Vihdoin pakotettuna ihan elokuvissa Terminator 4, olihan tuo nyt hieman parempi kuin kolmonen mutta kuitenkin aika heikko esitys. Aivan käsittämättömiä leikkauksia ja muitakin mokia. :sleep:
Aliens (1986) Tämä on aina ollut kirjoissani selvästi heikompi kuin Alien, mutta nyt yritin antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden. Mutta en tykännyt taaskaan. Jotenkin tuli tunne että tämä oli nykyisten CGI-toiminta-sonta-rymistelyjen esiaste. Vuonna 1986 se oli jotain uutta, mutta nyt samanlaisia tulee koko ajan teattereihin. Päähenkilöt oli kaikki ikäviä ja vastenmielisiä, ja motiivit oli välillä omituisia. Alienin piinaava jännitys ja kaikkien asioiden "uutuudenviehätys" oli vaihtunut pelkkään rymistelyyn. Periaatteessa elokuva toi mieleen ennemmin Starship Troopersin kuin Alienin. Jos jotain pitää kehua niin kyllä tällä jotain pientä viihdearvoa silti oli, Sigourney yritti täysillä ja örkit oli ihan hyvin tehtyjä. * * ½ (Onneksi Jorse on jossain kaukana eikä lukemassa tätä)
No minustakin Aliens on aina pudottanut harteiltaan kaiken sen, mikä teki ensimmäisestä osasta hyvän. Kaiken kukkuraksi ensimmäisen osan sympaattinen miehistö on korvattu ylivedetyillä ja kuvottavilla sivuhahmoilla, joita ei jaksa katsoa minuuttia pidempään. Kaksi kertaa tuon olen katsonut ja en usko että kolmatta tulee.
Freaks Browningin friikkielokuvan eksploitaatiomaine on osin virheellinen. Loppua lukuun ottamatta sirkusväki esitetään sympaattisessa valossa ja "epäinhimillisiksi" osoittautuvatkin pari joukon "normaalia". Simppeli tarina kerrotaan hyvin ja turhia venyttelemättä. Walk Hard: The Dewey Cox Story Muusikkoelämäkertoja parodioidaan osuvasti ja erinäisiä viittauksia on mukava spottailla, mutta lopulta tarjotut naurut jäävät harmillisen irtonaisiksi. John C. Reilly on taas mies paikallaan, mutta se on tullut huomattua, että pidän enemmän miehen vakavista rooleista. ½
Maximum Overdrive - Stephen Kingin ainokainen ohjaustyö on kamala jännäri salakavalasta komeetasta, joka saa aikaan sen että koneet alkavat elämään maassa. Autot ovat vallan villeinä, sillat nostelee itseään pystyyn, ruohonleikkurit rullaa ilman käyttäjää ja limuautomaatitkin sylkee limsat pihalle. Oikeastaan ostin tämän vain kuullakseni että miten AC/DC:n musiikit soivat tässä elokuvassa (vastaus: ne soivat sillee kivasti). Kieli poskessa tehty tai ei, meno ei jaksanut viihdyttää kestonsa vertaa.
Mann: Manhunter (1986) Huh, mitäpäs tästä sanoisi. Uskomattoman kova. Mahdottoman kaunista kuvaa ja ääntä, erittäin hyvä käsikirjoitus sekä ohjaus. Petersenin Graham kyllä pesi Nortonin vastaavan aika pitkälti, vaikka Norton muuten yksi lempinäyttelijöistäni onkin. Jotenkin tämä kasariversio vaan tuntui aidommalta. Sama juttu Noonanin ja Fiennesin kanssa, huomattavasti kylmäävämpi oli tämä ensimmäinen versio kaikessa hiljaisessa mielipuolisuudessaan. Ja se In A Gadda Da Vida -kohtaus, ei hyvä helvetti mikä tunnelma. Elokuva on nyt juuri tuoreeltaan katsottuna sen verran pinnassa että tämän tarkempaan analyysiin ei taida venyä, mutta pisteitä ainakin 4 1/2 / 5.
