The Man Who Loved Women (1976) Ensimmäisellä katselulla ei kolahtanut, mutta nyt kyllä. Kyseessä siis Francois Truffaut'n elokuva miehestä, joka rakastaa naisia - ja paljon. Päähenkilö Morane (Charles Denner) kulkee pesältä toiselle vaan, koska hän rakastaa naisia tai sitten hänellä on selkeä pakkomielle tai fiksaatio naisiin ja heidän ominaisuuksiin. Elokuva rakentuu kirjan kirjoittamisen teemalle, jolloin tarina kerrotaan. Hyvällä tavalla hieman sovinistinen elokuva, joka kuitenkin ehdottomasti kunnioittaa naisia (itseasiassa muut miehet näytetään tärkeilevinä ja tylsinä). Hauska tarina, joka ajoittain tuntuu venyvän pitkäksi, mutta säilyttää kiinnostavuutensa kuitenkin hyvin. Laitoin kuvagalleriaan muutaman kuvan näytille --> linkki. JarkkoG:tä ajatellen mukana myös tissikuva. Hairdresser's Husband (1990) Outoa sinäänsä, että jopa Suomi-julkaisu kantaa tuota englanninkielistä nimeä. Nimi ei elokuvaa pahenna, ja näin eritoten tämän kohdalla. Kiekko löytyi joskus Anttilan alelaarista täysin nimettömänä ja onnistui puun takaa yllättämään (sanotaan, että ranskalaiset elokuvat tekevät sitä kohdallani keskimäärin useammin kuin amerikkalaiset). Tarinassa seurataan Antoinen (Jean Rochefort) elämää pojan/miehen kertomana. Hieman tulee ylempänä mainittu elokuva mieleen: tunnelmallinen, kaunis ja tarina täynnä obsessioita. Tämä on kuitenkin aika pienimuotoinen elokuva, jossa tapahtumapaikkana on lähes kokonaan parturiliike ja henkilöitä hyvin vähän. Jokin "pehmeys" aiheen käsittelyssä ja selvä vanhan ajan kunnioitus tekevät tästä elokuvasta hyvän - oudolla tavalla. Todistetaan jälleen, että vanha teoria tirkistelystä ja elämäntarinaelokuvien yhteydestä pätee. The Grapes of Wrath (1940) Oikeastaan aika harmi, etten ole tätä klassikkoa aikaisemmin nähnyt. Pidin todella paljon. Elokuva köyhyydestä ja taistelusta päästä siitä eroon. Ajoittainen valistus- tai työläishenkisyys eivät saaneet pudotettua kiinnostavuutta. Henry Fonda näyttelee hyvin, mukana kuvauksellisesti hienoja kohtia (esim. ihan alun panorointi) ja hyvä juoni - lähes täydellinen paketti. Hyvä ehdokas myös allekirjoittaneen TOP20-listalle.
itse katoin The Ninth Gate / Yhdeksäs portti ja omasta mielestä hyvä leffa, loppu ois voinut olla erinlainen.
Killer klowns from outer space Ihan ok kalkkunascifikauhu. "Näytteleminen" on juuri kyseisestä lajityypistä tuttua ulkoapuhelemista, kauhu lähinnä koomista ja scifi ei kovin fysiikan lakeja kunnioittavaa. Eli siis juuri sopiva elokuva, kun kaverina on eversti Sandels. 3/5 Lik Wong (Story of Ricky) Miltei täydellinen leffa omassa lajissaan. Gore-efektit ovat harvinaisen naurettavia ja väkivalta sarjakuvamaista. Eli siis juuri sopiva elokuva pitkän ja rasittavan koulupäivän päätteeksi. 4½/5
Hetkinen... Onko mulla varhaisdementia, vai onko joku muu editoinut tuon spoiler-tagin tuohon mun mailiin jälkikäteen ?? Tarkoitus ei ole paljastella olennaisia juonikuvioita, jos toi tagi on jäänyt pois, niin se on ollut vahinko. Mutta miten siinä on nyt toi tagi, ellen itse sitä pistänyt ??? Ei toimi muisti.
Samppa: muistetaan ne spoiler-tagit! Last edited by Samppa; 23-09-2008 at 15:12. Ei siis dementian oireita...
