The Living Dead at Manchester Morgue (aka Let Sleeping Corpses Lie) Varsinkin kauhu- ja scifigenreissä on totuttu siihen, että jokaista pientäkin hittiä seuraa nopeasti liuta halvalla tehtyjä kopioita, jotka koettavat mahdollisimman pian takoa kuumaa rautaa. Suurin osa jäljittelijöistä on loogisesti aina täyttä kuraa, mutta monesti aallossa on mukana pari onnistunuttakin pätkää. Tämä vuoden 1974 Jorge Graun brittiläis/italialais/espanjalainen yhteistyö on yksi Romeron muutamaa vuotta aiemmin ilmestyneen Night of the Living Dead -leffan perässä tulleista kopioista ja varmasti sieltä onnistuneimmasta päästä. Ehkä jopa 70-luvun paras zombipätkä ennen Romeron omaa 1979 ilmestynyttä jatko-osaa Dawn of the Dead, joka olikin sitten THE zombileffa. Ensimmäinen puolikas on temmoltaan hidas, mutta viimeinen puolituntinen korvaa kaiken haukottelun. Kuvaus ja ohjaus on halppiskauhuilussa totutun sijaan ihan oikeasti komeaa ja se vähäinen gore yllättävän märkää. Mitään uutta tämä ei genreen tuo ja näyttelytyökin on osin melkoisen kökköä, mutta yllättipähän olemalla ihan "oikea" leffa odottamani tahattoman huonouden sijaan.
Watchmen Watchmen - elokuva ehkä kaikkien aikojen arvostetuimmasta sarjakuvasta. Hieman lyhythän se oli ja ei varmasti heti aukea ilman sarjakuvan lukemista, mutta hyvin uskollinen lähdemateriaalille (tyyliin TLotR: The Fellowship of the Ring EE). ½
Aamulla liian aikaiseen herättyäni ei ollut juuri muutakaan tekemistä, joten oli aika sujauttaa soittimeen jonkin aikaa hyllyssä levännyt saksalaisen elokuvan merkkipaalu (), Jörg Buttgereitin ohjaama Nekromantik, 1987. Toki elokuva oli konseptiltaan tuttu jo etukäteen, mutta silti jostain syystä kyseinen pätkä oli melko, jopa liian kauan näkemättömänä pysytellyt joten nyt oli oiva tilaisuus korjata tämäkin virhe. Täytyy sanoa että päivä lähti ns. "käyntiin" tämän elokuvan myötä. Sitä, onko se posiitivinen asia vai ei, en osaa vielä sanoa, mutta kaiken reiluuden nimissä on sanottava että eilen jostain kumman syystä uudelleen katsomani The Mistin jälkeen tämä kyllä tasapainotti tilanteen sinne plussa puolelle ja reippaasti. Lyhykäisyydessään kyse on pariskunnasta, jotka maustavat rakkauselämäänsä miehen töidensä kautta löytämillä kuolleilla ruumiilla. Päähenkilön (Rob) pasmat menee siinä vaiheessa sekaisin kun tyttöystävä (Betty) eräänä päivänä kiinnostuukin hiljattain löydetystä kalmosta miekkosta enemmän ja jättää tämän. Seuraa kaiken maailman irstauksia ja hämmentäviä tilanteita jotka johtavat kieltämättä muistettavaan, mutta toisaalta mahdollisesti erittäin järkyttävään loppukliimaksiin. Tämä ei ole treffileffa. Tai voi itseasiassa ollakin, seurastahan se kaikki on siinä vaiheessa kiinni.. Elokuvaa ei pysty hyvällä tahdollakaan oikein suosittelemaan kenellekään, joten jokainen tehkööt itse päätöksensä tahtooko itsensä tämänkaltaiselle viihteelle altistaa. Itse tahdoin, ja jatko-osa on jo tilauksessa. Pisteytys on vaikea tehtävä, mutta periaattessa mikä tahansa tähtimäärä yhden ja viiden väliltä on käypä arvosana. Tämän katselukerran perusteella annan itse kokonaisuudelle **1/2 / *****. (Tosin jos pitäisi pelata vaan kokonaisila tähdillä olisi arvosana lähempänä kolmea kun kahta.) Se kun riippuu niin siitä, mitä aspekteja elokuvasta haluaa arvottaa ja millä mielin elokuvan katsoo. Tarina on silkkaa dadaa ja pelkkä kehys kaikenlaiselle irstailulle, mutta budjettiin nähden esimerkiksi tehosteet ovat ihan onnistuneita. Näyttelijät ovat suurinpiirtein samalla viivalla tarinan kanssa, mutta ihan hyvin nämä itsensä likoon pistävät. Jokainen katsokoon ja pisteyttäköön itse jos kiinnostaa. Ainoa selkeä miinus elokuvalle pitäisi antaa eläimiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta tämäkin tuntuu turhalta syystä että: a)se on joko niin selkeästi feikkiä tai b) täysin elokuvaan liittymätöntä arkistomateriaalia että sitä on vaikea ottaa todesta ja käsitellä nimenomaan itsetarkoituksellisena materiaalina.
