The Girl Next Door Käsi tuossa yhtenä iltana perheen naisväeltä käsky, että pitää löytää romanttinen ja hauska leffa katsottavaksi. DVD-kasoista katsomatonta ei löytynyt, joten piti Tvkaistalta etsiskellä tämän tyylilajin elokuvia. Tämä Unelmien Naapuri sitten sattui silmiin, ja kun oli saanut IMDB:ssäkin ihan ok pisteet, niin latasin katsottavaksi. En muista aikaisemmin edes kuulleeni tästä, mutta tämähän oli ihan hiton hauska! Ihan hemmetin typerä, mutta on pitkä aika kuin näin kippurassa on saanut nauraa. Ja Elisha Cuthbert on HOT.
Tuli kanssa jokunen aika sitten pitkästä aikaa katteltua. Ei ehkä ihan niin kova, kuin muistelin, mutta kyllähän tämä silti muutaman vuoden välein täytyy tarkistaa. Itse snipuilu jää valitettavan vähälle. No todellakin! Harmittavan vähän on miestä missään äijäilyrooleissa viimevuosina näkynyt. Aineksia kyllä olisi.]
Vampire Girl vs. Frankenstein Girl Tokyo Gore Policen tekijöiden uusi taidepläjäys on astetta paria edeltäjäänsä kevyempi (toki TGP:ssa oli myös huumoria, mutta tämä on kyllä jo ihan komediaa). Efektit ovat (tarkoituksellisen) tökeröitä, (tarkoituksellisen) ylinäyttely on osa huumoria ja tarina taustalla on perinteinen kolmiodraama höystettynä ties millä kauhu/fantasia/scifi -aineksilla unohtamatta litrakaupalla verta. 3/5
Luota minuun (Lean on Me) Uusi opettaja saa koulun oppilaat innostumaan opiskelusta johtokunnan suhtautuessa nyrpeästi uudistuksiin. On tuttu juonikuvio ja jokuseen otteeseen ihan onnistuneesti käytettykin. Luota minuun poikkesi kaltaisistaan lähinnä siinä, että yleensä kun uusi opettaja on leppeä humanisti, niin nyt Morgan Freemanin (tosipohjaiseen hahmoon perustuva) uudistaja olikin varsinkin alkuvaiheessa melkoinen kusipää. Keskitason huttua. ½ Juha Näyttelijät tekivät hyvää työtä ja Anssi Tikanmäki oli säveltänyt elokuvaan komeat musiikit, mutta muutoin tämä ei kyllä ollut Kaurismäen parhaiden tasolla. Paikoitellen tuntui siltä kuin mykkäelokuvan muotoa olisi käytetty tekosyynä yksinkertaistettuun väärällä tavalla pastissinomaiseen kerrontaan. -
Resident Evil: Apocalypse Jotain oudon kiehtovaa tässä on oltava (Milla?), kun viimeisimmän TV-esityksen myötä katsomiskerrat nousivat jo kolmeen. En minä tätä miksikään huipuksi väitä, mutta parhaita tyhjänpäiväisiä hömppätoimintoja kuitenkin. 3/5 Shadow Man Umpisurkea Seagal-leffa, joka jotenkin jaksaa pitää otteessaan tahattoman komiikan avulla. Käsiksessä ei ole mitään tolkkua, ohjaus ja leikkaus uskomatonta puuroa eivätkä näyttelijätkään itse Steven etunenässä ihmeitä tee. 2/5 (toinen piste tahattomasta huumorista)
Der Tiger von Eschnapur ***½ Fritz Langin sujuvasti ohjaama värikäs seikkailuelokuva arkkitehdistä joka rakastuu työkomennuksellaan kohtalokkain seurauksin kauniiseen tanssiaan. Debra Paget tanssijana on hieno näky. Varsinkin hänen esittämä tanssi jumalpatsaan edessä on aika vaikuttava esitys. Kauhukseni kuitenkin sain huomata, että elokuva loppuu kesken ja tarina jatkuu toisessa elokuvassa... :OI Ghost Busters ***½ Edelleen passeli komedia vaikkei enää mitään suurempia tunteita herätäkkään. Joy Ride: Dead Ahead ** Alkuperäinen Joy Ride oli erittäinkin tiivistunnelmainen jännäri, minkä tasolle tämä jatko-osa ei pääsee lähellekkään. Kyllä tässäkin omat hetkensä