Vaaleanpunaisen pantterin kosto (Revenge of the Pink Panther) Viimeisessä pantteri-elokuvassa, jossa Sellers varsinaisesti vielä näytteli, olivat vitsit jo vähissä. Kyllä kohellus välillä hymyilytti, mutta ikimuistoisia kohtauksia ei tästä enää löytynyt. + The Straight Story Papparaisen matka ruohonleikkurilla oli sympaattista seurattavaa ja verkkaisen etenemisen tarjoama tunnelmointi voimakasta. Tässä oltiin asian ytimessä. + Paikka auringossa (A Place in the Sun) Amerikkalaisen unelman varjopuoli lyö setänsä tehtaassa uraansa aloittelevaa nuorukaista nopeasti näpeille kahden naisen loukun muodossa. Oscar-rohmu kärsii paikoitellen tyhjäkäynnistä, mutta onnistuu siitä huolimatta pitämään kiinnostuksen yllä. ½
Sidney Lumet: 12 Angry Men Olin tämän klassikon katsomista jättänyt myöhään, koska oletin sen olevan perushyvä klassikko joita on yksi tusinassa. Olin onneksi kuitenkin väärässä sillä kyseessähän oli helposti maailman parhaimpien elokuvien kastiin pääsevä leffa, jonka tiivis ja jännittävä juonenkerronta ei tylsistyttänyt sekuntiakaan koko kestolta. *****
Myrsky (2008) Enemmän elokuvan omassa ketjussa --> linkki . Hable con ella (2002) Aldomovarin Puhu hänelle on niitä elokuvia, että jos ohjaajan muut elokuvat iskevät tyylinsä tai hahmojensa puolesta, niin myös tämä uppoaa. Minulle ei näin valitettavasti käynyt. Puhu on vahvaa espanjalaista draamaa vammaisuudesta ja ystävyydestä, jossa myös jotain häkkiä heiluttavaa on mukana. Kerrontatapa on minun makuun hieman paikallaan kulkevaa, eikä terävimmistä kohdista oteta kaikkea (esim. paatoksellisuuden osalta) irti. Kaikesta parasta elokuvassa on keskivaiheella ollut mykkäfilmipätkä - siinä on hienosti osattu rekonstruoida nykytekniikalla mykkäelokuvaa. Mein liebster Feind - Klaus Kinski (1999) ½ Herzog ja Klaus Kinski tekivät viisi elokuvaa yhdessä. Tässä dokumentissa valotetaan, millaista näiden kahden eksentrikon suhde oli. Kinski ei todellakaan ollut kaikista helpoin työkaveri, mutta ohjaajan onnistui käyttää tätä hyväkseen ohjatessaan elokuvia. Tästä hyviä merkkejä ovat elokuvat Aguirre - Jumalan viha (1972) ja Fitzcarraldo (1982). On muistettava että dokumentin näkemykset ovat filmintekijän, eivätkä kaikkien haastatelluiden mielipiteet ole yhteneviä. Dokumentin lopetus on muistiin jäävä. Siivoton juttu (1997) Enemmän elokuvan omassa ketjussa, linkki . Out of the Past (1947) ½ Varjot menneisyydestä kuuluu suositeltavien film-noirien joukkoon. Mitchum no-bodyna joutuu salaperäisen miehen tulessa kaupunkiin tekemiseen oman menneisyytensä kanssa. Kehittyy jännittävä ajojahti, jonka seuraaminen vaatii keskittymistä. Ei missään nimessä aivot-narikkaan tyyppinen elokuva.