De Palma: Body Double Ihan ok trilleri. Alussa luotiin hyvää tunnelmaa ja mielenkiintoisia viittauksia klassisempiin elokuviin, mutta loppua kohti elokuva alkoi läsähtämään ja loppuratkaisu ei enää tuntunut juuri miltään. *** Laugier: Martyrs Ihan ok leffa tämäkin. Alun Spoiler mörkösäikyttelyt saivat turhautumaan, mutta kyllä elokuva loppua päin rupesi paranemaan. Gorea ei ollut niin paljon kuin oletin ja se on positiivista sillä alussa se jopa hieman säväytti. Eipä tätä voi enempää oikein arvostella ilman spoilertagi-helvettiä joten jätänpä tähän. ***
Rikoksia ja rikkomuksia (Crimes and Misdemeanors) Tässä elokuvassa Allen on parhaiten löytänyt tasapainon vakavan ja huumorin välillä. Draama menee tavanomaista suhdevenkoilua pidemmälle ja Allenin itsensä näyttelemän hahmon hoitama huumoripuolikin sisältää monia erinomaisia osumia. Miehen tuotannossa aivan parhaimmistoa. ½ Trainspotting Boylen vimmainen läpimurto toimii yhä. Ohjaajan tyyli on voimakkaasti esillä ja sinänsä hajanainen juoni pysyy hyvin kasassa. Musiikinkäyttö on Boylelle tyypillisesti jälleen kerran erinomaista. Kivikova kaksikko (Sydney / Hard Eight) P.T.Anderson pääsi jo debyyttipitkänsä parissa näyttämään taitonsa. Elokuva uhkapelin ympärillä viihtyvistä henkilöistä on tekijänsä pienimuotoisin, mutta kokonaisuus on esikoistyöksi harvinaisenkin hallittu. Käsikirjoitus, näyttelijäsuoritukset ja ulkoinen toteutus ovat kaikki kohdallaan.
Slumdog Millionaire Todellinen pettymys kaiken hehkutuksen jälkeen. Vicky Cristina Barcelona ½ Yllättävän huono esitys tämäkin noiden luettujen arvostelujen jälkeen. Tropic Thunder - Viihdyttävämpi kuin kumpikaan ylläolevista, mutta elokuvana toki aika köykäinen.
À ma soeur! ***½ Provokatiivinen ja lopussa todellista shokkihoitoa tarjoava draama siskosten nahistelusta, ja suhteista miehiin ja seksiin. Nuoret näyttelijät tekevät todella vakuuttavaa työtä ja selviytyvät rohkeista kohtauksista kunnialla. Amants, Les ***½ Aikanaan kohua herättänyt elokuva vaikuttaa nykyään aika kesyltä tapaukselta. Varsinkin jos verrataan vaikka tuohon ylempään elokuvaan. Niin ne ajat muuttuu. Alku vaikutti melko tylsältä, mutta pikku hiljaa tarina nappasi mukaansa. Loppupuolisko olikin varsin hienoa elokuvan tekemistä. Colossus: The Forbin Project **½ Ei tunnu nää vanhat scifistelyt pahemmin nappaavan. Kyllähän tässäkin omat ansionsa oli, mutta silti meno oli aika puuduttavaa. Oli tää silti parempi kuin Phase IV, minkä aikana ei meinannut edes silmät pysyä auki. The Craft **½ Teini noidat tekevät taikojaan ja kaikilla tuntuu olevan kivaa. Myös kotikatsomossa viihtyy. Sitten saa Saatana vallan ja ei ole enää yhtään kivaa. Myös kotikatsomossa rupeaa olemaan vaikeaa. Ei oikein pysynyt kasassa tää leffa. The Notebook ****(½) Kerrassaan ihana leffa. Tarina toki on aikojen saatossa kulunut puhki, mutta silti tämä tuntui todella raikkaalle ja uudelle. Suuri kiitos kuuluu loistavalle pääparille. Ryan Gosling ja Rachel McAdams ovat upea pari, joiden välillä on todellakin sitä kuuluisaa kemiaa. Seems