Last Action Hero (1993) *** Varsin sympaattinen toimintafantasiaseikkailu. Aliarvostettu leffa ja oikeastaan tietynlainen avainteos Arnoldin koko tuotantoon. Paikoittain varsin kiinnostavia hetkiä. Stallone terminaattorina ja lopun cameo hymyilyttivät muun ironian ohella. Richard Nixonin salamurha (2004) ****½ Erottuva elokuva, erikoisemmasta aiheesta. Harvoin näkee näin keskittynyttä elokuvaa ja mistä aiheesta: häviämisestä. Harva näinkin pienimuotoinen leffa saa yhtä korkeita pisteitä, mutta tässä ei ollut mitään turhaa. Sean Penn on, tietysti, taas kerrassaan vaikuttava. Kuvaus onnistui nerokkaasti. Tarina veti eteenpäin hienosti tietystä vääjäämättömyydestä huolimatta ja loppu, toimi. Elokuva ei sortunut tarkoitushakuisuuteen kaikista tosielämän ilmeisistä yhteyksistä huolimatta, vaan tämä yksinäinen puheenvuoro jää mieleen itsessään koskettavana, nykytodellisuuden peilauksena.
The Terror (1963) Penninvenyttäjä-Cormanin kummituselokuva jossa nuori Jack Nicholson joutuu kuolleen linnanneidon pauloihin. Kyllähän miehen näyttelijänlahjat ovat havaittavissa jo tuolloin tietynlaisena ilmeikkyytenä ja karismana. Sen sijaan Cormaniakin taitavampi penninvenyttäjä lienee Finnkino, suora siirto nuhjuiselta VHS-kasetilta DVD:lle ei ole varmaan paljoa kustantanut. :naminami:
Ehkä ne ajattelivat, että Corman-leffan tapauksessa köyhäily kuuluu asiaan. Tuskin sitä DVD:tä nyt kuitenkaan on ihan VHS:ltä siirretty, vaan eiköhän siellä ole vähintään joku Betacam SP -tasoinen analogiaformaatti taustalla, jolle filmi on ensin telecinevehkeillä siirretty
Voddleriin on tullut tutustuttua männä päivinä sairastellessa joten sen urakan satoa seuraa: Stebbings: Defendor, 2009 Parasta Harrelsonia ihan vähään aikaan, ja muutenkin varsin miellyttävä yllätys ihan silkkaa slapstick-komediaa odottaneelle allekirjoittaneelle. Elias Koteas on taas oma niljakas itsensä, ja muutkin vähänkään isommassa roolissa olevat näyttelijät hoitavat tonttinsa varsin mallikkaasti. Pojoja ***1/2 Smith: Severance, 2009 Alku vaikutti jopa hivenen tylsältä kliseisine kiintiöhahmoineen, mutta lopultahan tästä kehkeytyi varsin mainio survivalkauhukomedia. Päähahmoja riivaavasta uhasta plussaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi pojoja **** Carruth: Primer, 2004 Melko hämmentävä elokuva oli tämä. Käsikirjoittana toimii ohjaaja Carruth itse (kuten myös toisen päähenkilön esittäjänä), ja ilmeisesti jonkinsortin insinöörismies on kyseessä. Elokuvan dialogi on paikoin melko käsittämätöntä jargon-tykitystä, mutta silti leffa kyllä onnistuu pitämään otteessaan. Vaikka en vieläkään ole ihan varma tajusinko elokuvan loppuratkaisun oikein, ansaitsee elokuvan kyllä korkeat pisteet jos ei muuten niin pelkästään kiehtovuutensa ja vaikeaselkoisuutensa (<- eräänlainen ns. "Lynch-lisä") takia. ****1/2
