The Omen - Kyllä tämä Ennustus on ja pysyy omana suosikkina kun kauhuelokuvia listataan. Mielestäni paljon parempi tunnelma kuin Manaajassa. Gregory Peck on loistava roolissaan isänä jonka on vaikea hyväksyä totuutta pojastaan, jonka hyvää ajatellen otti perheeseensä. Hulvattomat sivuosissa vilahtavat hahmot ovat myös mainioita. It Happened One Night - Clark Gable ja Claudette Colbert höpsöilevät romanttisessa komediassa, jossa varakkaan perheen lellikki kersa karkaa kotoa karatakseen naimisiin niljakkeen kanssa. Hieman yskähdellen tämä lähti liikkeelle, mutta myöhemmin päästiin melkoisen hulvattomaan vauhtiin. Nauraakin sai ja "The Flying Trapeze" laulu sai hyvälle mielelle. Duck Soup - Nykyään tätä pidetään melkeinpä Marxin Veljesten parhaimpana, mutta ilmestyessään Duck Soup oli floppi ja elokuvastudio potkaisikin tiimin pellolle. Kyllä tämä kovasti keskittyy lyhyisiin vitseihin, jotka pääjuoni sitoo löyhästi yhteen, joten meno on aika katkonaista mutta silti hauskaa. Animal Crackers - Marxin veljesten toinen elokuva on mainio. Klassikko kohtauksia riittää, eikä edes onneton loppu saa niiden hohtoa himmennettyä.
The Three Burials of Melquiades Estrada Tommy Lee Jonesin kiitelty ohjaus on tekijänsä näköinen elokuva. Jones on kuin kotonaan karun rajaseudun ja seesteisen kerronnan parissa. Miljardin dollarin aivot (Billion Dollar Brain) Michael Cainen suomiseikkailussa runsaat suomeilut kyllä ovat kiinnostavaa katsottavaa (taitaapa Suomi käydä myös Latviasta ja jopa Teksasistakin), mutta muuten tämä on sellainen kökköyksien kavalkadi, että tuskaa olisi seuraaminen ollut ilman tuttuja kuvauspaikkoja. ½ Ihmelääke (Medicine Man) Aikuisten ekologinen viidakkoseikkailu viihdytti tällä kertaa aiempaa enemmän. Connery ja Bracco pelaavat hyvin yhteen ja viidakkoympäristö on kuvattu komeasti. ½
Todiste (Proof) Vihdoin tuli boksin levyltä katsottua viime kesällä Ylen esittämä hieno draama. Hyvä tarina loistavalla näyttelijäntyöllä ja ilahduttavasti täysin ilman mitään paisutteluja. Mitä muuta voisi enää kaivata? Jaa, suomennos nyt ehkä missasi pariin kertaan loogisen todistelun pointin, jotka olisi paremmalla ajalla saanut varmaan paremmin muotoiltua. Leffan nimen sanaleikki on ikävä kyllä suomeksi mahdoton. 4/5 vähintään.
