Fahrenheit 9/11 Mielenkiintoisia paljastuksia, joista osa on kyllä jo nähty televisiosta eri dokumenteista. Bushin haukkuminen on aina mukavaa, vaikka melkoista propagandaahan tämä oli. 4/5 Written on the Wind Douglas Sirkin ohjaama melodraama rikkaiden ja onnettomien elämästä. Loistavat näyttelijät, hienoa draamaa. 5/5
Magnolia ***** Huh, tämä leffa kyllä jaksaa ihastuttaa joka katsomiskerralla. Upeasti kirjoitettu, ohjattu, näytelty ja kuvattu elokuva. Mestariteos! Conan the Barbarian ** Ei kyllä meikäläiseen iskenyt tämä leffa. Hienosti kuvattu mutta aikansa elänyt leffa. Elokuvan tunnari on ihan jees vaikka ei mielestäni Basil Poledouriksen parhaita olekkaan. The Bourne Supremacy **** Onnistunut jatko-osa vaikka tuntuukin hieman vanhan kertaukselta. Taistelukohtauksiin olisi kaivannut hieman selvyyttä. :thumbsup:
Leffakanavilta viimeksi: Gigli- Ei aiheuttanut penis aivastuksia, varsinkin kun Baywatch oli kiinni. On kyllä Martin Brest tullut ryminällä alas, sitten Naisen Tuoksun Oscar huumien. Pacinonkin pakottanut mukaan viiden minuutin ärjyntä tuokioon. Klassikkokohtaus on Benniferien välillä käytävä penis vs. vagina väittely. Elokuvataiteen huippunäytös kyseessä, joka aivan ehdottomasti kannattaa katsastaa, ennen viimeistä lepoa. Matchstick Men- Ridleyltä selvä välipala teos, jonka katsottua en osannut oikein päättää, että oliko se Cage ärsy vai helly. Alison Lohman oli niin hyvä, kuin odottelinkin. Talenttia tällä nuorukaisella. The Triplets of Belleville- Ylläri animaatiota varttuneemmille. Oudon ja kiehtovan surrealistinen tyylillisesti ja aikalailla kieroa tarinaakin vielä päälle. Tällaista on Hollywoodien suunnalta turha odotella. Mummot rulettaa.
Tule Takaisin, Gabriel (1951) Tämä vanha kotimainen leffa tuli telkkarista sunnuntaina. Oli jäädä formulat näkemättä Tarmo Manni on aivan loistava näyttelijä ja Valentin Vaalan ohjaus/leikkaus taidokasta. 4/5
Pitkästä aikaa tuli taas katsottua jotain muuta kuin Gilmoren Tyttöjä. Nättien naisten parissa tosin jatkettiin tänäänkin, vuorossa oli Maria Full of Grace, joka rehellisesti sanottuna olisi varmasti jäänyt ostamatta ilman päänäyttelijättären esiintymistä Oscar-juhlassa. Pääosatyttö oli näytillä jokaisessa kohtauksessa, ja hyvää työtä Catalino Sandino Moreno tekikin esikoisroolissaan. Erityisesti muutamat kohtaukset jäivät mieleen, joissa Morenon ilmeikkyys ja tunneskaalan tulkitsemiskyky näkyi hienosti. Alussa näyttelijätär teki vielä varsin keskinkertaista jälkeä, mutta kuten koko muukin elokuva, keräsi vauhtia loppua kohti. Kaikki näyttelijät tekivät ihan hyviä roolisuorituksia, joskin jäivät vähän Morenon jalkoihin, niin selvä päähenkilö tyttö oli. Ja hyvä näin, liian monen tärkeän hahmon mukaan ottaminen ei olisi toiminut. Maria Full of Gracen ote oli yllättävän dokumentaarinen, eikä (lainaten canea) shokeerannut lainkaaan samalla tavalla kuin tytärelokuva Lilja 4-ever, eikä siihen pyrkinytkään. Tunteita tuotiin kyllä esillä, mutta niitä ei aivan täydellä voimalla pystytty kotikatsomoon asti tuomaan. Vähän Traffikmainen ote elokuvassa. Erityisen mukava oli nähdä että elokuvan ns. pahoista pojista oli loppupeleissä tehty kuitenkin ihmisiä, erityisesti tämä koko homman pyörittäjä Kolumbian puolella oli oikein mukava yllätys. Tarina rullasi mukavasti eteenpäin ja kuten tuli jo sanottua, elokuva parani selvästi mitä enemmän se keräsi pituutta. Myöskin loppuratkaisu oli mukava ja sopivan avoin. Kyllä minä tykkäsin: 4- / 5
Dracula's Daughter - Vuoden 1936 suora jatko-osa vuoden -31 Draculalle. Viatonta vanhaa kauhua, jossa Draculan tytär koittaa kovin olla ihmisiksi. Elokuva oli tasoltaan juuri sitä mitä odotinkin ja tällä oli kiva korkata Monster Legacyn jatko-osa kavalkadi. Kannessa muuten ilmoitetaan kestoksi 100 minuuttia, mutta sitä on oikeasti noin 70 minuuttia. Seabiscuit - Tämän kuuman maanantaina päätti tämä feelgood-elokuva. Mielentila oli oikea juuri tälle ja jätti hyvän olon.