Rambo IV Alkoi pölyttymään hyllyssä jo niin pahasti, että oli pakko tarkastaa pois. Yllättävän hyvä action-pätkä olikin. Leveä virne nousi välillä suulle kun pahiksia lahdattiin oikein olan takaa. Spoiler Lapsien ampumiset leffan alussa jättivät melkoisen olon. Hollywood pätkä kuitenkin kun on. Elokuvana en edes arvostele, mutta toiminnallisesti selvästi keskitasoa parempaa mäiskettä. Aivot narikkaan ja antaa Syltyn jakaa oikeutta ! ****/*****
Melkoista laatua tullut katsottua viime aikoina . The Fall (2006) Elokuva toi hyvin etäisesti mieleen Pan's Labyrinthin, mutta aivan tuon mestariteoksen loistoon ei tämä yltänyt. Hieno ja koskettava elokuva sisälsi pari uskomattoman hienoa kohtausta, mutta ei kuitenkaan ollut aivan mestariteos. Yksi vuoden parhaita leffoja kuitenkin ja tämä täytyy katsoa teräväpiirtona!. 4/5 Das Boot (1981) Tuli vihdoin korjattua suuri aukko leffasivistyksessä ja ostin tästä sen viiden tunnin minisarjaversion. Kahdessa illassa tuli katsottua, ja teki sellaisen vaikutuksen, mihin kovin moni muu elokuva ei ole pystynyt. Paras näkemäni "sota"elokuva. 5/5 The Proposition (2005) Nostalgisia fiiliksiä herättänyt länkkäri. Yksinkertainen juoni, mutta hienot hahmot ja uskomaton tunnelma läpi leffan. Tunnelmasta suurin kiitos kuuluu Nick Caven loistaville musiikille ja tausta-äänille, joita olisi voitu viljellä enemmänkin. 3½/5 Memento (2000) Edellisen kerran tämä tuli katsottua ilmestymisen yhteydessä ihan pikkujunnarina. Silloin en tajunnut yhtään mitään, mutta nyt keskittymällä yllättävän yksinkertaisesta juonesta sai hyvän otteen. Elokuvan lopetus on mielestäni täydellisempiä leffahistoriassa. 5/5 American Psycho (2000) Elokuvassahan on hyvin syvällinen sanoma, mutta sain järjettömiä naurukohtauksia pätkän aikana. Loistavaa mustaa komediaa ja erittäin toimiva kokonaisuus. Christian Bale on kuningas! 4/5 Dazed and Confused (1993) Erittäin viihdyttävä, lämminhenkinen ja letkeä pätkä. Toiminut varmasti suurena esikuvana Superbadille ja muille uudemmille virityksille. Ylitti odotukset täysin! 3/5
The Breed (2006) Viiden nuoren aikuisen seurue saapuu vesitasolla syrjäiselle saarelle viikonlopun viettoon. Saarella oleva huvila on päähenkilöinä toimivien veljesten sedän peruja ja puolet saaresta on vuokrattu nyt jo toimintansa lopettaneelle armeijan koirien koulutuskeskukselle. Näistä sinänsä mukavista alkuasetelmista olisi voinut saada aikaiseksi vaikka koirakauhu-genren merkkipaalun, mutta kliseisen ärsyttävät henkilöhahmot veivät takapakkia eivätkä veriarvotkaan olleet niin korkeat kuin tällaiseen kuuluisi. Michelle Rodriquezin kasvot eivät tällä kertaa olleet vihaisen tympeät, mutta pääsääntöisesti energiset karvaturrit olivat elokuvan parhaita näyttelijöitä. Muutamia hienoja kuvia ja stuntteja, siinäpä se.
