The Purple Rose of Cairo Niin se vain on, että näinkin oikeastaan järjettömästä ideasta on saatu kokoon mitä erinomaisin elokuva. Allen luottaa hieman samantyyppiseen tunnelmointiin kuin Manhattanissa ja Radio Daysissa ja mukaan on saatu iso annos aidosti hauskaa huumoria. Mia Farrow on kyllä jälleen ihastuttavana pääosassa ja tuolloin kokematon Jeff Danielskin oikeastaan yllättää. Loppu on loistava. 4½/5 Panic in the Streets Elia Kazanin film noir oli odotetun hyvä. Elokuvassa on hieman ehkä lajityypin vastaisesti jopa ns. tyhjäkäyntiä keskustelutuokioiden kautta, mutta nämä toimivat varsin hienosti syventäen päähahmoja. Juonikin on varsin mielenkiintoinen ja toimiva, mutta elokuvan loppu, Spoiler jossa ongelmat ratkeavat liiankin helposti ja persoonattomasti syö arvosanasta kokonaisen tähden. 4/5 Sixteen Candles John Hughesin ensimmäinen ohjaustyö paljastuikin selvästi The Breakfast Clubia kiinnostavammaksi. Juonessa ei niin hirveästi ideaa ollut, mutta ei se toisaalta elokuvaa mitenkään pilannut, sillä mukaan mahtuu niin paljon hyviä ja hauskoja hetkiä. Näyttelijät ovat pääosin hyviä, erityisesti Anthony Michael Hall miellytti kovasti päänörttinä. 3½/5
On kyllä viimeisen päälle tyylikäs leffa. Varsinkin lavasteet ovat kerrassaan upeita. Myös Ennio Morriconen psykedeelinen score on vallan mainio. John Phillip Law pääosassa on ihan päällikkö tasoa. Diabolik hakkaa samaan aikaan tehdyn Batmanin 100-0. ****
Uudelleenfilmatisoinnissa oli tilojen käyttö perusteltua, mutta alkuperäisessä tilat oli sivuseikka, joiden avulla oli tarkoitus käyttää itse vanhaa rouvaa apuna saaliin raijaamisessa. Ok elokuva muuten, mutta leikkaukset tuntui vähän kummallisilta välillä. Pidin kumminkin enemmän kuin Hanksin tähdittämästä.
Ministry of Fear - Digiboksin syövereistä löytyi tälläinen Fritz Langin ohjaama tekele, jossa natsiperkeleet ovat ovelia ja syytön mies joutuu haluamattaan juonittelun pyörteisiin. Miellyttävä kokemus tämä oli ja alusta asti pysyi mielenkiinto yllä. Elokuva perustui Graham Greenen kirjoittamaan novelliin, joten se osaksi selittänee niin hienosti etenevän juonen. Lontoo, natsien pommituksien aikaan, antoi myös mukavan lisämaun tunnelmalle. Kind Hearts and Coronets - Ealing klassikko, jossa Alec Guinnessilla huikeat 8 eri roolia. Tämäkään elokuva ei pettänyt odotuksia, vaikka hieman keveämpää otetta odotinkin. Mukavasti tasapainoiltiin isojen tunteiden ja mustan huumorin välillä. IMDB:ssä tämä elokuva on sijalla #139, joka on hieman liioiteltua kuitenkin.