oli, mutta nekin jää unholaan, kun päälimmäisenä mieleen jäi täysin kustu lopputaistelu ja vieläkin säälittävämpi lopputwisti. P2 *½ Tympeä jännäri joulujuhliin lähtevästä naikkosesta jota hullu parkkitalonvartija rupeaa terrorisoimaan. Tyhmiä ihmisiä ja tyhmiä käänteitä. Gorekohtauksetkin tuntuivat kovin päälleliimatuilta. The Parole Officer *** Harmiton komedia ehdonalaisvalvojasta joka lavastetaan syylliseksi murhaan. Steve Coogan pääosassa on ihan hauska ja sivuosassa keimistelevä Sarah Connor esittelee myös paljasta pintaa. The White Stripes Under Great White Northern Lights ****½ Mainio musadokkari White Stripen Kanadan kiertueelta, missä parivaljakko esiintyi niin pienissä kuin isoissakin paikoissa. Tyylikkäästi kuvattu dokkari yhdistää hienosti livemusiikin, höpinät ja Kanadan maisemat ihmisineen. Meg White ei pahemmin puhele vaan antaa Jackin hoitaa höpinät. Silloin harvoin kun Meg on äänessä, niin silloin ruutuun tulee myös tekstitykset. On se vaan niin ihQ ja saatanan loistava rumpali.
Being John Malkovich (1999) Lopultakin sain katsottua hyllyssä pölyä keränneen HD DVD:n. Enpä etukäteen tiennyt mitä odottaa elokuvalta, mutta ihan myönteisen katsomiskokemuksenhan se tarjosi... Vaikkakin aivan alussa käsitellään melko realistisesti taiteilijaelämän nurjia puolia sekä lemmikkieläimien ylläpidon vaivalloisuutta, niin itse pääidea eli portaali Malkovichin päähän on aivan absurdin surrealistinen. Vaikka kukaan pääosan esittäjistä ei varsinaisesti kuulu suosikkinäyttelijöideni joukkoon, niin on todettava että suoritukset onnistuvat varsin mallikkaasti. ***½/***** ---------------------------------------------------- Ainakin HD DVD -julkaisussa taisi olla alussa jotakin outoa kuvan oikeassa reunassa eli siinä oli viisto musta alue. En tiedä onko tämä jonkinlainen overscan -juttu, mutta kuvittelisin että jos resoluutio on 1920x1080 niin kaikkien pikselien kuuluisi sisältää kuvainformaatiota. Liekö yhdessä kamerassa ollut tahaton "maski" linssin päällä?
Push Hieman Jumper/Heroes hengessä tehty toimintajännäri ei vastannut oikein edes alelaariostoksen laatua. Kohtuullisen nimekästä näyttelijäkaartiakin, mutta kaikki hoitavat homman varsin puisevasti. Loppumättö oli ihan hyvä, josta toinen tähti. 2/5 Prison Rempan kasarileffa täytyi tarkistaa, kun edellisestä kerrasta oli vierähtänyt yli 10 vuotta. Kyllä vieläkin katsomisarvoa löytyy, tosin suurin osa aikanaan tarkoitetusta kauhusta oli nyt tahatonta huumoria. Taisi aikanaan olla sensuurileikkurin pöydällä Lane Smith vankilanjohtajana oli vallan hyvä, ja Viggon ensimmäinen isompi rooli olisi huonomminkin voinut mennä. 3/5 Traitor Don Cheadlen ja Guy Pearcen tähdittämässä jännityselokuvassa liikutaan vähemmän yllättävässä terroristiteemassa, mutta siitä huolimatta elokuva viihdyttää reilun 1,5 h kestonsa ajan. Plussaa leffan aikana tapahtuneista onnistuneista juonenkäänteistä. 3/5