Aika oli kypsä katsastaa uudelleen Pierce Brosnanin Bondit ja pitää sanoa että mies hoitaa homman kotiin. Brosnan onnistuu bondin roolissa hyvin! Aikoinaan jätin nää bondit pannaan mutta onneksi tuli hankittua nämäkin. Varsinkin GoldenEye oli mainitsemisen arvoisen hyvä, depyytti onnistuu paremmin kuin hyvin! toisena tuli Tomorrow Never Dies, joka pysyi ihan hyvin myös bondien linjoilla. Välillä meni kyllä yli mutta niinhän se aina menee.The World Is Not Enough oli myös ihan katsottava ja niin myös Die Another Day. Die Another Day (2002) 3½/5 The World Is Not Enough (1999) 3½/5 Tomorrow Never Dies (1997) 4-/5 GoldenEye (1995) 4½/5
The Stuff - Halpiskauhuilu, johon liittyy yllätävän monella muistikuvia. Kiva idea sinänsä .. Maasta tursuaa valkeaa ja se maistuu hyvälle, tavaraa markkinoidaan vaan mitä se lieneekään? Syötkö sinä sitä vai se sinua?!!1 Tönkkö ja pienen budjetin tekele viihdytti kivasti vaikka ankea editointi iski välillä niin pahasti silmään että piti pohtia oliko sensuurinsakset jotain välistä leikanneet. Mighty Aphrodite - Woody Allenin kehuttu komedia tuli katsottua uusiki. Viime katselusta onkin aikaa reilut 10 vuotta ja muistikuvat negatiiviset. Mira Sorvinosta en ole pitänyt ikinä, mutta nyt tuo ärsyttävä ulkonäkö ja tekemällä tehty kamala puheääni onnistui tehtävässään ja naista kesti katsoa 1½ tuntia. Elokuva viihdytti tällä kertaa oikein loistavasti ja etenkin kohtaus jossa Woodyn hahmo menee ensi kertaa Sorvinon, sai ääneen naurut aikaan monta kertaa. Muutenkin hienoa Allen dialogia tarjoiltiin läpi elokuvan keston: Lenny: You didn't see Schindler's List? Kevin: No, no... that was the one with the Jews and the, um... who were the bad guys? Lenny: The Nazis. The blond guys were the Nazis. Kevin: They were tough motherfuckers. Deconstructing Harry - Toinen Allen tekele jonka olen katsonut joskus kauan aikaa sitten kun videovuokraamossa paiskin löysästi töitä. Tästäkin oli negatiiviset muistikuvat, syynä taisi olla omituinen tarinakerronta joka meni yli hilseen teiniltä. Vuosi 2008 ja kaikki on toisin .. Tämä tekele nousee Woody Allen suosikkeihini. Sääli että R2 UK kiekko oli 4:3 kuvasuhteeltaan.
Taken Taken oli oikein mukava eurosävytteinen actionpläjäys, Liam Neeson pistää porukka matalaksi sen enempiä aikailematta ja kuulustelumenetelmätkin ovat tyyliä Jack Bauer. Juonen peruskuvio nyt on miljoonaan kertaan nähtyä peruskauraa, isä lähtee pelastamaan tytärtään, mutta Pariisi ympäristönä tuo edes vähän vaihtelua. Ruumismäärään nähden ikäraja oli ainakin täällä Irlannissa saatu aika alas (alle 15-vuotiaat vain vanhempien seurassa) mikä selittynee veren pienellä määrällä. Luc Bessonkin näyttää olleen mukana tuottamassa ja käsikirjoittamassa leffaa. 4/5
Shadows (1959) ½ Eipä kolahtanut tämä John Cassavetesin aloituselokuva. Täyttä improvisointia, joka näkyi harhailuna kaiken jazz-herkun ja öisen New Yorkin keskellä. Olisin kaivannut jotain "parempaa" tai "yhtenäisempää" juonta. Huomaa myös että näyttelijät ovat aivan ensikertalaisia, näitä lapsuksia elokuvassa onkin paljon. Taustamusiikkina komiata jazzia, joka jo yksistään riittää katsomiskokemuksen saavuttamiseen. Faces (1968) Cassavetesin toinen elokuva. Aiiiiiiiiiiiivan liiiiiiiiiiian pitkä. Tässä alkaa jo tarinaa olemaan kohdalla, mutta... Elokuva on lähes kokonaan puhumista, niin kännisten jatkoilta kuin kaksin aviopuolisoiden kesken. Siinä onkin lähinnä elokuvassa tarjottavat vaihtoehdot; näitä vielä venytetään joka kerta yli 10 minuuttisiksi. Elokuvan aloittaa esim. kohtaus, jossa porukkaa saapuu jatkoille. Näillä jatkoilla kerrotaan kaikki tyhmät vitsit mitkä eivät voi naurattaa ketään. Sen lisäksi rähätetään päälle ja välistä otetaan drinkkiä - lopuksi vielä tapellaan, kuulostaako mitenkään kiinnostavalta? Kasvoja on elokuva merkityksettömästä elämästä, kaikesta päätellen myös katsojan elämää pidetään merkityksettömänä.