Like Old Times **½ Kerran katsottava Chevy Chase komedia ei todellakaan tarjoile mitään ihmeitä. Naurutkin olivat yllättävän vähissä. Spoorloos *** Odotukset olivat ehkä liiankin isot tätä elokuvaa kohtaan, sillä ei oikein napannu. Alku oli suorastaan tylsä. Loppua kohden homma muuttui kyllä mielenkiintoiseksi, mutta ei se loppukohtakaan sitten lopulta säväyttänyt ollenkaan. Olisin todella halunnut tykätä tästä enemmän. Uccello dalle piume di cristallo, L' **** Dario Argento oli jo debyyttinsä aikoihin vahvassa vedossa. Tunnelma oli kohdillaan ja tarinakin yllätti. Ennio Morriconen sävelmät toimivat aina. Verellä tosin ei pahemmin leikitty. Muutama pisara siellä täällä. Muutenkin Argento leffaksi tämä oli vielä varsin kesy vaikka muuten homma toimikin. The Water Horse *** Koko perheen elokuva pojasta ja varsin suureksi muuttuvasta merihevosesta. Ihan kiva. Xiao cai feng ***½ Nuoret kaupunkilaismiehet lähetetään Kiinan kulttuurivallankumouksen aikoihin uudelleenkoulutettaviksi vuorille. Siellä työt ovat raskaita ja tytöt nättejä. Välillä luetaan myös laittomia kirjoja. Draama toimii ja maisemat ovat kauniita. Jokin viimeinen silaus silti puuttui.
Funny Games US ** Tuskainen, pitkä, tylsä, tukala. Huono. Ota mistä tahansa elokuvasta kohtaus jossa psykoottinen pyssymies pitää hysteeristä perhettä panttivankina, ja laita se pariksi tunniksi looppiin, lopputuloksena on todennäköisesti parempi elokuva kuin Funny Games. Hancock ***+ Viihdyttävä ja simppeli. Elokuva jopa hiukan vakavoituu loppua kohden, joten mistään puhtaasta hupirymistelystä ei ole kyse. Tuskailin vuokraamossa pitkään että otanko tämän vielä Funny Gamesin lisäksi, mutta tällä kertaa riskinotto kannatti.
Mies joka kutistui (The Incredible Shrinking Man) Alexander Paynen tulevaa kutistumiselokuvaa odotellessa maistuu mainiosti myös alalajin suurin klassikko. Vaikka ilmeisiä tietenkin suurimman osan ajasta ovatkin, niin elokuvan eteviä tehosteita ei voi kuin ihastella. Kutistuvan miehen epätoivo kuvataan kouriintuntuvasti ja toimintakohtauksiin saadaan luotua hyvä jännite. - Loistohotelli (Grand Hotel) Elokuva aloitti aikoinaan suuntauksen suuren tähtijoukon haalimisesta samaan elokuvaan. Pre-code -ajan teoksena tietty suorasukaisuus tästä paikoitellen ilmenee, joka tekeekin elokuvalle hyvää. Alkuvaihe ei vielä lupaa paljoa, mutta elokuva onnistuu tempaamaan mukaansa ja muutama yllättävämpi ratkaisu ovatkin kokonaisuudelle edukseen. Nimekkäästä näyttelijäjoukosta varsinkin Wallace Beery ja Joan Crawford ovat erinomaisessa vedossa. Lurjukset (Bottle Rocket) Debyyttityökin on jo hyvin tunnistettavissa Wes Andersonin elokuvaksi, myöhemmistäkin elokuvista tuttu äkkiväärä, mutta samalla myös rennonveltto huumori on tässäkin vahvasti läsnä. Tarina rosmoilusta haaveilevista pojista on kovin sympaattinen ja suuri ryöstökohtaus vallan mainio. ½
Tulipa katsottua Mirrors. Elokuvassa Kiefer Sutherland oli roolissaan kuin sarjassa 24. Elokuva oli hyvä mutta loppui jatkoa odottaen. Ääni tehosteet oli paikoin hienot.
