IMDb:ssä on elokuvan Joe Valachi - I segreti di Cosa Nostra (© 1972) mokista tuotantosuunnittelussa jonkin verran keskustelua. Ällistyttävän näköistä kun Joe Valachi ja muut vuoden 1930 gangsterit köröttävät tommy gunit sylissään Mummo Ankan ajopelillä, mutta kaikki muut autot kadulla ovat 1970-luvulta! Ja taustalla näkyvät 1972 ja 1973 valmistuneiden World Trade Centerin kaksoistornien rakennustyöt nostokurkineen.
Source Code **** / ***** Mielenkiintoinen ja pikkuhiljaa avautuva jännäri. Lisäksi teema tai "groundhogdaymäinen" sama päivä monta kertaa oli ihan hauskasti toimiva tässä. Adjustment Bureau ***½ / ***** Leffan tyyli yllätti täyisin. Oletin elokuvan olevan paljon vakavahenkisempi. Tykkäsin kuitenkin jollain oudolla tavalla, vaikka jotain jäi vielä puuttumaan.
Cool Hand Luke - Vankileirillä on leppoisaa, elo on hauskaa ja keppoisaa! Lukea ketuttaa ja purkaa pahaa oloa outoihin tempauksiin. Juuret ovat maailmassa josta ei omaa paikkaa löydä. Kenties Luke olikin vain halauksen tarpeessa, mutta erehtyi luulemaan tuota tunnetta kivun kaipuuksi. Onko Harry Dean Stanton koskaan ollut nuoren näköinen? Oliko George Kennedyn roolihahmo "Kylmän Ringin" Schillingerille? Onko Paul Newman kaunis vai ruma? Näistä kysymyksistä huolimatta pidin elokuvasta. Patch Adams - Voi perse! Tämä oli nähty joskus vhs:ltä ja olihan se edelleen yhtä makeileva ja kliseinen tekele kuin muistin (vaimoke taisi tykätä kenties). Kaunis ajatus tässä mutta niin munaton toteutus että ei tätä irvistelemättä katso.
Idiocracy (2006). Meillä nimellä 'Idioluutio', mistä paremmin arvaa, että perusidea on käänteiseksi muuttunut evoluutio. Yhtä aikaa hauska ja kiusallinen idea. Sillä juuri parhaillaan ihan reaalitodellisuudessakin lukutaidottomat, pyhää sotaa mielikuvitusolionsa nimeen käyvät jne., lisääntyvät hurjaa vauhtia. Ja muuallakin pöntöimmillä on usein monta muksua. Kun taas raketti-insinöörit sun muut saavat usein vain yhden lapsen, jos sitäkään. Ko. leffassa tosin keskitytään jenkkien idiooteiksi muuttumiseen. Katastrofi alkoi siitä, että enää ei tarvinnutkaan olla älykäs, nokkela tai ahkera selvitäkseen. Mistä sitten johtui, että tulevaisuudessa kieli oli rappeutunut, kuten kaikki muukin. Alla pientä spoilausta, joten laitan varuiksi tagit, koska nuo jutut ovat mukavampia livenä hoksattaviksi: Spoiler Leffateatterissa pyörii leffa, jossa näkyy puolentoistatunnin ajan pelkkä perse, joka piereskelee. Vain nykyajasta saapunut, älyllisesti oman aikansa keskivertoa edustava mies ei ymmärrä moista. Suositussa tv-sarjassa ei tapahdu yhtään mitään muuta, kuin aina saman miehen munille potkimista. Tai sitten hän itse tippuu aidalle jne. Ja niille hohotetaan, samalla kun nautitaan letkun kautta pikaruokaa. Väistämättä tuli mieleen Jackass, Teräspallit ja muut vastaavat nykyohjelmat, joita ei selvästikään ole aivan laatikon terävimmille veitsille suunnattu. Tulevaisuudessa energiajuomayhtiö päättää käytännössä kaikesta. Ja se myöskin näkyy. Edes kasvien kastelua ei enää hallita, siis oikeaoppisesti... USA:n presidentti on fiksuimmasta päästä, mutta hänkin rynnäkkökiväärillä räiskivä, showpainijalta vaikuttava urpo. Oikeus toimii tulevaisuuden USA:ssa hullummin ja epäreilummin kuin Itä-Suomen hovioikeus raiskaustapauksissa. Eli myös puolustusasianajaja syyttää syytettyä ja koko oikeuskäsittely on lähinnä idioottimaista höröttelyä ja v*ttuilua. Rangaistuksiin tuntuu usein liittyvän jonkunlainen Moster Truck Show. Lopputekstien jälkeen eräs henkilö saapuu paikalle. Hyvä idea, jossa scifi-puoleen ei kait ole yritettykään kovin paljoa panostaa. Sen verran kuitenkin, että tulevaisuudessa kaikilla on viivakoodi ranteessa ja aikakonettakin kuumeisesti etsitään. Mutta ennemminkin komedia on kuitenkin kyseessä. Miespääosassa Luke Wilson, joka tuntuu oikein hyvältä ja sopivalta valinnalta. Naispääosassa ja pakollisena kaunistuksena Maya Rudolph, jonka rooli "parisuhdeongelmaisena taidemaalarina" on vähäisempi, mutta ihan ok. Toteutus ja vitsit ovat usein vain luokkaa ihan hyvä, joten annetaan kokonaisuudesta vaikkapa 3+/5.
