Everything Is Illuminated Liev Schreiber yrittää ihan liikaa esikoisohjauksellaan ja tuloksena on alleviivaavaa tyylittelyä joka ei napannut oikein missään vaiheessa mukaansa. Vaikutteita on otettu Guy Ritchieltä sekä modernista eurooppalaisesta elokuvasta, mutta nämä yhdistyvät joksikin josta tulee mieleen lähinnä välillä vakavaksi äityvä Borat. Ei toimi. Näyttelijät sentään suoriutuvat hienosti. **/***** The Fisher King Tämä Gilliamin klassikko ei pärjää miehen parhaimmille ohjauksille. Yllättävän sentimentaalinen ja ajoittain harmittavan tavanomainen tarina ei nyrjäytä itseään tarpeeksi jotta elokuva kestäisi vertailun vaikkapa Brazilin tai Tidelandin kaltaisiin mestariteoksiin. Robin Williams on kuitenkin loistava ja hahmon kokemat hallusinaatiot yltävät jopa aidosti traagisiin mittoihin. ***/***** The Insider Vaikka Michael Mann onkin enemmän kotonaan "perinteisten" rikollisten kanssa, on tämä tupakkateollisuuden vilunkipeliä kuvaava trilleri huikeaa seurattavaa. Uskomaton tyylitaju, kuvan ja äänen sovittaminen sekä mestarillinen tarinan rakentaminen takaavat samanlaisia viboja mitä esimerkiksi "JFK" voi tarjota. Russel Crowe ei kuitenkaan innosta, vaikka tällä kertaa kyseessä onkin vähemmän ärsyttävä roolitulkinta. ****/*****
But I'm a Cheerleader *** Tyttö lähetetään perheen ja ystävien toimesta heteroleirille parantumaan homoudesta. Lesbot on kivoja ja homot hauskoja. The Children **** Olipas karmiva leffa. Jotkut maissilapset on aika kesyä tavaraa tähän verrattuna. Suositellaan lämpimästi kaikille lapsiperheille... :thumbsup: The Objective *** Sotilasryhmä mystisellä komennuksella Afganistanin erämaassa. Ihan mielenkiintoinen leffa paikoin painostavalla tunnelmalla. Tässä oli myös paljon samaa kuin Blair Witch Projectissa. Loppua en ihan tajunnut.
Äkkiä viime kesänä (Suddenly, Last Summer) Ikävät muistot riivaavat raharouvan siskontytärtä, mutta josko ne vähän aivoja leikkelemällä saataisiin poistettua. Teatterijuuret ovat tässä selvästi esillä, mutta eipä se menoa haittaa. Tiukkaa tavaraa teemoiltaan. Noiduttu sydän (Angel Heart) Perusdekkaroinnista liikuskellaan elokuvan edetessä synkemmille poluille. Hyvää tiivistä tunnelmointia ja Rourke pääsee hetkittäin revittelemään kunnolla. ½
Pitipä kanssa pitkästä aikaa ottaa katseluun. Jotenkin tämä vain toimii hemmetin hienosti, vaikka tapahtumat etenevät hissukseen ja hahmoja vilisee ruuduntäydeltä. Vaatii katsojalta hitusen keskittymistä, mutta on ehdottomasti sen arvoinen. Roolijako saa arvosanaksi kymppi miinuksen. Bruce McGill heittää vain pienen roolin, mutta ai että tuota karismaa. Tuo miinus tulee Philip Baker Hallista, jolla karismaa, tai näyttelijänlahjoja ei ole lainkaan. Crowe heittää yhden parhaista rooleistaan, Pacino vetää rutiinilla ja kuten yleensä, on loistava. Ehdottomasti Mannin parhaita leffoja, vaikka ehkä jäänytkin vähemmälle huomiolle. ****/*****
The man from earth Erittäin positiivinen yllätys ! Harvoin on "keskusteluun perustuva" elokuva ollut näin kiinnostava. Paljastamatta juonta voin suositella kaikille, jotka rakastavat elokuvia, joissa katsoja joutuu itse pohtimaan ja päättämään mikä on totta ja mikä ei. IMDB 8.1/10 :thumbsup:
Leffalla ei taida olla omaa ketjua niin kommentoin tähän. Ei varmasti sovi kaikille tämä leffa, mutta minäkin tykkäsin täysillä. Katseluelämystä vertaisin lähinnä hyvän novellin lukemiseen, koska en ole vastaavaan elokuvaan koskaan törmännyt.
