The Thing From Another World Eilen katsoin Teemalta tämän klassikon ja yllätti varsin positiivisesti. Leffa oli kestänyt yllättävän hyvin aikaa, eikä se mörkökään niin naurettava ollut mitä etukäteen pelkäsin. Dialogi ja muu hahmojen interaktio olivat enimmäkseen kuin nykyelokuvasta, eikä tässä ollut juurikaan niitä häiritseviä vanhahtavia elementtejä mitä 50-luvun elokuvissa usein on. Kauhuosuudet eivät mielestäni olleet edes se tärkein juttu, vaan mielenkiintoisempaa oli tiede vs. turvallisuus -asetelma sekä oleskelu keskellä jääerämaata. ****/*****
Stuart Gordon: Re-Animator, 1985 Herbert West Has A Very Good Head On His Shoulders... And Another One In A Dish On His Desk. Nerokas, edelleen. Viime katsomiskerrasta on todella monta vuotta, mutta harvinaisen hyvin (ellei jopa paremmin) tämä toimi edelleen. Aikalailla täydellinen sekoitus kauhua, gorea sekä komediaa. Ja Barbara Cramptonia. Nam. Erikoismaininta melkein annettava vielä musiikeista. Herrmannia lainaillaan melko tehokkaasti, mutta ääniraita toimii kautta linjan oikein mallikkaasti.
Universalin muutama vuosi sitten julkaiseman Hitchcockin brittikauden The Early Years of the Master of Suspense -boksin sain viimein katseltua läpi (lukuunottamatta jo aiemmin nähtyä Foreign Correspondentia, joka on huomattavasti myöhemmin tehty kuin boksin muut leffat ja jo Hitchcockin Amerikan ajan tuotantoa, toisin kuin teksti julkaisussa antaa ymmärtää. Todella kummallinen valinta boksille mukaan muuta kuin verrokiksi) The Ring (1927) Vähän hölmöhkö tarina kahdesta nyrkkeilijästä, jotka kamppailevat samalla naisen rakkaudesta. Tässä kyllä ansionsakin on, mutta liiallinen pituus vie hieman mehuja. 2½/5 Champagne (1928) Hemmoteltun tytön kasvutarina "julmassa" maailmassa on kaikkine mukahauskuuksineen ja kömpelyyksineen aika tuskallistakin ja tylsää katsottavaa, eikä tässä lopulta oikein ole päätä eikä häntää. Huonoin näkemäni Hitchcock-elokuva. 1½/5 The Farmer's Wife (1928) Ison maatilan leskeksi jäänyt isäntä päättää hankkia itselleen vaimon taloudenhoitajan auttaessa, mutta kaikki (tai mikään) ei menekään suunnitelmien mukaan. Ennalta-arvattavasta juonesta ja turhan paljon ruutuaikaa saavasta sivuhahmosta (renki) huolimatta tämä on oikeastikin hauska ja sydämellinen mykkäleffa ja boksin parasta antia, jossa myös näyttelijäsuoritukset ovat hyviä. Surullinen oli taloudenhoitajaa herkästi näyttelevän Lillian Hall-Davisin kohtalo. 3½/5 The Manxman (1929) Hitchcockin viimeinen mykkäelokuva on boksin muusta linjasta poiketen alusta loppuun aika vakavamielinenkin teos baarinomistajan tyttären rakkaudesta kamppailevista lapsuudenystävistä. Leffan voimaa pilaa superärsyttävästi ylinäyttelevä Carl Brisson ja Malcolm Keenkin on aika nihkeä tapaus. Naispääosan Anny Ondra (ensimmäinen Hitchcock-blondi) vie näitä kavereita 6-0. 3/5 Blackmail (1929) Hitchcockin ja koko Britannian ensimmäinen äänifilmi alkaa mykkäelokuvana, mutta niin vain muutaman minuutin jälkeen puhe ja äänet tulevat kehiin mukaan. Blackmailin meriitit jäävät kyllä sitten näiden teknisten ansioiden aikaansaamiksi, sillä leffa itsessään on maineestaan huolimatta valitettavan kehno. Aihepiiriltään tämä kuitenkin on huomattavasti enemmän Hitchcockia kuin nuo boksin mykkäpätkät ja yksi maestron itsensä parhaista cameorooleista on myös tässä elokuvassa. 