Michael Clayton DVD Harvinaisen mitäänsanomaton leffa. Taustalla suuryrityksen hämärät hommat, jotka tuodaan esille jostain syystä lähes huomaamattomasti ilman sen kummempia yksityiskohtia, vaikka pitäisi olla tarinan ydin. Näin ollen kamppailusta "pahiksia" vastaan ei jaksa välittää, kuten ei tylsistä hahmoistakaan. Pidempää arvostelua ei saa aikaiseksi, kun viikko katsomisen jälkeen edes pysty muistamaan kunnolla koko pätkää. 1½ / 5 American Gangster (Extended Edition) DVD Ihan kelpo diilerikuvaus, mutta esim. Blow onnistui samassa paljon paremmin. Ja sama peruskaava kuin muissakin vastaavissa pätkissä : hälläväliä tyyppi nousee huipulle uudella huumeella ja rikkauksien kerryttyä alkaa mopo lipsumaan käsistä. Päähenkilöstä puuttuu särmä, joka pitäisi tälläiseen bisnekseen päätyvästä tyypistä löytyä. Ehkä osasyynä Denzel Washingtonin suoritus. Samalla kaavallahan tyyppi vetää joka roolin, ei siitä pääse mihinkään. Hahmo on kuvattu kuin normaalia bisnestörppöä ja itse huumebisnes on kuin kaverit jakaisivat karkkia kansalle. Mammonan kasvatuksen vaikutukset asiakaskuntaan ohitetaan muutamalla pikaisella muutaman sekunnin pätkällä. Hyvähän se on ettei liikaa alleviivata, mutta ei toinenkaan ääripää oikein toimi. Tarina on ihan mielenkiintoinen, mutta jotenkin löyhä. Lopetus on melko lepsu. En tiedä miksi tämä ei oikein iskenyt, kai näitä saman tarinan kertovia elokuvia on nähty jo niin monta ettei oikein jaksa välittää, jos ei toteutus ole jotain erikoista. DVD:n kuva oli jostain syystä todella tumma ja tunkkainen (PAL). 3 / 5
Inside Deep Throat Kiinnostava dokumentti aikansa kohuleffasta ja sen vaikutuksista laajemminkin hyvillä aikalaismusiikeilla höystettynä. Harry Reemsin oikeudenkäynti varsinkin oli erikoinen tapaus. ½ Pako New Yorkista (Escape from New York) Carpenterin scifistelytoiminta viihdyttää ja on positiivisessa mielessä tyylillisesti kovin kahdeksankymmentälukulainen. Jos heikkouksia hakemalla pitäisi hakea, niin legendaarisuudestaan huolimatta Plisskenin hahmo jää vähän ohuenlaiseksi. Carpenter pääsee jälleen esittelemään taitojaan musiikintekijänä, yksinkertaista mutta erinomaisen toimivaa synasäksätystä. ½
Maameren Tarinat Arvio täällä. Häivähdys Purppuraa Spielbergin ensimmäinen yritys kaapata himoitsemansa Oscar aikuisemmalla elokuvalla poiki vain vinon pinon ehdokkuuksia. Ohjaajalleen tuttuina tavaramerkkeinä sentimentaalinen draama pyrkii kyllä kovasti itkettämään ja kuvauskin on kaunista, mutta elokuvahistoriaan se tulee luultavasti jäämään ainoastaan hiukan pelottavasti ikeniään väläyttelevän Whoopi Goldbergin läpimurtotyönä. 3/5 Taistelu Algeriasta Dokumentaarisella otteella toteutettu Algerian itsenäisyyspyrkimysten kuvaus sopii melkeinpä opetusfilmiksi jokaiselle kotiterroristille/vapaustaistelijalle. Tasapuolisuuden nimissä myös vastapuolen harjoittamia menetelmiä näytetään onnistuneesti varoittavana esimerkkinä uranvaihtoa harkitseville. Morriconen musiikit toimivat jälleen kerran mainiosti. 4/5 Star Wars: Episodi III - Sithin kosto Lucas-keskustelun "innoittamana" oli tullut aika katsastaa tämäkin episodi toistamiseen. Uusintakatselun jälkeenkin Sithin kosto tuntuu edelleen tarpeettoman uuden trilogian heikoimmalta lenkiltä. Elokuva etenee puisevasti kohti dramaattiseksi tarkoitettua antikliimaksiaan tuntuen Star Wars -elokuvalta ainoastaan aivan loppumetreillään. Siitäkin kiitos kuuluu lähinnä John Williamsin tutuille teemoille. 2/5
