Taken (2008) Todella intensiivinen leffa kaapattua tytärtään etsivästä isästä, joka saa muut "kostoreissulla oleva vigilantti-isä/aviomies" hahmot näyttämään lähinnä nössöiltä paskoilta. Elokuva polkaisee käyntiin sopivan lyhyen pohjustuksen jälkeen, ja sama momentti säilyy loppuun asti. Tunnelma on todella mukaansatempaavan painostava heti kun toiminta alkaa, elokuvan tunnelma säilyy vakavana, ilman että menisi missään vaiheessa tarpeettoman väkivallan tai inhorealismin puolelle. Varsinkin itse kaappauskohtaus pisti pidättämään hengitystä, ja siitä lähtien olikin selvä että nyt mennään eikä meinata. Toiminta on uskottavaa ja Liam Neesonin hahmo vaikuttaa mieheltä joka tietää mitä tekee, ja on valmis tekemään mitä tarvii, mutta elokuvan juoni pysyy kiitettävän simppelinä välttäen kliseisimmät jasonbourne-kikkailut. Plussaa täytyy myös antaa Neesonin hahmon "macgyveristisestä" asenteesta, eli elokuva ei mene pelkäksi pyssyleikiksi, muttei toisaalta myöskään turhan ninjailuksi. Lähestulkon mallisuoritus siitä mitä tämmöiseltä vigilanttihahmolta toivoisi, brutaali ja välitön, muttei kuitenkaan mikään sadisti ramboilija. **** tähteä läjähtää minulta tälle leffalle kun nyrkki naamaan :thumbsup:
Gran Torino Ensinnäkin täytyy sanoa että elokuvan trailerit olivat hiukan petollisia, sillä Clintin viimeisin mestariteos oli yllättävän kevyt ja viihdyttävä leffa (tietyssä määrin). Ja mikä yllätti eniten: elokuva oli todella hauska. Tiedä sitten oliko tuon tarkoitus olla noin hauska, mutta Waltin jatkuva äreys ja ylirasistiset heitot saivat naurut irtoamaan joka kerta. Elokuvan sävy tosiaan yllätti lähinnä sikäli kun nuo edelliset kovasti kehutut pätkät kuten Million Dollar Baby ja Mystic River jäivät ainakin minun muistiini kovin vähäeleisinä ja sellasina hitaasti etenevinä draamapätkinä. Gran Torino sen sijaan oli mielestäni varsin viihdyttävä elokuva, jossa oli sopivassa suhteessa draamaa ja viihdettä. Elokuvassa on ylipäänsä kaikki aika hyvässä suhteessa, Clint tietää mestarikokin tavoin tarkalleen mitä ripotella minnekin ja minkä verran, niin että elokuva on vakava mutta viihdyttävä, ja koskettava muttei saarnaava. :thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup:½ peukkua tälle, taas yksi mestariteos kenties merkittävimmältä elossaolevalta elokuvanvääntäjältä.
Milk **** Hieno elokuva tärkeästä aiheesta. Yksi vuoden 2008 Must See pätkiä, jo ihan yleissivistyksen nimissäkin.
Da uomo a uomo (Death Rides a Horse) - No ei kyllä Italowesternit osaa vakuuttaa ellei niitä ole Leone ohjannut. Tämäkin tuntui tappavan tylsälle, vaikka Lee van Cleefkin oli ihana. Dogma - Kevin Smithin uskontoeepos laitettiin taas soittimeen. Edelleen tämä on ohjaajan heikoin ja liian kova yritys paistaa läpi. Paikoitellen oikein loistavaa dialogia, mutta ne ei onnistu täyttämään liian isoja raameja.
