Hitler: The Rise of Evil - 3.99 hinnalla kun sai tämän Anttilasta niin pakkohan se oli viimein tähän sortua. TV:stä katsottuna oli ihan ok tasoinen tekele kuitenkin ja oli se sitä edelleen. Robert Carlyle toki räksyttää kuin raivotautinen koira, mutta olihan se Hitler hullu joten mustamaalaus sallittaneen. Mukavasti käytiin kaikki Aatun varhaisvaiheet läpi ja lopetettiin sitten kun helvetti pääsi kunnolla irti. Shooting Fish - Huijauselokuvat on kivoja, siksi tämä piti ottaa uusintakatseluun vaikka muistot oli aika rumat. Muistot piti paikkansa ja elokuva olikin kovin reikäinen huijaustarina jonka yliystävällinen sanoma iski silmille kuin ämpärillinen tiedätte kyllä mitä. Nuori Kate Beckinsale oli tunnistamaton. On sitä nykyäänkin mutta tässä vielä enemmän!
Hiroshima mon amour (1959) ½ Resnais'n klassikoksi kohonnut rakkauselokuva. Alun dokumenttijakso hämmentää - toisaalta se herättää hyvin aiheeseen ja toimii sodanvastaisen teeman perusteluna. Eikös rakkaus ole sodan vastakohta. Miksi elokuva tapahtuu juuri Hiroshimassa? Entä mitkä ovat henkilöiden nimet? Teemana on hetkellinen rakkauden roihahdus ja se jälkimainingit ala ranskalainen uusi aalto. Erinomainen elokuva, mutta täydet tähdet jäävät uupumaan lopun hieman toistamisesta ja pitkittesssä juonta. Kommentti voi hämmentää, sillä elokuva on kokonaisuutena varsin tiivis (kesto 90 minuuttia). Die Ehe der Maria Braun (1979) ½ Fassbinder boksi käynnistyi tällä toisella mestariteoksella. Eletään sodanjälkeisessä Saksassa, jossa Maria Braun (Hanna Schygulla) on pikaisesti avioitunut ja elää toivossa että mies palaisi takaisin. Odotuksessa moraali löyhentyy muiden houkatessa miesasioistaan vierellä. Lopulta Maria käyttää naisellisia aseita saavuttaakseen jotain - päästäkseen pois jatkuvasta puutteesta. Kokonaisuutena erinomainen elokuva. Hyvä tarina, asetelma ja kerronta. Jossakin kohdassa häiritsi hieman feministinen ote; se korostui päähenkilön tiukan seuraamisen myötä. Eurooppalaisista elokuvista innostuneiden kannattaa katsoa. Heftig og begeistret (2001) Dokumentti tunnetaan Englannissa nimellä Cool & Crazy ja Suomessa nimellä Kiihkeät ja Innokkaat. Otsikko on varsin ironinen, sillä dokumentti kertoo pienen pohjois-Norjalaisen Berlevågin kylän 90-vuotiaasta mieskuorosta, joka koostuu dokumentin tekohetkellä n. 40-92 vuotiaista miehistä. Näille miehille kuoro on kalastajakylän pitkässä talvessa ja tylsyydessä harvoja henkireikiä. Dokumentti esittelee näitä miehiä; hieman persoonallisesti erikoisen unelmoijan, kommunismin puolesta puhuvan entisen merimiehen, 92-vuotiaan vanhuksen ja "vaikeuksien kautta voittoon" elämässä selvinneen. Dokumentin parasta ainesta on kiistatta kuoron norjankieliset lauluosuudet (sanat tekstitetty mm. suomeksi) ja porukan yhteiset hetket (esim. matka Murmanskiin). Lauluosuuksista suuri osa on kuvattu finnmarkin jylhissä maisemissa jokaisen vuodenajan aikana. Ehkä kaikista voimallisena kuitenkin esittäytyy viimeinen laulu, jossa jäätävässä tuulessa - lumen ja jään kertyessä kasvoille, pakkasen kolottaessa vartaloa - ikääntyvä miesporukka laulaa keskellä kylän valtatietä herkän lopetuskappaleen: "Bortom berg og djupa dalar, allt under så grönan en lind..." Jonkun mielestä 5 hymiötä voi olla aivan liian korkea arvio. Myönnetään, mutta dokumentin taiteelliset arvot ovat sen verran lujat että se ansaitsee ne. Lisäksi henkilökohtaisesti yhden kesän ko. kylässä viettäneenä ja pariin mieheen tutustuneena, dokumentti teki suuren vaikutuksen. Sitähän liikkuva kuva on parhaimmillaan.