Yön äänet (Pump Up the Volume) Christian Slaterin hissukka lähiönuori vetää öisin räväkkää suureen suosioon yltävää piraattiradioshowta. 80-luvun nuorisoleffat ovat yksi heikoista kohdistani ja 1990 tehtynä tämä pääsee vielä samaan sakkiin. Hyvää menoa ja vähän sanomaakin on saatu livautettua mukaan. ½ A Love Song for Bobby Long Nuhjuiset New Orleansin lähiömaisemat on kuvattu kauniisti ja elokuvan visuaalinen puoli on muutenkin onnistunut. Juoni ei yllätyksiä onnistu tarjoamaan, mutta mielelläänhän tätä jumittelua kuitenkin katsoo. Scarlett Johansson tekee tässä yhden paremmista rooleistaan. + Suuri Waldo Pepper (The Great Waldo Pepper) Robert Redford on maineesta haaveileva taitolentäjä ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa. Veijarimaisessa taitolentoelokuvassa yllättää useaan otteeseen sen raadollinen puoli. 70-luvulla moinen yhdistelmä oli vielä hyvin hallussa. + 'Round Midnight - keskiyön soundi Yhdessä parhaista jazz-elokuvista seurataan viinapirujen lähes voittaman fonistin ja paikallisen fanin ystävyyttä 50-luvun Pariisissa. Musiikki on erinomaista ja Dexter Gordon loistavassa vedossa pääroolissa. Lisäksi on tullut katsottua The Blues -sarjan kolme ensimmäistä dokumenttielokuvaa: Feel Like Going Home ½ The Soul of a Man - The Road to Memphis -
Psycho II ***½ Yllättävän hyvä jatko-osa. Sopivan vainoharhainen tunnelma pitää katsojan tiukasti penkissä eikä tylsistyminen pääse yllättämään. Löytyipä tästä myös pari hyvää gore-efektiä. Jerry Goldsmith jatkaa musiikkeineen hyvin Bernard Herrmannin jalanjäljillä. Psycho III **½ Anthony Perkinsin esikoisohjauksessa Psycho sarja siirtyy reippaasti huumoriosastolle. Miehen ilveilyt menevät jo sen verta koomisiksi, että naurua on vaikea pidätellä. Suorilta lainauksiltakaan aikaisemmista osista ei olla vältytty, mikä lienee ihan tarkoituksellista. Joka tapauksessa ihan viihdyttävä pätkä. Carter Burwell aloitteli tässä vielä säveltäjän uraansa joten musiikkipuolellakin jäädään edellisten osien laadusta. Tosin muutama hieno sävel tästäkin löytyy.
En tiedä mikä ihmeen itsetuhoinen kausi on meneillään, jokin ihme pakko katsoa kaikkea sontaa. WALL-E ei tähän joukkoon kuulu *** - **** http://www.imdb.com/title/tt0910970/ Half Past Dead *½ (Steven rules) http://www.imdb.com/title/tt0297162/ Catwoman * http://www.imdb.com/title/tt0327554/ Boogeyman ½ http://www.imdb.com/title/tt0357507/ ja kasa muuta roskaa joita ei jaksa mainita On kyllä ollut todellinen roskakausi menossa, leffojen keskiarvo huitelee tuossa * paikkeilla...