The Player - Mainion kiero kuvaelma tähtikimalluksen taustatekijöistä. Tim Robbins on upea roolissaan tuottajana jota piinaa uhkailuja lähettävä kasvoton mies. Elokuva kannattaa melkein katsoa alun pitkän otoksen takia (8 min kestävä kohtaus). Lopussa näytettävä tuleva hittielokuva saa kiroilemaan ja nauramaan. Perkeleen Hollywood! Olet Paska! Adaptation. - Jättipäs tämä ristiriitaisen fiiliksen. Ymmärrän toki että tässä oikein alleviivataan Hollywoodin käsikirjoituksia, mutta silti jäi harmittamaan miten loistavalle tuntunut alku (kaksi tarinaa kulki hienosti rinnakkain) pilattiin lopulla. Eli perkeleen Hollywood! Olet Paska! Nicolas Cage oli yllättäen hyvä.
Prometheus Triumphant: A Fugue in the Key of Flesh IMDb:n mukaan $4000 budjetilla kuvattu mustavalkoinen mykkäelokuva. Toisin kuin muutaman vuoden takainen The Call of Cthulhu tämä ei yksinkertaisesti toimi. Amatöörimäisyys ei sinällään haittaa, mutta jotain rajaa sentään. Elokuva kertoo nuoresta lääkäristä, joka taistelee mustaa surmaa vastaan 1890-luvun Euroopassa. Hän esittää radikaalina parannuskeinona yliopiston professoreille (salissa jopa kolme ihmistä) ruumiin liikuttamista sähköllä. Hänen rakastettunsa kuolee ruttoon, joka muistuttaa lähinnä tuberkuloosia ja tokihan miehen on herätettävä tämä henkiin. Ja kyllä, olen hyvin tietoinen siitä, että yllä olevassa ei ole juuri mitään järkeä - valitettavasti tekijät eivät ole tätä käsittäneet. Mykkäelokuva ei myöskään ole tekijöille riittävän tuttu media, vaan näemme monia täysin turhia plakaatteja ja varsinkaan pidemmät tekstit eivät ole riittävän pitkään ruudulla. Musiikki on kömpelöä ja tylsää, ja kaiken lisäksi yksi piano-osuus kuulostaa siltä kuin se olisi nauhoitettu jonkun sirkkelöidessä vieressä. Kokonaisuus vaikuttaa lähinnä muutaman nuoren gootin puuhastelulta, eikä herätä juuri myötähäpeää ja tylsistymistä kummempia tunteita. En todellakaan suosittele. 1/5
On ollut kahdesti sairaslomaa, muita lomia ja lomautuksia sekä paljon elokuvamieltä . Tässä hieman aloitusta pitkästä katsottujen listasta. Sarjoja: "The Simpsons" - Season 1 (1989) **** / ***** "The Simpsons" - Season 2 (1990) ***** / ***** "The Simpsons" - Season 3 (1991) ***** / ***** "The Simpsons" - Season 4 (1992) ***** / ***** "The Simpsons" - Season 5 (1993) ***** / ***** "Kummeli" III - Jumankauta juu nääs päivää! ***+ / ***** "Kummeli" IV - Onko nyt hjuva fiilis? *** / ***** "Seinfeld" - Seasons 1&2 (1990) ****+ / ***** Elokuvia: An Inconvenient Truth (2006) Al Goren ihastusta ja varmasti vihastustakin aikaan saanut ilmastonmuutos dokumentti. Itse ihastuin tuotokseen, koska aihe kiinnostaa ja on kieltämättä ajankohtainen. Ei kuitenkaan pidä unohtaa vastaikkaispuolen asiantuntijoiden kommentteja ilmastonmuutoksesta, joissa väheksytään ihmiskäden vaikutusta ilmastonmuutokseen. Nähtäväksi jää, kumpi teorioista on oikeassa... ***** / ***** The Day After Tomorrow (2004) Mikä olisikaan oikea leffa Al Goren ilmastonmuutos dokkarin jälkeen? No TDAT tietenkin. Hieman ehkä kyseenalainen tapahtuma elokuvassa on, juu, mutta herättäähän tuokin ajatuksia. Kuten katastrofielokuvat aina. Ihmisen vaikutusta tai ei, tuho saattaa olla edessä ***½ / ***** Semi-Pro (2008) Will