LennoNYC Vähän kuivakanpuoleinen, mutta asiapitoinen ja ennen kaikkea Lennonin viimeisten vuosien persoonaa vahvasti luotaava dokumentti. ½ Capricorn yksi (Capricorn One) Journalisti alkaa epäillä NASAn Mars-lennossa olleen jotain hämärää. 70-luvulla salaliittoteorioita pursuavia trillereitä tehtiin taidolla ja Peter Hyamsin paras elokuva on lajinsa kelpo edustaja. Tapahtumien etenemistä on rytmitetty toimintakohtauksilla, joissa uhan tuntua luodaan onnistuneesti. Perhonen lasikuvussa (Le scaphandre et le papillon) Silmäänsä lukuun ottamatta halvaantunut Ellen päätoimittaja sinnittelee tilansa kanssa. Päähenkilön tilanne on jostain Meri sisälläni ja Sotilaspojan välimaastosta, mutta nyt epätoivon sijaan sinnittely ja jopa osittainen sopeutuminenkin nousee tärkeämmäksi teemaksi. Schnabelin henkilökuvista tämä on Basquiatia eheämpi ja samalla myös huomattavasti kiinnostavampi, paikoin koskettamaankin onnistuva sairaskertomus. Polkupyörävaras (Ladri di biciclette) Italialaisen neorealismin huipentumassa varkauden seuraukset vähäosaisen elämään tuodaan koskettavasti julki. Amatöörinäyttelijöiden esittämään epätoivoon tempautuu voimakkasti mukaan. Kaiken maailman näpistelijöille tämä sopisi pakkonäytettäväksi osana seuraamuksia. ½ Mantshurian kandidaatti (The Manchurian Candidate) Yhdessä 60-luvun poliittisen paranoiaelokuvan parhaista edustajista sotasankarin aivopesu luo yllättävän uhkakuvan kotirintamalle. Poliittisen ääripäät saavat sopivasti kumpainenkin osansa kritiikistä, kun juonivyyhti hiljalleen purkautuu. Voimakas tunnelma tässäkin. Laurence Harvey on melko pökkelö, mutta se on ymmärrettävissä roolin edellytykseksekin. ½
Kyllähän niitä riittää, mutta varsin tarkkaan katsottavat tulee valikoitua. Sen verran elokuvia on kuitenkin tullut katsottua, että sangen hyvin osaa nykyisin ennakoida mistä mahdollisesti pitäisi. Alkaisi elokuvaharrastus helposti maistumaan puulta, jos huonoja elokuvia katsoisi samassa suhteessa kuin hyviä. Vaikka tekeehän se hyvää aina välillä kökköönkin sortua.
Telkusta tuli taas pari kohtuullista pätkää. Eilen tuli Saksalainen Vincent tahtoo merelle. Siinä oli touretten syndroomaa kärsivä poitsu laitettiin hoitoon ja sieltä piti shit tietysti karata. Leffa seuraa matkaa merelle. Saksalaiset oli saanu tehtyä oikein kivan hyvän mielen elokuvan, mistä jäi ihan kiat fiilikset kolme tähtee. Äsken tuli Rööperi. En yleensä tykkää Suomalaisista elokuvista, mutta Rööperi oli poikkeus. Tarina etenei aika näppärästi ja värimuailma oli myös kiva. Leffa ois saanu olla ehkä pikkusen lyhyempi. Tähtiä 3 ja puol. Nousi meikkiksen Suomi leffojen kärkikastiin.