Veitsi vedessä (Nóz w wodzie) Polanskin debyytissä aviopari ottaa liftaripojan kyytiinsä ja lopulta myös kanssaan purjehtimaan. Ohjaajalla oli hyppysissään taito vahvaan tunnelmanluontiin jo tämän ensiteoksensa kohdalla. Leppoisassa veneenkannellalekottelussa on jatkuvasti havaittavissa kireä pohjavire ja tilanteen kulminoitumista osaa odottaa. + Missouri (The Missouri Break) Taannoinen mainio Brando-dokumentti inspiroi katsomaan tämän ennestään näkemättömän länkkärin. Jack Nicholsonin johtama hevosvaraspoppoo joutuu napit vastakkain paikallisen karjaparonin kanssa, joka lopulta tilaa paikalle "ongelmanratkaisijan" hoitamaan tilanteen. Pennin tapaan mukana on usein westerneistä uupuvaa lämpöä ja genren kliseitä vältellään onnistuneesti. Brandon mielipuolinen roolityö kirvoittaa monet naurut. - Isän paluu (Vozvrashcheniye) Taidetaan elokuvanteko vielä nyky-Venäjälläkin. Tyylitellyn realisminsävytteinen kuvaus kahden pojan retkestä yllättäen paikalle ilmaantuneen lapset pieninä hylänneen isänsä kanssa yltyy loppua kohden varsin synkkäsävyiseksi. Kesäiset metsätie- ja saaristomaisemat on kuvattu tyylillä. Herrat pitävät vaaleaverisistä (Gentlemen Prefer Blondes) Marilyn on tässä kenties vahvimmin herättämänsä mielikuvan mukaisena rahaanmenevänä blondibimbona. Hawksin ohjaus pitää kepeän räikeävärisen musikaali-iloittelun hyvin kasassa ja energiaa rellestyksessä riittää. ½ Taaloja ja tuuria (The Bank Dick) W.C. Fieldsin elokuvia ei ole tainnut televisiosta tulla sitten 80-luvun, joten kelpo teko Yleltä näitä nyt esittää. Vitsit eivät ole Fieldsillä niinkään suoranaisen nerokkaita, kuin muilla klassikkokoomikoilla, vaan elokuvat pohjaavat vahvemmin miehen hahmoon itseensä. Viinaanmenevä pottunokka ajelehtii löysän rennosti tilanteesta toiseen höystäen tapahtumia omaperäisellä hölynpölykommentoinnillaan. +
Breakfast at Tiffany's - Audrey on ihana, mutta tämä elokuva ei ole maineensa veroinen. Meno oli ärsyttävän hätiköityä ensimmäisen puoliskon ja mitään isoa ei saatu kasattua kokoon. Typerä kinkkimieskin ärsytti huonoine kommelluksineen. Loppua päin sitten vähän parani mutta pettymykseksi tämä jäi. Being There - Peter Sellersin suoritus hieman yksinkertaisena puutarhurina on kerännyt kehuja vuosien varrella. Yllätyksenä tulikin että hahmo ei ollutkaan symppis vaan Chance the Gardener olikin vastenmielisen ärsyttävä ja totaalinen idiootti jolla ei ole mitään käsitystä mistään. Kauniista lopusta kiitosta elokuvalle.
Ong-bak **** Kylästä pöllitään pyhän patsaan pää ja se pitäisi saada takaisin ennen kuin kylä on tuhon oma. Se juonesta sillä pääosassa on Tony Jaa ja hänen huikeat taistelutaidot. Eipä tästä paljoa voi mätkintäleffa parantua. Jackie Chan voi rauhassa siirtyä eläkkeelle. Perillinen on löytynyt. Jos tässä jokin häiritsi, niin thai-kieli. Naurettavan kuuloista mokellusta. Varsinkin huutavien naisten suusta. Warrior King ***½ Nyt pöllitään jannun norsut ja nehän pitää saada takaisin. Suunta siis kohti kengurumaata ja kunnon kähy päälle. Juoni rupesi olemaan jo häiritsevän päätön, mutta onneksi tappelukohtaukset ovat edelleen rautaa. Varsinkin temppelissä tapahtuva mättö veden ja tulen keskellä oli hienoa katseltavaa. Capoeira taistelija oli hänkin varsin kyvykäs sälli. Spaceballs *** Pikku kivaa siellä täällä, mutta ei mitään sen kummempaa. Vähän samanlainen pettymys kuin Brooksin Blazing Saddles. Fargo ***** Tämä senkun paranee joka katselukerralla. Täydellinen elokuva. Blu-ray heti ja sassiin!