Ferrellin, Woody Harrelsonin ja André Benjaminin hauskuuttama sekoilu koripallomaailmasta. Mukava 70-luvun ilmapiiri antoi tarvittavan piristysruiskeen tälle, muutoin alan puuroon sekoittuvalle, tekeleelle. Will Ferrell fanina ei pahaa sanottavaa hänestä, ja myös Woodya oli kiva nähdä pitkästä aikaan. *** / ***** Tenacious D in The Pick of Destiny (2006) Tätä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, mutta jostakin syystä vasta nyt lähiaikoina sain sen katsottua, toki muutamaan otteeseenkin. Kärsivällinen odotus palkittiin, sillä elokuva oli aivan mahtava! Vieläpä oikea olotila leffaa katsellessa kruunasi tunnelman. Jack Black ja Kyle Gass, nuo lapset aikuisen ruhossa, saivat monen isot naurut aikaiseksi, ja etenkin musiikki, joka on tunnetusti omaperäisen hienoa, oli suurimman mahdollisen arvosanan arvoista. ***** / ***** Serpico (1973) Al Pacino tekee mahtavan tulkinnan omia teitään kulkevana rehellisenä poliisina tässä Sidney Lumetin hienossa ohjaustyössä. Musiikki oli hienoa ja 70-luvun tunnelma upeata. Myös hieman vapaamielisenä henkilönä pidin Al Pacinon tavasta pukeutua elokuvassa. Muutama haukotus pääsi ilmoille, mutta ei se tunnelmaa pilannut. **** / ***** Severance (2006) Brittiläinen kauhukomedia jaksaa vieläkin. Vanha konsepti, sekaan hieman erityylisiä hahmoja ja hyvä keitto on valmis. Nautittava ja hauska tekele! **** / ***** High Noon (1952) Gary Cooperin tähdittämä ylistetty western ei oikein kolahtanut. Cooper oli sheriffinä karismaattinen ja Grace Kelly oli kaunis oma itsensä, ja tarinakin oli kuosissa, mutta ehkä oma mieliala ei ollut vireissä tämän tyyliseen elokuvaan. No uusinta katselmuksessa saan varmasti toisenlaisen otteen ja käsityksen elokuvasta, vaikka ei se kovin vaikeaselkoiselta vaikuttanut. Kovin yksinkertainen tapaus. ***- / ***** Across 110th Street (1972) Yksi Blaxploitation genren merkkipaalu, jossa Bobby Womackin tunnusbiisi saa tunnelman kattoon. Molemmat pääosanesittäjät, Anthony Quinn ja Yaphet Kotto, tulkitsevat hahmojaan voimakkain ottein. Ei tylsiä hetkiä, tarina kantaa loistavasti, taattua menoa alusta loppuun. Mukavata ajankulua poliisien ja rikollisten 70-luvun Harlemista! **** / ***** Meatballs (1979) Ei ihan nappiosuma Ivan Reitmanilta, mutta Bill Murray kuitenkin kantaa elokuvan niin hyvin, että se kannatti katsoa. Hieman draamaa komedian keskelle, muutamia yksittäisiä läppiä ja paljon teiniromantiikkaa, eli ihka aito vanhanliiton teiniflickki kesäleirielämästä. ** / ***** 8 Mile (2002) mielestäni aliarvostettu elokuva. Tosin elokuvan hiphop -maailma taitaa kolahtaa vaan tyylilajista pitäville. Itse pidän elokuvasta erittäin paljon, eikä syy ole hyvän musiikin, vaan mielestäni myös Curtis Hansonin ohjaus ja Eminemim näyttelijäsuoritus vaativat hatunnoston. En olisi ensinäkemällä uskonut Eminemin pystyvän moiseen suoritukseen, mutta varmasti Hansonin ohjauksella poika pystyi mihin vain. Elokuvan soundtrack kolahti aikoinaan myös, tosin liiallisella radiosoitolla muutamahkot kappaleet maistuvat nykyään purkalta. Loistava! **** / ***** Commando (1985) Director's Cut tuli katsottua tästä Schwarzeneggerin loistavasti elokuvasta. Kieliposkella elokuvaa on varmasti tehty, joten kieliposkella