Vois pitkästä aikaa tännekin laittaa jotain lyhyesti. Luketic: 21 Pojalla on matemaattinen lahja, poika kutsutaan MIT:n salaiseen seuraan, poika nousee seuran tähdeksi, seuran entistä tähteä vituttaa ja saa fudut ryssiessään sen vuoksi, poika saa parhaan likan, pojalla nousee menestys päähän, poika menettää entiset kaverinsa, poika putoaa korkealta, poika tulee himaan häntä koipien välissä, poika saa kaverinsa takaisin, poika ottaa revanssin ja onnellinen loppu tietysti vielä. Kaavamainen ja ennalta-arvattava, mutta kyllä tän kerran katsoo, kun mukana ovat Kevin Spacey ja Laurence Fishburne. 2/5 Yim: Hansel & Gretel Värikylläinen tummahko korealaisfantasia Hannun & Kertun tarinan puitteissa metsän keskellä olevasta talosta, jossa asuu kolme lasta karkkimaailmassa. Tietenkään kaikki ei ole sitä miltä näyttää ja lapsilla on salaisuus jos toinenkin harteillaan. Tähän maailmaan törmää vahingossa satunnainen matkailija joutuessaan auto-onnettomuuteen metsää halkovalla ajotiellä ja yksi talon asukeista löytää hänet metsästä kuljettaen kotiinsa, josta ei helpolla pois päästä. 3/5 Shinjo: For Those We Love Kamikaze-elokuva äärioikeistolaisen Tokion pormestarin/kuvernöörin kirjasta, missä on aikamoista glooriaa ja nuoria valmiina kuolemaan sankarikuoleman päästäkseen Yasukunin -pyhättöön. Joten tämä on: Liian pitkä ja loppua venytetty aivan turhaan vesittäen fiiliksiä lopussa, hyvää nationalismia patrioottisine lauluineen, itkuparkua, hajoamisia, hieno lopputaistelu, kättä vedetään lippaan oikein urakalla ja kuten aavistin, että The Last Kamikaze teki kaiken pykälää paremmin jo 70 luvulla, niin kyllä tälläkin hetkensä on. 3/5 Fujita: Fine, Totally Fine Tää on taas näitä japanilaisia komedioita, joista ei tiedä onko tämä hyvä vai huono, kun jää elokuvan jälkeen on aika neutraali olo. Muutama hyvän naurahduksen kuitenkin tarjosi. 3/5 Llosa: Sniper Hyvää kertakäyttöviihdettä. 4/5 Holland: Fright Night Kasariklassikko on edelleen hyvä. 4/5 Huston: The Treasure of the Sierra Madre Länkkärit ei vaan ole se mun juttuni. Luin ilmeisesti liikaa Tex Willereitä muksuna ja sain allergian koko aihepiiriä kohtaan, mutta tässä on Bogartilta kyllä hyvä sekoaminen ja paras rooli koko elokuvassa. 4/5 Yaguchi: My Secret Cache Todellinen pieni helmi Waterboysin ja Swing Girlsin ohjaajalta vuodelta 97 ennen kyseisiä hittikomedioitaan. Raikas ja kevyt, pirteällä säkkipillimusalla varustettu hyvän olon komedia. 4,5/5 Yaguchi: Adrenaline Drive Tää ei sit ollutkaan niin hyvä kuin Yaguchin edellinen. Liian pitkä, eikä aiheena ollut "yakuzoiden rahaa pöllitty, josta alkaa ajojahti ja muu koheltaminen", oikein jaksa kiinnostaa koko kestonsa ajan. 3/5 Maruyama: Battle of the Japan Sea Sotaeepos Venäjän ja Japanin meritaistelusta Tsushiman salmessa 27 - 28.5.1905, jossa japanilaiset päihittivät venäläiset lyöden massiivisella ylivoimalla varustetun Itämeren laivaston minimitappioin. Mifune patsastelee vähäeleisenä ja karismaattisena sotasankari amiraali Togona, sekä Nakadai taas hienot viikset omaavana vakoojana Euroopassa välittäen tietoa Itämeren laivaston liikkeistä, mainitseepa vieläpä Suomenkin! Ratkaiseva meritaistelu on hyvin tehty ja aikansa tyyliin kunnon herrasmiessotaa, jossa vastapuolet kättelevät toisiaan savun hälvettyä. 