Tulipahan nyt se paljon parjattu Kauna katsottua. Eihän kyseessä nyt mikään mestariteos ole saati sitten edes samantasoinen tekele kun alkuperiinen Ju-On:The Grudge, mutta silti ihan toimiva jännäri wannabekauhuilu jonka yleisilme oltiin saatu tarpeeksi jännittäväksi. Olihan meno melko kliseistä ja ennalta arvattavaa, mutta varsinkin ensimmäinen puolituntinen säväytti melko hyvin, sitten tiputtiinkin tasaisesti alaspäin. Näyttelijäsuoritukset eivät jääneet sen paremmin mieleen. Gellar oli ihan söpö.
Panin katsoen Moulin Rougen, eihän se nököttänytkään tuossa hyllyssä kuin melkein kolme kuukautta. Olen nähnyt sen aiemmin vain osittain. Kyllähän tämä on täyttä timanttia koko elokuva. Aivan käsittämättömän upea visuaalisesti ja tunnelmallisestikin. Pikaisella mietinnällä en löydä virheitä ollenkaan, täytynee lätkäistä 4.5/5. Täydet pisteet jäävät saavuttamatta siksi, ettei sitä viimeistä arvostelukyvyn sumentavaa vaihdetta löydy. Eli siis ****½/*****
Nyt ei olekaan vähään aikaan tullut tänne kirjoiteltua, joten aletaanpa purkamaan Giant James Deanin viimeiseksi jäänyt elokuva oli kovin erilainen kokemus kuin mitä siltä odotin. Pituutensa ja jonkinlaisen mahtipontisuutensa vuoksi tämähän oli lähes vastaavanlainen klassikko kuin Tuulen viemää. Elokuvasta tykkäsin kyllä, vaikka se mielestäni hieman liian pitkä olikin. Näyttelijöistä eniten pidin Elisabeth Taylorin työstä. Hienosti tuolloin vasta 23-vuotias näyttelijätär näytteli roolinsa kaaren aina hieman naivista tytöstä harmaatukkaiseen perheen päähän. Myös samanikäinen Dean oli vakuuttava ja Rock Hudsonkin näytteli rutiinilla roolinsa. 4/5 Garden State Kivaa katseltavaa oli myös tämä leffa. Natalie Portman oli tutun ihastuttava, harmi vaan että vastanäyttelijä (ohjaaja Zach Braff) oli niin persoonaton tapaus. Kuitenkin ehdoton feelgood-leffa ja vakuuttava debyytti Braffilta, olkoonkin että tuoreista elokuvista ainakin Before Sunset käsitteli rakkautta ja rakastumista vielä paremmin. 4/5 Young and Innocent Jälleen yksi "syytön mies karkuteillä" -leffa Hitchcockilta, eli 39 Stepsin ja North by Northwestin hengessä mentiin, ja varsin sujuvasti. Vain kolme vuotta aiemmin Man Who Knew Too Muchissa kaapattua pikkutyttöä näytellyt Nova Pilbeam oli tässä jo ehtinyt kasvaa pääosan edellyttämiin mittoihin nuoreksi tytöksi ja olikin varsin ihastuttava. Muuten elokuvassa oli poikkeuksellisenkin paljon huumoria, mutta sopivasti jännitystä mukana. Lopun konserttikohtaus oli hieno, pisti ihan hymyilyttämään kuinka epäkorrektina nykyisin orkesterin pukeutumista pidettäisiin. 4/5 The Machinist Mukava synkistely oli tämäkin. Christian Bale oli pääosassa kaikinpuolin hyvä ja tunnelma toimi hyvin. Harmi vaan että John Sharionin hahmo oli tehty juuri sellaiseksi mistä loppupuolen paljastukset oli varsin helppo päätellä. Ihan hyvä leffa kuitenkin. 3½/5
The Ninth Gate Juoneltaan kiinnostava elokuva ja Johnny Deppiltä hyvää roolityöskentelyä. Vaikka olikin loistava elokuva, niin lopussa ei ollut "fiilistä" yhtä paljoa kuin alussa ja keskivaiheilla. 4/5
Bad Santa tuli äsken katsottua. Sen verran heikko pätkä oli, että pistetään nyt taas ajan säästämiseksi ihan vain + / - meiningillä: + Lauren Graham (GG-fani kun olen) + 3 hauskahkoa kohtaa - käsikirjoitus - heikot jutut. Kiroilu ei korvaa oikeasti hyviä juttuja - tylsä, leffassa ei tapahtunut yhtään mitään. Homma ei edennyt - Billy Bob Thornton oli kyllä ihan hyvä, mutta ei niin hyvä kuin on totuttu / olisi ollut mahdollista - tylsät henkilöt noin yleensä No jos Gilmore-lisällä 2- irtoasisi, kun sääkin kerran on ihan nätti. Kansi oli tämän leffan parasta antia.