Dukes of Hazzard (The Dukes of Hazzard, 2005, USA/Australia) - 2 / 5 Hazzardin perheen toilailujen taso oli ehdottomasti positiivinen yllätys, odotukseni tosin nyt olivat niin matalalla kuin mahdollista. Sen sijaan ennakkoarvioni Jessica Simpsonin näyttelijänlahjoista piti sataprosenttisesti paikkansa. On käsittämätöntä, ettei tämä laulaja/näyttelijä/reality-stara voittanut Dukesin suorituksestaan Razzieta, jonka olisi ehdottomasti ansainnut. Blade: Trinity (Blade: Trinity, 2004, USA) - 2 / 5 Verokapinallinen Wesley Snipes esittää vampyyrintappaja Bladea vielä kolmannen kerran. Vastassa on Dominic Purcellin esittämä kantavampyyri Dracula. Purcellista ei tule Dracula mieleen väkisinkään. Juoni on laimea, mutta eihän se Bladeissa ikinä ole ollutkaan tärkeä. Dialogi ansaitsee kunniamaininnan vuoden huonoimpana. Suurin osa hirveistä repliikeistä osuu Ryan Reynoldsille ("I'm sorry, I, uh... I ate a lot of sugar today.", "She's making playlists. She likes to listen to MP3s when she hunts. It's like her own internal soundtrack. House, dance, trip-hop, whatever kids listen to these days. Me, I'm more of a David Hasselhoff fan."), mutta kehnoja lausahduksia riittää muillekin. Lopun miekkailu ja toiminnan yleinen siedettävyys oikeuttavat elokuvan olemassaolon. Dark Floors - The Lordi Motion Picture (Dark Floors - The Lordi Motion Picture, 2008, Suomi/Islanti) - 3 / 5 Pääsin katsomaan kevätkauden kotimaisen elokuvatapauksen vapaalipulla. Pete Riskin ohjaama Dark Floors on suomalainen, englanninkielinen kauhuelokuva, jossa euroviisusankarit jahtaavat pientä ihmisryhmää autiossa sairaalassa. Skye Bennett on sairas Sarah-tyttö, Noah Huntley tämän isä Ben. Ryhmässä roikkuvat mukana myös Dominique McElligott, Ronald Pickup, William Hope ja Leon Herbert. En osaa päättää, mitä mieltä olen Dark Floorsista. Tyylillisesti, visuaalisesti ja teknisesti se on hieno elokuva. Repliikit ja näyttelijäsuoritukset taas ovat melkoista roskaa. Hahmot ovat pinnallisia, epäaitoja ja etäisiä. Tarinasta on yritetty tehdä monimutkainen ja hankala. Lopputulos on omituinen, hieman yliyrittävä mutta ei täysin ansioton. Lordin jäsenet hirviöinä ovat yllättävän uskottavia, mutta silti elokuva aiheuttaa monia spontaaneja naurunpurskahduksia paikoissa, joissa se ei olisi suotavaa. Arvosanassa painottuu hieman (no, oikeastaan valtavasti) camp-arvo, mutta en todellakaan kadu elokuvan katsomista. Mindhunters (Mindhunters, 2004, USA/Alankomaat/Iso-Britannia/Suomi) - 2,5 / 5 Renny Harlinin murhaleikissä ovat osallisina Val Kilmer, Clifton Collins Jr., Will Kemp, Kathryn Morris, Christian Slater, Patricia Velasquez, Jonny Lee Miller, Eion Bailey ja LL Cool J. Taso on tavallista Harlinia. Pakollinen Suomi-viittauskin toki löytyy. Profiloijien ammattitaidossa ei tosin ole kehumista - itse luonnollisesti keksin murhaajan melko nopeasti. Uhrien järjestys sentään tarjosi muutamia yllätyksiä. Katsottavaa medium-laatua.
The Man From Earth Johan pomppasi. Jokusen enemmän tai vähemmän yhteen lavasteeseen sijoittuneen elokuvan olen nähnyt, ja siinä(kin) kategoriassa täytyy tämä, ainakin itselleni melko puskasta tullut helmi nostaa melkolailla kärkisijalle. Elokuvasta on melko vaikea sen tarkemmin kertoa spoilaamatta tarinaa tahi juonta, mutta linkistä löytyvä lyhyehkö perusasetelman kuvaus ja keywordit antavat melko hyvän kuvan mitä on odotettavissa. Näyttelijät hoitivat hommansa hyvin, mutta silti suurin glooria kuulunee tarinan/elokuvan kirjoittajalle. Elokuva oli sen verran monisyinen aiheidensa käsittelyssä että pitää tämä toiseen kertaan vilkaista ennen lopullista arvotusta, mutta tällä hetkellä tekee mieli antaa ****/*****, joten niin myös teen. Pienenä loppukaneettina mainittakoon, että elokuvan tuottaja(t) ovat julkisesti kiittäneet (mm. IMDb:n foorumeilla) elokuvan "laittomia" teitä hankkineita henkilöitä ilmaisesta promootiosta, ja käsittääkseni viidakkorumpu on asian tiimioilta alan piiressä myös ilmeisen kohtuullisesti soinutkin. Itse en vielä ole region 2 levyä onnistunut löytämään, mutta region 1 löytyy.