Roman Polanski: Chinatown (uusinta) Sarjassamme "täydelliset elokuvat": dialogi luistaa ja Nicholson yhdessä parhaimmista rooleissaan, eikä twistitkään vanhene vaikkei niissä ole sitä ekan kerran katselun tunnetta. ***** Orson Welles: Citizen Kane (uusinta) Nerokas ja aikaansa edellä oleva elokuva, mutta ei todellakaan niin hyvä kuin kaikki väittää. Eihän nykyäänkään anneta pointseja efekteistä. Siltikin pakko neljä tähteä antaa, koska on elokuvan sanoma niin hieno varsinkin näin köyhän näkökulmasta. ****
Lifeforce (aka Tappava yhteys) Elokuva joka määrittelee täysin uusiksi kuluneen sanonnan "niin huono, että se on jo hyvä". Golan/Globus-tuotantojen ystävänä tiesin jo odottaa suhteellisen viihdyttävää ja taiteellisilta arvoiltaan hieman vähäpätöisempää elokuvaa, mutta ämä elokuva ylitti kyllä totaalisesti kaikki odotukset. Wikipediassa kerrotaan, että elokuvan budjetti oli 25 miljoonaa dollaria, mikä oli varsinkin vuonna 1985 aika huima summa. Ei voi kuin ihmetellä mihin tuo rahasumma on kulutettu. World Trade Center Oliver Stone tekee välillä hyviä ja välillä huonoja elokuvia. Tämä kuuluu jälkimmäisiin. DVD-kotelossa lainattiin jotain arvostelua, jossa sanottiin, että sentimentaalisuus ei mene yli. No, se meni sitten kuitenkin.
Toinen nainen (Another Woman) Tässäkin Allenin vakavamman laidan työssä on havaittavissa häivähdys Bergmania. Asuntonsa ilmastoinnin kautta kuullut keskustelut psykiatrin ja potilaiden välillä saavat keski-ikäisen naisen pohdiskelemaan elämäänsä. Huumoria ei löydy, mutta kelpo havaintoja hyvillä roolisuorituksilla höystettynä. ½ Julmia totuuksia (Things You Can Tell Just by Looking at Her) Rodrigo "Terapiassa" Garcian debyyttielokuvasta löytyy yhtäläisyyksiä sarjaan. Tässäkin henkilöt saavat avattua omaa elämäänsä ulkopuolisten havaintojen pohjalta, nyt analysointia ei vain suorita terapeutti, vaan esimerkiksi korteistalukija ja kassialma. Erilliset episodit liittyvät hienovaraisesti toisiinsa, mutta toimivat kuitenkin irrallisina tarinoina. ½ Taistelu Britanniasta (Battle of Britain) Komea roolitus on sotaspektaakkeliin saatu, mutta muutoin elokuvaa vaivaa pienoinen pöhöttyneisyys. Hahmopaljouden keskeltä ei oikein löydy kiintopistettä, ilmataistelut ovat kyllä mukaansatempaavaa seurattavaa. ½ Julius Caesar Shakespearen voimakas teksti sopii hyvin roomalaishahmojen suuhun ja vaikka iso osa ajasta seurataankin patsastelevaa puheenpitoa, niin jäykistely vain kuuluu asiaan. Tapahtumat etenevät Rooma-sarjasta tuttuja polkuja, joskin vähemmän raflaavalla esiinpanolla. ½
Salaam Bombay! Elokuva seuraa Bombayn katulasten lohdutonta elämää. Yritteliäisyys ei tunnu auttavan, sillä harvojen valonpilkahdusten jälkeen todellisuus lyö näpeille aina uudestaan ja uudestaan. Roolien aidot katulapset takaavat aitoudentunnun. Glenn Gould - 32 lyhytelokuvaa (Thirty Two Short Films About Glenn Gould) Pianistipesoonallisuuden elämää ei puida tyypillisen elämäkertaelokuvan keinoin, vaan elokuva on nimensä mukaisesti koostettu 32:sta erillisestä kohtauksesta jotka vaihtelevat tuokiokuvista haastatteluihin ja lähes pelkkään musiikkiin. Tyylikokeilu sopii kohteensa esiintuomiseen hyvin ollen samalla myös lähestymistavaltaan raikas. ½