Minuun tämä iski yllättävän lujaa eilen illalla. Taitaa olla hauskimpia leffoja mitä on viiteen vuoteen tullut nähtyä. Olen vieläkin hilpeällä tuulella (siis MAANANTAINA! ) koska leffan hauskuudet pyörivät päässä. 4/5 :naminami:
Sama, hauskin komedia mitä olen nähnyt moneen vuoteen. 4½/5. Hauskuus perustui pitkälti siihen, että samanlaisia ilmiöitä ja kyseenalaistamattomuutta (esim elektrolyytit) on näkyvissä nykyäänkin maailmassa.
Kyllä raketti-insinöörinkin lapsesta voi tulla "pönttö" ja "pöntön" lapsesta raketti-insinööri. Hauska leffa muuten
No tietenkin voi. Mutta kahden "raketti-insinöörin" muksu lienee jollain todennäköisyydellä x fiksumpi, kuin kahden "pöntön" muksu. Käytännössä tietenkin ensin mainitut vanhemmat ovat ainakin keskimäärin varakkaampia, paremmalla sosiaalisella statuksella varustettuja (suhteet -> työnsaanti), suhtautuvat eri asenteella koulutuksen tärkeyteen, eivät liene samalla todennäköisyydellä päihdeongelmaisia, asuinolot ovat keskimäärin paremmat, koulukin usein parempi (tai paremman maineessa) jne. Mutta geenit ovat kuitenkin yksi erittäin merkittävä tekijä. Sekin vaikeuttaa, että älykkyyttä kokonaisuutena on vaikea tarkasti mitata. Eli mensan varsin kapea-alaisessa "palikkatestissä" huippupisteet saanut ei välttämättä osaa edes sitoa kengännauhojaan tai kykene normaaliin kommunikointiin, eli kyseessä voi olla jonkunlainen savant, autisti tms. Eli onko hän silloin yleisestikin ottaen älykkäämpi, kuin paljon alemmat pisteet saanut, joka kuitenkin osaa ajaa autoa, sitoa itse kengännauhansa jne. Tai vaikkapa shakkimestari voi olla keskivertotasoa tai jopa surkea jossain toisessa, erilaista älyä vaativassa tehtävässä. Ja huippuälykkäältäkin voi täysin puuttua täysin esim. empatiakyky (= psykopaatti). Lapsuuskin vaikuttaa erittäin paljon, eli "susien keskellä" kasvanut lapsi omaa todella surkeat lähtökohdat aikuisenakin, vaikka hänen kaksoissisarensa olisikin jonkunlainen lapsinero (hyvissä olosuhteissa kasvaneena).
Lapset (Les enfants) Sujuvasti kerrotussa draamakomediassa puidaan uusioperheen problematiikkaa. Elokuvan arkinen tyyli miellyttää. - Amerikkalainen nainen (Mildred Pierce) Rantatalossa tapahtunut murha saa naisen kertomaan elämäntarinansa. Amerikkalaista unelmaa tässä tavoitellaan, tosin vain kieroon kasvatetun lapsen paapomiseksi. Vahvaa melodraamaa pienillä noir-mausteilla.
Itse en ymmärrä miksi älykkyys mitataan aina koulutuksella ja toisinaan varakkuudella. Tiedän itse monia "pöljiä" jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa ja korkeastikoulutettuja. Silti edelleen ihan vitun pöljiä. Muutenkaan varsinainen älykkyys ei varmasti ole se maailmaa pelastava tekijä, minusta ns. tunneälykkyys ja esimerkiksi juuri sosiaalisettaidot on huomattavasti tärkeämpi asia kuin insinöörikoulutus ja hyvät arvosanat. Muutenkin koulutusta arvostetaan loppupeleissä täysin yliluonnollisiin mittoihin ja kaikenlaisia puupääjohtajia ja pikkuhitlereitä löytyy firmasta kuin firmasta. Ja esimerkiksi asuinolot eivät tee ihmisestä sen älykkäämpää tai milläänmuotoa parempaa. Ja kyllä niitä päihdeongelmia ja muuta ei niin kivaa löytyy sieltä hyvien asuinolojen kulissien takaakin. Niin ja ettei ihan OT:ksi menisi, niin viimesin katsomani elokuva oli "Väkivallan Vihollinen V - Kalman Kasvot". Suht paskaa suoraan videolle toimintaa, joskin Bronson ikäisekseen vielä kovassa vedossa. Huonoin sarjanosa, mutta tulipahan Death Wish maraatoni vedettyä.