The Ipcress File (1965) 60-luvun anti-Bond filmi ja erittäin onnistunut vakoojatrilleri. Taitavaa tunnelmanluontia ja John Barryn hieno musiikki. Michael Caine vakuuttaa ensimmäisessä Harry Palmer roolissaan. The Firm (1993) Melko onnistunut joskin ylipitkä trilleri hämärään asianajofirmaan joutuvasta nuoresta juristista. Cruise onnistuu olemaan melko vähän ärsyttävä ja Gene Hackman vakuuttaa korruptoituneena asianajajana. Runaway Train (1985) Jon Voight saa kylmää kyytiä 80-luvun klassisessa vankilapakoelokuvassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ja Alaskan talviset maisemat tuovat mukavasti lisäpotkua armottoman meininkiin. Loppu on vaikuttava. Lucky You (2007) Aivan hirveää roskaa. Tämä elokuva aiheutti enemmän myötähäpeää kuin kaksi siisonia David Brentiä. Miten Eric Bana onkaan voinut eksyä tälaiseen pohjanoteeraukseen. Pahviset hahmot, kökkö juoni ja vieläkin kökömpi dialogi olivat ympätty tämän elokuvan pokerikohtauksien välejä täyttämään.
Pitkästä aikaa jotakin. G. W. Pabst: Geheimnisse einer Seele *** Kertomus kemististä (Werner Krauss), joka pelkää kuollakseen veitsiä. Mies päätyy psykiatrin sohvalle ja löytää ratkaisun ongelmaansa. Pabstilaiseen tapaan hienosti toteutettu elokuva, joskaan tarina ei nappaa mukaansa missään vaiheessa. Sidney Lumet: Dog Day Afternoon **** Anttilan alelaarista napattu elokuva, jossa kaksi kaverusta (Al Pacino, John Cazale) aikovat tehdä pankkiryöstön, mutta homma meneekin täysin mönkään - kohta paikalla on mediasta lähtien kaikki ja show on valmis. Hauska ja tunnelmallinen elokuva, joskin minulle ryöstäjien kohtalo jäi yhdentekeväksi. John Ford: Hangman's House ****½ Fordin hienoin mykkäelokuva lähentelee melodramaattisuudeltaan Borzagen ja Murnaun Foxille tekemiä teoksia jääden niistä ainoastaan piirun verran. Tyyliltään uskomattoman hieno tarina sijoittuu Irlantiin, jonka maisemat yhdistettyjä studio-otoksiin luovat kokonaisuuden, jota ihailee mielellään. Joel & Ethan Coen: Miller's Crossing ***½ Anttilan alelaarista tämäkin. Tarinaltaan ihan hauska ja mielenkiintoinen eikä näyttelijöissäkään ole valittamista. Jostain syystä ei kuitenkaan niin hyvä, että jaksaisi toista kertaa katsoa. Jean Vigo: Zéro de conduite ** L'Atalanten innoittamana tuli katsottua tämäkin monessa paikassa kehuttu elokuva, mutta pettymys oli melkoinen. Koulukodin pojat nousevat opettajiaan vastaan ja niin edelleen. Rasittavia kakaroita sanon minä. John Ford: Drums Along the Mohawk ***½ Yhdysvaltojen itsenäistymissodan aikaan sijoittuva elokuva kertoo uudisasukkaiden (pääosissa Henry Fonda ja Claudette Colbert) elämästä uudella mantereella intiaanien ja vihollisjoukkojen puristuksessa. Kokonaisuutena vallan hieno, muutamia ohilyöntejä siellä täällä. Robert Rossen: The Hustler **** Tyylikäs biljardielokuva, jossa Paul Newman, Piper Laurie sekä George C. Scott loistavat. Cristian Mungiu: 4 luni, 3 saptamâni si 2 zile **** Ankea, paikoin ahdistava ja säälimätönkin kertomus 1980-luvun Romaniasta. Aivan loistavan vähäeleisesti näytellyn elokuvan perusjuonena on abortin hankkiminen, joka oli Ceausescun hirmuvaltiossa kiellettyä. Loppu on erityisen vakuuttava. Sylvester Stallone: Rambo **** Tällaista pitää toimintaelokuvan ollakin. Ei mitään turhaa nyyhkyilyä vaan toimintaa alusta loppuun. Loistavaa viihdettä ja varma hankinta kokoelmaankin.
The Fountain ***** Koskettava. Ajatuksia herättävä. Uskomaton. Michael Clayton **** Viime vuoden parhaita jännäreitä. No Country for Old Men ***** Mestariteos. Blu-rayn kuvanlaatu hätkähdyttävän komea.