2/5 Murder! (1930) Tässä on jo sitten ihan kiva ja paikoin hauskakin leffa, jossa ollaan tietysti ohjaajan lempiaiheessa, ja lähestymistapakin on sopivan kepeä. 3/5 The Skin Game (1931) Sitten puolestaan kovin epätyypillistä Hitchcockia taas vaihteeksi. Kahden suvun likaiseksi menevää juonittelua kuvaava teos tuntuu enemmän John Fordilta kuin Hitchcockilta ja lopputuloksen nähtyäni toteaisin, että pysyköön suutari lestissään. Toki ei tämä mikään ihan heikko leffa ole ja varsinkin huutokauppakohtaukseen on löytynyt hienosti jännitettä. 2½/5 Rich and Strange (1931) Jostain syystä olin ladannut tälle ihan kohtalaiset odotukset, mutta pettymäänhän tässä kovin joutui. Kovin kovin korniksi kääntyvään parisuhdevenkoiluun Hitchcock palasi vielä jenkeissäkin (Mr. and Mrs. Smith), mutta olisi oppinut kerralla. Rich and Strange on nimittäin aika kamala leffa, eikä lopun "traagiseen" laivaonnettomuuteen riittänyt enää oikein huumorikaan. 1½/5 Sitten jotain muuta... The Americanization of Emily Toiseen maailmansotaan erilaisen lähestymistavan ottava elokuva on suurimmilta osin varsin nautinnollista katsottavaa. Vaikka enimmäkseen sotaherrojen kulisseissa ja kätyreiden ihmissuhteissa pyöritäänkin on lopun Normandian maihinnousukohtaus itse asiassa varsin tyylikäs. 4/5 Meantime Varhaisessa Mike Leigh -ohjauksessa on poikkeuksellisen nimekäs näyttelijäjoukkio (Tim Roth, Gary Oldman, Alfred Molina; kaikki toki uransa alussa) mukana. Ohjaajalle tutut elementit ovat mukana, kuinkas muuten, ja jälleen kärvistellään monenlaisen tuskan (mm. työttömyys, paskat parisuhteet, yleinen vitutus) syövereissä, kunnes sieltä lopulta rakkautta löytyy. Varmastikin leffa tarjoaa samalla mainiota ajankuvaa Thatcherin Englannista. 4/5
10,000 BC Tältä leffalta en oikeastaan mitään odottanut, mutta silti se onnistui pettämään. Kaikki historialliset epäkohdat (ja niitähän tässä leffassa riitti) vielä pystyisi antamaan anteeksi jos elokuva edes jollain tavalla onnistuisi viihdyttämään, mutta kun ei niin ei. Elokuvan hahmojen kohtalo ei missään vaiheessa alkanut kiinnostamaan eikä pääparilla ollut minkäänlaista kemiaa. 1/5
Boat that rocked - Todellinen hyvän mielen leffa, josta jää mainio jälkimaku. Upeaa ajankuvaa ja hyvin toteutettu tarina merirosvoradiosta 60 luvun loppupuolelta. Leffan musiikkivalinnat saa jalan vipattamaan. Näkee, että näyttelijöillä on ollut hieno fiilis leffaa tehdessä - sen verran positiivisen rento ote on koko sakilla. Ehdottomasti suosittelen :naminami::naminami::naminami::naminami::naminami: P.S. Saanut IMDB:ssä 7.5/10 :thumbsup:
