Teuvo Puro & Jussi Snellman: Anna-Liisa ***½ Keskivertoa parempi kotimainen mykkäelokuva. Melko uskollinen Canthin näytelmälle, mutta olisi tarvinnut kyllä ripauksen lisää draamaa toimiakseen täydellä teholla. Olisi mukavaa nähdä joskus restauroitu versio, kirjaston ikivanha videojulkaisu kun ei ole aivan parhaimmasta päästä. Josef von Sternberg: The Docks of New York ***** Josef von Sternberg: The Last Command ****½ Komeita mykkiksiä, visuaalisesti aivan Murnaun ja Borzagen elokuvien tasoa. Criterionin 3 Silent Classics by Josef von Sternberg taisi olla viime vuoden paras mykkäelokuvajulkaisu. EDIT: Näyttää olleen DVDBeaverin äänestyksen mukaan paras DVD-julkaisu ylipäätään. Linkki. D. W. Griffith: The Avenging Conscience *** Useista Poen tarinoista koottu tarina nuorukaisesta, joka kuristaa setänsä ja muuraa tämän ruumiin tulisijaan. Teko ei jätä nuorukaista kuitenkaan rauhaan, sillä setä palaa kummittelemaan. Ihan mukavaa settiä aina lopetukseen saakka, joka kyllä vesittää kokonaisuutta melkoisesti. Akira Kurosawa: Akahige (Punaparta) **** Komea eepos, jossa nuori ylimielinen lääkäri joutuu töihin hyväntekeväisyyssairaalaan. Ensimmäinen puolituntinen tuntui todella väsyttävältä, mutta tämän jälkeen elokuva etenikin oikein mukavasti loppuun asti. Loppu oli odotettu, mutta toimi silti hyvin. Cristy Cabanne: The Mummy's Hand ** Universalin ensimmäinen jatko-osa Muumiolle (1932). Tai oikeastaan jonkin sortin uusinta alkuperäisestä, sillä taas etsitään prinsessa Anankan hautaa ja löydetään muumiotu Kharis, joka herää henkiin ja alkaa riehua ympäri kaivauksia. Hölmö leffa kaikin puolin, tosin tällä kertaa naispääosanesittäjä osasi sentään näytellä, toisin kuin vuoden 1932 versiossa toikkaroinut Zita Johann. Jasujiro Ozu: Ukigusa (Kiertolaiset) **** Ozun uusintafilmatisointi vuoden 1934 mykkäversiosta toimii edeltäjäänsä paremmin, sillä nyt on näyttelijöillä enemmän tunnetta pelissä kuin originaalissa - tai siltä se ainakin tuntuu. Aavistuksen raskas, ei aivan parasta Ozua.
Jenkeissä tehtiin viimeiset suurten studioiden mykkikset tuossa vuoden 1930 tienoilla (pl. Murnaun Tabu, Chaplinin City Lights), mutta esim. Japanissa niitä tehtailtiin vielä 1930-luvun puolessa välissä.
Tämäkin oikein mielenkiintoinen visio vuodelta 1966 mustavalkoisena. Hämmentävää ja mielenkiintoista kokeilua Frankenheimerilta ja silloin ilmeisen suurelta nimeltä Rock Hudsonilta. Varmasti herätti huomiota aikanaan. Spoiler Eikä varmaan vähiten tissien, tussujen ja kikkeleiden pikaisesta vilahtamisesta johtuen Juuri tuli vihdoin katsottua Teemalta aikanaan tallennettuna. Suosittelen lämpimästi.