H6 Diary of a serial killer Hmm.. kovasti oli yrittänyt nuori, 21v espanjalainen taidemaalari saada leffaan tunnelmaa ja eloa mutta minkäs teet kun käsikirjoitus on tusinatavaraa. Muutamat hyvät hikitunnelmat oli, mutta hyvin vähän mitään uutta. Pääosaa esittävä rasvaletti veti hyvin ja puoli pistettä lankeaa Maria Jose Bausan ulkoisille avuille. 2,5/5
Sumujen silta (Waterloo Bridge) Ensimmäisen maailmansodan aikaan tapahtuva kohtaaminen johtaa lyhyen onnen jälkeen suruntäyteiseen tragediaan. Sumujen silta on malliesimerkki suurten tunteiden elokuvasta, lopetus on koskettava huolimatta hienoisesta laskelmoivuudestaan. Vivien Leigh on roolissaan kauneimmillaan. L'atalante Tunteilua jatketaan tässäkin, nyt tosin huomattavasti maanläheisemmällä tyylillä. Nuoren jokilaivaparin tuoreen avioliiton onni ja ongelmat kuvataan luontevan aidontuntuisesti ja perämies on koomisena sivuhahmona nappisuoritus. ½
Richard Brooks: In Cold Blood ***½ Muuten erittäin napakka ja toimiva leffa, mutta minua ärsytti viimeiset puoli tuntia, kun meni pelkäksi jahkailuksi - leikattavaa olisi ollut jonkin verran. Katsoin tämän tosin hieman väsyneenä, mutta en usko että se vaikutti radikaalisti mielipiteeseen. Mervyn LeRoy: Waterloo Bridge *** Komean näköinen, mutta en minä tästä mitään suuria tunteita saanut irti. John Hillcoat: The Road *** Näyttävä ja uskottavasti toteutettu visio, näyttelijät hyviä ja tarinakin toimii, mutta jotenkin kokonaisuus jäi kylmäksi. En kokenut hahmoja mitenkään kiinnostavaksi, joten lopulta oli ihan sama miten heille käy. Pitäisi varmaan lukea kirja. Ernst Lubitsch: Ich möchte kein Mann sein **½ Lubitschin alkuaikojen komedia kertoo nuoresta tytöstä, jonka mielestä miehillä on paljon helpompaa kuin naisilla. Hän päättää ottaa asiasta selvää, pukeutuu pojan vaatteisiin ja lähtee paikalliselle klubille katsomaan meininkiä. Paikoin ihan hauska, kokonaisuutena korkeintaan keskitasoa. Roy Andersson: Du levande *** Ensimmäinen näkemäni Andersson-leffa ja vähän vaikea tätä on summata. Muutamia mielenkiintoisia hahmoja ja hauskoja tilanteita, mutta vastapainoksi myös keskinkertaisuutta, joka ei edes hymyilyttänyt. Jean Epstein: Finis Terrae **** Dovzhenkomaisen tyylitelty kertomus neljän merilevänkerääjän elämästä. Komean näköinen, tunnelmallinen teos, jolle soisi enemmänkin tunnettavuutta
Tarzan ja leopardinainen (Tarzan and the Leopard Woman) Kurt Neumannin toisessa Tarzan-ohjauksessa saadaan peruskaavaakin jo hitusen muunneltua. Seikkailuntuntu on hyvin läsnä ja viimeistäänkin nyt ennakkoluulo myöhempien Weismuller-Tarzanien heikkoudesta osoittautui vääräksi. ½ Alaston yö (Hardcore) Uskovainen isä etsii pornon pauloihin joutunutta teinitytärtään. Isän vastentahtoisesta tutustumisesta halveksimaansa maailmaan saadaan aikaan sangen tiivistä tunnelmaa. Loppuratkaisu on lievä pettymys. Sattuuko kukaan tietämään, mikä kappale soi kohtauksessa, jossa stripparit valomiekkailevat? ½
Anacondas: The Hunt for the Blood Orchid **½ Alussa ihan viihdyttävä viidakkoseikkailu muuttuu loppuaan kohti ärsyttäväksi kohkaamiseksi. Dolan's Cadillac **½ Tyypin vaimo tapetaan ja on aika kostaa. Suunnitelma nyt ei ole oikein terävimmästä päästä eikä meno muutenkaan ole kovin kummoista. Pitkitetty loppukin oli enemmän tylsä kuin jännittävä. Christian Slater sopii kyllä hyvin pahisrooleihin. Elegy *** Ben Kingsley ja Penélope Cruz näyttelevät hyvin tässä muuten tavanomaisessa draamassa, missä vanhempi opettaja rakastuu nuoreen oppilaaseen. Ja plussana mainittakoon, että tässä on muutakin paljasta