Natural born killers. Eka kerran katoin varmaan 1995 kun tuli taivaskanavalta ensi-illassa. Ja olin todella pettynyt siihen millaista skeidaa elokuva oli. Ja nyt sitten 4:selta toisen kerran katsottaessa ihan kohtuu menevä filmi. Hyvät ja nimekkäät näyttelijät ja hyvin tehty tarina. Ja jotain tarintoono maistahan siinä oli. Jotainhan se tarantiino sen parissa oli puuhannutkin. :naminami::naminami::naminami: kyl mää tällä 3:sen annan. Sen verta miehistä touhua. Ja ohan se Julietta Lewis aika namu. World trace center Ihan tekopaska filmi. Äijät vinkuu jossain raunioissa kun keittiö ei oo valmis. Ihmetti vaan että mikä himo sinne oli niin rynnätä? Mutta sellasta se o. Yksi pojo siitä nigolasin eukon esittäjästä. On se vaan ihana.
Altered States (aka Muutostiloja) Veikeä psykedeelinen elokuva tutkijan pyrkimyksistä löytää tajunnastaan uusia ulottuvuuksia. Loppu on pilattu Hollywood-tyyliin, mutta siihen asti aika pahuksen toimiva. William Hurt on loistava lähes maanisena tutkijana. Winter Kills (aka Viimeinen viesti aka Salaliitto aka Kyltymättömät) Elokuva joka kulkee Suomessa ainakin kolmella nimellä, löytyi sentään Region 1 -DVD:ltä. Tuotannossa oli kaikenlaisia ongelmia ja omituisuuksia ja elokuvan mitätön budjetti näkyy kyllä lopputuloksessa. Juoni on melkoista sotkua, eikä arvosteluissa kehuttua mustaa huumoria tai satiiria oikein tuntunut löytyvän. John Huston näytteli loistavasti paatunutta miljonääriä, mutta osa sivuosanäyttelijöistä oli kyllä myötähäpeää herättävän huonoja.
Righteous Kill Mainio kässäri ja hyvät näyttelijäsuoritukset (de Niro + Pacino). Yllättävä loppu :thumbsup: Footsteps Mainio jännäri, jossa ei tiedä kuka on syyllinen ja kuka ei. Erittäin yllättävä loppukuva The Lodger Trilleri, jossa ei ole tietoa kuka on syyllinen ja kuka ei sekä mikä on totta ja mikä mielikuvitusta :naminami:
Hip hei hutsu! (Hip Hip Hora!) Elokuvassa liikutaan teinikliseiden ytimessä, mutta varsin raikkaalla tavalla. Pääosantyttö on hyvä ja jo monista elokuvista tuttu tarina osataan kertoa mukaansatempaavasti, joskin monin paikoin tyylin suoraviivaisuudesta ilmenee elokuvan ikäkohderyhmä. Syyskuu (September) No taasko pitää se ruotsalainen mainita Allenin elokuvan kohdalla? No kyllä kai pitäisi, niin ollaan taas bergmanmaisissa tunnelmissa tässä kamarinäytelmässä. Syyskuu on vähän kuin Kesäyön seksikomedian uusinta, mutta huumorista riisuttuna. Lana Truner/Johnny Stompanato -tapauksesta on selvästi otettu hahmojen taustoihin vaikutteita. ½
13th Warrior - Muistikuvat olivat huonot, siksi DVD olikin istunut hyllyssä yli 4 vuotta katsomatta (miksi edes ostettu? Halpa hinta!). No Antonio runoilijapoikana oli niin huono kuin muistinkin. Viikingit tursusivat äijäenergiaa, mutta tarina tursusi jotain ihan muuta. Oikein hyvä elokuva jos tykkää kehnoista elokuvista. 12 Angry Men - Kaksitoista vihaista miestä näyttää miten pienellä elokuvalla voidaan saada suuria aikaan. Näyttelijöiden ja tarinan juhlaa. Ainakin Columbot on paljon velkaa tälle tavalle miten rikos saatiin puiduksi ja avattua tapahtumat katsojalle. Parissa kohtauksessa elokuvan ikä näkyi ja pitäisikin katsoa tuo vuoden 1997 remake, että muistaisi miten ne oli päivitetty uuteen aikaan. Remaken eduksi lasken yhden roolisuorituksen, sillä Hume Cronyn valamiehistön vanhimpana oli parempi kuin tämän alkup.version pappa.