Alpha Dog (2007) F-sanan eri variaatioiden kyllästämä huumekaupasta sekä nuorison "vetelehtimisestä" kertova tositapahtumien inspiroima draama. Varsinkin hiukan varttuneemmalle katsojalle saattaa olla varsin raskasta katsoa ko. leffaa sekä verbaalisen esityksen että jatkuvan huumeiden kanssa sekoilun vuoksi. Näyttelijäkaartiin kuuluu varsin tunnettuja nimiä. Sivurooleissa nähdään mm. Bruce Willis sekä Sharon Stone. Pääroolien esittäjistä kannattanee mainita mm. teinipopparina paremmin tunnettu Justin Timberlake, jonka suoritus on aivan kelvollinen. Mielenkiintoa elokuvaa kohtaan lisää se, että se perustuu tositapahtumiin eivätkä siinä esiin tuodut asiat ole vieläkään aivan loppuun asti käsiteltyjä. Elokuvan tuotannossa toimi maksutta avustajana Santa Barbaran apulaissyyttäjä, joka toimitti kaikki oikean tapauksen, siis vielä käynnissä olleen rikostutkinnan, dokumentit elokuvantekijöiden käyttöön. Tästähän oikeusistuimen edustajat eivät luonnollisestikaan olleet riemuissaan ja asiaan liittyvät oikeuskäsittelyt jatkuvat yhä (wikipediasta lisätietoja). Muuallakin kuin Suomessa syyllistytään siis siihen että oikeutta käydään myös oikeussalin ulkopuolella. Tämä ei tosin liene kenellekään yllätys. Kuvanlaadun osalta katsomani HD DVD Combo -julkaisu oli erittäin hyvä. Elokuvan videomateriaalia imitoivien haastattelupätkien ja varsinaisen elokuvalaadun kontrasti toisiinsa nähden oli varsin herättävä kokemus. Kaiken kaikkiaan varsin hankalasti lähestyttävä, mutta kuitenkin katsomisen arvoinen elokuva. **½/*****
Von Ryan's Express (1965) ½ Taattua hyvää 60-lukulaista WWII toiminta-rymistelyä. Frankie-Boy pääosissa amerikkalaisena everstinä johtaa pakoyritystä italialaiselta vankileiriltä. Express viittaa junaan, joka toimiikin joukon pakovälineenä. Todella viihdyttävä pläjäys. Ei sisällä mitään turhaa päälleliimattua rakkaustarinaa, vaan jännitystä. Kannattaa katsoa mikäli esim. The Great Escape ja Kotkat kuuntelevat kolahtavat.
Pusher Nicolas Winding Refnin debyyttiohjaus kertoilee aika rujon realistiseen tapaan pikkunilkkimäisen huumehörhön arkipäivästä Kööpenhaminan kujilla. Sinällään Pusher ei tarjoa aiheeltaan mitään sen erikoisempaa, mutta jotain kummaa vimmaa nuori ohjaaja on tähän teokseensa saanut. Kim Bodnia on kerrassaan erinomainen pääosassa. 4/5 Pusher II Kahdeksan vuotta eteenpäin ja takaisin samoihin kuvioihin. Päärooliin on vaihtunut ykkösosassakin mukana oleva Mads Mikkelsenin esittämä Tonny, jolla hommat pysyy hanskassa jokseenkin yhtä huonosti kuin ykkösosan Frankilla. Jatko-osa toimii oikein hienosti itsenäisenä elokuvana ja ykkösosan tavoin nousee kyllä useiden samankaltaisten leffojen joukosta esiin tiiviillä otteellaan. 4/5 Pusher 3 Trilogia täydentyy varsin hyvällä kolmososalla, joka ehkä kuitenkin näistä kolmesta pystyy kaikkein vähiten tuomaan uutta genreensä. Lopun Spoiler paloittelukohtaukset menevät jo mielestäni vähän yli ja vaikuttavat turhankin shokeeraushakuisilta ja alleviivaavilta. Pääasia kuitenkin että tyyli pysyy ja toimii edelleen. 3½/5 Trafic Niin paljon kun Play Timeen ihastuin, niin Tatin viimeiseksi jäänyt pitkä elokuva Trafic ei samalla tavalla onnistunut säväyttämään. Onneksi tosin Traficikin tarjoilee samanlaista yleistä häröilyä kuin muutkin Tatin elokuvat, mutta hauskat hetket jäävät vähemmälle. 3/5 Private Resort No mutta tämähän toimii edelleen. Toisessa pääosassa näyttelevä Johnny Depp tuskin tätä leffaa haluaa muistaa, ja onhan tämä tavallaan tolkuttomankin kehno komedia, mutta jotain rehellisempää näissä 80-luvun törkykomedioissa on kuin viime vuosien menestyneimmissä jenkkikomedioissa. Ainakin nauroin näille huonoille vitseille ja huvittavan tarkoituksenhakuiselle tisseilylle paljon enemmän kuin jollekin Wedding Crashersille, ja eiköhän se ihan terveen leffan merkki ole. 2½/5 After Dark, My Sweet Eipä toiminut oikein millään tavalla tämä kehuttukin noiryritelmä. Yksi suuri tekijä on jo varsin kehnot näyttelijät, sillä jos Jason "puunaama" Patric on näyttelijäjoukon paras, niin eihän se kovin hyvin mene. Tarinasta en myöskään jaksanut innostua oikeastaan lainkaan, ja yhden lisätähtensä elokuva ansaitseekin oikeastaan vain loppukohtauksellaan, joka sentään jossain määrin vakuuttaa. Otan noirini mieluummin mustavalkoisena edelleen. 2/5 Utomlyonnye solntsem (Auringon uuvuttamat) Venäjän yli 10 vuoden takainen Oscar-voittaja oli ehkä turhan pitkä mutta silti aika vaikuttava tekele. Lempeä tunnelma yhdistettynä pinnan alla kytevään tragediaan toi mieleen Roberto Benignin loistavan La vita è bellan. Pääosaa esittävän ja elokuvan ohjanneenkin Nikita Mihalkovin karisma on valtaisaa luokkaa ja yksistään tuo elokuvalle paljon lisäarvoa. Suorastaan hämmästyttää, että tälle ollaan juuri tekemässä jatko-osaa...saapa nähdä. 3½/5