Tunnel Rats Videopeleihin perustuvien elokuvien ohjaajana erittäin huonon maineen saaneen Uwe Bollin yritys tehdä elokuva alkuperäismateriaalista. Vietcongin tunneleita putsaavan erikoisyksikön kuvaus jää kokonaisuutena aika vaatimattomaksi, mutta jotkin tunnelikohtauksista ovat aidon klaustrofobisia. Boll pitää kuitenkin aivan liikaa goresta, eikä sotiminen maan pinnalla ole sen paremmin realistista kuin vaikuttavaakaan. Elokuva vaikuttaa ensimmäistä tai toista pitkää elokuvaansa tekevän ohjaajan työltä. Ei silti niin huono kuin ohjaajansa maine. ½ / 5 New Town Killers Perusidealtaan melko kulunut, mutta toteutukseltaan hyvin onnistunut takaa-ajojännäri Skotlannista. Rooleihin sopivat näyttelijäsuoritukset ja pikkuisen sanomaakin. Ei ollenkaan hullumpi elokuva ja jälleen osoiitus siitä, että hyvän trillerin voi tehdä ilman suurta erikoisefektibudjettia. / 5 The Informers Brett Easton Ellisin novellikokoelmasa pohjalta käsikirjoittama elokuva seurailee hänen kirjoistaan ja American Psykosta tuttua linjaa, tosin tällä kertaa hieman vähimmillä väkivaltarikoksilla. Sisäinen tyhjyys on näille 1980-luvun alkupuolen losangelesilaisille normi ja lääkkeethän siihen tunnetaan; vain uskonto jätetään rauhaan. Taitavat näyttelijät pieniä rooleja myöten, mutta kokonaisuus ei nouse osiaan suuremmaksi, mihin suurin syy lienee melko rutiininomainen ohjaustyö. Ihan katsomisen arvoinen silti niille, joita ei heti ala tällainen meno ehdistaa. ½ / 5
Yövartio (Nightwatching) Peter Greenawayn Rembrant-elokuva luottaa vahvan näytelmälliseen tyyliin, joka särkyy vain muutamassa ulkokohtauksessa. Aihe on kyllä kiinnostava, mutta mieluummin tämän teatterin lavalla katsoisi kuin elokuvana. - Rembrandtin syytös (Rembrandt's J'accuse) Sama aihe ja sama tekijä, mutta nyt lajina onkin dokumenttielokuva ja homma toimiikin huomattavasti paremmin. Alussa on kärkästä kommentointia ihmisten kuvanlukutaidosta ja sen jälkeen maalaukseen kätkettyä mysteeriä lähdetään purkamaan kiehtovasti (joskin hetkittäin ilmassa on jo pientä ylianalysoinnin makua). Yövartiosta otetut kohtaukset toimivat dokumentin dramatisointina paremmin kuin itsenäisenä elokuvana. Varjoja ja sumua (Shadows and Fog) Hetkittäin M -kaupunki etsii murhaajaa -mielleyhtymiä tuova elokuva ei lempi-Allenien joukkoon kohoa. Kuvaus (varjoineen ja sumuineen) on kyllä upea, mutta nimekkäästä näyttelijäkunnasta ei saada kylliksi irti eivätkä Allenin nokkeluudetkaan aivan osu maaliinsa. Lattapäät lainehilla (Saps at Sea) Tässä Ohukaisen ja Paksukaisen hupailussa näistä tyypillisesti löytyvät huippusketsit uupuvat, mutta kyllä hahmot jo itsessäänkin kantavat tämänkin kunnialla loppuun tarjoten muutamat kunnon naurut. ½
Atonement - Sovitus Mainion ensimmäisen osan jälkeen elokuva vähän hukkaa tehoaan, mutta kyllä tässä riittää paljon erittäin hienoja kohtauksia loppuun asti. Eri aikakausiin liittyvät tarinanpalaset eivät pelaa yhteen ihan niin hyvin kuin esimerkiksi elokuvassa Tunnit, kun taas rytmitys ja tempo tekevät tästä mukaansatempaavan leffan. Hienoa näyttelyä ja hyvännäköistä kuvaa piisaa, mutta ehkä kirja tarjoaisi tarinan toimivampana. Laadukasta työtä joka tapauksessa. ****/***** A History Of Violence Cronenbergillä tuntuu aina olevan elokuvissaan jotain pieniä tyylirikkoja tai muita tökkiviä ominaisuuksia ja niin tälläkin kertaa. Välillä henkilöiden dialogi ja ratkaisut tuntuvat hieman hassuilta, mutta suurimman osan ajasta elokuva välittää aidontuntuista kanssakäymistä. Mielenkiintoinen tarina herättää ajatuksia rivien välistä, nyt ei ole kyse väkivaltaviihteestä. Hieno viimeinen kohtaus nostaa tämän keskitason