Running Scared (2006) Wayne Kramerin ohjaama likainen ja väkivaltainen rikos-/mafiaelokuva. Kameran käyttö on erittäin onnistunutta ja maisemat realistisen rosoisia. Paul Walker onnistuu pääosassa erittäin mallikkaasti. Juoni on kenties hiukan liian monimutkainen (katsoin elokuvan hollantilaiselta HD DVD -levyltä jolla ei ollut käyttökelpoisia tekstityksiä. Näin ollen pieni osa monimutkaisuudesta saattaa selittyä tätä kautta) tai ainakin siihen on tuotu liikaa aineksia hiukan keinotekoisen oloisesti, mutta kokonaisuus on siitäkin huolimatta erittäin onnistunut. Näin rumaa ja osin masentavaa näkemystä ympäröivästä maailmasta ei kuitenkaan kenties jaksaisi katsella kovin usein. 3½/5
Carnal Knowledge (1971) Anttilan alelaareista tekee joskus uskomattomia löytöjä! Tässä Mike Nicholsin (mm. The Graduate, 1967) ohjaamassa kevyessä komediassa seurataan kaveruksia Jonathania (Jack Nicholson) ja Sandya (Arthur Garfunkel). Vaikka miehet ovatkin parhaita kavereita, on heidän suhtautumisensa naisiin aivan erilaista. Tätä elokuva myös käsittelee koko 90 minuuttia. Jack Nicholson Jonathanin roolissa tekee aivan mielettömän näyttelyroolin vallattomana miehenä, jolle useat naisseikkailut ovat vain hauskanpitoa. Toinen kaveruksista on taas harkitsevampi. Elokuva on hyvää viihdettä perjantai-illalle sen kepeän ja hauskan kerronnan sekä älykkän tarinan ansiosta. Hotel Rwanda (2004) ½ Alelaarien helmi. Tositapahtumiin perustuva tarina miehestä, joka pelastaa 1200 henkeä Ruandan sisällissodassa vuonna 1994. Hotelli Ruanda keskittyy ansiokkaasti kuvaamaan päähenkilöä Don Cheadlen esittämää hotellivirkailijaa Paul Rusesabaginaa, josta katsoja saa syvällisen kuvauksen. Paulin työpaikka osoittautuu ainoaksi turvaksi kapinallisten taistelukentän keskellä. Rankan kuvamatskun keventävänä tarinana kulkee rinnalla Paulin perheen rakkaustarina. Vaikka se näyttääkin pyrkimään tekemään elokuvasta sentimentaalisen ja paatoksellisen, osoittautuu Hotelli Ruanda syvemmäksi teokseksi. Se on tärkeä elokuva paljon kärsineestä valtiosta, jonka länsi hädänhetkelllä halusi "unohtaa".
Solaris (Solyaris) Jahkailevaksi on Tarkovskin klassikkoa tavattu kuvailla eikä aivan väärin perustein. Olisihan varsinkin alkupuolella jokuselle kohtaukselle voinut saksia rohkeamminkin näytellä. Kyseessä on kuitenkin kiinnostava elokuva hyvillä roolisuorituksilla höystettynä. ½ Tie kairoon (Five Graves to Cairo) Aavikkosotaelokuvat yleensä tuppaavat miellyttämään. Wilderin elokuvassa sotiminen tosin jäi aika vähiin ja enemmänkin juoniteltiin natsien väliaikaiseksi päämajakseen valtaamassa aavikkohotellissa. Erich von Stroheim teki varmaa työtä Rommelina kun taas pääroolin Franchot Tone oli vaisuhko ilmestys. Kotimatka (Luo ye gui gen) Vanha mies raahaa kaverinsa ruumista halki Kiinan haudatakseen tämän kotikyläänsä. Tie-elokuvassa on sekä ulkoista että sisäistä kauneutta, niin kuin näissä tuoreissa kiinalaiselokuvissa on muutoinkin viime aikoina näkynyt. Päähenkilön edesottamukset tempaavat mukaansa ja huumorikin toimii. -