Juu samaa olen koko ikäni ihmetellyt. Koulutus ei todellakaan takaa johtajille mitään muuta kuin työpaikkansa. Järjellä ei näissä hommissa ole mitään tekemistä. Käytännössä johtajat valitsevat työntekijänsä (pikkujohtajat) samoilla perusteilla, millä heidät itsensäkin on töihin valittu. Eli papereilla. Ja tästä saavutetusta edusta pidetään kiinni loppuun saakka, jotta ei vahingossakaan ketään valita ns. terveen järjen perusteella. Jotta tyhmyyteni tulisi jälleen esille, katsoin juuri uskomattoman typerän elokuvan vuodelta -71. Oli kyllä asenteiltaan jotain aivan uskomatonta tähän päivään. Kyseessä siis komedialliseksi tarkoitettu elokuva Hannie Coulder http://www.imdb.com/title/tt0068675/, jossa nainen ensin hassun hauskasti raiskattiin ja hassun hauskat rosvot töpeksivät pitkin elokuvaa lahdaten viattomia tai vähemmän sellaisia pankkiryöstöjen ohessa veren maalatessa paidat punaisksi ajan tapaan, ja joka odotetusti päättyi kostoon. Todella hauskaa ja ääliömäistä. Olihan siinä aikansa seksisymboli Raquel Welch pääosassa ja yhtenä roistona muinoinen suurinimi vanha kunnon Ernest Borgnine, eli ilmeisesti yritetty todellakin jotain hassua ja hienoa.. Tämä siis kolmosen leffakanavalta muutama päivä sitten. Tullee kohta uusintana kaikille kiinnostuneille.
The Skeleton Key Kodinhoitaja sotkeentui hoodooseen. Kyllä tämä New Orleans -meininki yleensä kiinnostaa, mutta tällä kertaa aiheesta ei saatu laisinkaan jännitystä aikaan. Jopa parit äkkisäikäytyskohdat olivat täysin ponnettomia ja lähes aina hyvät Gena Rowlands ja John Hurt tuntuivat hoitavan roolinsa puoliteholla. Kirje (The Letter) Naikkonen ampuu kyläilemässä olleen miekkosen ja syyttää tätä raiskausyrityksestä. Varsin hyvät väännöt tuosta saadaan aikaan ja liiallisen melodraamankaan puolelle ei lipsuta, vaikka se kovin helppoa tällaisen tarinan kohdalla olisikin. Kumiplantaasiympäristö tapahtumapaikkana on sinänsä yhdentekevä, elokuva toimisi lähes samalla toteutuksella melkeinpä missä tahansa. - Rakkaat rikkaat ystävät (Friends with Money) Jonkinsortin sääntöhän se on, että näissä jenkkilän kepeissä ihmissuhdeväännöissä osapuolet ovat aina varakkaita. Nyt tyypilliseen hahmovalikoimaan on eksynyt peräti köyhä siivooja, jota sitten elokuvan mitan kummastellaankin. Lopussa sentään uusi poikaystävä Spoiler osoittautuukin erityisen varakkaaksi, joten moinen poikkeavuus tulee parannetuksi. Tasapaksun ja paikoin ärsyttävänkin vatvomisen sekaan on jokunen hauska kohtaus sentään eksynyt, joten katselukärsimys oli odotettua pienempi. ½
Thor Ei syystä taikka toisesta oikein iskenyt. Ehkä odottelin jotenki toisenlaista. **½ / ***** Fast Five Ihan viihdyttävää menoa. Tosin paikka paikoin hieman arvattavissa oleva. ***½ / *****
Rambo - taistelija 2 (Rambo: First Blood Part II) Kahdeksankymmentäluvun toimintaa mainettaan paremmassa jatko-osassa. Paremminhan tämä yhä toimii kuin sarjan uusin ja tälle paljosta velkaa oleva osa. Jerry Goldsmithin musiikit ovat kyllä (tässäkin) vallan erinomaiset, miksei ihmeessä tällaista toimintaelokuvamusiikkia enää osata tehdä... Ong-bak Edellisen kanssa samassa ilmansuunnassa tapahtuvaa, mutta luonteeltaan kovin erilaista toimintaa. Mainio energiapaukku, jota pökkelöhkö näytteleminen ja kököt musiikit oikeastaan vain piristivät. ½