Maria Full of Grace Hyvin tehty kuvaus ns. normaalin perhetytön ajautumisesta huumekuriiriksi. Pääosan Moreno oli vallan hyvä ja sivuroolituksetkin olivat toimivia. Elokuvan toteava tyyli miellytti eikä tästä oltu liiaksi lähdetty tekemään moraliteettia, mikä aiheen parissa olisi ollut odotettavissa. Mainio debyyttiohjaus Joshua Marstonilta. -
Kansalainen Kane - Citizen Kane Päätin katsoa elokuvan, koska A) monet kehuvat sitä historian parhaaksi leffaksi ja B) en itse sitä ollut katsonut. Mielestäni elokuvan historiallinen merkitys ja KAnsalainen KAnen arvostus ei voi olla vaikuttamatta sen arviointiin uutena elokuvana, mutta yritin olla mahdollisimman objektiivinen. Olen miettinyt monasti, miksi vanhat elokuvat itseasiassa kolahtavat aika hyvin kohdallani. Löytyykö vastaus elokuvien mahtavuuden tai mustavalkoisuuden takaa? Enpä usko. Uskon vastauksen löytyvän niinkin yksinkertaisesta seikasta kuin ajasta, koska kaikki, niin ohjaajat kuin näyttelijät, ovat ainakin itselleni uusia tuttavuuksia - Ainakin Citizen Kanen kohdalla. Toisin sanoen, kun vanhoja leffoja katselee niin niiden uutuuden raikkaus on vieläkin voimassa - suurimmassa osassa vanhoja filmejä. Elokuva kertoo yhden miehen tarinan aina lapsuudesta elämän viimeisiin henkosiin saakka. Arvostan elokuvien tekijöitä/kirjailijoita ja yleensäkin tarinoiden kertojia, jotka jaksavat nähdä vaivaa henkilöhahmojen luomiseen. Tämä auttaa paljonkin elokuvan/kirjan sisään pääsemiseen. Tällöin myös dramaattisuus -jos sitä haetaan - todellakin edes tuntuu jossain. Kansalainen Kanessa Kanen henkilöhahmon luomiseen käytetään rutkasti aikaa. Tosin muihin henkilöihin itse elokuva ei annakaan niin paljon syvyyttä - nimestäkin tämän voisi jo päätellä. Elokuvaa kehutaan aikojensa pioneerina kuvauksen suhteen. Ja onhan kuvaus ihan kelpotyötä, mutten itse kiinnittänyt kyseiseen asiaan paljoa huomiota. On totta, että tiettyjen aikojen populaarikulttuurin tuotoksia tulee käsitellä sen aikaisina teoksinaan. Ehkä 40 luvulla Kansalainen Kane on ollut uraa uurtava, mutta näin 2000 luvulla sen tekninen toteutus ei vain hetkauttanut - ainakaan sitä ei pahemmin miettinyt, on se sitten innoittanut monia muita suurohjaajia/elokuvien tekijöitä tai vaikuttaa vielä nykyään. Ihmiset harvoin yksinään luovat historiaa. Elokuva on siis niin henkilöhahmoiltaan ja kuvaukseltaan kunnossa. Mutta onko se todellakin kaiken suitsutuksen arvoinen? En usko. Itse olen katsonut monia vanhoja mustavalko rainoja - yleensä tv:n välityksellä - ja ne tuntuvat yleisesti olevan melko toimivia, nimiä mainitsematta, koska en tunne niin täydellisesti elokuva historiaa. Kuitenkin, kuten edellä kerroin, vanhat elokuvat toimivat omalla kohdallani niiden "uutuudeen" takia ja ovat näin raikkaita tapauksia. Elokuva sinällään on hyvin tehty, mutten itse näe elokuvassa kuin hyvin tehdyn yhden miehen elämän kuvauksen. En näe elokuvaa elämää suurempana, koska se ei pahemmin nostattanut ihoa kananlihalle - elokuva jätti loppujen lopuksi aika kylmäksi, eikä sen uudelleen katsomisen arvo ole omalla kohdalla kovin korkea. Itse katson joitain elokuvia uudestaan, koska ne nostattavat