Tästä elokuvasta kannattaa ehdottomasti katsoa mykkäversio, se on nimittäin huomattavasti parempi. Ääniversion suurin ongelma on mielestäni todella ala-arvoinen dialogi, kun taas mykkäversion vahvuus on juuri sopivasti muotoillut välitekstit. Mykkäversiota taitaa jopa olla saatavana ainakin Saksasta. Erik Blomberg: Valkoinen peura ****½ Tänä keväänä on ollut eri tahojen kanssa sen verran paljon puhetta tästä kotimaisesta klassikosta, että pitihän se kaivaa arkistojen kätköistä ja katsastaa, onko se edelleen yhtä hyvä kuin noin viitisen vuotta sitten katsottuna. En ole tutustunut vastikään kauppoihin ilmestyneeseen dvd-julkaisuun, vaan olen polttanut vanhan televisionauhoituksen devulle ja hyvin toimii - eipähän ole ainakaan kuvan häntimistä tai muuta digitaalista räpsettä mukana. Ja vanha videokasettikin on ollut ihan kelvollisessa kunnossa, eli kyllä tätä kelpasi katsella tykilläkin. Valkoinen peura oli itse asiassa parempi kuin muistinkaan. Tunnelmaltaan todella omaperäinen, Lapin maisemia kauniisti hyödyntävä ja Einar Englundin hämyisellä säestyksellä höystetty kertomus Piritasta, poromiehen nuoresta vaimosta, joka muuttuu halutessaan valkoiseksi noitapeuraksi, jota yksikään poromies ei voi vastustaa. Mutta kuten usein käy, peuran noituus alkaa ottaa Piritasta vallan yhä helpommin ja lopulta hänen on erittäin vaikeaa kontrolloida tahtoaan. Mirjami Kuosmanen on pääosassa erinomainen ja täydellisen uskottava, Kalervo Nissilä hänen miehenään ja aina vakuuttava Åke Lindman metsänhoitajana jäävät myös mieleen. Arvo Lehesmaan tulkitsema shamaani Tsalkku-Nilla on puolestaan hieman liian karikatyyrimäinen ainakin näin kuusikymmentä vuotta myöhemmin katsottuna. Kerronta on todella sulavaa ja elokuva rullaa eteenpäin moitteetta. Kohtaukset suurella seitalla ovat kotimaisen elokuvan vaikuttavimpia. Ainoa valittamisen aihe on elokuvan pituus, sillä tätä olisi katsellut mielellään kauemminkin. Todellinen kotimaisen elokuvan klassikko, jos jostain syystä olet tämän missanut, kannattaa erhe korjata (itse asiassa eräs työkaverini, jonka mielestä 300 on parhaita koskaan tehtyjä elokuvia, piti tästä varsin paljon - se on paljon se). D. W. Griffith: The Struggle **** Griffithin viimeiseksi jäänyt elokuva kertoo viinaan menevästä miehestä, joka tekee vaimolleen raittiuslupauksen heidän mennessään naimisiin. No, muutama vuosi meneekin ihan mukavasti, kunnes mies sortuu uudelleen juomaan. Tästä alkaa vauhdikas kierre, jonka seurauksena mies menettää niin kotinsa kuin perheensäkin. The Strugglen nähtyään on helppo allekirjoittaa se joidenkin historioitsijoiden mielipide, jonka mukaan Griffith yksinkertaisesti pelattiin ulos Hollywoodista. Vaikka miehen viimeiset mykkäelokuvat ovatkin melkoista huttua, ovat äänielokuvat aivan yhtä tasokkaita kuin muidenkin - ja tasokkaampia kuin esim. Frank Borzagen Liliom. Mutta viinaan sortuvan miehen tarina oli liikaa niin Hollywoodille kuin yleisöllekin, eikä jatkoa enää tullut. Elokuva on toki paikoin hyvinkin melodramaattinen, mutta hyvässä hengessä. Alkupuoli on hieman jähmeähkö (kuten suurimmassa osassa varhaisia äänielokuvia), mutta kun vauhtiin päästään, ei sille tahdo löytää loppua. Näyttelijät ovat rooleissaan hyviä ja etenkin pääosaa esittävän Hal Skellyn tulkinta viinapirun valtaamasta "jokamiehestä" on loistava - alkoholismin kuvaajana Griffith oli kyllä vuosia muuta Hollywoodia edellä. Elokuva löytyy Griffith Masterworks 2 -boksista.