Tuli tilattua Robocop trilogy -boxi Playsta vahan aikaa sitten ja nyt ne on kaikki katsottu. Robocop: Nostalginen leffa. Joskus yläasteikäisenä tämä tuli katsottua kymmeniä kertoja. En enää ihan top-10:n nostaisi, mutta onhan tämä kaltaistensa joukossa ehdotonta eliittiä. Käsis on oikeasti ihan hyvä ja tarina pysyy paremmin paketissa kuin yhdessäkään uudessa scifi-actionissa. Tarinaa tukevasta väkivallasta plussaa. 4/5 Robocop 2: Selkeästi heikompi kuin ensimmäinen. Amerikkalaisen yhteiskunnan satirisointiyritykset menevät hurskastelun puolelle ja katsojaa alkaa nolottaa. Tarina on tyhjänpäiväinen eikä sekään vähä meinaa pysyä kirjoittajan hyppysissä. B-luokan tusina action. 1½/5 Robocop 3: Tästä en muistanut mitään ennen uusintakatsomista. Ilmeisesti joku defenssimekanismi blokannut kyseiset muistot. OCP:n johtoon on tullut aivan selkeästi vuorineuvos Tuura. Typerä komiikka, vammainen juoni, epäloogiset tapahtumat ja naurettavat hahmot tekevät tästä ehdan kalkkunan. Elokuvana vielä paljon kakkosta huonompi, mutta ajoittain meno on niin huonoa, että sitä ihmettelee melkein ilokseen. 1/5
En edes muista koska elokuva olisi piristänyt oloa näin paljon. Meni melkein elämää suurempien leffojen joukkoon.. Tämä Home Alone tähden tähdittämä Party Monster (2003). Aivan sairaan hyvää näyttelytyötä kaikilta jotka elokuvassa oli mukana. En edes tiennyt, että Seth Green osaa näytellä :king: Arvosana: 9/10
Yes Man (2008) Jim Carreyn esittämän tyypin elämä on vähän tylsää. Onneksi hän löytää uuden filosofian jonka ohjenuorana on vastata myöntävästi kaikkiin ehdotuksiin. "Yes!". Jeesmieheksi ryhtyminen tietenkin muuttaa päähenkilön elämää arvaamattomiin suuntiin. Mietin jo jaksaako Carreyn naamanvääntely vielä hymyilyttää. Mutta jaksoihan se, jopa yllättävän hyvin, mikä johtui luultavasti siitä että elokuvassa oli kiva käsikirjoitus joka saa katselijankin miettimään valintojaan ja samalla tölväistään myös joitain nykyelämän lieveilmiöitä. Pieni hymynvirne suupielessä tätä tuli katseltua eikä se naamanvääntelykään liikaa hypännyt silmille. Sanokaa tälle "Yes!" ***½
Notorious - Mestari Hitchcockin yksi parhaimmista .. ei kuitenkaan minun mielestä. Cary ja Ingrid on ihania, Claude Rains hurmaava, mutta elokuvan alku ei nappaa mukaan ja myöhemminkin on vaikeuksia pitää tarinaa kiinnostavana. Kenties tämä paranee jos toisen kerran katsoisi, sillä nytkin muutamat kohtaukset jäivät mieleen hyvin hienosti toteutettuina. Die Another Day - Viimeisin veijari Bond elokuva oli oikeastaan ihan kamalan huono, mutta silti haikeus iski elokuvan jälkeen. Ei taideta enää nähdä näin seksististä Bondia kankaalla, kun nykyään on synkkyys poppia. Zombie ja Kummitusjuna - Mika Kaurismäen draama Zombiesta, jolle elämä on vähän hankalaa. Bassoa kuitenkin osaa soittaa ja sitäkin paremmin onnistuu viinan juonti. Silu Seppälä onnistuu olemaan oikein reppana pääroolissa, vaikka näyttelytaidot onkin hakusessa. Pellonpää sivuosassa on ihana oma itsensä. Haikea loppu.