sitä pitää myös katsoa, ja nauraa mukana. Elokuvan päähenkilöllä on ehkäpä yski kaikkien aikojen parhain nimi; John Matrix! **** / ***** Rushmore (1998) Ei voi muuta sanoa, kuin että loistava elokuva, joka nousi kertaheitolla lempielokuvieni joukkoon. Kaikki kolahti; musiikki, näyttelijät, kuvaukset, hahmot, kohtaukset, tyylilaji, maailma, ihan kaikki oli kohdallaan. Wes Andersonin elokuvat ovat nappisuorituksia. Jason Schwartzman, Bill Murray ja Olivia Williams olivat kaikki mahtavia! ***** / ***** L.A. Confidential (1997) Jälleen laadukasta Curtis Hansonia, tällä kertaa vanhempaa ainesta. Vaikka IMDb:ssä onkin koholla tämä James Ellroyn kirjaan perustuva rikosmysteeri, ei tämä Hansonin ohjaamaa 8 Mile -elokuvaa kauaksi jättänyt. Vaikka genre onkin elokuvissa eri, on Hanson ottanut molemmista kaikki irti, ja saanut aikaiseksi erittäin laadukasta jälkeä. L.A. Confidentialin näyttelijät olivat kärkipäästä, ja hahmot sopivat heille kuin nenä päähän. Upea noir-henkinen elokuva! ****+ / ***** The Gauntlet (1977) Yeah! Clint pistää tuulemaan, ja Sondra on viehättävä! En tiedä mikä näissä Clintin rähjäisissä äijä-rooleissa oikein viehättää, mutta on ne varsinaisia päivän pelastajia. Juoni se saa olla vaikka kuinka kökkö, mutta kunhan Clint hieman virnistää, örisee siinä samalla ja ampuu rosvon jos toisenkin, niin ei siinä muuta tarvitse. ***+ / ***** The Maltese Falcon (1941) Bogart yksityisetsivä Sam Spadena John Hustonin ohjauksessa. Mukavasti etenevä elokuva tuskin kummoisempaa esittelyä kaipaa. Bogart vedetään mukaan murhapeliin, jossa hän joutuu nokat vastakkain kauniimman sukupuolen edustajan, poliisin kuin myös ikävien ihmisten kanssa jne. ****+ / *****
Öh, olisiko vähän mennyt leffan pointti ohitse? Ei siinä kyllä Hollywoodillä mitään tekemistä asian kanssa ollut. Viimeksi tuli katseltua mestariteos L.A Confidential uusiksi. Eipä tuosta elokuvasta mitään pahaa sanottavaa löydy.
Quantum of solace: Todella huonon vaikutelman antoi leffan alku kun mentiin niin lujaa ettei silmät pysyny perässä !! Ei kovinkaan kiinnostava verrattuna casino royaleen... Tropa de elite: Oikein miellyttävä pätkä, joka kertoo brassien erikoisjoukoista (bope) !! Tästä itseasiassa tuli dokumenttikin aikaa sitten....
Birdman of Alcatraz (1962) Burt Lancaster näyttelee 1900-luvun alkupuoliskolle sijoittuvassa elokuvassa Robert Stroudia, kahden miehen murhasta elinkautiseen tuomittua vankia. Stroud eristetään muista vangeista ja mies alkaa puuhastella lintujen kanssa. Loppujen lopuksi harrastuksesta tulee koko elämää määrittävä missio. Kanarianlinnut tietenkin edustavat allegoriaa vangeista. Kalterit kuitenkin estävät Stroudia jatkamasta työtä ja saamasta hänelle kuuluvaa kunnioitusta. Taustalla kehittyy koko jenkkilän vankilalaitoksen historia, osana tietysti Alcatraz, jossa vangit alkavat saada enemmän ihmisoikeuksia. Pitkästä kestostaan huolimatta (147 min) elokuva pitää otteessaan, vaikka se EI juurikaan sisällä jännitystä vankilapakojen yms. muodossa. Tässä keskitytään elämänkerrallisesti seuraamaan erikoislaatuista miestä, jota ei yli 50 vuoden laitostaminen onnistanut nujertamaan. Katsottava elokuva, mutta uupuu vankilaelokuville tyypillinen jännitys.