Underworld: Evolution Ugh, ei minkäänlaista tunnelmaa tai tunnetta saanut tämä leffa aikaan. Yksi todella harvoista elokuvista joita en yksinkertaisesti jaksanut loppuun asti katsoa. 1/5 Doomsday Eipä tämäkään leffa mikään elokuvahistorian merkkiteos ole, mutta kyllä tätä katsoi jo ihan mielellään vaikka juoni nyt oli mitä oli. 2½/5
12 Apinaa Tuli tuossa äsken katsottua ja oli aivan loistava! Tunnelma oli koko ajan huipussaan ja kaksituntinen ei tuntunut hetkeäkään liian pitkältä. Ehdottomasti yksi Williksen parhaista pätkistä.:thumbsup: ****½
Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl (2003) Pirates of the Caribbean: Dead Man's Chest (2006) Pirates of the Caribbean: At World's End (2007) Tulipa jälleen kerran nautittua Jack Sparrown, Will Turnerin ja Elizabeth Swannin seikkailuja. Kaikista osista pitäisi löytyä mielipiteitäni jo Plazalta teatterikierrosten ajoilta, mutta nyt tuli trilogia nautittua ensikertaa yhteen putkeen. TCOTBP On todellinen helmi ja saa kevyesti parhaimman nautittavuusarvosanan. Barbossa teki heti ilmestyttyään vaikutuksen, ja onkin yksi lempipahiksista. 2. ja 3. osa tuntuivat teatterikierroksilla väkisintehdyiltä, ärsyttäviltä ja lapsellisilta, mutta uusintakatselussa mielipiteeni muuttuivat positiivisempaan suuntaan. Taisin olla väärällä mielialalla tuolloin. Nyt osasin nauttia kaikista merirosvoseikkailuista, mutta eivät jatko-osat kuitenkaan kohonneet lähellekään 1. osaa. TCOTBP: ***** / ***** DMC: ***+ / ***** AWE: *** / ***** Edelliset mielipiteeni: TCOTBP, DMC, AWE.
Lucky You Niin paljon kuin Curtis Hansonin elokuvista pidänkin, niin nyt täytyy todeta että aivan nappiin ei mennyt. Lucky You sisältää pokerinpeluun lisäksi turhankin kuluneita aineksia, eikä onnistu oikein millään saralla vakuuttamaan, vaikkei nyt toisaalta hyvän maun rajojakaan onnistunut rikkomaan. Drew Barrymoren hahmo oli lähes täysin sama kuin vähän aikaa sitten näkemässäni Music and Lyricsissä. 2½/5 Tsotsi Gavin Hoodin Rendition oli viime vuoden elokuvatapauksia, joten jo se pelkästään riitti syyksi tarkastaa myös ohjaajan ensimmäinen, Oscar-ehdokkuudenkin napannut, etelä-afrikkalaisen alamaailman hulttiosta kertova pitkä elokuva. Varsin tyylikästä ja sanomaltaan tärkeää elokuvaa sieltä paljastuikin ja tällaisena pienempimuotoisena elokuvana ihan vertailukelpoinen kolmannesta maailmasta kertova elokuva vaikkapa Cidade de deusin kanssa, vaikkei nyt tällä kertaa elämää suurempana avautunutkaan. Todella valitettavaa, että erinomainen draamaohjaaja on seuraavaksi sotkeutunut X-Menin kaltaiseen paskaan. 3½/5 Fucking Åmål Fucking Åmål on vaatimattomasti todettuna yksi kaikkien aikojen parhaita pohjoismaalaisia elokuvia. Täydellinen nuorisokuvaus on tyyliltään varsin erilainen kuin vaikkapa 30 vuotta aiemmin tehty niinikään ruotsalainen En Kärlekshistoria, mutta tunnelataukseltaan ja ainakin myöhemmin myös varmasti nostalgia-arvoltaan samaa luokkaa. Äärimmäisen hieno ja koskettava elokuva. 5/5 Short Cuts Viimeksi 90-luvulla nähty Short Cuts oli juuri niin hieno kuin muistikuvat kertoivatkin. Kovin laaja hahmojoukko aiheuttaa pieniä ongelmia vain alussa, jossa on aavistuksen vaikeaa päästä kuvioihin kiinni, mutta varsin pian tästäkin ongelmasta päästään, kun järjestään varsin mainiot hahmot tulevat tutummiksi. Lopun huipennus toimii aivan yhtälailla kuin sisarteos Magnoliassa. 