War / Rogue / Rogue Assassin (2007) [Nelonen] Puh... olipa tylsä, huono ja... tylsä. Kaikki pahasti pielessä, tässä ei osattu mitään tehdä oikein, koko pakka päin persettä. Voi voi... * / ***** Capricorn One (1978) [YLE HD] Huh, jotain viihdyttävää piti saada tuon edellä mainitun jälkeen. Tämä klassikko olikin minulta näkemättä, vaikka Future DVD hyllyssä jo pitkään onkin ollut. Nyt tosin katsoin YLEn tarjoaman "HD" -lähetyksen. Hyvältähän sekin näytti. Tämä elokuva olikin kaikkea muuta kuin tuo yllä oleva. Mukavaa seurattavaa, mielenkiintoinen salaliittoteoria, ja Elliott Gould, Hal Holbrook ja Telly Savalas piti huolen siitä ettei tätä turhaan katso. Peter Hyamsin paras! **** / *****
OT: Capricorn Onesta löytyy myös britti blu-ray julkaisu, jossa ihan ok kuvanlaatu. Se Futuren dvd on aika karsea
Capricorn One (1978) Erittäin hyvä leffa. Yksi pitkään ostoslistalla ollu leffa. Kiitos AtnZ:lle olen menossa Lontooseen maanantaina ja täytyy kuikuilla leffa sieltä mukaan. ****½ / ***** Cowboys & Aliens (2011) Ihan viihdyttävää huttua. Vaikkakaan ei nyt mikään ihmeellinen. *** / *****
Natural Born Killers (1994) [Blu-ray] True Romancen ja Kalifornian ohella yksi nuoruusvuosien kulutetuimmista elokuvista ja pyhän piruuden kolminaisuuden muodostavista elokuvista. Väkivaltaisen pinnan alla sykkii kuitenkin aina niin kaunis ja viehättävä road movie. Oliver Stonen oiva tulkinta! ***** / ***** Heat (1995) [Blu-ray] Edellisen tavoin yli kymmenen vuotta sitten jo juurtunut katsoituimpien listalle. Kenties se Michael Mannin parhain, ylistetyin ja the one and only! Pacinon ja De Niron tähditys takaa rikoselokuvien rikoselokuvan ja tuhansien kilovolttien kihelmöinnin! ***** / *****
Erään murhan anatomia (Anatomy of a Murder) Virkaheiton puolelle lipsunut puolustusasianajaja saa puolustettavakseen sotilaan, joka on surmannut vaimonsa väitetyn ahdistelijan. Oikeussalidraaman puolelta löytyy yllättävän paljonkin taidokkaita elokuvia ja Erään murhan anatomia on lajityypin ehdotonta parhaimmistoa. Svengaava 60-luku on elokuvan teon aikaan ollut jo kulman takana ja häivähdys aikakaudesta on jo löytänyt paikkansa tästäkin. Vaivaton rentous kuljettaa tarinaa rytmityksen kuitenkin samalla säilyttäessä alusta loppuun mukaansatempaavuutensa. Elokuva ei tunnu lainkaan kaksi ja puolituntiselta. ½ Taksi pimeyteen (Taxi to the Dark Side) Dokumentti käsittelee viime vuosien kidutustaktiikoita Afganistanin ja Irakin sotien puitteissa. Kyseenalaisiin keinoihin sortuneet ovat itse paljon äänessä, jolloin näkökulmaa saadaan laajennettua. Lopputulema näyttää yhä siltä, että käskyjä totelleita on rangaistu kun taasen vastuulliset on jätetty rauhaan. ½ Kysymys elämästä ja kuolemasta (A Matter of Life and Death) Lentäjä pelastuu varmalta kuolemalta, mutta kuolema haluaa omansa - vai onko kyse sittenkin vain sairauden aiheuttamista harhoista. Powell & Pressburger -parivaljakko tuttuun tyylinsä on onnistunut jälleen varsinkin elokuvan visuaalisessa puolessa - filosofista pohdintaa koristellaan kerrassaan komeilla näkymillä. Oikeudenkäyntiosiossa elokuva harmillisesti vähän pääsee seisahtamaan, mutta muuten kyse on romanttisesta draamasta sieltä kiehtovimmasta päästä. +