Pusher II (2004) Olipas taas oikein mukavan yksinkertainen tarina ja vielä kivan selkeästi kerrottu. Kyllä ne tanskalaiset osaavat elokuvanteon ja tämä on loistavaa oppimateriaalia kaikille kannabiksen laillistamisen kannattajille. Parempi tämä oli kuin ensimmäinen osa, joten 4/5 lienee ansaittu. The Good German (2006) Voi kun tästä oli kuulut paljon ylistäviä sanoja ja tyhmänä menin vielä uskomaan niihin... Onhan se kivaa, että 2006 tehdään MV-elokuva ja ympätään siihen 40-luvun elokuvien tavaramerkit unohtamatta ylinäyttelemistä ja klaffivirheitä. Kovasti haettiin jotain, mutta ei sitä löytynyt. Ja suurin ongelma elokuvssa taisi olla se, että ainakaan minua ei pätkän vertaa kiinnostanut kuka Emil Brandt on, missä hän on ja mitä hän on tehnyt. Surkea tilanne, kun kyseessä pitäisi olla koukuttava jännityselokuva. Cate Blanchett on ihana, ja siitä syystä 2/5. Volver (2006)) Pedro Almodóvar on nero, ja tämä henkilön viimeisin ohjaus on näkemäni tuotannon helpoimmasta päästä. Hyvä elokuva, joka varmaan tulee katsottua pian uudelleen. 4/5 napsahtaa arvosanaksi, sillä on ohjaajalta parempiakin nähty ja arvosana täytyy suhteuttaa Pedron omaan tuotantoon, ei tusina Hollywood-kikkareisiin. Bandidas (2006) Enpä oikein tiedä, mitä ajattelin laittaessani tämän elokuvan ruokaostosten päälle Prismassa. En kai mitään... Kotona ostos jo hävetti, ja siksi leffa on saanut odotella pitkään katsomistaan. Bandidas on kuitenkin ihmeellinen poikkeama laadukkaaseen eurooppalaiseen elokuvaan keskittyneessä kokoelmassani, mutta ihan turhaa olen tätä karttanut. Typerä ja paska leffa, jossa toimii kaikki! Eli Bandidas on aivan ihastuttava elokuva, jossa on neljä... eikun kaksi aivan ihastuttavaa naista pääosassa! Juoni on hieno ja yksinkertainen, hahmot todella selkeitä ja yksinkertaisia, maisemat kauniita ja ... Mitä siitä kiertelemään, odotuksiin nähden loistava leffa, joka jää koristamaan kokoelmaani! 5/5! The Exorcism of Emily Rose (2005) Tämän elokuvan pahin ongelma oli siinä, että se yritti olla sekä kauhuleffa että oikeussalidraama, mutta ei oikein onnistunut kummassakaan. Ja tuollainen sekasikiö on jo ajatuksena melkoisen ääliömäinen. Huono juttu oli vielä se, että sekä päähenkilö että tarina olivat epäkiinnostavia, eikä tilannetta parantanut että elokuva oli aivan liian pitkä jotta aihe olisi jaksanut kannatella loppuun saakka. Kyllä tämän kerran katsoo, mutta eipä jää laspille paljon kerrottavaa. Plussaa elokuva saa siitä, että siihen oli upotettu väkisin kaikissa manaajaleffoissa pakollinen seinällä väärinpäin kääntyvä risti. 1½/5.
Ratatouille (2007) En yleensä ottaen ole ns. nykyaikaisten animaatioelokuvien suuri ystävä. Mitään kauhean suuria odotuksia minulla ei siten ollut tämankään teoksen suhteen. Tarina on periaatteessa kliseinen ja varsin yllätyksetön. Elokuva ei myöskään ole mitenkään räiskyvän ratkiriemukas (kuin korkeintaan hetkittäin), vaan osin jopa liiankin realistinen ottaen huomioon että kyseessä on leffa, jossa animoidut rotat puhuvat ja osallistuvat gourmet -tasoisten ruoka-annosten suunnitteluun. Visuaalinen osasto on tämän animaation kulmakivi. Katsoin tämän ensimmäisenä BR -leffanani kaverini kotiteatterissa, ja tällä medialla kuva pääsi oikeuksiinsa. Mikäli animaatio vielä tästä kehittyy realistisempaan suuntaan, niin voidaan kenties jossakin vaiheessa kysyä sen olemassaolon tarkoitusta suhteessa "oikeaan" elokuvatuotantoon. Joka tapauksessa, tämä kauniisti katettu hillityn puoleinen animaatioannos ansaitsee mielestäni ***½ tähteä oveensa, eikun kanteensa...