Volver - Paluu (Volver) Almodóvar näyttää jälleen osaamisensa taidokkaana naisten ohjaajana. Leppoisasti etenevä mysteeriaineksia sisältävä tarina soljuu kuin itsestään taitavan näyttelijätyöskentelyn siivittämänä. Almodóvarin parempia elokuvia. Carrie Eipä voi Carrieta ainakaan turhan hienovaraisista metaforista syyttää teini-iän helvettiä kuvatessaan. Kingin teksti kääntyy De Palman hyppysissä tyylikkääksi kauhuiluksi. Aika on kyllä puraissut elokuvan tehosteita, mutta eipä se suuremmin haittaa. ½ Kuuma nuoriso (Porky´s) Aivan toisen laidan teinihelvettiä tarjoaa sitten Porky's. Tissikomedia on juuri niin matalaotsaista hupia kuin odottaa saattaa, mutta kyllähän tämä hetkittäin onnistui huvittamaankin. ½ Sodankylä ikuisesti Sodankylän aamukeskustelujen tarjoamat elokuvantekijöiden tarkkanäköiset havainnoinnit elokuvasta ja elämästä ovat kiehtovaa kuultavaa, mutta dokumentti itsessään tuntuu turhan hajanaiselta koosteelta niistä. +
The man from Earth Elokuvan juonen pystyisi selittämään muutamalla lauseella, sillä yli 90% tapahtumista tapahtuu yhdessä ja samassa huoneessa ja oikeastaan juuri mitään silminnähtävää leffassa ei tapahdu. Tästä saisi kuitenkin täysin väärän kuvan itse elokuvasta. Läpi elokuvan käydään pohdiskelevaa keskustelua. Keskustelijat ovat yliopiston opettajia, jolloin ajatukset ovat melko syvällisiä, asiantuntevia ja ennen kaikkea mielenkiintoisia. Itse yllätyin, kuinka viihdyin tämän tyylisen elokuvan parissa ja lopuksi oikein harmitti lyhyt kesto (alle 1h30min). En ehkä suosittelisi katsomaan leffaa suurella kaveriporukalla tuhdissa humalassa, vaan omassa rauhassa hyvällä ajalla. Ja ymmärrän senkin, että joku tämän voi mieltää tylsäksi tai pitkäveteiseksi, mutta sitten saa mennä takaisin kiillottamaan Corollaa tai järveen kasvamaan. Spoiler Ja hassua, että 3 viimeksi katsomani elokuvan jokaisen teemana on jossain määrin ollut uskonto (Book of Eli, Exorcism of Emily Rose ja tämä) vaan itseäni tuo on pelkästään miellyttänyt, sillä se on ollut jokaisessa täysin eri roolissa. Mielenkiintoista:naminami: Erittäin mielenkiintoinen pätkä, jota olisi mielellään katsonut pidempäänkin. 9/10
Tämä tulee katsottua kerran vuodessa. Pari kertaa pistänyt Ylelle viestiä josko saisivat ohjelmistoon kun ei ole tainnut Suomen telkassa näkyä. Pommittakaahan muutkin, kyllä tämä leffan tv-kierroksen ansaitsee.