It's a Mad Mad Mad Mad World - Massiivinen komedia kestoltaan ja castiltaan. Monet aikansa koomikot suostuivat tähän, mutta lähes yhtä moni kieltäytyi tästä hölmöstä komediasta jossa kuolevan miehen paljastus piilotetusta 350 000 dollarista aiheuttaa ison rallin. Ihastuttavan viatonta huumoria, melkein 3 tunnin ajan ja yllättäen ei puuduttanut kuin aivan lopussa. Abba: The Movie - Tämä elokuva vahvisti sen mitä olinkin epäillyt. Abballa on muutamia aivan loistavia kappaleita, mutta suurin osa on kamalaa jöddeä. Elokuvan juoni on sivuasia. Vaalen laulajan peppu on kiva.
Der siebente Kontinent *** Tylsänpuoleinen leffa perheestä ja heidän karmeasta ratkaisusta. Siis olihan tää lopulta ihan mieleenpainuva ja painostava elokuvakokemus, mutta jotain rajaa siihen toistoon. Viddu, pari minuuttia seurataan jotain rahan vetämistä pytystä alas, jne. Vähempikin olisi riittänyt! Frozen River **** Hyvä ja palkittu indiedraama perheen äidistä joka tiukan rahatilanteen siivittämänä ajautuu salakuljettaan siirtolaisia Kanadasta Usaan. Melissa Leo tekee pääosassa vakuuttavaa työtä. Kate & Leopold **½ Kevyttä hömppää. Hugh Jackman on kyllä aika charmantti tapaus, mutta Meg Ryania rupeaa jo selvästi ikä painaan. Koira oli mainio. Sleepwalking ***½ Lisää alakuloista indiedraamaa. Tällä kertaa äiti lähtee lätkimään ja jättää 11vuotiaan tyttärensä reppanaveljensä hoteisiin. Myös menneisyyden haamut rupeavat ikävästi nostamaan päätään, kun päästään papan hevostilalle lomaileen. Nick Stahl hoitaa pääroolin hyvin yhdessä ihastuttavan AnnaSophia Robbin kanssa. Sivurooleissa nähdään sellaisia pikkunimiä kuin Charlize Theron, Woody Harrelson ja Dennis Hopper. Myös kuvaus oli paikoin komiaa. Stealing Beauty ***½ Nuoren naisen kasvukertomus kuvan kauniissa Italiassa. Nuorta Liv Tyleria kelpaa kyllä katsella. Samoin Jeremy Ironsin karismaattista näyttelyä. Jos haluat nähdä sekä Livin että Rachel Weiszin tissit niin tää elokuva on juuri sulle. Blu-rayta odotellessa...
Hanson: L.A. Confidential, 1997 Aivan nerokas elokuva. Toimii edelleen täysillä vaikka muutaman kerran pätkän jo nähnyt, viime kerrasta tosin useampi vuosi jo aikaa. Näyttelijäntyö on kautta linjan erittäin hyvää, ja tarinassa on juuri tarpeeksi koukkuja ettei homma mene itsetarkoitukselliselta vaikuttavan kikkailun puolelle. 90-luvun ehdotonta kärkeä, sekä loistava elokuva, joka aivan varmasti tulee katsottua taas uudelleen jonkin ajan päästä. ***** Padilha: Tropa de Elite, 2007 Oikein mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä kuvaus brasilialais-slummien siivoamiseen erikoistuneiden poliisin erikoisjoukkojen työstä. Elokuva ilmeisesti perustuu erään BOPEn entisen jäsenen kirjoittamaan kirjaan, ja elokuvaa katsoessaan ei ole vaikea kuvitella että noinhan se voi hyvinkin mennä. Ote on siis melko realistinen, ja elokuvan sykkivän urbaani ääniraita säestää faveloissa käytäviä selkkauksia varsin maukkaasti. ****
+1 On tullut katsottua aika monta Brassipätkää, eikä huonoja ole vielä tullut vastaan - eipä niitä varmaan täällä julkaistaisikaan helposti. Myös muutamia muiden EA-maiden leffoja on hyllyssä ja ovat olleet pääasiassa varsin realistisia kuvauksia omista genreistään.