Jaa että mitä olen tehnyt pääsiäisenä? American Pie Presents: Beta House (2007) Amerikan ihmemaasta tulee mahtavaa viihdettä suoraa videolle! Olihan tässä tissejä ja hauskoja juttuja tai no tuo eka pitää paikkansa. Tässä on oivallinen elokuva kaikille Plazan pikkunörteille, jotka odottavat innolla pääsyään äidin ja isin helmoista opiskelemaan! Tällaista se opiskelijaelämä sitten on. Elokuvista pitäville tätä ei voi suositella, vaikka olihan tässä hassuja viittauksia oikeisiin elokuviin. 1/5. Gangs of New York (2002) Pari vuotta sitten tämä tuli edellisen kerran katsottua, ja positiivinen mielikuva jäi. Onhan tämä hienosti tehty ja tarinakin on ihan kelvollinen. Mutta joku tässä nyt tökki... Sanotaan nyt 3½/5, vaikka taitaa tuossa olla vähän ohjaajalisää. Pusher 3 (2005) Refnin trilogia narkkareista ja heidän sidosryhmistään on nyt katsottu. Ja kyllä nämä paranivat osa osalta. Tämä leffa saa trilogian parhaat pisteet, siitä yksinkertaisesta syystä että minua eivät leffojen rankat kohtaukset yleensä ällötä, mutta tämän loppussa oli jotain erityistä. Pitkitetty kohtaus joka toimi. Eli 4½ tälle tanskalaiselle. Shaft (2000) Vuosituhannen alussa yritettiin herättää henkiin vanhaa Blaxploitaatio sankaria Shaftia, mutta eipä voi ihmetellä ettei se onnistunut kun tämän elokuvan katsoo. Shaft on kova jätkä ja niin on Samuel L. Jacksoin, mutta ei se vielä riitä tekemään hyvää elokuvaa kun muuten tämä on melkoisen huono. Ja mikä ihme siinä on, että aina näissä leffoissa hip-hop-uniformuun pukeutuneet ganstat sohottavat tussareillaan käsi sivuttain? Näyttääkö se kovalta vai eikö ne vaan tajua mitään? 2/5 tulee siitä, että pätkääkään ei tarvitse ajatella tätä katsoessa, ja sellaisille elokuville on aikansa. Rocky (1976) Olipas tämän leffan edellisestä katsomisesta vierähtänyt pitkä aika. Ei vaan kiinnostanut, kun jotenkin ne jatko-osat olivat pilanneet mielessä tämän ensimmäisenkin muiston. Turhaa, sillä tämä on hyvä leffa. Vähän yksinkertainen ja lapsellinen, mutta mitä pahaa siinä on? Loppuratkaisukin on edes jotenkin uskottava. Kyseessä on klassikko, jolle ei puutteista huolimatta antaa kuin 5/5.
Lethal Weapon Pistelaskuri käynnistyy heti alkusekunneilla, kun ruutuun ilmestyy naku blondi... miksei kaikki elokuvat ala näin! :thumbsup: LW pärjää kyllä muutenkin. Karismaattinen yö ja päivä-pari Riggs & Murtaugh kyttäilee + viihdyttää rikosten ratkomisen ohessa oivallisesti arkisilla ongelmillaan, huulenheitolla ja toiminnalla, jossa oli vielä tähän aikaan munaakin. Hyvin tehdylle keitokselle hyvät pisteet: 4/5. Lethal Weapon 2 Yllättävän toimiva jatko-osa, joka ei edes ole tyypillinen "melkein kopio" edellisestä hittifilmistä. Soppaan on lisätty huumoria ja hyvältähän se maistuu vieläkin. Vessanpönttö-kohtaus on ikimuistoinen. Ihan pikkuisen häiritsi se, että Riggs lähtee Spoiler lopussa lahtaamaan koko rosmojengiä ilman luodinkestäviä liivejä, vaikka edellisessä osassa käytti niitä ihan normipäivänäkin ja on pelkästään niiden ansiosta yhä elävien kirjoissa. Toinen on tietysti tämä "diplomaattinen koskemattomuus". Ai että sen turvin muka voi periaatteessa vaikka ampua kenet huvittaa poliisin silmien edessä... I don't think so, Tim! Mutta pieniähän nämä. Vielä kun näkisi sen director's cutin. 4/5. Loaded Weapon 1 Tämähän oli ihan hauska. En ole vuosiin elokuvaa nähnyt, eikä oikein uskaltanut odottaa paljoakaan. Positiivisesti yllätti kuitenkin. Vitsejä/parodioita tulee tiheään tahtiin läpi elokuvan ja useimmat onnistuivat huvittamaan. Kreisihuumorin edustajana ei nyt mitään zaz-tasoa sentään, mutta hakkaa jonkun Spy Hardin vaikka torsona koska tahansa. Puhumattakaan niistä lukemattomista vielä huonommista parodia-yritelmistä, joita on aina jostain esiin putkahdellut. Dvd menee hankintaan. 3+/5. Predator Hienoista inflaatiota Saalistajan kohdalla on havaittavissa, lukuisten katselukertojenkin takia, vaikka Arskan huippuihin se aina tuleekin kuulumaan. Ihan samalla teholla nyt ei vain iskenyt kuin joskus. Huomasin muuten ensimmäistä kertaa, että Jesse Venturalla on viidakossa yllään Music Televisionin paita. 4/5.