Drop Dead Gorgeous - Hiljaista on elokuvarintamalla, mutta sattumoisin lauantaina tämä tuli katsottua neloselta. Ensin jäi silmä kiinni dokumenttimaiseen otteeseen ja sitten hauskoihin hahmoihin. Parhaimmillaan tästä tuli mieleen Christopher Guestin komediat. Mockumentary seurasi pikkukaupungin turhaa "missikisaa" johon valmentautuu jokunen tyttö ja eräs heistä haluaa voittaa enemmän kuin muut. Ylivedettyjä hahmoja ja tilanteita riitti.
Pako Alcatrazista (Escape from Alcatraz) Vankilaelokuvan klassikko, josta löytyy lähes kaikki genren kliseet, mutta erinomaisella 70-luvun tyylitajulla toisiinsa liitettynä. Keskiyöllä otan sielusi (À Meia-Noite Levarei Sua Alma) Tämähän olikin mainio brassikauhu, jonka kauhuaspekti perustui lähes pelkästään siihen, että päähenkilö nyt vain sattui olemaan täysi kusipää. "Coffin-Joen" ilkeily oli paikoin niin ilkeää, että se meni jo vahvasti huvittavuuden puolelle. Monologeja olisi kyllä voinut olla vähemmänkin ja loppua oli venytetty turhaan. +
Smokin' Aces Kun entinen taikuri ja nykyinen mafioso Buddy Israel päättää vasikoida USA:n mafiasta, hänen peräänsä lähetetään joukko palkkionmetsästäjiä ja salamurhaajia. Kun ryhmä agentteja ja Israelin entourage yrittävät puolestaan estää Buddyn kuoleman on sekasotkun ainekset kasassa. Elokuva on täynnä toinen toisiansa hullumpia rikollisia ja suunnitelmia agenttien päänmenoksi. Rooleihin on saatu paljon tunnettuja näyttelijöitä ja itseäni varsinkin miellytti, että mukana oli kolme näyttelijää Lostista. Näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja hahmot sopivan erilaisia. Musiikkikin on varsin menevää ja juonikin toimii. Elokuva muistuttaa paljon Guy Richien Snatchiä, joskaan ei ole aivan yhtä hyvä. Toiminta on hyvää, joskin odotin hieman kovempaa loppukamppailua, mutta tämäkin toimii. Hieman miinusta, joistakin typeryyksistä, mutta muuten kelpo leffa. 3,5/5 :thumbsup: Smokin' Aces 2: Assassins' Ball Tänä vuonna ilmestynyt esiosa ensimmäiselle elokuvalle ei pääse lähellekkään edeltäjänsä tasoa. Juoni on suurinpiirtein sama, tällä kertaa hengiltä pitäisi saada agentti tiettyyn kellonaikaan. Mukana on taas joukko erikoisia rikollisia, jotka ovat ykkösosaan verrattuna kehnoja. Elokuvaan on saatu muutama tuttu naama ensimmäisestä osasta, mutta muuten kaarti on aivan uusi. Näyttelijät olivat suurilta osin tuntemattomia itselleni ja porukka on tunnettuudessaan heikompi kuin ensimmäisen osan. Vinnie Jonesin näkeminen miellytti, harmi ettei ollut ykkösosassa. Veti myös roolinsa hyvin joskin rutiinilla. Muita hyviä olivat Martha Higareda, jolla on hauska yhtäläisyys Batman&Robin -elokuvan Poison Ivyyn sekä Christopher Michael Holley, joka oli yksi harvoista siedettävistä hahmoista. Loput hahmoista ärsyttivät. Elokuvan yksi suurista heikkouksista on, ettei se ota itseänsä vakavasti toisinkuin ensimmäinen osa. Leffassa on joitakin hölmöjä kohtauksia, jotka nakertavat elokuvan uskottavuutta. Lisäksi loppupuoliskolla elokuva kaatuu omaan nokkeluuteensa lopputwistin kannalta. Spoiler Lisäksi oli mielestäni erittäin typerää sekoittaa tosielämän tragedioita tällaiseen surkeaan elokuvaan ja vielä syyttää Yhdysvaltoja niistä. 1,5/5 :sick: eli aika suuri pettymys.