Traitor (2008) Toimiva kuvaus terrorismista ja sen syistä eri näkökulmista katsottuna. Don Cheadle onnistuu hienosti pääosassaan Samir Hornina, eikä Guy Pearcekään ole väärä valinta omassa roolissaan FBI -agentti Roy Claytonina. Mielestäni elokuva onnistuu hiukkasen heikentämään mustavalkoista ajatusmallia uskontoon ja politiikkaan liittyvien väkivallantekojen käsittelyssä."Tarkoitus pyhittää keinot" -toimintamalli kun on käytössä molemmin puolin tavoitteen ollessa molempien mielestä jalo ja ylevä. Ehkäpä elokuva myös jollakin tapaa auttaa hahmottamaan parin valtauskonnon eri kannattajien erilaisuutta vähentäen stereotyyppistä ajattelua. Jännitys hiukan karkasi jossakin kohtaa kun pommi-iskuihin liittyvä "koukku" oli liian helppo arvata, mutta eipä tuosta suurtakaan vahinkoa ollut kokonaisuutta ajatellen. ****/*****
Il Divo Italian seitsenkertaisin pääministerin Giulio Andreottin pussissa jauhot ovat kaikkea muuta kuin puhtaita ja Paolo Sorrentinon elokuva taitaa lopultakin vain raapaista pintaa. Meno on lähes uskomatonta ja vahvan tyylitietoisuutensa johdosta elokuva on kaikkea muuta kuin kuivakas poliittinen muistelo. Jos Jean-Pierre Jeunet tekisi poliittisen muotokuvan, olisi lopputulos luultavasti pitkälti tällainen. - Paholainen pukeutuu Pradaan (The Devil Wears Prada) Painajaismainen pomo -tarinan sijaan elokuva olikin odotettua rennompaa menoa alusta loppuun. Hathaway on roolissaan pirtsakka. Kevyen kevyttä kamaa, tavallaan viihdyttävää kuitenkin.
Poltergeist No joo, ihan ok-luokan kauhuilua, jossa vanhentuneet, mutta laajasti mielikuvitusta vaatineet tehosteet tuovat mielihyvää. Eipä vain ole mieligenreäni nämä höpöhöpöpelottelut. 2½/5 Kinsey Perinteinen biopic, jossa Liam Neeson näyttelee leffan nimihenkilöä teinipojasta vanhuuden rajamailla häilyneeksi aikamieheksi asti. En ole tämän lajityypin leffojen ystävä, ja hieman hampaita kiristellen tämänkin loppuun asti pääsin todetakseni kuitenkin, ettei tässä nyt suurempaa vikaa ollut. 3/5 The Fifth Element Aikanaan leffateatterissa tämä nukutti kovin, eikä vuodet juurikaan paremmin tätä olleet kohdelleet. OK, mukavastihan tässä olisi potentiaalia, mutta juonessa on typeryyksiä omaan makuuni vähän liikaa, eikä hieno visuaalinen ote kaikkea pysty pelastamaan. 2½/5 Sleuth Mukavan pirullinen roolileikkileffa, jossa pääosan kaksikko Olivier-Caine pääsee todella irrottelemaan. Suuremmin juonenkäänteet eivät päässeet yllättämään, koska vastaavia kusetusleffoja on tämän jälkeen niin lukuisia tehty, mutta ei se tämän leffan hyvyyden kannalta kovinkaan olennainen asia ole. 4/5 Umberto D. On upea leffa. Umberto elää surkeaa ja köyhää vanhuuttaan uskollisen koiransa kanssa. Aikamoisen osuvaa yhteiskuntakritiikkiä elokuva tarjoaa, mutta tarinan koskettavuus tästä erityisen muistettavan tekee. 