4½/5 Pretty in Pink 80-luvun perusnuorisoklassikko tuli vasta nyt ekaa kertaa nähtyä, mutta varsin tutun ja turvallisen tunteen se herätti molly ringwaldeineen. Kaikki perusainekset olivat kasassa ja elokuva onnistui nykykomedioista poiketen olemaan paikoin hauskakin, joten kyllä tämä ihan nautittavaa katsottavaa oli. 3½/5 Being There Peter Sellersin mainiosti esittämän käsittämättömän yksinkertaisen Chancen noususta valtaeliittiin on tietysti paljon löydettävissä vertauksia ja ihan oikeankin elämän ironiaa. Vaikkei leffa aivan potentiaalinsa edellyttämälle tasolle tunnu nousevankaan, niin upea loppu pelastaa todella paljon. Shirley MacLaine oli vielä viisikymppisenäkin viehättävä. 4/5 Kunsten at græde i kor (Kuorossa itkemisen taito) Tanskalaista 70-luvun ajankuvaa synkistä aiheista, mutta aavistuksen jopa kepeissä tunnelmissa. Aivan täydellisesti tuo yhdistelmä ei toiminut, eikä elokuva jättänyt lähellekään sellaista jälkeä kuin kovinkin samantyyppisiin olosuhteisiin sijoittuva ja samasta aiheesta kertova Tim Rothin ohjaama War Zone. Toinen hieman vieraannuttava seikka oli isää näytelleen Jesper Asholtin ylinäyttely. 3/5 The China Syndrome Tästä minä pidän. Skandaaliaiheinen mediaelokuva 70-luvun pohjattoman hienoissa tunnelmissa. Sanomattakin selvää, että vertailukohteena toimii All the President's Men. Jos ei nyt aivan yhtä syvälle aiheeseen päästykään, niin varsin mainiosti ydinvoimala-aiheinen Kiina-ilmiökin otteessaan piti. Ehkä olisi aika tarkistaa myös toinen saman aikakauden ydinvoimapelottelu Silkwood. Mainiot roolisuoritukset olivat kaunis koriste kakun päällä. 4/5
Kunnian päivät (Indigènes) Algerialaiselokuva kulkee pitkälti tuttuja modernien 2. maailmansota -filmatisointien polkuja, mutta vapaaehtoisten algerialaissotilaiden näkökulma ranskalaisten joukoissa taistellessa tuo aiheeseen uutta sisältöä. Parhaansa mukaan vieraan mutta omaksi tuntemansa maan puolesta taistelevien kehno kohtelu isäntämaan puolelta saa myötätunnon heräämään. ½ Ryöstö (Heist) Pikkunäppärä keikkaleffa kärsii paikoin epäuskottavista käänteistään. Päälimmäisenä mieleen tätä seuratessa nousee harmistus Gene Hackmanin eläköitymisestä. Tässäkin osaamistaan väläyttelevää miekkosta näkisi mielellään yhä nykyelokuvissakin. + Radio Days Tämä on Woody Allenin nostalgiaelokuvien parhaimmistoa. Pojan perhe- ja kulmakuntamuistelut on toteutettu mukavan lämminhenkisinä. Vain paikoittainen radiohahmojen koitoksiin keskittyminen rokottaa muuten erinomaista kokonaisuutta. Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men) Lumetin klassikko näyttää, miten suljetun tilan elokuva voi parhaimmillaan toimia. Hahmogalleria on saatu hyvin eri ihmistyypit edustavaksi ja tilanteen mahdollistamia erilaisia käyttäytymismalleja käydään ansiokkaasti läpi. ½
Doubt - Epäilys. Hyvä tunnelmapala hienoilla näyttelijäsuorituksilla. Spoiler Hienosti jätettiin "ratkaisu" auki. Streepin sanoin "Elokuvan nimi on Epäilys, ei Johtopäätös". Ei tämä mikään maailman paras leffa ole, mutta kyllä tämän mieluusti toistamiseen katsoo. Taisipa jäädä mieleen jotain ajateltavaakin. Hoffmanille soisin tämän perusteella sivuosa-Oscarin ainakin yli sen ilmeisen vääryyden eli Ledgerin. Tälle leffalle 4/5.