The Man from Earth 14'000 vuotiaan miehen tarina pitää hyvin mukanaan. Ainoa miinuspuoli tulee hetkittäisestä yliopistomaisesta pohdiskelusta, muuten dialogi ja kässäri olivat mainiota kamaa ja näinä kiihkeinä leikkausta toisen perään elokuvien aikakautena tämän elokuvan rauhallinen kuvaustyyli oli erittäin, no sanoisinko rauhallista. 4 / 5
Musta tuulimylly *** Melko perusjännäri 70-luvulta Cainen kera. Tuostahan nuo pisteet jo ropisee. Tiettyä nostalgiaa. Alkupuolella hauskempi, lopussa huvittavampi käänteineen. Katselihan tämän. Nimi vain jäi mietityttämään, vaikka se sieltä sitten löytyikin. No olihan tässä myös nähdäkseni Pleasancen Donald. Annetaan se puolikaskin. ½
A Perfect Getaway **** Häämatkalla oleva pariskunta päätyy samalla saarelle murhaajien kanssa. David Twohyn ohjaama ja kirjoittama elokuva pitää hyvin otteessaan ja tarjoilee siinä ohella hienoja maisemia. Tarina on hyvin rakennettu ja lopun yllätys toimii. Tosin toinen katselukerta on ehdottomasti tarpeen, jotta kaikki yksityiskohdat aukeavat. Hyvät näyttelijät tähän vielä päälle, niin ollaan vahvasti plussan puolla. Carriers ** Neljä nuorta matkustelee viruksen tuhoamassa maailmassa. Kovin oli tylsää ja päämäärätöntä menoa. Eichmann *** Ihan mielenkiintoinen tositapahtumiin perustava tv-leffa juutalais kapteenista joka haastattelee Adolf Eichmannia ja yrittää samalla saada tämän tunnustamaan hirveät tekonsa, jotta saataisiin mies köyden jatkoksi. En oikein ymmärtäny miksi muut juutalaiset olivat vihaisia tälle haastattelijalle. Sivurooleissa Franka Potente ja Stephen Fry menevät aikalailla hukkaan. Feast II: Sloppy Seconds ** Feast III: The Happy Finish ** Nää olikin periaatteessa samaa elokuvaa. Verta, eritteitä ja muita mauttomuuksia riittää vaikka muille jakaa. Silti oli enimmäkseen tylsää. I Love You, Beth Cooper **½ Muutamat hyvät naurut tarjoava teinikomedia. Vähän olis saanut enemmän olla tuota paljastapintaa. Inferno ****½ The Three Mothers trilogian 2. osa on Dario Argenton ehdottomia helmiä. Käsikirjoituksen ajoittaiset kökköydet pystyy helposti antamaan anteeksi, kun antaa upean tunnelman viedä mukanaan. Arrow Videon julkaiseman BD:n kuvanlaatu oli loistava. New York Stories *** Kovin epätasainen episodielokuva. Martin Scorsesen taitelijakuvaus oli mainio. Tätä olis katsellut pitempäänkin. Nick Nolte ja Rosanna Arquette olivat loistavassa vedossa. Francis Ford Coppolan seuraava pätkä olikin sitten täysin turha. Woody Allenin viimeinen pätkä oli sentään hauska vaikkei mitään ihmeempiä tarjonnutkaan.
Misery (1990) http://akas.imdb.com/title/tt0100157/ Kirjailija joutuu faninsa hellään hoivaan onnettomuuden jälkeen... Tällaisia yksinkertaisia elokuvia toivoisi tehtävän enemmänkin. Ei mitään turhaa kikkailua, vaan pelkkä perusidea on niin koukuttava että se riittää. Stephen King on melko loistava kirjailija silloin kun jättää yliluonnollisuudet pois. Stand by Me ja Misery on esimerkkejä siitä. Molempien elokuva-sovitukset on ainakin onnistuneet. Annan Piinalle ****½
Joo, ihan hyvin tehtyä. Vaikka vähän Kingilläkin häiritsee tuo aiheiden hakeminen niin kovin läheltä...kun toistuu tuo kirjailijan psykoanalyysi teemana. Ja tuota leffaa ei pysty oikein katselemaan loppuun kun se Bates on niin hemmetin rasittava siinä. Kiva että keskitytään yhteen ideaan mutta ei tuollainen keski-ikäinen mamma omani mieleistä kauhua edusta. Piina on kyllä osuva nimi toki.