kuin Benin kuuppa. Ghosts of Mars **½ Kovin tyhjänpäiväinen rymistely sentään viihdytti kestonsa ajan. Ei mitään ihan huikeinta John Carpenteria. Hollywood Homicide ** Heppoinen toimintakomedia ei tarjoa oikein mitään muistettavaa. Saati sitten toimintaa tai komediaa. Redbelt **½ Chiwetel Ejiofor näyttelee kyllä pääosassa hyvin, mutta juoni on jotenkin naurettava. Loppukin oli ihan wtf. Shine a Light ***½ En ole mikään suurin Rollari-fani, mutta kyllähän tämä Martin Scorsesen ohjaama konserttidoku hyvin asiansa ajoi. Neljäs tähti olisi napsahtanut jos olisivat soittaneet Paint It Blackin tai Angien. Taking Lives *** Valitettavan ennalta-arvattava sarjamurhaajaleffa niminäyttelijöillä. Loppukin oli hivenen arveluttava, mutta ihan ok tasoon tässä päästiin. Paul Dano oli alussa nuorena murhaajana varsin vaikuttava. Waterworld *** Jos unohtaa täysin höpöhöpö juonen, niin kyllähän tämä lopulta ihan viihdyttävä ja hauska pätkä on. When Eight Bells Toll *** Anthony Hopkins on Bond, James Bond. Tai no olis ainakin voinut olla, sillä niin paljon tämä elokuva kyseisen agentin seikkailuja muistutti aina musiikeista lähtien. Ihan ok menoo ja oli kiva nähdä Lecteriä aivan erillaisessa roolissa mihin on yleensä tottunu.
Tähti on syttynyt (A Star is Born) Klassikkomusikaali ruotii osuvasti tähtikultin raadollisuutta. Muutaman turhanlaisen musikaalikohtauksen elokuvasta olisi voinut karsia. + Katsastus Alkuvaiheen kökköilyistä kun pääsi ohitse, niin alta paljastui varsin sympaattinen tarina. Hetkittäin hauska. Oikeutettu kosto (Crossfire) Osaavasti takaumiin tukeutuvassa noirissa selvitellään antisemitismisiä piirteitä omaavaa surmatyötä. Hyvä tiivis tunnelma. ½
Butterfly on a Wheel (2007) Monella eri nimellä julkaistu varsin kelvollinen trillerintapainen. Mitään kovin uutta ei oltu keksitty, mutta monia alan kliseitä kierrätettiin kohtuullisen kekseliäästi. Pierce Brosnan, jota en ole kovin usein nähnyt "pahiksena", suoritti varsin onnistuneen roolityön. Tarinan kerrontakin oli sikäli onnistunutta, että en ennenaikaisesti arvannut tapauksen varsinaista alullepanijaa ja tämän motiivia. ***½.
Predator 2 - Ei niin hyvä kuin muistin, mutta silti pidin tästä edelleen enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Kuuma katuviidakko on hieno ympäristö rymistelylle ja tyhmät poliisit on hauskoja. Etenkin Bill Paxton onnistui olemaan tarpeeksi tekemällä tehty ollakseen pidettävä (toisin kuin yleensä). Danny Glover olisi voinut tokaista jossain vaiheessa "I'm too old for this shit" niin olisi ollut vielä kivempaa.
Muotojen merkitys (The Shape of Things) Puhe-elokuvan näytelmäpohjaisuus on ilmeinen kohtausten selkeän jaksotuksen ja vain neljän puheroolin johdosta. Alun tasapaksu suhdevatvominen saa lopussa yllättävän julmia piirteitä, joka samalla myös onnistuu piristämään kokonaisuutta melkoisesti. Leppymättömät (The Unforgiven) Perheen ottotyttären sukujuurissa löytyy epäselvyyksiä, mikä aiheuttaa melkoisia ongelmia vahvan alkuperäiskansakriittisessä ympäristössä. Ei John Hustonia parhaimmillaan, mutta hieman tavanomaisista poikkeavine teemoineenkin jo kiinnostava western. ½ Kylmäverisesti (In Cold Blood) Capotesta jo tutuksi tullut rikos puidaan tekijöidensä näkökulmasta vahvan tyylitietoisesti. Ketkupari kuvataan vakuuttavasti ja tunnelma säilyy koko elokuvan keston tiiviinä. Unelmien naapuri (The Girl Next Door) Lähtökohta tarjoaisi mahdollisuuden vaikka minkälaiseen revittelyyn, mutta lopputulos onkin vain muutamalla irtonaurulla höystettyä kovin väkinäistä ja onttoa teinikomediaa.