For Your Consideration - Christopher Guestin omalaatuiset komediat on mukavia. Tyyli on erittäin vapaa ja näyttelijät taitavat jatkuvasti improvisoida sanomisiaan. Tämä tosin oli melko kömpelö ja ei edes Ricky Gervaisin mukana olo pelastanut elokuvaa. Mukavasti seurattiin miten Oscar-huhut vaikuttavat pienen elokuvan näyttelijöihin, mutta mitään isompia hohotuksia ei irronnut. Irtonaiset pienet jutut toimi. Rumble - Jani Volanen ohjaa ja Tommi Korpela pääosassa. Vähemmästäkin olisi tullut Julmahuvin "Hetken Laulu"-Sketsi mieleen, mutta kun vieläkin noin Tommia näkee putkitukkana niin olihan se ihan kivaa. Muuten tämä 55min kestävä pikkuelokuva oli paikoitellan aika hauska, mutta ei kyllä loppuun asti jaksanut idea kantaa. Vesku oli loistava roolissaan.
Milla Jovovichin tähdittämä Calibre 45 oli vähän erikoisempi tapaus.. Elokuvan alussa oli huikeaa / takuuvarmaa näyttelemistä Millalta, mutta jossain kohdassa homma kuitenkin vähän lässähti kasaan ja muuttui sairaaksi, mutta parani kuitenkin taas loppua kohden. Suositella tätä ei kuitenkaan voi kuin Millan faneille <3 Harmittaa ihan, kun tähän elokuvaan ei ollut käytetty enempää aikaa.. Tästä olisi saanut pienellä uudelleen näyttelemisellä ja käsikirjoituksen parantamisella jopa 8/10 leffan. Arvosanaksi 6/10 Mitä?? Rumblehan on Aivan loistava alusta loppuun asti Ei voi ymmärtää ihmisiä jotka eivät näe tästä lyhytelokuvasta sitä pientä nerouden siementä
The Adventures of Baron Munchausen - Terry Gilliamin saksia kaipaava fantasiaseikkailu oli mukava ja leppoisa satu. Visuaalinen ilme oli upeaa, kuten aina Gilliamin tekeleissä. Mukava oli katsoa Eric Idleä elokuvassa, liian harvinaista hommaa tälle kivalle Pythonille. Kyllähän tässä alleviivattiin sitä miten ikä on vain mielentila, mutta hyvä mieli jäi loppujen lopuksi. In a Lonely Place - Bogart on ressukka ja temperamenttinen käsikirjoittaja joka saa murhesyytteen niskaansa. Pystyisikö tämä maineeltaan kenkku mies sellaiseen? Kaunis naapuri epäilee, mutta rakastuu. Bogartin roolisuoritus oli varmaankin parhaita mitä olen nähnyt. Hyvin esitti miestä jolla on ongelmia ärtymisen kanssa. Muutenkin kovin kelvokas tekele.
Superman Returns OK-tasoinen rebuutti. Routh oli ihan asiallinen valinta teräsmieheksi, mutta Spacey (kuten Hackman edellisessä sarjassa) Lex Luthorina varastaa shown. Loppupuolen potkimiset eivät istuneet elokuvan yleiseen väkivallan tasoon. *** Inkheart Ihan hauskasta, vaikkakin hieman epäloogisesta ideasta ei oikein tahdo irrota mitään mieleenpainuvaa. Loppupuolella tarina alkaa sekoilla pahemman kerran. ** National Treasure: Book of Secrets NT2 tarjoaa samaa vihjeiden ratkomista kuin edeltäjänsä, mutta heikommalla juosten kustu -tarinalla. ** Batman Forever Joel Schumacherin ensimmäinen Batman ei ole riittävän huono ollakseen hyvä. Tässä hän onnistuu vasta Batman & Robin -elokuvassa. Kilmer on pääosissa varsin hyvä. Carrey olisi ollut mainio Riddler jos hänen maneerinsa eivät olisi jo niin tuttuja hänen edellisistä elokuvistaan. ** Onpas sitä tullut katsottua aika heikkoja elokuvia.