Terminator 2: Judgment Day Tämmöinen tuli katsottua pidennettynä versiona ja teräväpiirtona. En ole oikeastaan koskaan pitänyt tätä keskivertoa popcornviihdettä kummoisempana tekeleenä, eivätkä lisätyt kohtaukset ainakaan parantaneet asiaa. Cameronin ohjaajankyvyt eivät riitä tekemään Edward Furlongista näyttelijää, ja tämän suoritus onkin vastenmielistä vinkumista ja surkeaa ylinäyttelyä. Ajan hammas on myös puraissut erikoistehosteita, joka näkyy selvimmin kehnossa CGI:ssä. Pahinta elokuvassa on kuitenkin se, että alkuperäisen Terminaattorin maailma on vesitetty lähes Disney-tasolle. Jotta ei mene aivan haukkumiseksi, niin useimmat toimintakohtaukset toimivat yhä. **½ (teatteriversiolle antaisin hieman enemmän)
Koyaanisqatsi (1982) ***** No nyt kaikki palaset loksahtivat paikoilleen sillä juuri tämä viimeksi kakarana nähty teoshan se on eniten vaikuttanut tulevaan aikuisiän elokuvamakuun saaden allekirjoittaneen etsimään vastaavia tunnelmia kaikesta vastaantulevasta visuaalisen materiaalin ja äänimaailman synteesistä. Huikaisevan orgastinen kokemus. Il caimano / Kaimaani (2006) **** Hauska ja tragikoominenkin metaelokuva Berlusconin persoonan kyllästämästä Italiasta. Mukana kaihoisaa settiä Italialaisen genre-elokuvan kuihtumisesta jota on tullut itsekin monesti mietittyä. Espanjalaiset puskevat jatkuvalla syötöllä uutta kauhuelokuvaa, mutta kuka polkaisisi vastaavan uuden kukoistuskauden käyntiin Italiassa?
Blu-ray-versiota odotellessa... Itsellekin tämän elokuvan näkeminen oli muutama vuosi sitten yksi hienoimmista kokemuksista ikinä. Katseluvinkki: kannattaa valita jokin sopivan rauhallinen ajankohta leffan katseluun, itse katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa kun sain ihan sattumalta idean pistää sen pyörimään eräänä iltana kun en ollut saanut unta. Kuulokkeet päässä tv-tuolilla löhöten vajosi kyllä sellaiseen transsiin elokuvaa katsoessa, että siinä ei enää juuri muuta mieltälaajentavaa olisi kaivannut. Samaten suosittelen tutustumaan elokuvan Philip Glassin säveltämään soundtrackiin, erityisesti uudelleenäänitettyyn versioon jossa on pari raitaa enemmän kun alkuperäisessä.
Juu, kyllähän tuo täytyy sitten päivittää jahka Blu-ray joskus ilmestyy. Eiköhän tuosta 35mm filmille kuvatusta sykähdyttävästä materiaalista saa vieläkin sykähdyttävämpää. Vinkkinä täältäkin että Ron Fricken myöhempi teos Baraka (1992) löytyy esim. UK-rieskana. Musiikkiraidalla ei tosin enää kuulla Philip Glassia vaan Michael Stearnsia.
Kannattaa katsoa muuten toistamiseen tai vaikka kolmekin kertaa, nimittäin koko vyyhti ja eri aikatasot aukeavat ihan eri tavalla, kun nurkan takaa tulee tämän tästä aivan käsittämättömiä "ahaa!"-oivalluksia, joita ei ensimmäisellä katselulla voi mitenkään tajuta. Yhden katselukerran perusteella Primeria on periaatteessa mahdoton ymmärtää kokonaan. Elokuvan vaikeaselkoisuudessa on upeaa se, että kaikesta huolimatta siinä tuntuu olevan ihan ymmärrettävä ja tavallaan "selkeä" ja realistinen juoni. Jos vertaa esim. joihinkin Lynchin elokuviin, niin nehän ovat monesti melko abstrakteja teoksia, jotka täytyy avata pikemminkin "unien tulkinnan" mukaan. Primer on monin verroin haastavampi paketti, joka laittaa aivot todellakin koetukselle.