Koukkusormi (Bowfinger, 1999, USA) - 2,5 / 5 Elokuvatuottaja/-ohjaaja Bobby Bowfinger (Steve Martin) saa käsiinsä mainion käsikirjoituksen ja alkaa työstää suurta hittiä. Hankaluuksia tuottaa se, ettei filmin päätähti (Eddie Murphy) tiedä näyttelevänsä elokuvassa. Osissa myös mm. Heather Graham, Christine Baranski, Jamie Kennedy, Adam Alexi-Malle ja Terence Stamp. Frank Ozin sympaattisen soljuva komedia kelpaa viihteeksi, mutta lempeässä Hollywood-pilkassa ei ole juuri tuoreusarvoa. Elokuva-alalla on paha (?) tapa valita aiheensa turhan läheltä itseään. Valtavirtaelokuvien ammattirakenne on täysin vääristynyt: jos päähahmo ei ole erikoisagentti, ammattisotilas, poliisi, lääkärinero, huippulakimies, bisneshai, gangsteri tai alansa paras asiantuntija, on hän luonnollisesti kirjailija, näyttelijä tai muu viihdealan ammattilainen - ja jos päähenkilö jostakin syystä sattuu toimimaan jossakin normaalissa ammatissa, hänellä on suurella todennäköisyydellä mielenterveysongelmia. Vihreän timantin metsästys (Romancing the Stone, 1984, Meksiko/USA) - 2,5 / 5 Mainion Robert Zemeckisin (Contact, Forrest Gump, Cast Away) kevyt seikkailukomedia kertoo kioskikirjailija Joan Wilderistä (Kathleen Turner), joka tempautuu romaanejaan muistuttavaan seikkailuun. Michael Douglas on Jack T. Colton, reipas ja seikkailuhenkinen yksityisyrittäjä. Vaikka kovin korkeisiin sfääreihin ei meno ylläkään, Vihreän timantin metsästys on kelpo seikkailuelokuva ja selkeästi jatko-osaa Niilin jalokivi rytmikkäämpi ja hallitumpi. Kourallinen dollareita (Per un pugno di dollari, 1964, Italia/Espanja/Länsi-Saksa) - 4,5 / 5 Sergio "Bob Robertson" Leonen klassisen spagettiwesterntrilogian avauksessa nimetön pyssysankari (Clint Eastwood) saapuu kyläpahaseen, jonka hallinnasta kilpailevat Baxterin ja Rojon klaanit. Ennio Morriconen musiikkiraita on verraton, Leonen ohjaus on taidokasta, kuvakulmat ovat kohdillaan ja tarinassa on tarpeeksi jännitettä. Clint Eastwood tekee suurenmoisen roolin vaiteliaana sankarina, ja kaikesta huokuu pettämätön tyylitaju. Hieno western ja hieno elokuva.
Jumper 0,5/5, kökköä huonosti pakattuna, lisäksi bio rexin kopiossa oli jotain vikaa, ei tosin vähentänyt yhtään pistettä tältä kammotukselta. Melkein ennemmin olisin käynyt hammaslääkärissä ilman puudutusta. Rambo IV 4/5, suoraviivaista toimintaa kun päästiin vauhtiin. Ei todellakaan mitään main streamia kuten joku POTC mutta sitäkin toimivampaa, back to basics. Rambo ei paljon puhu eikä pussaa ja saa hiekankin räjähtämään. Click 3/5, Sandlerin normiveto ja ihan jees viihdepätkä. Ei näitä liian vakavasti kannata ottaa. Walken toi sillä normaalilla omaperäisyydellään sopivasti maustetta pätkään, äijän puhetyyli kolahtaa kympillä. Kate Beckinsale sopi vaimon rooliin kuin nyrkki silmään.
tullut viime aikoina katsottua: The Island 4-/5 White Chicks 5/5 The Fountain 3,5/5 The Prestige 4/5 Big Fish 4-/5 Clerks II 3+/5 -pahoittelut lyhyistä kommenteista
Vaikka elokuva onkin paikoitellen hauska ja Terry Crews vetää yhden hauskimmista rooleista ikinä, niin silti noiden muiden elokuvien rinnalla 5/5 No, mielipide asioista ei kiistellä
minun makuuni tämän komedian naurukerroin oli 5/5, dump & dumperin kanssa mielestäni samaa tasoa,eli aika best of the best 5/5 koska en keksinyt tästä mitään huonoa.kaikki toimi.