Keikkakuski (The Driver) Oikealla tavalla 70-lukulainen rosmo vs. poliisi -kisailu toimi sangen hyvin. Autoilukohtaukset olivat onnistuneita, Ryan O'Nealin ja Isabelle Adjanin yksi-ilmeisyys tosin meni jo huvittavan puolelle. ½ Usva (The Fog) Perinteinen kummitustarina oli tunnelmallinen, joskin haamujengiä olisi voinut pitää nykyistäkin enemmän pimennossa. Carpenterin simppeli pimputusteema toimi jälleen hyvin. ½
Näin alkaneen 4kk elokuvanostolakon alkajaisiksi päätin aloittaa katsomattomien elokuvien katsomisen. Nimikkeitä on kerääntynyt noin 150 kappaletta, joten ainakin kesäksi on katsomista. Melkein pari leffaa olen kerennyt illassa katsomaan. Katotaan pysyykö tahti yllä, että saan katsottua kaikki katsomattomat pois alta. The Conversation *** Coppolan työ Kummisetien välistä. Paljon tätä on kehuttu ja pidetään myös modernin amerikkalaisen elokuvan yhtenä merkkiteoksena. Silti aika tuntematon suuremmalla yleisölle. Kaipa tämä sisälsi paljon symboliikkaa ja outoa tunnelmaa, mutta ei ihan imaissut allekirjoittanutta mukaansa täysin. Four Brothers *** Tämä oli tällaista viihdyttävää nykyaikaista toimintahuttua, mutta kuitenkin ilman suurempia CGI-taistoja (jos auton pyörähtelyä ilmassa ei sellaiseksi lueta). Bullitt *** Aika on ajanut sen verran ohi tämän elokuvan, että jännitystä tästä ei oikein löytynyt. Steve on kyllä edelleen cool ja San Fransiscon mäissä kulkeva takaa-ajo otti muutamassa kohdin jopa vatsanpohjasta. Vaikkakin ko. episodissa ohitetaankin selvästi sama vihreä kuplavolkkari neljään kertaan ihan peräkanaa. Street Kings *** Matrix-hölmöilyiden jälkeen olen jättänyt Keanu Reevesin elokuvat rauhaan. Ei tämä hemmo ole aikaisemminkaan kovin vakuuttava näyttelijä ollut, eikä tässäkään kovinkaan paljon loista neoklaatu-parka. Mutta hyvää viihdettähän tämä oli ja sisälsi muutaman ihan hyvän, mutta liian pikaisen toimintajakson. Plussaa myös ensemble castista. Mystic River **** En oikein tiennyt mitä tältä odottaa, mutta oli lopulta niin laadukasta työtä kuin Clintiltä voi nykyään odottaa. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan hyvää työtä, joskin Pennin näyttelijäntyötä en välttämättä arvostaisi Oscarin verran (mutta onko Oscareilla muutenkaan mitään arvoa?). The Ipcress File **** Vaikka tämänkin jännärin aika on jo hieman ruostuttanut, kyseessä on silti klassikko vakoojaelokuvien saralla. Elokuvan pelastaa Michael Cainen brittiläinen charmi ja luiru huumori. Vankilajakso osasi olla jopa hieman ahdistava. Nyt pitäisi nähdä vielä "jatko-osat", jos kuitenkin paremmalla kuvan-ja äänenlaadulla (Futuren suomijulkaisu on aika kammottavaa katsottavaa rakeisen 4:3 kuvan ansiosta). Pineapple Express *** Tästä on kuulunut ristiriitaisia arvioita ja hieman on alkanut Seth Rogenin pilvipössyttely