I, Robot *** Ontuvaa silmäkarkkia. Yllättävän sieluton elokuva Alex Proyasilta. Elokuva ehti jo puoliväliin asti, ennen kuin alkoikaan kunnolla. Aihe olisi vaatinut hieman synkempää visuaalisuutta, nyt oli ehkä liian siloiteltu. Ei efektit edelleenkään ole niin hyviä etteikö ne tarttuisi silmään. Enigma ** John Barryn scoren takia tämä on tullut ostettua. Luulin myös, että leffassa olisi ollut enemmän sukellusvenekohtauksia. Barryn score oli aika mitäänsanomaton aikaisempiin verrattuna, ei ole ihme että tämä on miehen viimeinen elokuva (ilmeisesti?). Suhteellisen tylsä elokuva.
Rillingtonin kuristaja (10 Rillington Place) Yhtä Englannin pahinta sarjamurhaajatapausta ruotiva elokuva on arkisessa tyylissään tehokas ja jännittävä. Mukavan miehen rooleihin yleensä yhdistyvä Richard Attenborough on vakuuttava rillipiruna. + Topsy-Turvy - mullin mallin Mike Leighin tuotannossa tämä edustaa vähän totutusta poikkeavaa tyyliä. Viihdeoopperan teossa on puitteet ja ajankuva kunnossa ja näyttelijätkin ovat hyvässä iskussa, mutta pituudesta olisi voinut jonkin verran karsia. Jossain Afrikassa (Nirgendwo in Afrika) Tarina natseja Afrikkaan paenneesta perheestä nappasi jokunen vuosi sitten Oscarin Kaurismäen nenän edestä. Ei sinänsä lainkaan hullumpi elokuva. Positiivista Afrikka-fiilistä ja suurimmilta osilta elokuva toimii, mitä nyt liiallinen romantisointi paikoitellen pilkistelee savannikasvuston seasta. ½ Wag the dog - häntä heiluttaa koiraa Presidentin seksisekoiluit lakaistaan maton alle kehittämällä kuvitteellinen sota Hollywood-tuottajan avustuksella. Poliittista taustapeliä satirisoidaan tässä osuvasti hyvän roolituksen siivin, mutta osuvuudestaan huolimatta elokuvaa ei aivan nappisuorituksena voi pitää. Moneen otteeseen elokuvan hahmot makoilevat odottaen jotain tapahtuvaksi ja kyllähän tuo kotisohvallekin tarttui. - Kaikki alkaa A:sta (Akeelah and the Bee) Amerikkalaiset tavutuskilpailut tuntuvat näin suomalaisesta näkökulmasta lievästi absurdeilta, mutta suosittua lapsiurheilua tämäkin lienee ainakin kun katsoo aiheesta tehtyjen elokuvien määrää. Tuttu lievien vaikeuksien kautta voittoon -elokuva tämäkin oli, mutta genressään varsin raikas tapaus kuitenkin. Kelpo perhe-elokuva. +
The Bourne Identity (2002) Muistuttaa hiukan erään toisen J.B:n seikkailuja. Huumoria on tosin paljon vähemmän eli ei juuri lainkaan. Teknologian näytellessä tässä varsin suurta osaa on tavallaan hätkähdyttävää huomata kuinka nopeasti laitteet vanhenevat. Leffassa on runsaasti käytössä CRT -putkia tietokonenäyttöinä. Tänä päivänä viimeisiä putkinäyttöjä kiikutetaan elektroniikkajätteiden joukkoon.... Muilta osin elokuvan puitteet "toimivat" tänäkin päivänä. Matt Damon nuorine kasvoineen vaikuttaa aluksi hivenen "pikkuvanhalta" tai vähintäänkin nuorelta rooliinsa. Hahmon uskottavuus kuitenkin kasvaa lähes huomaamatta tiukkojen tilanteiden kautta. Chris Cooper salakähmäisenä vastavoimana suorittaa niin ikään kelpo roolityön Damonin ohella. Kaiken kaikkiaan erinomainen elokuvakokemus. Jostakin syystä olin vältellyt leffaa, mutta nyt odotan innolla koska ehdin repimään muovit seuraavan Bourne HD DVD:n eli The Bourne Supremacy:n päältä... ****/*****
Evan Almighty (2007) Varsin tyhjänpäiväinen kertakäyttökomedia. Joitakin hauskoja hetkiä, mutta juoni ei kokonaisuudessaan ole kovin häävi. Ihmetyttää miksi eräät varsin nimekkäät näyttelijät ovat suostuneet osallistumaan näinkin vähillä eväillä siunattuun tuotantoon. Onneksi hankkimani HD DVD -versio oli edes halpa hankintahinnaltaan. **½/*****