Kalpea Ratsastaja (Pale Rider) Ei ollut suuria muistikuvia tästä elokuvasta, kun BD:n Kodin Ykkösen alelaarista nappasin. Clintti etukannessa lupasi tietenkin suuria. No, elokuva soittimeen ja valot pois. Vahvistimen volumepotikasta vähän kierroksia. Kaunista maisemaa ja outoa jyrinää... Ainakin alkaa lupaavasti! Alkuun vähän väkivaltaa rosvojoukon toimesta - vielä kaikki hyvin. Ensimmäinen vuorosana. Siitä se alamäki alkoikin eikä loppunut ennen viimeistä kymmentä minuuttia, jossa kliseisesti rei´itettiin miestä kuudestilaukeavalla. Elokuvan dialogi oli aivan järkyttävän huonoa. Näyttely seurasi hyvänä kakkosena. Miten tämän käsikirjoittaja on voinut vakavasti moisen raapustuksen filmistudion pomolle näyttää? Clintti ei tätä roskaa pelasta. Eikä Chris Penn. Kauheeta sontaa. 1/5
Alaston lounas (Naked Lunch) Cronenberg on sinut visvan kanssa ja elokuvaan olikin saatu mukaan kaikenlaista kiinnostavaa ötökkäkuvastoa. Tarina tajunnanvirran taustalla ei vain tällä kertaa oikein napannut mukaansa. ½ Ruoska (High Plains Drifter) Tummasävyisin Eastwoodin lännenelokuvista esittää kostotarinansa pahimmat kliseet kiertäen ja tyypillisintä sankarimyyttiä ravistellen. ½ Kingstonin kovanaama (The Harder They Come) Jamaikalainen maalaispoika yrittää pärjätä suurkaupungin kuvioissa. Elokuvan tekininen ja kerronnallinen kömpelyys ei paljoa haittaa, sillä energia ja aitoudentuntu pelastavat paljon. Erään murhan varjossa (Someone to Watch Over Me) Henkivartijakeikka saa perheellisen poliisin ihastumaan suojelukohteeseensa. Perusluokan 80-luvun trillerissä ihmissuhteisiin keskittyminen rikoksen sijaan on toimivaa vaihtelua, Tom Berengerin hyvin toimiva hahmokaan ei ole aivan tyypillisin yksioikoinen etsivä. +
The War You Don't See http://www.imdb.com/title/tt1809387/ Tulipa katsottua John Pilgerin tekemä dokumentti The War You Don't See. Täytyy myöntää että olen dokkari-narkkari, nautin hyvästä dokkarista enemmän kuin hyvästä elokuvasta, ja tämä ei tee poikkeusta. Dokumentti käsittelee aihetta miten hallitukset ja päättäjät vaikuttaa siihen miten tietoa sensuroidaan ja muutetaan ennenkuin se annetaan medialle, sekä miten uutismediaa painostetaan. Dokkari käsitteli pitkälti Irakin sotaa sekä Usa:n ja Britannian hallitusta. Pilgerin haastattelu tyyli on mainio, sillä hän on koko ajan erittäin ystävällinen mutta hyökkäävä, ympäripyöreitä vastauksia hän ei hyväksy. Poliittisena dokumenttina menee In the Year of The Pigin sekä Sodan Oppitunnit tasolle. 4/5
Colour Me Kubrick - John Malkovich esittää surkimusta joka huijasi ihmisiä 90 luvun alussa kertomalla olevansa Stanley Kubrick. Siinä elokuvan juoni .. Siinä itseasiassa koko elokuva. Mukavaa viihdettä mutta ei tässä mitään suurta draamaa tai muitakaan ihmistunteita tuntenut kun tämän katsoi.
On Her Majesty's Secret Service Tuli vihdoin ja viimein katsastettua tämäkin Bondi, joka olikin ainoa näkemättä ollut leffa ko. sarjassa ja vähänhän tämä kylmäksi jätti. Koko leffan ajan tuntui että tekijöillä oli sellainen anteeksipyytävä yleisilme ja 007:n sijaan ruudussa tuntuikin olevan hänen ei niin pätevä kollegansa 00x. 1½ / 5 Tarzan and the Amazons Yllättävän hyvin aikaa kestänyt Tarzan elokuva. Ahneus sai lopussa palkkansa ja Tarzan palautti rauhan Palmyrian kaupunkiin. 3½ /5 Tarzan and the Leopard Woman Tämä ei taasen ollut kestänyt aikaa niin hyvin. Kimppuun käyvät leopardit aiheuttivat hymyn nousemisen naamalle ja muutenkin tässä jouduttiin kovin hätäisesti parsimaan loppu kasaan. Paha sai tässäkin toki palkkansa. 2 / 5
Onhan noita marketeissa kautta maan. Nettiostajalle ainakin Homeenteristä näytti löytyvän alle 6 :n hinnalla.