The Red Baron - Tarina Saksalaisesta lentäjä-Ässästä Manfred von Richthofenista. + Ajankuva + Noudatti erittäin tarkasti tositapahtumia, oikeat henkilöt yhtä lukuunottamatta + Manfred von Richthofen on kiinnostava henkilö ++ Lentokohtaukset :thumbsup: - Ei draaman kaarta -kokoelma irrallisia kohtauksia tosin kronologisessa järjestyksessä - Rakkaustarina sitoi löyhästi kohtauksia 10.000 BC + Komeat maisemat + Evolet (Camilla Belle) :love: - Kökkö kässäri - Liikaa Hollywoodmaista "onnistumista" vaikeissakin jutuissa - Heput filosofoi liikaa
Hellboy II: The Golden Army Odotukset oli korkealla,olihan ykkönen mielestäni todella hyvä. Tuli vähän semmoinen fiilis että pakko saada vihdoinkin se jatko-osa ulos kun tilausta on,juoni oli sitä samaa vanhaa paskaa. Ei sitten mitään uutta juonellisesti,oli sitten kaikki niin käytettyä. Ykkösen menestymisen myötä oli varmaan budjetti kasvanut,ainakin oli efektit sen mukaiset. Joten oli ihan ok,mutta todella pettymys.Jotenkin tuntuu että kaikkien samantyylisten pitää olla jotain Golden 3/5 Tropic Thunder Kehuttu on kovasti,eikä syyttä. Oli pitkästä aikaa todella hyvä leffa,enpä ole aikoihin nauranut näin paljon. Kaikki tekivät todella mainioita roolisuorituksia,Robert Downey Jr. oli todella hyvä mutta Tom Cruise teki melkeimpä parhaan/yllätyksellisen suorituksen. 5/5
Kuolemaantuomittu on karannut (Un condamné à mort s'est échappé ou Le vent souffle où il veut) Bressonin vankilapakoelokuvassa ei turhia rönsyillä, vaan yksinäinen paon suunnittelu ja pyrkimys sen toteuttamiseen on kaikki mitä tarvitaan. Tunnelma on mitä mainioin, äänimaailmaa hyödynnetään myös hyvin. Spartan Tiukka toimintatrilleri kuuluu selvästi David Mametin viime vuosien tekeleiden parhaimmistoon. Huumorittoman suora lähestymistapa ilman selittäviä helpotuksia katsojalle miellyttää tässä, Kilmer sopii rooliinsa hyvin. ½ Kairon purppuraruusu (The Purple Rose of Cairo) Yleensä Allenin elokuvat jaetaan suoraviivaisesti komedioihin ja draamoihin, mutta kolmanneksi luokaksi voisi hyvin lisätä vielä nämä nostalgiapläjäykset. Kairon purppuraruusussa elokuvan taika ruumiillistuu Jeff Danielsin hahmossa, joka siirtyy valkokankaan toiselle puolelle kyllästyttyään käsikirjoituksenmukaiseen elämään. Aiheesta kyllä saadaan hauskoja huomioita irti, mutta kokonaisuus jää kuitenkin vähän pliisuksi. +
The Boys from County Clare ***½ Leppoisa musiikkikomedia kelttibändien välienselvittelystä. Naispääosassa ihastutti The Corrs yhtyeen Andrea Corr. Monster-in-Law ** Väsynyt ja ennalta-arvattava romkom pariskunnasta jonka onnea hurahtanut anoppi yrittää sabotoida. Mar adentro **** Kaikin puolin laadukas draamaelokuva halvaantuneesta miehestä joka haluaa päättää elämänsä. Javier Bardem on jälleen loistavassa vedossa. Con Air **** Edelleen aivan loistavaa aivot narikkaan viihdettä. Kyllä 90-luvulla osattiin! Pink Flamingos * Eipä ole ennen tullu vastaan elokuvaa, minkä aikana on pitänyt kääntää katse pois ruudusta, koska kuvamateriaali on ollut liian kuvottavaa... :sick:
Explorers - Nuoruusvuosilta tuttu elokuva. Silloin joskus tässä oli enemmän taikaa ja tuo nörtin ja avaruusöttiäisen romanssikin tuntui todella kivalta. No taas yksi muistojen kultaama elokuva, näitä onkin jo vino pino. My Fair Lady - Ihana Audrey ja loistelia Rex Harrison, musikaaliklassikossa jonka kaikki ainakin tietää. Herttainen tarina on venytetty aiiiiivan liian pitkäksi. Laulut olivat kivoja, mutta nekin tuntuivat vain jatkuvan ja jatkuvan. Pitkästyin useasti, mikä on sääli sillä odotin tältä aika paljon enemmän. Straight Story - David Lynchin se toinen hyvä elokuva. Kerrassaan suloinen tarina veljensä luokse matkaavasti vanhuksesta, joka taittaa matkan ruohonleikkurilla. Yllättävää on että tarina on tosi. Richard Farnsworth ei voisi olla sympaattisempi jääräpäisenä Alvin Straightina. Kotikylän vanhuksetkin on kaikki loistavia hahmoja. Tämä elokuva tuo hymyn ja kyyneleet katsojalle. Great Guns - Stan Laurel ja Oliver Hardy myöhäiskautensa kakkaelokuvassa. Elokuvan opetus? Armeijassa on kivaa ja se tekee sinusta miehen. Kerran nauroin ääneen, mikä on aika hyvin, sillä normaalisti nämä parivaljakon vikat elokuvat ovat kamalia.
Valkoinen peura (1952) Toinen näkeminen noin 20 vuoden viiveellä kirjasti muistikuvia tästä kotimaisesta kauhuseikkailusta. Tällä kertaa elokuvan näkemisen mahdollisti Kalevalan päivä ja sen erikoisesitykset paikallisessa elokuvateatterissa. Lunta, alkuvoimaa ja tarumaailmaa - kaikkea sitä on Valkoinen peura. Toteutus on varmasti monelle nykykatsojalle liian verkkainen ja muuhun kuin efekteihin pohjautuva, mutta tällaisena lyhyehkönä talvikuvauksena se toimi minun kohdalla. Nyt odotellaan, että uusi versio ilmestyy joskus vuonna 2009teattereihin, ja samalla uskalletaan toivoa että vanhasta versiosta saataisiin kauppoihin edes jonkinmoinen julkaisu. All that Heaven Allows (1955) Douglas Sirkin hieno melodraama-laatikkoon kuuluva elokuva. Technicolor-värit luovat samanlaisen maailman kuin Hitchcockillakin: kaikki näyttää niin 50-lukulaisen viattomalta ja puhtaalta. Tarinassa vanhempi naishenkilö ihastuu nuoreen puutarhuriin. Mahdoton romanssi sitten käsitelläänkin lopun elokuvan ajan. Enempää en paljasta, kattokaa itse. Elokuvasta kertoo ehkä hieman, että R.W. Fassbinder nimesi sen kaikista kauneimmaksi. Mies myös teki siitä oman version nimellä Angst essen seele auf (suom. Pelko jäytää sielua, eng. Fear eats soul). 12 Angry Men (1957) ½ muodosta 5/5 sisällöstä 2/5 Täytyy heti nillittää, että tämä leffa on minusta selkeästi yliarvostettu. Sanoisin että muoto on voittanut sisällön ja sen vuoksi huumannu monet katsojat. Valamiesten ratkaisu oli minulle reilut 90 minuuttia samaa: juttelua, istuskelua, seiniä ja välistä purkautumista. Ei siis mitään todella monipuolista. Sen sijaan elokuvallinen toteutus oli loistava (=muoto). Kuvauksesta huomaa, että elokuvaa on haluttu tehdä tiivistunnelmaisesti esim. rajaamalla ihmisen hyvin ahtaasti (esim. kaksi ihmistä lähes kiinni toisiinsa). Jos pitää oikeussalielokuvista, niin tämäkin iskeytyy, minulle elokuvassa pitää olla enemmän. All About Eve (1950) Kaikki Eevasta sortuu siihen vanhojen Hollywood-elokuvan perisyntiin: aivan liikaa puhumista. Siis jos haluaa katsoa puhumista, niin menee joko lähikuppilaan tai avaa telkkarista Salatut elämät. Kuitenkin elokuvassa oli juoni tähtinäyttelijästä, joka ottaa avustajakseen naisen josta tulee arvostetumpi. The End. 'nuff said.