Tomorrow Never Dies (1997) [MTV3 HD] Yllätyin, ei tämä nyt niin huono ollutkaan. Muistin ihan toista, sanon rehellisesti että viihdyttävämpi kuin Golden Eye, vaikka samankaltainen kliseinen meininki olikin ilmassa. Golden Eye tuntui jotenkin puuduttavalta, mutta tämä hoitui paljon verkkaisemmin. Kenties tämä jäi aikoinaan pienemmälle huomiolle tms, ja tuntui nyt tuoreemmalta. Pierce Brosnan on jälleen Bondina ok ja Jonathan Pryce yllättävän onnistunut mielipuoli. *** / *****
The Long Goodbye (1973) [YLE Teema] YLE tarjosi toisenkin Elliott Gouldin elokuvan, ja Capricornin jälkeen huomasinkin vasta kuinka mahtavasta näyttelijästä onkaan kyse (tosin ei pidä unohtaa Frendit vierailuja). Philip Marlowe, on siinä jätkä. Kessu palaa ja huumori kukkii vaikka kuinka kusessa oltaisiin. Kaveri pistää ahtaalle, kissa katoaa ja Raaka-Arskakin meinaa könittää Marlowen (kyllä! Arnold se siellä rintalihaksiaan pullistelee!). Täytyypä tarkastaa Bogartin Syvä unikin tässä näin, tuskin mitään muuta samankaltaisuutta havaittavissa kuin nimi. Mutta tämä filmatisointi oli kaiken kaikkiaan erittäin viihtyisä, antoisa ja kiinnostava. Isot suosittelut! ****+ / *****
You Don't Know Jack Jack "Tohtori kuolema" Kevorkianin tarina. Kyllähän tästä paistoi sellainen tietty "tällä tavoittelemme palkintoja" -tv-elokuvamaisuus, mutta mikäpäs siinä, kun lopputulos oli kuitenkin aivan kohtalainen. Al Pacino tässä varsinkin ylsi viime vuosien parhaaseen roolisuoritukseensa. Pieni tiivistäminen olisi voinut olla paikallaan. V niinkuin väärennös (Vérités et mensonges) Orson Wellesin väärennösdokumentti. Alussa kerronnan hyppelevyys ja vapaamuotoisuus vähän ärsyttivät, mutta elokuvan edetessä valittu tyyli muuttui vahvuudeksi. Fiilistelyähän tämä enemminkin oli kuin tiedonjakoa aiheestaan. ½ Queens - kovat korttelit (A Guide to Recognizing Your Saints) Kirjailija muistelee nuoruuttaan Queensissa. Oma pieni elokuvan alalajinsa ovat nämä korttelin nuoriso -elokuvatkin. Sopivan rosoista ja samalla kuitenkin sinänsä uskottavaa oli meininki tässä muisteluelokuvassa, käsikirjoittajaohjaaja oli tosin tiettävästi oikonut mutkia mitä tapahtumien todenperäisyyteen tulee. ½
Salt Tätä Angelina Jolietin tähdittämää Welhon/DNA:n kuukauden kanavalta tullutta leffaa jäin toljottamaan. Sen runsaan puolitoistatuntisen olisi voinut käyttää paremminkin, aika kehno leffa oli kyseessä. Angelina-agentti mätkii ja paiskoo porukkaa seinille mennentullen. Ohuita hahmoja, epäuskottavaa toimintaa jne. 2 / 5 Alfa ja Omega Kirjaimellisesti susipaska. Alle kouluikäiselle taas kelpasi hyvin, joten en selvästikään ole kohderyhmää. Animaatio ei ole Pikku-kakkosen ohjelmia kummoisempaa, juoni peruskauraa ja hahmot mitäänsanomattomia. Ei kannata ostaa/vuokrata vaikka BD-levyltä löytyykin 3D versio. 1½ / 5 Luunmurskaajat (2005) Uusintaversio vuoden 1974 leffasta, alkuperäistä en ole nähnyt, pitääpä katsastaa se jossain välissä. Tykkään jenkkifutisleffoista, joten tämäkin upposi ihan hyvin. Hiukan rouheamman tästä olisi voinut tehdä, nyt alleviivailtiin ja stereotypisoitiin hiukan liikaa. Adam Sandleria jaksoi katsella tuskastuttamatta koko leffan läpi. 3½ / 5
The Thing (2011) Sanotaanko näin, että oli parempi, kuin moni moni muu uusi kauhuroska, mitä viime vuosina on tullut. Aika paljon samoilla linjoilla pysytty vanhan kanssa, ja jatkumo tehty ihan hyvin alkuperäiseen. Pikkasen tästä kuitenkin puuttui se hohdokuus. Mutta yritys oli ihan hyvä. ***½ / ***** Harry Brown Melko kuivahko ja uudelleen ja uudelleen käsitelty aihe Death Wish hengessä. Sanoma oli melko yksiselitteinen. Michael Cain on aina loistava ja tämä rooli sopi miehelle hyvin. *** / *****