3,5/5 Gosha: Hunter in the Dark Kärsii samasta mammuttitaudista kuin Goshan Bandits vs. Samurai Squad. Katananheiluttelu hyvää, mutta välissä taas jotain hämärää draamaa. Onneksi tässä paljon tuttuja naamoja joita bongailla, kun tarina alkaa kyllästyttää: Tatsya Nakadai, Sonny Chiba, Yoshio Harada, Tetsuro Tamba, Kôji Yakusho (ekassa roolissaan) ja hyvin monta muutakin. 3,5/5 Gosha: Death Shadows Vähän camp -henkinen samurai-ilottelu Goshalta. 3/5 Gosha: Kagero Kohtalainen Red Peony Gambler (Lady Yakuza) -remake tai ainakin sen tyylinen elokuva, kuin Lady Yakuza -saaga on ja Goshan tyylille uskollisena myös hyvinkin verinen semmoinen unohtamatta selkäänpuukotuksia ja muuta kähmintää. Tatsuya Nakadain massiiviset Yakuza -tatuoinnit jäävät tästä eniten mieleen, sekä pääosaa esittävän samannäköisyys Junko Fujin Lady Yakuza -hahmon kanssa. 3/5 Gosha: The Oil-Hell Murder Eipä juuri kiinnostanut. Täytyy joskus yrittää katsastaa uudelleen, kun on virkeämpi. 3/5 Atadeniz: Spy Smasher Upeata turkkilaissekoilua, jossa on mahtavat musat. Kuvakin on vielä kuin 20 - 30 luvulta kaikkine häiriöineen ja kuvahyppimiseen, vaikka elokuva onkin 60 -luvulla filmattu. Tämä kuuluu hyllyssä sinne 3 Dev Adamin viereen. 4/5 Atadeniz: Kilink in Instanbul Ei niin päräyttävä kuin Spy Smasher, mutta puskasta yht'äkkiä savupilven keskeltä ilmestyvä Mooses / Merlin / Gandalf mikä lie aiheutti elokuvan ainoan positiivisen wtf -fiiliksen taikoessaan Teppo Tavalliselle teräsmiehen voimat, jotta hän voisi taistella elokuvan luurankopuvussa heiluvaa antisankari Kilinkiä vastaan. 3,5/5 Atadeniz: Kilink vs. Superman Jatkaa suoraan Kilink in Istanbulista, kunhan ensin on katsonut 20 minuuttia koostetta kyseisestä elokuvasta, joka onkin vajaa puolet koko elokuvan kestosta. Elokuvan kohokohtana liekinheitinlaseri, joka pistää vuoria matalaksi ja hienot "tietokoneet" täynnä mittareita ja vipuja. 3/5 Pialat: Naked Childhood Hyvää dokumentaarista kuvaustyyliä ja amatöörinäyttelijät ovat luontevia rooleissaan ja aihekin on kiinnostava, vaikka elokuva on varmasti aikoinaan ollut rankkakin nuorisokuvaus, niin 40 vuotta myöhemmin aika väsynyt tämä on, kun nähnyt Larry Clarkin tai Nagisa Oshiman nuorisoelokuvia. Plussaa isosta Suomen kartasta seinällä. 3/5 Russel: The Scorpion King Oikein hyvää aivojen nollausta. 3/5 Ayer: Street Kings Keanu Reeveshän on ihan hyvä ja saa vähän enemmänkin ilmettä irti naamastaan kuin normaalisti. Muutenkin elokuva piti hyvin koukussa likaisista LAPD:n poliiseista, joista Keanu esittää yhtä sellaista. 3,5/5 Wise: The Day the Earth Stood Still Loistava sci-fi trilleri ja ainoa valituksen aihe on rasittava lapsinäyttelijä. Ja tästä vielä Keanu Reeves remake tänä vuonna, jossa puunaama esittää Klaatua, eli pitäähän se katsastaa miten Keanu roolin vetää. Gort! Klaatu barada nikto! 4,5/5