Viikon sisällä tullut katseltua muutama aiemmin katselematon Hitchin pätkä mustavalkoiselta Englannin kaudelta. Nainen katoaa (1938) * * * ½ Klassinen Hitchcock-mysteeri, josta löytyy tyypillisen hauskoja elementtejä. Pääosien näyttelijätyö on hienoa seurattavaa, juonenkuljetus pitää katsojan valppaana ja on mielenkiintoista nähdä Mestarin ominaisjuttuja vielä hieman raaemmassa muodossa. Juna kulkee vaikkakin kenties liiankin suoraan välillä. Nuori ja viaton (1937) * * * * Mukavan pienimuotoinen ja valloittava jännitysdraama, etenee tämäkin kuin juna raiteillaan vaikka tässä vaihteeksi automatkailu onkin keskeisessä roolissa. Virkistävä tuttavuus, ja vaikkei ihan ominaisinta Hitchcockia jännityselementeiltään kenties olekaan, niin hommahan toimii. 39 askelta (1935) * * * * ½ Hieno, kenties suurin varhainen klassikko ohjaajaherran uralta. Junassa mennään tässäkin ja kyydistä ei jäädä ennenkuin on pakko. Tarina toimii alusta loppuun hurmaavan hyvin, tuoreuden tuntua vaikka tämä agenttijännäri-lajityyppi tulikin myöhemmin mestaroitua useaan kertaan. Erittäin hauskoja, suorastaan jopa improvisoidun tuntuisia kohtauksia riittää, ja tietysti niitä epätoivon hetkiä...Kerrassaan onnistunut leffa. Puolikas vajaata lähinnä myöhemmän uran teosten takia.
Tää vaikutti alussa kyllä niin naurettavalta, että meinasin kesken lopettaa, mutta jotenkin vaan leffan outo tunnelma imaisu mukaansa, ja homma rupesi pelittämään ihan kybällä. Päähenkilö oli kyllä veikeä tapaus, ja näyttelijä veti mainiosti. ***½
High Hopes Mike Leighin varhaisempia teoksia jälleen. Parhaimmillaan kovin ihastuttavaa draamaa ja upeat päähahmot, mutta valitettavasti lukuisat sivuhahmot ovat aika karkeasti ylivedettyjä komediallisuudessaan, mikä tunnelmaa auttamattomasti latisti. Loppu oli jälleen erinomaisen loistava. 3½/5 Twin Peaks: Fire Walk with Me Pidän elokuvan mysteerisestä alkuosasta, mutta varsinainen Twin Peaks -osio tökkii. Sarjan tunnelmaan parhaimmillaan ei oikein päästä missään vaiheessa ja Sheryl Leen kökkö näyttely ärsyttää (liekö ohjaajan tehokeinoja taas, niin kai joku sanoo taas Lynchiä ylistääkseen). Turhanpuoleinen tekele tämä loppujen lopuksi on, vaikkeikaan toki niin huono kuin vastaanotto aikoinaan antoi ymmärtää. 3/5 Midnight Run Ihan leppoisa ja kiva 80-lukulainen toimintakomedia kuuman kesäillan ratoksi. Ennalta-arvattavuus ja samalla sellainen omaleimaisuuden puute jättävät arvosanaa alemmas, mutta on tässä nykyajan vastaaviin tekeleisiin verrattaessa jotain niin miellyttävää. 3/5 Roger & Me Michael Mooren debyyttidokkari 80-luvulta on aika surullinen ja Suomessakin ajankohtainen tarina General Motorsin tehtaan lopettamisen vaikutuksesta pikkukaupunkiin. Moore ottaa tutun tarmokkaasti ja säälimättä hampaisiinsa köyhän kansan ahdingosta vähät välittävät herrat (tässä tapauksessa erityisesti GM:n silloisen toimitusjohtajan Roger B. Smithin), ja kyllähän tämä varmasti aikoinaan on kovasti keskustelua synnyttänytkin. Hieman hajanainen kokonaisuus dokumenttinä tämä silti on ja se kanikohtaus...se ei ollut kiva. 3½/5
The Spiderwick Chronicles Pikkukiva fantasiaseikkailu. Visuaalisesti hieno, mutta juoni ei tarjonnut mitään uutta. Kerrankin elokuvaa ei oltu pilattu liialla pituudella. ***
Vera Drake - Pienimuotoinen draama suuresta aiheesta. Mike Leigh on onnistunut hienosti tuomaan lämpöisen olon karuun ympäristöön ja elo pula-ajan Lontoossa näytti ihan kivalle. Tunnelman musertuminen on käsin kosketeltavaa kun kiltti perheenäiti jää kiinni teoistaan (imdb:n mukaan näyttelijöille ei ollut kerrottu mitään muuta kuin oma roolihahmon tarina, joten hämmennys ja epätietoisuus oli entistä vahvempi). Upea elokuva jota katsellessa sai pyyhkiä kyyneleitä.