Hannah ja sisaret (Hannah and Her Sisters) Taas näitä ihmissuhdevenkulointeja Allenilta, mutta mikäs siinä kun lajityyppi on näin hyvin hallussa. Mainiot näyttelijäsuoritukset ja sujuva käsikirjoitus nostavat elokuvan Allenin parhaimmistoon. + 28 päivää myöhemmin (28 Days Later...) Uusintakatselulla elokuva tuntui maistuvan entistä paremmalta. Kohtaukset sotilaiden luona eivät vieläkään olleet muun elokuvan tasolla, mutta muuten Boyle on kyllä onnistunut apokalyptisessa joukkotuhokuvauksessaan. Silmään pistivät varsinkin lukuisat taiten luodut tuokiokuvat. - Rififi (Du rififi chez les hommes) Rikoselokuvan klassikossa vaikutuksen tekee varsinkin hieno ja huolella toteutettu ryöstöjakso, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin ansiokasta. Hahmogalleria on mainio ja jännityksenkehittelyssä onnistutaan. ½ Tunkeutujat (Trespass) Vanha tehdasrakennus, gangstat vastaan palomiehet ja kätketty kulta-aarre. Noista aineksista on Walter Hill saanut viihdyttävän suoraviivaisen toimintapläjäyksen aikaan. + Truly Madly Deeply Anthony Minghellan pienimuotoisessa draamassa nainen suree kuollutta rakastaan keskustelemalla tämän kanssa. Tv-elokuvamaisuus pistää silmään, muttei liian häiritsevästi. Kelpo draama, aiheeseensa nähden vieläpä mukavan kepeällä otteella toteutettuna. ½
Kiss Kiss Bang Bang: Hulvatonta dialogia ja on-linereita mistä valitettavasti ainakin osa jäi uusintakatsomisen varaan (ei suomisubeja). RDJ oli vedossa, mutta Val Kilmer oli vähintään yhtä hyvä Gay Perrynä. (alkaa pikkuhiljaa olla Kilmerkin yksi suosikeista kun muistot top gunista feidaantuu...) Koko elokuva oli yhtä hulvatonta juonenkäännettä tai tapahtumaa, ja onnistui loppupuolella jopa hieman yllättämään käänteillään. Huonoja puolia oli etten ole aikaisemmin tajunnut ostaa tätä hyllyyn ja loputtomat legal noticet leffan päätyttyä. Samoin maaksi pystyi valita suomen, mutta subeista ei ollut tietoakaan, kuten ei myöskään mistään extroista. Mutta siitäkin huolimatta yksi parhaita genrensä leffoja mitä on tullut katsottua. 4½/5
4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää RANKKA kuvaus rankasta aiheesta ! Jos etsitte leffaa, joka ei näytä näytellyltä, niin tässä on sellainen 100%:sesti. Kuvattu käsivaralta - luo katsojalle läsnäolon tuntua.