The Illusionist Odotukset oli kovat,mutta jouduin pettymään. Jäi vähän häiritsemään että mites nooi sen temput olis muka tohon aikaa tehty,ellei ole mikään "oikea" taikuri. Juonellisesti aika perus kamaa,ei mitään uutta,kuvaus oli ihan hienoa. hävisi mielestäni aika selvästi The Prestigelle,siis juonellisesti ja muutenkin. /
Katsoinpa äsken joutessani Subilta tulleen Alien: Resurrectionin. Ja ei voi sanoa kuin luoja, mitä scheissea. Muistin, että tuo viimeinen osa ei mikään hyvä ole, mutta että noin huono? Ei todellakaan toiminut. Alieneita näytetään aivan liikaa, lisäksi ovat vielä erityisen rumasti toteutettu. Spoiler Lisäksi lopun "ihmisalien" oli suorastaan pyhänhäväistys leffasagaa (ja Gigeria) kohtaan. ½/5 Sidenotena vielä, että en muistanutkaan tarinan olevan Whedonin käsialaa. Sarjakuvanahan tämä olisi saattanut toimiakin, mutta elokuvana sysipaska. Miinusta Whedonille omissa kirjoissani tästä.
Pusher (1996) Tosi kiva kun JP suositteli tätä kivaa tanskalaista leffaa. Olipas oikein mukavan yksinkertainen tarina ja vielä kivan selkeästi kerrottu. Oikein kiva viihdepläjäys, jolle voi antaa huoletta arvosanan 3½/5. Arvosanassa on ½-pistettä ylimääräistä, sillä dvd:llä on ekstrana yksi kaikkein aikojen parhaista tv-haastatteluista! La Tourneuse de pages - Pianistin sivunkääntäjä (2006) Hurricane on kiva ja omaa paremman maun kuin JP, joten pitää tunnustaa että tämä leffa oli paljon mieleisempi. Sopivan lyhyt elokuva, joten juoni jaksoi kantaa ja tunnelma pysyä tiiviinä loppuun saakka. 4/5 arvosanaksi tälle ranskalaiselle, ja varoitus että älkää katsoko ekstrana olevaa dokumenttia. Ohjaaja osottautuu sitten muuten äärettömän ärsyttäväksi tyypiksi. Star Wars (1977)) Tätä piti katsoa kahtena iltana, että pääsi loppuun saakka. Sen verran mahtava audiovisuaalinen taidekokemus on kyseessä... Eli kun kukaan täällä tosikkojen paratiisissa ei kuitenkaan ymmärrä, niin kerrotaan suoraa ettei tämä enää niin hyvin uponnut kuin joskus pikkupoikana. Mutta kai se niin on, että kun karvat kasvaa niin Star Wars jää mukavaksi lapsuusmuistoksi. Nostalgiapisteitä silti 5/5!
Daddy Day Care (2003) Olipas turhanpäiväinen puolitoistatuntinen. Lapsille suunnattu, jota kuitenkin mainostetaan perhe-elokuvana (no näinhän se yleensä toimii). Minä en kuitenkaan nauttinut elokuvasta kuin ehkä minuutin pari yhteensä. Tyhmät pieruhuumori-kaatuilisekoilut olisi saanut jättää pois kokonaan, ja pyrittävä saamaan naurut jostain oikeasti hauskasta, mutta eihän ne lapset sitten sitä olisi tajunneet. Eddie Murphyn vanhoja hyviä aikoja tulee ikävä. *- / ***** Valiant (2005) Ensin täytyy mainita, että animaatio näytti sekä kuulosti mahtavalta. Katsoin R3-version, josta löytyi DTS ES äänet. Ja voin kertoa, että ne vasta toimivat. Visuaalinen totetus oli myös jotain ennennäkemätöntä. Elokuvan pituus sen sijaan herätti ajatuksia jos toisia. Se oli sopivan pitkä, tarinassa ei laahattu ja se pysyi koossa hyvin, mutta sitten taas välillä tuntui, että kauhealla vaihdulla mentiin kohtauksesta toiseen. Lopussa kun oli hieman sellainen olo, että siinäkös se oli. Tarina sen sijaan oli tuttu ja turvallinen, joten tekijät varmasti oli suunnannut katseen ensisijaisesti animaation toteutukseen. Kuitenkin uutta oli sodan ja sankaruuden tuominen näin selvästi esille lapsille