katsojan omaa mielialaa, Citizen Kane ei siihen pystynyt. Tosin Orson Wellesin tuotantoon voisi hieman käyttää lisää aikaa. -------------------------------------------------------------------------------------------- "I don't know what you'll do - sail away to a desert island, probably, and lord it over the monkeys." Leland "-Are you finished?" Kane -------------------------------------------------------------------------------------------- 3.5/5 Kenelle ? Kaikille, jotka katsovat elokuvia. (ITse ihmettelin dvd:tä katsoessa, miksihän dvd:lle ei ole voitu tehdä selvästi kuvaa paranneltua versiota alkuperäisen lisäksi, olihan alkuperäistäkin remasteroitu -vaikkapa tupla dvd:nä? Kuva oli ajoittain melko epätarkka ja ääni oli vain mono, tosin nämäkin asiat monien mielestä vain lisäävät tunnelmaa )
Saw Elokuvan alkuasetelma oli mielenkiintoinen ja toi elävästi mieleen toisen pienen budjetin menestyjän Cuben. No, hieman se ote siitä herpaantui kun sinänsä tietysti tämän leffan kannalta välttämättömät flashbackit tulivat mukaan. Harvinaisen paljon häiritsevä tekijä oli myös ne typerät leikkaukset, joissa käytettiin hienosti MTV-sukupolvelle ominaisesti pikakelausnappia. No, ei jätetä liian negatiivista kuvaa, koska hyvä elokuvahan tämä oli. Tarina toimi muutamista epäuskottavuuksista huolimatta varsin mainiosti yllätyksineen, muutama kohtaus oli erinomaisesti rakennettu jännityksen kannalta eikä paljon parjattu Elwes minua häirinnyt. Ei mitään mullistavaa, mutta mukava tällaisia pätkiä on katsoa. 4/5
Viikonlopun satoa katselujärjestyksessä: Elephant Tarina kerrotaan epäkronologisesti mutta tapahtumat yhditellään hienosti ja paketti pysyy hyvin kasassa. Aikaan saadaan varsin miellyttävä uhan tuntu kun odottaa väistämätöntä tapahtuvaksi. Huolimatta elokuvan lyhyestä kestosta paljon aikaa käytettiin pitkiin kamera ajoihin ja elokuvassa esitellyt hahmot tuntuvat jäävät kovin pintapuolisiksi. Jätti lievästi pettyneen olon. 3/5 Sideways Erinomaisesti näytelty ja ohjattu pienimuotoinen elokuva. Pidin tästä enemmän kuin ohjaajan edellisestä vaikkakin hyvin samankaltainen tunnelma tässäkin oli. Paul Giamatti on mainio valinta pateettiseksi Miles Raymondiksi ja mainion Thomas Hayden Churhin esittämästä Jackistä tuli mukavasti mieleen eräskin tuttu. En ihmettele että tämä tekele nosti Pinot Noirin menekkiä USA:ssa. Hieman liian vaisu jotta antaisin täydet pisteet mutta pistetään nyt 4/5 Ned Kelly Ei kauheasti kolahtanut tämä Australian Robin Hoodin, Ned Kellyn, tarina. Näyttelijätyö on keskitasoa huonompaa ja Geoffrey Rushiakin näytetään niin vähän ettei pääse nostamaan pisteitä. Muutamat ruudulta välittyvät kuvakulmat jäivät ihmetyttämään. 2/5 Confessions of a teenage drama queen Ei tätä aikuinen mies pysty katsomaan. Jätin suosiolla kesken. 0/5 Alfie (2004) Vähemmän shokeeraamaan pyrkivä Sinkkuelämää miehisestä näkökulmasta. Ei tämä ollut niin mielenkiintoinen kuin jotkut sinkkuelämää -sarjan jaksot, mutta kyllä tämän kerran katsoo. 3-/5
La 2.7. neloselta: (Tappakaa) Charley Varrick http://us.imdb.com/title/tt0069865/ Katselin boxin kovolta. Ei kai kukaan vaan missannut tätä Don Siegelin ohjaamaa hienoa pankkiryöstöjuttua vuodelta 1973. Pääosassa mainio Walter Matthau. Konstailematon ja tyylillä ohjattu rikoselokuva, joka tuntuu loppuvan aivan liian pian. Hyvää elokuvaa katsellessa kun ajan kulua ei huomaa.