Komppia koko tekstille. Nyt on toinen katselu takana ja kyllähän sieltä uusia juttuja löytyi. Leffasta taisikin joku arvostelija aikoinaan sanoa että henkilö joka sanoo tajunneensa Primerin täysin ensimmäisellä katselukerralla on joko valehtelija tai savant. En väitä vastaan. /OT
^ Primer täytyisi todellakin katsoa uudestaan. Allekirjoittaneella meni elokuvan "punainen lanka" kieltämättä ohi ja lujaa vaikka siitä muuten pidinkin. :thumbsup:
Hiljainen pako (Silent Running) Ekoscifistelyssä on mukavan verkkainen tunnelma, fiilistelyä saisi olla oikeastaan enemmänkin. Juonen tiettyjen ratkaisujen hölmöyksistä huolimatta oivallisen omaperäinen tieteiselokuva. ½ Tuuleen kirjoitettu (Written on the Wind) Hulivilimiljonääri avioituu ns. kunnon tytön ja parhaan ystävänsä ihastuksenkohteen kanssa. Räikeät värit ja paisutellut tunteet ovat hetkittäin melkoista herttasarjaa, mutta tällaisessa melodraamassa se kuuluu asiaan. ½ Sattuman kauppaa (Then She Found Me) Löysästi alkava draamakomedia paranee edetessään yltäen lopulta pikkukivaksi. Matthew Broderick on ikäännyttyään oiva tällaisissa nilkihtävissä rooleissa. The Contract Entinen poliisi (kuinkas muuten) saa vaellusretkellä taakakseen ryhmänsä etsimän palkkatappajakihon. Perinteinen takaa-ajotrilleri ei omaperäisyydellä juhli ja välillä valahtaa melkoiseksi tönkköilyksi. Italiaa aloittelijoille (Italiensk for begyndere) Tanskalaisten ilot ja surut saavat keskipisteekseen kansalaisopiston italiankurssin. Elokuvan huumori on oivallisen mustaa ja mukana on juuri oikeanlaista pohjoismaalaista lämminhenkisyyttä. Mainio elokuva hyvällä hahmogallerialla höystettynä. +
Kahden ja puolen tähden teemaviikolta jäivät käteen seuraavat sielunmessut. Palomuuri **½ Perinteistä sankari-Fordismia. Pankkirosvousleffa nykyajan malliin. Oli tässä pahimmat sotkut ja rasittavuudet vältetty, ihan kivaa viihdettä sinänsä, perinteiseen Hollywood-tyyliin. Paha aavistus **½ Tämäkin edusti perinteikästä leffaa, toden ja kuvitellun suhdetta pengottiin ja vainoharhaisia kosiskeltiin. Peter Stormare huvitti sivuosan lääkärinä. Ei tämä pahemmin myöskään ärsyttänyt mutta ei sitten kyllä nostellutkaan. Evil Dead 2 **½ Tämä nimellinen jatko-osa edustikin sitten romantiikan alalajia ja hieman modernimpaa, kaikessa eksistentialismissaan irrottelevaa tulkintaa vaikka 80-luvulla seikkailtiinkin. Nuorimies kokee rakkaussuhteen karikot häkellyttävinä, suorastaan demonisen riipaisevina - eikä ulospääsyä tunnu asiaankuuluvasti löytyvän. Ihan tuli Lynchin Eraserhead mieleen tietystä tunnelmanluonnista. Tässä kyllä löytyi värejä seiniltä selvästi enemmän. Bonusta siitä ettei tässä tosiaankaan turhia jahkailtu, ja ensimmäisen leffan opit olivat selvästi painuneet kalloihin. Mummolla oli nälkä katsojankin edestä.