Hitler: The Rise of Evil Mielenkiintoinen dramatisoitu 2-osainen Englantilainen pätkä Aatun valtaannoususta. On heppu osannut tehokkaasti järjestellä asioita omia päämääriä toteuttaakseen. Todellinen katuojasta hallitsijaksi tarina. Robin Carlyle on aivan ilmiömäinen Aatuna - uskomattoman muuntautumiskykyinen näyttelijä :thumbsup: IMDB 7.1 / 10
Jep, hyvä tv-draama ja mielenkiintoinen aihe, hattua pitää nostaa tekijöille. (jos hattua käyttää, tällä helteellä). Tässä yhteydessä täytyy mainita jokin aika sitten katsomani samaa aihetta käsittelevä elokuva Max. Todella hyvä ja erilainen Hitler-leffa. Kertoo Aatun taiteilijavaiheesta, ja ystävyydestä juutalaisen taidekauppiaan kanssa - ja miten mies sitten sotkeentui politiikkaan. Pääosissa John Cusack (taidekauppiaana) ja Noah Taylor (Aatuna) ja naiskauneutta edustamassa sivuosassa Molly Parker. Ja viimeksi katsomani leffa oli muuten ranskalainen Ni Pour Ni Contre (Bien au Contraire) (suom. Not For Or Against ) joka kertoo porukasta pikkurikollisia ja kohtalokkaasta naisesta (Marie Gillain :love kuinkas muuten. Todella huippupätkä.
Napoleon Dynamite Raikas pienimuotoinen teinikomedia, jonka äkkiväärä tyyli miellyttää. Nimihahmostakin on tehty hauskalla tavalla oikea ärsyttävän ikiärtyneen teinin perikuva. Hölmö tanssikohtaus kruunaa jälleen kerran kokonaisuuden. Charly Vajakille löytyy parannuskeino. Löysästi etenevä elokuva on monin paikoin tahattomasti huvittava. 60-lukulaiset leikkauskikkailut eivät sovi muuhun kokonaisuuteen, vaikka parhaimmillaan/pahimmillaan ylletäänkin jo varsin mahtavaan trippailuun. Swingers Hyvän mielen kavereiden kanssa hengailu -elokuva vain paranee vanhetessaan. Tätä katsoessa tuli mieleen että saisi Sub jo jatkaa Entouragen kanssa. ½ Funny Games Perheauvo saa nopean lopun sosiopaattinuorten käsittelyssä. Ilkeä ja juuri sopivasti ahdistava elokuva, Haneke nämä taitaa. + Muumion salaisuus (O Segredo da Múmia) Tiedemies herättää löytämänsä muumion henkiin ja... no niin, eipä tässä oikein mitään tapahdu. Välillä pehmopornoiluksi yltävässä sekoilussa kauhuaineksia saisi olla enemmänkin. ½