva on kiinnostava roolitutkielma palvelijan ja palveltavan väleistä, hyväksikäytön kuviot eivät ole turhan tarkkaan rajatut. Loppuvaiheen käänne tapahtuu liian jyrkästi ja osin perusteettomastikin. Kuvaus on tyylikästä ja runsas pelien käyttö oivaltavaa. ½ Piilokyttä (Deep Cover) Huumebisnekseen soluttautumiselokuvia on nähty runsaasti, mutta sinänsä kelpo lajityyppinsä edustaja oli tämäkin. Kahdeksankymmentäluku oli tässä vielä vahvasti läsnä ja väkivalta suorasukaista.
Kainin merkki (The Mark of Cain, 2007, Iso-Britannia) - 3 / 5 Abu Ghraibin vankilakidutuksesta vaikutteita saanessa TV-elokuvassa Basraan sijoitetut brittisotilaat sortuvat moraalittomuuksiin menetysten, stressin ja kestämättömän henkisen paineen takia. Johan se tiedetään, että Irakissa on kovat oltavat ja vihollisia on kaikkialla. Filmin tarkoituksena on ilmeisesti shokeerata, eikä ole ihme, että Amnesty International on elokuvasta innoissaan. Tarina on vaikuttava ja järkyttävä, ja toteutus kelpo tasoa. Over There -sarja säilyy kuitenkin Irak-suosikkinani. Alien³ (Alien³, 1992, USA) - 3 / 5 David Fincherin esikoisohjaus ei pärjää Alienille tai Aliensille, muttei jää sarjan heikoimmaksi lenkiksi. Lähes kaikki perusasiat ovat hyvinkin kohdillaan, mutta pääongelma on sama kuin Resurrectionissakin: alienia näytetään liian paljon, joten se ei enää pelota. Tämänkertainen alien ei tyydy hiipimään pimeässä, vaan antautuu loppupuolella naurettavaan hippaleikkiin ja typerään ravaamiseen vankilakompleksin käytävillä; ylenmääräinen juoksentelu ei ole koskaan hyvä asia elokuvissa, Forrest Gumpkin on vain säännön vahvistava poikkeus. Hämärästä aamunkoittoon 3: Pyövelin tytär (From Dusk Till Dawn 3: The Hangman's Daughter, 2000, USA) - 2 / 5 Kuten Texas Blood Moneyn kohdalla, toisenkin jatko-osan näyttelijöiksi on saatu palkattua parhaimmillaankin vain semitunnettuja sivuosasankareita: Marco Leonardi, Temuera Morrison (Kloonien hyökkäys, Sithin kosto, Speed 2), Michael Parks (Twin Peaks, Hämärästä aamunkoittoon, Kill Billit), Rebecca Gayheart, Lennie Loftin, Ara Celi, Orlando Jones (Aikakone, Evoluutio), Jordana Spiro ja tietenkin Danny Trejo. Silti kolmososa on piirun ensimmäistä jatko-osaa parempi. Ensimmäisen FDTD:n tasosta ollaan kuitenkin kaukana. Sinänsä pidän genremiksauksesta ja vampyyrikauhua & villiä länttä -ideasta, mutta ohjaaja P.J. Pesce ei saa puhtia kumpaankaan osioon. E.T. (E.T. the Extra-Terrestrial, 1982, USA) - 4 / 5 Yksi Steven Spielbergin suurimmista menestyksistä on epäilemättä melko pienellä budjetilla tehty, 20-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi kasvonkohotuksen saanut koko perheen tieteisfantasia, jossa ulkoavaruuden asukki jää yksin maapallolle ja ystävystyy pienen Elliott-pojan (Henry Thomas) kanssa. Olen katsonut E.T.:n kerran aiemminkin, ehkäpä noin 6-10 vuotta sitten. Edelleenkin se on hieno ja koskettava elokuva. En tosin muistanut, että filmiin oli sijoitettu niinkin räikeää Star Wars -mainontaa. Muumion paluu (The Mummy Returns, 2001, USA) - 3 / 5 Imhotepin edellisestä maailmanvalloitusyrityksestä on kulunut kymmenisen vuotta, ja nyt henkiin on heräämässä toinenkin muinaismuisto. Muumion mukana palaavat vanhat tutut näyttelijät. Elokuva pääsi yllättämään positiivisesti - keskinkertaisten elokuvien jatko-osat tapaavat olla varsin heikkotasoisia, mutta Muumion paluu lyö laudalta edeltäjänsä. Tarjolla on puhdasoppista, hauskaa, lajityyppinsä ymmärtävää, yliyrittämisen ansat välttävää seikkailusekoilua, jota jaksaa helposti katsella yli kaksi tuntia tylsistymättä. Lisäbonuksia siitä, että elokuvassa viljellään runsaasti hienovaraisia ja ei-niin-hienovaraisia viittauksia 80- ja 90-luvun menestyselokuviin, mm. E.T.:hen ja Matrixiin.