yläpuolelle. ****/***** Kristuksen Viimeinen Kiusaus Pääsiäisen kunniaksi katsottu kiistelty teos pääsi vähän yllättämään sujuvuudellaan. Scorsesen leffat eivät ole yleisesti ottaen ihan minun makuuni, mutta tämä toimi hienosti. Kerronta on hiottua ja tyylikästä ja kokonaisuuten elokuva on piristävän erilainen muihin raamattuaiheisiin klassikoihin nähden. Dafoen ja Keitelin kaltaiset Hollywood-näyttelijät vaikuttivat etukäteen hieman höpsöiltä valinnoilta tällaisiin rooleihin, mutta pelko oli turhaa. ****/*****
Talk to Me (2007) En tiedä kuinka orjallisen tarkasti elokuva kuvaa todellisia tapahtumia eli Petey Greene:n elämää, kun en ennen elokuvan katsomista ollut edes tietoinen henkilöstä enkä hänen saavutuksistaan. Aika merkittäviä ne kuitenkin ovat jos hänellä oli niin suuri rooli kuin elokuvassa esitetään erään mellakan hillinnässä verbaalisten avujensa avulla. Ilmapiiri tuntui mukavan autenttiselta. Jollakin tapaa jäi tosin tunne että tarinan kuljetus putoaa kesken matkan ja jossakin kohdassa hypätään eteenpäin omituisesti eikä syitä ja tapahtumia kuvata tarpeeksi. Lisäksi radioaseman omistajan taustasta ja aivoituksista olisi ollut mukava saada enemmän tietoa. Cheadle on aika vekkuli höpöttäjä esittäessään tätä linnakundista radiojuontajaksi etenevää heppua, se on todettava. Oli miten oli, niin puutteistaankin huolimatta annan tälle arvosanan ***/*****.
Silverado Kasdanin viihdelänkkäri ei tarinallaan loista, mutta viihdyttävyyttä löytyy sitten senkin edestä. ½ Nuorallakävelijä (Man on Wire) Hieno dokumenttielokuva pakkomielteestä ja sen toteuttamisesta. Haasteteltavien suoruus miellyttää ja operaation toteutus kuvataan kuin heist-elokuvassa konsanaan. + Valasratsastaja (Whale Rider) Sukupolvien välistä kuilua ja maoriperinnettä käsitellään sopivalla sekoituksella perhedraamaa ja mystiikkaa. The Clearing Hidastempoisessa draamatrillerissä keskitytään enemmän tunnelmanluontiin ja keskusteluun kuin toimintaan, mikä sopiikin tositapaukseen pohjaavaan tarinaan hyvin. Käytetyt kaksi eri tahdissa etenevää aikatasoa toimivat muuten hyvin, mutta Spoiler tavallaan niiden käyttö onnistuu valitettavasti paljastamaan myös kidnapatun kohtalon turhan aikaisessa vaiheessa. ½
The Hand - Oliver Stonen esikoisohjaus on b-luokan kauhuelokuva sarjakuvapiirtäjästä joka menettää kätensä onnettomuudessa. Käsi jää elämään omaa elämää ja hoitaa likaiset työt omaan tyyliinsä. Mukavan höpsö tarina ja Michael Caine on aina hyvä. Whatever Happened to Baby Jane? - Saksia hieman olisi toivonut editoijalle, sillä kahden tunnin pituudessa oli aikalailla liikaa tässä tarinassa jossa sisarkateus on päässyt kuohahtamaan yli äyräiden. Typeriä ihmisiä riitti tässä ja äänihuulia käyttämällä olisi pinteestä päässyt paikassa jos toisessakin. No Bette Davis oli loistelias roolissaan. Viimeinen kohtaus muistutti kivasti Sunset Boulevardia. Pinocchio - En edes muistanut että tämän olin ostanut, vaikka mieli on tehnyt Pinokkio nähdä jo vuosikaudet. No nyt se siis katsottiin ja oli melkoisen hurmaava Disney tekele. Piirrostyyli oli hengästyttävän komeaa. The Fisher King - Terry Gilliamin parhaimpia teoksia. Koskettaa ja naurattaa tavalla jota harvoin näkee. Kyyneliä pyyhin muutamat kerrat taas. Robin Williamsin parempia suorituksia.