Sain tuosta kersana traumoja. Ydinlataukset, biosfäärit ja pupu-jussit...you know.:weep: Lähellä kuolemaa / Narrow Margin (1990) **** Peter Hyams. Vielä vuonna -90 mies osasi ohjata näinkin tymäkän toimintatrillerin tai ehkä osaisi ohjata vieläkin jos hänelle annettaisiin kelvollisia käsikirjoituksia ohjattavaksi. Miekkonen on kuulunut aina lempiohjaajiini ja tässäkin hän saa mukavasti paranoidin takaa-ajon tunnelman kiristymään. Elokuvassa syyttäjä (Hackman) ja mafiamurhan silminnäkijä (Archer) pakenevat tappajia eri kulkuvälineillä halki komeiden maisemien. Ja näissä toimintakohtauksissa huomaa sen, että Hyams on vanhan kaartin ammattimies joka saa taltioitua kohtauksiin jylhyyttä ja iskevyyttä ihan perinteisin kamerateknisin keinoin, kuvasommitelmilla, linsseillä ja zoomauksilla. Monia uusia räpellyksiä katsoessa tulee mieleen että nykyohjaajat peittävät ammattitaidottomuuttaan salamaleikkauksilla ja muilla ärsyttävillä kikkailuilla. Relic (1997) on se käännekohta jossa mielestäni alkoi miehen alamäki, End of Days (1999) oli jo melkoisen yhdentekevä ja siitä eteenpäin...hmmm. Luunmurskaajat / The Longest Yard (2005) ***½ Tulipa katsottua tämä remake ennen alkuperäistä. Ihan mukava pläjäys jossa käydään lävitse kaikki mahdolliset etelävaltio- ja vankila-klisheet ja Adam Sandler ottaa turpaansa sekä soittaa turpaansa.
.. jaa enää ei edes sanoja käytetä vaan kuva korvaa. The Incredible Shrinking Man - Ydinlaskeumapilvikaasu tarrautuu veneilevään mieheen ja värjää tämän glitterillä. Tilanne voisi olla hauska mutta tälläkin on tumma reunus .. Mies alkaa kutistua kovalla tahdilla ja kukaan ei tiedä mitä miksi. Edelleen tämä oli hyvä tekele ja lopun, ehkä vähän paatoksellinen puhe, oli edelleen kiva. Pienen miehen ponnisteluja oman kodin kellarissa oli mukavaa katsoa.
Dr. Horrible's Sing-Along Blog ****½ Josh Whedonin ohjaama ja osin kirjoittama herkullinen musikaalihupailu pahasta tiedemiehestä ja hänen vastapeluristaan Captain Hammerista, jotka rakastuvat samaan naiseen kohtalokkain seurauksin. Neil Patrick Harris, Nathan Fillion ja Felicia Day ovat kaikki loistavia ja laulut viimeisen päälle onnistuneita. The Secret Garden ****½ Hieno kokoperheen elokuva vanhempansa menettäneestä tytöstä joka lähetetään syvästi alakuloisen setänsä luokse asumaan isoon kartanoon, jonka pihamaalta löytyy salainen puutarha, missä taika, toivo ja rakkaus kasvavat. Hienon tarinan lisäksi tässä on muutkin osaset kohdillaan, mistä pitävät huolen mestarikuvaaja Roger Deakins ja mestarisäveltäjä Zbigniew Preisner. The Secret Gardenin score on yksi kauneimmista mitä vastaan on tullut. Ohjaaja Agnieszka Hollandilla on myös hommat hyvin hanskassa ja tarina etenee jouhevasti eteenpäin. Ehkä keskivaiheilla on pientä tyhjäkäyntiä havaittavissa, mutta kokonaisuuden kannalta aika pienestä ongelmasta on kyse. Viimeisen silauksen tekevät hyvät näyttelijät joista varsinkin pääosan tyttö Kate Maberly oli kohtuu valloittava. Alun hemmotellusta kakarasta kasvaa elokuvan aikana todellinen neiti. Nanook of the North **** Klassikko dokumentti eskimoista