Perikato ***** Ei ollut taas edes tarkoitus katsoa tuota, mutta samantien tempautui mukaan kun kanavaa vaihtaessa osui kohdalle. Muistelin että tämä olisi ollut pitkä, synkkä ja raskas elokuva, sellainen jota ei juuri yhtä kertaa enempää tule katsottua. Mutta elokuvan immersiivinen tunnelma ja väkevät näyttelijät todella saavat katsojan välittämään jokaisen hahmon kohtalosta, vielä kun tietää että monet näistä kohtaloista ovat faktuaalista historiaa. Itselleni tuosta on päälimmäiseksi jäänyt mieleen elokuvan hyytävä kuvaus siitä minkälaista se varmaankin on kun joukko ihmisiä tajuaa että heidän koko maailmansa ja kaikki mihin he ovat koko elämänsä uskoneet ja luottaneet, palaa hitaasti poroksi silmiensä edessä. Tämä näkyy jokaisessa katseenvaihdossa upseerien kesken, jokainen tietää sen mitä on edessä, kun viimeinenkin toivonkipinä on menetetty jo aikoja sitten. Bruno Ganzin roolisuorituksesta ei tarvine sanoa muuta kun että elokuvan jälkeen ainakin minun on täysin mahdotonta kuvitella että kyseessä on näyttelijä jolla voisi olla mitään muuta persoonaa kun elokuvassa nähty. Oliko tuo juuri Ganz joka sanoi että arasteli roolia, koska ei halunnut kuulla jälkeen päin sanottavan "Bruno Ganz ON Hitler", ja näyttää että hänen pelot kävivät toteen. (Vai sotkenko tuon lausunnon jonkun muun vastaavaan väkevään roolisuoritukseen?) Ehdottomasti elokuva joka jokaisen tulisi nähdä ainakin kerran, ja mielellään vielä uudelleenkatsoa silloin tällöin jottei 1900-luvun tärkein opetus pääsisi unohtumaan.
Pitkästä aikaa oikein leffan lehtereillä ja olihan se kannattava valinta! Aivan huikea kuva Jyväskylän 1 salissa. 4/5
Pieni välimuistutus taas siitä, että kommentit mielellään elokuvan omaan ketjuun, jos Elokuvat-puolelta moinen löytyy.
Amen tuli sitten katsottua.Yleisesti,nuo saksalaiset saisi pikkuhiljaa lopetella katumuspillereiden popsimisen ja keskittyä elokuvan tekoon,sodankin osalta.Tässä elokuvassa hieno äänimaailma(2.0dd ja kuulokkeilla oli paljon kuunneltavaa) ja kuvaus(myös kuvanlaatu,julkaisija näköjään future).Useampia aivan loistavia roolisuorituksia,nämä em kolme asiaa kantavatkin tätä elokuvaa todella korkealle minun kirjoissa.Täytyy antaa plussaa,siitä että kaikki turha märehtiminen tuolla ainaisella asialla oli vedetty minimiin ja homma toimi,melkein kokoajan,mukavasti.Yhden(vähän katkonaisen) dvd katselukerran jälkeen tekisi mieli antaa 4-/5,mutta laitetaan 3/5 ja katsotaan vielä uudestaan....
Casa de los babys Naiset jonottelevat Meksikossa vauvoja itselleen. John Sayles hallitsee tällaiset tuokiokuvat erinomaisesti. Tarinalla ei sinänsä ole selvää alkua tai lopetusta, henkilöitä vain seurataan pieni ajanjakso. Laajan naisjoukon adoptiotuskailuun tuo sopivissa määrin maustetta pilkistykset paikallisen asujaimiston kohtaloihin. P.S. Koulun virkailija näkee uudessa hakijassa nuoruunderakkaansa. Hyvistä näyttelijöistään huolimatta tämä jää vain aika pikkukivaksi draamailuksi. Tucker - mies ja unelma (Tucker: The Man and His Dream) Coppolan americana kertoo pirteään tyyliin lopultakin varsin ikävän tarinan autotehtailijan uhosta, noususta ja tuhosta. Amerikkalainen unelma näyttää kummatkin puolensa, kun iso raha panee innovatiivisen yrittäjän aisoihin. ½ Pelon kasvot (Peeping Tom) Kaikin puolin tyylikäs ja vahvatunnelmainen kieroutuneen pakkomielteen kuvaus. Hurricanea harmittanut "ylinäyttely" miellyttää tässä elokuvassa ja tuo oman lisänsä sen häiriintyneeseen tunnelmaan. +