Todiste Aiheeltaan mielenkiintoinen draama isästä ja tyttärestä, ja heidän myös keskinäisistä ongelmistaan. Tää oli kivan pienimuotoinen, ja koskettavakin. Matematiikkaa sivuavat leffat onkin yleensä hyviä. Hopkins sopi toki rooliinsa ja Gwyneth Paltrowkin herkisti. Jake Gyllenhaal oli tällä kertaa se vähiten pakkomielteisin. 3,5 / 5 Shining Through Tämä oli mukava uusi tuttavuus, vanhan sota-ajan henki ja ilmapiiri oli saatu tässä hyvin toteen ja tarina viehätti yksinkertaisuudellaan. Toki Michael Douglas hauska nähdä natsiajan jenkkiupseeriroolissa ja hilpeyttä herätti myös Liam Neeson olemalla tällä kertaa sitten siellä toisella puolella - varastaen hieman showta sivuroolissakin kuinkas muuten. Melanie Griffith toimi kanssa. Leffa parani vain loppua kohti mikä plussaa. Eikä loppukaan jättänyt varsinaisesti kylmäksi. 4 / 5 Videodrome Ah, Cronenbergiä. Tässä oli vielä nykyään aika raikkaalta tuntuva toteutus, piristävä joskin toki myös hieman yksillä raiteilla kulkeva juoni. James Woods tietysti nappivalinta päärooliin. Ajatuksia herättäviä juttuja. Jotain tästä jäi puuttumaan, vaikkakin aikas tyydyttävän jälkimaun lopussa jättikin. Eipä ollut liian pitkäkään. 3,5 / 5
Angel Heart ****½ Edelleen pirullisen toimiva elokuva yksityisetsivästi joka saa elämänsä keikan. Tunnelma on paikoitellen vertaansa vailla ja Mickey Rourke pääosassa tekee vakuuttavaa työtä. Elokuvan verenhikinen panokohtaus kuuluu myös elokuvahistorian kiihkeimpiin suorituksiin. Christine ***½ John Carpenterin onnistunut King filmatisointi paholaisautosta ja sen lumoihin joutuvasta nörtistä. Jos jostain täytyy marista niin kuolinkohtaukset olivat vähän kökköjä. Kun tappaja-auto jahtaa sinua, niin älä juokse karkuun tietä pitkin! Cyborg ** Väkivaltainen Van Damme pätkä tarjoilee ihan kiitettävästi toimintaa, mutta sitäkin vähemmän järkeä. Se robokin oli ihan turha juonen kannalta, ja yksi siihen liittyvä tehostekohtaus ehkä kököin ikinä. Hudson Hawk **½ Lapsellinen toimintaseikkailu ei muuttunut kullaksi oikein missään kohdin. The Brink's Job *** Hyvien näyttelijöiden kepeä rikoselokuva nappaa hyvin mukaansa ja viihdemittari on korkealla. Valitetavasti ryöstön jälkeiset loppukiekurat olivat täysin turhanpäiväsiä latistaen muuten hyvän elokuvan pelkälle ok-tasolle. The Dukes of Hazzard ** Vähämielistä ryminää heikolla juonella. Eipä tästä oikein mitään irti saanut. Muutaman kerran sentään hymyilytti. Jessica Simpson on kyllä ihan muodollisesti pätevä. Unknown ** Mielenkiintoisesta alkuasetelmasta ei saatu oikein mitään jännää aikaan. Varmaan tosi ovelaksi tarkoitettu loppukäännekin oli jotenkin turhanpäiväinen. Näyttelytyökin jäi jotenkin vaisuksi vaikka ihan nimekästä porukkaa mukaan oli saatukin. I'm Not There. ***½ Ohjaaja käsikirjoittaja Todd Haynesin kieltämättä kunnianhimoinen elokuva Bob Dylanin kuudesta eri persoonasta joita kaikkia esittää eri näyttelijä. Lopputulos on kyllä mielenkiintoinen katsahdus mieheen myyttien takana, mutta koko hommasta puuttuu se punainen lanka, joten katselukokemus ei ollut oikein nautittavaa, kun koko ajan joutui miettimään, että mitä ihmettä nytkin tapahtuu. Kunnon Dylan diggari varmaan tästä ne parhaat tehot irti saa, kun osaa vähän yhdistellä eri asioita. Cate Blanchett oli kerrassaan loistava, ja musiikki tietenkin hyvää. Dont Look Back **** Sujuva ja mielenkiintoinen musadokkari Bob Dylanin kiertue-elämästä suuren läpimurron kynnyksellä. Mieleenpainuvinta antia oli Joan Baezin hieno tulkinta Dylanin Percy's Song kappaleesta.