Chaos (2005) [TV5] Statham ja Snipes! Lupaili kenties viihdyttävää toimintaa, mutta niin lupasi Statham ja Jet Li elokuvassa Rogue Assassin, joka kuitenkin veteli pohjamudissa. Ei tämä Kaaosteoria elokuvakaan pinnalle asti päässyt, mutta parempi kuin odotin. Ryan Phillippekin vaatisi nyt jonkinlaisen nousun elokuva-alalla, kovin etevä kaveri. Elokuva vaatii hieman tyhmempää päätä, jotta jaksaa seurata. ** / *****
Kaikki katsottu blu-rayltä. My Name Is Bruce (2007) Kun ei odota elokuvalta yhtään mitään niin ei pety. Ideana ihan hyvä, mutta käsikirjoituksella ja ohjauksella ryssitty. Miksi pitää vetää ylitse? Kun homma olisi vedetty vakavammalla naamalla, vähemmän yliampuvasti ja hienovaraisemmalla ironialla niin olisi voinut olla melkein katsottava elokuva. **- Love Happens (2009) Keskitasoa heikompi romanttinen komedia. Melkoisen ärsyttävät päänäyttelijät, joilla ei kemia oikein tuntunut menevän yhteen, etenkään ei oikein tajunnut miksi Jennifer Anistonin hahmo olisi ollut kiinnostunut miespääosan esittäjästä. ** The Notebook (2004) Toinen romanttinen laffa, joka oli vaimon kanssa katsottavaksi hommattu. Ei mikään komedia, vaan sellainen josta kyynisemmällekin tulee herkästi tippa silmään. Rakkaustarina, joka yllätti positiivisesti. Ehkä sakariinin yliannostusta, mutta ihan ylivoimaisesti paras näistä kolmesta. ****
Inception Joskus vaan tuntuu siltä, että täälläkin olisi jostain syystä kovat antipatiat Nolania kohtaan. Ymmärtäisin sen paremmin jonkun Uwen Bollin tai Michael Bayn kohdalla, mutta minusta tämäkin Nolanin leffa on oikein hyvä ja viihdyttävä scifi-leffa. Toki siinä on pienet huonotkin puolensa ja tosiaan se action on vähän jähmeää, mutta ei se nyt mitenkään pilaa koko tunnelmaa. Varsin viihdyttävä leffa, ja ideansa puolesta ihan mielenkiintoinen. 4-/5
Neidonlähde (Jungfrukällan) Neitokaisen kynttiläntoimitusmatka kirkolle päättyy tragediaan. Bergmanin keskiaikakuvaus on puitteiltaan uskottava, vanha tarina herää tyylikkäästi eloon. + Hongkongin kreivitär (A Countess from Hong Kong) Prostituoitu pakenee paremman elämän toivossa perijäpoliitikon hyttiin valtameriristeilijällä. Eipä sitä käy kieltäminen, etteikö Chaplinin paras terä ohjaajana ollut jo kadoksissa tämän myöhäistyön kohdalla. Pahiten tässä tökkii hetkittäin kovinkin kömpelö leikkaus. Kuitenkaan elokuva ei ole maineensa veroinen kalkkuna, vaan ihan viihdyttävä kevyt romanttinen hupailu. Koomisten elementtien lisääminen olisi voinut piristää kokonaisuutta.
G.I. Jane (1997) [MTV3 HD] No ei tämä nyt niin hirmuisen huono ollutkaan. Joskun teininä taidettu viimeksi fiilistellä ja muistikuvat eivät kovin sokerisia ollut. Viggo ja Demi tässä ärjyilee eliittiharmaissa. Molemmat ovat toisilleen piikkejä persiissä, mutta loppujen lopuksi ja tosipaikan tullen, kiivaskin tuli sammuu. Jyrkkä OK! *** / *****
Katselin pitkästä aikaa Danny Boylen Sunshinen. Toimi paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Muutama seikka tosin jäi takaraivoon nakuttaamaan, mutta pitänee ehkä lueskella verkosta, josko niille löytyisi jonkinlainen "järkevä" selitys. ***½/*****, **** jos löydän selitykset...