Tännekin voisi pitkästä aikaa kirjoitella jotain. Yamaguchi: Delinquent Girl Boss: Blossoming Night Dreams Semmosta kivaa sekoilua ja paljon hotteja babeja ja pantsy -kohtauksia, mutta ei oikein nouse ihmeelliseksi, kun nännikohtauksia on niin vähän. 3-/5 Miike: Like a Dragon Epätasainen videopelistä tehty elokuva Miikeltä. Korealaista salamurhaaja sivuroolissa näyttelevä vie koko potin. 2,5/5 Miike: Zebraman Parempaa Miikeä. Vuonna 2010 tylsää todellisuutta pakoilevaa ala-asteen nörttiopettajaa, joka vapaa-aikanaan pukeutuu Zebramaniksi - 70 luvulla pyörineen TV sarjan sankarin mukaan - odottaakin yllätys, kun 70 luvun sarja olikin kirjoitettu vuodesta 2010 ja kyseinen tarina tapahtuukin nyt. Maa tarvitsee sankaria ulkoavaruudesta tulleita valloittajia vastaan ja kun ohjaajan puikoissa on Miike, niin tiedossa voi olla ihan mitä tahansa. Miike yhdistelee sitä perinteisempää pieruiluaan, kauhuilua, komediaa, draamaa ja fantasiaa sopivassa suhteessa unohtamatta sankaripaatosta ja elokuva onkin ihan kiva keitos. 3+/5 Pang: The Detective Pang veljesten murhamysteeri, joka pitää hemmetin hyvin otteessaan ja kauhuohjaajina kunnostautuneina veljekset osaavat luoda hienoa jännäkakkatunnelmaa tarinan tiivistyessä. Ikävä vain, että elokuvan pilaa liika lopun selittely rautalankaa suoristaessa ja väärät lopetukset. Parissa kohdassa olisi elokuvan voinut jo lopettaa siihen, mutta silti pitää vielä jatkaa, joten viimeiset kymmenen minuuttia on liikaa ja vie elokuvasta hienosti rakennetun fiiliksen pois. Kuitenkin tämä on veljesten paremmasta päästä ohjauksia, joten toivottavasti eivät menetä sitä taikaa mitä tässä uudelleen löysivät. 3,5/5 Tsutsumi: The Sword of Alexander Viihdyttävä samurai/fantasia/sci-fi -sekoilu. Ei sovi tyylinsä puolesta kaikille, mutta oikea asennoituminen auttaa kummasti. 4/5 Sono: Exte Sion Sono saa puhkikalutusta j-horror genrestä irti vähän uutta ja tuo hyvää draamaa ja fetissikomediaa mukaan, vaikka tässä ei nyt niin sitä kauhua varsinaisesti ole. Enemmänkin kauhukomediaa. Pahaa hiusfetissiä näyttelevä Ren Osugi on loistava tukkajumala ja elokuvan paras roolisuoritus. Chiaki Kuriyaman ihanan isoa nenää voikin taas pitkästä aikaa ihailla, kun ei ole neidin elokuvia viime aikoina pahemmin vastaan tullut. 3,5/5 Ishii: Black Cat's Revenge Ensin katsoja turrutetaan perinteisempään Yakuza -draamaan ja yht'äkkiä ruudulle tuleekin Ishiin happovisioita ja taas palaillaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Outoa nähdä Meiko Kaji Yakuza -klaanin pomona, kun on tottunut hänen "yksinäinen susi" -rooleihinsa sasori ja Lady Snowblood -elokuvissa. 3/5 Farrellyt: The Heartbreak Kid Muutama hyvä vetäisy, mutta muutoin aika perinteistä Ben Stiller ihmissuhdekomediaa kaikkine sekoiluineen ja väärinkäsityksineen. 3/5 Joku Rene: Pistol Whipped Mestari Seagalin viimeisin suoraan videolle, johon on myös paljon vanhentunut Lance Henriksen saatu jotenkin mukaan. Elokuva on itseasiassa aika hyvä. Seagal tekee tappelut pitkästä aikaa itse ja tarinakin ei ole hullumpi, vaikka Seagal on jälleen ex-jotain ja tällä kertaa potkut saanut poliisi. 3/5 Taas joku Rene: The Guy from Harlem Karseeta kuraa. Ainoastaan silloin tällöin puuttuvat framet pelastaa hyppivinä kohtauksina elokuvaa tuoden tahatonta huumoria mukaan. 1-/5 Nakajima: Jeans Blues: No Future Ai hitto, kun tuli ihan puskasta tämä. Upea Bonnie & Clyde tyylinen elokuva, jossa on oikea määrä toimintaa, huumoria ja draamaa hyvin näyteltynä. Meiko Kaji mustissa tiukoissa nahkahousuissa on niin cool ilmestys taas vähäeleisenä minimalistisella dialogilla varustettuna kissana, joka ei virkavaltaa kumarra. Bootlegin kuvasuhde on letterbox ja pari kertaa elokuvan aikana tulee jokin vesileima ruudulle muutamaksi sekunniksi alalaitaan. Onneksi letterbox pelastaa, että vesileima ei tule juurikaan itse kuvaan häiritsemään. Julkaisu on siis huono, mutta elokuva oikein hyvä. Pitäisi hankkia parempi versio tästä jostain vaiheessa. 4,5/5 Mizoguchi: Miyamoto Musashi Sota-aikaan vuonna 1944 ohjattu Miyamoto Musashin ja hänen vertaisensaan Sasaki Kojiron käymä kaksintaistelu Ganryu saarella vuonna 1612. Dialogissa on hienoa opetusta kuolla korkeamman tavoitteen vuoksi ja oppimista löytämään oikea Miekan Tie eikä mitään turhaa pasifistista paatosta. Mizoguchilta voi aina odottaa pitkiä otoksia eikä hän petä nytkään. Pari pitkää ja hyvin näyteltyä kohtausta on hienosti toteutettu kaikessa minimalistisuudessaan. 3,5/5