Jos nyt viimein kävisi läpi viime viikonlopun saldoa. Starman Jonkin verran pääsin tätä elokuvaa eteenpäin, kunnes sisäistin ettei tämä olekaan se Liam Neesonin tähdittämä mutanttielokuva, vaan joku John Carpenterin tieteisleffa, josta en ollut aiemmin edes tietoinen (tuo toinenhan onkin Sam Raimin ohjaama Darkman). Tämä Starman oli varsin sympaattinen ja harmiton "tieteis"leffa, jossa ei kyllä mitään elämää suurempaa ollut, ja kaikki oli varsin ennalta-arvattavaa. No myönnettäköön, että peurakohtaus oli lähellä liikuttaa. 3/5 Ruthless Jostain luin tätä elokuvaa kutsuttavan "köyhän miehen Citizen Kaneksi", ja se onkin mielestäni varsin osuva kuvaus. Päähenkilö, vaikka onkin ihan hyvin näytelty, jää jotenkin muotopuoleksi hahmoksi, josta ei oikein saa missään vaiheessa otetta, toisin kuin eräästä Charles Foster Kanesta tuossa edellä mainitussa leffassa. Tarinassa olisi ollut mahdollisuuksia, mutta ei niitä kovin hyvin lunastettu. 2/5 Bloody Sunday Erinomaista työtä jälleen kerran Paul Greengrassilta. Mies hallitsee tällaisen dokumentaarisen tyylin, joka kyllä katsojansa kahlitsee kun tapahtumat alkavat todenteolla vyöryä eteenpäin. Onnistuneesti elokuva leimaa brittiarmeijan toiminnan käsittämättömyyden. James Nesbitt on kyllä erinomainen tällaisissa perivakavissakin rooleissa. 4/5 Le doulos Ensimmäinen näkemäni Melville-leffa oli oikeastaan sekoitus Rififi:tä ja uuden aallon meininkiä, varsinkin kun pääosassa heilui Jean-Paul Belmondo samantyylisenä hahmona kuin Godardin À bout de soufflessa. Varsin toimivaksi yhdistelmäksi tuo kuitenkin osoittautui ja kun alun sekavat tunnelmat selkiytyivät, niin koukeroisen rikostarinan kiinnostavuus kasvoi. Mikään täysosuma tämä ei kuitenkaan vielä ollut, mutta jospa sellaista olisi luvassa kun Melvillen maineikkaimpiin leffoihin päästään. 3½/5
Sairasloman satoa. Kenji Mizoguchi: Musashino Fujin (The Lady of Musashino) ****½ Toisen maailmansodan jälkeiseen Japaniin sijoittuvan tarinan pääosassa on nainen, joka muista läheisistään poiketen puolustaa vanhoja arvoja, eikä etsi lohtua vieraiden sylistä. Samalla hän myös pitää kiinni sukunsa vanhasta tilasta, eikä aio luopua siitä mistään hinnasta. Komeasti toteutettu elokuva, joskin loppuratkaisu on vähän yliampuva. Harold Young: The Mummy's Tomb *½ Reginald LeBorg: The Mummy's Ghost ** Leslie Goodwins: The Mummy's Curse *½ Universalin kolme surkeaa jatko-osaa jo alkujaankin surkealle sarjalle (avausosa The Mummy's Hand **). Edellisellä elokuvalla ei ole juuri väliä, riittää että muumio pääsee seuraavassakin osassa löntystelemään metsiköissä etsien uhreja ja kauan sitten kuolleen prinsessarakkaansa reinkarnaatioita. Välillä tulee todellisia hämmästyksen hetkiä, kun juoni pomppii mielivaltaisesti sinne tänne. Lon Chaney Jr. on muumion roolissa surkuhupaisa. Jean Renoir: Toni **** Uusintakatselu. Tositapahtumiin (oletettavasti) perustuva elokuva kertoo italialaisesta siirtotyöläisestä, joka rakastuu naapurin kaunottareen ja osallistuu tämän juonitteluihin päästä aviomiehestään eroon. Muistin tämän pitkäpiimäisemmäksi, mutta mitä vielä, hyvähän tämä oli. Carl von Haartman: Kajastus **** Viimeinen suomalainen mykkäelokuva on stroheimilaisella glamourilla höystetty kertomus Venäjän vallan alaisesta Suomesta, sen kansalaisten isänmaallisuushengestä ja 1900-luvun alun tapahtumista. Huomattavasti komeampi kuin Karun ja kumppaneiden teokset, näkökulma on yllättävän viileä ja kiihkoilematon. Tämä olisi kiva nähdä joskus kunnon säestyksellä, videokasettiversiossa kun ei tietenkään ollut minkäänlaista ääniraitaa. Laslo Benedek: The Wild One ** Viimein tuli tämäkin nähtyä, mutta eihän The Wild One enää kummoiselta vaikuta. Kömpelöltä ennemminkin. Brando oli ihan ok ja Lee Marvin hauska, mutta muut olivat yhdentekeviä. Michael Haneke: Das weisse Band ***½ Aivan tajuttoman komean näköinen elokuva, tarina ei sen sijaan iskenyt ihan täydellä teholla. Haneken etäisesti tapahtumia kuvaava tyyli ei omalla kohdallani tunnu innostavalta, lopputulos jätti kyllä paremman maun kuin Funny Games aikoinaan.
Toki toki. Itse hommasin tuon setin CDON.COM:sta. Hintakaan ei päätä huimaa tällä hetkellä. 5,95e kahden leffan levystä.