Nekromantik Näin tämän joskus teininä ilman tekstejä ja muistikuvani olivat melko hatarat. Kun elokuva tuli toisaalla puheeksi, ajattelin katsastaa sen näin aikuisiällä uudestaan. Tällä kertaa jopa englanninkielisillä teksteillä. Periaatteessa Nekromantik on hyvin tavanomainen ja melko heikkotasoinen kolmiodraama, joka erottuu massasta pääosin sen takia, että yksi draaman osapuolista on mädäntynyt ruumis. Myönnän pitäväni tätä seikkaa positiivisena piirteenä. Buttgereit pyrkii peittämään kyvyttömyyttään hyvin tavanomaisin keinoin: toisaalta hän pyrkii shokeeraamaan katsojaa (kanin teurastus, nekrofilia ja loppukohtaus) ja toisaalta tekemään parodiaa (sekä art housesta että kauhuelokuvista). Näistä varsinkin jälkimmäinen rikkoo elokuvan tunnelman ja kokonaisuudesta jää melko sekava vaikutelma. Tarinan lähtökohta on mielestäni hyvä, mutta Buttgereit ei pysty pitämään teosta kasassa. Plussaa kuitenkin itse aiheesta. 2/5
Requiem Syvästi uskonnollisen perheen tytär lähtee opiskelemaan, mutta epilepsia/mielisairaus/riivaus tuotaa ongelmia. Relistinen tyyli toimii vahvatunnelmaisessa saksalaisdraamassa. Eri aihepiiristään huolimatta tästä tuli vahvasti 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää mieleen, miksei Bergmanin tuotantokin. Rankka keikka (The Hard Way) 90-luvun alkupuoliskon toimintakomedia toimii kuten vain 90-luvun alkupuoliskon toimintakomedia voi toimia. Tylsäksi ei aika tämän parissa pääse käymään, Michael J. Fox ja James Wood ovat mainion epäsuhtainen pari. - Tyttären talossa (The Mother) Jumittelevan pienimuotoisessa draamassa äiti kehittää läheisen suhteen tyttärensä miesystävään. Hyvää näyttelemistä ja vahvoja tuokioita. ½ Rakkautta vain (Love Actually) Richard Curtisin ensiohjaus on romanttinen komedia toiseen potenssiin. Häpeilemätön hyvätuulisuus tarttuu eikä edes osoittelevan helppo musiikinkäyttö häiritse. Genrensä laatuvalio. +
Run Fatboy Run - Simon Pegg on hauska mies, tämä kävi selväksi jo katsomalla kulttisarja Big Trainia, sekä katsomalla elokuvat Hot Fuzz ja Shaun of the Dead. Vaikka Läskipojan Juoksu onkin askel perinteisempää komediaa kohti, toimii se silti mainiosti. Dylan Moran ja Pegg kaksikko olisi kiva nähdä useammankin yhdessä. Parit hyvät naurut ja niin valmiiksi pureskeltu loppu, että ei kenellekään voi jäädä paha mieli (toki myös HD kuva nosti arvosanaa ainakin kahdella tähdellä!). 54 - Diskot on paskaa ja 54 on se isoin läjä jonka luokse kaikki kärpäset haluaa! Kuvottava ambienssi höyrystyy silmille kuin ämpärillinen spermaa, joten katsojan onkin pakko vain kiinnittää huomiota Mike Myersin hyvään roolisuoritukseen klubinomistaja Steve Rubellina. Ihan kiva kuvaus omasta ajastaan. Semi-Pro - Will Ferrell on hassu mies jonka komedia-elokuvat on aina jollain tavalla kivoja, vaikkei elokuvallisesti tarjoakkaan mitään uutta. Ferrellin UrheiluTrilogian (Blades of Glory, Talladega Nights, Semi-Pro) 3. osa vie meidät koripallomaailmaan ja kauniille 70 luvulle. ABA-Liiga vetelee viimeisiään ja paska joukkue Flint Tropicals on pohjakuonaa. Onneksi hullunkurinen omistaja/valmentaja/pelaaja (Will Ferrell) jaksaa puskea joukkuetta eteenpäin. Kaikkea sattuu ja lopulta joukkueessa ei ole I:tä! Ensikatselu oli taas tälläinen Semi-Hauska (no pun intended!) ja pikkuisen nauratteli. Tätä nyt sitten muistelee ja eiköhän sieltä taas pari kohtausta jää päähän elämään. (toki myös HD kuva nosti arvosanaa ainakin kahdella tähdellä!)
Blindness "Keskitysleirikuvaus" sokeilla ihmisillä, aika metsään on menty tämänkin elokuvan kohdalla. - Burn After Reading Coenin veljeksien tuotannon huonoin. - Lisäsin vielä miinukset kun kumpikaan ei iskenyt millään tavalla edes yöllä katsottuina.