elokuvassa kuin elokuvassa kyllästyttämään. No, tässä se on vedetty ihan etualalle - ja ei se niin ärsyttänytkään. En hirnunut naurukohtauksen kourissa tätä katsoessa ollenkaan - enemmänkin kyseessä on huvittava elokuva. Toimintakin oli ok tasoa. Smoking Aces *** Tätä on alettu tekemään varmaan ajatus "nyt tehdään ihan hemmetin cooli leffa" mielessä. Ja onhan tämä tavallaan, mutta välillä paistaa vaan niin läpi. Tässäkin on kerätty aikamoinen ensemble kasaan ja kaikki näyttelijät tekevät minkä voivat rajattujen ruutuaikojensa puitteissa. There Will Be Blood **** Tämä on Daniel Day Lewisin elokuva. Mies kyllä osaa muuntautua ihan tunnistamattomaksi puhetyyliä (joka muistutti Sean Connerya) myöten. Tematiikkaa ja symboliikkaa oli ahdettu joka nurkkaan, josta en tyhmänä kyllä ymmärrä paljoakaan. Hieno tunnelmallinen elokuva kuitenkin. Death Proof **** Ei oikein ole aikaisemmin Tarantinon elokuvat sykähdyttäneet, mutta jostain syystä tämä kolahti aika kovaa. Eikä vähiten sen ansiosta, että Kurt Russell on mukana. Ja autot täyttä unelmaa. El laberinto del fauno **** Tämä ei ollut ollenkaan sellainen, joksi olin sen kuvitellut. Odotin melkein puhdasta fantasiaa, mutta enemmän tämä oli reaalimaailma ryyditettynä pikkutytön eskapismilla. Vai oliko? Meno yltyi välillä aika raa'aksi - aikamoinen aikuisten satu.
Tuli eilen käytyä katsomassa Clintin viimeinen näyttelijän työ eli Gran Torino. Hieman epäilevät odotukset oli elokuvaa kohtaan, mutta sehän pääsi yllättämään iloisesti. Leffa oli pitkään aikaan hauskin ja yhtäaikaa myös koskettavin elokuva mitä olen nähnyt. Dialogi oli riemukasta ja tunnelma käsin kosketeltavaa. Kiitosta on annettava myös ihailtavan rauhallisesta ja harkitusta ohjauksesta, joka nykypäivänä on harvinaista.
Celebrity (O: Woody Allen) - No eipä Allen pettänyt tälläkään teoksella. Vaikka ohjaaja itse pysyikin kameran takana niin Kenneth Branagh osasi imitoida jokaista Woodyn maneeria suvereenimaisesti (taisi olla Allenin oma takkikin lainattu pariin kohtaukseen). Ratkaisuna tämä oli hyvä sillä kuusikymppinen nörtti Charlize Theronin tai Famke Janssenin kanssa olisi ollut liikaa. Tarina oli mukava kuvaus avioparista joka eroaa ja sitten seurataan miten kumpikin pärjää. Alku oli tunnelmaltaan melko nauruvapaa, mutta sitten alkoi jotain tapahtua. Absurdeja tilanteita oli melkoisen paljon (mm. Skinit, Juutalaiset, Mustat ja KKK tv-studion takahuoneessa ja juutalaiset vitsailee miten Skinit söi taas kaikki bagelit). Mustavalkokuvaus oli kaunista ja tietyissä kohtauksissa päästiin 40 luvun tunnelmaan. Hyvä elokuva. Pitää ostaa Allen kokoelmaan. K-19: The Widowmaker - Täysin unohdettavaa menoa sukellusveneessä. Isoa draamaa ja suuria tunteita? Ehei, hassuja aksentteja ja ennalta-arvattavaa tarinankerrontaa.
Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street *** Ehkä olen jo kyllästynyt Burtonin ja Deppin yhteistöihin, koska tämä ei kauhistuttanut eikä huvittanut. Päällekäyvä synkistely ja harmaa värimaailma alkoi ottamaan vain jo hermoille. Mutta tulihan tämän parissa kuitenkin jollain tapaa viihdyttyä, eikä kyseessä ole tosiaankaan huono elokuva. Jotenkin vaan tuntui että substanssia puuttui. Max Payne ** Mark Wahlberg ei ole Max Payne. Ja Max Payne ei puhu niin paljon (paitsi päässään) kuin tässä elokuvassa. Pelistä tuttua ammuskeluakin oli aivan liian vähän. Pojot kuitenkin ihan kivalle visuaaliselle ilmeelle ja parille toimintakohtaukselle. Dreamgirls *** Leppoisa musikaali, joka ei sisältänyt puuduttavaa väkivaltaa - vaan enemmänkin muutaman puuduttavan pitkän yksinlaulelon. Puitteissa ei mitään vikaa ja mukava nähdä Eddie Murphyakin hieman paremmassa roolissa välillä - eikä tohtoroimassa eläimiä tahi piereskelemässä. Jamie Foxxin hahmo oli aika ärsyttävä. Ten to Midnight ** Bronsonin pätkä 80-luvun alkupuolelta, joka jatkaa periaatteessa miehen vigilante-sarjaa. Vaikkakin lempiliettualaisemme roolihahmo on tässä poliisi, ottaa hän taas oikeuden täysin omiin käsiinsä. Ja tämä leffahan sisälsi jopa ihan mukiinmenevän juonen lukuisine aukkoinensa. Valitettavasti nämä voisivat yhtä hyvin olla jonkin tv-sarjan jaksoja tuotantonsa puolesta.
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (The Cook the Thief His Wife & Her Lover) Eritteilläläträyksineen ja värikkäine lavasteineen selvästi Greenawayn tekosiksi tunnistettava elokuva. Vahvan teatterimainen leffa tyyliltään ja osin senkin ansiosta kiinnostava tekele. Michael Gambon on vauhdissa öykkärimäisenä rikollispomona. + Jaakobin painajainen (Jacob's Ladder) Yllättävän erilainen sotatraumaelokuva. Tunnelmasta saatiin luotua painostava ja ratkaisuihin jäi sopivasti tulkinnanvaraa. ½
Batman Begins Uudelleentuijotus bul-ray -levyltä. Hieman ylihypetetty elokuva, mutta silti asiallista viihdettä. Realistisuuden tavoittelu aiheuttaa paikoin turhaa rautalangan vääntöä. Liam Neeson pääpahiksena on hieman valju, mutta antaa näin Batmanille tilaa juhlia omassa nimikkoelokuvassaan. ***
War http://www.imdb.com/title/tt0499556/ Starring Statham. Tartteeko muuta sanoa? Yllättävän hyvä toimintaleffa, en juonesta sen enempää sitten sano. Kaipa Statham-fanit on tämän jo katsoneet muutenkin.
Ken tuuleen kylvää (Inherit the Wind) Dramatisointi kuuluisasta Darwin-oikeudenkäynnistä tempasi kyllä mukaansa, mutta paikoin liiallinen karrikointi oli jo haitaksi asti. Vanha Spencer Tracy oli hyvässä vedossa ja Gene Kelly mainio sarkastisena lehtimiehenä. ½ Pakotie (Getaway) Peckinpahin tiukka Bonnie&Clyde -muunnelma oli yllätyksettömästi remakeaan parempi elokuva. Tyylikkäässä karkurielokuvassa tunnelma saatiin moneen otteeseen kohoamaan jo kiitettäviin lukemiin. - Viimeinen aalto (The Last Wave) Peter Weirin varhaistyössä perustrilleri siirtyi paikoitellen tehokkaan mysteerikauhun puolelle kiitos tehokkaan aboriginaalimystiikan hyödyntämisen. Alussa elokuvan keskiössä ollut oikeusjuttu unohdettiin pikaisesti ja loppu tarjosikin jo jotain aivan muuta. ½