An American Crime Paria varsin tyylikästä ratkaisua ja Catherine Keenerin mahtavaa roolisuoritusta lukuunottamatta valitettavan tyhjänpäiväinen tekele. Tässä on taidettu yrittää vähän liikaa tai sitten liian vähän, mutta synkkä tarina ei nyt saanut arvoistansa elokuvakerrontaa. Traagisuudesta huolimatta elokuva ei jää mieleen pyörimään. **/***** [Rec] Yllättävän sujuva blairwitch -tyyliin tehty kauhupläjäys. Pelottavat hetket jäivät muutamaan, mutta mielenkiintoisempaa tässä olikin ihmisten reagointi tilanteisiin ja yleinen käyttäytyminen paniikissa. Intensiivistä ja kaoottista tykitystä juuri sopivan lyhyenä annoksena, mutta tuskin tätä kovin montaa kertaa jaksaisi katsoa. ***/*****
Kuolema vaanii varjossa (The Big Steal) Alku ei luvannut hyvää, koska hyllyjen kätköistä paljastuikin elokuvan jälkiväritetty versio. Tunnelmaahan tuo söi, mutta suoraviivainen kevyt-noir oli keinoväreissäänkin kohtalaisen vaivaton katsottava. Varjot menneisyydestä (Out of the Past) Ja tässäkin olivat Robert Mithcum ja Jane Greer Meksikossa, nyt vain matkassa oli jo huomattavasti enemmän mutkiakin mukana ja visuaalinen tyyli vahvempi, kiitos ohjaaja-Tourneurin. ½ Kaikki Eevasta (All About Eve) Tässä otettiin särmikkäämmin kantaa tähtikulttiin kuin pari viikkoa sitten katsotussa Tähti on syttyneessä. Kasvava pyrkyryys kuvattiin hyvän rytmityksen ja nokkelan sanailun voimin ja näyttelijöistä varsinkin Bette Davis oli erinomaisessa vedossa. + Buena Vista Social Club Musiikki oli hyvää ja sympaattisten papparaismuusikoiden jutustelua oli mukava seurata. Ilmankos tämä aikoinaan nousi ihan ilmiön tasolle.
Agnes of God *** Meg Tilly vetää mainion suorituksen esittäessään nuorta nunnaa jota epäillään vastasyntyneen lapsensa murhasta. Tarina nyt itsessään ei mitään ihmeempiä tarjonnut. Sopivasti jätettiin myös paljastamatta lapsensiittäjän henkilöllisyys. Tais olla kyseessä itse pyhähenki. Musiikit oli ihan tunnelmalliset. Bande à part **** Näissä Ranskan uudenaallon leffoissa tuntuu näkemän perusteella tyyli ja yleinen fiilistely tulla reippaasti ennen sisältöä ja jouhevaa tarinan kerrontaa. Tässäkin juonenkuljetus oli parhaimmillaankin sympaattisen kotikutoista ja dialogista ei ota välillä erkkikään selvää, mutta eipä nuo paljon haittaa, sillä yksittäisten kohtauksien lumo ja tyylittely ovat elokuvataidetta parhaimmillaan. Varsinkin tanssikohtaus kahvilassa oli mitä mainioin. Anna Karina on ihanan ihQ. Dead Calm **** Hyvin tehonsa säilyttänyt trilleri avioparista jotka venereissullaan poimivat merestä salaperäisen nuoren miehen. Tunnelma on mitä mainioin ja näyttelijät vetävät hyvin. Nuorta Nicole Kidmania oli kiva seurata teräväpiirtona. Vihdoinkin tämä elokuva on saanut ansaitsemansa kohtelun, sillä dvd-julkaisu oli aikoinaan täysin perseestä. Hardcore *** Uskovainen iskä lähtee etsimään kadonnutta tytärtään pornoteollisuuden synkästä maailmasta. Ihan pätevä elokuva rullaa mukavasti eteenpäin ja George C. Scott tekee pääosassa pätevää työtä. Valitettavasti loppua kohden homma vedetään aivan liian nopeasti kasaan eikä loppuratkaisukaan hääppöinen ollut. Holiday ***½ Kepeä draamakomedia vapaa-ajattelijasta joka rakastuu miljonäärin tyttäreen. Cary Grant ja Katharine Hepburn ovat jälleen mainio pari. Sniper **½ Kehnohkolla juonella varustettu toimintaelokuva snipereista suorittamassa vaarallista tehtävää viidakossa. Näyttelijät vetevät ihan ok ja kuvauskin miellytti silmää, joten ei tää nyt ihan täyshuti ollut. The Substitute *** Paikoin hilpeäkin toimintaelokuva palkkasotureista jotka pistävät koulun huumetyypit poikki ja pinoon. Luokkakohtaukset olivat kyllä hauskoja. Tom Berenger on kova äijä.