5/5 The War Zone Tim Rothin raastava ja suoranaisen julma draama on edelleen vaikuttavaa katsottavaa. Maailman reunan tunnelmaa tuova rannikkomaisema sopii kauhistuttavan tarinan kehykseksi erinomaisen hyvin. 4½/5 The Night of the Hunter Charles Laughtonin ainoaksi jäänyt ohjaus on visuaalisesti maailman kauneimpia leffoja ja samalla tukee hyytävää tarinaa. Leaning... leaning... 5/5 Fanny och Alexander Erilainen mitä odotin. Odotukset nimittäin olivat Mansikkapaikan kaltaisen lämminhenkisen tarinan puolella, mutta tämä olikin perinteisempää ja samalla raadollisempaa Bergmania. Hienoja kohtauksia ja näyttelijäsuorituksia, mutta ei mullistanut maailmaani tämä elokuva (tai ainakaan sen lyhyempi versio). 3/5 Belle epoque Odotukset olivat tämän Oscar-voittajan suhteen hieman korkeammalla, sillä häntäheikin seikkailut yksinäisen vanhuksen tyttärien keskellä ei saavuttanut mielessäni riittävää lämminhenkisyyttä ja tunnetta, vaikka se leffan selkeä tarkoitus olikin. 3/5 Mallrats Olikohan toinen näkemäni Kevin Smith -leffa ja todella huonostihan nämä tuntuvat omiin mieltymyksiin uppoavan. Rasittavan teennäinen ja epähauska leffa alusta loppuu, jossa ainoastaan Michael Rookerin esittämä hahmo saa jotain kiinnostavuutta aikaiseksi. 2/5 Kind Hearts and Coronets Hyväntuulinen musta komedia edustaa Ealing studioiden 40-50 -luvun kulta-aikojen ehdotonta parhaimmistoa. Vaikka Dennis Price onkin hyvä valinta omahyväisen herttuan rooliin, niin Alec Guinness varastaa shown näyttelemällä mainiosti kahdeksan eri D'Ascoynen suvun roolia. 4½/5 The Lavender Hill Mob Jostain syystä edellisellä katselukerralla ei jaksanut kauheasti innostaa, mutta sai onneksi uuden mahdollisuutensa, sillä kyllähän Crichtonin leffa mainio heist-leffa surullisen hahmon ritareine on. Loppu on sympaattinen ja surullinen yhtä aikaa. 4/5 The Man in the White Suit Hieman laimeampi Ealing-komedia, mutta silti ihan kelvollista katseltavaa tämäkin. 3/5 Family Plot Hieman parempi ja viihdyttävämpi kuin muistinkaan. Ei hirvittävästi tunnu Hitchcockin leffalta, vaikka asetelma miesnais -pareineen kovin tuttu ohjaajan vanhemmilta ajoilta onkin. Ehkä siirtyminen vanhoilta hollywood-päiviltä nykyaikaan näkyy selvimmin hahmojen kielenkäytössä, josta vanha korrektiivisuus on vuosien myötä karissut. 3½/5 Naked Mike Leigh'n lähestulkoon mainekkain leffa ei ole omasta mielestäni ihan miehen tuotannon parhaita. David Thewlis tekee pahuksenmoisen hienon roolityön älykkörenttuna ja vastaantulevat sivuhenkilöt ovat mielenkiintoisia, mutta tarinan toinen linja ei ole yhtä kiinnostava, eikä leffa muutenkaan hienoudestaan huolimatta yllä Leigh'n leffoille tyypilliseen koskettavuuteen. 