Big Wednesday ****½ John Miliusin hieno surffielokuva ystävyydestä ja muuttuvista ajoista 60-luvun Kaliforniassa. Jan-Michael Vincent, William Katt ja Gary Busey tekevät kaikki mainiot suoritukset. Basil Poledourisin musiikit kruunaavat paketin. Freejack ** Hölmöhkö elokuva mielenkiintoisesti ideastaan huolimatta. Vuoden 2009 scifi maailmassa ei ollut oikein mitään järkeä. Ehkä realisempaan todellisuuten sijoitettuna tämä olisi toiminut paremmin. Mick Jagger veti kyllä hauskasti. Ja mitä ihmettä Anthony Hopkins tekee tälläisessä elokuvassa vain vuoden Uhrilampaiden menestyksen jälkeen. Frontière(s) **** Kuluneesta ideasta huolimatta aivan loistava genrepätkä. Verinen, jännä ja mahdottoman viihdyttävä. Pääosan muija oli oikein hyvä ja vakuuttava. Grosse Pointe Blank *** Hieman hajanainen hitmanpätkä palkkatappajasta joka osallistuu työnsä ohella luokkakokoukseen kannoillaan tappajia ja agentteja. Siinä samalla pitäisi vielä hoitaa rakkauselämäkin kuntoon. Lopun välienselvittely oli jotenkin tyhmä. Mad Dog and Glory *** Nörtähtävä poliisi pelastaa mafiamiehen hengen ja saa tältä palkkioksi varsin rakastettavan lahjan. Hyvistä näyttelijöistä ja ideasta huolimatta kokonaisuus jää jotenkin hengettömäksi. Norbit **½ Kyllä mää tän aikana nauroin ihan mukavasti. Läskit on hauskoja! Notting Hill **** Romkomien parhaimmistoa. Tämä on oikeasti romanttinen ja hauska. Juonikin on vielä kuin jokaisen lefffanörtin päiväunista. Julia Roberts on tässä ehkä kauneimmillaan. Ti piace Hitchcock? ***½ Dario Argenton kunnianosoitus jännityksen mestarille on alusta loppuun mukavan leppoisaa viihdettä. Stop! Or My Mom Will Shoot **½ Tämä tuli katseltua mukavassa pöhnässä telkkarista, kun kaveri meni ja sammui mökin lattialle. Tuli naurettua elokuvalle sekä kaverille. The Astronaut Farmer *** Harmiton peruselokuva miehestä joka haluaa avaruuteen itse tekemällä raketillaan. Perheen tuki on kova, mutta NASA:lla ei miehen aikeita katsota suopeasti.
The Deal Tv-elokuva Labourin nousutuskista ja Blairin ja Brownin noususta poliitikkoina. Tiiviistä ohjauksesta ja hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta elokuva vaatii taustatietoa käsitellyistä tapahtumista että kaiken saa irti. Tavallaan kiinnostava, mutta lyhyydestään huolimatta paikoin myös hieman pitkäveteinen elokuva. + Saigonin kaunotar (Red Dust) Tämä oli aikoinaan elokuvissa varsin tuttu juonikuvio - syrjäisessä paikassa on jonkin sortin tukikohta, johon saapuu nainen "sotkemaan kuviot". Nyt ollaan Indokiinan kumiplantaasilla, jossa Clark Gablen esittämä työnjohtajaretku joutuu yllättäen peräti kahden naisen loukkuun. Pre-code -ajan tyyliin sopien tässä on mukavan pidäkkeetöntä toimintaa. Lopputulokseen päädytään yllättävänkin suoraviivaisesti ilman turhia vatvomisia. ½
Kahtelin juur tossa PUHALLUKSEN (The Sting), Robert Redfordin ja Paul Newmanin tähdittämän huijarielokuvan vuodelta 1973. Kuva sijoittuu 30-luvun Chigacoon ja oli viihdyttävä hieno kuvaus ajasta. Aivan sama tarina on esitetty puolta lyhempänä Kelmien kerhossa (The Hustle), hieman jopa meinasi alkaa häiritsemään kun asia pamahti silmille. Kuva ja näytteleminen ovat tuota "vanhaa aikaa", samaten hahmot ja näyttelijät ovat, niin sanoakseni, karismaattisia. 4 pnts out of 5 Jos muuten joku on genrestä kiinnostunut, niin Stephen J. Cannellin "Kuningaspuhaltaja" on hyvin mielenkiintoinen romaani aiheesta (tosin sijoittuen nykyaikaan).
Veren vangit Tom Crusen ja Brat Bittin vanpyyrikeikarointia. Ihan OK leffa ja muutamia omaperäisiäkin ideoita mitä en ole ennen vappailuleffassa nähnyt mutta paljon jäi myös rivien väliin. Pitäisi varmaan lukais- ta kirja joskus. 3/5