First Snow (2006) **** Myyntimies Jimmy Starksin auto hajoaa tuppukylässä, ja korjauksen aikana pitkästynyt mies päättää käydä ennustajan pakeilla. Kyynisesti moiseen suhtautuvan Jimmyn takaraivoon jää kuitenkin itämään parit ennustajan oikeaan osuneet asiat hänen elämästään sekä huonot uutiset jäljellä olevan eliniän suhteen. Epäselvän profetian mukaan Jimmy on turvassa ensilumen satamiseen asti. Ja Uuden-Meksikon radiokanavilla sääennustuksissa luvataan lumipyryä lähipäivinä. Elokuva toimii hyvin pikkuhiljaa kasvavan paranoian kuvauksena, henkilöhahmot on kirjoitettu kauttaaltaan hyvin todentuntuisiksi. Varsinkin Guy Pearcen myyntimies on loistava suoritus, Piper Perabo tyttöystävänä sekä William Fichtner työkaverina tekevät hyvät sivuroolit. Eli voit nähdä tuolla ulkona "Jimmy Starksin" raaputtamassa jäätä auton tuulilasista tai istumassa bensa-aseman kahviossa lukemassa iltapäivälehteä. Edellämainittujen seikkojen lisäksi tästä teki positiivisen kokemuksen Cliff Martinezin (mm. Solaris) säveltämä äänimatto joka tuki, tai oikeastaan loi elokuvan vahvan melankolisen tunnelman. Musiikkia käytetään runsaasti monissa kohtauksissa joissa kamera kuvaa syksyisen kalvakkaa maisemaa, moottoriteitä opastekyltteineen, harmaita asuinalueita... Jos olet virittynyt syksyiseen mielialaan, niin tässäpä oiva tunnelmapala.
Truman show Erinomainen elokuva. Ennen en olekkaan tuo katsonut, joten pitihän se katsoa. Koskettava elokuva. Jim Carreyltä hyvä suoritus. Ei niin tavallista Jim Carreytä.
We're No Angels oli oikein mukava leffa. Kiva tarina, sopivasti tapahtumia ja silleen. Neil Jordan on ohjannut muitakin ihan kivoja pätkiä, mutta tämä oli erityisesti mieleen. Every Which Way But Loose ja Any Which Way You Can olivat kanssa ihan kivoja leffoja. Apinat on hauskoja ja moottoripyöräjengit ja poliisit tyhmiä. Clint on kova jätkä ja silleen. Harmittomuudessaan aivan loistavaa viihdettä.
Auch Zwerge haben klein angefangen (1970) Tämä Werner Herzogin ohjaama Even Dwarfs Started Small on aika omituinen mutta sitäkin kiinnostavampi elokuva. Elokuva on jonkinlainen painajaisuni ja kapinatarina, jossa kaikki nähdyt hahmot ovat kääpiöitä. Näin he siis eroavat normaalista kokonsa, ulkonäkönsä ja erilaisuutensa vuoksi. Kääpiöryhmä on noussut kapinaan heitä hoitavaa kuntoutuskeskusta (yleisemmin: yhteiskuntaa) vastaan ja he ovat eristäneet instituutin johtajan laitoksen sisätiloihin. Alkaa järjetön paikkojen tuhoaminen (yleisemmin: erilaisuudesta johtuvan syrjinnän aiheuttamien paineiden purku) ja oikeuksien ottaminen omaan käsiin. Näihin sympaattisiin hahmoihin, joita on lukumääräisesti vähän, on helppo tutustua. Heitä ei esitellä ominaisuudensa perusteella tyhmiksi tai muutoin ala-arvoisiksi, vaan elokuva tekee kunniaa iloisille kääpiöille. Manon 70 (1968) Hyvin tyypillinen kolme hymiötä ansaitseva elokuva: tunnelmallinen ranskalaisleffa, jossa pääosassa Catherine Deneuve. Manon on varakkaiden miesten vamppaaja, joka surutta käyttää heitä hyväkseen. Kun Manon on ottanut hyödyn irti tai kun hän kyllästyy mieheen, on aika lempata vanha ja etsiä tilalle uusi. Eräs tarjokkaista osoittautuukin Manonille ylivoimaiseksi. Kehittyy kolmiodraama, joka ei kaikkia miellytä. Nuori Deneuve tekee normaalin roolin design-vaatteissaan Nizzan auringon paistaessa taustalla. Plussaa elokuvalle Serge Gainsbourgin musiikkiraidasta.