Poikkeuksellista rohkeutta (Uncommon Valor) Elokuva selittää hyvin sen, miksi Ted Kotcheff ei onnistuneen ensiosan jälkeen enää palannut ohjaajaksi Rambo 2:een - niin paljon Poikkeuksellisen rohkeuden juonessa löytyy kakkosramboon yhteneväisyyksiä. Nyt kuitenkin unohtuneita sotavankeja ollaan pelastamassa porukalla, jonka kokoamiseen ja treenaamiseen käytetäänkin iso osa elokuvasta. Varsin kelvollinen viihdetoiminta. Torrente - lain tyhmä käsi (Torrente, el brazo tonto de la ley) Yliampuvuudellaan huvittavan poliisielokuvan päähahmo on kuin yhdistelmä Pahasta poliisista ja ikuiseen deekikseen vajonneesta Andy Sipowiczistä. Täysi moraalittomuus yhdistetään kaikenlaiseen pöhköilyyn kohtalaisen onnistuneesti, kyllähän tämä huvitti. + Paholaisnainen (The Strange Love of Martha Ivers) Hieman noirin ja melodraaman suuntaan kallellaan olevassa draamassa puidaan varsin kiinnostavan kieroutunutta kolmiodraamaa. Hyvää tunnelmointia aikakaudelle tyypillisen jykevällä lopetuksella varustettuna. Samin ja "varastytön" keskinäisiin kohtauksiin tosin käytetään turhankin paljon aikaa muuhun verrattuna. - Harold & Kumar - täydellisen hampurilaisen metsästys (Harold & Kumar Go to White Castle) Idioottipössyttelykomediassa yritetään tyydyttää hampurilaisenhimoa. Tyhmiä ja tyhmempiä kohtauksia, huvitti kuitenkin paikoitellen. ½ Hustle & Flow Parittaja pyrkii rapin pariin. Usein pidän tällaisista musiinkintyöstämiselokuvista ja tässä kyseiset kohtaukset olikin tehty varsin hyvin. Tässä oli onnistumisiensa suhteen (lähinnä juuri musiikkiin liittyen) paljon samaa kuin ohjaajan Black Snake Moanissa, Hustle & Flown ollessa kokonaisuutena sitä hieman parempi elokuva. Rosoinen tyyli ja kuvioiden pitäminen sopivan pieninä tukee mainiosti kerrontaa. -
Katsoin kaksi Preston Sturges -elokuvaa, Sullivan's Travels ja The Lady Eve (Teemalta tallennettu molemmat). Ja en oikein tajunnut.. Sullivan's Travels kiinnosti idean takia, mutta siitä ei sitten saatu oikein mitään irti. Loppuosa oli kyllä suht mielenkiintoinen. The Lady Even alkupuoli laivalla oli mainio, sitten meni oudoksi. No, kai se sitten on näiden screwball -komedioiden idea. Siltikin, ihmetyttää miten IMDB:ssäkin niin korkeat pojot, kun tuntuu siellä jakavan mielipiteitä. Ja moni muu klassikko ei saa yhtä hyviä arvosanoja.. Niin ja Terminator 2 on toki parempi kuin ensimmäinen. Tietäähän sen jokainen, paitsi jos on siinä vaiheessa että pitää teeskennellä ekan olevan se ainoa oikea. No, oli tuo vaihe itsellänikin joskus.
Kaikki elämän aamut (Tous les matins du monde) Barokkimusiikin erakoituneen mestarin ja maineeseen nousevan oppilaan tarina. Komeastihan tässä gamba soi ja elokuvan kerrontatyyli välttää tällaisia henkilökuvia usein vaivaavan pönötyksen. ½ Requiem for Billy the Kid Dokumentti pureutuu Billy the Kidin legendaan kerraten hahmon historian ja tutkiskellen myös kiistaa Kidin todellisesta henkilöllisyydestä. Nykypäivän seriffien ja muiden Lincolnin piirikunnan asukkaiden haastattelut toimivat ja runollisessa lähestymistavassakaan ei sinänsä ole vikaa. "Kidin" ja dokumentin tekijän välinen dialogi tosin tökkii. +
Eipä tarvitse teeskennellä. Molemmat ovat loistavia, eli mitään ainoaa oikeaa ei ole, mutta ykkösestä pidän lopulta enemmän. Syvällisempi ja synkempi. Vahvempi tunnelma.