4/5 Gallipoli Hieno leffa aussinuorukaisten matkasta ensimmäisen maailmansodan melskeisiin ja kohtalokkaasta Gallipolin taistelusta. 4/5 Shane Perinteisen puhtoinen Hollywood-länkkäri osoittautui mainettaan hieman laimeammaksi. Jack Palance on toki mies paikallaan pitkäjalkaisena pahiksena, kun taas pikkupojan ihailun kohde Shane on aika yksiulotteinen hahmo. Tarinassa sinänsä ei ole mitään vikaa. 3/5 The Passion of the Christ No tulipa tämäkin katsottua ja aikamoista tuskaahan se oli. En juurikaan pitänyt tästä sananmukaisesta kärsimysnäytelmästä, vaikka tunteidenherättelyssä Gibson sinänsä onnistuikin. 2½/5 9 rota Tämä oli hieman epäonnistunut sotaleffa Neukkujen edesottamuksista Afganistanissa 80-luvulla. Hahmot jäivät kaikki aika etäisiksi, eikä siksi visuaalisesti tyylikäs sodankäynti jaksanut kuitenkaan riittävästi innostaa. Kokonaisuutta onnistuivat pilaamaan myös tuhanteen kertaan nähdyt sotaleffakliseet. 2/5 To Live and Die in L.A. Parhautta edelleen. 5/5 Scarlet Street Klassikko-noir, joka tuli viimein nähtyä. Sinänsä ei vaikuttanut aivan maineensa veroiselta, mutta loppu lähes kaiken muuttaa saattoi. Lisäksi Edward G. Robinson nyt vain on loistava. 4/5 The Go-Between Tämän perusteella on todellakin syytä tutustua enemmänkin Joseph Loseyn tuotantoon. Kauniiden 1900-luvun vaihteen englantilaisten maalaismaisemien kehystämä rakkaus- ja kasvutarina onnistuu vakuuttamaan. Elokuva muistuttaa jossain määrin Peter Weirin Huviretki hirttopaikalle -leffaa, vaikka hieman eri lajityypin leffa onkin. 4½/5 The Fearless Vampire Killers Polanskin vampyyrihölmöily on visuaalisesti komeaa katsottavaa eikä sisällössäkään suuremmin valittamista ole. Ihan viihdyttävä puolitoistatuntinen. 3½/5
Meet the Spartans * Nyt taitaa olla kaikki nää viime vuosien surkeat parodiat nähty, ja tää tais olla niistä paskin... Santa Claus Conquers the Martians ** Hellyttävän kökkö elokuva marssilaisista jotka kaappaavat joulupukin tuodakseen iloa apealle jälkikasvulleen. The Hunting Party ***½ Richard Gere ja kumppanit metsästävät sotarikollista entisessä Jugoslaviassa tässä osin tositapahtumiin perustuvassa sujuvassa jännärissä.
The Road Hyvin synkkä mutta hieno pätkä elinkamppailusta maailmanlopun jälkeisessä maailmassa, jossa vain kuolema on varmaa. Kuten on myöskin se, että Viggo tekee taas loistavan roolisuorituksen. Ei suositeltavaa katsottavaa jos on jo valmiiksi vähän maissa. 4/5
Kiss kiss bang bang. Vähälle huomiolle jäänyt helmi, Robert Downey jr. ja Val Kilmer ihan liekeissä täs leffassa ja Harmonya näytellyt kissaki oli loistava (+ näytti tissit). Tykkäsin niin paljo että pitää ihan ostaa omaks dvd ja kattoa uudestaan piakkoin, tarina ja dialogi eteni semmosta vauhtia et väkisinki missasin juttuja. 4/5, hilkulla on etten antais vielä puolikasta päälle, ehkä uusintakatselun jälkee.