The Bank Dick - W.C. Fields onkin tuttu vain maineeltaan, miehen elokuvia ei ole tullut nähtyä kuin pienissä pätkissä. Kovinkin korkealle Fieldsin filmografiassa arvostetaan tätä elokuvaa, vaikka sisällöltään ei mikään ruusu ole, kukkanen kumminkin. Pottunenä oli ilmeikkäämpi kuin odotin ja pettymykseksi ei niin häijykään. Onneksi sentään ekassa kohtauksessaan löi lasta. Around the World in 80 Days - Vuoden 1956 versio kyseessä ja David Niven eksentrisenä Phileas Foggina. Paikoitellen oli kivan seikkailufilmin tuntua, mutta sitten myös höyrystyi silmille elokuvan matkamainosmaisuus. Passepartoutia näyttelevä latinotähti oli Harpo Marxinsa opetellut. Saksilla olisi voinut leikellä useita kohtauksia.
Ascension (2002) **** Kolmesta nähdystä Karim Hussainin elokuvasta toiseksi paras, eli ohjaaja on mielestäni petrannut koko ajan. Annan tälle neljä tähteä nimenomaan kokemuksena, matkana tiettyyn mielentilaan ja sielunmaisemaan; eräänlaiseen "Kanadalaisuuden" ytimeen. Elokuvan perusideasta lienee turha enää jauhaa, mutta "tarina" piti silti jollain oudolla tavalla allekirjoittaneen otteessaan. Koko pakettia voisi luonnehtia kuin "jos Tarkovski olisi jättänyt masennuslääkkeet ottamatta ja vetänyt jotain tajunnanlaajentajaa..." David Kristiania, jonka elektroninen äänimatto leijuu harmaiden siilojen ympärillä, tulee jatkossa seurattua (kuunneltua) tarkemmin. Raskassoutuisuudesta tätäkin syytetty, mutta näitä elokuvia varten vaan täytyy yrittää laskeutua hieman "matalammille kierroksille", perjantai-illan ADHD-bilettäjä ei siihen välttämättä kykene. Taidepaskaa isolla P:llä sanan positiivisessa merkityksessä.
Bloodrayne II: Deliverance (2007) ** Taattua Böllimäistä velttoilua koko elokuva. Raskaan harmaat pilvet leijuvat koko tuotannon yllä luoden surullisenkoomisen ilmapiirin. Oikeastaan kaikki kusee; ohjaus, uskomattoman korni dialogi, lavasteet...pluspisteitä tulee ainoastaan kotoisen räntäisistä kanadalaisista maisemista ja Natassia Malthen kauniista kasvoista. Michael Paré-rukka vanhentunut ja tukevoitunut niin ettei meinannut ensin tunnistaakaan. Ilmiselvästi välityö Bollin nousujohteisella uralla.