Syntynyt 4. Heinäkuuta - Oliver Stonen Vietnam-Trilogian toinen osa. Cruise on niin nuori, että ääni kohoaa falsettiin miehen karjuessa, mutta siitä ei pidä välittää. Yksi Cruisen uran hienoimmista rooleista. Aitoa fiilistä ja tuskaa, joka saa palan kurkkuun. Voimakas ja kauniisti kuvattu elokuva jolle antaa helposti ainakin 4/5. DVD ostettu 5,90 hinnalla ja on vanha julkaisu. Kuvanlaatu kamala, luvattua kommenttiraitaa ei löydy. Välttäkää täät ja ostakaa uusi julkaisu anttilasta 7,95 hinnalla.
Shall we dansu? 1996 136 min. Onnellisesti naimisissa ja uraputkessa oleva nelikymppinen mr. Sugiyama kärsii selvästä keski-iän kriisistä. Hänen elämässään ei ole enää sitä kipinää mitä aikaisemmin ja hän kaipaa jotain uutta virikettä. Tähän saumaan hän osittain vahingossa - osittain tarkoituksella uskaltautuu vaimoltaan salaa tanssikurssille hankkiakseen jotain uutta tekemistä... Elokuva toimii hyvin peilaamalla japanilaista yhteiskuntaa missä tanssiminen ei muka sovi japanilaiselle. Tämän tuo erityisesti jäykkää sarariimania mr. Sugiyamaa näyttelevä Kôji Yakusho hyvin ilmi ensimmäisten tanssituntien aikana täytenä ummikkona tanssin parissa. Elokuvan kuluessa mr. Sugiyama ja muut alkeiskurssin nyypät oppivat muutamat näyttävät tanssiaskeleet-/tanssit millä parkettien partaveitsiksi vähitellen tullaan. Samalla elokuvaan on rakennettu alitarinoita mitkä kannattavat itse päätarinaa vieden sen tanssahdellen päätökseen, mutta ei missään nimessä siirappiseen sellaiseen. 4/5
Donnie Darko tuli äsken katsottua, toistamiseen. Kiekko tuli joskus vajaa pari vuotta sitten hommattua, ei oikein iskenyt, myin pois ja nyt ostin sitten uudelleen. Taas näitä leffoja jotka iskivät näin toisella katselukerralla huomattavasti paremmin. Laiskottaa, joten: + tunnelmaa rakennettiin hyvin, leffa jopa yllättävän jännä paikka paikoin + Jean Malone, Jake Gyllenhaal olivat loistavia, muutkin näyttelijät rooliensa tasalla + aikamatkustelusta saatu oikein mielenkiintoista + dialogi + yleinen pohdinta + Frank + tumma visuaalinen ilme - loppu, pl. viimeiset kuvat. Siis loppuratkaisu oli kyllä hyvä, mutta kokonaisuutena en sitten kuitenkaan oikein tykännyt varovaisesti 4 / 5
Arvosteluista huolimatta tulin vuokranneeksi elokuvan Painajainen perheessä. Ja mitä ihmettä, sehän oli hauska, hauskempi kuin Perhe on pahin. Ehkä olut ja konjakki auttoivat, mutta joka tapauksessa sain parhaat naurut pitkään aikaan. Hoffman oli hyvässä vedossa. Taas tuli muistutus siitä, että muiden mielipiteistä/kriitikoista ei pidä välittää.