The Imaginarium of Doctor Parnassus Tylsä ja sekava jorina jostain mikä minulle ei oikein auennut. Jäi lähinnä mieleen että oliko tämä todellankin näin huono, vai menikö minulta jotain pahasti ohi? Ehkäpä koko projekti olisi pitänyt romuttaa Ledgerin kuoleman jälkeen, tiedä sitten. Arvosana: :sleep:
Pitkästä aikaa taas jotakin. Erle C. Kenton: House of Frankenstein ** Hölmöhän tämä oli, tosin eipä voinut muuta odottaakaan. Karloff häärii tiedemiehenä, Lon Chaney jr. ihmissutena, John Carradine Draculana, Lionel Atwill poliisina... Eipä tarvinne katsoa uudelleen (varsinkaan, kun Lugosi puuttui koko elokuvasta). Michael Curtiz: Angels with Dirty Faces ***½ Kaksi kaverusta rötöstelee nuorukaisina. Toinen joutuu vankilaan, mutta ei vasikoi ja näin toinen säästyy. Vuosien saatossa linnakundi vapautuu ja palaa kotikulmilleen, jossa entinen rikostoveri toimii pappina. James Cagneyn esittämä linnakundi alkaa kerätä ympärilleen uutta rosvojoukkoja kulmakunnan nuorista, joita Pat O'Brienin pappi koittaa puolestaan houkutella lain oikealle puolelle. Cagney on tuttuun tapaansa pätevä ja Humphrey Bogart ilahduttaa kierona lakimiehenä, mutta muuten tästä jää jotain puuttumaan. Enemmän toimintaa? Alfred Hitchcock: Champagne *½ Hitchcockin huonoin mykkäelokuva. Tylsä kuin mikä. Kenji Mizoguchi: Sanshô dayû **** Komean näköinen, mutta hieman pitkäveteinen. Tai sitten ajankohta tällaiselle Mizoguchin esittämälle kärsimysnäytelmälle ei ollut oikea. Pitää jossain vaiheessa katsoa uudelleen. Bennett Cohn: Midnight Faces *½ Erittäin heikkotasoinen jännityselokuva, jossa nuori mies muuttaa kummitustaloon. Vaikka elokuva on valmistunut 1926, on toteutus alkeellisempaa kuin Griffithin Biograph-elokuvissa. Onneksi kestoa ei ole kuin tunnin verran. Jacques Tourneur: I Walked with a Zombie *** Panttasin tämän katsomista vaikka kuinka kauan, mutta hienoiseksi pettymykseksi tämä muodostui. Tunnelmallinen ja todella komean näköinen, mutta muuten vähän ontto. Frank Borzage: Lazybones ****½ Borzagen Foxille ohjaamat mykkäelokuvat ovat poikkeuksetta todella hienoja teoksia eikä tämäkään ole poikkeus. Tarina pikkukaupungin laiskurista, josta tulee epäonnekkaiden sattumien vuoksi sijaisisä, on napakasti ja uskottavasti kerrottu. Tämän lisäksi koko joukko Buster Keatonin lyhäreitä sekä sokerina pohjalla Lahden Sibeliustalolla esitetty Chaplinin Kultakuume, joka oli todella hieno kokemus.
Any Given Sunday Oliver Stonen parhaimpia leffoja. Vaikkei jalkapallo missään muodossa kiinnostakaan, niin tämä pitää otteessaan. Iso kiitos menee hienoille näyttelijävalinnoille, Pacino luonnollisesti vetää jälleen mielettömän hienon roolin. Kamerakikkailut käy vähän ärsyttämään. ****/***** Night at the Museum 2 Ihan ykkösen tasolle ei päästy, joka ei sekään mikään mestariteos ollut. Muutaman naurahdukset, siinä kaikki. **,5/***** Pineapple Express No joo. Enempi odotin, ei oikein iskenyt. Franco oli hyvä. **/***** District 9 Loistava elokuva, ehdottomasti viime vuoden, ja viime vuosien parhaita. Todella hieno paketti, pahaa sanottavaa ei ihan heti löydä. *****/*****
American Splendor - Hyvin saatiin elokuva aikaiseksi tästäkin, vaikka American Splendor sekoittaakin dokumenttia ja elämäkertaelokuvaa, sarjakuvalla höystettynä. Mielenkiintoinen pieni tarina ärsyttävästä ukosta jota Paul Giamatti hienosti esittää. Hope & Glory - John Boormanin omiin kokemuksiin perustuva sotakuvaus. Lämminhenkinen tarina jossa Lontoossa pommituksien keskellä elävä perhe on silti ihan oolrait. Hyvälle mielelle elokuva sai vaikka liian hätäinen loppu saikin "öh" reaktion aikaan. The Code - Paskaa jossa Antonio "homo" Banderas ja Morgan "näyttelen aina samaa roolia" Freeman ovat varkaita ja yritetään isoa pottia kaapattua. Tämä on niin nähtyä kakkaa ja lopun yllätys on perseestä. Paska elokuva.