Viimepäivien satoa: Jean-Pierre Melville: Le Deuxième souffle Erittäin positiivinen kokemus isolta kankaalta. Alku oli hieman wtf-menoa kun tarina levisi niin moneen suuntaan ja hahmoja tuli kokoajan lisää peliin, mutta selkenihän asiat loppua kohti. Kestoltaan ehkä hieman liian pitkä, mutta en kyllä osaa sanoa juurikaan mitä olisi voitu leikata pois. **** Noboru Iguchi: The Machine Girl Loistavaa humalaviihdettä. CGI-goresta miinusta ja Bad Tastemaisista cheesyistä efekteistä plussaa. ***½ Sam Peckinpah: The Osterman Weekend Huonoin Peckinpahilta nähdyistä elokuvista, mutta silti ihan OK. Slowmotion-kohtaukset olivat hieman naurettavia ja juonessa oli joitakin epäselvyyksiä, jotka (toivottavasti) selviävät ensi katselukerralla. *** Roman Polanski: Cul-de-sac Polanskin parhaimpia. Loppu oli jotenkin pettymys, vaikkei surkea ratkaisu ollutkaan. **** John G. Avildsen: The Karate Kid Nörtti pieksää pahat pojat -leffojen parhaimmistoa. Näin vanhemmalla iällä katsottuna eräät kohtaukset olivat hieman naurettavia ratkaisuja. Näistä voisi mainita mm. lopetuksen joka päättyy kuin seinään ajaisi. ***
Freejack. Oli viihdyttävämpi leffa kuin luulinkaan Spoiler Näin hyvät pisteet saattaa tosin johtua osakseen pienestä kuumeesta, jota poden
Babylon A.D. (2008) **** En odottanut kauheasti tältä Mathieu Kassovitzin tieteisrymistelyltä, joten se pääsi yllättämään positiivisesti. Tulevaisuuden sekasortoisessa maailmassa palkkasoturi Toorop (Diesel) kuljettaa nuoren naisen (kaunis Mélanie Thierry) Itä-Euroopasta tuntemattomaan kohtaloonsa USA:han. Nainen kantaa sisällään jotain ihmeellistä jota uuden maailmanlaajuisen kirkon ylipapitar (Charlotte Rampling) leegioineen tahtoo itselleen. Sopivasti toimintaa (no okei, muutamassa kohdassa mentiin vähän yli) ja tulevaisuuden visioita yhdistettynä suht mielenkiintoiseen juoneen tekivät tästä ihan oivallisen kokemuksen. Vin Diesel pystyi jopa välittämään tunnetiloja kiusaannuttamatta katsojaa, muutenkin dialogi oli onnistunutta vailla enimpiä typeriä onlinereita. Jyskyn-jyskyti-musiikin välissä Islantilaisen säveltäjän Atli Örvarssonin säveltämät teemat miellyttivät korvaa. Kyllä tätä voipi suositella scifitoiminnan ystäville.
Umpikuja (Cul-de-sac) Polanskin varhaistyössä on jälleen mainion vinksahtanutta tunnelmaa kutsumattomien vieraiden sotkiessa isäntäparin kesänvieton. Donald Pleasence on roolissaan vallan erinomainen. - Memphis Belle Kovin kirkasotsaista ja lähes kesäleirimäistä on nuorten sotilaiden nostalginen kasarmielo, mutta itse pommituslennon kuvaus miehistön näkökulmasta on elokuvassa toteutettu mukaansatempaavan kiinnostavasti. ½ The Savages Isän tyttöystävä kuolee, jolloin aikuiset sisarukset joutuvat hankkimaan isälleen hoitopaikan. Arkirealistinen draama käsitteli osuvasti aihettaan ja Laura Linney ja Philip Seymour Hoffman tekivät kumpikin hyvät roolisuoritukset. Pulmia kerrakseen (Never Give a Sucker an Even Break) No olipahan tämäkin varsinainen komediaklassikko. Naurut olivat todella vähissä ja W.C. Fieldsin persoonakin jäi taka-alalle.
Lola rennt Kerran yritin aiemmin katsoa ja jätin 10 minsan jälkeen kesken kun kikkailu ärsytti niin suunnattomasti. Toisella yrityksellä jaksoin "loppuun" (he he) ja Spoiler ensimmäisen lopun jälkeen olin koukussa. Kyllä kannatti sinnitellä. Oikein piristävä ja hyvä pikku pätkä. Kikkailusta huolimatta. 4/5