oli kyllä maineensa veroinen. Päälimmäisenä mieleen jäi hauskat kohtaukset, missä Nanook taistelee hylkeen kanssa ja kohtaus missä Nanookin pienestä kanootista ilmestyy porukkaa vähän samaan tapaan kuin sirkuksen pelleautosta. The Assassination of Richard Nixon **** Koskettava elokuva miehestä jonka haave amerikkalaisesta unelmasta murenee käsiin vakavin seurauksin. Taxi Driver tästä mieleen tuli ja hyvänä sisarteoksena tämä meneekin. Sean Penn tekee tässä ehkä parhaan roolinsa. Kerrassaan hieno näyttelijä. The Three Burials of Melquiades Estrada **** Tommy Lee Jonesin vahva esikoisohjaus miehestä joka täyttää kuolleen ystävänsä viimeisen toiveen. Guillermo Arriagan monitasoinen käsikirjoitus etenee hitaasti mutta varmasti kohti viimeistä lunastusta. Tommy Lee Jones tekee jälleen perusvarmaa työtä näyttelijänä. Barry Pepper toisessa pääroolissa on myös vakuuttava. Wild Orchid *** Hikiseen Rioon sijoittuva pehmopornoilu staranaan itse Mickey Rourke. Aika hölmöhkö pätkä, mutta jotain vastustamatonta vetovoimaa tässä oli. Carré Otis on muuten ihan vidun kuuma kissa vaikkei näytellä osaakaan.
Fool´s Gold (2008) Hassu seikkailukomedia. Kepeän kertakäyttöistä ja helppoa katsottavaa vailla mitään syvällisempää antia. Kulta-aarretta etsitään ja matkan varrella sattuu kaiken laista. Pienellä viilaamisella noista juonen aineksista olisi käytössä olleilla näyttelijöillä varmaankin saanut paljonkin onnistuneemman kokonaisuuden, mutta tällä kertaa lopputulos oli keskinkertaista huonompi. Näkymät olivat kyllä välillä ihan kivoja ja muutamia hauskahkoja kohtauksiakin oli saatu aikaan. Matthew McConaughey ja Kate Hudson olivat myöskin positiivisen pirtsakoita osissaan. Kunnollista kokonaisuutta ei kaikesta huolimatta oltu saatu luoduksi. Onneksi BD maksoi vain 7,95... **½/*****
One-Eyed Monster (2008) ** Kuvausryhmä saapuu syrjäiselle mökille kuvaamaan pornoelokuvaa. Avaruuden muukalainen pesiytyy Ron Jeremyn slarbaan hedelmöittääkseen mahdollisimman monta naarasta tarkoituksenaan lisääntymällä valloittaa Maa. Noinkin fiksusta ideasta olisi saanut tehtyä paljon paremman elokuvan, nyt saadaan vaan seurata surkeiden amatöörinäyttelijöiden haahuilua eikä vihamieliseen slarbaankaan ole saatu kummempaa potkua sen muistuttaessa lähinnä uuniin liian kauaksi aikaa unohtunutta Suomi-makkaran pätkää. Ainoa aidosti hauska kohtaus oli paikallisen Vietnam-veteraanin (Charles Napier) viskinhuuruinen kertomus siitä miten hän kohtasi tappajaslarban ensimmäistä kertaa sotatantereella. Niin ja parit paljaat tissit, siinäpä se. Leningrad (2009) ***½ Massiivinen kuvaus operaatio Barbarossan yhdestä päätavoitteesta eli Leningradin valtauksesta joka jumittui kaupungin pitkään piiritykseen. Hieno visuaalinen ilme, joitakin komeita kohtauksia (mm. Private Ryanmainen alkurähinä panssarivaunuineen ja luotisateineen) mutta jokin tästä silti puuttui, joten ei ihan nouse omalla listallani sotaelokuvien valiokaartiin. Sergio Leonen piti aikoinaan tehdä aiheesta mammuttimainen USA/CCCP-yhteistuotanto mutta kuolo korjasi ohjaajalegendan ennen sen toteutumista.