suunnattuun elokuvaan. Sota onnistuttiin kuvaamaan kuitenkin hyvin "rennosti", tosin joillekin kyyhkysille ei käynyt kovin hyvin. Kyyhkyset Valiantin lisäksi olivat omaperäisiä ja mielenkiintoisia hahmoja. Ei ehkä niin oivaltava animaatio kuin Amerikkalaiset serkkunsa, mutta todellä näyttävä audio-visuaalisesti. *** / ***** Bound (1996) En löytänyt tätä elokuvaa niin mainioksi kuin olin arvosteluista saanut ymmärtää. Elokuva on tyylipuhdas Femme Fatale Neo noir sekoitus, jossa on käytetty tehokeinoina niin lesboseksiä, mafiaa kuin oivallista musiikkia. Väkivaltaa ja verta löytyy, ja kaikki tietenkin rakkauden ja rahan vuoksi. Perinteinen kaava, joka oli kuitenkin puettu varsin hyvin. Olisi voinut toimia paremmin, jos tämän olisi nähnyt 90-luvulla. Kuitenkin hieno debyytti veljekset Wachowskilta. ****- / ***** Straw Dogs (1971) Yllättävän mainio elokuva, vaikka alkupuoli tuntui laukkaavan hitaanpuoleisesti, mutta tuntien Sam Peckinpahin aikaisemmat työt ja sen, että kyseessä on "sadistinen" trilleri, niin kyllä kannatti odotella. Eihän alkupuolikaan huono ollut, päinvastoin, siinä tarkasteltiin hieman hahmojen henkilökehitystä, joka oli jatkon kannalta tarkoituksellista. Dustin Hoffman on elokuvan kantava voima, pieni amerikkalainen mies vieraassa ympäristössä, jota aluksi käy hieman sääliksi. Englantilainen Susan George, joka esitti Hoffmanin hahmon vaimoa, oli myös kiitettävän arvoinen roolissaan, joskin hieman ylitulkitseva, mutta kompensoi tätä hyvin ulkonäöllään. Englannin maaseutu toi mieleen Emmerdale TV-sarjan, jotka ovat yhtä harmaita molemmissa. Tämäkin joutaisi Parhain elokuva minkä olet pitkään aikaan nähnyt? -ketjuun, mutta ehkei kuitenkaan kolahtanut niin kovin kuin Three Days of the Condor. *****- / ***** Three Days of the Condor (1975): Mielipide
The Kingdom (2007) Varsin onnistunut kuvaus vieraan kulttuurin erikoisista piirteistä ja uskonnollispoliittisen väkivallan kierteestä. Elokuvan alussa esitetään pikainen kuvaus öljynporauksen historiasta Saudi-Arabiassa sekä USA:n herkästä suhteesta kyseiseen teollisuudenalaan. Elokuvan loppuvaiheissa palautetaan katsoja maan pinnalle ja muistutetaan että pysyviä ratkaisuja alueen kriiseille ei ole näköpiirissä. Näiden kohtien välissä esitetään poliittisesti uskalias rikospaikkatutkintaa ja yksilöiden vakaumuksia käsittelevä seikkailu päällisin puolin puritaanisessa muslimivaltiossa. Näyttelijätyö on varsin hyvällä tasolla kuten myös ohjaus (hauskaa että ohjaaja Peter Berg vaivautuu myös kameran eteen, vähään aikaan en ole heppua nähnyt missään leffassa). Elokuvan tunteisiin vetoavuus ei myöskään mene överiksi eikä ala missään vaiheessa vaikuttaa liian väkinäiseltä. Kuvanlaadun (HD DVD) ja sisällön ollessa näinkin kohdallaan tästä kokemuksesta maksoi mielellään 8 euroa ja leffa kestänee toisenkin katselukerran. ****/*****
Run, Lola, Run **** Teknisesti näppärä juoksupätkä, mitä rytmittää tarttuva jumputus. The Searchers ***½ Komeaa kuvastoa ja John Waynen äijäkarismaa. Naisosastoa pitivät hienosti yllä ihanat Vera Miles ja Natalie Wood. Sääli että muuten loistavan elokuvan pilasivat parit lähinnä naurettavat inkkareiden kanssa nahistelut. Gilmore Girls - Season 1 Onneksi tätä ihanuutta on jäljellä vielä 6. kautta... :love: :love: (yksi tyttärelle ja toinen äidille) *****