Silmä silmästä (Jeremiah Johnson) Pollackin lännenelokuva toimii hienosti. Elokuva keskittyy erämaaelon kuvaukseen ilman turhia rönsyilyä. Johnsonin sinnittelyä seuraa mielellään. Afrikan aarre (Beat the Devil) "Adventure at its boldest! Bogart at his best!" Voi John Hustonia, mitä on mestari mennyt tekemään. Löperöä elokuvaa eivät pelasta edes osaavat näyttelijät ja osin mainiot hahmot, sillä varsinaisen seikkailun sijaan pääosa elokuvasta menee laivankorjausta odotellessa italialaiskylässä hengaillessa. Jennifer Jonesin hahmokin onnistuu vielä ärsyttämään. ½
Elina - Som om jag inte fanns - Hieman kankea oli alku tälle Härön ohjaamalle ja kehutulle elokuvalle. Pieni tyttö ja suo antaa erittäin kauniin visuaalisen ilmeen, mutta onneksi vain tähän ei jääty. Nurse Ratchedmainen kansakoulun opettaja oli hyytävä tapaus ja tämän takia elokuva onnistuikin nousemaan nextille levelille. Ihan viimeiset minuutit oli hieman makeilevaa, mutta kokonaisuutena hieno elokuva. Balls of Fury - Pingis on tyhmän näköinen laji idiooteille, joten sen ympärille voikin rakentaa tyhmän komedian. Muutamat idioottmaiset kohtaukset onnistui naurattamaan ja se pääosassa ollut pullukka (ei pazze!) oli aika hauska tapaus. Jazz Singer - Se "ensimmäinen" äänielokuva ei ole kokonaan äänielokuva, vaan aika monia mykkäkohtauksiakin on. Tarina on perinteinen "poika on kelvoton ja isä kieltää hänet" mutta silti kai elokuvan maineen takia tämä ei haitannut. Laulukohtaukset olivat odotettua parempia. The Jerk - Steve Martinin ensimmäinen elokuva on edelleen hauska. Rakastettavan tyhmä Navin R. Johnsonin seikkailut suuressa maailmassa tarjoaa lukuisia nauruja ja hienoja heittoja.
Eilen sain tämän itsekin viimein boxilta katsottua. Odotukset olivat kovat, sillä olihan tätä kovasti kehuttu ja hyvässä muistissa oli vielä Härön Äideistä parhain, joka oli vallan mainio. No Näkymätön Elina ei ollut mainio Elokuva oli kuvattu kauniissa maisemissa ja itse näyttelijöissäkään ei ollut ihmeemmin valittamista. Ilman suurempia analyysejä elokuvasta jäi kuitenkin sellainen fiilis, että se oli vähän liian imelää kaikkine happy endeineen. Heti katsomisen jälkeen ajattelin pettyneenä että tämä on sellainen 2/5 leffa, mutta ei se ehken ihan niin huono ollut, että sanotaan nyt sellainen noin 3/5.