Ocean's Thirteen Aikaisemmista osista olen tykännyt, joten odotin hauskaa leffaa, mutta jouduin pettymään. Leffan idea sinäänsä vaikutti hyvältä, mutta käytännössä se olikin sitten aika kuivaa kamaa. Vain parissa kohdassa sai nauraa. Suurimmaksi osaksi kaksi tuntinen meni keikan kuivissa suunnitteluissa ja loppujen lopuksi toteutuskaan ei ollut yhtä mukaansa tempaava kuin aikaisemmissa elokuvissa. Jotenkin leffa vaan jätti kylmäksi. Mielestäni tämän osan olisi voinut jättää tekemättä, niin olisi kahta ensimmäistäkin osannut arvostaa paremmin. Omalla kohdalla eniten harmittaa, että menin ostamaan leffan (6) enkä vuokraamaan niinkuin ensiksi suunnittelin, sillä tiedän että en sitä tule uudestaan katsomaan. 2½/5
Die Brücke (2008) Melko tarpeeton uusintaversio vuoden 1959 saksalaisesta klassikkosotaleffasta. Musiikin valinta erityisen epäonnistunutta, joka yksistään verottaa tältä yhden tähden. Perusteemat toki ovat edelleen toimivia, eikä näyttelijäsuorituksissakaan ole suuremmin vikaa, mutta ohjaus on standardia TV-elokuvatasoa, millaiseksi tämä kai on tehtykin. / 5
Koko Potti 2 Keväällä näin tv:stä ekan osan ja nyt odotin innolla toista osaa. Useat täällä ovat kritisoineet jatko-osaa surkeaksi, mutta itse tykkäsin siitä. Mielestäni oli jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Leffa oli alusta loppuun hauska ja sehän komedian tarkoitus on. Vielä kun leffa on täynnä mahtavia näyttelijöitä (erityisesti Matthew Perry), niin mikäs sitä katsoessa. 4/5
Ollin oppivuodet Pieni lapsuuden pihanahistelu saa aikaan melkoiset seuraamukset ja erottaa Ollin perheestään. Vanhin säilynyt suomalainen draamaelokuva on enemmänkin kuin pelkkä kuriositeetti, sillä kyse on yllättävänkin toimivasta ja mukaansatempaavasta elokuvasta. Osaaminen on ollut Suomessakin vankkaa elokuvan alkuaikoina. ½ Shopgirl Steve Martinin kirjaan perustuva romanttinen draama on viime vuosien parasta Martinia. Martinin ollessa sivummalla jää keskusrooli Claire Danesille, joka hoitaakin hommansa kunnialla. Jason Schwartzmanin hahmo huvittaa moneen otteeseen, mutta välillä toilailunsa menee elokuvan muuten aika seesteiseen tunnelmaan nähden jo vähän ylikin. ½ Kyläkauppiaan poika (Le fils de lépicier) Rauhallisessa ranskalaisdraamassa hulttiopoika auttaa isän sairastuttua ajamalla vanhempien maalaispuodin kauppa-autoa. Kauniin kesäistä maisemaa ja tunnelmointia tässä riittää, feelgoodia muutenkin. ½